FI57198B - Anordning foer fasanpassning foer demodulering av bipolaera signaler - Google Patents

Description

|.aWV| W (^koulutusjulkaisu 57198

Μ· 11 '' UTLÄOONINOJSKIUFT

C ^45jPatenlti myönnetty 10 06 1930

Patent meddelat V T V (51) Ky.lk.3/li«t.ci.3 H 04 L 27/06 SUOMI—FINLAND (21) p·»·"*'*·1*·1™*-ft*««w»ekni»f 2261/73 (22) Hakemltptlvi — Ana6knln|*dif 17.07.73 (23) AlkupUvi—Giltighttadai 17.07.73 (41) Tullut lulklMktl — Uhrit offamllg 20 oi 7¾

Patentti· )a reklrterlh.llitu. Niwwtaip«on |.

Patent· och registerstyreleen Anteion utitfd och utijkdfcan puMkond 29.02.80 (32)(33)(31) Pyy·*·**/ «tuone*»—Bogin priorit* 19,07.72 lU.09.72 Ranska-Frankrike(FR) 7226068,

723262I

(71) Compagnie Industrielle des Telecommunications Cit-Alcatel, 12 rue de la Baume, 75008 Paris, Ranska-Frankrike(FR) (72) Rene Filaferro, Suresnes, Francois Hebert, Villebon sur Yvette,

Ranska-Frankrike(FR) (7*+) Oy Jalo Ant-Wuorinen Ab (5*0 Laite vaiheen sovittamiseksi bipolaaristen signaalien demodulointia varten - Anordning för fasanpassning för demodulering av bipolära signaler Tämä keksintö kohdistuu tietojensiirtoon, jossa käytetään bi-polaarisia merkkejä. Keksintö kohdistuu laitteeseen sijoittaa oikeaan vaiheeseensa 2880 Hz taajuinen kantoaalto, jota käytetään vastaanotetun signaalin (kaista 480-2880 Hz) sijoittamiseksi kan-tataajuuskaistalle (0-2400 Hz) korjauksen perustuessa kantataajuus-kaistan signaalin muoto-ominaisuuksiin. Tarkoitettu sovellutus-ala on tiedonsiirron vastaanotinlaitteet.

Tietoja siirrettäessä on kaksinapaista singaalia siihen kuuluvine kolmine jännitetasoineen (+1, 0, -1) usein pidettävä edullisempana kuin kaksiarvoista signaalia (0, 1), joka vaatii tasa-komponentin siirtoa, koska kolmiarvoinen tapaus ei ole tämän tarpeen alainen. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa oletetaan, että käytetyn merkin tyyppi on kaksinapainen vuorotteleva signaali, jolla on kaksi vuorotteluvaihetta. Todeten voidaan ilmoittaa, että kun kyseessä on kaksinapainen vuorotteleva signaali, jolla on kaksi vuorotteluvaihetta ne bitit "1", jotka vastaanotetaan kellon 2 57198 määrääminä parittomina ajanhetkinä esitetään vuorotellen suureina ε1, -ε1, ε1, jne. ja ne bitit "1", jotka vastaanotetaan kellon määrääminä parillisina ajanhetkinä esitetään suureina ε'1, -ε'1, ε'1, -ε'1 jne. jolloin ε ja ε' ovat mielivaltaisesti joko + tai -mutta pysyvät arvoltaan muuttumattomina tietyn sanoman siirtämisen aikana.

Tunnetaan jo, että ideaalisen kaksinapaisen merkin tapauksessa alaspäin siirtyvän osuuden ++0 ja laskevan siirtymäosuuden 0 -* - välillä jälkimmäisen seuratessa edellistä, aina esiintyy taso O. Vastaavasti nousevan siirtymäosuuden -+0 ja nousevan siirtymäosuuden 0 + + mikä seuraa edellisen jälkeen on aina olemassa taso 0.

Toiselta puolen tunnetaan, että kaistalla 480-2880 Hz olevan signaalin siirtämiseksi kantataajuuskaistalle 0-2400 Hz on nykyisin käytäntönä käyttää modulaattoria, jolle syötetään toiselta puolen vastaanotettu signaali (kaista 480-2880 Hz) ja toiselta puolen kantoaalto (fo = 2880 Hz).

