FI69738C - Faergtelevisionspresentationsanordning - Google Patents

Description

, KUULUTUSjULKAISU sQnXn

®8θΙ 6 (11) UTLÄGGNINGSSKRIFT OJ/OO

C Patentti wyonnctty

*4r*2)) Potent r;- t’clat 10 05 190C

(51) Kv.lk.4/lnt.CI.4 H 01) N 9/28

SUOMI —FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansökning 79236A

(22) Hakemispäivä — Ansöknlngsdag 27.07.79 (23) Alkupäivä — Giltighctsdag 27-07.79 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 01 .02.80

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm.- 29 11 89

Patent- och registerstyrelsen ' Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad ' ' * (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begärd prioritet 31.07-78 Hoi 1 an t i-Hoi 1 and (NL) 78θ8θΑ1* (71) N.V. Philips1 G1oei1ampenfabrieken, Eindhoven, Hoilanti-Hoiland(NL) (72) Jan Gerritsen, Eindhoven, Hoi 1 anti-Hoi 1 and(NL) (lk) Oy Koister Ab (5^) Värite 1evisionäyttölaite - Färgtelevisionspresentationsanordning Tämän keksinnön kohteena on väritelevisionäyttölaite, jossa on värikuvaputki ja poikkeutuskelayksikkö, joka on varustettu poikkeutuskelalla putkessa syntyvien elektronisuihkujen poikkeuttamiseksi pystysuunnassa, jolloin kela on jaettu kahteen sarjaankytkettyyn kelapuoliskoon ja liitetty poikkeutusvirtagene-raattoriin kehittämään sahahammasmuotoinen poikkeutusvirta, joka käytön aikana kulkee poikkeutuskelapuoliskojen läpi ja jolla on pyyhkäisy ja paluu ja joka vaihtaa suuntaansa suunilleen pyyhkäisy-jakson keskihetkellä, piirielimet, jotka on sovitettu sarjaan poikkeutuskelapuolisko jen kanssa, jotta saadaan korjausvirta kulkemaan poikkeutuskelapuoliskojen läpi, jolloin piirielimissä on säädettävä tasausvastus ja yhteen suuntaan virtaa johtavia elementtejä, jolloin yksitie-elementit on sovitettu sarjaan tasausvastuksen kanssa ja ne ovat johtavia ennen poikkeutusvirran pyyhkäisyjakson keski-hetkeä ja jolloin kussakin yksitie-elementissä on johtavassa suurillassaan kynnysjännite, jonka aikana se ei johda, joten korjausvirta 2 69738 on oleellisesti nolla keskihetke]1ä ja sen lähellä.

DE-hakemusjulkaisusta 2 127 366 on tunnettu laite, jonka avulla pystysuuntaisia konvergenssivirheitä voidaan korjata.

Korjausvirran avulla voidaan eliminoida kelapuoliskojen synnyttämien magneettisten poikkeutuskenttien välinen epäsymmetria. Kuvaputken näyttöruudun keskellä, missä poikkeutusvirrat ovat suunnilleen nolla, tapahtuu värillisten vaakasuorien juovien oikea kohdistus, joten korjausta ei tarvita. Nämä juovat eivät kuitenkaan ole kohdistuneita ruudun ylä- ja alaosassa. Tällaisen korjatun epäsymmetrian voi aiheuttaa epäsäännöllisyys kuvaputken rakenteessa, erityisesti sen elektronitykeissä, ja/tai poikkeutus-kelayksikössä poikkeama yksikön korjausasennossa jne.

Näin aikaansaatu korjausvirta on erovirtaa, so. sahahammas-virta vähennetään toisessa kelapuoliskossa sen läpi virtaavasta poikkeutusvirrasta, kun taas toisessa kelapuoliskossa se lisätään sen läpi virtaavaan poikkeutusvirtaan, jolloin nämä kaksi poikkeu-tusvirtaa ovat saman suuruiset ja se kehittää nelinapaisen kentän, joka on poikkeutuskenttien päällä. Sen voimakkuutta voidaan säätää erikseen kuvan ylä- ja alaosaa varten, so. juovajakson ensimmäistä ja toista puolta varten, koska jotkut yhteen suuntaan virtaa johtavat elementit ovat johtavia osassa juovajaksoa, jossa korjausvirta kulkee annettuun suuntaan, kun taas jotkut muut yhteen suuntaan virtaa johtavat elementit ovat johtavia toisessa osassa juovajaksoa, jossa korjausvirta kulkee vastakkaiseen suuntaan.

