FI73532C - Dubbelfrekvent stoeldbekaempningssystem. - Google Patents

Description

1 73532

Kaksitaaj uuks inen varkaudentorjuntajarjesta lmä. - Dubbe 1-frekvent stöldbekämpningssystem.

Tämän keksinnön kohteena ovat yleisesti ottaen elektroniset tuotteiden valvontajärjestelmät ja tarkemmin sanoen tavaran-valvontajärjestelmä, jossa lähetetään kaksi selvästi toisistaan erottuvaa radiotaajuussignaalia, joista toinen on äänimoduloitu ja jotka signaalit poimii tunnistava lähetinvastaanotin sekoittaen ne epälineaarisen impedanssin läpi uudelleen-säteilytettäviksi niiden summaa vastaavalla suuremmalla taajuudella, jonka ilmaisee kapeakaistainen vastaanotin.

Aikaisemmat ja tunnetut tämän tyyppiset valvontajärjestelmät, jollainen on esitetty esimerkiksi US-patentissa 4,063,229,

Weis et ai, lähettävät! yhden radiotaajuuden, jonka ottaa vastaan tunnistavassa lähetinvastaanotinlapussa tai etiketissä oleva antenni, jossa epälineaarinen impedanssi, kuten esimerkiksi puolijohdindiodi, kehittää lähetetyn signaalin valitun yliaallon, joka säteilytetään uudelleen ilmaistavaksi vastaan-ottopiirin avulla lähetetyn taajuuden säätämiseen saakka.

Nämä järjestelmät osoittautuivat kuitenkin käytännössä epätyydyttäviksi siinä mielessä, että niiltä puuttuu herkkyys, jolla tunnistavan lähetinvastaanottimen läsnäolo valvonta-alueella saadaan luotettavasti ilmaistuksi ja lisäksi ne antoivat vääriä hälytyksiä reagoidessaan moniin muihin olosuhteis iin.

Tärkeä näkökohta on myös se, että lähetinpiirien ja elementtien luontaiset epälineaariset' ominaisuudet aiheuttivat usein yliaaltojen lähettämistä yhdessä per uslähetystaajuuden kanssa, mikä aiheutti vastaanottimen reagoinnin ilman epälineaarisen impedanssie lement in läsnäoloa tunnistavassa lähetin-vastaanottimessa. Mikäli vastaanottimen herkkyyttä pitää vähentää näiden suoraan lähetettyjen yliaaltojen estämiseksi huomiotta, tällöin tunnistavan lähet invastaanotinelementin joissain olosuhteissa uudelleensäite ly11ämät vähäenergisemmät 2 73532 yliaallot saattaisivat peittyä. Vaikka tämä ongelma voidaan minimoida oikealla suojauksella ja RF-suodatuksella sekä lähettimessä että vastaanottimessa, suodattimilla pitäisi olla äärimmäisen terävät rajausominaisuudet, joten jopa pieni taajuussiirtymä lähetetystä signaalista, joka on yliaallosta irtautuneena, saattaisi helposti aiheuttaa sen, että uudelleensäteilytetty taajuus olisi vastaanottimen suodatinpäästökaistan ulkopuolella. Taajuusliukumia voi myös seurata Doppler-vaikutuksesta, joka aiheutuu siirrettäessä tunnistavaa lähetinvastaanotinta nopeasti valvonta-alueella, jolloin lähetinliukuman vaikutus pahenee.

Toisaalta tällaiset suurtaajuussignaalit saattaisivat helposti edetä aiotun valvonta-alueen ulkopuolelle, jolloin kaukana oleva tunnistava lähetin vastaanotin saattaisi aiheuttaa hälyttimen väärän liipaisun. Tämän seurauksena suojattuja tuoteita ei useinkaan voitu sijoittaa tai käsitellä lähelläkään valvonta-aluetta. Jopa tällöin s uurtaajuusenergia saattaisi edetä arvaamattomien heijastumien kautta tai jopa pitkin aalto-ohjaimina toimivia putkia tai sähköjohtoja suojatun rakenteen alueella oleviin kaukaisiin kohtiin ja niistä pois aiheuttaen hälytysjärjestelmän väärän liipaisun.

Nämä järjestelmät ovat myös herkkiä metalliesineiden, kuten sateenvarjojen, lastenvaunujen ja ostoskärryjen aiheuttamalle väärälle liipaisulle, koska erilaisten metallien välinen hilsaussauma tai kosketuspiste aikaansaa epälineaarisen impedanssidiodiefektin kehittäen ja uude1leensäite lyttäen lähetetyn signaalin yliaallon. Toisaalta vastaanotin saattaisi reagoida väärään radiotaajuiseen meluun, joka tulee muualta, esimerkiksi moottorin sytytysjärjestelmistä ja elektronisista laitteista.

Toisaalta järjestelmä kenties ei reagoisi tunnistavan lähetin-vastaanotinelementin varsinaiseen läsnäoloon valvonta-alueella, mikäli vastaanotettu ja yliaaltona uudellccnoäilo lytel Ly energia on riittämätön. Tämä saattaisi tapahtua esimerkiksi 3 73532 silloin, kun lähetinvastaanotinantenni on väärin suunnattu lähetetyn kentän polarointiin nähden tai mikäli antenni olisi sähkömagneettisesta eristetty lähettimestä kiinni kehon tai metallipinnan avulla. Samoin lähetin vastaanottimen ollessa lähellä ihmiskehoa saattaa resonoiva lähtöpiiri mennä epävireeseen, jolloin vastaanottimeen uudelleensäteriytettäväksi valmiina oleva yliaaltoenergia hajaantuu. Edelleen, vaikka mukaan voidaan järjestää signaalinseuranta-piiri vastaanottimen taajuusreaktion säätämiseksi lähettimen taajuusliukumien kompensoimiseksi, lähetinvastaanottimen hyötysuhde kärsii pahasti aina, kun viritetty lähtöpiiri pakotetaan värähtelemään muilla taajuuksilla kuin sen normaali resonoiva taajuus.

Myöhemmät yritykset ratkaista näiden aikasempien järjestelmien ongelmat ovat johtaneet moniin variaatioihin. Eräs tällainen on esitetty US-patentissa 3,631,484, Augenblick, jossa yksi radiotaajuus lähetetään tunnistavaan lähetinvastaanotti-meen toistosäteilytettäväksi samalla kun yliaaltoa verrataan vastaanottimen vastaanottamiin signaaleihin tunnistavan lähetinvastaanottimen liikkeen aiheuttamien Dppjiler-i lmiön mukaisten taajuussiirtymien ilmaisemiseksi. Vaikka tämä järjestelmä eliminoi ongelmat, jotka liittyvät lähettimen taajuusliukumaan ja lähellä olevista kiinteistä tunnistimista tuleviin vääriin hälytyksiin, hitaasti valvonta-alueen läpi siirretty tuote ei aiheuttaisi riittävää Doppler-taajuussiirtymää hälyttimen 1iipaisemiseksi.

