FI64644C - Foerfarande foer rostning och klorering av finfoerdelade jaernmalmer och/eller -koncentrat innehaollande icke-jaernmetaller - Google Patents

Description

) . m M / KUULUTUSJUUKAISU ,.,-- [Β] (1) UTLÄGGNINGSSKRIFT 6 4 644 Q ν -. * - ν- *- *· ? ί. t "· ι λ 13 33 (4S> Fa lent at ^ ^ (S1) Kr.ik.^nt.cu3 C 22 B 1/08 S U O M I — F ! N LA N D (21) P*tenttlh»V«mu* — Patenttmdknlng 701^93 (22) Hakamltpilvi — Ansfiknlnpdi| 11.05-78 (Fl) (23) AlkupUvi—Gtltlghttidag 11.05· 78 (41) Tullut Julkiseksi — Bllvlt offentllg 12.11. ^9

Patentti· ja rekisteri hallitut /44) Nihtiv&ktipanon j> kuuLJulksteun pvm. —

Patent- och registerstyrelten 1 Aruökm utiagd och utl.skrtften publicend 31.08.83 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begird prlorltet (71) Outokumpu Oy, Outokumpu, FI; Töölönkatu i+, 00100 Helsinki 10, Suomi -Finlar.d(FI) (72) Olavi August Aaltonen, Pori, Juho Kaarlo Mäkinen, Pori, Suomi-

Finland(Fl) (7M Berggren Oy Ab (5M Menetelmä hienojakoisten ei-rautametalleja sisältävien rautamalmien ja/tai -rikasteiden pasuttamiseksi sekä klooraamiseksi - Förfarande för rostning och klorering av finfördelade jämmalmer och/eller -koncentrat innehällande icke-jämmetaller Tämä keksintö kohdistuu menetelmään hienojakoisten ei-rautametalle-ja kuten sinkkiä, lyijyä, kuparia, kultaa ja hopeaa sisältävien rautamalmien ja -rikaisteiden, erityisesti pyriitti- ja pyrrotiitti-rikasteiden ja -malmien pasuttamiseksi, edullisesti liekkisulatus-uunissa sekä klooraamiseksi erillisessä vaiheessa ei-rautametallien haihduttamiseksi metallikloridiyhdisteinä.

Useat sulfidiset ei-rautametallimalmit sisältävät paitsi ao. metal-limineraaleja, hyvin usein rautasulfideja, pyriittiä tai pyrro-tiittia, jotka rikastusteknillisillä keinoilla saadaan enemmän tai vähemmän puhtaana erikseen. Nykyisin tunnetut tavat näiden rauta-sulfidien prosessoimiseksi perustuvat klassiseen perkipasutukseen ja S02~kaasun tuottoon tai niiden termiseen hajotukseen ja element-tirikin valmistukseen. Jos sulfidiset rikasteet ovat riittävän puhtaita, kelpaa saatu pasutusjäte raudan valmistukseen. Tämä rautamalmin osuus prosessien taloudellisuudessa merkitsee yleensä huomattavaa osaa. Jos näitä rautasulfideja ei saada riittävän puhtaiksi ei-rautamineraaleista, kuten usein on asianlaita, ei 2 64644 saatu pasute sellaisenaan kelpaa rautamalmiksi, vaan se on edelleen käsiteltävä sinänsä usein arvokkaiden metallien poistamiseksi.

Tätä varten on tutkittu ja kehitetty erilaisia kloorausmenetelmiä.

Teollisessa mittakaavassa toimivia menetelmiä on vain ns. Kowa Seiko-menetelmä, jossa pasutteeseen sekoitetaan kalsiumkloridia ja se pelletoidaan sekä kuumennetaan pyörivässä putkiuunissa vasta-virtakuumennuksella n. 1250°C:n lämpötilaan, jolloin ei-rautametal-lit haihtuvat klorideina ja otetaan kaasuista talteen. Näin puhdistuvat hematiittipelletit ovat sopivia masuunin raaka-aineeksi.

