FI67392C - Foerfarande foer framstaellning av fastnande aemnen avvisande belaeggningar. - Google Patents

Description

[S] „„ KUUUUTUSlULKA.su ,π-λ,

JeUM ' ' UTLAeCNINGSSKKIFT Ο / ί 7 Z

ei) C 08 J 3/28, B 05 D 5/08, D 21 H 3/62 // C 08 L 83/04 SUOMI—FINLAND (») PiHMiih^-huiiM^ 780608 (2¾ Hdwml^eNB-Ameimtos** 23-02.78 ' ' (23) Aksip·!*·—GHtigH«t*da( 23.02.78 (41) Teltat (uDdMfcai — Blhrts o0«mllf 1 3.02.79

Pstantti- ia rekisterihallitus L™ ja rwwnwiirew NShtMkdpMon |a kuuLJuUtttoun prm.-

Patane· och rafiatarstyralaan 7 ΑμΚμ uthtd oeh ud^kriftw» pabUeand 30.11.84 (32)(33)(31) «Urtkmt—Begird prtorket 12.08.77

Saksan Li ittota&avalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) P 2736499-4 (71) Wacker-Chemie GmbH, Prinzregentenstr. 22, 8000 MUnchen 22, Saksan Li ittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (72) Friedrich Hockemeyer, Emmerting, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubl iken Tyskland(DE) (74) Lei tz inger Oy (54) Menetelmä takertuvia aineita hylkivien päällysteiden valmistamiseksi -Förfarande för framstäl 1 r.ing av fastnande ämnen avvisande beläggningar

Keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä levittämällä seoksia, jotka muodostuvat (1) Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävästä organopolysiloksaanista, jonka viskositeetti on vähintään 40 cP lämpötilassa 25°C, (2) vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia sisältävästä organopolysiloksaanista, jonka viskositeetti on 4 - 150 cP lämpötilassa 25°C määrän ollessa 0,5 - 35 grammaekvivalenttia Si-sidottua vetyä kutakin diorganopoly-siloksaaneissa (1) olevaa Si-sidottua vinyyliryhmää kohden, (3) platinakompleksista, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen määrän ollessa 5 - 100 ppm elementaarisena platinana laskettuna organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, ja aineesta, joka hidastaa Si-sidotun vetyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa määrän ollessa 0,1 - 0,8 painoprosenttia organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, pinnoille, jotka tehdään takertuvia aineita hylkiviksi.

67392

Menetelmä, jolla valmistetaan takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä, levittämällä seoksia, jotka muodostuvat (1) Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävästä organopolysiloksaanista, (2) vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti sisältävästä organopolysiloksaanista, (3) platinakompleksista, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen, ja (4) aineesta, joka hidastaa Si-sidotun vedyn liittymistä monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, pinnoille, jotka on tarkoitus tehdä takertuvia aineita hylkiviksi, ja verkostamalla organopolysiloksaani (1), on jo tunnettu ja (vrt. esimerkiksi DOS-julkaisu 22 10 380, julkistettu 21.9.1972, hakija: Dow Corning Ltd., Lontoo). Tässä tunnetussa menetelmässä verkostaminen suoritetaan lämmittämällä tavalliseen tapaan.

DOS-julkaisun 24 17 944, julkistettu 3.4.1975, hakija: Dow Corning Corp., kohteena on ultdraviolettivalolla kovetettava valmiste, joka muodostuu oleellisesti vinyyliryhmiä sisältävästä organopolysiloksaanista, Si-sidotun vedyn sisältävästä organopolysiloksaanista ja fotoherkistimestä, ja tätä seosta suositellaan myös takertuvia aineita hylkivien päällysteiden valmistukseen.

Englantilaisesta patenttijulkaisusta 13 99 885, julkaistu 2.7.1975, hakija: Imperial Chemical Industries Limited, tunnetaan lopuksi menetelmä, jolla valmistetaan takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä levittämällä seoksia, jotka muodostuvat (1) dimetyylisilok-saaniyksiköistä, jossa on pääteasemissa sijaitsevissa yksiköissä kussakin yksi Si-sidottu hydroksyyliryhmä, (2) Si-sidotun vedvn sisältävästä organopolysiloksaanista ja (3) platinakatalvvtistä, pinnoille jotka on tarkoitus tehdä takertuvia aineita hylkiviksi, ja verkostamalla organopolysiloksaani (1). Myös tässä tunnetussa menetelmässä verkostamisenergia organopolysiloksaania (1) ei kuitenkaan verkosteta liittämällä Si-sidottua vetyä alifaattiseen monikertasidokseen vaan kondensoimalla Si-sidottu vety ja Si-sidottu hydroksyyliryhmä.

Keksinnön mukaisesti on järjestetty siten, että ainakin silloin, kun platinakompleksi (3) ei jo ole fotoherkistin, kulloinkin käytetty seos sisältää vähintään yhtä fotoherkistintä (5) määrän ollessa 67392 0,01 - 5 painoprosenttia organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, ja että vähintään osa verkostusenergiasta tulee ultraviolettivalosta.

Päinvastoin kuin edellä hahmotelluissa menetelmissä, joilla valmistetaan takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä, keksinnön mukaisen menetelmän etuina on erityisesti, että se voidaan suorittaa alhaisemmissa lämpötiloissa, mikä merkitsee päällystettävien alustojen alhaisempaa termistä rasitusta, että se voidaan suorittaa lyhyemmän ajan kuluessa, ja/tai että verkostaminen voidaan suorittaa pienemmällä määrällä ultraviolettivaloa ja/tai että käyttövalmiit seokset ovat kestävämpiä.

Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävät diorganopolysiloksaanit (1) ovat parhaiten yhdisteitä, joiden yleiskaava on (CH2=CH)(CH3)2Si0(SiR20)nSi(CH3)2(CH=CH2), jossa R merkitsee samanlaisia tai erilaisia, yksiarvoisia, mahdollisesti substituoituja hiilivetyrvhmiä, ja n on suuruudeltaan sellainen kokonaisluku, että diorganopolysiloksaanin (1) viskositeetti on vähintään 40 cP 25°C:ssa.

