FI67624C - Saett foer foerbaettrad styrning av traesliperimaskiner - Google Patents

Description

I.___1 M KUULUTUSJULKAISU /Π/η i ^ ^ UTLÄCGNINGSSICRIFT 6762 4 (51) K*Jt/tatCL3 G 01 N 3/58, D 21 B 1/28 SUOMI—FINLAND pi) 773926 (Π) HdMMl^aM-AMftMiic^g 23.12.77 <"> (23, . 2,.,2.77

(41) Talttt (alkiMiuJ — Bft* offwdt q£ jQ

Patentti- ja rekisterihallttiM -------rr __

Patent- och registerstyralMn Amato* ntt^d od» utUkrtfu* pabHcarad 31.12.8^ (32)(33)(31) Pyydetty etuolkmt —Begird yrMw 27.12.76 27.12.76 Ruotsi-Sverige(SE) 761^558-0, 761^559-8 (71) SCA Development Aktiebolag, S-850 08 Sundsvall, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Karl Gunnar Bohlin, Sundsvall, Kent Äke Birger Karlsson, Sundsvall, Börje Ingemar Fredriksson, Matfors, Lars Ture Nelvig, Sundsvall,

Ruotsi-Sver i ge(SE) (7A) Berggren Oy Ab (5*0 Menetelmä puuhiomakoneiden entistä paremmaksi ohjaamiseksi -Sätt för förbättrad styrning av träsliperimaskiner

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä mekaanisen paperimassan valmistamiseksi sellaisissa puuhiomakoneissa, joissa on kaksi samalle moottoriakselille sovitettua hiomakiveä (ns. Great-Northern-tyyppiä). Keksintö tarjoaa optimoinnin verrattuna aiemmin tunnettuun puunhiontatekniikkaan.

Tarkemmin sanottuna keksinnön mukainen parannus on saatu pääasiassa aikaan keksimällä menetelmä, jonka avulla voidaan mitata tällaisissa puuhiomoissa käytettävien hiomakivien terävyysaste. Tämä mittaus voidaan suorittaa käytön aikana ja oleellisesti käyttöä häiritsemättä.

Koska puuhiokkeen valmistus on tunnettu jo yli 100 vuoden takaa, ei sitä tarvitse tässä lähemmin esitellä. Esillä olevan selityksen kohdalla riittää toteamus, että hiomakivet tuotannon aikana kulumisesta johtuen asteittain muuttuvat tylsiksi, minkä vuoksi ne täytyy teroittaa, mikä voi tapahtua usealla tunnetulla tavalla. Terävyysaste vaikuttaa sekä massan ominaisuuksiin että tietysti tehon kulutukseen.

2 67624 Tähän asti on käyttöhenkilökunnan tehtävänä ollut määrittää, milloin hiomon eri kivet on teroitettava ja miten strategia on suunniteltava. Koska tämän arvioiminen ei ole millään tavoin helppoa, koska sekä massan laatuun että tehon kulutukseen massatonnia kohti että tuotantoon tuntia kohti vaikutetaan melko monimutkaisella tavalla, jota ei täysin ymmärretä, pyritään mielellään saamaan aikaan objektiivisia kriteerejä näiden arviointien helpottamiseksi. Koska hyvään ja toistettavaan laatuun kohdistetaan nykyään hyvin suuria vaatimuksia, esimerkiksi sen tähden, että sanomalehtipaperin lujuus nykyaikaisissa rotaatiopainoissa on sanomalehtien painamis-nopeuden kannalta oleellinen, rajoittava tekijä, on äärimmäisen tärkeää, että puuhiomoissa saadaan mahdollisimman hyvä prosessin ohjaus, jotta taattaisiin jatkuvasti tasainen ja luotettava laatu. Tämä on tärkeää, koska sanomalehtipainokoneet on säädettävä alinta lujuutta silmällä pitäen, joka joskus voi esiintyä. Saatava hinta on sen tähden suuremmassa määrin riippuvainen alimmasta tasosta, jolle laatu harvoissa tapauksissa voi laskea, kuin lujuuden korkeim-mastakaan keskiarvosta.