Tämä menetelmä ei sovellu kuin hyvin rikkiköyhäksi pasutetulle tuotteelle, eivätkä haihdutettavat metallipitoisuudet voi olla kovin korkeat (2,5 % yhteensä). Varjopuolena on vielä suuri lämmöntarve kloorauksessa ja sintrauksessa.

Muita pilot plant-asteella olevia ovat mm. Montedison-, LDK- ja Outokumpu-menetelmä.

Montedison on 3-vaiheinen prosessi, jossa ensiksi suoritetaan pasut-teen kuumennus ja loppuhapetus, sitten toisessa vaiheessa hematiitin pelkistys magnetiitiksi ja kolmannessa vaiheessa klooraus ilma-pitoisella kloorikaasulla n. 950°C:n lämpötilassa, jolloin magnetiitti hapettuessaan toimii tarpeellisen lämmön antajana. Reaktorit ovat pyörrekerrosreaktoreita ja toimivat sarjassa. Kloorauksesta kaasut menevät kloridien talteensaamlseksi pesuun. Saatu hienojakoinen tuote pelletoidaan ja sintrataan erikseen, öljyä joudutaan käyttämään sekä esikuumennukseen, pelkistykseen että pellettien sintraukseen.

LDK- ja Outokumpu-menetelmät perustuvat kuilu-uunissa tapahtuvaan pasutteen klooraukseen kaasumaisella kloorilla. Edellinen käyttää pasutteen esipelletointia ja jälkimmäinen suoraan hienojakoista kuumaa pasutetta. Ongelmana kummallakin on kloorausvyöhykkeen ja kuumennus- sekä jäähdytysvyöhykkeiden pitäminen tarkasti erillään sekä teollisuusmittakaavassa kloorin tasainen jakaantuminen kuilu-uunissa.

Kaikille näille prosesseille on ominaista, että pasutus tapahtuu lämpötilassa, joka on alle tuotteen sulamispisteen ja klooraus suo-< ritetaan kiinteässä tilassa kiinteällä CaCl2:lla tai kloorikaasul- 3 64644 la, ja että niitä pitää käyttää huomattavasti yli teoreettisen tarpeen. Pasute joko pelletoidaan tai sintrataan ennen kloorausta kuten Kowa Seiko-prosessissa tai kloorauksen jälkeen ennen masuuniin syöttöä Montedison-prosessissa. Tähän kuivaukseen, kuumennukseen ja sintraukseen pitää käyttää ulkopuolista polttoainetta. Vain osa rikasteen sisältämästä reaktiolämmöstä tulee käytetyksi itse prosessille, nimittäin pasutuslämpötilan ylläpitämiseen ja usein pasutuksella saadaan myös lämpöä höyrynä talteen.

Paitsi kloorausta, käytetään myös sulfatointia prosessoitaessa määrätynlaisia rautasulfidirikasteita. Sulfatoitaessa ei kuitenkaan saada esim lyijyä ja jalometalleja talteen, vaan ne jäävät pasutusjätteeseen. Myös rikasteen sisältämä kalsium ja barium sul-fatoituvat helposti ja liukenemattomina sitovat rikkiä pasutteeseen, joten rautamalmin laatu huononee.

Tämän keksinnön tarkoituksena on poistaa yllä mainitut epäkohdat ja aikaansaada menetelmä hienojakoisten malmien ja rikasteiden käsittelemiseksi raudan valmistukseen soveltuvaksi rautaoksidiksi sekä ei-rautametalliklorideiksi, joista arvometallit voidaan ottaa talteen sinänsä tunnetuilla menetelmillä ja joka prosessi lisäksi on lämpötaloudellisesti edullinen ja ympäristöystävällinen.

Keksinnön pääasialliset tunnusmerkit ilmenevät oheisista patenttivaatimuksista.