Mikäli kantoaallon fo vaihe on oikein, havaitaan taso O oikeissa kohdissa; muutoin havaitaan joko + taso tai - taso kantoaallon vaiheensiirtymän mukaisesti.

Jotta vastaanotettu kaksinapainen merkki voitaisiin muuntaa kaksiarvoiseksi merkiksi, sisältää moderni + arvon rajoittimen, joka syöttää + tiedon portittavia pulsseja, jotka erottavat (0, +) , i siirtymäkohdan sitä seuraavasta (+, 0) siirtymäkohdasta ja myös -huippuarvon rajoittimen, joka syöttää - arvon portittavia pulsseja erottaen (0, -) siirtymäkohdan sitä seuraavasta (-, 0) siirtymäkohdasta. Kun lasketaan yhteen ulostulovirtojen summa näistä kahdesta huippuarvon rajoittimesta, saadaan sitten rekonstituoitu kaksitasoinen merkki.

Tässä laitteistossa käytetään näitä piiriosia, joita nykyisinkin esiintyy modernissa, jossa kantoaalto amplitudimoduloidaan bi-polaarisella signaalilla, jolla on määrätty kellotaajuus, joka laite sisältää modulaattorin, joka vastaanottaa sisääntulevan moduloidun aallon sekä demodulointikantoaallon, ja joka tuottaa kanta-taajuuskaistan bipolaarisignaalin, jolloin kyseinen kantoaalto on vaihesäädetty virhesignaalilla, joka on johdettu kyseisestä kanta-taajuuskaistan bipolaarisignaalista ja sisältää se keksintönä sen, että laitteistoon sisältyy ensimmäinen ja toinen huipun rajoittaja, joilla on eri polaarisuus, joita rajoittajia syötetään kyseisellä 3 57198 kantataajuuskaistan bipolaarisignaalilla, kytkettävät integrointi-laitteet, jotka vastaanottavat kyseisen bipolaarisignaalin ja tuottavat vaihevirhesignaalin, sekä loogiset ajoitinlaitteet, joita syötetään rajoittajien ulostulosignaaleilla ja jotka kontrolloivat integrointilaitteita siten, että kantataajuuskaistan bipolaarisignaalin integroituminen tapahtuu ajanjaksona tai sen osan aikana, joka vallitsee ajanhetken, jolloin kyseinen signaali saavuttaa ensimmäisen rajoittimen rajoitustason sekä myöhemmän ajanhetken välillä, jolloin kyseinen signaali saavuttaa toisen rajoittimen ra-joitintason saavuttamatta uudelleen välillä ensimmäisen rajoittimen rajoitintasoa.

On myös mahdollista toteuttaa integrointi sen hetken, jolloin kantataajuinen kaksiarvoinen signaali poistuu - huippuarvoa rajoittavalta tasoltaja sen hetken välillä, jolloin se saavuttaa + huippuarvoa rajoittavan tason ja myös mahdollista käyttää sekä korjai-lukanavaa, joka on ensimmäisenä mainittua tyyppiä, että jälkimmäisen tyyppistä korjailukanavaa lisäämään tiedonsiirron varmuutta.

Tällaisissa olosuhteissa saatavaa integroitua merkkiä käytetään saattamaan kantoaallon fo vaihe haluttuun arvoon, joka edellyttää mainitun modulaattorin ulostulossa kantataajuista signaalia, joka vastaa ylläesitettyjä ominaisuuksia.

Tietyn ensimmäisen sovellutusmenetelmän mukaisesti muodostuu integroitu merkki synkronisoinnin silmukassa, joka sisältää elektronisesti säädetyn vaiheensiirtimen, joka vaikuttaa kantoaaltoon, jonka jaksoluku on fo = 2880 Hz lähetettynä yhdessä vastaanotetun merkin (kaista 480-2280 Hz) kanssa ja eröiteltuna tästä suodattamalla.

