FI69661C - Foerfarande foer foerbaettring av bindningsegenskaperna hos en mekanisk massa. - Google Patents

Description

I^Sr^l ΓΒ1 m/UULUTUSJULKAISU 9 6 Λ

•siPff B '' UTLÄGG NIN GSSKRIFT O^DDI

(4s)

(51) Kv.lk.4/lnt.CI.4 D 21 D 5/2A

(21) Patenttihakemus — Patentansökning 773^72 (22) Hakemispäivä — Ansöknlngsdag 02.12.77 (FI) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 02.12.77 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offer tl ig 07.06.78

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisjn pvm.— 29.11.85

Patent- och registerstyrelsen ' Ansökan utlagd och utl.skriftcn publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 06.12.76 USA(US) 7A7878 (71) Domtar Limited, P.O. Box 7210, Montreal, Quebec, Kanada(CA) (72) Alkibiadis Karnis, Dollard des Ormeaux, Quebec, John R. Wood, Dorion, Quebec, Kanada(CA) (7*0 Berggren Oy Ab (5*0 Menetelmä mekaanisen massan sitoutumisominaisuuksien parantamiseksi -Förfarande för förbättring av bindningsegenskaperna hos en mekanisk massa

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää mekaanisen massan ja siitä valmistetun paperin ominaisuuksien parantamiseksi. Se koskee erikoisesti tällaisen paperin sitoutumisominaisuuksien parantamista ja tällaisen paperin näin saatuja pintaominaisuuksia.

Mekaanisilla massoilla ymmärretään sellaisia massoja, jotka on valmistettu pääasiallisesti mekaanisen käsittelyn avulla käyttäen tai käyttämättä kemiallista tai fysikaalista luonnetta olevia lisävaiheita. Tällaisiin massoihin sisältyy tavanomainen hioke ja hienonnettu hioke, sekä sellaiset massat, jotka on valmistettu käyttäen sarjaa puolimekaanisia ja termomekaanisia menetelmiä. Tällaisilla massoilla on yleensä huonommat sitoutumisominaisuudet kuin kemiallisilla massoilla, ja niitä on käytetty tavallisesti esim. valmistettaessa sanomalehtipaperia, jolloin niihin sekoitetaan huomattava määrä kemiallista massaa. Taipumuksena on ollut pienentää yhä enemmän kemiallisen massan osuutta ja jopa käyttää pelkästään mekaanista massaa. Tätä taipumusta on huomattavasti edistänyt viime aikoina suoritettu termomekaanisten ja puolimekaanisten menetelmien kehittäminen ja saatujen massojen ominaisuuksien parantuminen.

69661 Pääasiallisesti mekaanisista kuiduista valmistetun paperin pinta-ominaisuuksissa esiintyy kuitenkin usein vaikeuksia mikä ilmenee erikoisesti painatustekniikan muutosten johdosta, kuten esim. käytettäessä yhä enemmän offset-pairatusta. Eräs tällainen vaikeus on "nöyhdänmuodostus", so. kuitujen erottuminen arkista painamisen aikana ja kerääntyminen painopuristimeen. Vastaavia ilmiöitä ovat sekä märkien että kuivien rainojen "kuluminen" ja "pölyäminen" sekä kuitujen irtoaminen. Useimmissa tapauksissa käytettäessä termiä "nöyh-dänmuodostus", tarkoitetaan kaikkia edellä mainittuja ilmiöitä. Tavallisen paperin tai sanomalehtipaperin huomattava nöyhdänmuodostus on erittäin haitallinen painettaessa, ja muutamissa tapauksissa ei käyttäjä voi hyväksyä tällaista paperia.

