FI62610B - Reglerad faergsignalfoerstaerkare - Google Patents

Description

------- Γη1 .,,. KUULUTUSJULKAISU

lBJ (11) UTLÄCGNINGSSKRI FT 6 2^61 0 (4fja l c: t Ϊ ’ c 1 :- ~ ^ (51) Kv.«c.3/tet.a3 H 04 N 9/535 SUOMI—FINLAND (11) PttunttUttkMiM —temmaMmlng 773137 (22) H*k*ml»pihr* — Arnttnlngad^ 21.10.77 (23) Alkuptivt—GlMf hctadag 21.10.77 (41) Tullut (ulkMcal — MMt 29.0¾ .78 iWta. raumriimiHu.

rstant. och registerstyralsan ' 7 Aiweku uthfd och uti-skiiftan public·»* 30.09.82 (32)(33)(31) fnMutty «tuoUau» B«t*rd priorteut 28.10.76 USA (US) 7361+19 (71) RCA Corporation, 30, Rockefeller Plaza, New York, N.Y. 10022, USA(US) (72) Leopold Albert Harwood, Bridgewater, New Jersey, Erwin Johann Witt-mann, North Plainfield, New Jersey, USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (5H) Säädetty värisignaalivahvistin - Reglerad färgsignalförstärkare Tämä keksintö kohdistuu säädettyyn värisignaalivahvistimeen väritelevisiovastaanotinta varten väritahtisignaalikomponentin ja kuvasisältöä vastaavan värisignaalikomponentin sisältävän yhdistetyn värisignaalin käsittelemiseksi, jossa vahvistimessa on ensimmäinen vahvistin, johon yhdistetty värisignaali johdetaan ja joka ensimmäisen ulostulon kautta johtaa vahvistetut värisignaalikom-ponentit signaalisisääntuloon toisessa vahvistimessa, jonka säätö-sisääntuloon voidaan lisäksi syöttää ensimmäinen vahvistuksen-säätösignaali ja joka johtaa ensimmäiseen ulostuloon vahvistus-säädetyt värisignaalikomponentit, joiden suuruus on lisäksi muutettavissa tähän vahvistimeen liitetyn asetuskytkennän avulla, huippuamplitudiin reagoiva yliohjausilmaisin, johon vahvistussää-detyt värisignaalikomponentit johdetaan ja joka huippujen esiintyessä näissä komponenteissa kytkee ensimmäisen vahvistuksensää-tösignaalin toisen vahvistimen säätösisääntuloon.

Eräs erityisen edullinen vahvistusjärjestely värisignaalin käsittelypiirejä varten on kuvattu US-patenttijulkaisussa 3,740,462 (Harwood). Tässä laitteistossa säädetään värikkyyssig- 2 62610 naalin ensimmäisen vahvistimen vahvistuskerrointa suljetun silmukan automaattisella värikkyydensäätö (ACC) järjestelmällä, missä käytetään kohinalle immuunia synkroonista ilmaisinta, joka toimii väritahtisignaalin amplitudin perusteella. Värikkyyssig-naalin toisen vahvistimen vahvistuskerrointa säädetään toisella suljetun silmukan "värikkyyden ylikuormittumisen" ilmaisimella, joka toimii kuvajakson värikkyyssignaalien huippuamplitudin perusteella, jotka toinen värikkyysvahvistin syöttää. Tuloksena o-leva kahden silmukan värikkyyden vahvistuskertoimen säätöjärjes-tely aikaansaa parannetun toiminnan (verratessa yhden silmukan ACC systeemiin) erityisesti kun käsitellään runsaskohinaisia tai heikkoja signaaleja. Kyseinen järjestely sisältää myös käsikäyttöisen (katsojan käyttämän) säätimen jolla muutetaan toisen vä-rikkyysvahvistimen vahvistuskerrointa.