Erään toisen sovellutuksen menetelmän mukaisesti integroitu merkki muodostetaan synkronisoivassa silmukassa, joka sisältää elektronisesti säädetyn oskillaattorin. Tällä toisella menetelmällä toteutetaan yksinkertaistus ensimmäiseen menetelmään verrattuna, koska sillä vältetään lähetys sillä kantoaallon viivalla, jonka jaksoluku on tasan fo, samoin kuin myös suodattamisen tarpeellisuus, jotta tämä kantoaalto voitaisiin erotella vastaanotetusta spektristä.

Keksintöä tullaan nyt kuvaamaan yksityiskohtaisesti viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa kuvio 1 on lohkokaavio laitteesta, jolla toteutetaan käytännössä ylläesitellyt toimintaperiaatteet keksinnön ensimmäisen menetelmän mukaisesti.

4 57198

Kuvio 2 on yksityiskohtaisempi kaavio osasta lohkokaaviota kuviossa 1.

Kuvio 3 sisältää merkkien muodot ajan funktiona näiden ollessa esitetty tämän keksinnön perusperiaatteen tapauksesta.

Kuvio 4 on laitteen lohkokaavio jälkimmäisestä menetelmästä.

Kuvio 1 - Vastaanotettu signaali S1 (480-2880 Hz) syötetään modulaattoriin X, joka vastaanottaa tämän lisäksi kantoaallon fo (2880 Hz) vaiheessa, joka on saatu vastaanotetusta signaalista kaistanpäästösuotimella F1 (2880 Hz), jolloin saadaan kantoaalto fo, joka ei ole vaiheeltaan korjailtu. Viimemainittu syötetään vaiheenkorjaajaan Y ja se poistuu tästä korjatussa muodossaan kulkien vahvistimen A6 ja huippuarvon rajoittimen E3 lävitse.

Modulaattorin X ulostulosta saadaan suodattimen F2 jälkeen kantataajuuskaistan (0-2400 Hz) signaali S2, joka syötetään rinnankytkettyihin - huippuarvon rajoittimeen E1 ja + huippuarvon rajoit-timeen E2. Signaalit e1 ja e2, jotka saadaan huippuarvon rajoit-timista E1 ja vastaavasti E2 syötetään yhdeenlaskevaan osaan Σ, joka kehittää ulostulonaan vastaavan kaksiarvoisen merkin S3.

Samalla kertaa syötetään merkit e1 ja e2 logiikkayksikköön L, joka myös vastaanottaa edellämainitun kantataajuisen signaalin S2 ja kehittää jatkuvan hitaastimuuttuvan signaalin T, joka syötetään vaiheenkorjailijan Y sisääntuloon.

Kuvio 2 - Kuvio 2 on kaavio kuviossa 1 olevasta yksikön L suoritusmuodosta .

Lohko I on aliyksikkö niiden signaalien e1 ja e2 esikäsitte-lemiseksi, joista huippuarvot on rajoitettu.

Lohko II on näytteenottoaliyksikkö ja lohko III on esi-inte-grointialiyksikkö, rakenneltaosuuden IV ollessa integrointiyksikkö.

Logiikkayksikkö L muodostuu neljästä aliyksiköstä I, II, III ja IV.

Signaali e1 (vrt. kuviota 1), joka on vahvistettu vahvistimella A1, kulkee piirin kautta, johon sisältyy kaksi haaraa (invert-teri N1 ja ohituspiiri Ro, Co) rinnakkain kytkettynä, minkä jälkeen seuraa JA-portti N2. Tämä N2 kehittää lyhyen pulssin (suuruusluokaltaan 10 ys esimerkin vuoksi) e1:n aikaansaaman virroituksen johdosta.

Signaali e2, joka vahvistetaan vahvistimella A2, tulee ensimmäiselle monostabiilille kiikulle M1 (aika τ1), jota seuraa toinen monostabiili kiikku M2 (aika τ2), jota taas sitäkin seuraa koi- 5 571 98 mas monostabiili kiikku M3 (aika τ3).

Invertterit Ν3, Ν4 ja N5 on asetettu sarjaan kytkettynä kunkin näistä kolmesta kiikusta M1, M2 ja M3 ulostuloon.

Ulostulo portista N2 ja ulostulo invertteristä N5 on kytketty JA-portin N6 sisääntuloihin.