Samoin yritettiin tutkia järjestelmiä, joissa tunnistimessa oleva epälineaarinen impedanssie lementti toimii s ignaa lisekoit-timena summa- ja erotaajuuksien muodostamiseksi reaktiona kahteen eritaajuiseen lähetettyyn signaaliin, kuten on esitetty tekniikan tasoa käsittelevässä kohdassa US-patentissa 3,895,368, Gordon et ai. Tällaisissa kaksitaajuisissa sekoitin järjestelmissä oli kuitenkin monia käytännön puutteita, joihin kuului se ongelma, miten sulkea suurempitaajuiset 4 73532 lähetykset aiotulle valvonta-alueelle. Tämän ongelman poistamiseksi mainitussa Gordon et al-patentissa kuvataan kaksois-kenttäjärjestelmän käyttö, jolloin käytetään suuritaajuista sähkömagneettikenttää ja sen yhteydessä suuritehoista, pieni-taajuista sähköstaattista kenttää, joka on muodostettu valvontatilan vastakkaisille puolille sijoitettujen epäyhtenäisten johtimien väliin. Näihin kahteen kenttään alistettu epälineaarinen impedanssielementti toimii sekoittimena summa- ja erotaajuuksien muodostamiseksi, jotka toistosäteilytetään vastaanottimeen ilmaistavaksi. Kuitenkin tarvittavan sähköstaattisen kentän muodostamiseksi valvonta-alueelle tarvittava teho on huomattava ja tällaiset pienitaajuiset sähköstaattiset kentät voivat jäädä tunnistimen tavoittamattomiin, esimerkiksi ihmisen kehon tullessa väliin tai siten, että ympäröivä johdin kääntyy toisaalle tunnistimesta ostoskärryjen tai vastaavien metallirakenteen johdosta. Samoin lähellä olevat putket ja muut metallirakenteet voivat helposti kääntää pieni-taajuisen sähköstaattisen kentän kauempana oleviin kohteisiin aikaansaaden kaukana valvonta-alueen ulkopuolella olevien tunnistuskorttien suorittaman määrän liipaisun ja lisäksi eri metalleja olevista metalliliitoksista, metallikärryistä ja vastaavista johtuvat väärät hälytykset ja niistä johtuva ongelma paheni sähköstaattisen kentän tiivistyessä tällisten metallirakenteiden läpi.

Esillä olevan keksinnön avulla saadaan aikaan tuotteen tarkkailujärjestelmä, jolle on tunnusomaista patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa esitetyt asiat. Tässä järjestelmässä epälineaarinen impedanssielementti, esimerkiksi puoli-johdediodi, liitetään vaatteeseen tai johonkin muuhun kauppatavaraan kiinnitetyssä irroitettavassa etiketissä tai kortissa olevaan metalliantenniin. Antenni on edullisesti taittodipolin muodossa, jolloin diodi on liitetty toisessa päässä olevan suljetun silmukkaosan vastakkaisten puolien väliin yhdistetyn lähtöpiirin muodostamiseksi, jolloin resonanssitaajuus on kaksinkertainen verrattuna valittuun keskitaajuuteen. Diodin ulkopuolelle ulottuva 5 73532 pitempi antenniosa on hyvin lähellä ne 1jännesaa1lonpituutta valitulla keskitaajuude11a, joka voi olla eismerkiksi 915 megahertsiä. Lähtöpiirin resonanssitaajuus määritetään diodin kapasitanssilla ja antennin viereisen suljetun silmukka-osan induktanssilla, jolloin resonanssitaajuus on kaksinkertainen verrattuna valittuun keskitaajuuteen (esim. 1830 megahertsiä ).

Kaksi eri radiotaajuussignaalia lähetetään molemmat tarkkailu-alueen vastakkaisille puolille sijoitetuista dipolilähetysan-tenneista. Toinen signaali muodostetaan erittäin stabiilista kideoskiHaattorista vaimenemattomana aaltona tietyllä taajuudella (esim. 905 megahertsiä), joka poikkeaa valitusta keskitaajuudesta noin 1 %, Toinen lähetetty signaali on äänimoduloitu edullisesti 1-20 kilohertsiä olevalla audio-tai äänisignaalilla plus ja miinus 5 kilohertsin radiotaajuus-poikkeaman aikaansaamiseksi kantajaan, joka myös saadaan erittäin stabiilista kideoskillaattorista taajuudella (esim.

925 megahertsiä), joka poikkeaa yhtä paljon valitusta keski-taajuudesta vastakkaisella puolella siten, että näiden kahden signaalin keskimääräinen keskitaajuus on sama kuin valittu keskitaajuus. Molemmat lähetinsignaalit lähetetään tarkkailu-alueen poikki dipoliantennisegmenteistä, jotka on suunnattu toisiinsa nähden suoriin kulmiin samoilla puolilla ja jolloin vastaava dipolisegmentti saman taajuuden lähettämiseksi vastakkaisilta puolilta on myös suunnattu suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Tämä saa aikaan tarkkailua luee11a ristipola-ro itumisen lähetettäessä nämä kaksi radio taajuutta vastakkai-silta puolilta, jolloin varmistetaan se, että molempien taajuuksien säteily tarkkailualuee11a lähettimien välillä on kaikkiin suuntiin rittävä kortin minkä tahansa suuntauksen ottamiseksi huomioon, kun taas kummankin signaalin eteneminen antenneissa vain toisella puolella samoihin kaukaisiin pisteisiin tarkkailualueen ulkopuolella saadaan minimoiduksi niiden eri polarointien johdosta. Toisaalta toisen radiotaajuuden äänimodulaatio saa aikaan sen, että ei muodostu seisovia aaltomuotoja, jotka saattavat aiheuttaa kuolleita 6 73532 kohtia tai katvealueita tarkkailualueelle ja johtaa siihen, että halutun alueen ulkopuolella olevat kortit suorittavat järjestelmän väärän'liipaisun.

Tärkeätä on myös se, että kaksoistaajuustoiminta vähentää lähettimen taajuusliukuman vaikutusta ja lisää järjestelmän kaistaleveyttä, mitä tulee tunnistavan lähetinvastaanottimen kykyyn lähettää uudelleen siihen tulevat radiotaajuussignaa1it. Erityisesti voidaan todeta, että taajuus, johon tunnistavan lähetinvastaanott imen antenni on viritetty, voi sijoittua mihin tahansa näiden kahden lähetetyn taajuuden välille eikä tunnistavan lähetinvastaanottimen teho silti olennaisesti heikkene, jolloin ei tarvita täsmällistä antennimitoitusta ja saadaan minimoiduiksi ihmisistä johtuvat ongelmat, jolloin tunnistavan lähetinvastaanottimen normaali virityspiste siirtyy taajuudeltaan alaspäin johtuen kortin kanssa kosketuksessa tai sitä hyvin lähellä olevan ihmiskehon dielektri-sestä kuormitusvaikutuksesta. Jos esimerkiksi tunnistavan lähetinvastaanottimen antenni viritetään alaspäin ja pois valitusta keskitaajuudesta, tämä vain lisää tunnistavan lähetinvastaanottimen toimintakykyä pienemmän lähetystaajuuden suhteen eikä sekoitintoiminta kokonaisuudessaan vakavasti heikkene, koska oikea sekoittuminen tapahtuu radiotaajuuden tehosuhte illa 10:1 tai jopa suuremmilla. Samalla tavoin lähettimen taajuus liukuman vaikutukset saadaan minimoiduiksi siinä mielessä, että siirtymä toisesta lähettimestä ei kertaannu sillä tavoin kuin uudelleen lähetetyt yliaallot yksitaajuisista järjestelmistä, ja kaikki liukumat toisesta voidaan korvata suorittamalla vastakkainen siirtymä toisesta lähett imestä.

