FI67419C - Foerfarande och anordning foer framstaellning av haorda fiberskivor - Google Patents

Description

» M ««KUULUTUSJULKAISU ΪΠΛΛΟ «Tj m ν') utlAggningsskrift 6/419 ^ ^ (51) K«jiu/iM.a.3 D 21 J 1/!8 SUOMI—FINLAND (21) 760641 (22) HdMMliHM-AMBfaitaeAg 11.03.76 ' ' (23) AftupiM—GMgh«cad«g 11.03.76 (41) T«Mm (mMmU — BHvk efftMMg 18.09.76 P*tmttl- ja rekisteri hallitut NBaMtataaie· ia u^Mbta· FMant>och regitterstyrelfw **** αΙΙμμΓ*^ΛiShfteTjJhto 30.11.84 (32)(33)(31) W*r •folkmn-a^M prtorkat 17.03.75 USA(US) 559387 (71) Abitibi Paper Company Ltd., Toronto, Ontario, Kanada(CA) (72) Gerald P. Bilton, Alpena, Michigan, USA(US) (74) Berggren Oy Ab (54) Menetelmä ja laite kovalevyn valmistamiseksi - Förfarande och anordning för framställning av hlrda fiberskivor Tämä keksintö kohdistuu kovalevyn valmistukseen märkämenetelmällä ja laitteeseen menetelmän toteuttamiseksi. Keksintö sisältää lämpöko-vettuvan lisähartsin johtamisen levyn keskipaksuusalueisiin ruiskuttamalla tämä lisähartsi liikkuvalle matolle sen ollessa muodostettavana muodostuspinnalla. Hartsin ruiskutusalue valitaan siten, että osittain muodostetun maton pohja on riittävän vahva kestääkseen hartsin kulkemisen sen läpi, maton yläosan ollessa samalla kyllin nestemäinen, niin että hartsin ruiskuttamisen aiheuttamat osittain vedestä tyhjiin puristetun maton kuitujen häiriöt on mahdollista korjata. Hartsi voidaan ruiskuttaa maton pituussuuntaisiin sivuosiin jatkuvalla tavalla, niin että sen jälkeen kun lopullisen levytuotteen reunat on leikattu tulevat hartsilla käsitellyt alueet näkyviin. Lisähartsi vahvistaa reunaosat ja auttaa levyn yhtenäisen paksuusläpimitan saavuttamisessa koko sen leveydeltä. Hartsi voidaan myös ruiskuttaa jaksottaisesti, niin että hartsilla käsitellyt alueet yhtyvät maton nurkka-alueisiin sen jälkeen kun matto on leikattu oikeaan pituuteensa, mikä siten vahvistaa sitä ja auttaa yhtenäisen paksuusläpimitan saavuttamisessa esim. levyn keskiosien ja nurkkaosien välillä. Eräässä lisäsovellutuksessa hartsi voidaan ruiskuttaa liikkuvalle matolle linjoja pitkin, jotka ovat etäisyyden päässä toisistaan ja yhtyvät sahattuihin katkaisulinjoihin, joita käytetään ohuiden levykais-taleiden valmistuksessa myöhempää limilaudoituksen 6741 9 2 tekoa varten. Kukin lopullisesti valmistettu kapea levykaistale sisältää lisähartsin sivureunoissaan, saaden siten lisäkestävyyttä ja vastustuskykyä kosteuden tunkeutumisen suhteen, mikä tekee siitä erityisen edullisen käytettäväksi limilaudoituksessa tai vastaavassa.

Tämä keksintö kohdistuu parannuksiin märkämenetelmällä tehdyn kovalevyn valmistuksessa.

Kuten aikaisemmin on hyvin tunnettua, sisältää kovalevyn valmistusprosessi seuraavat vaiheet: kuitujen valmistamisen (mikä tavallisesti sisältää höyrykeiton ja mekaanisen puhdistuksen), raaka-aineiden pesun ja kemiallisen käsittelyn (sidoshartsien, liimojen, ja pH-ar-voa säätelevien kemikaalien avulla), märän kuituisen maton muodostamisen vesipitoisen raaka-aineliuoksen kuivattamisen avulla, maton osittaisen tyhjiinpuristamisen vedestä kylmäpuristuksen avulla, kylmäpuristetun maton kuumapuristuksen lankasiivilässä (käyttäen puristimessa kuvioitua yläkalvolevyä pintakuviointia haluttaessa), kuuma-puristetun levyn jälkikuivauksen ja uudelleenkostuttamisen uuneissa ja kostutuskammioissa, ja sen jälkeen maton leikkaamisen oikeaan kokoon ja viimeistelemisen vaaditulla tavalla.

Eräänä pitkän aikaa esiintyneenä ongelmana kovalevyn valmistuksessa on ollut levyn taipumus olla paksuusprofiililtaan "maljan" muotoinen. Tämä merkitsee sitä, että levyllä on taipumus paksuuntua ulkoreunoiltaan paksuimpien kohtien ollessa puristetun levyn kussakin nurkassa. Syyt tähän voidaan selittää seuraavasti. Puristuksen yhteydessä levy puristetaan haluttua läpimittaa pienemmäksi. Päästettäessä vapaaksi se palaa takaisin tietyn määrän puukuitujen luonnollisen joustavuuden ansiosta. "Takaisinjoustamisen" määrää rajoittavat puussa olevien luonnollisten sideaineiden ja fenolihartsin kovettuminen, jota yleensä lisätään luonnollisten aineiden vaikutuksen vahvistamiseksi. Nämä sideaineet kovettuvat kuumuuden ja paineen alaisina ja sitovat puukuidut yhteen estäen levyn palaamisen alkuperäiseen paksuuteensa. Riittämätön lämpö puristuslaattojen reunojen lähellä estää näiden sideaineiden kovettumisen yhtä hyvin kuin maton keskellä, so. lämpöhäviö laattojen reunoissa ja veden virtaaminen pois märän levyn reunoista aiheuttavat sen, että lämpösyöttö levyn pinta-alayksikköä kohti on pienempi reunoissa kuin maton keskellä. Tämän seurauksena kuidut palaavat takaisin enemmän nurkissa ja reunoissa, aiheuttaen "maljamaisen" paksuusprofiilin. Mitä lyhyempi 3 6741 9 on puristusaika ja mitä lähempänä maton reuna on puristuslaatan reu naa, sitä suurempi on paksuusero nurkkien ja keskikohtien välillä.