Signaali S2 (lohko II) tulee näytteenotto-osaan, joka muodostuu kenttäilmiötransistorista W1, jonka nieluelektrodi on kytketty varauskondensaattoriin C1. Lähde-elektrodi on kytketty signaaliin S2 vastuksen R4 kautta. Hilaelektrodi vastaanottaa ulostulosignaalin osasta M2 vahvistettuna vahvistimella A3 ja siihen on kytketty sarjaan sisääntulovastus R2.

Kondensaattori C1 voidaan oikosulkea kenttäilmiötransistorilla W2, jonka lähde-elektrodi on kytketty transistorin W1 nieluelektro-diin; nieluelektrodi on maadoitettu ja hilan kytkinnapa vastaanottaa ulostulomerkin osasta M1 vahvistettuna vahvistimella A4, jonka kanssa on kytketty sarjaan sisääntulovastus R1.

Transistorin W2 lähde-elektrodi on kytketty myöskin (lohko III) kenttäilmiötransistorin W3 nieluelektrodiin, josta hilaelektrodi vastaanottaa ulostulosignaalin osasta N6 vahvistettuna vahvistimella A5 ja on tähän kytketty sarjaan sisääntulovastus R3. Transistorin W3 nieluelektrodi on kytketty toiselta puolen kondensaattoriin C2 ja toiselta puolen kenttäilmiötransistorin W4 hilanavalle (lohko IV), jonka lähde-elektrodi on kytketty + jännitteen syöttölähteeseen ja nieluelektrodi on kytketty toiselta puolen maahan vastuksen R5 välityksellä ja toiselta puolen - integroivan vahvistimen A7 sisääntuloon, tämän kytkennän kulkiessa vastuksen R6 kautta. Vahvistimen A7 + kytkinnapa on kytketty vastuksella R7 säädettävän vastuksen R'7 liukuun ja tämä on kytketty + syöttölähteen ja - syöttölähteen väliin.

Ulostulosignaali T integroivasta vahvistimesta A7 syötetään vaiheensiirtimen Y (kuvio 1) sisääntuloon.

Tämän vaiheensiirrin Y vastaanottaa suotimen F1 (kuvio 1) ulostulosta sen taajuuden, joka tulee vaihekorjata transistorin Q kannalla, jonka kollektori on kytketty + jännitteeseen vastuksella R8 ja jonka emitteri johtaa maadoitukseen vastuksen R9 kautta. Transistorin Q kollektori on taas puolestaan kytketty kenttäilmiötransistorin W5 lähde-elektrodille kapasitanssin C3 välityksellä, jolla on suuri arvo (suuruudeltaan esim. 100 yF) . Transistorin Q emitteri on kytketty transistorin W5 nieluelektrodille kapasitanssin C4 6 571 98 avulla, jolla on puolestaan pienempi arvo suuruudeltaan esim. 0,1 pF. Transistorin W5 nieluelektrodi on kytketty kenttäilmiötransis-torin W6 hilanapaan ja tämän transistorin nielu on kytketty + jännitteeseen ja lähde maahan vastuksen R10 kautta. Transistori W5 toimii säädettävänä vastuksena, jota signaali T säätää tämän tullessa sen hilaelektrodille.

Transistorin W6 lähde-elektrodi on kytketty kondensaattorilla C5 vahvistimen A6 sisääntuloon (vrt. kuviosta 1).

Huippuarvon rajoittimen E3 jälkeen saatu vaihekorjattu kantoaalto P1 viedään modulaattorille X, joka tämän lisäksi vastaanottaa signaalin S1 (vrt. kuviota 1). Kantataajuuskaistan signaali S2 saadaan suodattimen F2 jälkeen.

Sitä paitsi signaali S2 syötetään huippuarvon rajoittimiin E1 ja E2 ja signaalit, joista huippuarvot on rajoitettu, syötetään piiriin Σ (vrt. kuviota 1).

Kuvio 3 - Kuvio 3 sisältää yhteensä seitsemän kaaviota (a)...

(g).

Kaavio (a) esittää oletetun dipolaarisen signaalin muodon otettuna esimerkin vuoksi kymmenen kellojakson ajan osuudelta. Tämä kellotaajuus on esitetty kaavion (a) alapuolella.