Uudelleen lähetetyn tunnistavan lähetinvastaanottimen signaalin lujuus- ja taajuusvakavuus sekä tarkkailualueen ulkopuolisista lähetinvastaanottimista käsin tapahtuvan väärän hälytyksen liipaisun epätodennäköisyys mahdollistaa vastaanottimen maksimiherkkyyden ja minimikaistaleveyden. Kummallakin puolella olevista kiertopolaroiduista vastaanottoantenneista 7 73532 vastaanotetut signaalit johdetaan hyvin kapean kaistanpäästö-suodattimen läpi, joka hylkää lähetintaajuudet ja tämän jälkeen signaalit vahvistetaan siten, että modulointiääni saadaan käyttämällä aivan tavanomaisia demodulointimenetelmiä. Edullisesti käytetään audioääntä (esim. 2 kilohertsiä) radiotaajuuskantajän taajuusmoduloimiseksi siten, että vastaanotinantennista suodatettu ja vahvistettu signaali voidaan johtaa passiiviseen kaksoisbalanssisekoittimeen, joka vastaanottaa alapuolen injektiosignaälin (esim. 1808,600 megahertsiä), jonka on kehittänyt stabiili paikallisoskil-laattori sopivan välitaajuuden (esim. 21,4 megahertsiä) muodostamiseksi sekoittimen ulostuloon. Tämä sekoittimesta lähtevä välitaajuus vahvistetaan ja ohjataan toiseen kapealla päästökaistalla varustettuun täsmäsuodattimeen (esim. 30 kilohertsiä), joka määrää esi-ilmaisun kaistaleveyden. Modulointiäänen ilmaisu suoritetaan tämän jälkeen käyttämällä kapeakaistaista (esim. 30 kilohertsiä) kide diskriminaatio ta, jonka ulostulo lukitaan maahan, kunnes sen tulopuoli on riittävän vahva kehittämään automaattisen vahvistuskontrollin ilmaisinjännitteen, joka ylittää ennalta valitun vertailutason, joka säädetään järjestelmän herkkyyden asettamiseksi. Lukon ollessa auki ääni ohjataan vaihelukittuun silmukkaäänen tulkitsinpiiriin, jonka jänniteohjatun oskillaattorin vapaakäyt-tötaajuus on sama kuin äänen ja kykenee saavuttamaan minkä tahansa tasaisen äänen kapealla taajuusalueella (esim. plus tai miinus 10 %). Kun silmukka saa äänisignaalin, vaihe-eroilmaisin havaitsee vaihelukitun tilan ja muodostaa tasavirtaisen lähtöjännitteen käyttövahvistimen käyttämiseksi kapasitiivise11a paluukytkennällä, joka kestää lähtösignaaIin hälyttimen liipaisemiseksi joksikin minimiajaksi (esim.

3 sekuntia) riippumatta siitä, kuinka lyhyt on ilmaistun äänen kestoaika. Tällä tavoin hälytin toimii riippumatta siitä, kuinka lyhyen ajan tunnistava lähetinvastaanotin on tarkkailualuee11a heti, kun ilmaistu signaali on riittävän voimakas ja sillä on oikea moduloitu taajuussisältö. Tämä eliminoi ne väärät hälytykset, joita aiheuttaisivat tarkkailu- 8 73532 alueen ulkopuolella olevista tunnistavista lähetinvastaanot-timista tulevat paluusignaalit ja ulkopuolisista lähteistä tulevat signaalit, jotka ulkopuoliset lähteet saattavat sattumalta kehittää signaaleja, jotka vastaavat uudelleen lähetettyä taajuutta mutta joilta puuttuu vaadittu äänimodu-laatio.

Seuraavassa keksintöä selvitetään ykstyiskohtaisemmin viittaamalla oheisiin piirustuksiin, joissa:

Kuvio 1 on lohkokaavio piirin peruselementeistä ja esittää osittain perspektiivisesti keksinnön mukaisen tuotetark-kailujärjestelmän antennisijoituksen.

Kuvio 2 on yksityiskohtaisempi kaavio esittäen lähetysantenni-segementtien ristipolaroidun suuntauksen ja esittäen perspektiivikuvana tunnistavan lähetinvastaanottimen käyttöantennia ja epälineaarisia impedanssielementtejä.

Kuvio 3 on yksityiskohtaisempi lohko- ja kytkentäkaavio esittäen erään edullisen suoritusmuodon kuvion 1 mukaisesta kapeakaistaisesta äänimoduloidusta RF-lähettimestä.

Kuvio 4 on yksityiskohtainen lohko- ja kytkentäkaavio esittäen kuvion 1 mukaisen vaimenemattoman RF-aaltolähettimen edullisen suoritusmuodon.

Kuvio 5 on lohko- ja kytkentäkaavio esittäen kuvion 1 esitettyjen lineaarivahvistimien erästä edullista suoritusmuotoa .

Kuvio 6 on yksityiskohtainen lohko- ja kytkentäkaavio esittäen kuvion 1 mukaisen kapeakaistaisen äänimoduloidun vastaanottimen edullisen suoritusmuodon, jolloin lähetetty signaali on taajuusmoduloitu.

9 73532

Kuviossa 1 on esitetty keksinnön mukainen tuotetarkkai lujärjestelmä, jossa sopivat lähetin- ja vastaanotinantennisarjat on kiinnitetty vastaaviin kohtiin vapaasti seisoviin levyihin 10 ja 12, tai mahdollisesti ovenkarmeihin tarkkailualueen molemmin puolin, jolloin tarkkailualue on tyypillisesti liikehuoneen tulo- tai poistumistie, jolloin jokainen huoneeseen tuleva tai siitä poistuva henkilö kulkee antennien välistä. Vaikka kuviossa 1 on antennisarjat esitetty selvyyden vuoksi asennetuksi hiukan vinoon, ovat antennit normaalisti molemmin puolin suoraan vastakkain siten, että vastaavat antennielementit sijaitsevat yhdensuuntaisissa pysty tasoissa. Kuten kuviossa 2 on parhaiten esitetty, lähetinantennisarjat 14 ja 16 muodostuvat molemmat suorakulmaisesti sijoitetuista metallikaistapareista 18, 19, 20 ja 21, jotka on kiinnitetty pystysuuntaiseen aluslevyyn suojatun kulkutien tai jonkun muun alueen molemmin puolin. Kukin kaista ulottuu ulospäin keskinapa-alueelta ja yksittäiset parit on järjestetty kohdakkain tavanomaisen keskisyöttoisen dipolilähetysantennin muodostamiseksi, joka on suunnilleen neljännesaallon pituinen lähetettävän taajuuden suhteen ja joka voidaan sopivasti suunnata esitetyllä tavalla ulottumaan vaakasuuntaan ja pystysuuntaan. Yksittäiset kaistat 18 - 21 voidaan leikata tavanomaisesta kuparipäällysteisestä liimapohjäisestä teipistä, jollaista yleisesti käytetään painopiirilevyissä ja kiinnitetään johtamattomaan dielektriseen, pienet häviöominaisuudet omaavaan sopivaan tukiosaan ja edelleen levyyn tai ovenkarmiin, tai neljän kaistan sarja voidaan yksinkertaisesti syövyttää esiin poistamalla painopiirilevyn ympäröivä johtava pinta. Johtava metallilevy tai pienisilmäinen verkko (ei esitetty) voidaan sijoittaa antennikaistojen 18 - 21 taakse ja yhdensuuntaisesti niiden kanssa lähetetyn signaalienergian ja säteily-kuvion heijastamiseksi ja tiivistämiseksi sisäänpäin suojatun tilan poikki tehokkaamman toiminnan aikaansaamiseksi ja signaalien säteilyn estämiseksi vastakkaiselta sivulta levyjen 10 ja 12 takana oleville alueille. Järjestelmän edullisessa suoritusmuodossa kuparipäällysteiset nauhakaistat kiinnitetään G-10-lasikuitulevyn pintaan, joka levy on 10 73532 kiinnitetty liimalla kevyen anodisesti käsitellyn alumiini-rungon sisään, joka runko peittää levyn 10 tai 12 koko takapinnan ja tukee rakenteellisesti antennikiinnikkeitä ja niihin liittyviä piirielementtejä.

