FI68657B - Foerfarande foer autogen braenning av basmetallsulfidmaterial med en syrehaltig gas - Google Patents

Description

, 68657

Menetelmä perusmetallisulfidimateriaalin polttamiseksi antogeenisesti happipitoisella kaasulla

Perusmetallisulfidimateriaalien ja niiden rikas-5 teiden happisulatus on tullut käyttökelpoiseksi menetelmäksi, joka on useissa maissa otettu käyttöön erilaisten sulfidi-materiaalien käsittelyssä. Metallisulfidimateriaalit, joita voidaan käsitellä tällä tekniikalla, sisältävät erilaisia arvokkaita metalleja, kuten kuparia, nikkeliä, kobolttia, 10 lyijyä, sinkkiä jne. Arvokkaat metallisulfidimalmit ja rikasteet sisältävät tavallisesti myös suuria määriä rauta-sulfideja, kuten pyriittiä ja pyrrotiittejä ja voivat sisältää ei-toivottavia epäpuhtauksia, kuten arsenikkia, vismut-tia jne. Sulfidimineraloituminen tapahtuu usein seokseksi, 15 esim. kupari sinkin ja/tai lyijyn kanssa, kupari nikkelin kanssa jne. Metallisulfidirikasteet ovat yleensä hieno-jakois ia.

Hapetussulatuksessa hienojakoinen metallisulfidi-materiaali, kuten sulfidirikaste, sekoitettuna flussiainee-20 seen rautaoksidia varten, esim.piidioksidiin, ensin kuivataan veden eliminoimiseksi ja sitten injektoidaan yhdessä happea sisältävän kaasun kanssa, joka voi olla hapen suhteen rikastettua ilmaa tai kaupallista happea, käyttäen sopivaa laitetta, joka voi olla poltin. Osa rikasteen 25 rauta- ja rikkisisällöstä palaa, mitä palamista tukee injektoidussa kaasussa oleva happi, minkä tuloksen palaminen on edullisesti autogeenista. Esimerkiksi autogeenisessa liek-kisulatuksessa rikasteseos ja happi tai hapen suhteen rikastettu ilma injektoidaan tulenkestävään uuniin sillä tavoin, 30 että sulfidin hapettaminen tapahtuu uunin vapaassa tilassa ja sulatetut palamistuotteet putoavat uunin pohjalle. Arvokkaat metallit kootaan metallikivifaasiin. Hapetettu rauta flussataan piidioksidilla muodostamaan kuona, joka kerääntyy sulan metallikiven päälle. Haluttaessa voidaan metalli-35 kivi ja kuona laskea ulos välillä. Menetelmä tarjoaa keinon suurien sulfidimäärien jatkuvaksi sulattamiseksi, jolloin muodostuu poistokaasua, joka voi sisältää 80 tilavuus-% 68657 2 tai enemmän rikkidioksidia, kun hapetettava kaasu kokonaisuudessaan on kaupallista, puhdasta happea. Rikas poistokaasu on sopiva helposti käsiteltäväksi nestemäisen rikkidioksidin talteensaamiseksi tai rikkihapon valmistami-5 seksi, mikä tekee toiminnan hyvin edulliseksi ympäristö-näkökannalta katsottuna. Menetelmän toisena etuna on, että menetelmän polttoaineena on rautasulfidi, joka sinänsä ei ole erityisen arvokasta.

