FI13318Y1 - Suksi - Google Patents

Abstract

Suksi (1), joka käsittää kärjen ja kannan välissä pohjan (2), joka käsittää pitoalueen (3), tunnettu siitä, että pitoalue (3) käsittää tasoportteja (5), jotka kukin käsittävät portin (6) ja sitä suksen (1) kulkusuunnassa (L) seuraavan tason(7).

Description

Suksi

Keksinnön tausta

Keksintö liittyy sukseen, joka käsittää kärjen ja kannan välissä pohjan, joka käsittää pitoalueen.

Ongelmana tunnetuissa suksissa on, että pitoalue täytyy ennen hiih- tämään lähtöä käsitellä erityisellä pitovoiteella, jotta sukset eivät hiihdettäessä lipsu taaksepäin. Pitovoiteen levityspituus on tarkka ja väärin levitettynä pitovoi- de voi estää luiston täysin. Lisäksi tällaiset ennakkovalmistelut voivat olla esteenä koko harrastukselle.

Tunnetaan myös ns. pitopohjasuksi, jossa pitoalueella on suksen le- veyssuunnassa eteneviä uria ja urien välissä on pinnaltaan epätasainen alue. Pi- topohjasuksen tarkoituksena on toimia joka kelillä ilman pitovoiteen käyttöä, mutta käytännössä suksen toiminta on osoittautunut epätyydyttäväksi.

Keksinnön lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on kehittää suksi, jolla yllä mainitut ongelmat saadaan ratkaistua. Keksinnön tavoite saavutetaan suksella, jolle on tunnusomais- ta, että pitoalue käsittää tasoportteja, jotka kukin käsittävät portin ja sitä suksen kulkusuunnassa seuraavan tason. Keksinnön edulliset suoritusmuodot ovat epäit- senäisten suojavaatimusten kohteena.

Tässä tekstissä käytettyjä termejä selostetaan seuraavassa. Suksi käsit- tää kulkusuunnassa ensimmäisenä vaakatasosta ylöspäin taivutetun kärjen ja kulkusuunnassa viimeisenä kannan. Pitoalue on suksen pohjassa pituussuunnas- sa keskellä oleva alue, jonka tarkoituksena on estää suksea lipsumasta. Pitoalueen kohdalla suksen päällä on side, johon hiihtokenkä kiinnitetään. Pitoalueen pituus

N 25 voivaihdella käyttäjästä ja suksesta riippuvista syistä. Pitoalueen molemmin puo-

N lin, toisin sanoen kärjen ja pitoalueen sekä pitoalueen ja kannan välissä on alueet, - joilla yleensä tapahtuu luiston säätäminen. Suksen pohjassa keskellä on pituus- 2 suuntainen kourumainen olas. = Keksinnön tarkoituksena on erityisesti pidon parantaminen ilman pi- o 30 tovoidetta. Todetaan myös, että keksinnön mukaisessa järjestelyssä pitoa ja luis-

N toa voidaan kehittää toisistaan erillisinä. Toisin sanoen, kumpaakin ominaisuutta

S voidaan kehittää huippuunsa toisen siitä kärsimättä.

N Suksen pohjassa esiintyy kahta kitkaa, liike- ja lepokitkaa. Pitoon vai- kuttaa enemmän lepokitka, ts. kitka, joka vaikuttaa koko pohjan alueelle sinä het- kend, kun suksi on pysähtyneenä ennen seuraavaa potkua. Tähän vaikuttaa suk-

seen välittyvä hiihtäjän paino, kun ladun ja suksen pohjan pinta ovat vastakkain.

Mitä tiiviimmin ne ovat yhteydessä, sitä paremmin ne auttavat pitoon.

Pitoon vaikuttaa myös keli. Säätilan vaihtelu vaikuttaa lumen koostu- mukseen ja saa aikaan erilaisia kelejä. Hiihdon kannalta lumen koostumuksessa on kaksi päätyyppiä eli tiivis tai löysä lumi. Tiivisluminen ladun pinta antaa hyvän pidon. Tällainen ladun pinta on yleensä suojakelillä.