Esimerkkinä mainittakoon, että käyttämällä minimipuristusaikaa 6 mm:n kovalevyyn, voi nurkan paksuus olla 1,4 mm suurempi kuin keskikohdan paksuus, keskikohdan läpimitta voi esimerkiksi olla 5,3 mm ja nurkan läpimitta 6,7 mm, mikä sisältää koko kaupallisessa mielessä sallitun paksuustoleranssin yhden levyn kohdalla. Puristusaikaa ei siten voida enää vähentää ylittämättä kaupallista toleranssia. Lisäksi levyn nurkka- ja reunaosien keskiosat pyrkivät olemaan pehmeitä ja "taula-maisia" ja levyn kuitujen hajaantuminen näillä alueilla tavallisesti alkaa ennen kaupallisten toleranssien ylittämistä, mikä tekee välttämättömäksi palaamisen pitempään puristusaikaan.

Alalla on jo pitkän aikaa ollut tunnettua, että levyn sisältämän fe-nolihartsin kokonaismäärän lisääminen vähentää levyn paksuutta. Täten, jos fenolihartsia käytetään riittävästi, voidaan tarpeellinen määrä sitä teoreettisesti ottaen kovettaa suhteellisen lyhyidenkin puristus-aikojen avulla "takaisinjoustamisen” pitämiseksi hyväksyttävissä rajoissa. Kuitenkin ne lisäkustannukset, jotka syntyvät käytettäessä suurempia määriä fenolihartsia levyn koko alueella "takaisinjoustamisen1’ vähentämiseksi, pyrkivät tekemään tämän prosessin epätaloudelliseksi. Levyn ongelma-alueet rajoittuvat tyypillisessä tapauksessa levyn paksuudesta yksi kolmannesta käsittävään keskiosaan levyn nurkkien ja reunojen alueilla, nurkkien muodostaessa kaikkein suurimmat ongelma-alueet, joiden suuruus on alle 0,1 neliömetrin levyn kokonais-pinta-alan ollessa noin 5,4 m . Täten ratkaisut, jotka on tarkoitettu lisäämään levyn kokonaisfenolipitoisuutta, ovat erittäin todennäköisesti kaikkein epätaloudellisimpia, sillä levyn ongelma-alueet ovat kooltaan pieniä verrattuina levyn kokonaisalueeseen.

Muina aikaisempina yrityksinä edellämainittujen ongelmien voittamiseksi oli lisähartsin ruiskuttaminen tai kaataminen imulaatikoiden päällä olevan juuri muodostetun levyn päälle. Nämä yritykset epäonnistuivat, koska levyn pohjamaton alhainen pH-arvo sai hartsin nopeasti saostumaan aiheuttaen siten sen suodattumisen pois yläpinnassa tai lähellä sitä tarkoitetun pohjamattoon imeytymisen sijasta.

Täten levyn kriittinen keskipaksuusosa nurkissa ja sivureunoissa ei saanut mitään hartsinlisäystä.

4 67419 Täten keksinnön mukainen menetelmä kovalevyn valmistamiseksi jossa kuitumassakerros levitetään liikkuvalle muodostuspinnalle ja siitä poistetaan vettä sen liikkuessa muodostuspinnalla kuitumassamaton muodostamiseksi,josta vettä on osittain poistettu, tunnetaan pääasiallisesti siitä, että massaan lisätään kovettuvaa sideainetta ruiskuttamalla sitä massaan maton poikkisuunnassa toisistaan erotetuissa kohdissa siten, että sideainetta leviää vastaavasti toisistaan erotettuihin, pituussuuntaan ulottuviin kapeisiin nauhamaisiin, liikkuvan, osittain kuivatun maton pääasiassa keskimmäisessä kerroksessa sijaitseviin alueisiin nauhamaisten alueiden sijai tessa maton ylä- ja alapintojen välissä, minkä jälkeen matosta edelleen poistetaan vettä ja se kuumapuristetaan kovalevyn muodostamiseksi, jolla on lisääntynyt kuitujen välinen sidelujuus maton paksuuteen nähden keskimmäisellä alueella,johon sideainetta on levitetty.

Keksinnön eräänä tärkeänä lisäpiirteenä on sideaineen ruiskuttaminen mattoon toisistaan maton poikittaissuunnassa etäisyyden päässä olevissa kohdissa, niin että ruiskutettu sideaine jakautuu maton vastaavien etäisyyksien päässä toisistaan oleville kapeille pituussuuntaisille kaistalemaisille alueille. Keksinnön eräänä erityisen tärkeänä ominaispiirteenä on se, että hartsi ruiskutetaan siten, että nämä lisäsideaineen sisältävät kapeat kaistalemaiset alueet sijaitsevat maton pituussuuntaisten sivureunojen vieressä, jolloin vältytään puristuslaatan reunoissa esiintyvien lämpöhäviöiden haitallisilta vaikutuksilta puristuksen suorittamisen aikana. Ruiskuttamalla lisähartsi maton keskikerrokseen sen sivureunojen väliin tulevat puristetun levyn reunat paljon vahvemmiksi ja levyn reunoissa olevien kuitujen laajentumistaipumus vähenee paljon tai poistuu kokonaan, mikä johtaa yhtenäisempään levypaksuuteen. Levittämällä lisäsideaine valikoivasti tarkalleen niille alueille, missä sitä eniten tarvitaan, toisin kuin hartsi, joka jaetaan maton koko leveydelle, voidaan saavuttaa säästöjä käytetyn hartsin määrässä, mikä siten tekee tämän toimenpiteen taloudellisemmaksi.

Keksintö koskee myös laitetta kovalevyn valmistamiseksi siten, että kuitumassakerros levitetään liikkuvalle muodostuspinnalle ja kuitu-massakerroksesta poistetaan vettä sen liikkuessa muodostuspinnalla 6741 9 5 kuitumassamaton muodostamiseksi, käsittäen liikkuvan vedenpoistamis-ja muodostuspinnan, laitteen kuitumassasuspension syöttämiseksi liikkuvalle muodostuspinnalle kuitumaton muodostamiseksi siitä ja laitteen joka on sovitettu sijaitsemaan kuitumassan yläpinnan alapuolella laitteen ollessa toiminnassa ja sovitettu ruiskuttamaan kovettuvaa sideainetta kuitumassaan sen ylä- ja alapinnan väliin siten, että kuitumaton keskikorkeuden alueelle tulee li-säsideainetta kuitumaton ylä- ja alapintojen väliin, ja tämä laite tunnetaan pääasiallisesti siitä, että se käsittää ainakin kaksi suutinta, jotka toimiessaan sijaitsevat liikkuvan kuitu-maton sisäpuolella, toisistaan välimatkan päässä kuitumaton poik-kisuunnassa, suuttimien syöttöaukot muodostuspinnan yläpuolella ja kuitumaton yläpinnan alapuolella sideaineen ruiskuttamiseksi kuitumaton keskikorkeuden alueelle, jolloin sideainetta jakaantuu vastaavan välimatkan päässä toisistaan pituussuuntaan ulottuviksi, kuitumaton kapeiksi kaistaleiksi (a,b,c, jne.).