Hapetussulatus on hyvin tunnettua tekniikkaa, jota 10 on käytetty kautta koko maailman. Tässä yhteydessä voidaan viitata esimerkiksi seuraaviin julkaisuihin: CA-patentit 503 446 ja 934 968; "The Winning of Nickel", tekijät J R Boldt ja P Queneau, Longman's, Kanada, sivut 244-247; "Oxygen Flash Smelting in a Converter", tekijät M C Bell, 15 JA Blanco, H Davies ja R Stridhar, J of Metals, Voi. 30,

No. 10, sivut 9-14, 1978; "Smelting Nickel Concentrates in Inso's Oxygen Flash Furnace", tekijät M Solar et al., 107th ΑΙΜΕ Annual Meeting, Denver, Colorado, helmik. 29 -maalisk. 2 1978, "The KIVCET Cyclone Smelting Process for 20 Impure Copper Concentrates", tekijät Melcher, E Muller ja H Weigel, J of Metals, heinäkuu 1976, sivut 4-8; T Naganon ja T Suzukii "Commercial Operation of Mitsu-Bishi Continuous Copper Smelting and Converting Process", Extractive Metallurgy of Copper, editoineet J C Yannopoulas ja J C Agarwal, 25 the Metallurgical Society of ΑΙΜΕ, 1976, Voi. 1, sivut 439-457.

On havaittu, että tietyssä hapetussulatusuunissa on tarpeen saavuttaa terminen tasapaino, joka on riippuvainen poltetun sulfidirikasteen suhteellisesta määrästä. Uunin syötön palamisessa, joka on olennaisesti labiilin S ja FeS 30 palaminen S02:ksi ja rautaoksideiksi, kehittynyt lämpö on yhtä suuri kuin sulatuotteiden (metallikivi, kuona ja poisto-kaasu) lämpösisältö ja uunin lämpöhäviöt. Tämä merkitsee, että tietyllä sulfidimateriaalilla ja tietyllä uunilla on riittävä määrä happea sulfidien yksikköpainoa kohden syö-35 tettävä tyydyttämään toiminnan lämpötasapaino. Kun tämä on tehty, on metallikiven laatu määrätty eikä hapen määrää voida muuttaa tuottamatta joko liian paljon tai liian vähän

II

3 68657 lämpöä. Toisin sanoen uunin tasapaino, kaikkien muiden seikkojen ollessa samat, määrää metallikiven laadun ja sulfidimateriaalien kokonaiskonversioasteen lopulliseksi tuotteeksi. Tämä jäykkä riippuvaisuus lämpötasapainon ja 5 konversioasteen välillä on tärkeä rajoitus näissä menetelmissä. Esillä olevan keksinnön tarkoituksena oli saada aikaan keinot hapetussulatuksen, esim. autogeenisen liekki-sulatuksen metallikivilaadun säätämiseksi halutulla tavalla.

Edellä mainittu riippuvaisuus lämpötasapainon ja 10 rikasteen konversioasteen välillä hapetussulatuksessa, erityisesti autogeenisessa happiliekkisulatuksessa, tekee vaikeaksi saavuttaa haluttuja metallikivilaatuja, erityisesti silloin kun rikasteen kuparipitoisuus on pieni ja rautapitoisuus on suuri. Riippuvaisuus lämpötasapainon ja 15 metallikivilaadun välillä koskee kaikkia edellä mainittuja sulatusmenetelmiä.

On huomattava, että esimerkiksi kuparin sulatuksessa on sulatusuunissa muodostettu metallikivi saatettava lisä-käsittelyn vaikutuksen alaiseksi raakakuparin tuottamiseksi, 20 joka vuorostaan voidaan muuttaa hyvin puhtaiksi kupari- tuotteiksi. Sulatusuunin metallikivilaatu kontrolloi lisätoimintoja, jotka on suoritettava myöhemmin, jotta päädyttäisiin raakakupariin. Niinpä mitä korkeampilaatuista on sulatusuunin kuparikivi, sitä vähemmän on tehtävä konvert-25 tereissa tai muissa laitteissa raakakuparin aikaansaamiseksi ja sitä vähemmän vaikeita ovat pulmat ympäristövaatimusten toteuttamisessa mitä tulee rikkidioksidin kehittymiseen näissä myöhemmissä toiminnoissa. Joissakin tapauksissa voi esimerkiksi olla suositeltavaa tuottaa sulatus-30 uunista metallikivi, jonka koostumuksena on valkometalli, melkein puhdas C^S.