Paperin nöyhdänmuodostus ja siihen liittyvät muut hankaluudet ovat pääasiallisesti pintailmiöitä ja johtuvat suhteellisen heikosta kuitujen sitoutumisesta paperin pinnalla tai sen läheisyydessä. Sellaisenaan tämä ilmiö liittyy jossain määrin käytetyn paperikoneen laatuun, rainanmuodostusolosuhteisiin, veden poistoon jne. Määrättyä konetta käytettäessä esiintyy kuitenkin eroavaisuuksia eri ajankohtina saaduissa papereissa ja nämä erot johtuvat pääasiallisesti käytetyn massan laatueroista.

On ehdotettu pienentää nöyhdänmuodostusta paperissa lisäämällä liimoja paperin pinnalle, mutta tämä menetelmä lisää huomattavasti kustannuksia eikä ole aina tehokas. On luonnollisesti tunnettua parantaa kuitujen sitoutumisominaisuuksia jauhamalla ja hienontamalla, jolloin massan hienonnusaste alenee. Tämä sitoutumisominaisuuksien parantaminen ei kuitenkaan aina ratkaise nyöhdänmuodostusprobleemaa. Lisäksi voi liian voimakas massan jauhaminen huonontaa sen ominaisuuksia ja myös pidentää vedenpoistoaikaa yli sen mikä voidaan paperia valmistettaessa hyväksyä. On myös tunnettua, että mekaanisen massan sitoutumisominaisuudet liittyvät edullisella tavalla (ja päinvastoin jauhatusastearvo negatiivisesti) massan ominaispintaan, joka on ominaisuus, joka voidaan mitata ja osoittaa kuitujen pinta-alan suhteena niiden painoon (esim. neliömetreinä/gramma). Massoilla, joilla on oleellisesti sama keskimääräinen ominaispinta, voi kuitenkin usein olla erilaiset nöyhdänmuodostusominaisuudet, ja muutamat massat, joilla on sangen alhainen jauhatusaste, muodostavat paperia, joka silti muodostaa huomattavasti nöyhtää.

Ominaispinta voi vaihdella riippuen siitä menetelmästä, jolla se 3 69661 on määrätty. Se ominaispinta, johon viitataan tässä yhteydessä, saadaan käyttäen Robertson & Mason'in menetelmää, joka on kuvattu kirjoituksessa "Specific Surface of Cellulosa Fibres by Liquid Permeability Method", Pulp and Paper Magazine of Canada, sivu 103, joulukuu 19, 1949.

On myös tunnettua erottaa massasta "jätefraktioita" hydrosyklonin avulla tällaisen fraktion ollessa yleensä erittäin pienen ja muodostuessa suhteellisen hientontamattomista osasista, ja hienontaa edelleen tällaisia "jätteitä".

Olemme todenneet, ettei nöyhdänmuodostustaipumus (sikäli kun se johtuu massan ominaisuuksista, eikä paperikoneen ominaisuuksista) liity massan ominaispinnan keskimääräiseen suuruuteen vaan erilaisen ommaispinnan omaavien kuitujen jakautumiseen massassa. Tämä ero on tärkeä. Sama keskiarvo voidaan saada laskemalla yhteen arvot, jotka ovat kaikki lähellä keskimääräistä arvoa, mutta myös ne arvot, jotka eroavat huomattavasti keskiarvosta kumpaakin ääriarvoa kohden. Massalla voi olla suuri keskimääräinen ominaispinta, mutta siinä voi silti olla huomattava fraktio, jolla on alhainen ominaispinta, jolloin sillä on taipumus muodostaa nöyhtää. Nöyhdänmuodostuksen välttämiseksi on välttämätöntä, että massa sisältää vain mahdollisimman pienen fraktion alhaisen ominaispinnan omaavia kuituja.

Esillä oleva keksintö koskee täten menetelmää mekaanisen massan nöyhdänmuodostustaipumuksen pienentämiseksi ja siitä valmistetun paperin nöyhdänmuodostuksen alentamiseksi, jonka menetelmän mukaisesti massa fraktioidaan vähintään kahteen fraktioon, joista toisen fraktion ominaispinta on alhaisempi kuin toisen fraktion, pienemmän ominaispinnan omaava fraktio erotetaan ja sitä käsitellään mekaanisesti sen ominaispinnan suurentamiseksi, ja käsitelty fraktio yhdistetään jälleen mainitun toisen fraktion kanssa.