Kellosignaalin nouseva reuna merkitsee eri ajanhetkien erotus-kohtaa. Kun kyseessä on sähkötysnopeus 4800 baudia, tällainen sähkötys jakso kestää noin 208 με. Napaisuudeltaan - huippuarvon rajoittava taso (E1) ja + huippuarvon rajoittava taso (E2) on molemmat merkitty kaavioon (2).

Kaavio (b) esittää signaalia e2: siinä näkyy alaspäin suuntautuva askel, kun signaali poistuu + huippuarvoa rajoittavalta tasolta, sekä nouseva askel, kun . signaali saavuttaa + huippuarvoa rajoittavan tason.

Kaavio (c) esittää merkkiä e1: siinä näkyy nouseva askel, kun signaali saavuttaa - huippuarvoa rajoittavan tason, ja laskeva askel, kun singaali poistuu - huippuarvoa rajoittavalta tasolta.

Kaavio (d) esittää signaalia (porttipulssia, jonka kestoaika on τ1) jonka monostabiili kiikku M1 kehittää transistorin W1 hila-napaan.

Kaavio (e) esittää signaalia (porttisignaalia, jonka kestoaika on τ2) jonka monostabiili kiikku M2 kehittää transistorin W2 hilanapaan.

7 57198

Kaavio (f) esittää signaalia (porttipulssia, jonka kestoaika on τ3) joka kehitetään laitteesta N5 portin N6 sisääntuloon.

Kaavio (g) esittää kuinka lyhyt pulssi kestoajaltaan τ4 (suuruusluokaltaan 20 ys) tulee Hipaistuksi singaalin e1 (kaavio (c)) nousevan reunan vaikutuksesta. Pulssi, joka on esitettynä*umpivii-valla τ4 ja joka esiintyy porttipulssin aikana on toimiva siirto-käsky. Ne pulssit, jotka on esitetty katkoviivoilla, ja jotka esiintyvät, kun porttipulssia τ3 ei esiinny, eivät ole vaikutukseltaan tehokkaita siirtokäskyjä.

Toiminta - Näytteenottoprosessi alkaa, kun signaali poistuu + huippuarvoa rajoittavalta tasolta, osuuden (b) alaspäin suuntautuva askel Hipaisee pulssin τ1 (d) joka oikosulkee varauskonden-saattorin C1 transistorin W2 kautta ja täten tyhjentää sen varauksestaan.

Kenttäilmiötransistori W1 saadaan johtamaan virtaa jakson τ2 aikana, kondensaattori C1 varautuu tämän singaalin vaikutuksen alaisena.

Mikäli saapuu siirtokäsky (kaavio g) siirtoikkunan τ3 (kaavio f) aikana transistori W3 saadaan johtamaan virtaa laitteen N6 ulostulon avulla ja varaus C1 siirretään kondensaattoriin C2, joka kent-täilmiötransistorin W4 kautta, jossa on korkea tuloimpedanssi, syöttää sen integraattorin vahvistimen A7 - sisääntuloon.

Toiselta puolen siirtokäsky (g, joka on esitettynä katkoviivoilla) , joka saapuu sellaisena ajanhetkenä, jolloin ei ole mitään siirtoikkunaa τ3, ei siirry eteenpäin laitteen N6 kautta.

Osuuksien τ1, τ2 ja τ3 kestoajat eivät ole kriitillisiä. Voidaan olettaa esim. että τ1 = 50 ys, että x2 = suuruusluokaltaan 1,5 kertaa lennätintiedon kaksinapaisen singaalin jaksopituuden m suuruinen, että τ3 on suuruusluokaltaan 0,75 kertaa kaksinapaisen signaalin jakson pituinen. Kun kyseessä on nopeus 4800 baudia eli m = 208 ys merkitsee tämä että τ2 = 270 ys, ja τ3 = 130 ys esimerkin tapauksessa, kun taas τ4 = 20 ys likimääräisesti ottaen.

