FI59963B - Foerfarande och anordning foer avlaegsnande av is fraon ytterytorna av en luftfarkost - Google Patents

Description

ΓζϋΕΤ] rai m1vKuulutusjulkaisu cqq/, jffljg LBJ (11) UTLAGGNINGSSKRIFT $7*0 0 ^ (51) Kv.ik?/int.ci.3 B 64- D 15/12 SUOMI —FINLAND (21) ρκμμιμμιμμ—ρκ·μμ·Μ(·ιια« 77ioo6 (22) H«k«mlifllva—Anaeknlni^ag 31· 03· 77 ^ * (23) Alkupilvt—Glltigfe«ttdt| 31.03.77 (41) Tullut (ulklMk·) — BJhrtt offtndlg 02 pg 77 h>«H. nklMIWU.

Patent- och registerttyrelaen ' ' AmMcm uthgd och ucLakrtfcM publkwad 31.07.8l (32)(33)(31) Pyyieejr «moHc···—Uflrd prioritac 01.0¾. 76 USA(US) 672613 (71) System Development Corporation, 2500 Colorado Avenue, Santa Monica, California, USA(US) (72) Bertram Magenheim, Bethesda, Maryland, USA(lB) (7¾) Berggren Oy Ab (5¾) Menetelmä ja laitteisto jään poistamiseksi ilma-aluksen ulkopinnoilta -Förfarande och yiordning for avlägsnande av is fr&n ytterytoma av en luftfarkost

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää ja laitteistoa jään poistamiseksi ilma-aluksen ulkopinnoilta, jossa menetelmässä kehitetään sähkömagneettista mikroaaltoenergiaa ja siirretään mikroaaltoener-gia sen pinnan läheisyyteen, jolta jää on poistettava.

Jään muodostumista ilma-aluksiin koskevat pulmat ovat hyvin tunnettuja ja ovat peräisin jo ilmailun varhaisilta ajoilta. Tietyissä ilmastollisissa olosuhteissa pyrkii jäätä muodostumaan erityisesti kantopintojen etureunojen läheisyyteen olennaisen paksuuden omaavi-na levyinä. Jää ei ainoastaan lisää ilma-aluksen tehollista painoa vaan se voi myös lisätä ilman vastusta ja vähentää kantopinnan aikaansaamaa nostovoimaa.

Erilaisia menetelmiä on aikaisemmin käytetty pyrittäessä välttämään ilma-aluksen jäätymispulmaa. Varhaiset jäänpoistolaitteet olivat mekaanisia, joissakin käytettiin täyteenpuhallettavaa peitettä tai kenkää jääkerroksen rikkomiseksi. Eräissä muissa ennestään tunnetuissa jäänpoistolaitteissa käytetään sähkönvastus-lämmityselementtejä, jotka on upotettu kantopintojen alle. Pää- 2 59963 pulmana näissä on se, että ne kuumentavat suuren osan kantopintaa siitä riippumatta, onko tämä jään peittämä vaiko ei. Koska pinta tyypillisesti on metallia ja hyvä lämmönjohde, ovat vastuslämmi-tystä käyttävät jäänpoistimet erittäin epätehokkaita, kuluttavat suuren määrän sähköenergiaa ja tyypillisesti ovat raskaita ja varsin kalliita. Lisäksi lämmityselementit eivät ole mukavasti vaihdettavia kulumisen tai vahingoittumisen tapahduttua.

Helikopterit ovat tietysti aivan yhtä alttiita jäätymispulmille kuin kiinteätasoiset ilma-aluksetkin ja niissä on olemassa käytännön vaikeus johtaa jäänpoistotehoa pyörivään pintaan toisin kuin ilma-aluksen runkoon nähden kiinteään pintaan. Edellä mainituista pulmista johtuen ei tähän asti ole ollut olemassa tyydyttävää jäänpoistojärjes-telmää helikopterikäyttöön.