Yllä mainitut edut saavutetaan hapettamalla hienojakoinen malmi tai rikaste hyvin pitkälle oksidisulaksi ja saattamalla tämä sula alttiiksi klooraukselle erillisessä vyöhykkeessä. Esillä olevassa keksinnössä pasutus tapahtuu siten hyvin korkeassa lämpötilassa, edullisesti yli 1500°C:ssa, ja niin hapettavissa olosuhteissa, että saadaan oksidisula, jonka jähmettymispistettä vielä voidaan alentaa kalsiumoksidilisäyksillä, ja klooraava käsittely suoritetaan tälle sulalle erillisessä vyöhykkeessä. Siten saadaan malmin tai rikasteen sisältämä lämpöenergia tehokkaasti käytetyksi hyväksi pasutuksessa ja oksidisulan lämpösisältö hyväksikäytetyksi kloorauksessa, jolloin periaatteessa ei tarvita mitään lisälämpöä. Klooraava reagenssi saadaan myös tehokkaasti sekoitetuksi oksidi-sulaan ja kloorausvyöhyke on myös helposti eristettävissä pasutus-vyöhykkeestä esimerkiksi kaasulukolla. Klooraavaa reagenssia 4 j 6 4 6 4 4 tarvitaan lisäksi huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.

Esillä olevassa keksinnössä rautasulfidien sisältämää lämpöenergiaa käytetään siten mahdollisimman tehokkaasti itse prosessin hyväksi. Pasutus suoritetaan edullisesti suspensiossa Outokumpu Oy:n tunnettua liekkisulatusmenetelmää käyttäen yli 1500°C:een lämpötilassa, jolloin päädytään pääasiassa rautaoksidisulaan, joka on ferro- ja ferrioksidien seos, johon liukenevat myös malmin tai rikasteen sisältämät sivukivikomponentit, kuten Si02, CaO, A1203 ja MgO. Käytännössä mainitut sivukivikomponentit laskevat syntyvän, oksidisulan sulamislämpötilaa ja tarvittaessa tätä voidaan säätää esim. CaO-lisäyksellä. Lämpötilan säätöön käytetään tarvittaessa joko polttoilman esilämmitystä, polttilman happirikastusta ja/tai fossiilisen polttoaineen polttoa taikka ulkopuolista jäähdytystä tai lämpöä sitovia lisäyksiä malmi- tai rikastesyöttöön.

Kaasut johdetaan normaalia liekkisulatustapaa noudattaen jätelämpö-kattilaan ja sähkösuodattimien kautta S02:n käsittelyyn, joko rikkihapon valmistukseen, S02-nesteytykseen tai elementtirikin valmistukseen. Prosessi on jatkuva ja tasainen, joten kaasujen käsittely on helppoa. Riippuen pyriittirikasteen kemiallisesta mineralogi-sesta koostumuksesta, osa rikasteen sisältämistä ei-rautametalleis-ta rikastuu kaasuihin, joista ne kondensoituvat muun lentopölyn mukaan, kuten mm. osa Zn- ja Pb-yhdisteistä tai jatkavat matkaa kaasujen mukana, kuten As-yhdisteet.

Jotta nämä pölyihin kondensoituvat arvometalliyhdisteet saataisiin liekkisulatusuunista yhteen ainoaan tuotteeseen on edullista kierrättää lentopölyt takaisin liekkiuuniin, jolloin ne pakotetaan kaikki menemään syntyvän sulatteen mukaan. Pölyjen mukaan kondensoitumattomat yhdisteet esim. As203 poistetaan kaasuista pesemällä H2SO^-liuoksella ennen SC>2-kaasun käsittelyä.

Liekkisulatusuuniin kertyvä oksidisulate poistetaan joko jatkuvasti tai aika-ajoin toiseen uuniyksikköön tai kaasulukon erottamaan osaan, johon samalla lisätään vähintään poistettavista arvometalleista laskien ekvivalenttimäärää sulaa kalsium- tai muuta alhaisen höyryn- ja dissosiaatiopaineen omaavaa kloridia. Tapahtumia voidaan havainnollistaa mm. seuraavilla reaktioyhtälöillä: li 5 64644 s (1) MeO(l) + CaCl2(l) -> MeC.|2 (g) + CaO(l) (2) CaO(l) + Fe0-Fe203(l) -> Ca0-Fe203(l) + FeO(l) (3) Me0.Fe203(l) + CaCl2(l) -^MeCl2(g) + Ca0-Fe203(l) (4) MeO*Si02(l) + CaCl2(l) ->MeCl2(g) + CaO-Si02(l)