Keksintö perustuu siihen, että pitoalue käsittää tasoportteja. Tasopor- tit käsittävät portin ja sitä kulkusuunnassa seuraavan tason. Portilla tarkoitetaan tasoa, joka yhdistää kaksi peräkkäistä tasoa ja jonka kohdalla suksen pitoalueelle muodostuu tasojen välinen korkeusero. Portti tarttuu kiinni ladun pintaan ja tu- keutuu tason aikaansaamaa lumen tiivistymää vasten. Portti saadaan tarttumaan myös jäähän, kun sen reunaan on kiinnitetty kovaa materiaalia, esimerkiksi = te- räspeltiä oleva reuna, joita voi olla 2 — 4 paria siteen alueelle. Portin antama pito syntyy potkun aikana ja myös silloin, kun potku antaa vähän periksi. Portin kor- keusvoiolla 0,5 — 1,5 mm. Tärinän hallinnan kannalta on edullista, että portti on matala.

Porttia seuraavan tason tehtävänä on tehdä lumitiivistymiä portin tu- eksi suksen lipsumisen estämiseksi, ts. tehdä lisää tukipintaa porttia vasten. Näin tapahtuu hiihtäjän painon vaikutuksesta silloin, kun suksi on pysähtyneenä ennen potkua. Tämän tiivistymän vaikutus on sitä suurempi, mitä tiiviimpää, ts. kos- teampaa, lumen koostumus on. Tehokkaimmillaan se on suojakelillä perinteisellä vuorohiihtotyylillä hiihdettäessä, mutta löysällä pakkaslumella heikompi. Näiden eri kelien pitoeroa voidaan kompensoida porttien lukumäärällä, jolloin niiden yh- teisvaikutus saa aikaan riittävän pidon myös tälle huonommalle kelille. Tähän lu- kumäärään vaikuttaa myös suksen pituus/leveys ja osaksi myös hiihtäjän paino.

N Tason toinen tehtävä on liu'uttaa suksea eteenpäin ja samanaikaisesti silti pitää

AN pohja puhtaana lumesta. = Portin reuna voi olla suora, mutta se voi myös olla esimerkiksi kaareva 5 tai sahanterälaitainen. Portti voi ulottua pohjan yli suksen ulkoreunoihin asti, tai © 30 puolet tästä eli olakseen asti 28 - 65%:een kulmassa suksen pituussuuntaan näh-

E den. © Pito voidaan toteuttaa suksen pohjaan joko erillisenä, suksen pohjaan = kiinnitettävänä pitopohjana tai suksen rakenteeseen kuuluvana pitopohjaraken-

N teena.

S 35 Pitoalueen pituus voi olla 500 - 650 mm normaaleissa aikuisten suk- sissa. Oikean ja vasemman jalan suksen pitoalueet ovat keskenään peilisymmetri-

siä. Syynä tähän on se, että lasten suksiin voidaan tehdä sivuttaisluiston estora- kenne.

Pidon lisäksi huomion arvoisia seikkoja suksessa ovat painopiste, poh- jan leveys, vesitiivis liitäntä, pohjamateriaali, luisto ja turvallisuus.

Pitoalueen pituus on yleensä ollut noin 1/3 pohjan koko pituudesta.

Jos suksen sidettä siirretään eteenpäin matkan, joka vastaa noin puolta siteen pi- tuudesta, saadaan hiihtäjän paino jakautumaan pitemmälle alueelle, erityisesti si- teen etupuolelle, jolloin pitoalueen pituus voi olla noin 1/2 pohjan koko pituudes- ta. Samalla pitoaleen tasoporttien määrä kasvaa. Tällöin pito paranee varsinkin kuivalla pakkaslumella.

Suksen pohjan leventäminen voi olla tärkeää silloin, kun latu alkaa pehmentymään, esimerkiksi keväällä. Näin saadaan pintapaine pinta-alayksikköä kohden pienennettyä.

Mikäli pitopohja on rakennettu osista ja siinä on käytetty veden vaiku- — tuksesta paisuvaa ainetta, esimerkiksi puuta, osien toisiinsa liittäminen vesitiivis- ti on tärkeä yksityiskohta. Ratkaisu voi olla esimerkiksi koko pinnan yli jatkuva muovikalvo.

Suksen pohjan materiaalin tulee olla kulutusta kestävä, sileä, lunta hylkivä, lämpöä johtava ja luontaisesti hyvin luistava (pienen liikekitkan omaava).

Pohjan materiaali voi olla kovempi kuin tavanomaisissa suksissa, koska ei käytetä voiteita ja siten ei tarvita niille tarttumapintaakaan. Suksen pohjan materiaali voi olla polytetrafluoroetyleeni (PTFE, kauppanimi Teflon) tai jokin toinen muovima- teriaali.