Dielektrisen kerroksen käyttäminen siiven päällysteenä korkeataajui-sen lämmitysenergian vastaanottamista varten on tunnettua SE-patentti-julkaisun 118 915 perusteella. Siinä kuumennetaan dielektristä kerrosta korkeataajuisella energialla niin, ettei jäätä voi muodostua kerroksen päälle. Haittapuolena on tässä se, että energiaa kuluu itse dielektrisen kerroksen lämmittämiseen ja että kerrosta lämmitetään myös niissä alueissa, joihin jäätä ei ole muodostunut.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on aikaansaada tähän tunnettuun menetelmään nähden vielä tehokkaampi jäänpoistamismenetelmä, jossa mikroaaltoenergia kytketään etenemään dielektrisessä kerroksessa aal-toputken tapaan, jolloin itse dielektrisessä aineessa ei tapahdu sanottavasti häviöitä, vaan energia siirtyy suoraan mahdolliseen jää-kerrokseen. Jollei jäätä ole, energiaakaan ei kulu sanottavammin. Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, mikä on esitetty oheisessa patenttivaatimuksessa 1, kun taas jäänpoistolaitteis-ton tunnusmerkit selviävät vastaavasti vaatimuksesta 2.

Keksintöä ja sen muita piirteitä ja etuja selostetaan seuraavassa viitaten oheisiin piirustuksiin.

Kuvio 1 on yksinkertaistettu lohkokaavio esillä olevan keksinnön mukaisesta jäänpoistojärjestelmästä sovellettuna helikopteriin.

Kuvio 2 on kaaviollinen esitys mikroaaltoenergian siirrosta läpi ilma-aluksen pinnalla olevan dielektrisen kerroksen ja jääkerroksen.

3 59963

Kuvio 3 on osittainen leikkauskuva helikopterin roottorin siivestä ja kuvaa pinta-aaltoputkea, joka on muodostettu roottorin siiven pinnalle.

Kuvio 4 on kehitysmuoto kuvion 3 esittämästä pinta-aaltoputkesta. Kuvio 5 on osittainen etukuva pinta-aaltoputkesta kuvaten tyypillistä jäänmuodostusta sille.

Kuvio 6 on osittainen poikkileikkauskuva roottorin siivestä kuvaten segmentoitua pinta-aaltoputkikonstruktiota.

Kuviot 7a ja 7b kuvaavat vaihtoehtoisia konstruktiomuotoja, joita käytetään liittämään pinta-aaltoputken viereisiä segmenttejä toisiinsa.

Kuvio 8 on kuva pinta-aaltoputken vaihtoehtoisen muodon kehitysmuo-dosta.

Kuvio 9 esittää osittain leikattuna kytkintä, jota käytetään siirtämään mikroaaltoenergiaa pinta-aaltoputkeen.

Kuvio 10 esittää osittain leikattuna kuvion 9 mukaista suoritusmuotoa päältä katsottuna.

Kuvio 11 esittää sivusta katsottuna vaihtoehtoista kytkintä käytettäväksi siirtämään mikroaaltoenergiaa pinta-aaltoputkeen.

Kuvio 12 esittää päältä katsottuna ja osittain leikattuna kuvion 11 esittämää suoritusmuotoa.

Kuten piirustuksissa on kuvattu, esillä oleva keksintö koskee pääasiallisesti uutta tekniikkaa niiden jääkerrosten poistamiseksi, joita on muodostunut ilma-aluksen ulkopinnoille, erityisesti kanto-pinnoille. Seuraavassa selitetään keksintöä yksityiskohtaisesti esimerkkien avulla, jotka on erityisesti suunniteltu jäänpoistoon helikopterin roottorin siivistä. Tähän asti ei ole ollut käytettävissä mitään täysin tyydyttävää tekniikkaa jään poistamiseksi helikopterin roottorin siivistä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti sähkömagneettista mikroaalto-energiaa siirretään jääkerrokseen 20 kuviossa 2 sillä tavoin, että siirretyn energian osumakulma ilma-jää-rajapintaan on suurempi kuin kriitillinen kulma, jonka yläpuolella tapahtuu sisäinen kokonaisheijastus. Mikroaaltoenergia muutetaan lämmöksi, pääasiallisesti jääkerroksessa 20 ja siten sulatetaan jäätä riittävästi, niin että keskipakoisvoinat pystyvät, rikkomaan sen kiinnityksen roottorin siipeen.