Jo aiemmin on kiinnitetty huomiota puuhiomojen hiomakivien asteittaisen kulumisen valvonnan aiheuttamaan ongelmaan. Sveitsiläisestä patenttijulkaisusta 151 691 tunnetaan laite, jossa mitataan puun syöttöä syöttöpaineen ollessa muuttumaton sekä moottorista otettavaa tehoa, jolloin saadaan hiomaterävyyden mitta. Hiomakone on tällöin Stetig-schleifer-tyyppiä, ja siinä on vain yksi ainoa, jatkuvatoiminen hiomatasku. Tämä toimii servojärjestelmällä, niin että hiomakiveä käyttävään moottoriin kohdistuva kuormitus pysyy muuttumattomana.

Esillä olevan keksinnön perustana oleva pääongelma on kuitenkin toisenlainen, koska keksinnön mukainen laitos on Great-Northern-tyyppiä, mikä merkitsee sitä, että kaksi eri hiomakiveä, joissa kummassakin on kaksi hiomataskua, on yhteisen akselin välityksellä kytketty yhteen ainoaan moottoriin. Tästä johtuen mittausongelma muodostuu entistä huomattavasti monimutkaisemmaksi. Eräs mahdollinen menetelmä sveitsiläisen laitteen periaatetta käyttämällä olisi puhtaasti teoreettisesti toisen kiven taskuihin menevän syötön irti-kytkentä, minkä jälkeen mitattaisiin syöttöpaine ja moottorin kuormitus, kun ainoastaan toinen kivi hioo. Tämä on tuskin kuitenkaan mahdollista syötön aikana, koska tämä mm. johtaisi moottorin 67624 käyttöön alemmalla teholla, usein puolta pienemmällä teholla, mikä aiheuttaa suuria säätöongelmia, tai suuremmalla syöttöpaineella kompensointia varten, jolloin massa saa toisen ja optimaalisessa käytössä huonomman laadun mittauksen aikana. Tätä ei siis voida käytännössä toteuttaa, jos samalla halutaan pitää yllä jatkuvaan tuotantoon kohdistuvat vaatimukset.

Parempien käyttöolosuhteiden ja paremman sekä tasaisemman tuotteen laadun aikaansaamiseksi on jatkuvasti tai lähes jatkuvasti voitava olla selvillä kivien terävyystilasta jatkuvan käytön aikana. Tällöin strategia voitaisiin suunnitella entistä paremmin. Tässä yhteydessä tärkeistä tekijöistä mainittakoon, että keksinnön mukaisissa kaksikivilaitoksissa halutaan sekä kapasiteetin hyväksikäyttö pitää korkeana että käyttää moottorin käytettävissä olevaa tehoa mahdollisimman hyvin hyväksi.

Työn kuluessa kivet kuluvat, jolloin niistä tulee vähemmän teräviä. Vastateroitetussa kivessä on vähemmän hiomarakeita toiminnassa.

Tämä johtaa muuten samanlaisissa olosuhteissa moottoriin kohdistuvan tehokuormituksen pienenemiseen ja alempaan tuotantoon aikayksikköä kohti, mutta toisaalta alempaan energian kulutukseen tuotettua massatonnia kohti. Vaikka viimeksi mainittu sinänsä onkin edullista, teroituksen aiheuttama ajanhukka sekä ongelma miten saada tasainen laatu uudelleenteroituksen jälkeisessä sisäänajossa johtavat kuitenkin optimointiongelmaan määrättäessä, milloin uudelleenteroituksen on tapahduttava.