Esillä olevan keksinnön avulla aikaansaadaan erikoisesti menetelmä, jossa mekaaninen massa fraktioidaan vähintään kahteen fraktioon, joista toisen fraktion keskimääräinen ominaispinta on välillä 1,2 ja 4 m /g, ja toisen fraktion ominaispinta on suurempi kuin edellä mainitun fraktion, jolloin ensinmainittua fraktiota käsitellään mekaanisesti sen ominaispinnan suurentamiseksi arvoon yli 4 ja yleensä ei yli arvon noin 10 m /g, ja mekaanisesti käsitelty fraktio yhdistetään jälleen mainitun toisen fraktion kanssa.

6 9 6 61

Keksintöä kuvataan edelleen oheenliitettyihin piirustuksiin viitaten, joissa kuvio 1 esittää kaaviollisesti keksinnön erästä toteuttamismuotoa hiomon hienonnuskäsittelyn yhteydessä, kuvio 2 esittää massassa olevien kuitujen ominaispinnan jakaantumista, jolloin käyrä esittää aminaispintaa painotraktion funktiona (prosenttia koko massasta), kuvio 3 esittää massan nöyhdänmuodostustaipumuksen ja alhaisen ominaispinnan omaavan fraktion esiintymisen suhdetta massassa, kuvio 4 esittää ominaispinnan jakaantumista lämpömekaanisessa massassa ennen keksinnön mukaista käsittelyä ja sen jälkeen.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti mekaaninen massa, esim. sellainen, joka on valmistettu puuosasista hienonnuslaitteessa, jaetaan vähintään kahteen fraktioon, joista toisella on alhainen ominaispin-ta, ja tämä fraktio johdetaan toisen hienonnuslaitteen kautta. Massan fraktioiminen ominaispinnan perusteella suoritetaan tavallisesti hydrosyklonien avulla. Nämä ovat tavanomaisia laitteita paperimassa-ja paperiteollisuudessa, jossa niitä on käytetty useita vuosia "jätefraktion" poistamiseksi massasta, joka fraktio sisältää tavallisesti tikkuja, kuitukimppuja ja raskaita osasia. Tavallisesti syklonista tuleva jätefraktio pidetään mahdollisimman pienenä ja mekaanista massaa käsiteltäessä se ei yleensä ylitä 10 % massasta. Tavanomaisessa järjestelmässä puhdistimien avulla saatu jätefraktio on sellainen, että sen keskimääräinen ominaispinta on noin 0,8-1 eikä ylitä 1,2 m^/g.