Tässä systeemissä käsisäätö ei lisää värikkyyssignaalin tasoja sen rajan yläppolelle, jonka ylikuormituksen korjauspiirin ominaisuudet määräävät. Se tahtoo sanoa, että kun käsitellyn värikkyyssignaalin huipun amplitudi on yhtä suuri kuin se signaalin raja-arvo, minkä vaikutuksesta ylikuorman ilmaisin pienentää toisen vahvistimen vahvistukerrointa mikä tahansa värisäätimen edelleen tapahtuva asettelu sellaiseen suuntaan, että lisätään kyllästymistä esitetyissä värikuvakomponenteissa kumoutuu automaattisesti eikä sillä täten ole mitään vaikutusta värien kyllästys-määrään esitetyssä kuvassa. Tämä tulos saattaa olla toivottava määrätyissä olosuhteissa (erityisesti runsaskohinaisen signaalin vastaanotossa).

Useissa käytännön sovellutuksissa voidaan kuitenkin komponenttien toleranssien johdosta ylikuorman ilmaisimen toiminnan kynnysarvon olettaa eroavan optimista rakennearvosta. Kun tämä toleranssitekijä otetaan huomioon piirin rakenteessa, tulee nimellinen ilmaisimen kynnysarvon taso itse asiassa asettaa jonkin verran optimin (suurimman) kyllästymisen tason alapuolelle. Missä tahansa erityisessä vastaanottimessa tämän johdosta värin kyllästymisen säädön alue, mikä katsojalla on käytettävissään, saattaa olla pienempi kuin optimi maksimialue, joka soveltuu normaalien signaalitasojen käsittelyyn.

Nyt kyseessä olevan keksinnön mukaisesti ensimmäisen vahvistimen ulostuloon on liitetty signaalisisääntulostaan kolmas 3 62610 vahvistin, jossa lisäksi on säätösisääntulo ensimmäistä vahvis-tuksensäätösignaalia varten ja joka ulostulon kautta johtaa säädetyt värisignaalikomponentit yliohjausilmaisimeen, ja että ase-tuskytkentä on liitetty toiseen vahvistimeen siten, että ainoastaan sen vahvistus on muutettavissa vaikuttamatta ensimmäiseen ja kolmanteen vahvistimeen ja yliohjausilmaisimeen.

Seuraavassa viitataan oheiseen piirustukseen, jossa on esitetty osa värikkyyssignaalin käsittelypiireistä väritelevisiovas-taanotinta varten. Pääasiallinen osa havainnollistetuista piiri-osista soveltuu rakennettavaksi yhdeksi ainoaksi integroiduksi piiriksi, kuten tulee käymään ilmi alempana olevan selityksen perusteella.

Yhdistetyt värikkyyssignaalit, jotka sisältävät vuorottai-sia väritahtiosia ja kuvaa edustavia värikkyyssignaaliosia syötetään ensimmäiselle vahvistuskertoimeltaan säädettävissä olevalle värikkyysvahvistimelle 10, joka saattaa olla esim. sitä tyyppiä, jota on kuvattu ensimmäisenä värikkyyssignaalivahvistimena edellä mainitussa Harwood'in patentissa. Vahvistetut push-pull muotoiset yhdistetyt värikkyyssignaalit syötetään vahvistimesta 10 purskeen ja värikkyyden erotinpiiriin 12, johon tuodaan myös vaakajuovien pyyhkäisy generaattorista (ei esitetty) avainnuspulssit ajallisesti koinsidenssissa purskeaikavälin kanssa. Erotettua purske-informaatiota verrataan ACC sammutinilmaisimessa 14 tähän liittyvän värin vertailuoskillaattorin (ei esitetty) ulostuloon niin että aikaansaadaan ACC informaatio ensimmäiselle värikkyysvahvistimelle 10 Harwood'in patentissa kuvattuun tapaan. Kyseinen ACC sammutinilmaisin 14 saattaa itsessään olla tyyppiä, joka on esitetty US-patenttijulkaisussa 3,740,461 keksijänä Leopold Albert Harwood.