Esimerkiksi julkaisussa Svensk Papperstidning J. Bergström et ai:in kirjoittamasta artikkelista "Analysis of Grinding Process Variable" on tunnettua ja siinä kuvataan, että yhden hiomakiven tuotanto on verrannollinen tehoon neliönä. Suhteellisuustekijä vaihtelee tällöin kiven terävyysasteen mukana. Tätä suhteellisuustekijää merkitään symbolilla S. Jos tehoa merkitään P:llä ja tuotannon mitaksi valitaan puun syöttönopeus kiveä kohti ja nimitetään tätä muuttujaa h:ksi, saadaan periaatteessa voimaassa oleva yhteys P2 = | (1) Tämä yhteys on voitu todeta likimain eri tilanteissa, sekä Orts-vikenin puuhiomossa Sundsvallissa että suurehkossa ulkomaisessa tutkimuksessa, ns. Camel-projektissa, jota D.K. Alexander on selos tanut julkaisussa Paper Trade Journal, elokuu 9, 1971, s. 26.

4 67624

Eksponentti on 2:n lähellä pienin vaihteluin. Tämä vastaa myös melko hyvin hionnassa yleensä saatuja kokemuksia.

Kuvio esittää, miten tuotanto vaihtelee hiomakiven terävyyden huonontuessa. Siihen on merkitty kolme eri ohjausperiaatetta, nimittäin kehitys muuttumattomalla ominaisenergian kulutuksella, muuttumattomassa tuotannossa aikayksikköä kohti ja muuttumattomalla teholla.

Kuten edellä todettiin, on saadun paperimassan laatu riippuvainen hiontaolosuhteista. Mitään massan laadun suoraa mittaa ei kuitenkaan ole saatavissa käytön aikana, vaan on ollut pakko pitäytyä freeness- eli "rasvaisuus"-mittauksiin. Nämä suoritetaan ammattimiehen hyvin tuntemalla vakiomenetelmällä, josta käytetään nimitystä CSF (Canadien Standard Freeness), jolloin mittaus suoritetaan suoraan hionnan avulla saadussa kuitususpensiossa. Koska kiinnostus itse asiassa pikemminkin kohdistuu valmistettavan paperin laatuun, kokemus osoittaa, että ohjaus muuttumattomaan CSF-arvoon antaa täysin riittävän paperin laadun valvonnan, koska esimerkiksi repäisylujuus on hyvin vastaavuussuhteessa CFS-arvoon.

Hiomalaitoksia varten ehdotetuista säätöperiaatteista, nimittäin muuttumattomasta männän paineesta, muuttumattomasta alassyöttönopeu-desta ja tehon muuttumattomana pitämisestä on kokeiden avulla edullisimmaksi tasaisen laadun kannalta todettu muuttumaton alassyöttö-nopeus. Etu on siinä, että vastateroitettu kivi, joka muuten pyrkii antamaan tulokseksi karkeaa massaa, ei tällä säätöperiaatteella anna niin karkeaa massaa, minkä vuoksi sen avulla saadaan tasaisin massa. Tällöin tehon otto kahden peräkkäisen kiventeroitusvai-heen välisen ajan lopulla kuitenkin muodostuu suuremmaksi. Yhteis-arvioinnissa, jolloin on myös otettava huomioon se, että useita hiomalaitoksia voi olla samanaikaisessa käytössä sekä että tuote kullakin hetkellä muodostuu näiden seoksesta, on strategiaa ehkä muutettava, jolloin ei tule yksipuolisesti pitäytyä muuttumattomassa syöttönopeudessa.

Kuviossa esitetään kiven hiomaterävyyden ja tonnimääräisen tuotan-non/hiomalaitosvuorokausi välinen suhde. Kuvioon on merkitty eri 5 67624 säätöperiaatteiden kehitys hiomajakson aikana samoin kuin parametrit, teho ja ominaisenergian kulutus.

Jo kauan on tiedetty,että molempia hiomakiviä on teroitettava vuorotellen, jotta tehon kulutus pysyisi jokseenkin muuttumattomana. Tämä muodostaakin itse asiassa käytön perusperiaatteen Great Northern-tyyppisissä hiomalaitoksissa, joissa siis kaksi hiomakiveä on sovitettu yhteiselle moottoriakselille. Jos toinen hiomakivi tällöin lähestyy teroitusjaksonsa loppua ja niin ollen ottaa paljon tehoa, on toinen ainakin keskiterävä ja ottaa vähemmän tehoa.

