FI123817B

FI123817B - Järjestely akkujen lataamiseksi

Info

Publication number: FI123817B
Application number: FI20105041A
Authority: FI
Inventors: Jouko Kuisma
Original assignee: Teknoware Oy
Priority date: 2010-01-19
Filing date: 2010-01-19
Publication date: 2013-11-15
Also published as: EP2346137A3; FI20105041A0; FI20105041A; EP2346137A2; EP2346137B1

Description

Järjestely akkujen lataamiseksi

Keksinnön tausta

Keksintö liittyy akkujen lataamiseen ja erityisesti yksittäisten kennojen sarjaan/rinnankytkennöistä muodostuvan akuston lataamiseen. Yksi kenno 5 muodostuu sähkökemiallisesta parista, jonka sähkömotorinen voima määräytyy elektrodien materiaalin ja elektrolyytin sähkökemiallinen sarjan mukaan. Tyypillisiä akkukennoja ovat lyijy- ja lipeäakut (Pb- ja NiCd-akut). Uusimmat akut ovat litiumpohjaisia.

Paikallisakustoja käytetään erilaisissa jatkuvaa sähkönsaantia vaa-10 tivissa kohteissa verkkokatkoksen ajan varavirtalähteinä. Tyypillisiä varmistus-kohteita ovat sähkölaitokset, puhelinlaitteet ja rakennusten paloilmoitus- ja tur-vavalolaitteet. Tällöin akustot ovat normaalisti kytkettyinä varaajaan, joka pitää ne jatkuvasti varaustilassa niin sanotussa puskuvarauksessa (varaaja IU-toiminen / DIN 41773). Kuvio 1 esittää tällaista varausjärjestelyä. Puskuvara-15 uksessa akuston 2 kaikki kennot 3 ovat sarjaan kytkettyjä ja niiden läpi kulkee sama varaajan 10 syöttämä varausvirta. Tämä edellyttää, että akuston 2 kennot 3 ovat tasalaatuisia eli niiden kapasiteetti ja itsepurkausvirta ovat saman suuruisia.

Tuotantoteknillisistä syistä akustojen kennot eivät koskaan kuiten-20 kaan ole täysin identtisiä, vaan niiden välillä on aina pieniä eroja. Tämä aiheuttaa kennoihin pieniä vaihteluja muun muassa kapasiteetin ja itsepurkauksen suhteen. Tämä ilmenee jälleenvarauksessa kennojen varausjännitteiden eroina, jotka aiheuttavat kennoihin vajaita varaustiloja. Lisäksi kennojen vanheneminen lisää eroja kennojen välille. Tätä varten ovat eri yhtiöt kehittäneet erilai-25 siä kennokohtaisia valvonta- ja säätölaitteita. Yleensä nämä ovat vakiojännite- ^ pohjaisia, eli kennojännitteen noustessa yli sallitun rajan rajoittaa kyseessä ^ oleva kennokohtainen valvonta jännitteen ohjaamalla varausvirtaa kulkemaan o V sivuvirtapiirin (by-pass) kautta kennon ohi. Tällöin muut kennot saavat edelleen ^ varausvirtaa, mutta jo täyteen varautunut kenno ei ylilataudu. Tällaiset sovelluit 30 tukset ovat yleisiä varsinkin matala-antimoni-ja kalsiumlejeeratuilla lyijyakuilla, Q_ ___ joiden itsepurkausvirta on hyvin pieni. Siksi näissä kennojen erot korostuvat yl- o läpitovarauksessa.

° Julkaisussa CHI 1 855-6 /1983 IEEE (s. 60) esitetyt kytkennät poh- o ^ jautuvat juuri lyijyakkujen kennojen varauksen tasapainottamiseen, eli missä 35 varausvirta on hyvin pieni. Lyijyakuilla ylivaraus ei aiheuta mitään suurta riskiä, ainoastaan lyhentää akun elinikää. Tästä syystä käytetyt varauksenvalvojat pe- 2 rustuvat pienen varausvirran käsittelyyn. Lisäksi ne toimivat itsenäisesti eivätkä ole kytketty ohjamaan varaajaa.