* 59963

Koska hyvin ohut jääkerros ei pystyisi siirtämään mikroaaltoener-giaa, on sille pinnalle 24, jolta jää on poistettava, muodostettu pysyvä dielektrinen kerros 22. Dielektrisen kerroksen aineeksi on valittu aine, jonka dielektrisyysvakio on likimain sama kuin jää-kerroksenkin. Kuten kuviosta 2 nähdään, tulee mikroaaltoenergia sisäpuolisesti kokonaisheijastetuksi ilma-jää-rajapinnassa ja dielektrisen kerroksen 22 ja roottorin siiven pinnan 24 rajapinnassa ja taittuu vain vähän jääkerroksen 20 ja dielektrisen kerroksen 22 rajapinnassa. Dielektrinen kerros 22 voi olla ainetta, joka on käytännöllisesti katsoen melkein täysin häviötöntä. Toiselta puolen sisältää jääkerros 20 normaalisti monia epäpuhtauksia, mukaanluettuna suuren suhteellisen määrän jäätymätöntä vettä, ja vaimentaa sen vuoksi nopeasti mikroaaltoenergiaa, joka jääkerroksessa muuttuu lämmöksi. On huomattava, että tällä tekniikalla on täsmälleen haluttu vaikutus, so. mikroaaltoenergia muuttuu lämmöksi pääasiallisesti vain jääkerroksessa ja vain vähän tai ei lainkaan lämpöä hukkaantuu dielektrisessä kerroksessa 22 tai roottorin siiven pinnassa 24.

Jään poistamiseksi helikopterin roottorin siivistä ei jääkerroksen 20 lämpötilaa tarvitse nostaa sen sulamispisteen yläpuolelle vaan vain sen rajalämpötilan yläpuolelle, jonka yläpuolella tartuntasidos jääkerroksen 20 ja dielektrisen kerroksen 22 välillä voi rikkoutua niillä keskipakovoimilla, jotka vaikuttavat jääkerrokseen, kun roottorin siipiä pyöritetään.

Ennestään tunnettuja ovat aaltoputket, joilla on sylinterimäisen tai suorakulmaisen poikkileikkauksen omaavan suljetun putken muoto. Vähemmän tunnettu on "avoreunainen rakenne" sähkömagneettisten aaltojen ohjaamiseksi pitkin pintaa. Tällainen rakenne pystyy ohjaamaan aaltoja, jotka ovat intiimisti sidotut aaltoputken pintaan. Vaikka sähköisiä tai magneettisia kenttiä esiintyy pinta-aaltoputken ulkopuolella, niille on ominaista eksponentiaalinen vaimentuminen pinnan normaalin suunnassa.

Sähkömagneettisten aaltojen eteneminen pinta-aaltoputkessa voidaan mukavasti määrätä Maxwell'in yhtälöiden ratkaisusta, mutta nämä yksityiskohtaiset teoreettiset tarkastelut eivät käsityksemme mukaan ole tarpeen esillä olevan keksinnön ymmärtämiseksi. Pinta-aaltoputken teoriaa on käsitelty useissa kirjoituksissa, esimerkiksi: R. Colin, "Field Theory of Guided Waves", McGraw-Hill, New York (1969); ja Ramo, Whinnery ja Van Duzer, "Fields and Waves in Communication Electronics", John Wiley Sons, New York (1965). Mahdollisia 5 59963 aallon etenemismuotoja, joita voidaan käyttää helikopterin jään-poistossa, ovat poikittais-magneettiset ja poikittaissähköiset aallot, joita merkitään TMq, TM^, TEq, TE^.

Kuten on esitetty kuviossa 1, sisältyy esillä olevan keksinnön mukaiseen laitteistoon käytettynä jäänpoistoon helikopterin roottorin siivistä tehon lähde ja järjestäjä 30 teho- ja valvontasignaalien syöttämiseksi mikroaaltoputkeen 32, joka on asennettu helikopterin runkoon (ei esitetty). Laittteistoon sisältyy myös ohjaajan valvon-tapaneeli 34, joka on kytketty tehonlähteeseen ja järjestäjään 30 ja myös jään ilmaisimeen 36 ja ilman lämpötilan ilmaisimeen 38. Laitteisto voi olla järjestetty käsikäyttöiseksi ohjaajan valvonta-paneelista 34 perustuen ohjaajan havaintoihin jään ilmaisimesta 36 tai ilman lämpötilan ilmaisimesta 38. Vaihtoehtoisesti laitteisto voi olla järjestetty toimimaan automaattisesti riippuen jään ilmaisimen 36 havaitsemasta jäästä ja varustettuna optionaalisella siirtymisellä laitteiston automaattisen toiminnan ohittamiseen.