Sen tähden on hyvin tärkeää, ennen muuta kun prosessin ohjaus halutaan järjestää automaattiseksi, että molempien kivien hiomaterävyyden kehitystä voidaan valvoa teroitustilaisuuksien ajankohdan jatkuvaa suunnittelua varten. Tällöin on sopivaa laatia suunnitelmat kaikille hiomalaitoksille yhteisesti.

Keksinnön eräänä erityispiirteenä on sen tähden se, että edullisesti käynnissä olevan hiontatyön aikana, ts. ilman tuotannon keskeytyksiä, on mitattava hiomakivien terävyysaste Great Northern-tyyppisis-sä puuhiomakoneissa, ts. joissa on vähintään kaksi hiomataskua hioma-kiveä kohti ja joissa kaksi hiomakiveä on yhteisellä akselilla kytketty yhteen ja samaan käyttömoottoriin. Keksinnön tämän erityispiirteen mukaisesti mittaus tapahtuu siten, että moottorin teho P sekä hiomataskujen syöttönopeudet h^, joissa i merkitsee kullekin hiomataskulle annettua järjestyslukua, mitataan samanaikaisesti kukin erikseen ainakin kahdessa eri tilanteessa, joissa vallitsee ainakin jonkin verran keskenään muuttuneet käyttöolosuhteet, minkä jälkeen hiomakivien terävyysaste lasketaan näistä mittausarvoista.

Keksinnön eräänä toisena erityispiirteenä on se, että kunkin kiven hiomajakson lopulla, ts. kun kivi on tylsä mutta ei vielä valmis teroitettavaksi, sitä käytetään jonkin vaikaa niin, että vain toinen hiomatasku hioo. Tämä kompensoi suuren tehon kulutuksen, ja samalla tällaisen kiven suurempaa tuottavuutta voidaan käyttää hyväksi, jos kohta suuremmalla tehon kulutuksella kuidutettua massa-tonnia kohti. Miten suuressa määrin tätä on käytettävä hyväksi on kysymys, johon on vastattava ottamalla huomioon tehtaan kaikki hio-malaitokset ja kullakin hetkellä asetetut tuottavuusvaatimukset.

6 67624

Hiomoonhan kuuluu usein suoraan kytketty tuotantoketju jatkuvine toimituksineen paperikoneeseen.

Tarkemmin sanottuna edellä mainitut ja selityksen jatkossa esitetut edut saavutetaan mekaanisen paperimassan valmistusmenetelmällä, jolla on patenttivaatimuksessa 1 esitetyt tunnusmerkit.

On sopivaa, että terävyysaste jossa i merkitsee kullekin hioma- taskulle annettua järjestyslukua, lasketaan mainituista mittausarvoista sijoittamalla kunkin mittaustilanteen arvot yhtälöön n k. n p = ,r, <r · hi> · fi <2> i=l l jossa n = hiomataskujen kokonaismäärä, k^ = eri hiomataskujen vakiot, jotka ovat riippuvaisia niiden geometriasta sekä ovat yhtä kuin 1, jos ne kaikki ovat samanlaisia, $ = lähellä 0,5 oleva empiirinen vakio, = 1 taskun hioessa ja = 0 kun tasku ei hio, jolloin saadaan yhtä monta tällaista yhtälöä kuin mittaustilaisuuksien lukumäärä, ja josta terävyysasteiden Si arvot ratkaistaan ratkaisemalla näin syntyvä yhtälöjärjestelmä.

Tällöin on myös sopivaa valita mittaustilaisuuksiksi sellaisia ajankohtia, jolloin yksi hiomataskuista ei hio, joko johtuen siitä, että se on täytön alaisena, tai ns. toistossa, ts. silloin kun hionta on keskeytettävä männän takaisin vetämistä varten, koska puu on asettunut poikittain taskuun tms.

Saattaa myös olla sopivaa muuttaa mittauksen takia tilapäisesti hiomataskussa vallitsevaa syöttöpainetta.

Voi myös olla sopivaa laskea kivien terävyysasteille mitattujen arvojen liukuva keskiarvo.