Uusimmat akut, litiumakut, ovat kriittisempiä ylilataukselle, kuin perinteiset Pb- ja NiCd-akut. Litiumakkujen ylilatauksessa on akkujen kuumene-5 misen aiheuttaman tuhoutumisen lisäksi myös suuri räjähdysvaara. Siksi liti-umakuilla akkujen kennokohtainen varausvalvonta (battery monitoring) on pakollista. Valvonta on yleensä toteutettu akuston jokaisen kennon yksilöllisellä valvonta/ohjauslaitteella, joka mittaa kennokohtaisia varausjännitteitä ohjaten niiden mukaan akuston varauslaitteen pois toiminnasta. Toinen vaihtoehto on 10 edellä mainittu kennokohtainen sivuvirtapiirillä varustettu jännitteen tasausyk-sikkö.

Patenttijulkaisussa US 6,211,650 on esitetty esimerkki varausvirtaa sivuvirtapiirin kautta kulkemaan ohjaavasta varausjärjestelystä. Siinä sivuvirta (by-pass-virta) johdetaan kennokohtaisesti valvontayksikön kautta MOS-15 FET:iin, jossa sivuvirran aiheuttama teho synnyttää lämpöhäviöitä. Muu akusto varautuu edelleen, mutta jo täyteen varautuneet tai vialliset kennot eivät saa ylivarausta. Koska varausvirran kulkeminen sivuvirtapiirin kautta aiheuttaa tehohäviöitä, lämpenee sivuvirtapiiriyksikkö. Litium-ioniakuilla on iso varausvirta, joten niiden sivuvirtapiirillä varustettu valvontayksikkö on rakennettava kestä-20 mään suuri häviöteho. Tämä vaatii tehojäähdytyselementtien integroimista si-vuvirtapiiriyksikköön, joten järjestelystä tulee isokokoinen ja kallis.

Patenttijulkaisu US 6,271,646 esittää samankaltaisen järjestelyn, mutta siinä tehohäviöiden välttämiseksi sivuvirta ohjataan erilaisten monimutkaisten kytkentäjärjestelyiden kautta akuston muihin kennoihin.

25 Patenttijulkaisussa US 6,121,752 kennon yli olevaa varausjännitettä hallitaan sivuvirtapiiriyksiköllä. Julkaisussa varaajan varausvirtaa ei kuitenkaan 5 ohjata, vaan varaaja on keksinnön ulkopuolinen laite. Joissakin suoritusmuo-

CNJ

^ doissa varaajan jännitteelle on ennalta määritetty arvoja joista julkaisussa esi- v tetty ohjain valitsee sopivan. Jännitettä ei kuitenkaan suoranaisesti säädetä.

30 Suurinta osaa julkaisun suoritusmuodoista ei voi toteuttaa siten, että sarjaan | kytkettyjen kennojen määrää voisi helposti muuttaa, sillä kennokohtaiset va- rausjännitteen valvonnat eivät ole keskenään identtisiä. Ainakin osassa suori-g tusmuodoista sivuvirtapiirit pitää mitoittaa kestämään koko varausvirta.

° Patenttijulkaisussa US 6,025,696 on käytössä sivuvirtapiiri, jossa ei 00 35 ole mukana resistanssia. Lisäksi kytkennässä on mukana kytkin, jolla vikaan- 3 tuneen kennon navat voidaan oikosulkea. Varaajan virtaa tai jännitettä ei kuitenkaan ohjata.

Patenttijulkaisussa US 5,850,136 käytetään myös sivuvirtapiiriä, mutta sivuvirtapiiriä ohjataan päälle ja pois siten, että ollessaan johtavana sen 5 läpi kulkee vakiovirta. Kennon yli olevaa jännitettä ei pidetä vakiona. Varaaja on vakiovirta/jännitelähde ja sitä ei ohjata mitenkään.

Patenttijulkaisussa US 5,850,351 käytetään sivuvirtapiiriä, joka muodostuu mikro-ohjaimen ja LEDien kautta kulkevasta reitistä. Kennon yli olevasta jännitteestä tuotetaan mikro-ohjaimelle käyttöjännite, jota kuormitta-10 maila saadaan osa varausvirrasta ohittamaan kennon. Mikro-ohjain mittaa kennon yli olevaa jännitettä ja säätää kuormitusta mittauksen perusteella. Varaajan toimintaa ei ohjata.