Edellä olevista yhtälöistä on jätetty pois stökiometriset kertoimet, jotka ovat kokonais- tai murtolukuja. CaCl2:sta vapautuva CaO laskee oksidisulan sulamispistettä niin, että kloorauksen aikana tapahtuvat lämpöhäviöt ja mahdollisen huuhtelukaasun kuumennukseen tarvittava lämpömäärä voidaan kompensoida antamalla sulatteen lämpötilan laskea lähelle uutta sulamispistettä. Lisäksi CaO nostaa eräiden metallien kuten Zn ja Pb aktiivisuutta hajoittamalla näiden muodostamia ferriittejä ja silikaatteja.

Reaktion 1 massavaikutuksen lain mukainen tasapainovakio on:

(5) Kl - PMeCl; * aCaO

aMeO X aCaCl2 mikä kasvaa voimakkaasti lämpötilan kasvaessa (taulukko 3) ja on määritelmän mukaan vakiolämpötilassa vakio. Yhtälössä 5 ax tarkoittaa komponentin x aktiivisuutta ja PMeC^ kyseisen metallikloridin höyrynpainetta.

Kloorausreaktioissa CaCl2:sta syntyvä CaO liukenee oksidisulattee-seen, jolloin sen aktiivisuus laskee jyrkästi, mikä on huomattava etu kiinteässä tilassa tapahtuvaan klooraukseen verrattuna, missä syntyvän kiinteän CaO:n aktiivisuus on yksi. Tosin sulatteessa myös MeO:n aktiivisuus on pienempi kuin yksi, mutta tilanne on sama kuin kiinteässä pyriittipasutteessa, missä ei-rautametallit ovat tavallisesti sitoutuneina metalliferriiteiksi, -silikaateiksi jne.

Kiinteässä tilassa CaCl2:lla tapahtuvien kloorausprosessien heikkoutena on se, että niissä ei käytännössä pystytä käsittelemään rautasulfidiraaka-aineita, joiden ei-rautametallisisältö on suurempi kuin esimerkiksi 2,5 %, koska syntyvä CaO alentaa pasutepellet-tien sulamispistettä, mistä on seurauksena panoksen sintrautuminen.

6 64644

Meidän keksintömme mukaisessa prosessissa panoksen sulamispisteen aleneminen on taas etu, mistä johtuen rautasulfidiraaka-aineen ei-rautametallisisällölle ei käytännössä ole olemassa ylärajaa.

Metallikloridit kuten Cu, Zn, Pb, Bi, Sb, Au, Ag, As ym. haihtuvat ja kondensoidaan sekä erotetaan toisistaan tunnetuilla menetelmillä. Myös sulatteeseen mahdollisesti jäävät rikkiyhdisteet hajaantuvat ja haihtuvat niin, että sulate ei CaClj-käsittelynjälkeen sisällä liikaa mitään raudan valmistuksen kannalta haitallisia epäpuhtauksia.

Sulate voidaan nyt joko granuloida, valaa sopiviksi kappaleiksi tai johtaa suoraan raudan valmistukseen sulana. Prosessi sopii erikoisen hyvin suurtuotantoon ja soveltuu mitä erilaisimmille pyriiteille niin puhtaille kuin epäpuhtaillekin. Kun näiden pyri itt ien hapetuksessa kehittyvä lämpöenergia käytetään tehokkaasti hyödyksi prosessointiin, sulatukseen ja ylimäärä lämpö otetaan höyrynä talteen, on koko prosessi energiataloudellisesti edullinen. Tuotettu höyry voidaan käyttää mahdollisesti tarvittavan hapen valmistukseen, prosessi-ilman esilämmitykseen tai kloridien liuos-käsittelyn yhteydessä.

