FI109735B - Vastaanottomenetelmä ja vastaanotin - Google Patents

Description

I 1 109735

Vastaanottomenetelmä ja vastaanotin

Tekniikan ala

Keksinnön kohteena on vastaanottomenetelmä koodi-5 jakomonikäyttömenetelmää soveltavassa järjestelmässä, jossa vastaanotettu lähete muunnetaan digitaaliseen muotoon, joka vastaanotettu lähete käsittää halutun signaalin sekä joukon häiritseviä signaaleita, jotka signaalit on kukin kerrottu jollain tunnetun koodijoukon koodilla ja jossa menetelmässä 10 ainakin osa haluttua signaalia häiritsevistä signaaleista poistetaan halutusta signaalista, ja haluttu signaali ilmaistaan häiriönpoiston jälkeen, vastaanotetusta lähetteestä estimoidaan häiritsevien signaalien lukumäärä.

Tekniikan taso 15 Esillä olevaa keksintöä voidaan soveltaa erityisesti CDMA-tiedonsiirtojärjestelmissä. CDMA on hajaspektritek-niikkaan perustuva monikäyttömenetelmä, jota on viime aikoina ryhdytty soveltamaan solukkoradiojärjestelmissä aiempien FDMA:n ja TDMA:n ohella. CDMA:11a on useita etuja ver-20 rattuna aiempiin menetelmiin, kuten taajuussuunnittelun yksinkertaisuus sekä spektritehokkuus.

CDMA-menetelmässä käyttäjän kapeakaistainen datasig- :Y: naali kerrotaan datasignaalia huomattavasti laajakaistai- • · *.*. semmalla hajotuskoodilla suhteellisen laajalle kaistalle.

• · .••,25 Tunnetuissa koejärjestelmissä käytettyjä kaistanleveyksiä ♦ « .!’* on esimerkiksi 1,25 MHz, 10 MHz sekä 25 MHz. Kertomisen yh-teydessä datasignaali leviää koko käytettävälle kaistalle.

• · » *·’ * Kaikki käyttäjät lähettävät samaa taajuuskaistaa käyttäen samanaikaisesti. Kullakin tukiaseman ja liikkuvan aseman • · •.’••30 välisellä yhteydellä käytetään omaa hajotuskoodia, ja käyt-’ : täjien signaalit pystytään erottamaan toisistaan vastaanot- :·*, timissa kunkin käyttäjän hajotuskoodin perusteella. Hajo- ’... tuskoodit pyritään valitsemaan siten, että ne ovat kes- kenään ortogonaalisia, eli eivät korreloi toistensa kanssa.

'C”35 Tavanomaisella tavalla toteutetussa CDMA-vastaanotti- 2 109735 missä olevat korrelaattorit tahdistuvat haluttuun signaaliin, joka tunnistetaan hajotuskoodin perusteella. Data-signaali palautetaan vastaanottimessa alkuperäiselle kaistalle kertomalle se uudestaan samalla hajotuskoodilla kuin 5 lähetysvaiheessa. Ne signaalit, jotka on kerrottu jollain toisella hajotuskoodilla, eivät ideaalisessa tapauksessa korreloi ja palaudu kapealle kaistalle. Täten ne näkyvät kohinana halutun signaalin kannalta. Tavoitteena on siis ilmaista halutun käyttäjän signaali usean häiritsevän sig-10 naalin joukosta. Käytännössä hajotuskoodit eivät ole korreloimattomia ja toisten käyttäjien signaalit vaikeuttavat halutun signaalin ilmaisua vääristämällä vastaanotettua signaalia lineaarisesti. Tätä käyttäjien toisilleen aiheuttamaa häiriötä kutsutaan monikäyttöhäiriöksi.