Fraktioiminen hydrosyklonien avulla tapahtuu kuitujen erilaisten fysikaalisten ja geometristen ominaisuuksien perusteella, mutta olemme todenneet, että mekaanisissa massoissa pääasiallinen mitattavissa oleva ominaisuus, joka erottaa toisistaan hydrosyklonista tulevan "yläjuoksun" siitä tulevasta "alajuoksusta", on ominais-pinta. ("Alajuoksutraktiolla" tarkoitetaan sitä fraktiota, joka poistuu hydrosklonin kärjestä). Esillä olevan keksinnön mukaisesti johdetaan massa täten hydrosykloniin tai hydrosyklonisarjaan, joka on tarkoitettu aikaansaamaan sellaisen alafraktion, jonka ominais-pinta ei ylitä määrättyä arvoa, ja ylävirtausfraktiolla on mainittua 5 69661 arvoa suurempi arvo. Se ominaispinnan arvo, joka on täten valittu kriteeriksi, voi vaihdella riippuen siitä millaiset ominaisuudet paperille halutaan, viimemainitun seikan riippuessa vuorostaan muun muassa käytetystä painatusmenetelmästä, musteen laadusta jne. Tutkittaessa sellaista nöyhtää, joka on saatu tavanomaisesta offset-pai-natuspuristimesta keskivaikeata painatusta suoritettaessa (kaksi väriä, kohtalainen tahmea muste), on todettu, että nöyhtäkuitujen keskimääräinen ominaispinta on suunnilleen 2,5 m2/g. Tämä nöyhtä-kuitujen keskimääräinen ominaispinta vaihtelee riippuen pairatuksen vaikeusasteesta, mutta on yleensä alueella noin 1-4 m /g. Kaikissa tapauksissa on läsnä erillisiä nöyhtäkuituja, joiden ominaispinta on kuitenkin tämän keskiarvon ylä- ja alapuolella, eikä nöyhdässä oleteta olevan huomattavaa määrää sellaisia kuituja, joiden ominaispinta on enemmän kuin noin 1 m2/g nöyhtämateriaalin keskimääräisen ominaispinnan yläpuolella määrättyä paperikonetta ja määrättyä käsittelytapaa käytettäessä, koska tällaisen suuren ominaispinnan omaavalla materiaalilla on taipumus sitoutua lujasti arkkiin. Näiden toteamusten perusteella on määritelty, että paperin tai massan nöyh-täytymisominaisuuksien parantamiseksi on kuituja, joilla on alhaisempi ominaispinta, käsiteltävä edelleen mekaanisen hienonnuksen avulla niin, että nöyhtäytymiselle altis materiaali massassa pienenisi sopiviin rajoihin ottaen huomioon sen spesifisen käyttötarkoituksen, johon paperi on aiottu.

Hydrosyklonien voidaan sanoa fraktioivan massan ala- ja yläfraktioi-hin ja niiden suhteet määräytyvät hydrosyklonin geometrisista ominaisuuksista (tulo- ja menoaukkojen suhde, kartiokulma jne), samoin kuin käsittelyolosuhteista (paine, tiheys). Keksinnön mukaisesti hydrosyklonit saatetaan muodostamaan sellainen alafraktio, jonka 2 keskimääräinen spesifinen pinta on alueella 1,2-4 mÄ/g, edullisesti 2 1,5-4 m /g. Tämän fraktion suuruus vaihtelee riippuen massan val-mistusolosuhteista, puun laadusta jne. Käsiteltäessä hienonnettua hioketta ja jauhatusasteen ollessa sellaisen, jota useimmat tehtaat käyttävät, on alafraktio 15-70 %, edullisesti 25-50 %, massan kokonaismäärästä. Alafraktion edullisin suuruus voidaan määrätä tehtaassa vaihtelemalla jätefraktion määrää ja määräämällä sen paperin nöyhdänmuodostus, joka täten saadaan tai suorittamalla alustavia kokeita laboratoriossa, esim. suorittamalla massanäytteen moninkertainen fraktioiminen käyttäen hydorosyklonia ja mittaamalla kunkin fraktion keskimääräinen ominaispinta kuitujen spesifisen pinta-jakautumisen aikaansaamiseksi näytteessä.

69661

Alafraktio johdetaan hienontajan kautta, jossa sitä hienonnetaan riittävästi keskimääräisen ominaispinnan lisäämiseksi vähintään 2 m^/g, edullisesti sen ominaispinnan saattamiseksi arvoon, joka on ainakin yhtä suuri kuin alkuperäisessä massassa, ja vielä edullisemmin sellaiseen arvoon, joka vastaa yläfraktion arvoa tai on sen yläpuolella. Hienonnettu alafraktio yhdistetään sitten jälleen yläfraktion kanssa ja yhdistetty, parannetut ominaisuudet omaava massa käsitellään edelleen halutulla tavanomaisella tavalla ja johdetaan paperikoneeseen.