Kuvio 4 - Siirtojohto, jota kuviossa ei ole esitetty, syöttää tulonapaan kaksinapaisen merkin S, joka kaistanpäästösuotimen F1 (480-2880 Hz) jälkeen syötetään signaalina S1 modulaattorin X tuloon, jolla modulaattorilla on kaksi tuloa. Alipäästösuotimen 2, jonka rajataajuus on 2400 Hz, jälkeen saadaan kantataajuinen dipo-laarinen signaali S2, ja tämä syötetään kahteen huippuarvon rajoit- 8 57198 timeen E1 (-) ja E2 (+), jotka syöttävät ulospäin kaksi lähtösig-naalia e1 ja vastaavasti e2. Nämä signaalit e1 ja e2 lisättynä keskenään yhteenlaskimessa Σ antavat ulostulona kaksiarvoista merkkiä S3.

Sitä paitsi tämä signaali S2 toiselta puolen ja toiselta puolen signaalit e1 ja e2 syötetään logiikkayksikköön L, joka on identtinen sille logiikkayksikölle L, jota on kuvattu kuvioon 2 viitattaessa.

Logiikkayksikön L lähtösignaali kulkee alipäästösuotimen F3 tai viivelinjan lävitse, jonka rajataajuus on suuruusluokaltaan 5 Hz, ja se vahvistetaan vahvistimella A, jonka lähtösignaali T syötetään säätämään elektronisesti säädettyä oskillaattoria J. Teknillisen mukavuuden johdosta tämä oskillaattori J ei värähtele taajuudella fo = 2880 Hz vaan moninkertaisella taajuudella F suhteen ollessa N. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa oletetaan, että suure N = 32. Tämän johdosta nyt kyseessä olevassa tapauksessa saatu tulos on F = 92160 Hz.

Jakajan D jälkeen, jonka jakosuhde on N (suuruudeltaan esim.

N = 32) ja joka on kytketty oskillaattoriin J, saadaan se taajuus fo, joka syötetään modulaattorin X toiseen tuloon.

Käytetyssä piirissä havaittiin seuraavat muuttujien arvot:

Kohteena olevan piirin lukittumisalue (kantoaallon fo tasolla) = Δf = ± 7 Hz. Kuten myös kaikissa taajuudensäätösilmukoissa, tämän keksinnön mukainen piiristö on varustettu taajuuspyyhkäisyllä, jota ei ole esitetty, tämän saattaessa oskillaattorin J jaksoluvun tarkasteltavan kohteen alueelle.

Suurin lukinta-aika: 300 ms.

Suurin vaiheenpoikkeama: Δμ = 5°.

Kantoaallon huojunta: 2 % jaksosta.

Signaali T vaihtelee kantoaallon, jota on käytetty lähetyksen siirtämistä varten ja vastaanottimessa olevan uudelleen kehitetyn kantoaallon vaihe-erosta riippuen. Se voi joutua kahteen eri arvoon, jotka vastaavat toisistaan 180° eroavia vaihelukituksia. Tämä ei merkitse mitään, koska modulaattorin antamien signaalien huippujen leikkaus poistaa kaiken merkityksen näiden napaisuudesta, koska + merkki ja - merkki molemmat muunnetaan merkitsemään loogista ykköstä huippuarvon rajoittamisen jälkeen (e1, e2).

Claims (7)