On kuitenkin osoittatunut, että tasausvastuksilla voi olla haitallisia vaikutuksia konvergenssiin, esimerkiksi sellaisessa muodossa että kuvapinnan keskellä näkyy pystykonvergenssivirhe, ja virheetön kohta ei sijaitse keskellä vaan hieman korkeammalla. Tämä merkitsee sitä, että ei ainoastaan staattisessa konvergoin-nissa ole virhettä vaan myös vastukset toimivat epäsymmetrisesti kuvan ylä- ja alapuolen välillä. Staattinen konvergenssivirhe voidaan korjata sitä varten suunnitelluilla laitteilla, mutta staattisen konvergenssin säätö on tällöin työlästä ja aikaavievää.

3 69738

Lisäksi on olemassa sellaisia värikuvaputkia, joissa ei ole ollenkaan tällaisia korjauslaitteita.

Tämän keksinnön tarkoituksena onkin saada aikaan yksinkertainen ja huokea laite, jolla poikkeutuskenttien epäsymmetria voidaan korjata tunnetulla yksinkertaisella tavalla samalla kun em. virhettä ei olennaisesti esiinny. Tätä tarkoitusta varten tämän keksinnön mukaisessa laitteessa on laite, joka pienentää poikkeu-tusvirran juovajakson aikana ko. tasausvastuksen sisältävän rin-nakkaishaaran yli vaikuttavaa jännitettä sellaisella tasajännitteel-lä, että rinnakkaishaaran jännite pienenee enemmän ko. keskihetken jälkeen kuin sitä ennen ja että keskihetkellä ja sen lähistöllä korjausvirta on olennaisesti nolla.

Tämän keksinnön mukaisessa laitteessa on edullisimmin kaksi sarjakytkentää, jotka muodostuvat olennaisesti vakiona pysyvän jännitehäviön omaavasta elementistä, jonka rinnalle on kytketty kytkin, joka johtaa ennen poikkeutusvirran juovajakson keskihetkeä, sekä tasausvastuksesta, ja kumpikin sarjakytkentä on yhden kelapuo-liskon rinnalla. Keksinnön mukaista laitetta voidaan tässä parhaiten kuvata sillä, että siinä olennaisesti vakiona pysyvän jännitehäviön omaavan elementin muodostavat useat sarjaankytketyt diodit, jotka ovat päästösuunnassa juovajakson keskihetken jälkeen, ja sillä, että kytkimen muodostaa kytkindiodi.

Tämä keksintö kohdistuu myös väritelevisionäyttölaitteen poikkeutuskelayksikköön, jossa on vaakapoikkeutuskela, kahteen sarjaankytkettyyn kelapuoliskoon jaettu pystypoikkeutuskela sekä rinnakkaishaarassa sijaitseva säädettävä tasausvastus. Poikkeutus-kelayksikölle on tunnusomaista se, että siinä on kaksi sarjakytkentää, jotka muodostuvat olennaisesti vakiona pysyvän jännitehäviön omaavasta elementistä, tämän rinnalle kytketystä kytkimestä sekä tasausvastuksesta, sekä se, että kumpikin sarjakytkentä on kytketty yhden kelapuoliskon rinnalle.

Keksintöä selostetaan seuraavassa esimerkeillä, jotka eivät rajoita keksinnön alaa, viitaten oheisiin kuvioihin, joista kuvio 1 esittää tunnettua pystypoikkeutuspiiriä, kuvio 2 esittää korjattavan konvergenssivirheen syntymistä kuvion 1 piirissä, kuvio 3 esittää tämän keksinnön mukaisen laitteen piirin suoritusmuotoa, 69738 kuvio 4 esittää kuvion 1 piirin synnyttämän virran muotoa ja kuvion 3 piirin synnyttämän virran muotoa, ja kuviot 5 ja 6 esittävät tämän keksinnön mukaisen laitteen piirin muita suoritusmuotoja.