On ehdotettu erilaisia menetelmiä metallikivilaadun kontrolloimiseksi happiliekkisulatuksessa. Näistä voidaan mainita palautusaineiden, kuten pölyn, jauhetun 35 metallikiven ja kuonamöhkäleiden lisääminen rikasteeseen ja veden suihkuttaminen sulatusuuniin sekä hapen laimentaminen ilmalla. Kaikki nämä vaihtoehdot merkitsevät jääh- 4 63657 dytysaineen viemistä sulatusyksikköön käyttämään liika-lämpö, kun halutaan saada korkeampilaatuista metallikiveä kuin mitä normaalisti saadaan autogeenisessa liekkisulatuk-sessa. Ne muodostavat keinon saman lopputuloksen saavutta-5 miseksi kuin esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä, mutta ne eivät ole yhtä houkuttelevia, koska tarvitaan suurempia happilisäyksiä ja menetelmät tulevat energian käytön suhteen epäedullisiksi.

Nyt on keksitty menetelmä, jolla hapetussulatuksessa 10 voidaan sulatusuunissa muodostetun metallikiven laatua kontrolloida. Keksintö koskee menetelmää perusmetallisulfidi-materiaalin polttamiseksi autogeenisesti happipitoisella kaasulla. Menetelmälle on tunnusomaista, että pasutetaan osa sulatettavasta metallisulfidistä, sekoitetaan pasutettu mate-15 riaali tuoreeseen metallisulfidiin ja poltetaan autogeenisesti saadun pasutetun ja tuoreen materiaalin seos hapella rajatussa tilassa ja rautaoksidien flussin läsnäollessa, jolloin saadaan sula korkealaatuinen tuote, sula piidioksidipitoinen kuona ja väkevä rikkidioksidipoistokaasu. Tämä tekniikka sallii tuo-20 tetun metallikiven laadun nostamisen ja on erityisen sopiva käytettäväksi happiliekkisulatuksessa.

Metallisulfidimateriaalien jauhatuksessa ja sulatuksessa myllyä ja sulatinta säädetään yleensä niin, että saadaan mahdollisimman tehokas menetelmä, joka voidaan suunnitella 25 käsittelemään tietyn malmion tuotetta tai käytettävissä olevia malmioiden yhdistelmiä. Tästä huolimatta myllyssä tuotetut rikasteet vaihtelevat suuresti riippuen malmin luonteesta. Niinpä arvokkaita kuparimineraaleja, kuten kalkopyriittiä, kalkosiittiä jne. tavallisesti esiintyy malmioissa, joissa 30 voi myös esiintyä suuria määriä rautasulfideja, jotka voivat olla pyriittiä, pyrrotiittiä jne. Lisäksi tietyt kupari-sulfidimineraalit, esim. kalkopyriitti, sisältävät myös rautaa. Samanlainen tilanne esiintyy nikkelisulfidin ja muiden perusmetallisulfidimineraalien yhteydessä.

35 Esimerkiksi jos rautasulfidin suhde kuparisulfidiin konsentraatissa on suuri, antaa materiaali normaalisti alhaisen metallikivilaadun autogeenisessa happisulatuksessa.

li 5 68657

Esillä olevassa keksinnössä säädetään rautasulfidin suhdetta kuparisulfidiin sulatusuunin syötössä siten, että saavutetaan haluttu metallikiviaste. Tämä saadaan aikaan rikasteen osan osittaisella pasutuksella tai perkipasutuk-5 sella. Tätä voidaan myös soveltaa nikkelisulfidiin tai muihin perusmetallisulfidirikasteisiin.

On huomattava, että pasutusvaihe voidaan toteuttaa esimerkiksi sellaisessa laitteistossa kuin leijukerros-pasuttimessa tuottamaan kaasua, ioka sisältää vähintään 10 10 tilavuusprosenttia rikkidioksidia, jota voidaan käyttää syöttönä rikkihappolaitoksessa. Tällä tavoin siitä rikasteen osasta, joka pasutetaan, poistettu rikki voidaan ottaa talteen eikä sitä päästetä ulkoilmaan. Leijukerroksessa pasuttaminen voidaan toteuttaa käyttämällä ilmaa hapetti-1 5 mena.