Molemmille puolille on myös kiinnitetty kiertopolaroidut vastaanotinantennit 22 ja 24, kuten esimerkiksi ristitaitto-dipolirakenteet, jollaiset tunnetaan "kääntöporttiantennina" tai kierukka-antennina. Kunkin vastaanotindipolisegmentin pituuden pitäisi olla neljännes taajuuslähetetyn signaalin aallonpituudesta, joka signaali jäljempänä selvitetyllä tavalla on yhtä suuri kuin kahden lähetetyn taajuuden summa.

Kaksi erilaista radiotaajuussignaalia ja kehitetään lähetettäväksi vastaavista dipolikaistasegmenteistä 18, 19, 20 ja 21, jotka muodostavat lähetinantennisarjat 14 ja 16. f^-signaali on kapeakaistainen moduloitu radiotaajuus, joka kehitetään hyvin vakaasta oskillaattorista 26, joka on kytketty toisella puolella lähetinantennisarjan 14 pystysuuntaisiin dipolikäistasegmentteihin 18 ja samoin 1ineaarivahvis-timen 28 kautta tarkkailualueen toisella puolella olevan lähetinsarjan 16 vastapäätä oleviin vaakasuuntaisiin kaista-segmentteihin 21. Toinen lähetinsignaali f^ kehitetään samalla tavoin^kiinteällä radiotaajuudella erittäin stabiilin oskillaattorin 30 avulla, eli toisen puolen lähetinantenni-sarjan 14 vaakasuuntaisiin kaistasegmentteihin 19 ja toisella puolen lineaarivahvistimen 32 kautta lähetinantennisarjan 16 vastakkaisesti sijaitseviin pystysuuntaisiin kaistasegmentteihin 20. Molemmat oskillaattorit 26 ja 30 käyttävät edullisesti lämpötilakompensoituja kideoskillaattoreita, joissa on kaskaditaajuuskerroin ja kapeat kaistanpäästösuo-dattimet vaimenemattoman aallon Ja radiotaajuuskantajan muodostamiseksi äänimoduloidulle signaalille f^, kuten kuvioiden 3 ja 4 yhteydessä selvitetään tarkemmin.

Yleisesti ottaen metaliikaista-antenttisegmenttien 18 -21 ja johtavan levyn tai sen takana olevan verkon heijastavan 11 73532 pinnan välinen etäisyys, joka riippuu pienihäviöisen dielektri-sen taustan paksuudesta, valitaan pienijännitteisen pysyvän aaltosuhteen (VSWR) muodostamiseksi antennin tuloimpedanssin saattamiseksi vastaamaan vastaavan lähetinsignaalilähteen lähtöimpedanssia lähetetyllä taajuudella, jotta saataisiin aikaan tehokas säteilykuvio noin 60° sädekeilan lähtiessä kummallakin puolella olevasta lähetysantennisarjoista 14 ja 16.

Molemmat radiotaajuudet ja f2 lähtevät siis vastakkaisilla puolilla olevista lähetinsarjoista 14 ja 16, joilla on vastakkaiset polaroinnit, jolloin taajuudet menevät ristiin ja törmäävät molemmilta puolin tunnistavaan lähetinvastaan-ottimeen 34, joka on sijoitettu tarkkailualueelle kahden levyn 10 ja 12 väliin. Tunnistava lähetinvastaanotin 34 on esitetty kuviossa 1 kaaviomaisesti kiertopolaroituna kierukka-antennisilmukkana, jolloin diodi 36 on kytketty silmukan lyhyen suljetun osan poikki. Kuten kuviossa 2 on esitetty yksityiskohtaisemmin, muodostuu lähetinvastaan-ottimen 34 edullinen suoritusmuoto kuitenkin pitkänomaisesta litteästä metalliantennista 38, jonka toisella sivulla on keskirako, joka muodostaa kaistadipolirakenteen. Antennin kokonaispituus on ihanteellisesti neljännessällonpituus näiden kahden lähetetyn radiotaajuuden ja välisestä keskitaajuudesta. Epälineaarinen impedanssielementti 36 on puolijohdediodin muodossa ja liitetty silmukan vastakkaisten puolten väliin lähelle toista päätä noin puolimatkaan lähdettäessä tikussa olevasta raosta siten, että diodin 36 kapasitanssi ja johtavan silmukan viereisen suljetun pään induktanssi muodostaa lähtöpiirin, jonka resonanssitaajuus on yhtä suuri kuin tai hyvin lähellä kahden lähetin taajuuden f ja f2 summaa tai ts. resonanssitaajuus on kaksinkertainen verrattuna lähetinsignaalien valittuun keskitaajuuteen.

Diodin 36 täsmällinen asetus antennia ilmukkaan 38 halutun resonanssitaajuuden aikaansaamiseksi lähtöpiiriin ei ole ratkaiseva ja useimmiten se määritellään empiirisesti perustuen valitun diodin kapasitanssiin ja antennisilmukan johtamis-ominaisuuksiin. Itse käytännössä lyhyt ja suora metalliseg- 12 73532 mentti raon diodipuole1la toimii ne 1jännesaalion dipoli lähetys-antennina lähtöpiirin resonanssitaajuude11a.

Tunnistavan lähetinvastaanottimen maksimiteho ja selektiivisyys saavutetaan kahden lähetinsignaaIin ja f^ välisen taajuuseron ollessa suunnilleen! 2 S keskitaajuudestaan. Järjestelmän nykyisessä versiossa lähteen 30 kehittämän vaimentumattoman aa 1tosignaaIin taajuus on valittu olemaan 905 megahertsiä, kun taas lähteestä 26 lähetetyn toisen signaalin f^ äänimodu-loidun kantajan taajuus on 925 megahertsiä. Niiden keskitaajuus on siis 915 megahertsiä, ja resonoivan lähtöpiirin taajuus on 1830 megahertsiä. Nämä taajuudet valitaan siten, että ne asettuvat käytettävissä olevien spektrilähetyskaistojen alueelle, joita on käytettävissä näitä tarkoituksia varten Yhdysvalloissa. Toisaalta kansainvälisten 1 äh etysstandardie n noudattamiseksi on selvää, että järjestelmä voidaan esimerkiksi suunnitella siten, että resonoivan lähtöpiirin taajuus on noin 4.900 megahertsiä ja lähetystaajuudet noin 2.420 ja 2.480 megahertsiä.