Hiomaprosessia voidaan lisäksi valvoa laskemalla terävyysaste tämän menetelmän mukaisesti erikseen kutakin hiomataskua varten. Tällä tavoin voidaan mm. olla selvillä kunkin taskun käyttöolosuhteista ja esimerkiksi todeta, toimiiko suihkuvesihuuhtelu tyydyttävästi.

Jos kaikki toimii normaalisti, on saman kiven kaikkien taskujen terävyysaste kuitenkin sama.

7 67624

Keksintöä selitetään nyt yksityiskohtaisemmin. Keksinnön erään suoritusmuodon mukaisesti, joka on käytössä Ortvikenin paperitehtaalla Sundsvallissa, on joukko Tampellan valmistetta olevia hioma-linjoja saanut prosessin ohjauksen tietokonelaitoksen avulla.

Koska itse tietokonejärjestelmä ei muodosta esillä olevan keksinnön osaa, sitä ei tässä selitetä lähemmin. Riittää, kun todetaan, että hiomataskut on varustettu potentiometrityyppisillä laitteilla, jotka toteavat puristusmäntien asennot hiomataskuissa, jolloin mäntien syöttönopeudet voidaan helposti laskea. Näitä käytetään ohjausjärjestelmässä, jossa puristuspaine säädetään automaattisesti, niin että esim. syöttönopeuden ennalta määrätty arvo voidaan pitää muuttumattomana.

Tässä keksinnön mukaisessa edullisessa suoritusesimerkissä on kaksi hiomakiveä kytketty yhteiseen moottoriin. Kumpikin kivi on varustettu kahdella hiomataskulla, joissa puuta puristetaan kiveä vasten hydraulimännän avulla.

i:nnen hiomataskun kohdalla pätee tällöin yhtälöä (1) muuntamalla

Pi = ^ · hi>8 (3) jossa P^ on hiontaan tässä taskussa kuluva teho, on tätä kiveä (ja tätä taskua) koskeva hiomaterävyys, ir on taskun syöttönopeus, ja k^ on taskun tunnusomainen vakio (joka esim. voi olla riippuvainen hiovasta pinta-alasta). Vakio k^ voidaan yleensä asettaa yhtä kuin ltksi. Eksponentti β on kokemuksen mukaisesti lähes vakio, ja sen arvoksi voidaan yleensä asettaa 1/2.

Nyt halutaan laskea arvot S^. Kuten jo mainittiin, voidaan syöttö-nopeus mitata suhteellisen yksinkertaisesti. Teho P^ ei sitä vastoin ole tunnettu. Käytön aikana on ainoastaan moottorista tuleva kokonaisteho tunnettu, ts. mitattavissa moottorin sähköisistä käyttöarvoista. Kivien välisen tehon jakautumisen mittausta voitaisiin ajatella sijoittamalla vääntömomentin anturi molempien hioma-kivien väliselle akselille. Tätä ei kuitenkaan voida tehdä millään käytännöllisellä ja käyttövarmalla tavalla, joka sopisi keksinnön mukaisesti käytettyihin koneisiin. Sitä paitsi keksinnön ongelma saataisiin tällä tavoin vain osittain ratkaistuksi, koska jokaisessa kivessä on kaksi taskua.

8 67624

Koska moottorin kokonaisteho P voidaan helposti mitata sähköväli-nein kullakin hetkellä, minkä ammattimies ilman muuta ymmärtää, voidaan kuitenkin kirjoittaa kokonaisyhtälö: 4 k p = Λ 's1 ' hi)6 ' £i <4) 1=1 i saa tällöin arvon 1, jos tasku hioo, ja arvon 0, jos se ei hio, esim. käynnissä olevasta täytöstä johtuen, jolloin puristusmäntä on vedetty takaisin.