6 6741 9

Keksinnön suositeltavassa sovellutusmuodossa on suutinlaitteet asetettu syöttämään hartsi maton etäisyyden päässä toisistaan oleviin osiin, mikä täten mahdollistaa hartsin valikoivan ruiskuttamisen tarkalleen niille alueille, missä se aiheuttaa maksimihyödyn kuvatunlaisella tavalla.

Keksinnön ylläolevan ominaispiirteen mukaisessa tyypillisessä sovellutusmuodossa on hartsin ruiskutuslaitteet, eli suuttimet, asetettu muodostuspinnan sivureunojen viereen sillä tavoin, että ne tunkeutuvat osittain muodostetun maton sisään. Suuttimet on järjestetty jakamaan hartsi maton kapeaan kaistalemaiseen osaan, jonka leveys on mahdollisesti suuruusluokkaa noin 5 cm, maton kummankin reunan vieressä, ja suuttimet voidaan säätää syvyyden suhteen ja hartsin virtausnopeus pidetään sellaisessa arvossa, että se takaa hartsin kunnollisen tunkeutumisen muodostettavan maton keskipaksuusosiin.

Kuten aikaisemmin on huomautettu, muodostavat levyn nurkat vaikeimmat ongelma-alueet, mikä ainakin osittain johtuu siitä, että nurkat ovat alttiina suurimmalle vahingoittumiselle levyn myöhäisemmän käsittelyn aikana. Täten pyrittäessä minimoimaan käytetyn hartsin määrää, voivat kapeat kaistaleet, joihin hartsi ruiskutetaan, olla luonteeltaan jaksottaisia so. epäjatkuvia ja asetettuina yhtymään maton nurk-kaosiin sen jälkeen kun matto on leikattu oikeaan pituuteensa. Tämä voidaan saavuttaa asettamalla aikakytkin ruiskutussuuttimiin johtavaan venttiiliin, aikakytkimen ollessa tahdistettuna muodostuskoneen nopeuden kanssa, niin että se ruiskuttaa hartsin noin 0,3 tai 0,6 metrin matkalle aina 4,9 m pituutta kohden (4,9 m:n maton ollessa kysymyksessä), ruiskutettujen alueiden yhtyessä mattojen nurkkiin maton ollessa leikattuna oikeaan pituuteensa. Tämä menetelmän ominaispiirre rajoittaa lisähartsin käyttöä kriittisillä nurkka-alueilla ja on erittäin käyttökelpoinen hartsin hinnan ollessa korkea.

Tuotteen optimilaatua varten hartsi ruiskutetaan jatkuvasti maton sivureunojen viereen maton muodostamisen aikana, kapeiden kaistaleiden ulkorajojen, joihin lisähartsi ruiskutetaan, yhtyessä reunaleikkaus-sahojen leikkauslinjoihin, näiden sahojen leikatessa pois lopullisen levytuotteen pituussuuntaiset reunat lopullisen levyn valmistamiseksi. Tässä tapauksessa ne alueet, joihin lisähartsi on ruiskutettu, ovat tuotteen äärimmäisissä ulkoreunoissa mahdollistaen siten levyn valmistuksen, jolla on yhtenäisempi paksuus koko leveydeltään ja lisäänty- nyt kestävyys kuitujen hajaantumista vastaan pituussuuntaisia sivu- reunojaan pitkin.

7 6741 9

Keksinnön mukaisella märkämenetelmällä valmistetussa kovalevyssä joka on varustettu kovettuneella sideaineella, on sen vastakkaisten pää-pintojen välisen paksuuskerroksen kovettuneen hartsin pitoisuus korkeampi kuin kovettuneen hartsin pitoisuus sanotun kerroksen vastakkaisilla puolilla olevissa levyn osissa, mikä siten lisää kuitujen välisten sidosten kestävyyttä sanotussa kerroksessa ja sen vastustuskykyä kuitujen hajaantumisen ja/tai kosteuden tunkeutumisen suhteen.

Keksinnön suositeltavassa sovellutusmuodossa kovettuneen hartsin pitoisuudelta suurempi kerros on sijoitettu vain levyn pituussuuntaisiin sivureunoihin, mikä siten varustaa ne yhtenäisemmällä paksuudella, lisääntyneellä vastustuskyvyllä kuitujen hajaantumisen suhteen jne. kuten edellä on selostettu.

Edellä on keksintöä selostettu suhteessa paksuusprofiilissa sekä nurkkien ja reunojen kuitujen hajaantumisessa esiintyviin ongelmiin. Keksinnön erästä muunnelmaa voidaan käyttää tiettyjen kapeiden levytuot-teiden, kuten ulkoisen limilaudoituksen, laadun parantamiseen.

Limilaudoitusta valmistettaessa tiheydeltään keskimääräinen kovalevy muodostetaan edellä kuvatulla tavalla. Kovalevy, tavallisesti 1,2 m nimellisleveydeltään ja 4,8 m pituudeltaan, leikataan sitten 0,3 metrin levyisiin osiin 0,3 m kertaa 4,8 m suuruisen limilaudoituksen valmistamiseksi ulkoista käyttöä varten. On hyvin tunnettua, että limilaudoituksen alempi eli "tippureuna" muodostaa rakennukseen kiinnitettynä laudoituksen kriittisen alueen pitkäaikaisen säänkestävyyden suhteen, ja tällaisen laudoituksen reunan turpoaminen ja säröily muodostaa ongelman useissa tapauksissa.