Mikroaaltoputki 32 on tavanomainen mikroaalto-oskillaattori, kuten esimerkiksi magnetroni- tai klystronityyppinen putki ja tehon lähde 30 on tavanomainen tällaista putkea varten. Putken 32 toimintataajuus voidaan valita suunnitteluvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon hallinnolliset, mikroaaltolähettimiä koskevat rajoitukset. Tyypillisesti taajuus voi olla jossakin alueella 2000—22 000 MHz. Toiminnan suuremmilla taajuuksilla voi vaatia eri mikroaatokompo-nenttien valinta, kuten jäljempänä selitetään. Toinen tekijä, joka voi määrätä toimintataajuuden valinnan, on mikroaaltoenergian säteilyn eliminointi tai vähentäminen helikopterista. Suuremmilla taajuuksilla on suurempi vaimennus jäätävissä ilmastollisissa olosuhteissa ja niiden käyttö voi sen vuoksi olla toivottavampaa joissakin sotilas-ilma-aluksissa.

Mikroaaltoputken 32 ulostulo siirretään pyörivän pääliitoksen 40 (kuvio 1) kautta, joka kytkee mikroaaltoenergian pyörivään syötti-meen 42, joka sijaitsee roottorin siipien akselissa ja pyörii siipien kerällä. Syötin 42 siirtää mikroaaltoenergian helikopterin rungosta roottorin siipien pyörintänapaan, missä jakelija ja tehon-jakaja 44 jakaa energian kahteen käytännössä yhtä suureen komponenttiin jaettavaksi kahteen toisiaan diametraalisesti vastapäätä olevaan roottorin siipeen. Pyörivä pääliitos 40 ja syötin 42 ovat sa- 6 59963 manlaisia kuin konventionaaliset, tutkajärjestelmissä käytetyt komponentit. Tehonjakaja 44 käsittää tavanomaiset mikroaallon jako-elementit mikroaaltoenergian jakamiseksi molempiin roottorin siipiin. Suhteellisen matalilla mikroaaltotaajuuksilla, 5-6 MHz:iin saakka, voidaan käyttää koaksiaalijohtojakajaa ja jakojärjestelmää, mutta korkeammilla taajuuksilla, esim. 22 000 MHz, tarvitaan mikroaalto-jakaja.

Kuten tiedetään, helikopterin roottorin siivet, sen lisäksi että niitä voidaan pyörittää aikaansaamaan nosto ja eteenpäin työntö helikopteriin, ovat liikutettavia muiden akseleidensa ympäri erilaisten ohjaustoimintojen suorittamiseksi. Tämän johdosta mikro-aaltoenergia on jaettava joillakin keinoin, mikä mahdollistaa roottorin siipien nämä lisäliikkeet. Jälleen, suhteellisen matalilla mikroaaltotaajuuksilla, jako roottorikoostumuksen navasta roottorin siipiin voidaan toteuttaa koaksiaalikaapeleiden avulla tavanomaisesta T-osa-koaksiaalijakajasta. Korkeammilla mikroaaltotaajuuksilla voi koaksiaalijako olla epäkäytännöllinen ja voidaan tarvita pyöriviä aaltoputkiliitoksia siirtämään mikroaaltoenergia roottorin siipiin.

Kuten edelleen nähdään kuviosta 1, keksinnön mukaiseen laitteistoon sisältyy myös kaksi kytkintä 46, jotka vastaanottavat jaetun tehon jakajasta 44 ja jotka kytkevät mikroaaltoenergian kahteen roottorin siiven mikroaalto-jäänpoistokenkään 22, jotka on muodostettu di-elektrisestä kerroksesta, jota käsiteltiin kuvioon 2 liittyen.

Kuten on esitetty roottorin siiven poikkileikkauskuvassa kuviossa 3, johon sisältyy tyypilliset mitat, kumpikin kengistä 22 muodostaa pintakerroksen olennaiselle osalle roottorin siipeä 24 sen etureunan läheisyydessä. Kengät 22 peittävät likimain kymmenen prosenttia siiven jänteen leveydestä sen yläpinnalla ja likimain kaksikymmentäviisi prosenttia roottorin siiven jänteen leveydestä sen alapinnalla. Nämä suhteet eivät tietystikään ole kriitillisiä keksinnölle, mutta ovat yhdenmukaisia tyypilliselle jään muodolle roottorin siivessä, kuten on osoitettu kuviossa 5. Jääkerros 20 pyrkii muodostumaan pitemmälle siiven leveyden poikki sen alapinnalla kuin sen yläpinnalla. Kengän 22 ylä- ja alareunat on viistetty, jotta aikaansaataisiin tasainen siirtymä roottorin siiven pintaan 24.