Kuten kuviosta 1 ilmenee, johdetaan puulastuja tai jotain muuta hienojakoista selluloosapitoista raaka-ainetta johdon 11 kautta hienontajaan 10, jossa lastut hienonnetaan mekaanisesti massan muodostamiseksi. Hienontaja 10 esittää kaaviollisesti hienonnuslaitosta, joka voi toimia millä hyvänsä tunnetulla tavalla, ja siinä voi täten olla sellaisia yksityiskohtia, joita kuviossa ei ole esitetty, mutta jotka tältä alalta ovat tunnettuja, kuten lastujen esihöyryt-täminen, tarpeellisen ylipaineen ylläpitäminen hienonnuslaitteessa tai muunlainen hienonnusolosuhteiden säätö, kemiallinen käsittely jonkun hienonnusvaiheen yhteydessä jne. Saatu mekaaninen massa johdetaan tavallisesti säiliöön (ei esitetty) tuotteen laadun tasoittamiseksi ja myös massan laimentamiseksi sopivaan väkevyyteen, ja se johdetaan johdon 12 kautta seulalle 13, jossa poistetaan ylisuuret osaset tai liian pitkät kuidut tavanomaisella tavalla. Jäännös, joka käsittää yleensä noin 5-10 % massasta, poistetaan johdon 21 kautta ja sitä voidaan haluttaessa käsitellä edelleen. Se massan osa, joka kulkee seulojen lävitse, johdetaan johdon 14 kautta hydro-sykloneihin, esim. merkkiä "Centricleaners" oleviin, joita myy C-E Bauer Company, jctxa fraktioivat massan yläfraktioon, joka poistetaan hydrosykioneista johdon 17 kautta, ja alafraktioon, joka poistetaan johdon 18 kautta. Kaaviossa on esitetty kaksivaiheinen hydrosykloni-fraktioimisjärjestelmä, joka käsittää hydrosyklonit 15 ja 16, mutta voidaan myös käyttää yhtä vaihetta tai usemman kuin kaksi vaihetta käsittävää järjestelmää. Yläfraktio johdossa 17 on massan hyväksytty fraktio, jolla on sopiva ominaispinnan jakautuminen. Kuten mainittiin, on sen määrä noin 30-85 % seulojen lävitse johdetusta massasta. Johdossa 18 virtaava alafraktio on se fraktio, jolla on alhainen keskimääräinen ominaispinta (1,2-4 m^/g), ja se muodostaa noin 15-70 % massasta (seulomisen jälkeen). Alafraktio puhdistetaan sitten haluttaessa hydrosyklonissa 19 ("Magnacleaner")

II

69661 lian ja muiden vieraiden osasten (jäte) poistamiseksi tavanomaisella tavalla, ja täten puhdistettu alafraktio johdetaan johdon 22 kautta, jossa se yhdistetään haluttaessa johdosta 21 tulevien seulontajätteiden kanssa. On ilmeistä, että puhdistaminen "Magnacleaner'in" avulla voidaan jättää pois mikäli puhdistus ei ole tarpeellinen, ja samalla tavoin alafraktiota ei tarvitse yhdistää seulontajätteiden kanssa mikäli on edullisempaa käsitellä näitä virtauksia erikseen. Johdosta 22 tuleva alafraktio sakeutetaan sitten esim. puristimessa 23 sellaiseen väkevyyteen, joka on sopiva hienonnettavaksi hienonnus-laitteessa ja johdetaan hienontimeen 20, jossa se hienonnetaan siten, että sillä on sopiva keskimääräinen ominaispinta, edullisesti sellainen, joka on suunnilleen yhtä suuri kuin johdossa 17 virtaavan yläfraktion ominaispinta. Hienonnuslaitteesta 20 tuleva massa johdetaan johdon 24 kautta ja joko sekoitetaan suoraan johdossa 17 olevan massan kanssa tai käsitellään edelleen ennen paperikonetta.