Suksen liikkuessa lumella syntyy lumen ja suksen pohjan välille liike- kitkaa, joka synnyttää kitkalämpöä. Kun suksen pohjamateriaali on hyvin lämpöä

N johtavaa, kitkalämmön avulla suksen pohjan ja lumen välille voidaan saada aikaan

AN ohut kosteuskerros, joka edesauttaa luistoa. Sopivia materiaaleja kitkalämmön = hyödyntämisessä ovat esimerkiksi kupari, alumiini ja duralumiini. 5 Suksen pohja voi muodostua yhdestä tai useammasta materiaalista. © 30 Luistoa silmällä pitäen porttien jälkeen seuraavat tasot pitää olla tasai-

E sia, mutta kulkusuunnassa viimeisten tasojen loppupää voi olla ohennettu. Ohen- © nus riippuu tason pituudesta ja se voi olla esimerkiksi 1/10 mm. = Suksissa voi olla erillinen jarrutusmekanismi, joka voi olla rakennettu

N suksen sisään. Jarrutus voi tapahtua vipua kääntämällä, joka samalla avaa toimin-

S 35 tavalmiuteen lisäjarrut, jotka saadaan vaaran uhatessa hidastamaan laskunopeut- ta riittävästi laskun aikana saattaen ne toimimaan jalkoja käyttämällä. Laskuissa tapahtuvan jarrutuksen lisäksi jarruja voidaan käyttää hyväksi lisäpidon saavut- tamiseksi liukkaissa nousuissa kovalla ja jäisellä pinnalla.

Kuvioiden lyhyt selostus

Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yh- teydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista:

Kuvat 1 - 4 esittävät halkileikkauksena suksen pohjan rakennetta;

Kuva 5 esittää suksea sivulta päin;

Kuvat 6 — 7 esittävät suksen pohjan kuvioita;

Kuva 8 esittää erään tasoporttiparin muotoa luonnollisessa koossa.

Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Keksinnön mukaisia suksia testattiin erilaisilla hiihtokeleillä luonnon olosuhteissa ja hiihtotunnelissa. Koehiihdossa luonnon olosuhteissa käytettiin ai- na samaa kuntoilulatua, joka on vuoren rinteessä, jonka pituus on noin 500 met- riä. Tässä rinteessä on eri nousukulmia omaavia osuuksia. Välillä on noin 200 metriä tasaista maastoa, jossa voi hiihtää perinteistä tyyliä.

Suksien pito-ominaisuuksia testattiin niin, että toisessa jalassa oli tes- tisuksi ja toisessa jalassa verrokkisuksi. Verrokkisuksena käytettiin suksea, jolla oli siihen asti paras rakenne. Kun käytettiin testeissä samaa latua koko ajan, oli helppoa huomata rakenteen muutoksen vaikutus suhteessa verrokkisuksen ra- kenteeseen. Tavoitteena oli, että kulloinenkin rakenteen muutos tekisi testisuk- sen rakenteesta paremman kuin vierellä kulkevan verrokkisuksen rakenne on.

Pitotesteissä oli aina sama rutiini ja nousutekniikka: Nousu suorilla suksilla alhaalta lähtien sauvat kainalossa mahdollisimman pitkälle, jyrkimmissä kohdissa askeltaen painamalla suksia ja pontevammin napauttaen latua vasten,

N 25 jolloin portit ottavat vielä tehokkaammin pintaan kiinni ja tasojen tehdessä lumi-

N tiivistymistä useimmiten parempia. Suojakelillä tästä on niin paljon apua, että - sama nousu tuli enimmäkseen ylös asti suorin suksin ja useimmiten jopa ilman 2 sauvojen apua. Nousut haarakäynnillä helpottuivat tuntuvasti johtuen porraste- = tuista suksen reunoista. Käytännössä tämä tarkoittaa haarakäynnin kapeampaa v- o 30 kulmaa vaikuttaen sen, että nouseminen ylöspäin nopeutui.

N Hiihtotunnelissa tuntuma latuun oli erilainen kuin ulkona luonnossa.

S Latu oli kovapintainen ja päätelmäksi tuli, että kun tällaisella ladulla saataisiin

N nämä sukset hyvin pitämään, toimisivat ne luonnossakin kaikissa olosuhteissa.

Kehitystyön tuloksia esitetään seuraavassa kuvien avulla. Kuvissa suk- sen etenemissuuntaa on esitetty nuolella D.