Kuten on esitetty kengän kehitysmuodossa kuviossa 4, kummassakin 7 59963 kengässä on suhteellisen kapea kaistale pitkin roottorin siiven etureunaa siiven juuren puoleisessa päässä ja sitten leveys kasvaa asteittain täyteen leveyteensä, kuten on osoitettu kohdassa 50. Kenkiin 22 käytetty aine täytyy valita ottamalla huomioon ei ainoastaan sen dielektriset ominaisuudet, so. dielektrisyysvakio likimain sama kuin jäällä ja suhteellisen pieni häviökulma verrattuna jään häviökulmaan, vaan myös sen kyky kestää voimakasta sateen, hiekan ja pölyn kulutusta, joka kohdistuu roottorin siipiin. Sopivia aineita ovat alumiinioksidi, hyvin suuren molekyylipainon omaava polyeteeni, esimerkiksi sellainen, jota myydään kauppanimellä LENNITE; korkealaatuinen kvartsikuitu-silikonihartsi-laminaatti* sulatettu kvartsi tai epoksilasi- tai silikonilasilaminaatit.

Lisäksi voidaan käyttää polyuretaani-kulutuspäällystystä, noin 0,3 mm paksuisena, joidenkin näiden aineiden kulutuspäällysteenä. Polyuretaanin dielektriset ominaisuudet voivat tehdä sen sopimattomaksi yksin käytettävänä kenkäaineena. Koska kengän 22 ne osat, jotka ovat lähempänä siiven kärkeä, tulevat voimakkaamman kulutuksen kohteiksi johtuen suuremmasta nopeudesta ja suuremmasta osuma-kulmasta kuluttaviin hiukkasiin, nämä ulommat osat voidaan valmistaa esimerkiksi alumiinioksidista ja muut kengän osat eri aineesta, esim. polyeteenistä.

Nykyisin käytetään tyypillisesti nikkelisiä kulutussuojia helikopterin roottorin siivissä. Alumiinioksidin tai polyeteenin käytöstä jäänpoistotarkoitukseen on seurauksena lisäetuna olennainen painon säästö verrattuna tavanomaisiin nikkelisiin kulutussuojiin.

Kuten on esitetty kuvioissa 6, 7a ja 7b, kenkä 22 voi olla valmistettu useista pursotetuista ainekaistaleista, jotka on liitetty yhteen sopivin rakenteellisin keinoin, joista>kaksi vaihtoehtoa on esitetty kuvioissa 7a ja 7b. Pursotettujen kaistaleiden tarkoituksena on vaimentaa muodon TMQ poikittaisia magneettisia aaltoja kengässä 22, joka toimii pinta-aaltoputkena ja myös saada aikaan polarisaatioankkuri TE^-muodon poikittaisille sähköisille aalloille. Purostetuista kaistaleista muodostettu konstruktio muodostaa myös sopivan keinon kengän 22 kiinnittämiseen siiven pintaan 24. Kuvio 8 esittää kehitysmuotoa samasta kengästä 22, joka on sopiva toimimaan TE^-muodossa (-tavalla). Sen sijaan että olisi tasaisesti viistetty koko leveydeltään, kenkä laajenee täyteen leveyteensä askelittain, vastaten erillisiä, kuviossa 6 esitettyjä pursotteita.

8 59963

Kuviot 9 ja 10 esittävät yhtä kytkimen 46 muotoa, jota käytetään kytkemään mikroaaltoenergia kenkään eli aaltoputkeen 22. Kytkin 46 käsittää onton suorakulmaisen aaltoputken 60, jonka yhdessä päässä on laippa 62 aaltoputken kytkemiseksi tehon jakajaan 44 (kuvio 1) tavanomaisin keinoin. Aaltoputki 60 on suljettu toisesta päästään paitsi että pyöreän poikkileikkauksen omaava tappi ulkonee aalto-putken yhdestä sivuseinästä ulos läpi kytkentäaukon vastakkaisessa sivuseinässä ja on osittain upotettu kenkäaineeseen 22. Kuvioissa 9 ja 10 esitetty kytkin on sopiva kytkemään TE^-muotoisen mikro-aaltoenergian pinta-aaltoputkeen 22.