Täten keksinnön erään lisäpiirteen mukaisesti lisähartsi ruiskutetaan liikkuvan maton keskipaksuusalueille etäisyyden päässä toisistaan olevia kapeita kaistalemaisia osia pitkin, jotka yhtyvät sahauslinjoihin, sahoja lopuksi käytettäessä kapeiden osien valmistamiseen, joista myöhemmin tehdään limilaudoitus. Matto kuumapuristetaan tämän jälkeen tavanomaiseen tapaan, keitetään ja kostutetaan ja sen jälkeen sahataan 8 67419 pituussuuntaisiin osiin sahaus linjojen yhtyessä niihin kapeisiin kaistaleisiin, joihin lisähartsi on ruiskutettu. Ruiskutetun hartsin aikaansaama lisäkestävyys ja vastustuskyky kosteuden tunkeutumista vastaan pienentää reunan paisumista ja säröilyä lopullisessa tuotteessa sekä myös reunavaurioita tuotteen valmistuksen ja sitä seuraavan käsittelyn aikana.

Keksinnön periaatteet käyvät selvemmin ilmi seuraavasta kuvauksesta oheisiin piirustuksiin viitaten, joissa:

Kuva 1 on tyypillinen nurkan paksuusprofiilikuva esittäen poikkileikkausta märkämenetelmällä valmistetusta kovalevystä puristettuna mini-mipuristusjakson avulla, mikä edustaa erästä aikaisemmin esiintynyttä ongelmaa; kuva 2 on sivupystykuva esillä olevan keksinnön periaatteiden mukaisen kovalevyn muodostuskoneen märkäpäästä; kuva 3 on tasokuva kovalevyn muodostuskoneen eräästä osasta esittäen hartsin ruiskutusta kulkevan massakerroksen reunaosien viereen; kuvat 4 ja 4A esittävät suutinlaitteita hartsin ruiskuttamiseksi muodostettavaan mattoon; kuvan 4A ollessa suuttimen poistopäitä kohden katsottu kuva; kuva 5 on kuvan 3 kaltainen esittäen keksinnön erästä erityispiirrettä ; kuva 6 esittää kaaviomaisesti kuvan 5 esittämän menetelmän mukaisesti valmistetun levyn leikkaamista limilaudoituskaistaleiksi.

Kuvaan 1 viitaten, siinä on esitetty eräs edellä aikaisemmin tunnettujen laitteiden yhteydessä esiintyneistä ongelmista. 6 mm paksuisen minimiajassa puristetun levyn tarkastus osoitti, että suurin osa "takaisinjoustamisesta" tapahtui linjojen A, A', B rajoittaman kolmionmuotoisen osan sisällä. Etäisyys A, Af oli suunnilleen yksi kolmasosa reunan kokonaispaksuudesta, ja kohta B oli noin 15 cm päässä 137 cm aluslaatalla puristetusta 130 cm levyisen levyn reunasta. Levyn kolmiomainen osa oli myös pehmeä ja "taulamainen". Ylä- ja pohjakol-masosien, so. kolmiomaisen alueen ylä- ja alapuolella olevien osien, 9 67419 kovettuminen ja "takaisinjoustaminen" näytti olevan suunnilleen yhtä suuri kuin levyn keskiosassa täydellisessä poikkileikkauksessa. Siten menetelmän eräänä tarkoituksena on syöttää lisähartsi osiin A, A', B levyn molemmissa reunoissa.

Kuten aikaisemmin on hyvin tunnettua, kovalevy valmistetaan pienentämällä ensin puulastut kuitumassaksi höyryttämisen, kuiduksi jauhamisen ja puhdistamisen avulla. Fenolihartsia lisätään kuitumassaan ja se saostetaan lisäämällä alumiini- tai rautasulfaattia massan pH-arvon saattamiseksi sopivalle tasolle, tavallisesti noin suuruusluokkaan *ί,5· Tämä massasekoitus pumpataan sitten kuvan 2 esittämän muodos-tuskoneen 10 päälaatikkoon 12. Tässä vaiheessa massasekoitus sisältää normaalisti vettä 97 — 99 %· Tämä massa virtaa liikkuvalle siivilälle 14, jossa se muodostaa reu-nakehyksen 18 rajoittaman lammikon 16 ja pienenee vähitellen syvyydeltään siivilän pituussuunnassa veden kuivuessa pois, jättäen lopuksi jälkeensä jatkuvan kuituisen mutta yhä erittäin kostean maton. Kohta, jossa vapaasti esiintyvä vesi poistuu tämän maton pinnalta, on nimeltään vesiviiva.

Maton muodostusprosessi alkaa välittömästi sen jälkeen kun massalie-te tulee muodostuskoneen siivilään l1!. Veden juoksutus siivilän 14 lävitse aiheuttaa lisäyksen lammikon kuitupitoisuudessa välittömästi siivilän yläpuolella. Tämän kerroksen tiiviys ja paksuus lisääntyy vähitellen muodostusprosessin aikana, kunnes kaikki vapaasti esiintyvä vesi on kadonnut. Nopeus, jolla vesi virtaa siivilän läpi, vähenee jatkuvasti muodostusprosessin aikana maton lisääntyneen tiiviyden ja paksuuden tarjotessa yhä suuremman vastuksen veden virtaukselle.

Kovalevyn valmistuksen yhteydessä on tavallista käyttää jonkinlaista sekoituslaitetta muodostuvan lammikon pinnan hämmentämiseksi tai sekoittamiseksi kuitumöhkäleiden pehmentämistä varten. Eräs tämän laitteen nimi on "putlauslaite" ja se on esitetty kuvassa 2 numerolla 20 varustettuna. Se voi olla asetettuna mihin tahansa päälaatikon 12 ja vesiviivan väliin, mutta on yleensä sijoitettu niiden keskivälille.

Välittömästi vesiviivan jälkeen tai sen kohdalla siivilä 14 kulkee yhden tai useamman imulaatikon 22 yli, jotka imevät lisää vettä pois matosta. Toinen päälaatikko voidaan asettaa yhden tällaisen laatikon päälle hienomman kuitukerroksen levittämiseksi maton pinnalle sinänsä hyvin tunnetulla tavalla.

10 6741 9 Lähdettyään imulaatikoista 22 matto kulkee puristustelojen 24 välitse, jotka pusertavat siitä lisää vettä. Maton kosteuspitoisuus näiden telojen jälkeen on yleensä 60-70 %. Tällä kohdalla voidaan jatkuva paperi (ei näy) levittää maton pinnalle. Tämä paperikerros ei ymmäret tävästikään muodosta osaa esillä olevasta keksinnöstä.