Push-pull värikkyyssignaalit on kytketty kunkin juovapyyh-käisyjakson kuvajakson aikana purskeen ja värikkyyden erottimesta 12 samanlaisiin toiseen ja kolmanteen värikkyyssignaalivahvisti-meen 18 ja 16. Vahvistimet 16 ja 18 on kumpikin järjestetty dif-ferentiaalirakenteeksi ja ne sisältävät vastaavasti transistorit 16a, 16b sekä transistorit 18a ja 18b. Vahvistettuja värikkyys-signaalikomponentteja kytketään vahvistimesta 16 tämän jälkeiseen differentiaalivahvistimeen 20, joka on järjestetty värikkyyssignaalin virtaerottimeksi tai virtaa ohjaavaksi piiriksi sisältäen 4 62610 transistorit 22 ja 24. Transistorin 16a ulostulosignaalivirta ohjataan vahvistimen 20 transistorien 22 ja 24 kollektoriemitteri-teiden kautta transistoreiden 22 ja 24 kannoille tuotujen tasa-jännitteiden eron mukaisesti. Transistorin 22 kanta saa suhteessa kiinteän suuruisen vertailutasajännitteen (esim. 6,3 volttia) joka aikaansaadaan vastustyyppisellä jakajalla, joka sisältää vastukset 40, 42 ja 44 kytkettynä tasajännitesyötön (+11,2 volttia) yli, jänniteseuraajatransistorin 46 sekä virtanielun, johon sisältyy transistori 48 ja vastus 50 kytkettynä kuviossa esitettyyn tapaan. Transistorin 24 kanta saa vahvistuksensäätötasajännitteen, joka edustaa värikkyyssignaalien huippuamplitudia, kuten tullaan selittämään täydellisemmin alempana.

Amplitudiltaan säädetyt värikkyyssignaalit tuodaan kuormi-tusvastukselle 34 transistorin 24 kollektorilta transistorin 32 kautta, joka on järjestetty yhteiskantakytkentään. Vahvistetut värikkyyssignaalit kehitettynä vastuksen 34 yli tuodaan emitteri-seuraajatransistorin 36 sekä kytkinnavan 38 kautta tämän jälkeisiin merkintäkäsittelyasteisiin (esim. demodulaattoreihin).

Signaalivahvistusta, joka liittyy vahvistimien 16 ja 20 yhdistelmään sekä yhteiskantakytkettyyn transistoriin 32 pystyy katsoja muuttamaan käyttäen ulkopuolista jännitteen jakavaa potentiometriä 118, joka on yhdistetty sopivan positiivisen jännitesyö-tön (esim. +11,2 volttia) yli. Potentiometrin 118 liuku on yhdistetty kytkinnavan 120, seuraajatransistorin 122 sekä sarjavastuk-sen 124 kautta virtanielutransistorin 126 emitterille, joka on järjestetty syöttämään käyttövirta vahvistimen 16 transistoreiden 16a ja 16b yhteenliitetyille emittereille.. Transistorin 126 emitter! takaisinkytketään vertailujännitteeseen (maahan) vastuksen 128 kautta. Tansistorin 126 kanta on yhdistetty sopivan tasaesi-, jännitteen syöttöön (esim. +1,7 volttia).

Differentiaalisen vahvistimen 18 transistoreiden 18a ja 18b emitterit on liitetty keskenään yhteen ja liitetty käyttövirran nieluun, joka muodostuu transistorista 130 ja vastuksesta 132. Vaikka transistori 130 ja vastus 132 on järjestetty samaan tapaan kuin transistori 126 ja transistori 128 tulisi kuitenkin huomata, että transistoriin 130 (ja tämän johdosta differentiaalivahvistimeen 18) liittyvä virta on riippumaton käsikäyttöisen värikkyys-vahvistus (värikylläisyys) säätimen 118 asettelusta.