Itse käytännössä, kun tunnistavan lähetinvastaanottimen antennisilmukka 38 vastaanottaa molemmat lähetetyt signaalit fl ja f2* nämä signaalit sekoittuvat puol*i johdediodin 36 epälineaarisen impedanssivaikutuksen johdosta aloittaen lähtöpiirin oskillaation resonanssitaajuude1laan, joka on yhtä suuri kuin ja taajuuksien summa. Entistä parempi sekoittuminen ja tunnistavan lähetinvastaanottimen kokonaistehokkuus saadaan aikaan käyttämällä nopeasti kytkeytyvää tasodiodia, alhaista RF-kynnystä ja pientä päästösuun-taista esijännitätte. Erityisesti halvempihintaiset germanium-diodit ovat edullisia johtuen niiden suhteellisen alhaisesta kynnyksestä, joka on noin 0,3 volttia verrattuna kalliimpiin silikonidiodeihin, joiden kynnykset ovat 0,6 volttia.

Noin 2 % taajuusero lähetettyjen signaalien välillä aikaansaa tärkeitä etuja maksimoimalla tunnistavan lähetinvastaanottimen hyötysuhteen ja saattamalla järjestelmä kykeneväksi välttämään I3 73532 vääriä hälytyksiä, koska tunnistavan lähetin vastaanottimen paluusignaali "erottuu" siitä signaalista, jonka saattaisivat muodostaa erilaiset metalliesineet, kuten sateenvarjot, ostoskärryt ja vastaavat, jotka ovat pyrkineet aiheuttamaan vääriä hälytyksiä aikaisemmissa järjestelyissä. Erityisesti tunnistavan lähetinvastaanottimen 34 käistaleveys tuleviin radiotaajuuksiin nähden levenee sen tehokkuuden heikkenemättä, koska vastaanotinantenni 38 voidaan yrittää saada asettumaan minne tahansa näiden kahden lähetintaajuuden väliin, mikä myös minimoi ihmiskehon aiheuttamia viritysongelmia siinä mielessä, että näistä dielektrisistä kuormitusvaikutuksista johtuva taajuuden siirtyminen alaspäin voidaan helposti sovittaa tälle alueelle. Tämä on seurausta siitä, että antennin 38 virittäminen tai vireestä poistaminen lähemmäksi kohti toista lähetintaajuutta kuin toista parantaa signaalin voimaa tällä taajuudella heikentämättä sekoitinkonversiokykyä, koska oikea radiotaajuussekoittuminen voi tapahtua signaalien välisten tehosuhteiden ollessa jopa 10:1 tai suurempikin.

Lisäksi johtuen kummastakin antennista 14 ja 16 lähetettyjen kahden taajuuden ristipolaroinnista, niiden eteneminen yhdessä lähetinkohdassa kaukana tarkkailualueen ulkopuolella oleviin kohtiin on harvoin samanlainen molemmilla signaaleilla. Harvinainen heijastuskuvio, joka voi johtaa siihen, että toinen lähetetty signaali tiivistyy tunnistavaan lähetin-vastaanottimeen jossain kaukana, ei lähes koskaan aiheuta sitä, että toinen ja vastakkain ipolaroitunut lähetys heijastuu samassa muodossa ja tavoittaa saman alueen riittävällä teholla. Tästä syystä, mikäli vain yksi signaali tulee vastaanotetuksi, diodin 36 epälineaarinen impedanssi voi kehittää ainoastaan taajuuden kaksinkertaistumisen eikä tarvittavaa sekoitusvaikutusta, joten seuraava paluusignaali on taajuudella, joka poikkeaa suuresti halutusta tunnistavan lähetinvastaanottimen paluusignaalista. Esimerkiksi nykyisillä järjestelmäparametreillä tunnistava lähetinvastaanotin muodostaisi kaksinkertaiset taajuudet 1810 tai 1850 megahert- 14 73532 siä, jotka molemmat eroavat täyden 20 megahertsin verran normaalista paluutaajuudesta, joka on 1830 megahertsiä.

Nämä siirtyneet taajuudet vaimenisivat huomattavasti viritetystä lähtöpiiristä ja ne voidaan helposti erottaa tavanomaisella suodatuetekniikalla oikeasta ja sekoittuneesta taajuus-reaktiosta arvolla 1830 megahertsiä.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että molemmilla puolilla olevan vastaanotinantennin 22 ja 24 vastaanottamat signaalit johdetaan tavanomaisen sekoitus liitännän 40 kautta kapeakaistaiseen äänimoduloituun vastaanottimeen 42. Näiden kahden lähetetyn signaalin sekoittuminen tunnistavan lähetinvastaan-ottimen paluusignaalista mahdollistaa sen, että vastaanottimen 42 reaktio rajoittuu hyvin kapeakaistaiseen toimintaan, jonka avulla saadaan eliminoiduksi ulkopuolisesta kohinasta ja muista lähteistä tulevista lähetyssignaaleista johtuvat väärät hälytykset. Itse asiassa tarvittava vataanottimen kaistanleveys riippuu suurimmaksi osaksi vain lähettimien 26 ja 30 taajuuden vakavuudesta, jolloin saadaan aikaan hyvin kapea "ilmaisuikkuna", joka vastaa lähettimen mahdollista taajuusliukumaa. Käytettäessä hyvin vapaita lähetinoskillaat-toreita, kuten jäljempänä selvitetään, modulointiäänen ilmaisuun käytettävissä oleva vastaanotettujen signaaleiden kaistanleveys (eli esi-ilmaistu kaistan leveys) voi olla äärimmäisen kapea, ja vastaanottimen kaistanleveyttä (ilmaisun jälkeen) voidaan kaventaa edelleen ilmaisemalla täsmällisesti modulointiääni. Lisäksi järjestelmän luotettavuus ja herkkyys paranee edelleen saattamalla lähetin 42 syöttämään lähtösig-naalin lähettimen 44 käynnistämiseksi ainoastaan silloin, kun ilmaistun modulointiäänisignaaIin voimakkuus ylittää valitun minimiamplituditason tietyllä ennalta määrätyllä aikavälillä sen seikan varmistamiseksi, että tunnistava lähetinvastaanotin on itse asiassa läsnä ilmaisualueella.