Korkean reaktiolämpötilan tuomat uunin jäähdytysongelmat on ratkaistavissa esim. suomalaisessa patenttihakemuksessa n:o 753258 esitetyllä rakenteella. Vesijäähdytetyn reaktiokuilun ja alauunin seinämille kondensoituu ns. autogeeninen vuoraus, joka koostuu korkealla sulavista rautaoksideista, silikaateista tai aluminaateista riippuen rikasteen sisältämän ns. sivukiven koostumuksesta. Arvometallien talteenotto klorideista voidaan suorittaa esim. kuten Kowa Seiko-menetelmässä (Yasutake Okubo: "Kowa Seiko Pelletizing Chlorination Process - Integral Utilisation of Iron Pyrites", Journal of Metals, March 1968, s. 63-67) tai mahdollisesti jollain muulla tunnetulla tavalla riippuen arvometallien jatkokäsittelymahdollisuuksista. Prosessi mahdollistaa kloorin kierrätyksen, kun kloridiliuoksen pH-säätöön käytetään kalkkia, jolloin liuoksesta voidaan kiteyttää CaC^.

Keksintöä selostetaan alla lähemmin viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa kuvat 1 ja 2 esittävät keksinnön mukaisen prosessin virtaus-kaaviota ja alkuainejakautumia, kuvat 3a ja 3b esittävät yksityiskohtaisemmin poikkileikattua sivu- ja yläkuvantoa keksinnön mukaisen menetelmän soveltamiseksi tarkoitetusta laitteistosta, kuva 4 7 64644 esittää poikkileikattua sivukuvantoa eräästä toisesta keksinnön mukaisen menetelmän toteuttamiseksi tarkoitetusta laitteistosta ja kuva 5 esittää poikkileikattua sivukuvantoa kolmannesta suoritusmuodosta.

Kuvissa 3-5 tarkoittavat viitenumerot 1 reaktiokuilua, 2 alauunia, 3 nousukuilua, 4 kaasulukkoa, 5 kloorausuunia, 6 klooraussenkkaa, 7 kaasunkokoojaa, 8 kloorausreaktoria ja 9 pelkistysuunia.

Kuvat 3, 4 ja 5 esittävät siten keksinnön mukaisen prosessin erilaisia suoritusmuotoja. Kuvassa 3 klooraus tapahtuu jatkuvatoimi-sesti liekkisulatusuunin jatkeena olevassa kloorausosassa 5, jonka kaasutila on kaasulukolla 4 erotettu liekkiuunitilasta. Kuvassa 4 toimitaan sulatuksessa jatkuvatoimisesti, mutta kloorauksessa panosprosessina. Kalsiumkloridi ja ilma voidaan johtaa klooraus-senkan 6 pohjaan kuten kuvassa 4, tai se voidaan panna senkan pohjalle ennen oksidisulan laskua liekkisulatusuunista ja käyttää ilmaa vain sekoitukseen ja happipaineen ylläpitämiseen. Kuvassa 5, ovat kaikki toiminnot jatkuvatoimisia ja niihin on liitetty mukaan kloorausreaktorissa 8 puhdistetun rautaoksidiöulan pelkistys raakaraudaksi pelkistysuunissa 9.

Keksintöä selostetaan seuraavassa lähemmin esimerkkien avulla, jotka on saatu suoritettaessa koeajoja koetehdasmittakaavaisella liekkisulatusuunilla ja kloorausuunilla kapasiteetin ollessa n.

1 t/h malmia tai rikastetta. Esimerkkien mukaiset pyriittiraaka-aineet eroavat toisistaan lähinnä kemiallisen koostumuksensa puolesta. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty kyseiset ainemäärät ja tärkeimpien komponenttien pitoisuudet sekä liekkisulatuksessa että kloorauksessa laskettuna 1 t/h:n rikaste- tai malmisyöttöä kohden. Pääkomponenttien määrälliset jakautumat on esitetty kuvien 1 ja 2 lohkokaavioissa.