Kuvion 1 viitenumerolla 1 on merkitty tehovahvistinta, joka synnyttää pystypoikkeutusvirran väritelevisiovastaanottimelle (ei-esitetty). Vahvistimen ei-kääntävään tuloon tuodaan sahasignaali-generaattorista (ei-esitetty) tuleva sahamuotoinen signaali, jonka kenttätaajuus on 50 tai 60 Hz. Poikkeutuskelapuoliskojen ja L2 sarjakytkentä on kytketty vahvistimen 1 lähtöön erotuskonden-saattorin 2 kautta. Kelapuoliskot ja L2 sijaitsevat magneettisesta aineesta valmistetun sydämen ympärillä, ja sydän sijaitsee värikuvaputken kaulan (ei-esitetty) ympärillä putkessa syntyvien elektronisuihkujen poikkeuttamista varten. Sydämellä on myös vaa-kapoikkeutuskela. Sitä ja vastaanottimen muita osia ei käsitellä tässä. Kelapuoliskon L2 se napa, joka ei ole kytketty kelapuolis-koon , on kytketty negatiivisen takaisinkytkennän muodostavaan vastukseen 3, ja tämä liitos on kytketty vahvistimen 1 kääntävään tuloon. Kelapuoliskojen L-^ ja L2 sarjakytkennän rinnalla on sarjaan kytkettynä rajoitusvastus R-^, trimmeripotentiometri R^ sekä rajoitusvastus R2· Potentiometrin R^ kosketusvarsi on kytketty kelapuoliskojen ja L2 liitoskohtaan. Kuvion 1 piiri on tunnettua tyyppiä.

Piirin toimiessa vahvistimesta 1 tuleva virta I, joka on negatiivisen takaisinkytkennän ansiosta olennaisesti samanmuotoinen kuin vahvistimen 1 tulosignaali, kulkee kelapuoliskon ja vastuksen R^ liitoskohtaan. Kenttäjakson pitemmän osan (ns. juo-vajakson) aikana, jolloin sahamuotoinen virta vaihtelee olennaisesti samansuuruiset itseisarvot omaavien erinapaisten maksimikoh-tien välillä, virta I muuttuu olennaisesti lineaarisesti.

Kelapuoliskojen L-^ ja L2 synnyttämän poikkeutusmagneetti-kentän epäsymmetria ei vaikuta millään tavoin juovajakson keski-hetkellä, jolloin virta I on olennaisesti nolla. Juovajakson alussa ja lopussa esiintyvä epäsymmetria sitävastoin aiheuttaa konver-genssivirhettä. Vaakaväriviivojen kohdistus on tällöin huono. Punainen viiva esimerkiksi näkyy sinisen yläpuolella kuvapinnan yläosassa, ja päinvastoin alaosassa. Virhe voidaan korjata säätämällä potentiometria R^. Kelapuoliskojen L·^ ja L2 kautta kulkevia virtoja 69738 voidaan säätää tällä potentiometrilla siten, että kenttien epäsymmetria korjautuu. Potentiometrin kosketusvarren ja kela-puoliskojen ja L2 kytkentäpisteen kautta kulkee virta 2iq, ke-lapuoliskon L·^ kautta kulkee virta i^-i , ja kelapuoliskon kautta kulkee virta i^+io. Alhaisen taajuuden vuoksi kelapuo-liskot L-^ ja L2 käyttäytyvät pääasiassa ohmisina vastuksina, joten ko. virrat muuttuvat olennaisesti samanmuotoisesti kuin virta I. Virta i^ synnyttää pystypoikkeutuskentän ja virta i neli-napaisen korjauskentän. Vastushaaran R^ , R^, R2 tarkoituksena on myös vaimentaa hajakapasitanssien aiheuttamia värähtelyjä.