Kuviossa 3 toiminnassa oleva edullinen suoritusmuoto kehittää lähetinsignaaIin hyvin vapaana, kapeakaistaisena taajuus- moduloituna signaalina järjestelmän herkkyyden ja selektii-visyyden maksimoimiseksi. Tavanomaista rakennetta oleva 15 73532 stabiili äänigeneraattori 46, joka voi olla yksinkertaista RC-tyyppiä, kehittää taajuusäänen, joka on kuuloalueella 1-20 kilohertsiä. Tämä ääni on esillä olevassa järjestelmässä 2 kilohertsiä ja se ohjataan modulointisignaaIina jänniteohjat-tuun kideoskillaattoriin 48 sen ulostulon taajuusmodulo imi-seksi. Edullisessa suoritusmuodossa on kideoskillaattori 48 rakenteeltaan tavanomainen ja sen täsmällinen lämpötila-kompensaatio kykenee pitämään taajuusvakavuuden 0,7 jaksoa per miljoona lämpötilassa 5 - 45°C taajuudessa noin 51,4 megahertsiä. Äänigeneraattorista 46 tulevan ja jänniteohjaus-piiriin ohjatun modulointisignaaIin amplitudi säädetään aikaansaamaan suurin mahdollinen taajuuspoikkeama, joka on ainoastaan plus tai miinus 0,25 - 0,30 kilohertsiä, josta seuraa oskillaattorikantajän vain hyvin kapeakaistainen modulaatio. Tämän jälkeen oskillaattorin 48 moduloitu tulostus ohjataan tavanomaiseen taajuuskertoimeen 50, joka kolminkertaistaa oksiilaattoritaajuuden, joka tämän jälkeen johdetaan kapeakaistaiseen, kaksinapaiseen kaistanpäästösuodattimecn 52. Tämän jälkeen tämä suodatettu kerroinsignaali johdetaan toiseen tavanomaiseen taajuuskertoimeen 54, joka jälleen kolminkertaistaa käytettävissä olevan taajuuden johdettavaksi toiseen kapeakaistaiseen päästösuodattimeen 56. Kaistanpäästö-suodattimen 56 suodatettu tulostus johdetaan sitten vielä yhteen taajuuskertoimeen 58, joka tällä kertaa ainoastaan kaksinkertaistaa tulo taajuuden halutun moduloidun lähtö-signaalin (fj) muodostamiseksi, jolloin tämän signaalin taajuus on 925 megahertsiä ja kapeakaistainen modulointipoik-keama on plus tai miinus 5 kilohertsiä, jolloin kyseinen taajuus tämän jälkeen johdetaan säädettävään RF-1isäysvahvis-timeen 60 ja tehonvahvistimeen 62. Tämä vahvistinlähetinsignaa-li ohjataan kapeakaistaisen kolminapaisen kaistanpäästö-suodattimen 64 kautta tehonjakajaan 66, joka toistaa lähetin-signaalin levyn 10 lähetinsarjan 14 pystysuuntaisiin antenni-kaistoihin 18 ja edelleen kevytpainoisen kaapeli liittimen kautta toisesssa levyssä 12 olevaan lineaarivahvistimeen 28.

Kuviossa 4 esitetään toinen lähetintaajuus f^ samalla tavoin 16 73532 käyttämällä tavanomaista lämpötilakompensoitua kideoskillaat-toria 68, joka kykenee pitämään taajuuden arvossa 0,5 miljoonasosaa 5 - 45°C lähtötaajuuden ollessa noin 50,3 megahertsiä.

Tämän lähtötaajuuden kolminkertaistaa taajuuskerroin 70 ja suodattaa kaksinapainen kaistanpäästösuodatin 72. Suodattimen 72 kapeakaistainen tulostus johdetaan tämän jälkeen toiseen taajuuskertoimeen 74, joka jälleen kolminkertaistaa taajuuden sen ohjaamiseksi toisen kaksinapaisen kaistanpäästö-suodattimen 76 läpi, ja tämän jälkeen suodatettu lähtötaajuus kaksinkertaistetaan viimeisessä taajuuskertoimessa 78 halutun f^-signaalin muodostamiseksi arvolla 905 megahertsiä, f^-signaali ohjataan säädettävän RF-lisäysvahvistimen 80 sisääntuloon ja toiseen vahvistinvaiheeseen 82 halutun lähetystehon saavuttamiseksi. Tämän jälkeen vahvistettu tulostus suodatetaan kapeakaistaisen, kolminapaisen kaistan-päästösuodattimen 84 kautta vahvistettujen vääristymien tai ylimäärien poistamiseksi ja tulostuksen ohjaamiseksi tehonjakajaan 86 johdettavaksi edelleen suoraan antenni-kaistoihin 19 ja levyssä 10 olevaan lähetinsarjaan 14 sekä sopivan RF-kytkennän kautta vastakkaisessa levyssä 12 olevaan vastaavaan lineaarivahvistimeen 32. Johtuen aikaansaadusta suuresta hyötysuhteesta ja herkkyydestä näiden signaaleiden lähetetty teho on suuruusluokkaa alempana kuin aikaisemmissa järjestelmissä tarvittu, poistaen siten mahdolliset terveys-huolet mikroaaltolähetyksistä johtuvista mahdollisista kudo svah ingo ista.

Kuvion 5 mukaisesti tehonjakajasta 66 tai 86 tulevat vastaavat ^1 ^2 ignaalit voidaan liittää vastakkaisessa antenni levyssä 12 oleviin lineaarivahvistimiin 2B ja 32 yksinkertaisilla lanka johtamilla tai kevyellä kaapelilla, jolloin ei tarvitse asentaa kalliita ja vaikeasti sovitettavia sekä raskaitac ja tilaa vieviä RF-kaapeliliitäntöjä, joita aikaisemmissa järjestelmissä tarvittiin tehohäviöiden välttämiseksi. Kumpikin 1ineaarivahvistin 28 ja 32 muodostuu yksinkertaisesti säädettävästä radiotaajuusvahvistinvaiheesta 88, jonka tulostus johdetaan kapeakaistaisen kolminapaisen 17 73532 kaistanpäästösuodattimen 90 kautta, jolloin saadaan poistetuksi mahdolliset signaalivääristymät tai li itosjoh toon muodostunut tai vahvistusvaiheessa kehittynyt kohina. Vahvistinvaiheen 88 vahvistus säädetään lähetinsignaaIin voimakkuuden pitämiseksi olennaisesti samalla tasolla kuin syötettäessä vastakkaisella puolella oleviin lähetinantennisegementteihin.

Kuvion 6 mukaisesti f läh et ins ignaa li n kapeakaistaista taajuusmodulointia käyttävässä edullisessa suoritusmuodossa vastaanotinantennien 22 ja 24 noukkimat signaalit ohjataan sekoittimen 40 kautta hyvin kapeakaistaiseen, ne Iinapaiseen kaistanpäästösuodattimeen 92, jolloin päästökaista keskitetään tunnistavan lähetinvastaanottimen sekoitetun paluusignaaIin keskitaajuuteen - esimerkiksi 1830 megahertsiä. Esitetyssä erityisessä järjestelmässä tunnistavan lähetinvastaanottimen 34 voimassa oleva paluusignaali taajuusmoduloidaan kiinteällä yhdellä audioäänellä taajuuden ollessa edullisesti 2 kilohertsiä, jolloin saadaan aikaan vain 5 kilohertsin maksimipoikkeama 1830 megahertsiä olevan kantotaajuuden molemmin puolin. Kaistanpäästösuodatin on rakenteeltaan sellainen, että se hylkää pienempitaajuiset lähetinsignaalit minimiarvolla 60db piirin epälineaarisuuksista johtuvan sisäisen sekoituksen estämiseksi. Suodatettu tulostus kaistanpäästösuodattimesta 92 johdetaan kaksoisbalanssisekoittimeen 94 sekoitettavaksi alapuolen injektiotaajuuteen f^, jonka arvo on 1808,600 megahertsiä esimerkiksi stabiilista paikällisoskillaattorista 21,4 megahertsin välilähtötaajuuden (IF) muodostamiseksi sen ulostuloon silloin, kun voimassa oleva tunnistavan lähetinvastaanottimen paluusignaali on läsnä. Tämä alemman puolen injektiotaajuus muodostetaan samalla tavoin erittäin stabiilista, lämpötilakompensoidusta kideoskillaattorista 96, joka toimii arvolla noin 50,24 megahertsiä. Tämä oskil-laattoritaajuus aluksi nelinkertaistetaan taajuuskertoimessa 98 ja johdetaan peräkkäisesti kahden kolminkertaistavan taajuuskertoimen 100 ja 102 kautta ne Iinapaiseen kapeakaistaiseen päästösuodattimeen 104 alapuolen injektiosignaaIin syöttämiseksi sekoittimeen 94.