Esimerkki 1

Esimerkki 1 osoittaa runsaasti arseenia ja jalometalleja sisältävän pyriittirikasteen käyttäytymisen Outokumpu Oy:n kehittämässä liekki-sulatusuunissa (LSU) ja sitä seuraavassa kloorausuunissa. Jäte-lämpökattilasta ja sähkösuotimesta saatavaa lentopölyä ei kierrätetä sen sisältämän korkean arseenipitoisuuden vuoksi. Reaktiokuilun lämpötase kontrolloidaan pääasiassa polttoilman happirikastuksen 64644 8 avulla, jolloin kokonaiskaasumäärä ja siten lentopölyn määrä voidaan pitää suhteellisen pienenä huolihatta varsin korkeista haihtuvien komponenttien pitoisuudesta rikasteessa. Klooraus suoritetaan erillisessä kloorausuuniyksikössä sulan CaCl2:n avulla. Ferroraudan ja rikin hapettamiseksi ja kloridien haihtumisen tehostamiseksi sulatteeseen puhalletaan ilmaa lämpötaseen sallimissa puitteissa.

Taulukosta 1 nähdään, että sulatteen rikkipitoisuus putoaa LSU:ssa 0,55 %:iin ja arseenipitoisuus 0,86 %:iin. Kloorattu sulate sisältää ainoastaan 0,06 % S, 0,09 % Zn, 0,03 % Pb ja 0,08 % As ja soveltuu siten erinomaisesti raudanvalmistukseen. Tuotettu kloridi-pöly, joka haihtuneiden ja kondensoituneiden kloridien lisäksi sisältää mekaanisesti syntynyttä osittain sulfatoitunutta lento-pölyä, pestään vedellä ja syntyneestä liuoksesta ja sakasta otetaan arvometallit talteen pääasiassa hydrometallurgisin menetelmin.

Pääkomponenttien määräjakautumakaaviosta (kuva 1) nähdään, että 99,1 % rikistä, 91,4 % arseenista, 41,0 % sinkistä ja 53,3 % lyijystä voidaan eliminoida jo sulatusvaiheessa, mikä on huomattavasti parempi tulos kuin tavanomaisissa pasutusprosesseissa. Arvometallien saannit kloridipölyihin ovat Au 86,1 % ja Ag 81,8 %. Koko-naissaannit pölyihin ovat:

Zn 93,6

Pb 96,6

Cu 72,0

Au 93,3

Ag 91,2

Klooratun sulatteen kohdalla kiinnittyy huomio erityisesti siihen, että rikin jakautuma siihen on ainoastaan 0,1 % ja arseenin 0,8 %. Tämä johtuu mainittujen alkuaineitten tehokkaasta eliminoitumisesta LSU:n ohella, myös kloorausyksikössä. Vastavirtaan toimivassa Kowa Seiko-rumpu-uunissa, jossa klooraus tapahtuu kiinteässä tilassa, kuumassa päässä (n. 1250°C) haihtuneet rikki- ja arseeniyhdisteet ja osittain myös metallikloridit pyrkivät kondensoitumaan uunin kylmässä päässä,missä syötteen lämpötila on vain n. 500°C. Tästä aiheutuu mainittujen yhdisteiden akkumuloituminen reaktoriin ja pitoisuuden nousu klooratussa pasutteessa.

Il i 64644 V- 9

Esimerkki 2

Esimerkki 2 osoittaa runsaasti sinkkiä, lyijyä ja kuparia sisältävän hienojakoisen pyriittimalmin käyttäytymisen esimerkin 1 mukaisella tavalla käsiteltäessä. Taulukosta 2 ilmenee, että kloorattu sulate sisältää 0,04 % S, 0,1 % Zn, 0,04 % Pb, 0,1 % Cu ja 0,06 % As, joten se soveltuu myös erinomaisesti raudan valmistukseen.

Suliatoitunut LSU:n lentopöly soveltuu käsiteltäväksi esim. pasu-tukseen ja elektrolyysiin perustuvassa sinkkitehtaassa.

Kuvasta 2 nähdään, että arvometallien kokonaissannit pölyihin ovat:

Zn 98,0

Pb 97,5

Cu 91,8

Erot esimerkkiin 1 verrattuna johtuvat mainittujen metallien korkeammasta pitoisuustasosta syötteessä ja korkeammasta lämpötilasta.