Matto leikataan sitten sopivaan pituuteen asetettuna siivilälangan päälle ja siirretään kovalevypuristimeen 26. Siinä matto puristetaan laattojen väliin, jotka yleensä on kuumennettu suuruusluokkaa 204°C olevaan lämpötilaan. Osa jäljellejääneestä vedestä puserretaan ulos ja suurin osa tai kaikki jäännösvedestä haihtuu. Kuumuuden ja paineen yhteisvaikutus muuttaa märän kuituisen maton kovalevyksi. Puristamisen jälkeen kovalevy lämpökäsitellään, kostutetaan ja leikataan myytävään kokoon.

Kuten yleensä on aikaisemmin selostettu, sisältää esillä olevan keksinnön eräs ominaispiirre lisähartsin syöttämisen maton reunojen vieressä oleville kriittisille keskipaksuusalueille ruiskuttamalla hartsi osittain muodostuneeseen mattoon. Hartsin ruiskutus tapahtuu siinä massalietteen muodostaman lammikon l6 kohdassa, jossa maton pohja on kyllin kuiva ja massakuidut riittävästi yhteenpuristetut saostuneen hartsin läpikulkemisen vastustamiseksi, kun samalla aikaa maton yläosa on yhä kyllin nestemäinen tai vapaasti virtaava hartsin ruisku-tussuuttimien aiheuttamien kuituhäiriöiden korjaamiseksi.

Eräs hartsin ruiskutuslaitteen sopiva muoto on esitetty viitenumerolla 28 merkittynä kuvissa 3, 4 ja 4A. Suutinlaitteet 28 on esitetty asetettuina lyhyen etäisyyden päähän sisäänpäin muodostettavan maton vastakkaisista sivureunoista, kunkin suuttimen 28 ollessa asetettuna siten, että se ulottuu muodostettavan maton sisälle, kuten kuvista 4 ja 4a näkyy, hartsin ruiskuttamiseksi osittain muodostetun maton kriittiseen keskipaksuusosaan, kuten edellä on selostettu.

Kukin suubinlaite 28, kuten kuvasta näkyy, sisältää parin läpimitaltaan pieniä putkia 30’, jotka pistävät ulospäin'ja siten yleensä alaspäin T-liittimestä 32, kahden putken kaareutuessa ympäri ja ollessa osapuilleen samansuuntaisia keskenään alemmissa pääosissaan, näiden 6741 9 11 alempien pääosien ollessa yleensä asetettuina vaakasuoraan suuntaan poistopäiden osoittaessa massan liikesuuntaan. Putkien poistopäät ovat lyhyen, so. 3,8-5 cm etäisyyden päässä toisistaan hartsin ruiskut-tamiseksi tällä tavoin osittain muodostetun maton kapeaan kaistaleeseen 30 (katso kuva 3), joka kaistale 30 on yleensä leveydeltään noin 5 cm. Keksintö ei tietenkään ole rajoittunut esitettyyn erityiseen suutintyyppiin. Useita muita suutintyyppejä voidaan käyttää edellyttäen, että ne on asetettu minimoimaan kuitujen hajaantumisaste, ja että samalla saavutetaan kokonaistavoite hartsin ruiskuttamiseksi maton kummankin reunan vieressä olevaan kapeaan kaistaleeseen.

Kutakin suutinlaitetta 28 tukee sopivimmin säädettävä teline 34, joka puolestaan on säädettävästi asennettu kehykseen 18 suuttimen liikuttamisen mahdollistamiseksi ylös- ja alaspäin ja sen siirtämiseksi eteen-ja taaksepäin kehystä l8 pitkin. Kuten kuvasta 4 parhaiten näkyy, on suuttimet 28 sopivimmin säädetty siten, että niiden poistoaukot ovat suunnilleen siivilän 14 ja massan yläpinnan puolessavälissä hartsin levittämiseksi tällä tavalla maton keskipaksuusalueelle. Kuten kuvasta 4A näkyy, on suutinlaitteet 28 asetettu hieman sisäänpäin maton sivureunasta. Syynä tähän on se, että lopullisen levytuotteen sivu-reunat leikataan pois reunaleikkaussahoilla. Tästä syystä suurimman mahdollisen edun saavuttamiseksi on suutinlaitteet 28 sijoitettu niin, että kapean kaistaleen 30, johon lisähartsi ruiskutetaan, ulkorajat yhtyvät reunanleikkaussahojen katkaisulinjoihin. Täten lopullisessa tuotteessa kapeat kaistaleet 30, joihin lisähartsi on ruiskutettu, ovat levytuotteen äärimmäisissä pituussuuntaisissa ulkoreunoissa.

Suutinlaitteeseen 28 syötetään hartsi parhaiten ominaispainojen erilaisuudesta johtuvien painejärjestelmien tai pienen pumpun 32’ avulla, joka syöttää kokoojalaitetta 34' (kuva 3)> tämän laitteen ollessa liitettynä yksittäisiin syöttölinjoihin 36, jotka johtavat kuhunkin suut-timeen 28. Kuvat 4 ja 4A esittävät suutinta 28, joka sisältää pienen T-liittimeen 32 johtavan suppilon 38. Syöttöjohto 36 kulkee suppiloon 38 ja on liitetty siihen telineen 42 välityksellä. Pientä käsi-ohjattavaa virtaussäädintä 40 syöttöjohdossa 36 käytetään hartsin suppiloon 38 tapahtuvan virtauksen valvonnassa.