Patenttijulkaisussa US 5,578,914 varausjännitettä ohjataan sivuvir-tapiirillä. Varausjännite kennon yli pyritään pitämään vakiona ohjaamalla va-15 rausvirtaa sivuvirtapiirin kautta. Kun sivuviralle asetettu yläraja (saturaatioar-vo), saavutetaan, lähtee latausjännite taas nousemaan. Varausjännitteen noustessa asetetun rajan yli, lähtee sivuvirtapiiriyksiköltä digitaalinen (päällä/ pois) ilmaisutieto varaajalle. Tällä ohjaustiedolla ohjataan varaajan varausvir-taa pienemmäksi portaittain. Julkaisussa ja esitetyssä uudessa keksinnössä 20 ohjetieto pohjautuu kennon yli olevaan jännitteeseen.

Keksinnön lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on kehittää järjestely siten, että yllä mainitut ongelmat saadaan ratkaistua. Keksinnön tavoite saavutetaan järjestelyllä, jolle on tunnusomaista se, mitä sanotaan itsenäisessä patenttivaatimuksessa. Kek-25 sinnön edulliset suoritusmuodot ovat epäitsenäisten patenttivaatimusten koh-^ teenä.

^ Keksintö perustuu siihen, että akuston jokaiseen kennoon liittyy vai-

O

V vontayksikkö, jolla hallitaan kennon jännitettä ohjaamalla tarvittaessa osa va-

LO

>- rausvirrasta kulkemaan valvontayksikön sivuvirtapiirin kautta. Kennon jännitet- | 30 tä mitataan ja mitatun arvon noustessa yli asetetun raja-arvon antaa valvon- tayksikkö ohjaustiedon varaajalle, joka alentaa akuston varausjännitettä. Vacs raajan varausjännitettä alennettaessa alenee myös varausvirta välillisesti. Sää- ° töä jatketaan niin kauan, kunnes mitatun kennon jännitteen arvo alittaa asete- o w tun kennokohtaisen valvontayksikön raja-arvon. Poiketen tunnetusta tekniikas- 35 ta keksintö perustuu kennon jännitteen ohjaamiseen sivuviralle vasteellisena.

4

Keksinnön mukaisen järjestelyn etuna on aikaisempaa yksinkertaisempi toteutus. Keksinnön mukainen järjestely antaa mahdollisuuden saada aikaan säätösilmukka, jossa varaajan varausjännitettä ohjataan aktiivisesti. Keksinnön avulla sivuvirtapiiri voidaan mitoittaa siten, että sen tarvitsee kestää 5 vain osa varausvirrasta.

Kuvioiden lyhyt selostus

Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yhteydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista kuvio 1 esittää akustoa ja varauslaitetta, 10 kuvio 2 esittää keksinnön järjestelyä, kuvio 3 esittää valvonta- ja sivuvirtapiiriyksikköä kennon jännitteen mittauksella ja lineaarisella varaajan ohjauksella ja kuvio 4 esittää valvonta- ja sivuvirtapiiriyksikön virranmittauksen toimintakäyrän ja sen erilaisia toimintamuotoja.

15 Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Keksinnön mukaisessa järjestelyssä käytetään samaa perusperiaatetta, kuin julkaisussa CHI 1 855-6 / 1983 IEEE esitetyssä sivuvirtapiirillä varustetussa vakiojännitevalvojassa. Kuvio 2 esittää keksinnön järjestelyä, jossa akuston 2 jokaiseen kennoon 3 liittyy valvontayksikkö 4, jolla hallitaan kennon 20 jännitettä ohjaamalla tarvittaessa osa varausvirrasta kulkemaan valvontayksikön 4 sivuvirtapiirin kautta. Valvontayksikössä 4 kennon 3 yli olevaa jännitettä mitataan ja jännitteen noustessa yli asetetun raja-arvon antaa valvontayksikkö 4 ohjaustiedon ctrl varaajalle 1, joka alentaa akuston 2 varausjännitettä. Varaajan 1 ulostulojännitettä alennettaessa alenee myös varausvirta välillisesti, ” 25 jolloin akuston 2 kennojen jännite alenee. Säätöä jatketaan niin kauan, kunnes o ^ ylijännitteisten kennojen 3 jännite alittaa asetetun kennokohtaisen valvontayk- Y sikön 4 raja-arvon. Kennon jännite muuttuu valvontayksikön 4 sivuviralle vas- !£ teellisenä, esimerkiksi kuten kuviossa 4, ja valvontayksikkö 4 antaa kennon g jännitteeseen pohjautuvan ohjaustiedon varaajalle mahdollistaen varaajan va-