Ominaispinnan jakautuminen lämpömekaanisen massan fraktioissa, so. sellaisten fraktioiden painoprosenttimäärä, joilla on määrätty . ominaispinta, on esitetty kuviossa 2. Sekä massa I että massa II

ovat näytteitä, jotka on otettu kuvion 1 johdosta 12, mutta ne eroavat toisistaan ominaispinnan fraktioiden jakautumisen perusteella, sillä massassa I on suunnilleen 60 % kuituja, joiden ominaispinta on 2,5 tai pienempi, kun taas massassa II on noin 40 % tällaisia alhaisen ominaispinnan ornaavia kuituja. Todellisuudessa massalla I on paljon suurempi nöyhdänmuodostustaipumus. Tämä taipumus voidaan mitata yksinkertaisella laitteella, joka on periaattessa samanlainen kuin painopuristin, jossa se nöyhtä, joka on irronnut paperiarkista, otetaan talteen määrätyissä olosuhteissa ja punnitaan tämän jälkeen, tai mitataan jollain muulla tavalla, kuitujen sen suhteellisen määrän mittaamiseksi, joka on poistunut arkista. Tämä menetelmä mahdollistaa eri paperien nöyhdänmuodostusasteen vertailun "nöyhtä-luvun" avulla, jolloin viimemainittu ilmoitetaan joko painon tai niiden kuitujen määrän (nöyhdän) perusteella, joka on irronnut paperiarkista paperin pinta-alayksikköä kohden. Se suora suhde, joka vallitsee massan alhaisen ominaispinnan omaavan fraktion painon, esim. alle 2,5 m /g (jota me nimitämme "nöyhtäluvuksi"), ja paperin nöyhtäluvun välillä, on esitetty kuviossa 3. Tämä on käyrä, joka esittää nöyhdänmuodostustaipumusarvoa (sellaisten kuitujen paino-fraktio, joiden ominaispinta on yhtä suuri tai pienempi kuin 2,5 m /g) paperin nöyhtäarvon funktiona (nöyhtäkuitujen lukumäärä pape- 69661 rin pinnan yksikköä kohden). Käyrä B esittää näitä arvoja määrätylle paperikoneelle ja käyrä A eräälle toiselle koneelle. Pystyakselin arvot esittävät sitä kuitufraktiota (mitattuna jäljempänä kuvatulla menetelmällä) erilaisissa lämpömekaanisissa massoissa, jonka keskimääräinen ominaispinta on 2,5 m^/g tai pienempi, kun taas vaakatasolla olevat arvot esittävät paperin nöyhtäarvoa. Voidaan todeta, että vaikkakin eri paperikoneissa sama suhteellinen pienen ominais-pinnan omaavien kuitujen pitoisuus voi aikaansaada erilaisia paperin nöyhtäarvon arvoja, niin määrätyssä paperikoneessa on paperin nöyhtäarvo suoraan verrannollinen tällaisten alhaisen ominaispinnan omaavien kuitujen pitoisuuteen.

Kuviossa 4 on esitetty ominaispinnan jakautuminen vastaavasti sellaisessa massassa, joka on otettu suoraan hienontajasta, massassa, jota on käsitelty keksinnön mukaisesti, sekä aikaisemmin yleisesti käytetyssä massassa. Käyrä A esittää ominaispinnan jakautumista hienontajasta poistetussa massassa (ennen seulomista ja puhdistamista johto 12 kuviossa 1), käyrä B esittää keksinnön mukaisesti käsiteltyä paperikoneelle johdettavaa massaa, ja käyrä C sellaista paperikoneelle johdettavaa massaa, jota on käsitelty tavanomaisella tavalla. Näiden käyrien arvot on esitetty taulukossa 1.