Alaan perehtyneet henkilöt ymmärtävät, että muodostuspinnan jokaisessa pisteessä tapahtuu muutos massalietteen tiiviyden suhteen kuljettaessa lietteen 16 yläosasta sen pohjaan, so. maton eli lietelammikon 6741 9 l6 yläosa pyrkii olemaan paljon nestemäisempi ja vapaammin juokseva kuin maton pohja. Vapaasti virtaavaa nestettä eli maton yläosaa on merkitty kirjaimella "D", kun taas maton kiinteämpää alaosaa on merkitty kirjaimella "E" kuvassa 4. Siivilän 14 kuljettaessa lietettä pois päälaatikosta tapahtuu maton kiinteämmän alaosan paksuuden progressiivinen lisääntyminen yhä useampien kuitujen kerrostuessa siihen vapaasti virtaavasta yläosasta, so. tämän kiinteämmän osan paksuus lisääntyy yleensä jatkuvasti päälaatikosta vesiviivaan asti, jolla kohdalla vapaa vesi katoaa maton pinnalta. Jos ruiskutussuuttimet 28 on asetettu liian lähelle päälaatikkoa, voi maton pohja jäädä niin ohueksi ja riittämättömästi tiivistetyiksi, että huomattava osa ruiskutetusta hartsista valuu pois sen kautta ja jää käyttämättä; lisäksi osa maton pohjan läpi valuneesta hartsista voi ilmestyä lopullisen levyn pohjaan rumentamalla sen tällä tavoin. Toiselta puolen, jos suuttimet 28 on asetettu liian kauaksi päälaatikosta, voi maton muodostuminen tapahtua niin nopeasti, että suuttimien 28 aiheuttamia kuituhäiriöitä ei ehditä korjata ennen maton muodostumisen päättymistä, jonka seurauksena kuituhäiriöt voivat jäädä näkyviin lopulliseen levyyn. Käytännössä on ammattimiehelle suhteellisen yksinkertainen tehtävä säätää ruiskutus-suuttimien 28 asento kohti päälaatikkoa tai poispäin siitä, kunnes löydetään asento, jossa mitääi edellä selostetuista mahdollisista ongelmista ei esiinny.

Suuttimien 28 kautta ruiskutetun hartsin määrä voi vaihdella huomattavasti olosuhteista riippuen. On aikaisemmin hyvin tunnettua kovalevy valmistuksen yhteydessä, että kovalevyn sisäistä sidoskestävyyttä ja kosteuden vastustuskykyä voidaan lisätä tai parantaa lisäämällä levyn sisältämään fenolihartsin kokonaismäärää. On luultavasti myös hyvin tunnettua, että lisäämällä levyn sisältämän fenolihartsin kokonaismäärää kuumapuristuksen yhteydessä vaadittavaa aikaa levyn asianmukaista tiivistämistä varten voidaan vähentää, kaikkien muiden tekijöiden pysyessä ennallaan. Siten minkä tahansa kovalevytyypin yhteydessä on ammattimiehelle suhteellisen helppoa ennustaa muutosten vaikutukset reunahartsipitoisuudessa. Mikäli hartsin korkea hinta tai sen saatavissa olevuus muodostaa tärkeän tekijän, voivat alaan perehtyneet henkilöt tyytyä käyttämään vähemmän reunahartsia ja hyväksymään hieman pitemmät puristusjaksot tai hieman yhtenäisemmän paksuusprofii-lin kaupallisten vaatimusten mukaisesti.

Kuten aikaisemmin on huomautettu valmistetaan kuitumassa tavanomai- 13 6741 9 sella tavalla, so. puulastut pienennetään massaksi höyryttämisen, kuiduksi jauhamisen ja puhdistamisen avulla. Haluttu fenolihartsimää-rä, joka sopivimmin on erittäin alkalista parannettua Redfern-tyyppiä (pH suunnilleen 11.0) ja jota yleensä käytetään kovalevyvalmistuksessa, lisätään varustettuna sopivalla pienellä määrällä, tavallisesti noin 0,1 JS: 11a, emulsiomuodossa olevaa raakaparafiinia. Alumiini- tai rautasulfaattia lisätään tämän jälkeen raakaparafiinin ja fenolihartsin saostamiseksi ja massan pH-arvon saattamiseksi sopivalle tasolle, tavallisesti noin arvoon 4.5· Tiiviydeltään noin 2.5—3 % oleva kuitu-massa syötetään sitten kovalevyn Fourdrinier-tyyppisen muodostuskoneen päälaatikkoon.

Eräässä esimerkissä suuttimet 28 oli asetettu 3,5 metrin päähän pää-laatikosta putlauslaitteen jälkeen vesiviivan ollessa 4,9 metrin päässä päälaatikosta. Suuttimet oli sijoitettu noin 8 cm sisäänpäin maton vastakkaisista reunoista. Lankanopeus oli noin 18 m minuutissa. Fenoli-hartsi, samaa tyyppiä jota käytettiin yleensä kuitumassan yhteydessä, sisälsi 4l painoprosenttia kiinteää hartsia. Tämä fenolihartsi ruiskutettiin nopeudella 0,57 1 minuutissa maton yhtä reunaa kohden, jolloin saatiin aikaan yksi hartsilla kyllästetty kaistale maton kummankin sivun viereen. Päälaatikossa olevan massalietteen fenolihartsipitoisuuden laskettiin olevan noin 0,75 painoprosenttia kiinteää hartsia kuivan kui-tupainon perusteella arvioituna. Suuttimien kautta ruiskutetun hartsin määrän laskettiin olevan noin 6 painoprosenttia kiinteää hartsia kuivan kuitupainon perusteella arvioituna kussakin 5 cm levyisessä kaistaleessa, niin että kokonaishartsimääräksi kussakin kaistaleessa saatiin noin o 6,75 % Maton paino oli n. 460 kg kuivaa kuitua 100 m kohden. Kokonais-hartsipitoisuus laskettuna 122 cm levyisessä levyssä, joka sisälsi 5 cm levyiset hartsilla kyllästetyt kaistaleet kummassakin reunassa, oli noin 1,25 % kuivan kuitupainon perusteella arvioituna.

Märkä matto leikattiin sitten oikeaan pituuteensa asetettuna kuljetus-siivilälle ja siirrettynä tavanomaiseen kovalevypuristimeen sekä puristettuna tavanomaisella tavalla noin 196°C:een kuumennettujen puristus-laattojen välissä. Puristusjakso oli luonteeltaan tavanomainen ja sisälsi maton puristuksen lisäämisen arvosta 0 noin 5,9 MPa:han noin yhdessä minuutissa 15 sekunnissa, pitäen puristus arvossa 5,9 MPa noin 35 sekunnin ajan ja pudottamalla puristusarvo nopeasti noin 0,6 MPa:hän maton pinnassa ja pitämällä puristus tällä tasolla puristusjakson aikana. Kokonaisaika, jonka matto oli puristuksen alaisena, so. "jak- 14 6741 9 soaika", oli 6 minuuttia. Ennen keksinnön mukaisen reunahartsin käyttöä samantyyppinen matto oli vaatinut puristusjaksokseen vähintään 7 minuuttia.