Käsiteltävän aineen määrän minimoimiseksi on edullista perkipasuttaa se osa, joka pasutetaan. Pasute-tun ja kuivan pasuttamattoman materiaalin seos sekoitettuna piipitoiseen flussiin injektoidaan sulatusuuniin happi-20 virrassa. Saadun metallikiven haluttua koostumusta voidaan kontrolloida säätämällä pasutteen suhdetta tuoreeseen sulfidimateriaaliin syötössä. Tietyllä konsentraatilla lämpötasapainolaskelmat määräävät pasutteen tuoreen sulfidi-aineen suhteelliset määrät, jotka on syötettävä, jotta saa-25 täisiin haluttu tuote autogeenisessä sulatuksessa.

Esillä olevan keksinnön mukainen prosessi tekee mahdolliseksi autogeenisesti sulattaa minkä tahansa koostumuksen omaavia kuparirikasteita, niin että saadaan haluttua laatua oleva metallikivi. Täten tulee mahdolliseksi 30 yksivaiheisessa sulatuskäsittelyssä sulattaa suoraan valko-metalliksi (C^S) tai raakakupariksi. Kun tuotetaan valko-metallia, se voidaan muuttaa raakakupariksi toisessa auto-geenisessa hapetussulatuskäsittelyssä. Samalla tavoin voidaan tuottaa vähärautainen (^1 % Fe) metallikivi suoraan 35 nikkelirikasteista. Koska saadaan aikaan taiteenotettavan arvometallin suhteen parempi metallikivilaatu,tarvitaan vähemmän konvertointia 1iekkisulatuksen jälkeen, mistä on 6 63657 etuna rikkidioksidin alentunut haihtuva emissio. Sellaisten kuparirikasteiden käsittelyssä, jotka sisältävät paljon muita metalleja kuten sinkkiä ja/tai lyijyä, voidaan metallikivilaadun säätelyä käyttää edistämään kuparin erot-5 tamista näistä muista metalleista.

Tällä keksinnöllä saadaan etuja verrattuna vaihtoehtoisiin menetelmiin, joilla metallikivilaatua säädetään lisäämällä jäähdytysaineita (palauttimia, romua, vettä jne), sulatusuuniin. Vähemmän happea tarvitaan 1iekkiuunissa, 10 koska rikasteen polttoainearvo on laskettu vaaditulle tasolle hapettamalla osa sen rauta- ja rikkisisällöstä ennen liekkisulatuskäsittelyä. Tästä on seurauksena kasvu uunin ominaiskapasiteetissa ja vähemmän pölyyntymistä johtuen happivaatimuksista syötön yksikköpainoa kohden, jolloin 15 kehittyy vähemmän kaasua. Verrattuna menetelmään, jossa käytetään ilmalaimennusta metallikivilaadun säätämiseksi, esillä olevalla keksinnöllä saadaan aikaan pienempi uunin poistokaasutilavuus, vähentynyt pölyyntyminen ja pienemmät pääomakustannukset poistokaasun käsittelylaitteistoa varten.

20 Hyvin korkealaatuisten kuparikivien, so. kivien, joissa on yli 60 % kuparia, suorasta tuottamisesta sulatus-yksikössä on tuloksena uunikuonia, jotka vaativat käsittelyä perusmetallin talteen ottamiseksi ennenkuin ne hylätään.