15 Monikäyttöhäiriön aiheuttaman signaalin laadun hei kentymisen poistamiseksi on kehitetty lukuisia vastaanotto-menetelmiä. Näitä on sekä perinteinen yhden käyttäjän vastaanotto, että monen käyttäjän samanaikaisen ilmaisun mahdollistavat menetelmät. Perinteisessä yhden käyttäjän 20 vastaanotossa vastaanotettua lähetettä korreloidaan lineaarisella sovitetulla suodattimena, joka ei ota huomioon *·.. muita lähetteen käsittämiä signaaleja kuin halutun käyttä-jän signaalin. Tämä on yksinkertainen toteuttaa, mutta se ·.·. on herkkä ns. lähi-kauko -ilmiölle, jossa lähellä oleva lä- .•••,25 hetin voi tukkia kauempana olevien lähettimien signaalin.

.!*’ Optimaalinen monen käyttäjän ilmaisin (MUD, multiuser detector) koostuu joukosta lineaarisia sovitettuja suo- * · · *·’ * dattimia ja Viterbi-ilmaisimesta. Eräs tunnettu lineaarinen monen käyttäjän ilmaisin on LS-ilmaisin (least squares :.'··30 detector), jota kutsutaan dekorreloivaksi ilmaisimeksi.

' Tämä ilmaisin tarvitsee käytettyjen koodien keskinäisiä ristikorrelaatioita. Edelleen on kehitetty myös muita '... lineaarisia ilmaisimia, jotka perustuvat pienimmän neliösumman (MMSE) kriteeriin. Näille menetelmille ovat su-•:":35 kua myös aliavaruus-menetelmät, joiden tarkoituksena on es- 3 109735 timoida vastaanotetun signaalin signaalialiavaruutta. Näiden menetelmien haittapuolena on niiden monimutkaisuus, joka kasvaa eksponentiaalisesti käyttäjien lukumäärän mukana .

5 Keksinnön tunnusmerkit

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin toteuttaa vastaanottomenetelmä, jolla tunnettujen menetelmien haittapuolet voidaan välttää. Keksinnön tarkoituksena on toteuttaa vastaanottomenetelmä ja vastaanotin, jonka toteutus 10 ei ole liian kompleksinen ja joka poistaa monikäyttöhäiriön vaikutuksen halutusta signaalista tehokkaasti.

Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että vastaanotetusta lähetteestä estimoidaan häiritsevien signaalien käyttämät 15 koodit, ja että havaittujen signaalien vaikutus poistetaan halutusta signaalista.

Keksinnön kohteena on lisäksi vastaanotin koodijako-monikäyttömenetelmää soveltavassa järjestelmässä, joka käsittää välineet muuntaa vastaanotettu lähete digitaaliseen 20 muotoon, joka vastaanotettu lähete käsittää halutun signaalin sekä joukon häiritseviä signaaleita, jotka signaalit on kukin kerrottu jollain tunnetun koodijoukon koodilla ja jo-ka vastaanotin käsittää välineet poistaa ainakin osa halut-*.*. tua signaalia häiritsevistä signaaleista halutusta signaa- .*•*.25 lista, ja välineet ilmaista haluttu signaali häiriönpoiston • · jälkeen, välineet estimoida vastaanotetusta lähetteestä häiritsevien signaalien lukumäärä. Keksinnön mukaiselle '·’ * vastaanottimelle on tunnusomaista, että vastaanotin käsittää välineet estimoida vastaanotetusta lähetteestä häirit-:.’*:30 sevien signaalien käyttämät koodit.

Keksinnön mukaisella ratkaisulla saavutetaan useita ;·] etuja. Keksinnön mukainen ratkaisu tarvitsee toimiakseen * · · ainoastaan tiedon käytetystä koodijoukosta. Esimerkiksi ”· tietoa aktiivisten käyttäjien koodeista tai käyttäjien lu- *·‘: 35 kumäärää ei tarvitse signaloida vastaanottimelle. Täten 4 109735 järjestelmän signalointikuorma ei kasva. Keksinnön mukainen ratkaisu ei myöskään ole herkkä virheille. Mikäli estimoinnissa tapahtuvien virheiden lukumäärä jostain syystä kasvaa, signaalin laadussa ei tapahdu äkkinäisiä muutoksia, 5 vaan laatu heikkenee asteittain.