On kuitenkin osoittautunut, että tämä vastushaara saattaa vaikuttaa haitallisesti konvergenssiin, nimittäin aiheuttamalla kuvapinnan keskellä näkyvää pystykonvergenssivirhettä. Virheetön kohta ei sijaitse keskivaakaviivalla vaan sen yläpuolella. Tämä keksintö perustuu siihen ajatukseen, että virheen aiheuttaa se, että poikkeutuskelapuoliskojen induktanssi ei ole merkityksettömän pieni. Tätä selostetaan seuraavassa kuvion 2 avulla, jossa on esitetty komponenttien L1, L2, ja R2 muodostaman piirin yläosa.

Kelapuoliskon voidaan katsoa muodostuvan puhtaan induktanssin 1^ ja resistiivisen vastuksen r·^ sar jaankytkennästä. Induktanssin 1^ läpi kulkeva sahalaitavirta aiheuttaa induktanssin yli pulssimuotoisen jännitteen, jonka keskiarvo on nolla. Virta aiheuttaa vastuksen r^ yli sahalaitaisen jännitteen, joka on nolla juovajakson keskihetkellä t . Koska tämä sahalaitajännite laskee tässä esimerkissä juovajakson aikana, induktanssin 1^ yli vaikuttava olennaisesti vakioarvoinen jännite on negatiivinen tämän jakson aikana.

Kuviossa 2 on esitetty pulssimuotoisen ja sahamuotoisen jännitteen summa, joka on se jännite joka vaikuttaa kelapuoliskon L-^ yli ja siten myös vastuksen R^ sekä potentiometrin R^ kosketusvarren ja vastuksen R^ välisen potentiometrin R^ osan ylitse. Vastuksien läpi kulkevan virran muoto on olennaisesti sama kuin tämän jännitteen muoto, sillä virta määräytyy lähes yksinomaisesti näistä vastuksista, jotka ovat paljon suurempia kuin vastus r^. Koska myös kelapuoliskoa L2 voidaan pitää puhtaan induktanssin ja resistiivisen vastuksen sarjaankytkentänä, erovirrassa i on tasakom-ponentti, joka synnyttää konvergenssiin vaikuttavan staattisen ne- 6 6 9 7 3 8 linapakentän. Tästä nähdään, että se hetki t^ jolloin vastus- haara R·^, , R2 ei aiheuta virhettä sijaitsee ennen hetkeä t , ja hetkellä t esiintyy virhettä. Tämä pätee myös silloin, kun vastuksen yli vaikuttava sahajännite kasvaa juovajakson aikana, jolloin induktanssin 1-^ yli vaikuttava jännite on positiivinen, joten kelapuoliskon L, jännite tulee nollaksi ennen hetkeä t .

o

Em. staattisen konvergenssin virheen lisäksi epäsymmetriaa aiheutuu kuvan ylä- ja alaosan välille myös potentiometrin R^ käyttämisestä .

Em. virhe voidaan tämän keksinnön mukaisesti eliminoida sijoittamalla diodeja, esim. kaksi diodia ja D2, vastuksen R-^ sen pään, joka ei ole kytketty potentiometriin R^, ja kelapuoliskon L·^ välille, ja kytkemällä sama määrä diodeja (ja ) vastuksen R2 sen pään, joka ei ole kytketty potentiometriin R^, ja kela-puoliskon L2 välille. Kaikki diodit D·^, D2, D^ ja johtavat suuntaan, joka vastaa virran kulkusuuntaa haaran R^ , R2, läpi juovajakson toisella puoliskolla. Tämä järjestely on esitetty kuviossa 3. Diodi Dg on kytketty diodien ja D2 rinnalle, ja diodi Dg on kytketty diodien ja rinnalle, ja diodit Dg ja Dg johtavat päinvastaiseen suuntaan kuin muut diodit.