Edellä olevan kaavan annetun mukaisen organopolysiloksaaniketjun sisällä eli pitkin sen pituutta voi olla myös muita siloksaaniyksi-köitä, mitä tämänlaatuisissa kaavoissa tavallisesti ei esitetä, diorganopolysiloksaaniyksiköiden eli yleiskaavan SiR20 mukaisten yksiköiden lisäksi. Esimerkkejä tällaisista muista, useimmiten kuitenkin ainoastaan epäpuhtauksina esiintyvistä siloksaaniyksiköistä, ovat yksiköt, joiden kaava on RSi03//2, R3SiOjy2 ja Si0^2, jolloin R merkitsee kulloinkin samaa kuin edellä. Tällaisten muiden siloksaa-niyksiköiden määrä on parhaiten korkeintaan 10 mooliprosenttia, erityisesti korkeintaan 1 mooliprosentti.

Vinyyliryhmien lisäksi esimerkkejä muista SiC-sidotuieta hiilivety-ryhmistä diorganopolysiloksaaneissa (1) ja siten myös edellä annetun kaavan hiilivetyryhmistä R ovat 1-18 hiiliatomiset alkyvliryhmät, 4 67392 kuten metyyli-, etyyli-, n-propyyli~, iospropyyli-, n-butyyli- ja sek.-butyyliryhmä sekä oktadekyyliryhmäj 5-8-hiiliatomiset sykloalkyyliryh-mät, kuten sykloheksyyli- ja sykloheptyyliryhmä sekä metyylisyklo-heksyyliryhmä* aryyliryhmät, kuten fenyyliryhmä ja ksenyyliryhmä; alkaryyliryhmät, kuten tolyyliryhmä; ja aralkyyliryhmät, kuten bentsyyli- ja beta-fenyylietyyliryhmä.

Paitsi pääteasemassa sijaitsevissa yksiköissä tai pääteasemassa sijaitsevissa yksiköissä olevien vinyyliryhmien asemesta voivat diorganopolysiloksaanit sisältää vinyyliryhmiä myös diorganosiloksaa-niyksiköissä. Siten voivat hiilivetyryhmät R olla edellä annetuissa kaavoissa myös vinyyliryhmiä tai myös muita alkenyyliryhmiä, kuten allyyliryhmiä tai sykloalkyleeniryhmiä. Kaikkien alkenyyliryhmien ja sykloalkenyyliryhmien kokonaismäärä diorganopolysiloksaaneissa (1) on kuitenkin parhaiten korkeintaan 10 %, erityisesti korkeintaan 1 % kaikista läsnäolevista orgaanisista ryhmistä.

SiC-sidotuissa, substituoiduissa hiilivetyryhmissä diorganopolysiloksaaneissa (1) ja siten myös edellä annettujen kaavojen substatuoiduista hiilivetyryhmistä R ovat esimerkkejä halogenoidut hiilivetyryhmät, kuten 3,3,3-trifluoripropyyliryhmä ja o-, p- ja m-kloorifenyyliryhmät.

Jo pelkästään helpomman saatavuutensa vuoksi muiden SiC-sidottujen orgaanisten ryhmien kuin vinyyliryhmien lukumäärästä diorganopolysiloksaaneissa (1) ja siten myös edellä mainittujen kaavojen ryhmissä R on parhaiten vähintään 50 %, erityisesti vähintään 90 % metyyliryh-miä.

Mikäli keksinnön mukaisesti käytettyjen seosten tulisi olla ainakin käytännöllisesti katsoen liuotinta sisältämättömiä, mikä esimerkiksi on toivottavaa ympäristönsuojelun kannalta, vaarallinen, esimerkiksi räjähdyksen välttämiseksi, kuljetus- ja varastointikustannusten vähentämiseksi ja lisäksi liuottimen haihdutuskustannusten välttämiseksi, on luvun n suuruus sellainen, että diorganopolysiloksaanin (1) viskositeetti 25°C:ssa on korkeintaan 10 000 cP, erityisesti korkeintaan 5 000 cP. Jos keksinnön mukaisessa menetelmässä käytetään mukana kuitenkin liuottimia, niin diorganopolysiloksaanin (1) viskositeetit voivat olla alueella 10 000 cP - 10^ cP 25°C:ssa, ja Brabender-plastograafissa 25°C:ssa ja 60 kierr./min. määritellyt arvot voivat olla jopa 80 - 500 mkp.

5 67392

Diorganopolysiloksaanit (1) voivat olla ainoastaan yhdenlaatuista sekapolymeeria tai erilaisten sekapolymeerien, joilla on samanliinen polymeroitumisaste, seoksia tai samanlaisten tai erilaisten sekapolymeerien, joilla on erilainen polymeroitumisaste, seoksia. Kun diorganopolysiloksaanit (1) sisältävät erilaisia diorganosiloksaaniyksiköitä, niin nämä erilaiset yksiköt voivat olla jakaantuneet tilastollisesti (englanniksi: random) tai ne voivat olla polymeerisegmei:·tteinä.

Jos halutaan saada aikaan erityisen suuri takertuvia aineita hylkivä vaikutus ja tähän liittyneenä diorganopolysiloksaania (1) tulisi olla erityisen helposti saatavissa, erityisesti elintarvikkeiden pakkausaineiden yhteydessä, ovat suositellusta kaikki muut SiC-sido-tut orgaaniset ryhmät kuin vinyyliryhmät diorganopolysiloksaaneissa (1) metyyliryhmiä. Jos sen sijaan halutaan saada aikaan vähäinen, takertuvia aineita hylkivä vaikutus, esimerkiksi valmistettaessa itseliimautuvien etikettien peitelehtiä tai folioita, niin tämä saavutetaan parhaiten siten, että diorganopolysiloksaanien (1) diorganopolysiloksaaniyksiköistä on 3 - 30 mooliprosenttia, parhaiten 5-20 mooliprosenttia difenyyiisiloksaaniyksiköitä, kun taas diorganopolysiloksaanien (1) muiden diorganopolysiloksaaniyksiköiden SiC-sidotttujen orgaanisten ryhmien lukumäärästä vähintään 50 % on metyyliryhmiä. Mitä suurempi on difenyylisiloksaaniyksiköiden osuus, sitä vähäisempi on takertuviin aineisiin kohdistuva hyijintä.