Kuvassa 1 on esitetty halkileikkauksena suksen pohjan rakenne, jossa on pohjaan kaiverrettuja syvennyksiä. Rakenne käsittää etuportteja ep ja taka- portteja tp. Etuportti ep on aina auki ja takaportti tp on aina kiinni. Takaportti tp estää lumen vapaan virtauksen suksen alla, jolloin lumi pakkaantuu syvennyksiin 5 ja täyttää ne kokonaan. Tämä tapahtui riippumatta siitä, olivatko syvennykset ly- hyitä vai pitkiä. Rakennetta ei valittu jatkokehitykseen.

Kuvassa 2 on esitetty halkileikkauksena suksen pohjan rakenne, jossa ei ole syvennyksiä. Rakenne käsittää pitolistoja 10, joita on muutama kappale olaksen molemmilla puolilla. Porttina on listan takapää. Pitolistan 10 ohut etupää on upotettuna pohjan pintaan. Koehiihdossa lunta ei tarttunut suksen pohjaan.

Rakennetta ei valittu jatkokehitykseen. Suksen pituussuuntaa kärjestä kantaan päin eli kulkusuuntaa on esitetty nuolella L.

Kuvassa 3 on esitetty halkileikkauksena suksen pohjan rakenne, joka käsittää tasoja 7 ja portteja 6. Sanaa portti käytetään siksi, kun ajatellaan, että lu- mihiukkaset kulkevat avoimen portin kautta hypähtäen tasolta toiselle suksen pohjaa vasten suksen liukuessa eteenpäin. Kuvassa 3 nähdään voimakkaasti suu- rennettuna, miten portin pitää olla vinossa pystysuuntaan nähden niin, ettei se ri- ko lumitiivistymän alkupäätä, vaan tiivistää sitä, kun suksi on pysähtyneenä pot- kun aikana. Tasot 7 ja portit 6 saavat aikaan yhteisvaikutuksellaan sekä pitoa että myös luistoa. Alipaineen aiheuttamaa jarrutusefektiä on silloin enimmäkseen nuolen osoittamassa portin 6 ja sitä suksen pituussuunnassa seuraavan tason 7 kulmauksessa. Peräkkäisillä tasoilla 7 on korkeusero h.

Kuvassa 4 on esitetty halkileikkauksena suksen pohjan rakenne, joka käsittää tasoportin 5, joka muodostuu porteista 6 ja tasoista 7. Tasoportti 5 estää suksea antamasta periksi potkun aikana, eli antaen suksen liukua vain eteenpäin,

N mutta ei taaksepäin. Pitovoiteita ei tarvita, koska pohjaan on rakennettu pysyvä

AN pito-alue. Tähän rakenteelliseen eroon tämä pitosuksen toiminta nimenomaan = perustuu, jossa pääosaa esittää portti 6. Tällaisella rakenteella varustettu suksi 5 saadaan pitämään potkun aikana myös kovalla tai jäisellä pinnalla. Kun portit yl- © 30 — tävät yli suksen reunojen, on siitä paljon apua haarakäyntiä käytettäessä, koska

E suksen reuna tarttuu pintaan paremmin, kun alareunassa on porrastus. © Tällaisessa pitopohjasuksessa portin alareuna ottaa pintaan kiinni en- 3 sin, kun potku tapahtuu. Kun suksi on silloin myös hetkisen pysähtyneenä ennen

N suksen seuraavaa siirtoa, ehtii porttia suksen pituussuunnassa seuraava taso

S 35 muodostamaan lumitiivistymää hiihtäjän painon vaikutuksesta. Tästä tiivistymis- tä portin seinämää vasten portti saa vielä lisätukea työntyessään sitä vasten pot-

kun aikana. Oma vaikutuksensa tähän on kelillä, eli onko lumi tiivistä vai löysem- pää kuten esimerkiksi pakkaslumi on. Suojakelillä on paras pito. Huonompaa ke- liä varten täytyy olla huomattavasti enemmän tasoportteja, että pito olisi riittävän hyvä.

Kuva 5 esittää suksea sivulta päin. Suksen pohjassa on A1-alue, B-alue eli pitoalue, jossa tasoportit ovat (neljä viimeistä tasoporttia 5 on esitetty kuvassa 4) ja C-alue on suksen kantaosan alue. Ensin tehtiin A1-taso, joka alkaa suksen kärjestä asti, päättyen siteen kohdalla porttiin, jonka korkeus oli noin 4,5 mm.

Portin taso oli 90°:een kulmassa vaakatasoon nähden. Portti oli 90°:een kulmassa suksen pituussuuntaan nähden. Toisin sanoen, A1-osa oli sahattu suoraan poikki.