5 62610

Vahvistettu värikkyyssignaaliulostulo differentiaalivahvistimelta 18 tuodaan virranjakajalle 26, mikä on oleellisesti identtinen ja säädettävissä samaan tapaan kuin virranjakaja 20. Yhteis-kantakytketty transistori 52 ja kuormitusvastus 54 on yhdistetty virranjakajan 26 ulostuloon. Vastuksen 54 yli kehitetyt vahvistetut värikkyyssignaalit tuodaan seurantatransistorin 56, tason siirtävän zenerdiodin 58, virtanielutransistorin 60 ja vastuksen 62 sekä kytkentäkondensaattorin 64 kautta ylikuormitusilmaisimen transistorin 66 kannalle. Sivuunasetusesijännite aikaansaadaan transistorin 66 kannalle jännitteenjakajapiirin avulla, joka muodostuu piiriosista 68...78. Sivuunasetusesijännite asetetaan diodien 70, 72 sekä vastuksien 74, 76 ja 78 kuvatun yhdistelmän avulla olemaan tasoltaan 0,5 volttia. Värikkyyssignaalin heilahduksien, jotka ovat suurempia kuin likimäärin 0,2 volttia tämän kynnysarvon yli, on tarkoitus saattaa ilmaisin 66 johtavaksi. Tämän lisäksi sivuunasetuksen kytkentäpiiri on järjestetty mukaan muuttamaan sitä värikkyyssignaalitasoa, jonka täytyy olla läsnä ennenkuin ylikuorman ilmaisintransistori 66 toimii. Tämä kytkentäpiiri muodostuu diodista 80, vastuksesta 82 yhdistettynä esijän-nitesyöttöön (+1,2 volttia) sekä kytkimestä 86a yhdistettynä maan ja kytkinnavan 84 väliin, joka on yhteinen vastuksen 82 ja diodin 80 toiselle päälle. Kytkimen 86a sulkeminen muuttaa sivuunasetusesi jännitettä ilmaisintransistorin 66 kannalle esim. määrään 0,3 volttia. Värikkyyssignaalitaso, joka vaaditaan ilmaisimen 66 käyttämiseksi lisääntyy tällöin likimäärin 0,2 voltista 0,4 volttiin ilmaisimen 66 kannalla.

Aikavakiopiiri on yhdistetty kytkinnavan 106 välityksellä ilmaisintransistorin 66 kollektorille ja se sisältää suodatinkon-densaattorin 114 ja vastukset 108, 110 ja 116. Ylikuorman vahvis-tuksensäätöjännite kehitettynä kondensaattorin 114 yli yhdistetään seurantatransistorin 88 kannalle, jonka ulostulo yhdistetään vastukselle 94. Vastus 94 puolestaan yhdistetään transistoreiden 24 ja 30 kannoille, jotka transistorit vastaavasti liittyvät värikkyyssignaalin virranjakajaan 20 ja värikkyyden ylikuorman virranjakajaan 26. Virtanielutransistori 90 ja emitterivastus 92 on myös yhdistetty seurantatransistorille 88. Jakajiin 20 ja 26 liittyvät vahvistuskertoimet ovat säädettävissä syötetyn säätömerkin mukaisesti, kuten tullaan esittämään yksityiskohtaisemmin alla.

6 62610

Transistorin 88 kanta saa myös värin sammutuksen säätömer-kin ACC sammutusilmaisimelta 14. Värin salpaussignaali yhdistetään transistorille 88 vastuksen 98, transistorin 100, vastuksen 102, transistorin 104 sekä aikavakiopiirin välityksellä, johon piiriin sisältyy kondensaattori 114, joka on yhdistetty kytkin-napaan 106. Vastukset 108, 110 ja 116 sisältävä piiri on muunnettu kytkimen 86b avulla, joka on järjestetty yhdistämään ylimääräinen vastus 112 vastuksen 110 yli samaan aikaan kun sivuunasetuskytkin 86a suljetaan. Kuten on tavanomaista saa syötetty värin salvan ohjausjännite transistorit 24 ja 30 johtamattomiksi aina kun ilmaistu purskeinformaatio osoittaa liian heikkoa signaalia tai värin puuttumista vastaanotossa.