S 3 o 64644 10 σ> σ' co

dP

rH VO

CJ ·> « (N

tn Q CM -

2 rS (N O

ro

+J ro Q - ro O <N

\ ro is ·<τ n· o - tn n< n< äf cn cn O o' 57» ro »H * - *. *.

ro ro θ' en n- (N

CN (N (N

-p \ co m n· Tr ο r'- tn I—I ·. CN CN ro «

CO CN rH

3, ro r-' r- in cn tn co » ^ ^ ^

rH H VO VO in rH

i—I rH rH

rH rH 00 Nt O Q ro *· «. «.

dP * o - m m ro~2 rH rH ro rH rH 1-1 *3 °i en VO ^Q.

O tn O Q -h ~ - - vo· * rtS.-5 3 ~ a in m m vo co en vo vo «. v dP «· - *. - rH oo VO rH 00 00

CN H

O en rH i—i O

•h tn ro <« ·» - «.en CO 2 VO CN g g rH in

r, m Jg JO -H S

dp ' n p· “ oo o

n- Ho O

m m tn <£ n> o o n* m tn O * «. « « «

M n h id vo in O

rH ^ ^ 2 Ώ S S

^ dP ^ © -1 "i ' o

Sr, O O O O O

ie 3 w _ CN oo 2 0 rH en en vo on h tn,—I « « k « «

rH 2 O O O O O

2 r, ro g o S co q Γ—t »* *» /-s d9 * * * O CO w O (NO h

„ 00 VO (N

Λ CN 00 - « « O, tn vo - CN CN o

2 ro CN

en m in oo o O oo co «

dP « « « « t^· O

„ rH CN O O

C VO N· n rH en en cn vo tn O *> v » « « 2 rH Ν' in in m o vo in in cn vo - in m « o dP ro ro « « cn *

N" rH O O O

CO _ en oo oo m n< tn o ^ ^ « «

2 M ^ ro ro rH O

en ν' n· vo n- dP rH « «. « « «

N* O Ν' Ν' ro CN

O cn m m cn in pL, tn o cn oo oo en cn 2 rH ro Γ" Γ' «.vo n· ro ro in ro

I—I

:<0 N* in >h Q Q * « in o n* m m tn O ö co n1 « « « « 25 2 o H m en n- co n- r~ S rH rH vo en n vo oo l vo vo u) i

Φ 3 -H

4-) -H CD CO Q) T3 · Φ CO 2 -P (H -P cn -H μ ίϋ CÖ2 >1(0 Ö-H Π) H y >1 Ο β 331 2 ' ! H rl O K rH CP O rH O Γ—1 i3|2^S5 ädölöÖliSlra li

N

11 n 8 6 4 644 dP ro t~~ «

VO ro O

r-j in ry ry U ö> - ·>

Ai tr CO O

ro ro r~ ro ro

vo O oo - «· in <N

dP v o ^ vo vo - v O rH tj< rH pH ro σι

pH

§i—I r-H LH

&> o vo * »h ^ ^2 »>· cm * ον σν ·. m vo pH r*^ h »h ro ro

pH rH rH

ex) cm cm cm ro dP k s v «* ·» in cm r-* r- *h r-

CM

.9 en en r~ tr vo vo ph vn Αί m - * " « ^

V (N CN pH pH

in in in in tr rH -h m vo dP - - rH <-i tr o O '—t * * - «

O O O O

jg< O <N oo oo tr tr

tn ry O O o O

tn n in m

ex> oo in o O σι pH

k ^ ^ «

O O rH pH Γ- O

3 B> m oo r- Γ' O r- AS * * * * ^

oo o n- n* i" O

N (NN CM tr dP - ·. Γ- Γ- Γ- o rH tT ^ * * *· m O O in o Q (n ,2 tP (N ro ro O ro 2Λ! pH**· * «· > 3 vo in m m o

pH

S

EH m m m o H

cip in ^ <p * «. «.