tl 69661

Taulukko 1 KESKIMÄÄRÄINEN OMINAISPINTA m2/g MASSANÄYTE Tavanomainen mene- Esillä oleva kek- telmä, hydrosyklo- sintö, hydrosyklo-nin alavirtaus 3 % nin alavirtaus 14 % ja seulajäte 10 % ja seulajäte 10 %

Hienontaja

Poistunut tuote (ennen

seulomista ja puhdis- . Q . Q

...V 4 # ö H * O

tamista) (johto 12, kuvio 1)

Seulajätteet (johto 21, kuvio 1) 1,6 1,6

Alavirtausfraktio (johto 22, kuvio 1) 0,9 1,2

Kokonaisjätemäärä - ennen hienontamista 1,5 1,3 (puristin 23, kuvio 1) Jätemäärä - hienontamisen jälkeen 6,7 6,2 (johto 24, kuvio 1)

Keskipakoiserottaja, hyväksytty - „ ς R

(johto 17, kuvio 1) 5,0

Paperikoneeseen johdettava massa 5,4 5,9 Nöyhdänmuodostustaipumusarvo koneeseen johdettavassa massassa (painofraktio, jonka 0,41 0,28 ominaispinta 2,5 mVg tai pienempi)

Paperin nöyhtäarvo (käyrä A, kuvio 3)

Voidaan todeta, että tässä esimerkissä alkuperäisessä massassa oli suunnilleen 50 % sellaisia kuituja, joiden ominaispinta oli 2,5 tai pienempi, ja että erottamalla ainoastaan 14 % massasta syklonissa ja suorittamalla mekaaninen käsittely pieneni tällaisen alhaisen ominaispinnan omaavien kuitujen prosenttimäärä noin 28 %:ksi paperikoneeseen johdettavassa massassa. Tämä pienensi paperin nöyhtäarvoa huomattavasti (arvosta 62 arvoon 47). Käyrä C esittää sellaisen massan ominaisjakautumista, joka on saatu massasta A erottamalla siitä syklonissa noin 3 %:n suuruinen alafraktio ja käsittelemällä tätä fraktiota hienonnuslaitteessa. On ilmeistä, ettei mitään oleellista sellaisten kuitujen määrän pienenemistä, joiden ominaispinta on pienempi kuin 2,5 (nöyhdänmuodostukselle taipuvainen raaka-aine), ole aikaansaatu.

Claims (4)

1 o 6 9 6 61 1., Menetelmä mekaanisen massan valmistamiseksi, tunnettu siitä, että mekaaninen massa seulotaan läpäiseväksi jakeeksi ja pidätetyksi jakeeksi, hydrcsyklonilaitteella fraktioidaan pääasiassa koko läpäisevä jae alavirtausjakeek-si, joka sisältää noin 15-70 % läpäisevästä jakeesta ja jolla on keskimääräinen ominaispinta-ala, joka on pienempi kuin 2 ennalta valittu arvo väliltä 1,2-4 m /g, ja ylävirtausjakeeksi, jolla on suurempi ominaispinta-ala kuin alavirtausjakeella, ala-virtaus jaetta käsitellään mekaanisesti käsitellyn jakeen muodostamiseksi, jolla on suurentunut keskimääräinen ominais- 2 pinta-ala, joka on välillä 4-10 m /g, ja käsitelty jae ja ylävirtausjae yhdistetään yhdistetyksi massaksi, jolla on merkittävästi pienempi nöyhdänmuodostustaipumus kuin lähtöaineena olevalla mekaanisella massalla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että alavirtausjae käsittää 25-50 % läpäisevästä jakeesta.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että mekaaninen massa fraktioidaan siten, että alavirtausjakeella on keskimääräinen ominaispinta-ala, joka 2 on pienempi kuin ennalta määrätty arvo välillä 1,5-4 m /g.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käsitellyllä jakeella on keskimääräinen ominais-pinca-ala, joka on vähintään yhtä suuri kuin ylävirtausjakeel-la. tl