Kun kysymyksessä on kuparikonsentraattien happiliekkisulatus, 25 voidaan kuonan puhdistaminen toteuttaa lukuisilla tunnetuilla menetelmillä kuten käsittelemällä kuonaa erillisessä sähköuunissa, mitä on kuvattu Brickin artikkelissa "Flash Smelting of Copper Concentrate", J of Metals, Voi 10 (6), 1958, ss. 395 - 400; erillisessä liekkiuunissa alhaisella metalli-30 kivilaadulla, kuten on kuvattu CA-patentissa 503 446; tai hitaasti jäähdyttämällä, kuten Subramanian ja Themelis ovat kuvanneet julkaisussa J of Metals, Voi 24 (4), 1972, ss.33-38. Matalalaatuinen metallikivi tai rikaste, joka on saatu kuonan puhdistuskäsittelystä, voidaan uudelleenkierrättää primää-35 riseen sulatusyksikköön. Kysymyksen ollessa nikkelistä voidaan primäärisestä sulatusuunista tulevat kuonat puhdistaa sähköuunissa, kuten on kuvattu artikkelissa "The latest

II

7 68657 development in nickel flash smelting at the Harjavalta Smelter", T Niemelä and S Harkki, Joint Meeting MMIJ-AIME 1972, Tokio. Koska nikkelirikasteet tavallisesti sisältävät merkittävän määrän kobolttia, joka pääasiallisesti menee primää-5 risen sulatusyksikön kuonaan, antaa puhdistuskäsittely sähköuunissa sekundäärisen metallikiven, jossa koboltti on rikastunut ja jota voidaan käsitellä erikseen tavanomaisin menetelmin tämän metallin sekä nikkelin ja muiden arvometallien taiteenottamiseksi.

10 Seuraavat esimerkit valaisevat ksksintöä, suhdeluvut perustuvat painoon, mikäli ei muuta ilmoiteta.

Esimerkki I

Kalkopyriittityyppistä kuparikonsentraattia, jonka analyysi (painoprosentteina) oli 29,7 Cu, 1,0 Ni, 30,7 Fe, 15 35,2 S, pasutettiin ilmalla 800°C lämpötilassa antamaan pasute, jolla oli seuraava koostumus (painoprosentteina): 35,0 Cu, 1,2 Ni, 37,8 Fe, 0,8 S. Kupari ja rauta olivat pasutteessa pääasiallisesti yhdisteenä CuFe2C>4. Läsnä oli myös pienehköjä määriä CuO ja Fe2°3· Tämän pasutteen ja tuoreen rikas-20 teen seoksia happiliekkisulatettiin minilaitoksen liekkiuunis-sa riittävällä määrällä happea simuloimaan kaupallista auto-geenista käsittelyä. Tähän tarkoitukseen tarpeellinen hapen määrä laskettiin lämpö- ja massatasapainoista, jotka ennustivat metallikivilaatuja, jotka saataisiin kaupallisessa uu-25 nissa kokeellisen pasute/tuorerikasteen eri suhteilla. Pasutteen ja tuoreen rikasteen seokset syötettiin minilaitoksen uuniin nopeudella 8-9 kg/h. Liekkitilan lämpötila oli noin 1400°C. Tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon.

Taulukko 30 Lisätty pasu- Arvioitu Saatu Kuonan koostumus % temäärä % tuo- metalli- (Cu+Ni) reen rikas- kivilaatu % x teen painosta xx SiO^ Fe Cu 0 40,0 42,4 30,7 37,0 0,7 5,5 48,5 50,8 30,6 40,8 0,67 35 11,1 58,5 58,6 35,0 34,7 1,19 22,5 77,0 75,0 33,5 34,9 4,77 x Ni metallikivissä 1,5 % xx Ennustettu autogeenisen käsittelyn lämpö- ja rcassatasa-painola skelmista 8 68657

Tulokset osoittavat selvästi, että metallikiven laatua voidaan säätää keksinnön mukaisesti, kun osa rikasteesta esipasutetaan ennen sulatusta.

Kuonat olivat juoksevia kaikissa edellä esitetyissä 5 testeissä. Erinomainen metallikiven erottuminen kuonasta havaittiin.