Juovajakson alussa poikkeutusvirta i^ kulkee esitettyyn suuntaan, ja virta I-i^ kulkee komponenttien Dg, R^, R^, R2 ja Dg kautta. Komponenttien L^, Dg, R^ ja potentiometrin R^ yläosan muodostaman silmukan kautta kulkee virta i , ja samansuuruinen virta (myös iQ) kulkee komponenttien L2, Dg, R2 ja potentiometrin R^ alaosan muodostamassa silmukassa kuviossa esitettyyn suuntaan. Kuvion 3 alaosassa näkyvä virta kulkee diodin Dg läpi katodilta anodille, kun suurempi virta I-i^ pitää diodin johtavana. Diodin Dg yli tapahtuva jännitehäviö on pienempi kuin se jännite, joka vaikuttaisi diodien D^ ja D^ yli näiden johtaessa, joten nämä viimemainitut diodit ovat johtamattomina.

Kuviossa 4 on esitetty virran i muuttuminen ajan funktiona juovajakson T aikana: yhtenäinen viiva kuvaa kuvion 1 mukaisen piirin tapausta ja katkoviiva kuvion 3 mukaisen piirin tapausta, molemmissa tapauksissa samalla potentiometrin R^ kosketusvarren asennolla. Kuvion 3 tapauksessa, verrattuna kuvion 1 tapaukseen, diodeissa Dg ja Dg tapahtuva jännitehäviö vähennetään jännitteestä, 7 69738 joka muuten vallitsisi haarassa Rj, Rj, Rj, joten virta iQ on pienempi. Koska diodeissa tapahtuva jännitehäviö pysyy olennaisesti vakiona, (se on kaksi kertaa johtavan diodin anodin ja katodin välinen kynnysjännite), katkoviiva on piirretty olennaisesti samansuuntaiseksi kuin yhtenäinen viiva, koska virran i muoto on sama kuin vallitsevan jännitteen. Hetkellä t2 (ennen hetkeä tj) diodien ja Dg jännite tulee pienemmäksi kuin jännite v, joten diodit lakkaavat johtamasta. Virrat i ja l-i^ menevät nollaan.

Hetkellä tQ virta I ja siksi myös virta id vaihtavat suuntaa, minkä jälkeen tapahtuu olennaisesti lineaarinen kasvu. Hetkellä tj diodien Dj ja D2 sekä Dj ja D4 jännite ylittää arvon 2v. Nämä diodit alkavat johtaa, ja niiden läpi kulkee virta I-i^. Yhtäsuuret virrat kulkevat silmukoissa, jotka koostuvat komponenteista Rj, R2, D^, Lj ja potentiometrin Rj yläosa sekä komponenteista R2, Dj, D4, L2 ja potentiometrin Rj alaosa, kuviossa 3 (alaosa) diodien Dj ja D^ läpi kulkeva virta; virta I-i^ pitää nämä diodit johtavina. Pian hetken tj jälkeen kuvion 4 katkoviiva on samansuuntainen kuin yhtenäinen viiva ja siitä erillään jännitettä 4v vastaavan määrän. Kuvion 1 tapauksessa diodien Dj, Dj, Dj ja jännite vähennetään siitä jännitteestä, joka muuten vallitsisi haaran Rj, Rj, Rj yli.

Edeltävien kappaleiden mukaisesti virta i on nolla hetkellä tQ. Haaran Rj, Rj, Rj aiheuttama virhe on siis eliminoitu. Virta i on todella nolla koko aikavälillä t~-t·,, joten kaikkia ke-lapuoliskojen Lj ja Lj aiheuttamia epäsymmetrisyyksiä ei voida korjata tällä aikavälillä, mutta koska virta i on tällöin pieni, tämä epäsymmetrisyys voi olla korkeintaan hyvin vähäistä. On myös ilmeistä, että ennen hetkeä t~ ja hetken t0 jälkeen virralla i on aina arvo, joka on alempi kuin kuvion 1 tapauksessa. Jos virta i on tämän vuoksi liian pieni epäsymmetrisyyden korjaukseen, jolloin tarkka kohdistus kuvapinnan ylä- ja alaosassa tuntuu mahdottomalta, tälle virralle voidaan asettaa sopiva maksimiarvo valitsemalla haaralle Rj, Rj, Rj sopiva vastusarvo. Kuvaputkella Philips A66-540X ja kelapuoliskoilla Lj ja L2, joiden kummankin induktanssi lj oli n. 5 mH ja redistanssi rj n. 3,05 ohmia, haaran Rj, R2, Rj sopivaksi arvoksi saatiin n. 180 ohmia. Virran i^ maksimiarvo juova jakson lopussa oli n. IA, ja potentiometrin Rj kosketusvarren kautta kulkevan virran 2iQ arvo oli n. 0,04 A.