Al-osan pohjamateriaali oli toisesta suksesta irti sahattua pohjaa, joka hiottiin noin 4-5 mm:n paksuiseksi. Koska käytettiin vain yhtä porttia, tämä osa voitiin sellaisenaan, ilman korkeusrimoja kiinnittää sukseen muutamalla ruuvilla, joiden kannat oli upotettu olakseen. Kiinnittäminen aloitettiin kärjet yhdistämällä.

Kun A1-osa oli kiinnitetty suksen pohjaan, alkoi koehiihtäminen vuo- ren rinteessä. Tämä kuntoilulatu oli sekä pehmeä että myös osaksi hyvinkin kova.

Laskiessa se luisti melko normaalisti, mutta kovilla pinnoilla täristen aika tavalla, joka oli kyllä odotettavissakin. Nousuissa oli epävarma pito. Positiivista oli, ettei lunta tarttunut lainkaan suksen pohjaan, joka ratkaisi tulevan kehitystyön suun- nan. Tämän kokeen avulla selvisi, että lumi suksen alla pääsi kulkemaan vapaasti, haittaamatta luistoa. Tästä seurasi päätös jatkaa tämän rakenteen kehittelyä hy- vän pidon saavuttamiseksi.

Seuraavaksi tehtiin rakenteeseen muutos, jossa oli kaksi porttia, li- säämällä A1-osan paksuutta korkeusrimojen avulla siten, että ensimmäisen por- tin korkeus oli 4 mm ja toisen portin 3,5 mm. Ensimmäinen portti tuli siteen etu-

N puolelle ja toinen portti kengän kannan kohdalle.

N Koehiihdossa ei ollut mitään erikoista edelliseen koehiihtoon nähden: = Lumi virtasi suksen alla tarttumatta pohjaan, luisto oli samanlaista ja laskuissa 5 aavistuksen verran vähemmän tärinää, myös pito oli edelleen epävarmaa. Näin © 30 jatkui aina siihen asti, jolloin oli ehditty kokeilla sellaistakin pohjaa, jossa näitä

E portteja oli 5 kappaletta. Vaikka tasoportteja oli tämä määrä, eivät ne vaimentu- o neet kuin aavistuksen verran vähemmän niihin kahteen porttiin verraten, kun = mentiin laskua, jossa oli kovapintaisia kohtia. Joskus lunta tarttui pohjaan, mutta

N niin vähän, ettei se haitannut yhtään luistoa. Pito oli vähän parempi, mutta oli

S 35 edelleenkin epävarma, mikä oli yllättävä huomio. Näiden epäkohtien takia oli pa- rasta luopua tämän rakenteen jatkokehittelystä.

Seuraavaksi kehitettiin nuolenkdrkikuvio, jossa kdrjen sivut ovat 45°:een kulmassa suksen pituussuuntaan nähden. Tämän kuvion kärki on olaksen keskellä, josta ne haarautuvat suksen reunoihin asti muodostaen porttiparin.

Ensin oli pohja, jossa oli 7 porttiparia, joiden korkeudet olivat 3 - 3,5 mm. Ensikokeilussa tuntui suksen kulku pehmeämmältä, koskapa kovissa lasku- osuuksissa tärinääkin oli vähemmän. Pidon varmuus myös vähän parani. Kokeilu- jen aikana varmistettiin käytännössä, kuinka päin nuolenkärkikuvion tulee olla, jotta se antaa paremman pidon eli pitääkö kärjen olla eteen- vai taaksepäin. Teh- tiin silloisen kokeilusuksen vierelle toinen suksi, jossa oli yhtä monta porttiparia tarkalleen samoilla mitoilla, mutta kärjet osoittivat taaksepäin. Näillä kokeiltiin samanaikaisesti, todeten jälkimmäisessä pidon huonommaksi. Kaikissa myö- hemmissä kokeilussa oli käytössä vain kärki eteenpäin -kuvio, kuten on esitetty kuvassa 8.

Nuolenkärkikuvioita kehiteltiin niin, että viimeksi tehdyssä pohjassa —olijo 12 porttiparia, joiden korkeudet olivat +3 mm. Tuloksena oli aika varma pi- to, lumenvirtaus ilman ongelmia ja luistokin hyvä. Tärinää, joka jatkuvasti oli on- gelmana, oli vähiten, kun sitä verrataan kaikkiin edellisiin koehiihtoihin.

Oli vallalla käsitys, että kun portit ovat riittävän korkeita, ne antavat hyvän pidon, mutta aiheuttavat tärinää ja vähentävät lepokitkaa, joka sekin vai- kuttaa pitoon. Seuraavaksi muutettiin kahden jäljellä olevan koesuksen pitopoh- jan rakennetta siten, että toisessa porttien korkeudeksi tuli 2,5 mm ja toisessa 2,0 mm.