Havainnollistetun laitteiston toiminta tullaan seuraavassa kuvaamaan yksityiskohtaisesti.

Suurin värikkyyssignaalin vahvistuskerroin toista värik-kyysvahvistinta varten, joka sisältää asteet 16, 20 ja 32 määräytyy kuormitusvastuksen 34 suuruuden, virtanieluvastuksen 128 suuruuden sekä transistorille 126 syötetyn kantaesijännitteen perusteella Esimerkkitapauksessa suuruudeltaan +1,7 volttia). Viimemainitut kaksi parametria määrittelevät virran maksimitason virta-nielutransistorissa 126. Esitetyssä rakenteessa virta vastuksessa 128 ja tämän johdosta maksimivirta transistorissa 126 valitaan olemaan suuruudeltaan 2,5 milliamppeeria. Kun kylläisyyssäädin 118 asetetaan aikaansaamaan likimäärin 1,5 volttia tai alle liitti-melle 120, sammuu seurantatransistori 122, koko vastuksen 128 virta kulkee transistoriin 126 ja maksimaalinen värikkyyssignaalin vahvistus toteutetaan vahvistimella 16. Minimaalinen tai nol-lasuuruinen värikkyyssignaalin vahvistus aikaansaadaan kun vastuksen 128 koko virta ohjataan transistorin 122 kautta ja virta-nielutransistori 126 on sammutettuna. Tämä tilanne esiintyy esitetyssä rakenteessa, kun kylläisyyssäädin 118 on asetettu aikaansaamaan likimäärin 9 volttia tai yli kytkinnapaan 120.

Vastus 132, joka liittyy virtanielutransistoriin 130 sekä ylikuorman ilmaisun vahvistinlaitteisiin 18, 26 ja 52, voidaan valita yhtäsuureksi tai erisuureksi kuin vastus 128. Esitetyssä järjestelyssä vastus 132 on vastusarvoltaan suurempi kuin vastus 128, jotta täten pienennettäisiin toimintavirran tasoa ja siten alennettaisiin tehohäviötä ylikuorman säätöpiirissä. Kuormitus- 7 62610 vastus 54 valitaan vastusarvoltaan suuremmaksi kuin vastus 34, jotta aikaansaataisiin haluttu signaalivahvistus ylikuorman kor-jaussilmukkaan.

Purske-värikkyysserottimen 12 syöttämät push-pull värik-kyyssignaalit vahvistetaan samanaikaisesti sekä differentiaali-vahvistimessa 16 (värikkyyssignaalin ketjussa) että differentiaalivahvistimessa 18 (ylikuorman korjaussilmukassa). Samanlaiset osuudet ulostulosignaalin vaihteluista aikaansaatuna transisto-reiden 16a ja 18a kollektoreilla kytketään vastaavasti toisaalta transistoreiden 24 ja 32 ja toisaalta transistoreiden 30 ja 52 kautta kuormitusvastuksille 34 ja 54.