18 735 32

Tasspainoitetun sekoittimen 94 välilähtötaajuus johdetaan pienkohinavahvistimeen 106 vastaanotinkohinan yleisarvon vakiinnuttamiseksi lukemaan 12db syötettäväksi neliosaiseen monoliittiseen kidekaistanpäästösuodattimeen 108, joka on edullisesti malli 1619-1622 valmistajana Piezo Technology,

Inc. rekisteröidyllä tavaramerkillä "COMLINE", jolloin ampli-tudireaktio vastaan taajuus on 30 kilohertsiä -3 db pisteistä. Kidekaistanpäästösuodatin 108 määrittää tehokkaasti esi-ilmai-sukaistan leveyden ja yhdessä 12 db:n kohina lukeman ja moduloin-tiarvon 5 kanssa antaa vastaanottimen kokonaisherkkyydeksi -113 dbm 20 db S+N/N-suhteella kidediskriminaattorin 110 ulostulossa, kuten jäljempänä selvitetään yksityiskohtaisemmin. Lähtösignaali kidekaistanpäästösuodattimesta 108 kulkee peräkkäisten RF-vahvistinvaiheiden 112 ja 114 kautta, jotka kummatkin vahvistimet on järjestetty automaattiseen vahvistuksen ohjaukseen kykenevään liuskaan tai lastuun halutun sisään-tulotason aikaansaamiseksi kidediskriminaattoriin 110. Kummankin vaiheen 112 ja 114 lähtöarvo saa aikaan sen, että kyseiset automaattiset vahvistuksenohjauspiirit kehittävät tasavirran, joka on verranollinen tulostuksen amplitudiin. Nämä vastaavat AGC-arvot erillisistä vaiheista 112 ja 114 lasketaan yhteen ja ne toimivat automaattisena kokonaisvahvistuksen ilmaisimena 116, jonka tulostus on tasavirta, joka on verrannollinen kummankin vaiheen yhdistettyyn lähtöamplitudiin, mikä puolestaan osoittaa kaistanpäästösuodattimesta 108 tulevan alkuperäisen tunnistavan lähetinvahvistimen signaalin voimakkuuden. Tämä yhdistetty AGC-ilmaisimen tulostus syötetään alipäästösuodat-timeen 118, jolla on ennalta määrätty aikavakio asteettain suurenevan varauksen muodostamiseksi nopeudella, joka on verranollinen ilmaistun tunnistavan lähet invastaanottimen paluusignaalin voimakkuuteen. Alipäästösuodattimen 118 lähtö-varaus toimitetaan vertailupiiriin 120 verrattavaksi ennalta määrättyyn kynnysarvoon, joka on määritetty potentiometrin 122 herkkyysasetukseen.

Järjestelmän edullisessa suoritusmuodossa kidediskriminaattori 110 on monoliittinen kidesuodatin, jollaisia on saatavissa i9 73532

Piezo Technology, Inc.-yhtiöltä mallina 237BF, joka yhdistetään RCA-integroituun piiriin malli CA 3089E oheisella tietoarkiila esitetyllä tavalla äärimmäisen kapeakaistaisen stabiilin diskriminaattorin muodostamiseksi, jolloin kaistan leveys on ainoastaan 30 kilohertsin luokkaa. Voimassa olevalla tunnistavan lähetinvastaanottimen palautussignaalilla diskrimi-naattorin 110 lähtö muodostaa moduloivan audioäänen, joka käytettävässä järjestelmässä on 2 kilohertsiä. Kuitenkin diskriminaattorin 110 lähtö pidetään maan potentiaalista lukituspiirillä 124, kunnes liipaisuarvo vertailupiiristä 120 osoittaa, että alipäästösuodattimeen 118 muodostunut varaus ylittää potentiometristä 122 saadun valitun herkkyys-asetuksen. Tämän ansiosta järjestelmä saadaan asetetuksi herkkyystasoon, joka ei huomioi ohimeneviä tai heikkoja pa luus ign aa le j a kaukana olevista tunnistavista lähetiri-vastaanottimista tai muista lähteistä.

Heti, kun lukituspiiri 124 on auki, 2 kilohertsin audioääni ohjataan alipäästösuodattimen 126 kautta dekoodattavaksi tavanomaisella vaihelukitulla silmukkatekniikä 11a käyttämällä vaihe-eroilmaisinta 128 ja vaiheilmaisintä 130, joka kykenee vastaanottamaan kaikki tasaiset äänet 10 % alueella modulointi-äänitaajuutta, joka on muodostettu jänniteohjatun oskillaattorin 132 vapaakäyntitaajuutena. Tavanomaisella tavalla vaiheilmai-simen 130 lähtö johdetaan silmukkasuodattimeen 134 signaalin muodostamiseksi jänniteohjatun oskillaattorin 132 taajuuden ja vaiheen säätämiseksi vaihelukituksen aikaansaamiseksi.

Tämän jälkeen vaihe-eroilmaisin 128 siirtää lähtöarvonsa tavanomaiseen käyttövahvistimeen 136, jonka takaisinkytkentä-kondensaattori 138 säilyttää lähtösignaaIin sopivan hälyttimen 44 liipaisemiseksi kuulo- tai näköreaktion aiheuttamiseksi valituksi ajaksi huolimatta siitä, miten lyhyt alkuperäinen reaktio on. Tällä tavoin antenni levyjen 10 ja 12 välillä olevalla tarkkailualueella läsnäolevan tunnistavan lähetin-vastaanottimen muodostama voimakas reaktio käynnistää täysimittaisen hälytyksen riippumatta siitä, kuinka nopeasti suojattu tuote siirretään alueen läpi, mutta järjestelmä 20 73532 kykenee jättämään huomiomatta jopa jatkuvat pienitehoiset reaktiosignaalit välittömän suojausalueen ulkopuolelta.

Vaikka järjestelmä on kuvattu tarkastelemalla edullista suoritusmuotoa, jossa käytetään erityisesti kuvattuja piiri-elementtejä ja menetelmiä ja joiden käyttöparametrit liittyvät audioäänen taajuusmodulaatiota käyttävään jo olemassa olevaan edulliseen suoritusmuotoon, on selvää, että keksintö voidaan toteuttaa käyttämällä piirielementtien ja menetelmien modifikaatioita ja muunnosmuotoja irtautumatta oheisissa patenttivaatimuksissa määritellystä keksinnön suojapiiristä. Järjestelmä voidaan esimerkiksi toteuttaa siten, että käytetään toisen lähetetyn radiotaajuuden amplitudimodulointia eikä taajuus-modulointia tai käyttämällä audioalueen ulkopuolella olevia modulointiääniä menettämättä silti tähän ainutlaatuiseen käyttöjärjestelmään kuuluvia peruskäyttöetuja.