Kuvassa 6 on esitetty suksen pohjan kuvio, jossa tasot 7 muodostavat ns. tiiliseinäkuvion, jota kehitettiin seuraavaksi. Porttien tason kulma oli 90? ja samoin niiden kulma suksen pituussuuntaan nähden oli 90°. Porttien korkeudet

N olivat edelleen 1,5 - 2,0 mm. Portteja oli 9 kappaletta sivua kohti eli olaksen 4

AN molemmin puolin yhteensä 18 kappaletta. = Kokeilut osoittivat pidon aika lailla epävarmaksi, vaikkakin luisto oli 5 koko ajan erittäin hyvä. Ei kannattanut jatkaa sen kehittelyä enempää. © 30 Kuvassa 7 on esitetty kolmiokuviointi, jota myös kehitettiin. Siinä

E kaikki kolmion kolme kärkeä yltävät pitopohjan ulkoreunoihin asti. Kolmion yksi © sivu on aina koko mitaltaan jommassakummassa ulkoreunassa. Kolmiot muodos- = tuivat tasoista 73, 74, 75 ja 76.

N Ensin valmistui pohja, jossa oli 10 porrastettua kolmiota. Nämä kaikki

S 35 olivat erikokoisia vieressä olevaan verraten. Tässäkin pyrittiin epäsymmetriseen kuviointiin. Porttien korkeudet olivat 0,8 - 1,3 mm. Koehiihdossa hämmästelyä aiheutti yllättävän hyvä suksen toiminta. Se oli sujuvaa ja luisto oli hyvä ilman tä- rinää. Verrokkisuksena, joka kulki vierellä, oli viimeisiksi kuvailtu 13 porttiparia omaava pitopohjasuksi, jossa on ne teräsreunaiset kolme porttiparia. Tämä kol- miokuvioisen pito oli muuten sama, paitsi jäisellä ladulla noustessa se oli vähän epävarma, johtuen puuttuvista teräsreunaisista porteista. Muuten sen käytös oli sama kuin verrokissa. Porrastettu pohja osoitti toimivuutensa myös tällaisella kuvioinnilla.

Oli saatava tiedoksi, mikä on pienin määrä kolmioita riittävän pidon saavuttamiseksi. Kehitettiin pohja, jossa on kolme pitkähköä kolmiota, joilla on — silti melkein sama vaikutusalue, kuin edellä mainituilla kymmenellä kolmiolla.

Pitkiä portteja on neljä kappaletta, joiden korkeudet ovat myös samat eli 0,8- 1,3 mm.

Koehiihdossa toisena suksena oli kymmenenkolmioinen, johon voitiin verrata reaaliajassa. Luisto oli erinomainen ja käytös sulavaa ja kevyttä, johtuen matalasta A1-osasta. Pito oli vain yllättävän vähän huonompi kuin verrokissa. Tu- lokseksi tuli, että kolmioita pitää olla enemmän kuin kolme kappaletta, eli pitoa ajatellen vähintäänkin kuusi kappaletta. Päätelmäksi tuli, että monenlaiset kuvi- oinnit toimivat, kunhan niiden porrastus säilyy. Tasoportteja pitää myös olla riit- tävästi, jotta tällaiset pitopohjat toimivat kaikilla keleillä. Tässä viimeisessä mal- lissa on portit lisäksi hammastettu, mutta ilman metallia, joka osaltaan parantaa pitoa. Näin menetellen voidaan tehdä muissakin kuvioinnissa. Tämän menetelmä saattaa toisinaan myös vähentää alipainetta suksen pohjassa.

Oli ollut jo jonkin aikaa epäilys, että kuviointi on ollut liian säännöllis- tä/symmetristä. Tämän vuoksi kokeiltiin kuvan 8 mukaista traktorikuviota, jossa nuolenkärjen sivut ovat eri kohdissa kuten traktorin takarenkaassa. Toiveena oli,

N että tämä uusi kuviointi vaikuttaisi siihen tärinäilmiöön.

AN Valmistettiin traktorikuvioinen pohja, jota testattiin hiihtotunnelissa. = Hiihtotunnelissa todettiin selvä myönteinen muutos. Vaikka latu oli yhtä kova 5 kuin edellisellä kerralla, oli testisuksi hiljaisempi kuin vierellä kulkeva nuolen- © 30 padkuvioinen suksi. Myös pito ja luisto paranivat. Sekä testisuksessa että verrok-

E kisuksessa oli kummassakin yhtä monta tasoporttia, joilla oli samat korkeudet ja © tasojen pituudet. Traktorikuvioinen testisuksi liukui pehmeämmin johtuen epä- = symmetrisyydesta.