8 69738

Em. tilanne pätee ko. kosketusvarren tietyllä asennolla.

Kun epäsymmetrian korjaukseen tarvitaan toista asentoa, sekä yhtenäisen että katkoviivan (kuvio 4) kaltevuus on erilainen. Tietyllä asentoalueella virta i kulkee suuntaan, joka on päinvastainen yllä esitetylle suunnalle. Käytännössä sen tasajännitteen arvo, jonka oletetaan olevan 4v kuvion 3 esimerkissä, joka vähennetään haaran R^, R^ , R2 yli vaikuttavasta jännitteestä, valitaan hieman suuremmaksi kuin induktanssin 1^ yli juovajakson aikana vaikuttava jännite, jolloin virta i on täysin nolla hetkellä t , ja aikaväli tQ-t2 on mahdollisimman lyhyt. Väliä t2~t v°i^aan lyhentää esim. käyttämällä diodeina ja germaniumdiodeja, joilla on alempi (esim. 0,2V) anodi-katodikynnysjännite kuin esim. piidi-odeilla, joilla v on n. 0,7 V ja joita käytetään diodeina , D2, D3 ja D4.

Lisäparannusta saadaan aikaan korvaamalla diodit ja kytkintransistorien kollektori-emitteritiellä. Nämä transistorit oikosulkevat diodit ja D2 sekä ja juovajakson ensimmäisen puoliskon aikana ja ovat johtamattornina jakson jälkimmäisen puoliskon aikana. Transistorien kannoille on tällöin tuotava sopivat ohjaussignaalit, jotka voidaan ottaa vahvistimesta 1 tai tätä vahvistinta edeltävästä sahalaitageneraattorista. Kuvio 5 esittää yksinkertaista piiriä. Siinä diodien D-^ ja D2 rinnalla on pnp-tran-sistorin Tr^ kollektori-emitteritie, transistorin Tr^ kantavastus Rbi on kytketty kelapuoliskon L2 alapäähän (kuviossa), ja diodien ja rinnalla on npn-transistorin Tr2 kollektori-emitteritie, ja transistorin Tr2 kantavastus on kytketty kelapuoliskon yläpäähän (kuviossa). Transistorien käyttäminen takaa sen, että kuvion 4 katkoviiva osuu olennaisesti yhtenäisen viivan kohdalle, joten aikaväli t2-tQ lyhenee aikaväliksi t^-t .

Käytännön parannusta saadaan lisäksi aikaan valitsemalla haaran R·^, R^, R2 yli vaikuttavasta jännitteestä vähennettävät

jännitteet siten, että väli t~-t ja t.-t , joiden aikana kuvan J λ o 1 o J

yläosan epäsymmetrisyyttä ei voida korjata, on suunnilleen yhtä suuri kuin väli t -t^» jonka aikana kuvan alaosan epäsymmetrisyyttä ei voida korjata. Tämä takaa myös sen, että virran i maksimiarvot juovajakson alussa ja lopussa ovat yhtä suuret ja että tämän vuoksi saadaan aikaan potentiometrin R^ toiminnan symmetria.