Normaalissa ylikuorman korjaussilmukan toiminnassa (ts. kun kytkimet 86a ja 86b ovat avoinna) saa ilmaisintransistorin 66 kanta sivuunasetusesijännitteen suuruudeltaan 0,5 volttia. Värikkyyssignaalin alle 0,2 voltin amplitudit transistorin 66 kannalla eivät tämän johdosta aikaansaa oleellisesti mitään muutosta ilmaisimen 66 ulostuloon (ts. jännitteeseen kytkinnavassa 106). Ulkopuoliset vastukset 116 ja 110 valitaan kehittämään esimerkkitapauksessa likimäärin kahdeksan volttia (tasajännitettä) kytkinnapaan 106 siinä tapauksessa, että ilmaisintransistori 66 ei johda. Tämä aikaansaa riittävän sivuunasetuksen transistoreiden 22 ja 24 kantojen välille, jotta taattaisiin, että oleellisesti koko signaalivirta kehitettynä transistorilla 16a tulee ulostulon kuormitusvastukseen 34 tällaisissa olosuhteissa. Vastaavasti o-leellisesti koko transistorin 18a signaalivirta kulkee transistoreiden 30 ja 52 kautta vastukseen 52 näiden olosuhteiden vallitessa. Kun värikkyyssignaalikomponentit tuotuna ilmaisintransistorin 66 kannalle ylittävät 0,2 voltin tason, johtaa transistori 66, mikä täten muuttaa jännitettä suodatinkondensaattorin 114 yli. Suhteellisen pienen kantaohjausjännitealueen perusteella, mikä toisaalta vaaditaan saamaan differentiaalisen vahvistimen toinen puoli toimintatilasta sammutustilaan, aikaansaavat vastukset 94 ja 96 jännitteenjakajan sitä säätösignaalia varten, joka aikaansaadaan seurantatransistorin 88 emitterillä. Tällä tavoin säätöjännitteen kytkinnavassa 106 sallitaan muuttuvan toiminta-alueella esim. kolme volttia kun taas differentiaaliset kantajän-nitteet liittyen virran jakajiin 20 ja 26 vaihtelevat likimäärin 0,2 volttia.

8 62610

Tulisi myös todeta, että esitetyllä rakenteella, vaikka ylikuorman ilmaisintransistori 66 normaalisti toimiikin värisig-naalitasojen ylittäessä 0,2 volttia (huipusta huippuun heilahdukset siis 0,4 volttia) on vastaava huippusignaalitaso ulostulon kytkinnavassa 38 (kun kylläisyyssäädin 118 on asetettu maksimi-vahvistuskertoimelle) likimäärin 0,5 volttia (huipusta huippuun yksi voltti).

Täten ilmaisintransistori 66 toimii kuvaa edustavan värik-kyyssignaalin huipputason perusteella ja kehittää sopivan vahvistuksen säätösignaalin säätämään sitä vahvistuskerrointa, joka liittyy piiriosien 18 ja 26 yhdistelmään (toinen vahvistin) suljetun silmukan tapaan säätäen samalla kertaa vahvistuskerrointa, joka liittyy piiriosien 16 ja 20 (kolmas vahvistin) yhdistelmään toimien avoimen silmukan tapaan. Liian voimakas kohina (ennakolta asetetun kynnysarvon yli) liittyen värikkyyssignaaleihin aikaansaa myös ilmaisimen 66 toiminnan ja täten pienentää vahvistimen vahvistuskerrointa. Tämän seurauksena voidaan välttää haitallinen esitetyn kuvan liikakyllästyminen kohinaa sisältävillä signaaleilla .

Tietyissä signaalinvastaanottotilanteissa värikkyyssignaa-lit ovat ehkä suhteellisen kohinattomia. Tämän johdosta on sovitettu kytkimet 86a ja 86b pienentämään ilmaisimelle 66 tuotua sivuunasetusjännitettä (ja täten lisäämään sitä värikkyyssignaalin huipputasoa, joka vaaditaan aktivoimaan ilmaisin 66) ja samanaikaisesti pienentämään lepotasajännitettä kytkinnavassa 106. Viimemainittu muutos pienentää sivuunasettelua kantajännitteitten välillä, jotka syötetään virranjakajille 20 ja 26 ja pienentää täten signaalijännitteen "viivettä", joka liittyy toisen ja kolmannen vahvistimen vahvistuskertoimien muuttamiseen.