Esimerkki II

Saman koostumuksen kuin esimerkissä I omaavaa kuparirikastetta ja pasutetta sekoitettiin suhteessa 100:30 ja 10 liekkisulatettiin hapella minilaitoksen uunissa. Lämpö- ja massatasapainolaskelmien mukaan kaupalliselle autogeeniselle toiminnalle odotettiin tässä esimerkissä käytettyjen hapen, rikasteen ja pasutteen suhteiden antavan lopullisen kupari-tuotteen, jonka koostumus on lähellä metallista kuparia. Kun 15 oli sulatettu samanlaisissa olosuhteissa kuin esimerkissä I, saatiin seuraavat tuotteet:

Koostumus, paino-% 20 Cu ίϋ Fe S SiCt, CaO MfcjO Fe^O^

Raaka kupari 97,2 0,68 0,02 1,0 — — — — —

Kuona 10,5 0,59 38,0 0,02 20,5 2,38 7,7 2,3 32,3

Kuona jäähdytettiin hitaasti, jauhettiin hienoksi, 25 vaahdotettiin, jolloin tulokseksi saatiin kuonakuparirikaste, joka sisälsi 70,4 % kuparia ja vaahdotuskuonajäännös sisälsi vain 0,53 % kuparia.

Tämä esimerkki kuvaa sitä, miten tämän keksinnön mukaisesti suoraan saadaan tuotteeksi korkealaatuista raaka-30 kuparia yksivaiheisessa hapetussulatusprosessissa autogee-nisissa olosuhteissa ja hyvin korkealla kuparin erottamis-asteella.

Esimerkki III

Yksi osa nikkelirikastepasutetta, jonka analyysi 35 (painoprosentteina) oli 10,0 Ni, 2,9 Cu, 41,7 Fe, 0,33 Co, 9,5 SiC^, 6,8 S, sekoitettiin neljään osaan tuoretta rikas-

II

9 68657 tetta, jonka analyysi (painoprosentteina) oli 15,1 Ni, 1,9 Cu, 0,5 Co, 38,5 Fe, 6,75 SiO^/ 32,0 S. Seos liekki-sulatettiin hapella minilaitosliekkiuunissa nopeudella 8 kg/h ja liekkitilan lämpötilassa noin 1400°C. Myös tässä 5 määrättiin hapen määrä lämpö- ja massatasapainolaskelmista simuloimaan kaupallista autogeenista toimintaa. Saadun metallikiven analyysi painoprosentteina oli 54,8 Ni, 9,9 Cu, 0,79 Co, 8,4 Fe, 23,7 S ja saadun kuonan analyysi painoprosentteina oli 0,54 Cu, 2,8 Ni, 0,3 Co, 33,1 Fe, 0,15 S, 10 38 Si02/ 6,8 Al^O^, 10 Fe^O^. Rauta-piidioksidi kuona oli juoksevaa ja erottui hyvin metallikivestä. Tämän testin tulokset osoittivat, että nikkelipasute-tuorenikkelirikas-teen seosten happiliekkisulatus on teknisesti toteutettavissa .

15 Esimerkki IV

Yksi osa samaa nikkelipasutetta sekoitettiin 2,33 osaan samaa nikkelirikastetta ja seos happiliekkisulatet-tiin olosuhteissa, joiden arvioitiin antavan metallikiveä, jossa on vain noin 1,5 % Fe. Saatiin seuraavat tuotteet: 20

Koostumukset, paino-%

Cu Ni Co Fe S SiCX, Al^ Fe^

Metallikivi 14,6 61,9 0,18 1,8 21,6 --25 Kuona 0,81 6,0 0,43 36,8 0,05 31,2 4,6 16,0

Rautasilikaatti oli juoksevaa ja erottui hyvin me-tallikivestä.

Näiden testien tulokset osoittivat selvästi, että 30 nikkelipasute/tuorenikkelirikaste-seosten hapetussulatus voidaan toteuttaa autogeenisesti niin, että saadaan hyvin korkea metallikivilaatu ja itse asiassa voidaan saada laatu, joka tunnetaan nikkelikonvertterikivenä.