Claims (13)

2i 7 35 32

1. Kaksitaajuuksinen varkaudentorjuntajärjestelmä, erityisesti tavaranvalvontajärjestelmä, jossa lähetetään kaksi selvästi toisistaan erottuvaa radiotaajuussignaalia, joista toinen on äänimoduloitu ja jotka signaalit poimii tunnistava lähetinvas-taanotin sekoittaen ne epälineaarisen impedanssin läpi uudel-leensäteilytettäviksi niiden summaa vastaavalla suuremmalla taajuudella, jonka ilmaisee kapeakaistainen vastaanotin, tunnettu siitä, että järjestelmään kuuluu: a) lähetinelimet (14,16,26,30) kahden radiotaajuussignaalin (fl»f2) lähettämiseksi kahdella selvästi erilaisella taajuudella tarkkailualueella, mainittujen radiotaajuuksien (fl»f2) ollessa riittävän lähellä toisiaan vastaanotettavaksi yhdellä tunnistavalla lähetin-vastaanotinosalla (34); b) mainittuihin lähetinelimiin (14,16,26,30) kuuluvat antennio-sat (18,21;19,20) kutakin mainittua kahta radiotaajuussignaalia varten siten järjestettynä, että mainitun kahden signaalin kenttävoimakkuuksien suhde on oleellisesti yhdenmukainen koko tarkkailualueella; c) suojattuihin tuotteisiin irrotettavasti kiinnitetty tunnistava lähetin-vastaanotinosa (34), joka voidaan siirtää tuotteen mukana mainitulle tarkkailualueelle ja jonka antenni (38) on viritetty molempina taajuuksina lähetettyjen radiotaajuus-signaalien vastaanottamiseksi sekä mainittuihin antenniosiin kytketty epälineaarinen impedanssielementti (36), jolloin lä-hetinvastaanotinosa (34) toistolähettää paluusignaalin, jonka taajuus on yhtä suuri kuin vastaanotettujen kahden taajuuden summa; d) kapeakaistaiset vastaanotinelimet (42) mainitun paluusin-gaalin vastaanottamiseksi sulkien pois lähetetyt radiotaa-juussignaalit (f]_,f2) ja niiden yli värähtelyt; ja e) kapeakaistaisten vastaanotinelinten mainitun paluusignaalin havaitsemiseen reagoiva hälytinosa (44).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainitut kaksi eri taajuutta (fi,f2) eroavat 22 73532 toisistaan n. 2 % mainitusta keskiarvotaajuudesta laskettuna.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että toinen (f^) mainituista kahdesta radiotaa-juussignaalista (fi,f2> on moduloitu.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että siinä moduloitu radiotaajuussignaali (ϋχ) on taajuusmoduloitu kiinteällä äänitaajuusäänellä.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että laitteet mainittujen kahden radiotaajuus-signaalien (fi,f2) aikaansaamiseksi sisältävät lämpotilakom-pensoidun kideosikillaattorin (48,68), taajuuden moninkertais-tamiselimet (50,54,58,70,74,78) ja kapeakaistaiset suodatino-sat (52,56,64,72,76,84).

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainittuihin lähetinelimiin (14,16,26,30) kuuluu signaalilähde-elimet (26,30), niistä etäälle sijoitetut antennielimet (14,16), mainittujen antennielinten (14,16) läheisyyteen sijoitetut lineaariset vahvistinelimet (28,32) ja liitäntäelimet signaalin välittämiseksi mainituista lähde-elimistä (26,30) lineaarisiin vahvistinelimiin (28,32).

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainitun lähetin-vastaanotinosan (34) antenni (18) on viritetty mainittujen kahden selvästi erilaisen taajuuden (fi,f2) väliselle taajuudelle ja mainittu epälineaarinen impedanssielementti (36) on yhdistetty mainittuun antenniin (18) lähtöpiirin muodostamiseksi resonanssitaajuudella, joka on yhtä suuri kuin mainittujen kahden selvästi erilaisen taajuuden summa paluusignaalin toistolähettämiseksi mainitulla resonanssitaajuudella.

8. Patenttivaatimuksen 3 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että vastaanotinosaan kuuluu vaihelukittu 23 735 32 silmukkakytkentä (128,130,132,134) moduloidun radiotaajuus-signaalin modulaation tulkitsemista varten.

9. Patenttivaatimuksen 3 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainittuun kapeakaistaiseen vastaanottimeen (42) kuuluu vastaanotinantenni (22,24) mainitun paluusignaalin poimimiseksi, suodatinelimet (92), jotka hylkäävät kaikki muut antennin (22,24) poimimat signaalit lukuunottamatta paluu-signaalin kapealla läpimenokaistalla olevia taajuuksia, signaalin amplitudin ilmaisevat elimet, jotka muodostavat vertailu-ulostulotason ilmaisuna suodatetun paluusignaalin amplitudista, ja demodulaatioelimet, jotka ovat herkkiä ver-tailu-ulostulotasoon nähden, jolloin ne havaitsevat modulaation vain silloin, kun mainittu vertailutaso ylittää etukäteen valitun asetustason.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen järjestelmä, tunnettu siitä, että mainitut signaalin amplitudin ilmaisevat elimet sisältävät paikallisen oskillaattorin (96), se-koituselimet (94) välitaajuussignaalin saamiseksi ja päästö-kaistasuodattimen (108) mainittua välitaajuussignaalia varten.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnettu siitä, että toinen (f^) radiotaajuussignaaleista moduloidaan kiinteällä audiotaajuusäänellä kapeakaistaisen taa-juusmodulaation aikaansaamiseksi ja toinen (f2) lähetetään jatkuvana aaltona kiinteällä radiotaajuudella, ja jossa mainittu vastaanotinosa (42) sisältää vastaanotinantennin (22,24), suodatinosan (92) sellaisten antennin vastaanottamien signaalien hylkäämiseksi, jotka ovat kapean läpimeno-kaistan ulkopuolella mainitulla resonanssitaajuudella, elimet (94) välitaajuuden aikaansaamiseksi signaalien demoduloimi-seksi mainitulla läpimenokaistalla, vahvistinosan (106) väli- ; taajuussignaalin vahvistamiseksi ja mainitun välitaa juuden amplitudin osoittavan vertailu-ulostulotason aikaansaamiseksi, kapeakaistaisen erotusosan (110), joka on herkkä vertailu-ulostulotasoon nähden, välitaajuuden demoduloimi- 24 73532 seksi alhaisen tajuusmoduloinnin aikaansaamiseksi vain silloin kun vertailu-ulostulotason amplitudi ylittää ennalta valitun kynnysarvon, vaihelukitun silmukkailmaisimen (128,130,132,134) viritettynä mainitun kiinteän audioäänen taajuudelle hälytyssignaalin muodostamiseksi havaittaessa mainittu kiinteä audioääni, ja toiminnallisen vahvistinosan (136) kytkettynä vastaanottamaan hälytyssignaalin hälytyksen aloittamiseksi tietyksi ajaksi jokaisen hälytyssignaalin al-kuhetken jälkeen.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainittu vastaanotinosa (42) tulkitsee paluu-signaalin ilman lähetinelimistä tulevia vertailusignaaleja.

13. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestelmä, tunnet-t u siitä, että mainitut kaksi selvästi erilaista taajuutta (fl,f2> eroavat keskiarvotaajuudesta samansuuruisen ja vastakkaissuuntaisen määrän ja että mainittu keskiarvotaajuus on noin 915 MHz. 25 7 3 5 3 2