Jos tarkastellaan yhtälöä (3), havaitaan, että siihen kuuluu periaatteessa neljä tuntematonta, nimittäin S^:n arvot. Jos sen tähden mitataan P ja neljän h^tn arvot neljässä eri tilaisuudessa, saadaan neljä yhtälöä ja neljä tuntematonta käsittävä yhtälöjärjestelmä, minkä vuoksi järjestelmä on periaatteessa ratkaistavissa. Hyväksyttävää tarkkuutta varten vaaditaan kuitenkin tällöin, että neljä yhtälöä eroavat toisistaan riittävässä määrin, koska väistämättömien mittausvirheiden vaikutus muuten johtaisi siihen, että ratkaisujen tietosisältö jäisi alhaiseksi tai olemattomaksi.

Ratkaisun erikoistapaus tarjoutuu, jos yhtälöjen suureet mitataan osaksi välittömästi ennen hiomataskun poisjääntiä, osaksi välittömästi sen jälkeen. Yhtälöä (4) tarkasteltaessa havaitaan tällöin, jos i:nnes tasku jää pois, että seuraava yhtälö on voimassa:

Pennen Pjälkeen ~ hi^ ^

Havaitaan myös, että normaaleissa käyttöolosuhteissa hiomaterä-vyys on sama yhden ja saman kiven molempien taskujen kohdalla.

Tällöin tarvitsee ainoastaan ottaa lukuun kaksi tuntematonta. Periaatteessa on tällöin mahdollista saada molempien tuntemattomien arvot suorittamalla mittaus kahdessa eri tilaisuudessa edellyttäen, että hiomaolosuhteet ovat muuttuneet riittävästi molempien tilaisuuksien välillä. Käytännössä on kuitenkin todettu, että jatkuvassa tuotannossa on kuitenkin eduksi suorittaa mittaus ainakin neljässä eri tilaisuudessa, mikä lisää hiomakiven terävyydestä saatujen arvojen tarkkuutta.

Puhtaasti numeerisesti voidaan korvaamalla helposti saatava yhtälö-järjestelmä muuntaa lineaariseksi yhtälöjärjestelmäksi tuntematto- 67624 millä muuttujilla (1/S^)eksp.6. Tiekonetta käytettäessä ratkaisu saadaan tällöin sopivasti matriisi-inversion avulla. Koska tällaisia ratkaisumenetelmiä on pidettävä tietokonetekniikan ammattimiehen asiantuntemukseen kuuluvina, ei matemaattisten menetelmien tarkemmin selvitys liene tässä yhteydessä tarpeen.

Keksinnön avulla on siis mahdollista laskea puuhiomalaitoksen hioma-kivien terävyysaste. Tämä tapahtuu yksinomaan käyttämällä moottori-tehoa ja hiomalaitoksessa vallitsevien mäntänopeuksien otantatie-toja. Ammattimies havaitsee, että keksinnön mukainen menetelmä on käyttökelpoinen silloinkin, kun hiomalaitoksessa on useampia kiviä kuin neljä.

Keksinnön mukaisella menetelmällä voidaan lisäksi tuotantoa valvoa ja ohjata tarvitsematta erikseen mitata suihkuvesivirtoja tai lämpötiloja. Tämä on erityinen etu, koska lämpötilan määritykset yleensä ovat epäluotettavia ja koska järjestelmän suuri terminen hitaus vaikeuttaa edustavia hetkellisiä mittauksia.

Koska hiomaterävyydestä voidaan saada numeerisia arvoja, on lisäksi mahdollista saada entistä edullisempi tehokuormitus, koska moottorin teho voidaan jakaa mahdollisimman edullisella tavalla ja hioma-kivien teroitus voidaan aloittaa entistä optimaalisempana ajankohtana.

Koska prosessin muuttujat tunnetaan entistä paremmin, on lisäksi mahdollista antaa tylsemmän kiven toisen taskun oikealla hetkellä hioa yksin hiomajakson osan aikana, mikä johtaa todellisuudessa todettuun tuotannon lisäykseen, joka teoreettisesti voi nousta jopa 30 %:iin.