Organopolysiloksaaneina (2), jotka sisältävät vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti, voidaan myös keksinnön mukaisessa menetelmässä käyttää niitä samoja, vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti sisältäviä organopolysiloksaaneja, kuin kaikissa tähän mennessä tunnetuissa menetelmissä, joissa valmistetaan takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä vinyyliryhmiä sisältävästä di-crganopolysiloksaanista, vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti sisältävästä organopolysiloksaanista ja katalyytistä, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen.

Vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti sisältävissä organopolysiloksaaneissa (2) ovat bivalenssit, jotka eivät ole tyydytetyt vety- ja siloksaanihappiatomeilla, tyydytetyt parhaiten metyy li-, etyyli- ja/tai fenyyliryhmillä. Nämä organopolysiloksaanit (2) ovat parhaiten yhdisteitä, joiden yleiskaava on 6 67392 R'Si (CH3) 20(SiR'20)pSi (CH3) 2R' jossa R' merkitsee vetyä tai metyyli-, etyyli- ja/tai fenyyliryhmää edellyttäen, että yhteen Si-atomiin on sitoutunut vain yksi vetyatomi, jokaisessa SiR'20-yksikÖssä on keskimäärin vähintään 0,2 Si-sidottua vetyatomia ja luonnollisesti, että molekyyliä kohti on vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia, ja p on sellainen kokonaisluku, että organopolysiloksaanien (2) viskositeetti on 4 - 150 cP 25°C:ssa.

Si-sidottujen vetyatomien määrä on parhaiten 0,2 - 1,6 painoprosenttia, erityisesti 1,03 - 1,46 painoprosenttia, laskettuna organopoly-siloksaanin (2) painosta.

Esimerkkejä edellä mainitun kaavan mukaisista organopolys.iloksaaneista (2) ovat erityisesti dimetyylivetysiioksaani-, metyylivetysiloksaani-, dimetyylisiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraa-tit, trimetyylisiloksaani-, dimetyylivetysiioksaani- ja metyylivety-siloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, trimetyylisiloksaani-, dimetyylisiloksaani- ja metyylivetysiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, metyylivetysiloksaani-, difenyylisiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, metyylivetysiloksaani-, dimetyylivetysiioksaani- ja difenyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, metyylivetysiloksaani-, fenyylimetyylisiloksaani-, trimetyylisiloksaani- ja/tai dimetyylivetysiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit, metyylivetysiloksaani-, dimetyylisiloksaani-, difenyyli-siloksaani-, trimetyylisiloksaani- ja/tai dimetyylivetysiloksaani-yksiköiden sekapolymeraatit sekä dimetyylivetysiioksaani-, trimetyylisiloksaani-, fenyylivetysiloksaani-, dimetyylisiloksaani- ja/tai fenyylimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraatit.

Myös organopolysiloksaaneissa (2), kun siinä on erilaisia SiR'20-yksiköitä, nämä ovat parhaiten jakaantuneet tilastollisesti. SiR'20-yksiköt voivat olla kuitenkin myös polymeerisegmentteinä.

Organopolysiloksaaneissa (2) ovat edelleen parhaiten kaikki piivalens-sit, jotka eivät ole tyydytetyt vety- ja siloksaanihappiatomeilla, tyydytetyt metyyliryhmillä. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä annetussa organopolysiloksaanien (2) kaavassa jokainen R' tarkoittaa 7 6 7 3 9 2 metyyliryhmää, kun R' ei ole vety.

Organopolysiloksaanien (2), myös edellä mamitunlaatuisten organo-pölysiloksaanien (2), valmistusmenetelmä sekä diorganopolysiloksaa-nien (1) valmistusmenetelmät ovat yleisesti tunnettuja.

Myös erilaisten organopolysiloksaanien (2) seoksia voidaan käyttää. Voidaan käyttää kuitenkin myös yhdenlaatuista organopolysiloksaania (2) .

Organopolysiloksaania (2) käytetään parhaiten 0,5 - 35, erityisesti 1-5, grammaekvivalenttia Si-sidottua vetyä grammamoolia kohti Si-sidottuja vinyyliryhmiä diorganopolysiloksaaneissa (1) .

Platinakomplekseina (3), jotka edistävät Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen, voidaan käyttää myös keksinnön mukaisessa menetelmässä niitä samoja platinakomplekseja, joita on käytetty verkostumisen edistämiseen myös tähän mennessä tunnetuissa menetelmissä, joissa verkostetaan alifaattisia monikertasidoksia sisältäviä tai myös Si-sidottuja hydroksyyliryhmiä sisältäviä organo-polysiloksaaneja yhdisteinä, jotka sisältävät Si-sidottua vetyä. Tällaisista platinakomplekseista ovat esimerkkejä platina-olefiini-kompleksit, esimerkiksi kompleksit etyleenin, propyleenin tai buta-dieenin kanssa sekä diklooridisykloheksen-my-diklooriplatina-(II) nimellä tunnettu platina-olefiini-kompleksi, platina-alkoholi-kompleksit, platina-eetteri-kompleksit platina-aldehydi-kompleksit, platinadiasetyyliasetonaatti, I^PtClg·6H20:n ja monoketönien, esimerkiksi sykloheksanonin, metyylietyyliketonin, asetonin, metyyli-n-propyyliketonin, metyyli-isobutyyliketonin, di-isobutyyliketonin, asetofenonin, 2-etoksi-2-metyyliasetofenonin, triklooributyyliaseto-fenonin, 2-etoksi-2-fenyyliasetofenonin tai mesityylioksidin, reaktiotuotteet, sekä platina-vinyylisiloksaani-kompleksit, kuten platina-1,3-divinyyli-l,1,3,3-tetrametyylidisiloksaani-kompleksi, joka sisältää tai ei sisällä osoitettavissa olevaa orgaanista halogeenia.

Voidaan käyttää myös erilaisten platinakompleksien seoksia, esimerkiksi H2PtClg*6H20 reaktiotuotetta sykloheksanonin kanssa ja platina- 1,3-divinyyli-l ,1,3,3-tetrametyylidis.iloksaani-kompleksia, joka ei sisällä osoitettavissa olevaa epäorgaanista halogeenia.

8 67392

Platinakompleksit (3) voidaan käyttää liuoksina, esimerkiksi niiden valmistukseen käytetyissä kompleksinmuodostajissa, kuten sykloheksa-nonissa.