CL

30 rausjännitteen portaattoman säätämisen.

g Eräässä vaihtoehdossa varaaja 1 voidaan kytkeä valvontayksikön 4 m o antaman tiedon perusteella kokonaan pois toiminnasta ja samalla antaa hälyni tysilmoitus huoltohenkilöstölle. Hälytystoiminto voidaan liittää myös järjestelyn muihin sovellutusmuotoihin.

5

Sivuvirtapiiri voidaan rakentaa käsittelemään (kestämään termisesti) osa varaajan 1 maksimivirrasta, esimerkiksi 20 % - 50 %. Tällä sivuvirtapiirin käytöllä saadaan etu, jolloin varaaja 1 yhdessä sivuvirtapiirin kanssa tasoittaa litiumakuston 2 kennojen 3 erot varaamalla vajaassa varaustilassa olevia ken-5 noja 3 ja ohjaamalla jo täyteen varattujen tai viallisten kennojen 3 varausvirtaa kulkemaan sivuvirtapiirin kautta. Toisaalta, jos kennojen 3 kapasiteettierot ovat ratkaisevan suuria (esimerkiksi 20 % - 50 %), ei sivuvirtapiiriä jouduta mitoittamaan termisesti liian suureksi tällaisen viallisen kennotapauksen mukaisesti. Sivuvirtapiirillä varustetun valvontayksikön 4 antama varaajan 1 ohjaustieto 10 voidaan myös järjestellä lineaariseksi, epälineaariseksi tai jopa sellaiseksi, että se suoraan antaa päälle/pois- ohjauksen varaajalle.

Uusimmat litium-rautafosfaattiakut eivät ole enää niin kriittisiä va-rausjännitteiden suhteen kuin aikaisemmat sovellutukset. Niinpä litium-rautafosfaattiakkuja voidaan jo valmistaa 6 V ja jopa 12 V kennoryhminä. Niis-15 sä ei enää vaadita kennokohtaista valvontaa ja yksittäisten kennojen navat eivät ole enää näkyvissä kotelon ulkopuolella. Tässä esitettyä kytkentäjärjestelyä voidaan myös käyttää akkuryhmien (battery block) jännitteiden tasaamiseen yksittäisten kennojännitteiden sijasta. Tällöin jänniteasetukset on tehtävä vastaavasti kaksi tai neljä kertaa suuremmille arvoille. Kennot voidaan myös liittää 20 kennoryhmiksi siten, että ryhmässä on rinnakkain kytkettynä useampia kennoja. Tässä dokumentissa mainitut kennot voidaan korvata edellä mainituilla kennoryhmillä.

Kuviossa 3 on esitetty keksinnön edullinen suoritusmuoto, jossa valvontayksikkö 4 ohjaa kennon 3 varausvirtaa kulkemaan tarpeen mukaan sivu-25 virtapiirin kautta. Kennoa 3 varattaessa nousee kennon 3 jännite UB suhteessa varaustilaan. Toisin sanoen kennon 3 täyttyessä kennon 3 jännite UB siis nou-5 see. Vahvistimen 4.1 ei-invertoivaan (+) tuloon tuodaan referenssijännite Uref,

CNJ

^ joka tuotetaan jännitesäätimellä, kuten zener-diodilla 4.2 ja sen etuvastuksella v 4.3. Vahvistimen 4.1 invertoivaan (-) tuloon tuodaan kaksi mittaustietoa sum- m 30 mausvastusten 4.4 ja 4.5 kautta. Ensimmäinen näistä mittaustiedoista on ken-| non jännitteen oloarvo UB,o, joka muodostetaan kennon jännitteestä UB kahden vastuksen 4.6 ja 4.7 avulla. Toinen mittaustieto on kennon 3 jännitteeseen UB g ja sivuvirtaan Is verrannollinen jännite UBis,o, joka saadaan virranmittausvastuk- ° seita 4.8 säätöpotentiometrin 4.9 avulla.