Erityisesti kun kytkimet 86a ja 86b on sijoitettu suljettuun asentoonsa pienentyy ilmaisintransistorin 66 kannalle syötetty sivuunasetusjännite murto-osaan diodin 80 yli olevasta jännitteestä, joka määräytyy vastuksien 76 ja 78 arvoista. Esitetyssä tapauksessa tämä sivuunasetusjännite pienentyy arvoon 0,3 volttia. Signaalin huippuarvo, joka tarvitaan ilmaisintransistorin 26 aktivoimiseen kasvaa täten arvoon 0,4 volttia. Tuloksena on myös kaksinkertaistuminen maksimaalisessa käytettävissä olevassa vä-rikkyyssignaalissa kytkinnavassa 38.

9 62610

Pienentyminen jänniteviiveessä, joka liittyy kytkimen 86b sulkemiseen toteutetaan kytkemällä vastus 112 vastuksen 110 yli pienentämään lepojännitettä kytkinnavassa 106.

Vaikkakin keksintöä nyt on kuvattu sen edullisena pidetyn suoritusmuodon mukaisesti voidaan siihen toteuttaa erilaisia muunnelmia tämän keksinnön puitteissa. Esim. piirin 108-116 ei tarvitse olla yhteinen sammutuksen ilmaisimen kanssa. Sen sijaan saattaa olla käytössä erillinen järjestely, jonka aikavakio on erilainen kuin mitä sammutukseen liittyy. Vastaavalla tavoin voidaan käyttää myös erilaista vahvistinta, käsikäyttöistä vahvistusker-toimen säätöä ja purskeen perusteella toimivaa automaattista värikkyydensäätöpiiriä. Myöskin muita muunnoksia voidaan toteuttaa.

Eräässä erityisessä järjestelyssä, joka on suunniteltu tämän keksinnön mukaisesti ja jossa jännitteet ja virrat vastasivat niitä, mitä edellä olevassa selitysosassa on todettu, käytettiin allaolevan luettelon mukaisia piiriosia.

Vastus 34 2200 ohmia vastus 40 7400 ohmia vastus 42 1000 ohmia vastus 44 14000 ohmia vastus 50 800 ohmia vastus 54 4000 ohmia vastus 62 5000 ohmia vastus 68 9800 ohmia ' vastus 74 8000 ohmia vastus 76 28000 ohmia , vastus 78 20000 ohmia vastus 82 3000 ohmia vastus 92 1000 ohmia vastus 94 6200 ohmia vastus 96 400 ohmia vastus 98 5000 ohmia vastus 102 10000 ohmia vastus 108 27000 ohmia vastus 110 8200 ohmia vastus 112 22000 ohmia vastus 116 3000 ohmia

Claims (8)

10 6261 0 vastus 118 10000 ohmia (säädettävä) vastus 120 40000 ohmia kondensaattori 64 10 pikofaradia kondensaattori 114 1 mikrofaradi

1. Säädetty värisignaalivahvistin väritelevisiovastaanotinta varten väritahtisignaalikomponentin ja kuvasisältöä vastaavan väri-signaalikomponentin sisältävän yhdistetyn värisignaalin käsittelemiseksi, jossa vahvistimessa on ensimmäinen vahvistin (10) , johon yhdistetty värisignaali johdetaan ja joka ensimmäisen ulostulon kautta johtaa vahvistetut värisignaalikomponentit signaalisisäntuloon toisessa vahvistimessa (16, 20), jonka säätösisääntuloon voidaan lisäksi syöttää ensimmäinen vahvistuksensäätösignaali ja joka johtaa ensimmäiseen ulostuloon vahvistussäädetyt värisignaalikomponentit, joiden suuruus on lisäksi muutettavissa tähän vahvistimeen liitetyn asetuskytkennän (118, 122, 124) avulla, huippuamplitudiin reagoiva yliohjausilmaisin (66,80), johon vahvistussäädetyt värisignaalikomponentit johdetaan ja joka huippujen esiintyessä näissä komponenteissa kytkee ensimmäisen vahvistuksensäätösignaalin toisen vahvistimen (16, 20) säätösisääntuloon, tunnettu siitä, että ensimmäisen vahvistimen (10) ulostuloon on liitetty signaalisisääntulostaan kolmas vahvistin (18, 26), jossa lisäksi on säätösisääntulo ensimmäistä, vahvi s tuksensäätösignaalia varten ja joka ulostulon kautta johtaa säädetyt värisignaalikomponentit yliohjausilmaisimeen (66-80), ja että asetuskytkentä (118, 122, 124) on liitetty toiseen vahvistimeen (16, 20) siten, että ainoastaan sen vahvistus on muutettavissa vaikuttamatta ensimmäiseen ja kolmanteen vahvistimeen (10 ja vast. 18,26) ja yliohjausilmaisimeen (66-80).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että asetuskytkennässä (188, 122, 124) on käsikäyttöinen värikylläisyyssäädin (118).