N Oli löytynyt vihdoinkin oikea kehityssuunta. Seuraavaan muunnok-

S 35 seen tuli 14 tasoporttia ja niissä porttien korkeudet olivat 1-1,5 mm. Porttien kulmat suksen pituussuuntaan nähden vaihtelivat, samoin tasojen pituudet, jol-

loin saatiin lisää epäsymmetrisyyttä. Käytännön testit osoittivat pidon ja luiston edelleen parantuneen. Lisäksi suksen käytös tuli vieläkin sujuvammaksi johtuen melkein olemattomasta tärinästä.

Kehitettiin vielä kolme erilaista pohjaa, joista viimeisessä oli 13 taso- porttia. Siteen kohdalla kolmessa porttiparissa oli hammastetut teräspeltireunat, joiden korkeudet ovat 1,2 mm, muiden porttiparien korkeudet olivat välillä 0,6- 1,0 mm.

Kokeissa huomattiin suksen erittäin sulava käytös, pito oli varmaa myös kovissa/jäisissä nousuissa. Luistokin oli sujuvaa melkein kaikilla keleillä ot- taen huomioon, että pohjamateriaali oli tavallista suksimateriaalia.

Kuvassa 8 on esitetty erästä tasoporttiparia luonnollisessa koossa.

Tämä porttipari perustuu vaihteleviin kulmiin suhteessa suksen pituussuuntaan siten, että vierekkäin olevilla porteilla on eri kulmat, jotka ovat a = 45° ja B = 30°.

Näin portit saatiin toimimaan eri kohdissa ja eri aikaan. Portit toimivat kukin omalla ajallaan itsenäisesti, joka johtuu siis kuvioinnin epäsymmetrisyydestä.

Tämä vähentää kovissa/ jäisissä laskuissa suksien tärinän aivan minimiin eli sa- maan, normaali murtomaasukseen verraten. Esimerkiksi jos suojakelille riittää 5- 6 porttiparia traktorikuviota, tarvitaan löysän lumen keleille noin 10 tasoporttia enemmän. Tämän on käytäntö osoittanut. Jäällä pitoon tarvitaan silti vain 3- 4 te- räsreunaista porttiparia oikeisiin kohtiin sijoitettuina. Kuvasta 8 myös nähdään, että kun suksi lipsahtaa taaksepäin, portit kasaavat lunta olakseen päin, josta ne saavat lisätukea pitoon.

Tässä yleissuksessa on myös riittävän hyvä luisto kaikilla keleillä il- man voitelua, jolloin suksi on huoltovapaa. Tavoitteena on tavallaan itsevoiteleva pohja. Kun huoneenlämmössä ollut suksi viedään lämpimään autoon, jolla ajetaan

N hiihtopaikalle ja näillä suksilla aletaan heti hiihtää, tuntuvat ne aivan alussa luis-

AN tavan erittäin hyvin, mutta vain vähän aikaa. Kun suksen lämpötila palautuu ul- = koilman lämpötilaan, luistokin heikkenee. Edellä mainittua ilmiötä voidaan käyt- 5 tää hyväksi luiston parantamisessa. Tämä edellyttää suksen pohjaan rakenne- © 30 muutosta. Luistopinnan täytyy olla kova ja kulutusta kestävä, sileäpintainen,

E luontaisesti liukas ja hyvin lämpöä johtava. Tarkoituksena on pitää suksen poh- © jassa hyvin pieni lämpötilaero esimerkiksi siten, että suksen pohja on hieman = lämpimämpi kuin ladun pinta. Silloin suksen ja ladun välissä erittäin ohut kos-

N teuskerros, joka on kuin sumua. Tämä antaa riittävän luiston kaikille keleille, kun

S 35 hiihtäjä on tavallinen hiihdon harrastaja.

Luisto on sinänsä riittävän hyvä joillakin keleillä jo nyt, ottaen huomi- oon nykyisen, aivan tavallisen pohjamateriaalin. Saisi olla parempi luisto joillakin keleillä, kun hiihdetään vuorohiihtoa tasamaalla, jossa silti pitoa on riittävästi.

Tavallisten harrastajien keskuudessa on jo kymmeniä vuosia elätelty toivetta, että ilmaantuisi huoltovapaa suksi, jolla olisi helppoa hiihdellä kaikilla keleillä.