Platinakompleksia (3) käytetään parhaiten 5 - 100 paino-ppm (paino-osaa miljoonaa paino-osaa kohti), erityisesti 30 - 50 ppm, kulloinkin laskettuna alkuaineplatinana ja organopolysiloksaanEn (1) ja (2) kokonaispainosta.

Aineina (4), jotka hidastavat Si-sidotun vedyn liittymistä alifaatti-seen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, voidaan käyttää myös keksinnön mukaisessa menetelmässä kaikkia niitä aineita, jotka hidastavat Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, joita myös tähän mennessä on käytetty samanlaiseen tarkoitukseen. Aineista, jotka hidastavat Si-sidotun vedyn liittymistä alifäattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, ovat esimerkkejä 1,3-divinyyli-l,1,3,3-tetrametyylidisiloksaani, bentsotriatsoli, dialkyyliformamidi, alkyylitiourea, metyylietyyli-ketoksiimi ja orgaaniset tai piiorgaaniset yhdisteet, joiden kiehumispiste on vähintään 25°C paineessa 760 mm Hg (abs.) ja vähintään yksi alifaattinen kolmoissidosyhdiste, kuten etinyylisykloheksanoli ja 2-metyyli-3-butinoli-2.

Voidaan käyttää myös erilaisten aineiden, jotka hidastavat Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, seoksia, esimerkiksi 1,3-divinyyli-l,1,3,3-tetrametyylidisilok-saanin ja etinyylisykloheksanolin seosta.

Ainetta (4), joka hidastaa Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, käytetään parhaiten 0,1 -0,8 painoprosenttia, laskettuna organopolysiloksaanien (1) ja (2) kokonaispainosta.

Kuten jo edellä mainittiin, on ainakin silloin, kun kulloinkin käytetty platinakompleksi (3) ei jo ole fotoherkistin, keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävä fotoherkistintä (5). Platinakomplekseja, jotka ovat fotoherkistimiä ja joita käytettäessä ei siten tarvitse käyttää mitään muuta fotoherkistintä, ovat esimerkiksi edellä mainitut 67392 9 H^PtClg*6H^0:n ja monoketonien reaktiotuotteet sekä myös edellä mainitut platina-vinyylisiloksaani-kompleksit.

Platinakompleksia pidetään fotoherkistimenä silloin, kun sillä on merkittävä absorptiokyky ultraviolettialueelia.

Fotoherkistimistä (5) ovat esimerkkejä edellä mainitut ketonit sekä propofenoni, bentsofenoni, ksantoni, fluorenoni, bentsaldehydi, fluoreeni, antrakinoni, karbatsoli, 3-metyyliasetofenoni, 4-metyyli-asetofenoni, 3-bromiasetofenoni, 4-allyyliasetofenoni, p-diasetyyli-bentsoli, 3-metoksibentsofenoni, 4-metyylibentsofenoni, 4-kloori-bentsofenoni, 4,4'-dimetoksibentsofenoni, 4-kloori-41-bentsyylibentso-fenoini, 3-klooriksantoni, 3,9-diklooriksantoni, 3-kloori-8-nonyyli-ksantoni, klooriantrakinoni, MIchler'in ketoni, kanelihappo, bentsoiini-etyylieetteri, antrakino-1,5-disulfonihappodinatriumsuola, 2-naftalii-nisulfonyylikloridi ja bentsiili.

Jos fotoherkistimiä (5) käytetään, niin niitä käytetään parhaiten 0,01 - 5 painoprosenttia laskettuna organopolysiloksaanien (1) ja (2) kokonaispainosta.

Ainesosien (1), (2), (3), (4) ja mahdollisesti (5) sekoittamisjärjestys ei tosin ole ratkaisevaa, mutta käytännössä on kuitenkin osoittautunut parhaimmaksi lisätä viimeksi ainesosa (2), so. Si-sidottua vetyä sisältävä organopolysiloksaani muiden ainesosien seokseen.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä mahdollisesti mukana käytetyt liuottimet voivat olla samoja liuottimia kuin joita käytetään tähän mennessä tunnetuissa menetelmissä, joissa valmistetaan takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä, Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävästä di-organopolysiloksaanista, Si-sidottua vetyä sisältävästä organopoly-siloksaanista ja katalyytistä, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen. Tällaisista liuottimista ovat esimerkkejä bentseeni, esimerkiksi alkaaniseos, jonka kiehumisalue on 80 - 110°C paineessa 760 mm Hg (abs.) , bentseeni, tolueeni ja ksyloli, halogenoidut alkaanit, joissa on 1 - 6 hiiliatomia, kuten metyleenikloridi, trikloorietyleeni ja perkloorietyleeni, eetterit, kuten di-n-butyylieetteri, esterit, kuten etyyliasetaatti ja ketonit, kuten metyylietyyliketoni ja sykloheksanoni.

10 67392

Jos orgaanisia liuottimia käytetään, niin niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti 100 - 5 000 painoprosenttia laskettuna diorganopoly-siloksaanin (1) painosta.

Seoksen, joka muodostuu (1) Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävästä diorganopolysiloksaanista, (2) vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia molekyyliä kohti sisältävästä organopolysiloksaanista, (3) platina- kompleksista, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen ja (4) aineesta, joka hidastaa Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa, levittäminen pinnalle, joka tehdään takertuvia aineita hylkiväksi, voi tapahtua mielivaltaisella, nestemäisistä aineista olevien päällysteiden valmistamiseen sopivilla ja monesti käytetyillä tavoilla, esimerkiksi upottamalla, sivelemällä, kaatamalla, suihkuttamalla, valssaamalla, painamalla, esimerkiksi Ofsetgravus-päällystyslaitteen avulla, terä- tai raakeli-päällystämällä, mukaanlukien Meyer-sauvalla (englanniksi: Meyer-Rod) tai ilmaharjan avulla. Jos levittäminen tapahtuu Offsetgravur-päällystyslaitteella, esimerkiksi rasterivalssi-systeemillä, niin substraatti takertuvia aineita hylkiväksi tehtävine pintoineen voi kulkea nopeammin kuin muotosylinteri.

Se seikka, että keksinnön mukainen menetelmä voidaan suorittaa erityisen lyhyen ajan kuluessa, merkitsee, että laitteita, joilla keksinnön mukaisesti käytetyt seokset levitetään takertuvia aineita hylkiväksi tehtäville pinnoille, voidaan käyttää erityisen suurella nopeudella.