Kuviot 11 ja 12 esittävät vaihtoehtoista muotoa kytkimelle 46 käytettäväksi kytkemään TMQ-muotoinen energia kengän 22 muodostamaan pinta-aaltoputkeen 22. Kytkimen on kuvioissa 11 ja 12 esitetty sisältävän koaksiaalisen aaltoputken, josta osa on kuvattu kohdassa 70 ja jossa on keskeinen johtava tappi 72, joka ulottuu läpi osan metallisiiven pinnasta 24', läpi päällä olevan dielektrisen aineen 22' ja ulottuu olennaisesti dielektrisen aineen ulkopinnan yläpuolelle. Osa 74 metallipintaa 24' on taivutettu suoraan kulmaan muodostamaan heijastuslevy ulkonevan tapin 72 juuren puoleiselle sivulle .

Edellä esitetystä havaitaan, että esillä oleva keksintö edustaa huomattavaa edistysaskelta ilma-alusten jäänpoistojärjestelmissä. Erityisesti saadaan keksinnöllä aikaan menetelmä ja välineet kanto-pintojen, kuten helikopterin roottorin siipien jäänpoistoon käyttäen mikroaaltoenergiaa sulattamaan jää tai nostamaan jään lämpötilaa riittävästi rikkomaan sen kiinnityssidos roottorin pintaan. Di-elektristä ainetta oleva kenkä pinnalla, jolta jää on poistettava, mahdollistaa jopa hyvin ohuiden jääkerrosten poistamisen. Havaitaan myös, että vaikka keksintöä edellä on selitetty viitaten sen erityisiin suoritusmuotoihin jään poistamiseksi helikopterin roottorin siivistä, keksintöä voidaan myös käyttää kiinteäsiipisissä ilma-aluksissa ja että erilaisia modifikaatioita voidaan tehdä poikkeamatta keksinnön hengestä ja puitteista. Tämän mukaisesti keksintöä ei ole rajoitettu tällä selityksellä vaan ainoastaan oheisilla patenttivaatimuksilla.

Claims (3)

9 59963

1. Menetelmä jään poistamiseksi ilma-aluksen ulkopinnoilta, jossa menetelmässä kehitetään sähkömagneettista mikroaaltoenergi-aa ja siirretään mikroaaltoenergia sen pinnan läheisyyteen, jolta jää on poistettava, tunnettu siitä, että kytketään mikroaaltoenergia pysyvään pinta-aaltoputkeen, joka on asennettu pinnalle, jolta jää on poistettava, tarkoituksella tehdä mahdolliseksi mikroaaltoenergian eteneminen myös hyvin ohuissa jääkerroksissa pinta-aaltoputken tapaan ja tällä tavoin lämmittämään jääkerrosta ja poistamaan jää.

2. Laitteisto jään poistamiseksi ilma-aluksen ulkopinnoilta, johon laitteistoon kuuluu välineet (30,32) sähkömagneettisen mikroaaltoenergian kehittämiseksi, jakeluvälineet (44) mikroaaltoenergian siirtämiseksi pintaan (24), jolta jää on poistettava, sekä kytkentävälineet (46) mikroaaltoenergian kytkemiseksi mainituista jakeluvälineistä (44) jääpintakerrokseen (20), tunnettu siitä, että kytkentävälineet (46) käsittävät pinta-aaltoputken (22) aineesta, jonka dielektrisyysvakio on lähellä jään dielektri-syysvakiota ja joka pinta-aaltoputki (22) on muodostettu osaksi sitä pintaa (24) , jolta jää on poistettava, jolloin pinta-aaltoputki sekä jääkerros toimivat yhdistettynä aaltoputkena (22, 24) ja jääkerros (20) voidaan poistaa siirtämällä mikroaaltoenergiaa mainittuun pinta-aaltoputkeen (22, 24), ja jolloin energia muuttuu lämmöksi pääasiallisesti jääkerroksessa (20) siten nostaen jääkerroksen lämpötilaa riittävästi aiheuttamaan jääkerroksen poistamisen ilma-aluksesta.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen ilma-aluksen jäänpoistolait-teisto, tunnettu siitä, että siihen sisältyy valvontavälineet (34, 36, 38) mainittujen sähkömagneettista mikroaaltoenergiaa kehittävien välineiden (30, 32) aktivoimiseksi riippuen jään (20) havaitsemisesta ilma-aluksen pinnalla (24).