00 35 Aluksi tarkastellaan pelkästään ensimmäisen mittaustiedon, kennon jännitteen oloarvon, vaikutusta kytkentään. Kun kennon jännitteen oloarvo UB0 6 on referenssijännitteen UREf alapuolella, on vahvistimen 4.1 lähtö ylhäällä ja transistori 4.10 ei-johtavassa tilassa (sulkutilassa). Tällöin ei myöskään sivuvir-taa Is kulje, joten virranmittaustieto UBis,o on samansuuruinen kuin kennon jännitteen oloarvo UBj0. Kun kennon jännite UB varauksen aikana nousee niin suu-5 reksi, että vahvistimen 4.1 invertoivan (-) tulon arvo saavuttaa referenssijännitteen Uref arvon, alkaa vahvistimen 4.1 lähdön jännite laskea ohjaten transistoria johtavaan tilaan. Tällöin kennon 3 varausvirtaa alkaa kulkea transistorin kautta. Virta ohjautuu sellaiseen tilaan, että kennon 3 jännite UB pysyy vakaana. Toisin sanoen, jos sivuvirta Is kasvaa niin suureksi, että kennon 3 jännite 10 UB alkaa pienentyä, pienentää vahvistin 4.1 transistorin 4.10 ohjausta siten, että myös sivuvirta Is alenee ja kennon 3 jännite UB pääsee nousemaan. Näin valvontayksikkö 4 vakavoi kennon 3 jännitteen UB kuvion 4 käyrän 0 mukaiseksi. Kennon jännite UB pysyy vakiona sivuvirrasta Is riippumatta. Varaaja rajoittaa sivuvirtaa Is siten että sille asetettu yläraja (2 A kuviossa 4) ei ylity.

15 Kun lisäksi huomioidaan kuvion 3 kytkennän 4 sivuvirran mittaustie to UBis,o, saadaan kennon 3 jännitettä UB muutettua myös sivuviralle Is vasteel-lisesti. Sivuvirran mittaustieto UBIS,o on sivuviralle Is ja kennon jännitteelle UB vasteelleen seuraavasti:

20 UB1S 0 — UB -k RS IS

missä Rs on tehovastuksen 4.8 resistanssi ja k on säätöpotentiomet-rin 4.9 jännitejaon suhdeluku välillä 0-1. Sivuvirran Is kasvu siis pienentää sivuvirran mittaustietoa UBIS,o· Sivuvirran mittaustieto UBIS,o viedään summaus-25 vastuksen 4.5 kautta vahvistimen 4.1 invertoivaan (-) tuloon. Vahvistimelle 4.1 invertoivaan (-) tuloon tulee nyt summausvastusten 4.4 ja 4.5 kautta kennon o jännitteen oloarvon UB0 ja sivuvirran mittaustiedon UBIS,o summatieto UB+BIS,o· (Λ, Sivuvirran mittaustiedon UBIS,o arvo pienentyessä pienentyy myös summatieto ^ UB+ms,o Toisin sanoen sivuvirran kasvaessa pienenee summatieto UB+ms,o, joka 30 on yhdistetty vahvistimeen 4.1 invertoivaan (-) tuloon. Vahvistin 4.1 korjaa ti-

X

£ lannetta ohjaamalla kennon jännitettä UB suuremmaksi. Näin saadaan kennon T- jännitteestä UB myös sivuviralle Is vasteellinen. Kuviossa 4 on esitetty kennon

\J

g jännitteelle UB erilaisia sivuviralle Is vasteellisia käyrämuotoja riippuen suhde- o g luvusta k. Ensimmäinen käyrä 0 kuvaa tilannetta, jossa suhdeluku k = 0, eli 00 35 säätöpotentiometrilta 4.9 saatu mittaustulos on sama kuin kennon jännite UB.

Tällöin siis kennon jännite UB ei ole sivuviralle Is vasteellinen. Kolme muuta 7 käyrää (/, II, III) esittävät tilanteita joissa suhdeluku k on nollaa suurempi. Suhdeluvun k kasvattaminen lisää sivuvirran Is vaikutusta kennon jännitteeseen UB- Suhdeluvun arvolla k= 1 säätöpotentiometrilta 4.9 saatu mittaustulos vastaa tehovastuksen 4.8 yli olevaa jännitettä.