Takertuvia aineita hylkiväksi tehtävät pinnat, jotka voidaan käsitellä keksinnön mukaisesti, voivat olla mielivaltaisten, huoneen lämpötilassa ja paineessa 760 mm Hg (abs.) kiinteiden aineiden pintoja. Esimerkkejä tämän laatuisista pinnoista ovat pinnat, joiden materiaali on paperi, puu, korkki, muovifoliot, esimerkiksi polyetyleenifolio tai polypropyleenifolio, luonnonkuiduista tai synteettisistä kuiduista tai lasikuidusta tehty kudottu tai kutomaton kangas, keraamiset esineet, lasi, metallit, polyetyleenillä päällystetty paperi ja pahvi, mukaanlukien asbestipinta. Edellä mainittu polyetyleeni voi olla korkea-, keski- tai matalapaine-polyetyleeni. Paperina voidaan käyttää huonompia paperilaatuja, kuten imukykyisiä papereita, mukaanlukien käsittelemätöntä voimapaperia, so. voimapaperia, jota ei ole esikäsi- 67392 11 telty kemikaaleilla ja/tai polymeerisillä luonnonaineilla ja jonka 2 paino on 60 - 150 g/m , liimaamattornia papereita, papereita, joiden jauhatusaste on alhainen, puupitoisia papereita, satinoimattomia tai kalanteroimattomia papereita, papereita, jotka, ovat toiselta puolelta sileitä, koska niiden valmistuksessa ollaan käytetty kuivaus-sylinteriä ilman muita toimenpiteitä ja joita sen vuoksi kutsutaan "toiselta puolen konesileiksi papereiksi", päällystämättömiä papereita tai paperijätteistä valmistettuja papereita eli nk. jätepape-reita. Keksinnön mukaisesti käsiteltävä paperi voi luonnollisesti olla myös korkealaatuista paperia, kuten imukyvyltään alhaisia papereita, liimattuja papereita, papereita, joiden jauhatusaste on korkea, puuttomia papereita, kalanteroituja tai satinoituja papereita, pergamiinipapereita, pergamentoituja papereita tai ei-päällystettyjä papereita. Myös pahvit voivat olla hyvä- tai huonolaatuisia.

Parhaana ultraviolettivalona pidetään valoa, jonka aallonpituus on 253,7 nm (nanometriä). Kaupan on saatavissa useita lamppuja, jotka lähettävät ultraviolettivaloa alueella 200 - 400 nm ja jotka enimmäkseen emittoivat ultraviolettivaloa, jonka aallonpituus on 253,7 nm. Ultraviolettivalon lisäksi voidaan käyttää muita energialähteitä, esimerkiksi uuneja, kuumennuskanavia, kuumennettuja valsseja, kuumennettuja levyjä tai infrapuna-alueen lämpösäteilyä. Kun kaikki keksinnön edut halutaan käyttää hyödyksi, vältetään lämpötiloja yli 120°C.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi erotus-, vuoraus- ja välipapereiden valmistamiseen, mukaanlukien välipaperit, joita käytetään valu- tai koristefolioiden tai vaahtomuovien, mukaanlukien polyuretaani-vaahtomuovien, valmistuksessa. Keksinnön mukainen menetelmä sopii edelleen esimerkiksi erotus-, verhous- ja välipahvien, -folioiden ja -kankaiden valmistukseen, sillä voidaan varustaa itse-liimautuvien nauhojen tai itseliimautuvien kalvojen takasivut tai itseliimautuvien etikettien tekstisivut. Keksinnön mukainen menetelmä sopii myös pakkausmateriaalien valmistamiseen, kuten pakkausmateriaalien, jotka on tehty paperista, pahvirasioista, metallifolioista ja kuiduista, esimerkiksi pahvista, muovista, puusta tai raudasta ja jotka on tarkoitettu takertuvien aineiden, kuten liimojen, takertuvien elintarvikkeiden, esimerkiksi kakkujen, hunajan, makeisten ja lihan, bitumin, asfaltin, rasvattujen metalliosien ja raakakumin säilyttämiseen ja/tai kuljettamiseen. Eräs esimerkki keksinnön mukaisen menetel- 67392 12 män käytöstä on alustojen, jotka on tarkoitettu tartuntakerrosten siirtämiseen, valmistaminen nk. "siirto-meneteJmällä".

Seuraavissa tiedoissa ovat kaikki osat ja prosenttimäärät lasketat painosta ellei toisin ole mainittu tai mikäli tämä on mielekästä.

Platina-divinyylitetrametyylidisiloksaani-kompleksin ja laimentimen seos, jota käytettiin osassa seuraavista esimerkeistä, valmistettiin seuraavasti:

Seokseen, joka sisälsi 10 osaa H^PtClg*6H20, 20 osaa 1,3-divinyyli- 1,1,3,3-tetrametyylidisiloksaania ja 50 osaa etanolia, lisättiin 20 osaa natriumbikarbonaattia. Seosta kuumennettiin refluksoiden 30 minuuttia samalla sekoittaen, tämän jälkeen annettiin seistä 15 tuntia huoneen lämpötilassa ja suodatettiin. Suodoksesta tislattiin haihtuvat ainesosat noin 12 mm Hg (abs.) paineessa. Jäännös liuotettiin bentseeniin. Liuos suodatettiin ja bentseeni tislattiin suodoksesta. Jäännökseen sekoitettiin sellainen määrä laimentimena käytettyä dimetyylipolysiloksaania, joka sisältää pääteasemassa olevina yksiköinä vinyylidimetyylisiloksaaniyksiköitä ja jonka viskositeetti on 1 400 cP 25°C:ssa, että seos sisältää 1 % platinaa alkuaineena laskettuna.

Platina-sykloheksanoni-kompleksin ja laimentimen seos, jota käytettiin toisessa seuraavissa esimerkeissä, valmistettiin seuraavasti:

Liuosta, joka sisältää niin paljon H^PtClg^öH^O 200 ml:ssa sykloheksa-nonia, että liuoksessa on 0,2 % platinaa alkuaineena laskettuna, lämmitettiin 1 tunti 100°C:ssa ja sen jälkeen kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla.