Vaikka esillä olevaa keksintöä on valaistu kuvaa-35 maila edullisia suoritusmuotoja, on ymmärrettävää, että keksintö ei rajoitu näihin. Esimerkkinä mainittakoon, että 10 68657 vaikka yksityiskohtaisesti on kuvattu sulfidikonsentraat-tien sulatus, voidaan keksinnön mukaisesti käsitellä muita sulfidimateriaaleja, jotka yleisiltä metallurgisilta ominaisuuksiltaan ovat ekvivalenttisia sulfidikonsentraattien 5 kanssa, esim. uunimetallikiviä. Kuten edellä mainittiin, tietyllä sulfidiaineella ja tietyllä uunilla täytyy syöttää riittävä määrä happea sulfidien yksikköpainoa kohden toiminnan lämpötasapainoa varten. Täten tietyllä sulfidimateri-aalilla lämpötasapainolaskelmat määräävät pasutetun materiaa-10 Iin ja pasuttamattoman materiaalin käytettävät määrät, metal-likivilaadun tai sen, onko annettu sulfidimateriaali käsiteltävissä hapetussulatuksella. Edellä esitetystä selityksestä käy ilmi, että hapetussulattaminen, esim. autogeeninen happi-1iekkisulattaminen, voidaan toteuttaa kahdessa vaiheessa.

15 Täten kuparikonsentraatti voidaan liekkisulattaa ensimmäisessä käsittelyssä metallikivilaatuun noin 55 % samalla kun tuotetaan kuona, joka voidaan hylätä; metallikivi voidaan granuloida, jauhaa ja sulattaa toisessa 1iekkisulattimessa valkometallin tai raakakuparin saamiseksi, jolloin toisen 20 1iekkisulattimen kuona palautetaan käsiteltäväksi ensimmäi seen sulattimeen. Vaihtoehtoisesti voidaan kuona toisesta käsittelystä jäähdyttää hitaasti, rikastaa ja rikaste palauttaa. Pasutetta voidaan syöttää jompaan kumpaan tai molempiin liekkisulatuskäsittelyihin yhdessä sulfidisyötön kanssa 25 lämpötasapainovaatimusten mukaisesti ja säätämään tuotteen laatua. Tällaiset modifikaatiot ja variaatiot katsotaan kuuluvan keksinnön piiriin.

Claims (9)

11 68657

1. Menetelmä perusmetallisulfidimateriaalin polttamiseksi autogeenisesti happipitoisella kaasulla, tunnettu 5 siitä, että pasutetaan osa sulatettavasta metallisulfidistä, sekoitetaan pasutettu materiaali tuoreeseen metallisulfidiin ja poltetaan autogeenisesti saadun pasutetun ia tuoreen materiaalin seos hapella raiatussa tilassa ia rautaoksidien flussin läsnäollessa, iolloin saadaan sula korkealaatuinen tjote, sula 10 piidioksidipitoinen kuona ja väkevä rikkidioksidipoistokaasu.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että autogeeninen polttaminen toteutetaan happiliekkisulatuksella.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että metallisulfidi on kuparirikastetta .

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että metallisulfidi on nikkelirikas-tetta.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että metallisulfidi on uunimetalli-kiveä.

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pasutus toteutetaan 25 leijukerroksessa väkevän rikkidioksidipitoisen poistokaasun saamiseksi, joka voidaan muuttaa rikkihapoksi.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pasutettu osa syötöstä on perki-oasutettua.

8. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä tun nettu siitä, että rikasteen pasutettu ja pasuttamaton osa ovat sellaisessa suhteessa toisiinsa, että sulatetussa metalli-kivessä muodostuu olennaisesti Cu^S, joka muutetaan raakakupariksi toisessa autogeenisessa hapettamisvaiheessa.

9. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että sulatus toteutetaan useassa uunissa ja että pasute sekoitetaan jonkin sulatusuunin tai kaikkien sulatusuunien syöttöön.