Eräs ominaisuus, joka tällaiseen yleissukseen toivotaan, on sen hel- pompi hallittavuus hankalissa tilanteissa, kuten nopeissa laskuissa. Paras apu tä- hän on tietenkin hitaampi vauhti. Nykyisellään porrastettu pohja saa aikaan niin sanotun jarrutusefektin laskun aikana, kun on suojakeli, jolloin se on myös riittä- vän tehokas. Päinvastoin tapahtuu kovalla ja osittain jäisellä ladulla, koska por- rastetussa pohjassa on vähemmän kitkaa kuin sileässä pohjassa. Tästä johtuen porrastettu pohja ei voi muodostaa alipainetta eli imua latua vasten, koska pohjan kontakti ladun pintaan ei ole silloin lainkaan tiivis.

Turvallisuuden kannalta on helppo toteuttaa ja saada toimimaan täl- laisessa porrastetussa pohjassa lisäjarrumekaniikka. Se voidaan kytkeä toimi- maan eri tehoille reaaliajassa. Nykyisellään jarrutusefektiä esiintyy suojakelillä, vieläpä riittävästi, mutta kovissa/jäisissä laskuissa vauhtia on aivan liikaa, koska alipainetta ei silloin voi olla lainkaan riittävästi, siksi tarvittaisiin nämä lisäjarrut, jotta suksia voitaisiin hallita helpommin, jolloin vahingot ja onnettomuudet vä- henisivät.

Kun pitopohja on kiinteäksi rakennettu sukseen kuuluvana osa- alueena, on se silloin oma mallinsa. Sivuprofiililtaan se on kuin normaali suksi, kuitenkin kahdella erolla: side on suksen keskellä ja sen vaikutusalueella suksi on paksumpi / korkeampi, määräytyen porttien lukumäärän mukaan.

Näin ollen voidaan tähän paksumpaan kohtaan tehdä tarpeeksi suuri

N ontto tila, jonne lisäjarrujen mekaniikka pystytään sijoittamaan. Siten etupuolelle

AN asennetaan jarrujen käyttövipu, jolla jarrut kytketään toimimaan ennen tuntema- = tonta tai vaarallista laskua, näin estäen vahingon tai onnettomuuden tapahtuvak- 5 si. Tällainen lisämahdollisuus on hyvänä apuna tavalliselle kuntoilijalle, antaen © 30 enemmän itsevarmuutta ja vähentäen pelon tunnetta.

E Kun edetään askeltaen tai haarakäyntiä kovapintaista/ jäistä nousua, © antaisivat nämä jarrut siihen tilanteeseen myös lisää pitoa. Näin ne estävät suksia = silloin lipsumassa.

N Alan ammattilaiselle on ilmeistä, että tekniikan kehittyessä keksinnön

S 35 perusajatus voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Keksintö ja sen suoritusmuodot eivät siten rajoitu yllä kuvattuihin esimerkkeihin, vaan ne voivat vaihdella suoja- vaatimusten puitteissa.

N

N

O

N

— =

I oO 0

T

[am o ©

N hu +

N

N

O

N

=

Claims (5)

Suojavaatimukset

1. Suksi (1), joka käsittää kärjen ja kannan välissä pohjan (2), joka kä- sittää pitoalueen (3), tunnettu siitä, että pitoalue (3) käsittää tasoportteja (5), jotka kukin käsittävät portin (6) ja sitä suksen (1) kulkusuunnassa (L) seuraavan tason (7).

2. Suojavaatimuksen 1 mukainen suksi, tunnettu siitä, että portin taso (6) on järjestetty muodostamaan terävän kulman tason kanssa, joka on kohtisuo- rassa tasoa (7) vastaan.

3. Suojavaatimuksen 1 tai 2 mukainen suksi, tunnettu siitä, että pito- alueella (B) portin (6) reuna (11) on järjestetty etenemään vinosti suhteessa suk- sen pituussuuntaan.

4. Jonkin edellisen suojavaatimuksen mukainen suksi, tunnettu siitä, että pitoalueella (3) portin (6) reuna (11) on järjestetty etenemään kulkusuun- nassa (L) olakselta (4) vinosti suksen (1) reunaan.

5. Suojavaatimuksen 4 mukainen suksi, tunnettu siitä, että olaksen (4) vastakkaisilla puolilla olevat portin (6) alareunat (11) ovat suksen (1) pituus- suunnassa eri kohdalla. N N O N O O I a a © al 3 N N O N >”