Esimerkki 1 10 osaa dimetyylipolysiloksaania, joka sisältää pääteasemassa sijaitsevina yksiköinä vinyylidimetyylisiloksaaniyksiköitä ja jonka viskositeetti on noin 1 000 cP 25°C:ssa, sekoitetaan 0,03 paino-osan kanssa metyylietyyliketoksiimia ja liuotetaan 10 osaan tolueenia (jotta myös laboratoriokokeessa saataisiin yhtä alhainen levityspaino kuin suur-teknisessä levityslaitoksessa käyttämättä mukana liuotinta). Sekoi- 67392 13 tstaan keskenään näin saatu liuos, 0,3 osaa platina-sykloheksanoni-kompleksin ja laimentimen seosta niin, että se sisältää 60 ppm platinaa laskettuna alkuaineena ja vinyyliryhmiä sisältävän organo-polysiloksaanin painosta, ja 0,3 osaa metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa.

2 Näin saatua seosta levitetään raakelin avulla noin 1,5-2 g/m satinoidulle ja niukasti vettä imevälle pergamiinipaperille, jonka 2 paino on 67 g/m . Tällöin raakelina käytetään ruostumattomasta teräksestä olevaa sauvaa, jonka ympärille on kierretty 0,2 mm paksua ruostumatonta teräslankaa. Sen jälkeen, kun suurin osa tolueenista on haihtunut, laitetaan paperi renkaan muotoisesti 2 cm:n etäisyydelle sormen muotoisen ultraviolettilampun ympärille, jonka valaisu-osan pituus on 2,5 cm. Paperin päällystetty puoli on tällöin luonnollisesti renkaan sisäpuolella. Ultraviolettilampun teho on 150 Wattia, so. 60 Wattia valaisuosan cm kohti. Tehon maksimi on aallonpituudella 253,7 nm. Niin kauan kuin ultraviolettilamppu on päällä, pidetään lampun ja paperin lämpötila noin 90°C:ssa raitisilmapuhal-timen avulla. Seuraavassa taulukossa 1 on annettu ultraviolettilampun päälläoloajat.

Tämän jälkeen laitetaan paperin päällystetyn sivun päälle itseliimau-tuva (englanniksi: pressure sensitive) 2 cm leveä liimanauha ("Tesafilm rot", n:o 154, Beiersdorf AG, Hamburg, Saksa-BRD; sana "Tesa" on rekisteröity tavaramerkki) ja sitä painetaan kumitelalla 15 kp voimalla. Lämmitetään 24 tuntia 70°C:ssa kuormituksen ollessa 20 p/cm^, minkä jälkeen liimanauha vedetään 20°C:ssa irti paperista 180°:n kulmassa nopeudella 30 cm/minuutti. Mitataan voima, joka tarvitaan tähän irtivetämiseen, ja sitä kutsutaan seuraavissa taulukoissa "erotusvoimaksi". Jäännösliimausvoimalla tarkoitetaan sitä liimanauhan liimausvoimaa, joka saatiin ennen tämän nauhan painamista päällystetyn paperin päälle ja jonka perusarvoksi on asetettu 100 %.

Vertailukoe a

Esimerkissä 1 kuvatut toimenpiteet toistetaan sillä muutoksella, että platina-sykloheksanoni-kompleksin ja laimentimen seoksen asemesta käytetään 0,3 osaa puhdasta sykloheksanonia.

67392 14

Esimerkki 2

Esimerkissä 1 kuvatut toimenpiteet toistetaan sillä muutoksella, että ultraviolettilampun päälläolon aikana pidetään lampun ja paperin välinen lämpötila 45 - 50°C:ssa.

Esimerkeissä 1 ja 2 sekä vertailukokeessa a saadaan seuraavat tulokset:

Taulukko 1 UV-lampun pääl- Lämpötila lam- Erotus- Jäännöslii-läoloaika, se- pun ja paperin voima mausvoima kuntia välissä, °C p/cm %

Esim. 1 30 noin 90 3 69

Esim. 1 60 noin 90 1 80

Esim. 2 120 45-50 3 75

Vertailukoe a 300 90 3 8

Vertailukoe b

Esimerkissä 2 esitetty työtapa toistetaan sillä muutoksella, että paperia pidetään 10 minuuttia kiertoilmakuivauskaapissa 45°C:ssa käyttämättä ultraviolettivaloa. Tällöin ei havaita lainkaan verkostu-neen päällysteen muodostumista. Vähintään 5 minuutin kuluttua 90°C:ssa on erotusvoima 2 p/cm ja jäännösliimausvoima 71 %.

Esimerkki 3

Sekoitetaan ensin 100 osaa dimetyylipolysiloksaania, joka sisältää vinyylidimetyylisiloksaaniyksiköitä pääteasemassa sijaitsevian yksiköinä ja jonka viskositeetti on 118 cP 25°C:ssa, ja 0,3 osaa etinyyli-sykloheksanolia, minkä jälkeen tähän sekoitetaan 0,6 osaa platina-divinyylitetrametyylidisiloksaani-kompleksin ja laimentimen seosta ja lopuksi 3 osaa metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksi-köiden sekapolymeraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa.

67392 Näin saatua seosta levitetään esimerkissä 1 kuvatun raakelin avulla 2 noin 4-5 g/m esimerkissä 1 kuvatun laatuisen pergamiinipaperin päälle. Tämän jälkeen paperi sijoitetaan renkaan muotoisena 2 cm etäisyydelle esimerkissä 1 kuvatunlaatuisen ultraviolettilampun ympärille. Niin kauan kuin ultraviolettilamppu on päällä, pidetään lampun ja paperin välinen lämpötila 45 tai 90°C:ssa raitisilmatuulettimen avulla.

Saatujen päällysteiden ominaisuudet ilmoitetaan samalla tavoin kuin esimerkissä 1.

Vertailukoe c

Esimerkissä 3 kuvattu työtapa toistetaan sillä muutoksella, että paperia pidetään seuraavassa taulukossa 2 esitetyt ajat kiertoilma-kuivauskaapissa 45°C:ssa tai 90°C:ssa käyttämättä ultraviolettivaloa.