Puristettu levy lämpökäsiteltiin tämän jälkeen keittouunissa 3,5 tunnin ajan jopa l49°C:en lämpötiloissa levyn kovettumisen täydellistä-miseksi. Tätä seurasi uudelleenkostutusvaihe, jonka avulla levyn kosteuspitoisuus saatettiin 6-7 painoprosenttiin. Reunan keskimääräinen paksuusmitta pieneni 0,5 mm hartsilla käsitellyillä alueilla. Ei saatu yhtään todistekappaletta, lyhyitäkään puristusjaksoja käytettäessä, nurkkien kuitujen hajaantumisesta, ja pehmeät kuituydinreunat levyn pituussuuntaisissa reunoissa eliminoitiin pois. Levyn lopullisen leikkauksen avulla reunasahojen välityksellä 122 cm leveyteen saavutettiin laadultaan korkealuokkaiset reunat. Reunavaurioiden määrä pieneni suuresti normaalien käsittelyprosessien aikana.

Eräässä lisäesimerkissä valmistettiin samantyyppinen levy olennaisesti samojen olosuhteiden alaisena lukuunottamatta sitä, että maton reunoihin lisätty fenolihartsi oli laimennettu 1:1 tilavuuteen veden kanssa ja lisätty mattoon samalla tilavuusnopeudella 0,15 gallonaa/miri. maton yhtä reunaa kohden, jolloin saatiin tulokseksi noin 3 painoprosen tia ruiskutettua hartsia kutakin 5 Cm levyistä kaistaletta kohti, joka yhdessä massalietteen sisältämän alkuperäisen hartsin kanssa (0,75 %) antoi kokonaishartsipitoisuudeksi 3,75 painoprosenttia kussakin 5 cm levyisessä kaistaleessa. Kokonaishartsipitoisuuden'lopullisessa 48 levyisessä levyssä, mukaanlukien 5 cm levyiset kaistaleet kummankin sivun vieressä, laskettiin olevan noin 1,00 % kuivakuitupainon perusteella arvioituna. Matto puristettiin kuvatunlaisella tavalla, mutta koko-naispuristusjakso oli noin 6,5 minuuttia. Puristimesta poistetulla levyllä ei esiintynyt taaskaan mitään taipumusta reuna- tai nurkka-kuitujen hajaantumiseen ja reunavauriot normaalin käsittelyn yhteydessä pienenivät suuresti. Lopullisen levyn havaittiin olevan kaupallisesti hyväksyttävä kaikissa suhteissa.

Yleensä ottaen on alaan perehtyneen henkilön yksinkertaista säätää levyn reunoihin lisätyn hartsin määrää haluttujen tulosten saavuttamiseksi. Erittäin pienenkin hartsimäärän lisääminen maton reunoihin kuitu-massassa yleensä käytetyn hartsin yläpuolelle vähentää kuitujen hajaan-tumistaipumusta reunoissa kaikkien muiden tekijöiden pysyessä ennallaan Jos jossakin tietyssä tilanteessa hartsin saanti tai sen hinta muodos- 15 6741 9 taa tärkeän tekijän, voidaan tyytyä käyttämään suhteellisen pientä reu-nahartsin määrää, esim. murto-osaa 1 J5:sta, kuitumassassa yleensä käytetyn hartsin yläpuolella lisäämällä samanaikaisesti puristusjaksoa tarpeellisessa määrin kuitujen hajaantumisen estämiseksi. Täten käytettävän reunahartsin määrän valitseminen kussakin tilanteessa merkitsee vain yksinkertaista kokeilua, joka voidaan helposti suorittaa alaan perehtyneiden henkilöiden toimesta.

Hartsilla vahvistettujen kaistaleiden ulkorajat yhtyvät yleensä reu-naleikkaussahojen leikkauslinjoihin, niin että hartsilla vahvistetut kaistaleet ovat näkyvissä pitkin koko lopullisen levyn sivureunoja. Siten lopullinen kovalevytuote sisältää pituussuuntaiset sivureunat, joissa on korkeampi kiinteä hartsiprosentti kuin muualla levyssä. On kuitenkin otettava huomioon, että reunoihin lisätty hartsi ei jakaudu yhtenäisesti levyn koko paksuudelle, vaan keskittyy enemmän levyn kes-kipaksuusalueelle. Tarkasteltaessa puristamattoman maton poikkileikkausta voidaan lisähartsi havaita ruskehtavana tahrana suunnilleen maton paksuuden keskiosakolmanneksessa. Ruiskutetun hartsin pääosa näyttää jäävän maton keskipaksuusosiin puristamisen aikana. Täten lopullisen tuotteen sanotaan sisältävän suuremman määrän kovettunutta hartsia keskipaksuusosissaan kuin pintaosissaan niillä alueilla, joihin lisähartsia on ruiskutettu.

Keksinnön edellämainitussa muunnelmassa hartsi syötetään jaksottaisesti, niin että kapeat hartsilla kyllästetyt kaistaleet ovat etäisyyden päässä toisistaan yhtyen maton nurkka-alueisiin maton leikkaamisen jälkeen. Tämän toimenpiteen suorittamista varten aikakytkin T käynnistää venttiilin V syöttökokoojalaitteessa 34' suutinlaitetta 28 varten. Aikakytkin T on tahdistettu siivilän 14 liikkeen nopeuden kanssa, niin että se ruiskuttaa hartsin noin 0,3 tai 0,6 metrin pituudelle kutakin siivilän kulkemaa 4,9 m matkaa kohden. Matto on sen mukaisesti leikattu poikittaissuunnassa (laitteiden avulla, joita ei ole esitetty) 4,9 m pituuksiin, leikkauslinjojen leikatessa lyhyet hartsilla kyllästetyt kaistaleet, minkä seurauksena hartsilla vahvistetut alueet tulevat lopullisen tuotteen nurkka-alueiksi.

Kuvat 5 ja 6 esittävät keksinnön aikaisemmin selostettua muunnelmaa, jota käytetään parantamaan täyslevyistä levyä kapeampien tuotteiden, kuten limilaudoituksen laatua. Matto muodostetaan edellä selostetulla tavalla liikkuvan siivilän päällä. Hartsin ruiskutustekniikka on myös 6741 9 16 periaatteessa sama kuin kuvien 1-4A yhteydessä selostettu. Kuitenkin kahden ruiskutussuuttimen käytön asemasta käytetään useita suuttimia 28, jotka on asetettu etäisyyden päähän toisistaan maton leveydelle niiden muodostaessa kapeat hartsilla kyllästetyt kaistaleet a, b, c jne., jotka yhtyvät puristetussa levyssä oleviin sahauslinjoihin muodostaen kapeat osat, joista myöhemmin valmistetaan limilaudoitus.