Keksinnön suurin arvo on kuitenkin siinä, että kivien terävyysastet-ta jatkuvasti seuraamalla voidaan edullisimmalla tavalla määrätä, milloin kukin kivi koko laitoksessa on teroitettava. Tällöin pätee osaksi, että yhdellä ja samalla akselilla olevilla molemmilla kivillä ei saa samanaikaisesti olla alhaista tai korkeaa terävyys-astetta, osaksi myös tietyissä tapauksissa, että kokonaistehon ottoa tehtaan kaikista koneista on ohjattava niin, että se pysyttelee lähellä enimmäisarvoa, mutta aina sen alapuolella, jos sähkövirran tilaus nimittäin edellyttää, että tietystä otosta maksetaan vakiotaksa ja sen ylityksestä sakkomaksu.

Claims (14)

67624 10 Tämän lisäksi tulee vielä mainittu mahdollisuus saada parempi paperilaadun ohjaus siten, että sen ennustamisen ja muiden käyttömuut-tujien kannalta tärkeää parametria voidaan jatkuvasti seurata. Tämä takaa tasaisemman tuotteen. Esimerkiksi sanomalehtipaperin valmistukseen sekoitetaan säännöllisesti pienempiä määriä kalliimpaa sulfiittimassaa, jolloin paperin ominaisuuksia voidaan säätää niitä parantavaan suuntaan. Puuhiomosta saatavalla entistä tasaisemmalla ja paremmalla tuloksella voidaan tätä sekoitusta vähentää, mikä selvästi parantaa taloudellista tulosta samalla, kun tuotteen korkea ja tasainen laatu säilyy.

1. Menetelmä, jonka avulla mitataan käynnissä olevan työn aikana hiomakivien terävyys sellaisissa puuhiomakoneissa, joissa on vähintään kaksi hiomataskua hiomakiveä kohti ja joissa kaksi hiomakiveä on kytketty yhteisen akselin välityksellä yhteen ja samaan käyttö-moottoriin, tunnettu siitä, että moottorin teho P sekä hiomataskujen syöttönopeudet h^, jossa i merkitsee kullekin hioma-taskulle annettua järjestyslukua, mitataan erikseen samanaikaisesti ainakin kahdessa eri tilaisuudessa, joilla on keskenään ainakin jonkin verran muuttuneet käyttöolosuhteet, minkä jälkeen hiomakivien terävyysaste lasketaan näistä mittausarvoista.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että terävyysasteet S^, jossa i merkitsee kullekin hiomatas-kulle annettua järjestyslukua, lasketaan mainituista mittausarvoista sijoittamalla kustakin mittaustilaisuudesta saadut arvot yhtälöön n k. o P = Σ · h )p · f i=l S. i i jossa n = hiomataskujen kokonaismäärä, k^ = eri hiomataskujen vakiot, jotka ovat riippuvaisia niiden geometriasta sekä ovat yhtä kuin 1, jos ne kaikki ovat samanlaisia, 3 = lähellä 0,5 oleva empiirinen vakio, = 1 taskun hioessa ja = 0 kun tasku ei hio, jolloin saadaan yhtä monta tällaista yhtälöä kuin mittaustilaisuuksien lukumäärä, ja josta terävyysasteiden arvot ratkaistaan ratkaisemalla näin syntyvä yhtälöjärjestelmä. 11 67624

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ratkaisussa pyritään siihen, että saman hiomakiven hiomataskujen hiomaterävyys on yhtä suuri, niin että tarvittavien mittaustilaisuuksien määrä puolitetaan.

4. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittaustilaisuuksiksi edullisesti valitaan sellaisia ajankohtia, jolloin hionta jossakin hiomataskus-sa on keskeytynyt, esimerkiksi täyttöä tai toistoa varten.

5. Jonkin patenttivaatimuksista 2-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ainakin yhdessä mittaustilaisuudessa muutetaan yhdessä hiomataskussa vallitsevaa syöttöpainetta, jotta yhtälöiden välille saataisiin suurempi riippumattomuus ja siten saataisiin parempi tarkkuus.

6. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittausvirheiden tasoittamiseksi tuntemattomien suureiden kunkin laskennan jälkeen lasketaan näiden keskiarvot tässä laskennassa ja määrätyssä määrässä välittömästi sitä edeltäviä laskentoja liukuvien keskiarvojen saamiseksi.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että terävyysaste todetaan erikseen kunkin hiomataskun kohdalla, jotta voitaisiin todeta, huuhteleeko suihkuvesi kiviä riittävästi, jolloin mittaus suoritetaan vähintään yhtä monessa tilaisuudessa kuin hiomakivien lukumäärä on.

8. Menetelmä mekaanisen paperimassan valmistamiseksi sellaisissa puuhiomakoneissa, joissa on kaksi samalle moottorin akselille sovitettua hiomakiveä, jotka kumpikin on varustettu vähintään kahdella hiomataskulla, jolloin hiominen jokaisessa hiomataskussa tapahtuu siten, että kunkin hiomataskun hiontapaine edullisesti säädetään muuttumatonta syöttönopeutta tai muuttumatonta ominaisenergiankulu-tusta (kWh/tonni) varten sekä molemmat hiomakivet teroitetaan joka toinen kerta, tunn ettu siitä, että hiomakivien terävyyttä valvotaan ja se mitataan mittaamalla moottorin teho P ja hioma-taskujen syöttönopeudet h^, jossa i merkitsee kullekin hiomatas-kulle annettua järjestyslukua, erikseen samanaikaisesti ainakin kahdessa eri tilaisuudessa, joilla on keskenään ainakin jonkin ver- 67624 12 ran muuttuneet käyttöolosuhteet, minkä jälkeen hiomakivien terä-vyysaste lasketaan näistä mittausarvoista, jolloin kummankin kiven kohdalla kytketään irti yksi hiomatasku teroitusta edeltävänä ajanjaksona hiomaterävyydestä saatujen arvojen avulla.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että terävyysarvot S^, jossa i merkitsee kullekin hiomataskul-le annettua järjestyslukua, lasketaan mainituista mittausarvoista sijoittamalla kustakin mittaustilaisuudesta saadut arvot yhtälöön n k P = * (ST hi> * fi 1=1 l jossa n = hiomataskujen kokonaismäärä, k^ = eri hiomataskujen vakiot, jotka ovat riippuvaisia niiden geometriasta sekä ovat yhtä kuin 1, jos ne kaikki ovat samanlaisia, 8. lähellä 0,5 oleva empiirinen vakio, = 1 taskun hioessa ja = 0 kun tasku ei hio, jolloin saadaan yhtä monta tällaista yhtälöä kuin mittaustilaisuuksien lukumäärä, ja josta terävyysasteiden S^ arvot ratkaistaan ratkaisemalla näin syntyvä yhtälöjärjestelmä.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ratkaisussa pyritään siihen, että saman hiomakiven hiomataskujen hiomaterävyys on yhtä suuri, niin että tarvittavien mittaustilaisuuksien määrä puolitetaan.

11. Jonkin patenttivaatimuksista 8-10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittaustilaisuuksiksi edullisesti valitaan sellaisia ajankohtia, jolloin hionta jossakin hiomataskussa on kes-keytynyt, esimerkiksi täyttöä tai toistoa varten.

12. Jonkin patenttivaatimuksista 9-11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ainakin yhdessä mittaustilaisuudessa muutetaan yhdessä hiomataskussa vallitsevaa syöttöpäinetta, jotta yhtälöiden välille saataisiin suurempi riippumattomuus ja siten saataisiin parempi tarkkuus.

13. Jonkin patenttivaatimuksista 8-12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittausvirheiden tasoittamiseksi tuntemattomien suureiden kunkin laskennan jälkeen lasketaan näiden keski- 13 67624 arvot tässä laskennassa ja määrätyssä määrässä välittömästi sitä edeltäviä laskentoja liukuvien keskiarvojen saamiseksi.

14. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että terävyysaste todetaan erikseen kunkin hiomataskun kohdalla, jotta voitaisiin todeta, huuhteleeko suihkuvesi kiviä riittävästi, jolloin mittaus suoritetaan vähintään yhtä monessa tilaisuudessa kuin hiomakivien lukumäärä on.