6 9738

Edellä esitetyssä selostuksessa diodit , D2, ja toimivat komponentteina, joissa tapahtuu olennaisesti vakiona pysyvä jännitehäviö. Täten on ilmeistä, että kukin diodiryhmä voidaan korvata yhdellä tai useammalla jänniteriippuvalla vastuksella, jotka oikosuljetaan ennen hetkiä t2 ja t^. Vaihtoehtoisesti voidaan vakiojännitteisinä komponentteina käyttää yhtä tai useampaa zenerdiodia. Kuviossa 6 on esitetty tällainen piiri, jossa on käytetty kahta zenerdiodia Z-^ ja Z2> jolloin oikosulkukomponentteja ei tarvita. Ennen hetkeä t edeltävää hetkeä virta kulkee zener-diodien ja Z2 läpi päästösuunnassa, joten niiden jännitehäviö on hyvin pieni. Hetkeä t seuraavan hetken jälkeen virta kulkee sitävastoin zenerdiodien Z-^ ja Z2 läpi estosuuntaan, joten niissä tapahtuva jännitehäviö on vastaavasti suurempi. Virta i muuttuu siis kuvion 4 katkoviivan esittämällä tavalla. Zenerdiodien käytön haittapuoli on se, että estosuuntaiselle jännitteelle ei voida saada aikaan tiettyä haluttua arvoa etenkään suhteellisen alhaisilla jännitteillä (alle n. 3 V).

On huomattava, että koska vastushaara R^, , R2 on virra- ton juovajakson keskihetken ympäristössä, mahdollisia värähtelyjä ei tällöin voida vaimentaa. Tämän vaimennuksen aikaansaamiseksi voidaan piiriin lisätä kaksi yhtä suurta vastusta siten, että kumpikin vastus on yhden kelapuoliskon rinnalla. Nämä vastukset eivät aiheuta erovirtaa.

Claims (4)

10 69738

1. Väritelevisionäyttölaite, jossa on värikuvaputki ja poikkeutuskelayksikkö, joka on varustettu poikkeutuskelalla putkessa syntyvien elektronisuihkujen poikkeuttamiseksi pystysuunnassa, jolloin kela on jaettu kahteen sarjaankytkettyyn kelapuolis-koon ja liitetty poikkeutusvirtageneraattoriin kehittämään sahahammasmuotoinen poikkeutusvirta, joka käytön aikana kulkee poik-keutuskelapuoliskojen läpi ja jolla on pyyhkäisy ja paluu ja joka vaihtaa suuntaansa suunnilleen pyyhkäisyjakson keskihetkel-lä (tQ), piirielimet, jotka on sovitettu sarjaan poikkeutuskela-puoliskojen kanssa, jotta saadaan korjausvirta kulkemaan poikkeutuskelapuoliskojen läpi, jolloin piirielimissä on säädettävä tasausvastus (R-^) ja yhteen suuntaan virtaa johtavia elementtejä (D^;Dg), jolloin yksitie-elementit on sovitettu sarjaan tasausvas-tuksen (R^) kanssa ja ne ovat johtavia ennen poikkeutusvirran (i^) pyyhkäisyjakson keskihetkeä (tQ) ja jolloin kussakin yksitie-elemen-tissä on johtavassa suunnassaan kynnysjännite, jonka aikana se ei johda, joten korjausvirta on oleellisesti nolla keskihetkellä (t ) ja sen lähellä, tunne t tu siitä, että myös oleellisesti vakiojännitehäviöisiä elementtejä (D^/D2;D^,D^) on sovitettu sarjaan tasausvastuksen (R^) ja rinnan yhteen suuntaan virtaa johtavien elementtien kanssa ja ne ovat sellaisia, että käytön aikana vakiojännitehäviöisten elementtien aiheuttama jännitehäviö pyyh-käisyjakson (T) aikana on suurempi sen keskihetken (t ) jälkeen kuin yhteen suuntaan virtaa johtavien elementtien ennen keskihetkeä (t ) aiheuttama jännitehäviö.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että kukin oleellisesti vakiojännitehäviöinen elementti muodostuu useiden diodien (D^,D^;D^,D^) sarjakytkennästä, jotka diodit ovat napaisuudeltaan käännettyjä, jotta ne johtavat päästö-suunnassa pyyhkäisyjakson (T) keskihetken (t ) jälkeen.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että kukin oleellisesti vakiojännitehäviöinen elementti muodostuu jännitteestä riippuvasta vastuksesta. 11 69738

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että kukin yhteen suuntaan virtaa johtavien elementtien ja oleellisesti vakiojännitehäviöisten elementtien rinnakkaispiiri muodostuu yhdestä ainoasta zenerdiodista (Z-^ ; Z2) · 69738 12