Esimerkissä 3 ja vertailukokeessa c saadaan seuraavat tulokset:

Taulukko 2 UV-lampun pääl- Käsittely 45°C:ssa Käsittely 90°C:ssa läoloaika kui- Erotus- Jäännös- Erotus- Jäännös- vauskaapissa, voima liimaus- voima liimaus- sek. p/cm voima,% p/cm voima, %

Esim. 3 15 4 76 1 90 sama 30 4 70 1 99 sama 45 192 sama 60 3 84

Vertailu- 15 Ei verkostumista Ei verkostumista koe c sama 30 sama sama sama 45 sama sama 60 sama sama 120 5 86 sama 1800 1 88

Esimerkki 4 16,5 osaa dimetyylipolysiloksaania, joka sisältää vinyylimetyylisi-loksaaniyksiköitä pääteasemassa sijaitsevina yksiköinä ja jonka 67392 16

Brabender-plastograafilla 25°C:ssa ja 60 kierr./min. määritetty arvo on 400, liuotetaan 83,5 osaan tolueenia. Sekoitetaan näin saatu liuos ja niin paljon 2-metyyli-3-butinolia-2, että liuos sisältää 0,25 % alkinolia laskettuna organopolysiloksaanin painosta, minkä jälkeen sen kanssa sekoitetaan niin paljon platina-sykloheksanoni-kompleksin ja laimentimen seosta, että seos sisältää 24 ppm platinaa laskettuna alkuaineena ja organopolysiloksaanin painosta, ja lopuksi sekoitetaan 0,2 osaa metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaani-yksiköiden sekapolymeraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa.

Näin saatua seosta levitetään esimerkissä 1 kuvatun raakelin avulla polyvinyylialkoholilla liimatun voimapaperin päälle, joka painaa 2 75 g/m . Tämän jälkeen paperi laitetaan renkaan muotoisena 2 cm etäisyydellä esimerkissä 1 kuvatunlaatuisen ultraviolettilampun ympärille. Niin kauan kuin ultraviolettilamppu on päällä, pidetään lampun ja paperin välinen lämpötila 45°C:ssa tai 90°C:ssa raitisilma-tuulettimen avulla.

Päällysteen ominaisuudet ilmoitetaan esimerkissä 1 kuvatulla tavalla. Vertailukoe d

Esimerkissä 4 kuvattu työtapa toistetaan sillä muutoksella, että paperia pidetään seuraavassa taulukossa 3 annetut ajat kiertoilma-kuivauskaapissa 45°C:ssa tai 90°C:ssa käyttämättä ultraviolettivaloa.

Vertailukoe e

Esimerkissä 4 kuvattu työtapa toistetaan sillä muutoksella, että platina-sykloheksanoni-kompleksin ja laimentimen seoksen asemesta käytetään 0,2 osaa puhdasta sykloheksanonia.

Esimerkissä 4 ja vertailukokeissa d ja e saadaan seuraavat tulokset: 67392 17

Taulukko 3 UV-lampun pääl- Käsittely 45°C:ssa Käsittely 90°C:ssa läoloaika tai Erotus- Jäännös- Erotus- Jäännös- aika kuivaus- voima liimaus- voima liimaus- kaapissa, sek. p/cm voima, % p/cm voima, %

Esim. 4 30 8 77 sama 15 10 67

Vertailukoe d 600 Ei verkostumista sama 60 14 49

Vertailukoe e 60 14 66

Vertailukoe f (viitaten englantilaiseen patenttijulkaisuun 13 99 885)

Sekoitetaan ensin 10 osaa dimetyylipolysiloksaania, joka sisältää pääteemassa sijaitsevissa yksiköissä kussakin yhden Si-sidotun hyd-roksyyliryhmän ja jonka viskositeetti on 443 cP 25°C:ssa, ja 0,06 osaa platina-divinyylitetrametyylidisiloksaani-kompleksin ja laimen-timen seosta ja sen jälkeen 0,3 osaa metyylivetysiloksaani- ja tri-metyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa.

Näin saatua seosta levitetään esimerkissä 1 kuvatulla raakelilla 2 noin 4-5 g/m esimerkissä 1 kuvatunlaatuisen pergamiinipaperin päälle. Tämän jälkeen paperi laitetaan renkaan muotoisena 2 cm etäisyydelle esimerkissä 1 kuvatun ultraviolettilampun ympärille.

Niin kauan kuin ultraviolettilamppu on päällä, lampun ja paperin välinen lämpötila pidetään 45°C:ssa tai 90°C:ssa raitisilmatuulettimen avulla. Ultraviolettilampun päälläoloajat on esitetty seuraavassa taulukossa 4.

Päällysteen ominaisuudet ilmoitetaan samalla tavoin kuin esimerkissä 1.

67392 18

Taulukko 4 UV-lampun päällä- Käsittely 45°C:ssa Käsittely 90°C:ssa oloaika, sek. Erotus- Jäännös- Erotus- Jäännös- voima liimaus- voima liimaus- p/cm voima, % p/cm voima, % 30 3 64 60 3 52 3 72 90 3 59

Esimerkki 5

Sekoitetaan ensin 100 osaa diraetyylipolysiloksaania, joka sisältää vinyylidimetyylisiloksaanyksiköitä pääteasemassa sijaitsevina yksiköinä ja jonka viskositeetti on 550 cP 25°C:ssa, ja 0,3 osaa etinyyli-sykloheksanolia, sen jälkeen 0,4 osaa platina-divinyylitetrametyyli-disiloksaani-kompleksin ja laimentimen seosta ja lopuksi 3 osaa metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapoly-meraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa.

Näin saatu seos levitetään jatkuvatoimisesti käytetyssä laitoksessa Flexo-puristimen avulla (vrt. esimerkiksi Ullmanns Enxyklopädie der technischen Chemie, 4. painos, nide 10, Weinheim, 1975) 100 cm leveälle voimapaperiradalle, joka on liimattu polyvinyylialkoholilla ja 2 jonka paino on 75 g/m . Välittömästi tämän levittämisen jälkeen paperi johdetaan 6 peräkkäisen ja toisistaan kulloinkin 7,5 cm etäisyydelle sijoitetun ultraviolettilampun alitse. Jokaisen näiden ultraviolettilampun teho on 8 kilowattia koko 100 cm leveyttä kohti eli 80 wattia/cm. Paperin ja ultraviolettilamppujen välinen etäisyys on noin 8-9 cm. Paperin ja ultraviolettilampun välinen lämpötila on annettu seuraavassa taulukossa 5.