Tämän jälkeen matto puristetaan, keitetään ja kostutetaan tavanomaisel la tavalla.

Leikkaustekniikka on esitetty kuvassa 6, jossa etäisyyden päässä toisistaan olevat sahat 50 leikkaavat levyn leikkaus linjoja myöten, jotka vastaavat kapeita kaistaleita a, b, c jne. Leikkaamalla kunkin hartsilla vahvistetun levykaistaleen keskilinjoja pitkin saavutetaan lisävahvuutta, kestävyyttä ja vastustuskykyä kosteuden suhteen kunkin tällä tavoin muodostuneen kapean osan molemmissa päissä. Kukin osa käsitellään edelleen sopivalla tavalla, jota ei tarvitse tässä yhteyde sä selostaa, lopullisen tuotteen, kuten esim. limilaudoituksen valmisti miseksi.

Vaikka fenolihartsia (fenoliformaldehydiä) on tässä yhteydessä selostettu käytettäväksi prosessin eri muodoissa, on alaan perehtyneille henkilöille selvää, että myös muita kovettuvia sideaineita tai hartseja voidaan käyttää keksinnön periaatteista eroamatta. Tyypillisinä es: merkkeinä tällaisista kovettuvista sideaineista ovat karbamidiformalde-hydi ja melamiiniformaldehydi sekä tietyt polyuretaanit ja akryylit.

Claims (9)

17 6741 9

1. Menetelmä kovalevyn valmistamiseksi jossa kuitumassakerros levitetään liikkuvalle muodostuspinnalle (1*0 ja siitä poistetaan vettä sen liikkuessa muodostuspinnalla kuitumassamaton muodostamiseksi, josta vettä on osittain poistettu, tunnettu siitä, että massaan lisätään kovettuvaa sideainetta ruiskuttamalla sitä massaan maton poikkisuunnassa toisistaan erotetuissa kohdissa siten, että sideainetta leviää vastaavasti toisistaan erotettuihin, pituussuuntaan ulottuviin kapeisiin nauhamaisiin, liikkuvan, osittain kuivatun maton pääasiassa keskimmäisessä kerroksessa sijaitseviin alueisiin (30), nauhamaisten alueiden sijaitessa maton ylä- ja alapintojen välissä, minkä jälkeen matosta edelleen poistetaan vettä ja se kuumapuristetaan kovalevyn muodostamiseksi, jolla on lisääntynyt kuitujen välinen side-lujuus maton paksuuteen nähden keskimmäisellä alueella,johon sideainetta on levitetty.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sideainetta ruiskutetaan vain maton reuna-alueisiin kummankin reuna-alueen varustamiseksi nauhamaisella alueella (30), jossa on tätä lisäsideainetta, mainitun lisäsideaineen toimiessa siten, että se kompensoi lähellä maton pituusreunoja tapahtuvien lämpöhäviöiden vaikutuksia lämpöpuristuksessa aikaansaaden puristetun levyn yhtenäisemmän paksuuden, suuremman lujuuden mainittuja reunoja pitkin sekä pienemmän halkeamistaipumuksen kerrosten välillä.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, jossa valmiin kovalevyn pituussuuntaiset reunat muodostetaan tasoittamalla niitä saha-laitteiden tai sentapaisten avulla, tunnettu siitä, että maton nauhamaiset alueet (30), joihin on ruiskutettu lisäsideainetta, ovat sovitetut siten, että niiden ulkorajat yhtyvät kovalevyn tasoittamalla muodostettaviin ulkoreunoihin. Il, Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että sideainetta ruiskutetaan jatkuvasti samalla muodostaen yli maton koko pituuden ulottuvia nauhamaisia alueita (30). 18 6741 9

5. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että sideainetta ruiskutetaan jaksottaisesti tietyssä ajallisessa suhteessa maton liikkeeseen nähden,jolioin muodostuu katkottuja nauhamaisia alueita,joissa sideaine sijaitsee alueilla jotka tulevat muodostamaan leikattujen levyjen kulmia.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sideainetta ruiskutetaan kaistaleina maton reunoissa ja näiden välisinä, maton poikkisuunnassa toisistaan erotettuina kaistaleina,jolloin muodostuu poikkisuunnassa välimatkan päässä toisistaan ulottuvia kaistaleita (a,b,c, jne.) jotka ulottuvat maton pituussuunnassa.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sideaine sisältää fenoliformalde-hydihartsia.

8. Laite kovalevyn valmistamiseksi siten, että kuitumassakerros levitetään liikkuvalle muodostuspinnalle ja kuitumassakerroksesta poistetaan vettä sen liikkuessa muodostuspinnalla kuitumassamaton muodostamiseksi, käsittäen liikkuvan ve.denpoistamis- ja muodostus-pinnan (14), laitteen (12) kuitumassasuspension syöttämiseksi liikkuvalle muodostuspinnalle kuitumaton (16) muodostamiseksi siitä ja laitteen joka on sovitettu sijaitsemaan kuitumassan yläpinnan alapuolella laitteen ollessa toiminnassa ja sovitettu ruiskuttamaan kovettuvaa sideainetta kuitumassaan sen ylä- ja alapinnan väliin siten, että kuitumaton (16) keskikorkeuden alueelle tulee lisäside-ainetta kuitumaton ylä- ja alapintojen väliin, tunnettu siitä, että laite sideaineen ruiskuttamiseksi käsittää ainakin kaksi suutinta (28), jotka toimiessaan sijaitsevat liikkuvan kuitumaton sisäpuolella toisistaan välimatkan päässä kuitumaton poikkisuunnassa, suuttimien (28) syöttöaukot muodostuspinnan (14) yläpuolella ja kuitumaton yläpinnan alapuolella sideaineen ruiskuttamiseksi kuitumaton keskikorkeuden alueelle, jolloin sideainetta jakaantuu vastaavan välimatkan päässä toisistaan pituussuuntaan ulottuviksi, kuitumaton kapeiksi kaistaleiksi (a,b,e, jne.).

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen laite, tunnettu siitä, että se käsittää kaksi kuitumaton ulkoreunoissa sijaitsevaa suutinta. 19 6741 9