1. 9 571 98 Patenttivaatimukset;
2. 1. Synkroninen demodulaatiolaitteisto tulosignaalia varten, jossa kantoaalto on amplitudimoduloitu bipolaarisella signaalilla, jolla on määrätty kellotaajuus, joka laite sisältää modulaattorin, joka vastaanottaa sisääntulevan moduloidun aallon sekä demoduloin-tikantoaallon, ja joka antaa kantataajuuskaistan bipolaarisignaa-lin, jolloin kyseinen kantoaalto on vaihesäädetty virhesignaalilla, joka on johdettu kyseisestä kantataajuuskaistan bipolaarisignaalis-ta, tunnettu siitä, että laitteistoon sisältyy ensimmäinen ja toinen huipun rajoittaja (E1, E2), joilla on eri polaarisuus, joita rajoittajia syötetään kyseisellä kantataajuuskaistan bipolaa-risignaalilla (S2), kytkettävät integrointilaitteet (II, III, IV), jotka vastaanottavat kyseisen bipolaarisignaalin ja tuottavat vai-hevirhesignaalin (T), sekä loogiset ajoitinlaitteet (I), joita syötetään rajoittajien ulostulosignaaleilla (e1, e2) ja jotka kontrolloivat integrointilaitteita siten, että kantataajuuskaistan bipolaarisignaalin integroituminen tapahtuu ajanjaksona tai sen osan aikana, joka vallitsee ajanhetken, jolloin kyseinen signaali (S2) saavuttaa ensimmäisen rajoittimen rajoitustason sekä myöhemmän ajanhetken välillä, jolloin kyseinen signaali saavuttaa toisen rajoittimen rajoitintason saavuttamatta uudelleen välillä ensimmäisen rajoittimen rajoitintasoa.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että integrointilaitteet käsittävät varauskondensaattorin (C1) ja integroivan vahvistimen (IV), ja että loogiset ajoitinlaitteet (I) ohjaavat kondensaattorin purkautumaan ensimmäisen ajanjakson (τ1) aikana sen jälkeen kun kyseinen signaali on saavuttanut ensimmäisen rajoittimen rajoitintason, ja että tämän kondensaattorin varaus kyseisellä signaalilla toisen ajanjakson (τ2) aikana, joka seuraa ensimmäistä ajanjaksoa, määrää siirtoikkunan esiintymisen kolmannen ajanjakson (τ3) aikana, joka seuraa toista ajanjaksoa, ja herättää siirtosignaalin jonka kesto on (τ4) , kun bipolaarinen signaali saavuttaa toisen rajoittimen rajoitintason kondensaattorin (C1) varauksen siirtämiseksi kyseisen integrointivahvistimen (IV) sisääntuloon, mikäli se esiintyy siirtoikkunassa, jolloin toinen ja kolmas ajanjakso ovat valitut likimain suuruudeltaan 1,5 m ja 0,75 m, jolloin m on bipolaarisen signaalin jaksopituus ja jolloin ensimmäinen ajanjakso (τ1) ja jakso (τ4) ovat oleellisesti lyhyempiä 10 571 98 kestoltaan.
4. 3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että integrointilaitteet käsittävät kenttäilmiötransistorei-ta (W1, W2, W3), joilla varauskondensaattori varataan valinnaisesti, joilla tämä kondensaattori oikosuljetaan valinnaisesti ja joilla kondensaattorin varaus siirretään valinnaisesti välikondensaatto-riin (C2), joka on kytketty integraattorin vahvistimen sisääntuloon lisätransistorin (W4) kautta.
5. 4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että integraattorivahvistimen (IV) ulostulosignaali johdetaan vaihekorjauspiiriin (Y), jossa sisääntulosig-naalista eroitetun kantoaallon vaihe muutetaan.
6. 5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 1-3 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että integrointivahvistimen (IV) ulostulosignaali kontrolloi vapaatoimisen oskillaattorin vaihetta, joka oskillaattori tuottaa, kantoaallon.
7. 1. Anordning för synkronisk demodulering av en inkommande signal, i vilken en bärv&g är amplitudmodulerad med en bipolär signal med en bestämd taktfrekvens, omfattande en modulator som mottar den inkommande modulerade v&gen och en demoduleringsbärv&g, ooh som ger en bipolär signal p& grundfrekvensbandet, varvid nämnda bärv&g fas-förskjutes med en felsignal, som härrör sig fr&n nämnda bipolära signal p& grundfrekvensbandet, kännetecknad därav, att an-ordningen omfattar en första och en andra toppavgränsare (E1, E2) av olika polaritet, vilka avgränsare mätäs med nämnda bipolära signal (S2) p& grundfrekvensbandet, en omkopplingsbar integreringsanordning (II, III, IV) som mottar nämnda bipolära signal och ger en fastfel-signal (T), och logiska tidtagningsanordningar (I), vilka mätäs med utg&ngssignalerna (e1, e2) fr&n avgränsarna och vilka kontrollerar integreringsanordningarna si, att integreringen av den bipolära sig-nalen pi grundfrekvensbandet sker under hela eller en del av ett tidsintervall mellan ett ögonblick d& nämnda signal (S2) n&r avgränsningsniv&n för den första avgränsaren samt ett senare ögonblick, di nämnda signal n&r avgränsningsniv&n för den andra avgränsaren utan att under tiden &ter ha n&tt avgränsningsniv&n för den första avgränsaren.