19 I-^- 67392 I I <#> in in :0 3 '

3 3 3 OOOinOO

3 g g OooooooO ^ :3 Ή -Η ιΗ 1—1 ι—I I—I Ή :3 -Η ο λ: ο η > j*: — __tl η — - φ ω ^ 3 3 tl Ρ g g 3 O-H O ro ro ro ro ro ro > 3 Ο \ 3 W > Ο.__-Ρ >1 I I -Ρ tn tn dP ·η Ο 3 ‘ :0 3 3 3 ΟΟΟΟΟΟ ti 3 g g ΟΟΟΟΟΟ 3 :3 ·Η ·Η »—I rH γ-Η ι—I ι—I 4-* :3 -rl O ιη 3 Η > -Η — Μ <Μ I ---- - 0) tn ti 3 3 -ρ g g s O-HO cn O σι no co O 0

3 O \ (N ι—I <H

W > ft. S

________ 3 tn ι ι <#> o

tn tn EH

:0 3 * = 3 3 3 i'- O co uo to in 3 E g <n <r. <x> oo oo io 3 :3 -H -H 3

:3 -H O O

3) rH > 3 ........ - 3 rH 3 I 3 tn tn 3 3 tn "r -P g g 0 -HU ro ΓΗ rH ι—I i—| (N N· 3 O \ tn

M > ft. rH

Q ^

I <· (N

1 :0 3 rH

:3 O.

3 > g =0 n :ij U -P ·· 3 rHO 0 0 0 3 3 -H O O uo O <r> tr. 3 « 3P3"OOoooocTi g

3.30 3 33 g M

g ft. 3 .—I -H -H rH -H

3 3 -H -H O O -H Ή 33 ftjrH -P 3 3 Ή 3 3 tn ___ tn o 3 En H = I = 3

tn 3 rH

-H 3 rl rH

g rH rH 3 >1» ID 00 CM rH3g

ft. 3 · O<N00U0<N<H 3 J3 -H

-H M X '»«·** »· .33 -H

•H -H 3 rOCNMrHrHrH 3 3 rH

> 3 tn 3 3 3

------------------ -... 3 3 -P

g e <e

3 -H -H rH

-H tn · -H -H 3 >i

3 3 3 rH rH «· -P

3 3 -H 4-> O. O. g uo O ι-n O uo O >i >i >i 3

3 O \ rH (N (N O O ^ 4J+J+J4J

O. 3 g 4-> -P -P -H

UO 3 3 3 3 4J 4-> 4-> :3 O I -H -H -H :3 tn 3 3 3 g M >1 :3 :3 :3

3 -P :3 uo :3 :3 :«j -H

rH -HMN to 1^ in id to SSSW

3 >:3g - ··'»·«.-- 3 3 :3 \ OOOOO^r

Eh I H E » _ H N -¾1 20 67392

Sen osoittamiseksi, että myös sykloheksanoni on fotoherkistin, suoritettiin seuraavat kokeet, jotka eivät sisälly keksintöön, koska mukana ei ole platinakompleksia:

Sekoitetaan 20 osaa liuosta, jossa on 10 osaa trimetyylisiloksaani-ryhmillä pääteasemassa salvattua sekapolymeraattia, joka on valmistettu käyttämällä 99,5 mooliprosenttia dimetyylisiloksaaniyksiköitä ja 0,5 mooliprosenttia vinyylimetyylisiloksaaniyksiköitä ja jonka Brabender-plastograafissa 25°C:ssa ja 60 kierr./min. määritetty arvo on 400 mkp, 10 osassa metyylietyyliketonia, ja 0,2 osaa metyylivetysiloksaani- ja trimetyylisiloksaaniyksiköiden sekapolymeraattia, jonka viskositeetti on 60 cP 25°C:ssa, ja sen jälkeen 0,5 osaa kutakin seuraavassa taulukossa annettua yhdistettä.

Näin saatu seos levitetään esimerkissä 1 kuvatun raakelin avulla esimerkissä 1 kuvatunlaatuisen pergamiinipaperin päälle. Päällystys verkostetaan esimerkistä 1 tunnetulla tavalla. Verkostumiseen tarvittavat ajat on esitetty seuraavassa taulukossa 6. Päällysteen ominaisuudet ilmoitetaan samalla tavoin kuin esimerkissä 1.

Taulukko 6

Aika ErotusVoima Jäännösliimaus- ___sek.__p/cm__voima, p/cm_

Bentsofenoni 30 9 141

Michler'in ketoni 90 2 98

Sykloheksanoni 90 5 95

Klooriantrakinoni 60 13 113

Claims (1)

1. 2i 67392 Patenttivaatimus Menetelmä valmistaa takertuvia aineita hylkiviä päällysteitä levittämällä seoksia, jotka muodostuvat (1) Si-sidottuja vinyyliryhmiä sisältävästä organopolysiloksaanista, jonka viskositeetti on vähintään 40 cP lämpötilassa 25°C, (2) vähintään 3 Si-sidottua vetyatomia sisältävästä organopolysiloksaanista, jonka viskositeetti on 4 - 150 cP lämpötilassa 25°C määrän ollessa 0,5 - 35 grammaekvi-valenttia Si-sidottua vetyä kutakin diorganopolysiloksaaneissa (1) olevaa Si-sidottua vinyyliryhmää kohden, (3) platinakompleksista, joka edistää Si-sidotun vedyn liittymistä alifaattiseen monikerta-sidokseen määrän ollessa 5 - 100 ppm elementaarisena platinana laskettuna organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, ja (4) aineesta, joka hidastaa Si-sidotun vetyn liittymistä ali£aattiseen monikertasidokseen huoneen lämpötilassa määrän ollessa 0,1 - 0,8 painoprosenttia organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, pinnoille, jotka tehdään takertuvia aineita hylkiviksi, tunnettu siitä, että ainakin silloin, kun platinakompleksi (3) ei jo ole fotoherkistin, kulloinkin käytetty seos sisältää vähintään yhtä fotoherkistintä (5) määrän ollessa 0,01 - 5 painoprosenttia organopolysiloksaanin (1) ja (2) kokonaispainosta, ja että vähintään osa verkostusenergiasta tulee ultraviolettivalosta.