- O nj -m O O

C ro h ry

N

n- ro ro vo r·· ΓΤΙ LO *. r. K — «.

Ai ro vo oo oo r- O

rH rH pH 1—I

»H rH pH

dP in «.tr h· O ^ tr m «. t «. o rH o O ry v en J? S 9 9 O oo ro tr h* ro ·. *. «

ry ro rH O

dP ry. tr tr

σι - - oo O

<D ro oo σ <n «...

Pu rH tr tr vo ov

rH tr tP

M Q O

eri - rH rH 00 vo ro σι vo vo tr ry ro ro tr ro

»0 H

_ O Q -< m m o H o .ro vP O Cm w ^ v N. *k *· 32 A! O h σ O O tr oo vo

g h m ro ro in oo O

rH r~ i n-

tn I

(U 3 H

4J -H 0) CTJ <U 'O · (U

w A yJ >-i +J fM-H U+J

= 3344 8 S .3 Ö ä i? 8 a a 1 ä s s s 1 a a s a a s 64644 12 cp vo f—i Q co cm oo Γ" >4 g O cm ό » cm 00 ^ ^ ^ r-ί O O ^ σ> - '§

S VO X

CM f-H CM n o Γ- O i—I CM ' ^ O O ro ^ ^ 2 ^ CO 2 Q r~ co b< vo r-ι m r- 1 o ή O O o Ή

1 2 ·1 r-J LO

O O cm

CM

r—< . co co l « i I o Q O O (O r-j

Q ή r-j tn 1 X

3· X X vo vo tn tH vo Γ" - ro ·>

Du - 1 O cm

« n-, VO

Ϊ4 o· ro g i i co Q O O cm r- r-i (O -H r-l Q 1 |

-C X X CO O O

o> σ\ ·+ i—i

* - O

Ή iH

LO rf· I I _ co

Sg O O » Q i-H ι-i m in ·»

O X X m - rH

cm tn H rH r- i

CO rH » - OV O

<—I O Ή I-1 —t 3 * « § ^ W + ro I—I r-1 '—' + g 3. 5? 3 5? 2? + g ^ g jp

rH —I tT1 + Ή + <C

U I w I

(O σι CM VO CM CM

SQ CM i—t CM rH

s 3 a 2 a 11 CM C (¾ (¾

* N » <—I

Il — Il ^ Il " S 11 3 rH '— I—t l—I l—j O —Γ1 CM CM CM Ö rl u Q CM i—I CM r-j +J ?5 £30 r-ι U H O co JS g 8 3 § s ♦ ___ + CM + rH 5h “w I-1 ---s '-' ' ' O r^ <H ·· tjl

CM·· UI '-'CM'-' (O O

3 H 2 5 2 'n O tr3 Pu oi <ro ! · · · · i 2 •H cn ro in ! i il

Claims (4)

1. Menetelmä hienojakoisten ei-rautametalleja sisältävien rautamalmien ja/tai -rikasteiden pasuttamiseksi sekä klooraa-miseksi ei-rautametallien haihduttamiseksi metallikloridiyhdis-teinä, tunn ettu siitä, että hienojakoista sulfidista malmia tai rikastetta hapetetaan korotetussa lämpötilassa oksidi-sulaksi, johon erillisessä vyöhykkeessä sekoitetaan klooraavaa reagenssia sekä ilmaa ei-rautametallikloridien haihduttamiseksi rautaoksidisulasta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että klooraavana reagenssina käytetään poistettaviin ei-rautametalleihin nähden vähintään stökiometristä määrää kal-siumkloridia, jota lisätään edullisesti sulassa olotilassa oksi-disulaan.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunn ett u siitä, että lisätään niin paljon kalkkipitoista ainetta, että se yhdessä klooraavasta aineesta syntyvän kalsiumoksidin kanssa laskee klooratun sulatteen sulaanispisteen 1200-1350°C:een.

4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jauhemaista malmia tai rikastetta hapetetaan niin pitkälle, että kloorattavan oksidisulan rikkipitoisuus on alle 0,6 %.