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että toinen ja kolmas vahvistin (16, 20 vast. 18, 26) on rakennettu samalla tavoin ja niiden sisääntuloliittimet on liitetty yhteen ensimmäisellä vahvistimella (10), niiden säätösisääntulot sitävastoin yliohjausilmaisimella (66) ja että ne^reagoivat samalla tavoin ensimmäiseen vahvistuksensäätösignaaliin niiden vastaavissa ulostuloissa esiintyvien värisignaalikomponenttien amplitudin muuttamiseksi suhteutetusti. 11 6261 O

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että sekä toisessa, että kolmannessa vahvistimessa (16, 20 vast. 18, 26) on kuormituspiiri (52, 54: 32, 34) ja virran jakava differentiaalivahvistin (26; 20) signaalivirtojen syöttämiseksi kuormituspiiriin ensimmäisen vahvistuksen vahvistussäätö-signaalin ohjauksen alaisena.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että ensimmäisen vahvistimen (10) ulostuloon on kytketty väri-tahtisignaali-ilmaisin (14) väritahtisignaalikomponenttien amplitudi-muutosten määrittämiseksi vertailutason suhteen ja toisen vahvistuk-sensäätösignaalin kehittämiseksi, että ensimmäisessä vahvistimessa lisäksi on väritahtisignaali-ilmaisimeen kytketty vahvistuksensäätö-liitin ja se pitää toisen vahvistuksensäätösignaalin vaikuttaessa väritahtisignaalikomponenttien amplitudin ennalta määrätyllä tasolla ja että asetuskytkennässä (118, 122, 124) on käsikäyttöinen värikyl-läisyyssäädin (118) vain toisen vahvistimen (16, 20) vahvistuksen muuttamiseksi.

6. Patenttivatimuksen 5 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että toisen ja kolmannen vahvistimen (16,20 vast. 18, 26) sisääntuloliittimet on liitetty yhteen ensimmäisen vahvistimen (10) ulostulossa ja että toisen ja kolmannen vahvistimen säätösisisään-tulot on liitetty yhteen yliohjausilmaisimella (66).

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vahvistin7 tunnettu siitä, että yliohjausilmaisimessa (66) on sivuunasetetusesijännite-kytkentä (68-78), joka estää ilmaisimen reagoimasta ennalta määrätyn amplitudin alapuolisiin värisignaalikomponentteihin ja joka syöttää ensimmäisen vahvistuksensäätösignaalin sekä toiselle että kolmannelle vahvistimelle värisignaalikomponenttien ennalta määrätyn maksimaalisen huippuamplitudin ylöspitämiseksi näiden vahvistimien ulostuloissa.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen vahvistin, tunnettu siitä, että sivuunasetusesijännitekytkentä sisältää ensimmäisen ja toisen esijännitelähteen (68, 70, 72, 74, 76, 78 vast. 68, 74, 76, 78, 80) ja kytkinlaitteen (86) jomman kumman esijännitelähteen valinnaiseksi kytkemiseksi yliohjausilmaisimelle (66) ja siten vähintään toisen vahvistimen (16, 20) ulostulojen maksimaalisen huippuamplitudin muuttamiseksi. 12 6261 0