5 Kuviossa 3 on myös esitetty ohjaustiedon ctrl tuottaminen kennon jännitteestä UB. Kennon jännite UB muunnetaan A/D-muuntimella 4.11 digitaaliseen muotoon ohjaustiedoksi ctrl ja välitetään varaajalle, joka on esitelty kuviossa 2 viitteellä 1. Ohjaustieto ctrl on galvaanisesti erotettu valvontayksikön 4 kytkennästä. Ohjaustieto ctrl voidaan välittää varaajalle myös analogisessa 10 muodossa.

Kuviossa 3 on lisäksi esitetty vahvistimen 4.1 kompensointivastus 4.13, transistorin 4.10 kannan etuvastus 4.14 ja vahvistimen 4.1 ei-invertoivan (+) tulon etuvastus 4.15. Kuvion 3 kytkentä on esitetty vain periaatetasolla ja esimerkiksi vahvistin voi olla P-säädin, tai myös Pl- tai PID-säädin tai mikä ta-15 hansa näiden yhdistelmä. Alan ammattilaiselle on ilmeistä, että tekniikan kehittyessä keksinnön perusajatus voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Keksintö ja sen suoritusmuodot eivät siten rajoitu yllä kuvattuihin esimerkkeihin vaan ne voivat vaihdella patenttivaatimusten puitteissa.

CO

δ

CM

o m

X

IX

Q.

O

m o δ

CM

Claims

1. Järjestely akkujen lataamiseksi, joka järjestely käsittää kennoryhmiä (3), jotka käsittävät yhden tai useamman kennon, akuston (2), joka käsittää kaksi tai useampia sarjaan kytkettyjä ken- 5 noryhmää (3), kennoryhmäkohtaiset valvontayksiköt (4), jotka on sovitettu hallitsemaan kennoryhmäkohtaisesti kennoryhmän (3) jännitettä ohjaamalla tarvittaessa osan varausvirrasta kulkemaan valvontayksikön (4) sivuvirtapiirin kautta kennoryhmän (3) ohi ja käsittävät välineet varaajalle (1) välitettävän ohjaustieto don {ctrl) määrittämiseksi ja akustoa (2) varaavan varaajan (1), joka käsittää välineet akuston (2) varaamiseksi vasteellisena minkä hyvänsä valvontayksikön (4) määrittämälle ohjaustiedolle {ctrl), tunnettu siitä, että valvontayksiköt (4) on sovitettu ohjaamaan kennoryhmän jännitettä 15 (%) vasteellisena valvontayksikön (4) sivuvirtapiirin sivuviralle {Is), välineet ohjaustiedon määrittämiseksi on sovitettu määrittämään ohjaustiedon {ctrl) vasteellisena kennoryhmän jännitteelle (UB) ja akustoa (2) varaava varaaja (1) käsittää välineet varausjännitteen jännitetason muuttamiseksi vasteellisena minkä hyvänsä valvontayksikön (4) 20 määrittämälle ohjaustiedolle {ctrl).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että välineet ohjaustiedon määrittämiseksi on sovitettu määrittämään ohjaustiedon {ctrl) lineaarisesti vasteellisena kennoryhmän jännitteelle {UB).

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että 25 välineet ohjaustiedon määrittämiseksi on sovitettu määrittämään päälle/pois- „ tyyppisen ohjaustiedon {ctrl) vasteellisena kennoryhmän jännitteelle {UB). δ

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 3 mukainen järjestely, tunnet- ό t u siitä, että akustoa (2) varaava varaaja (1) käsittää välineet akuston (2) va- ^ raamiseksi vasteellisena minkä hyvänsä valvontayksikön (4) määrittämälle oh- 30 jaustiedolle {ctrl) siten, että varaaja (1) alkaa rajoittaa akuston (2) varaamista £ minkä hyvänsä valvontayksikön (4) määrittämän ohjaustiedon {ctrl) arvon ylit- ^ täessä ennalta määritetyn raja-arvon.

§ 5. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 3 mukainen järjestely, tunnet- o 5. u siitä, että akustoa (2) varaava varaaja (1) käsittää välineet akuston (2) va- CVJ 35 raamiseksi vasteellisena minkä hyvänsä valvontayksikön (4) määrittämälle ohjaustiedolle {ctrl) päälle/pois-tyyppisesti.