Aktiivisten käyttäjien koodeja ja lukumäärää ei myöskään tarvitse välttämättä estimoida jokaisen symbolin ilmaisun yhteydessä, koska nämä parametrit muuttuvat hitaasti verrattuna symbolinopeuteen. Täten tarvittavaa pro-10 sessointikapasiteettia voidaan haluttaessa vähentää. Menetelmää voidaan siis soveltaa halutulla tarkkuudella riippuen kulloisenkin vastaanottimen prosessointikapasiteetista .

Kuvioiden selitys 15 Seuraavassa keksintöä selitetään tarkemmin viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa kuvio 1 esittää järjestelmää, jossa keksintöä voidaan soveltaa, kuvio 2 havainnollistaa aikaikkunan käyttöä, 20 kuvio 3 havainnollistaa keksinnön mukaisen vastaanot timen rakennetta lohkokaavion avulla.

Edullisten toimintamuotojen kuvaus :Y: Esillä olevaan keksintöä voidaan siis soveltaa koo- *.*. di j akomonikäyttömenetelmää soveltavassa järjestelmässä, .••.25 esimerkiksi solukkoradiojärjestelmässä. Kuvio 1 havainnol- listaa esimerkkiä tyypillisen CDMA-radiojärjestelmän ra- *... kenteesta yhden solun osalta. Järjestelmä käsittää yhdessä • « · ’·* ‘ solussa tyypillisesti yhden tukiaseman 100, ja joukon päätelaitteita 102 - 106, jotka ovat kaksisuuntaisessa yhtey-.’••30 dessä 108 - 112 tukiaseman kanssa. Kummallekin siirtosuun-\"i nalle (tukiasemalta päätelaitteille ja päätelaitteilta tu-;·. kiasemalle) on varattu käyttöön oma taajuuskaista, jota kaikki päätelaitteet käyttävät.

';· Oletetaan seuraavassa esimerkissä, että keksintöä so- 35 velletaan päätelaitteessa 102. Päätelaite vastaanottaa sig- 5 109735 naalia 108 tukiasemalta 100. Koska sama taajuuskaista on käytössä kaikilla yhteyksillä, päätelaitteen 102 vastaanottama summasignaali käsittää myös päätelaitteille 104 ja 106 tarkoitetut signaalit 110 ja 112. Tukiasema on 5 signaaleita lähettäessään kertonut kullekin päätelaitteelle tarkoitetun signaalin kyseisellä yhteydellä käytössä olevalla hajotuskoodilla. Kullakin yhteydellä on siis käytössään oma, toisistaan poikkeava hajotuskoodi, jotka on valittu siten, että ne häiritsevät toisiaan mahdollisimman 10 vähän, toisin sanoen ovat mahdollisimman ortogonaalisia keskenään. Tukiasemilla kulloinkin käytössä olevat hajotus-koodit muodostavat koodijoukon.

Päätelaitteessa vastaanotettu summasignaali muunnetaan radiotaajuudelta välitaajuudelle ja näytteistetään.

15 Signaalista mitataan impulssivaste, jotta saadaan selville signaalikomponenttien viiveet, jonka jälkeen signaali viedään joukolle tunnetun tekniikan mukaisia sovitettuja suodattimia, joissa lasketaan ilmaisua varten riittävät tunnusluvut, joiden lukumäärä on luokkaa M = Ei Kjii, missä K± 20 ja Li tarkoittavat tukiaseman i koodijoukon ja signaalien etenemisteiden lukumäärää. Vastaanotettu signaali siis käsittää usealle päätelaitteelle tarkoitettuja signaaleita, jotka ovat kokeneet radiotiellä monitie-etenemistä.

*.*. Häiriönpoistoa varten vastaanottimen tehtävänä on .**•.25 aluksi selvittää aktiivisten käyttäjien lukumäärä ja ne .!*’ koodit, joilla käyttäjien signaali on kerrottu. Vastaan- ottimella on tiedossa se koodijoukko, jota tukiasema käyt-’·* ‘ tää. Vastaanotin tekee päätöksen aktiivisten käyttäjien ja häiritsijöiden lukumäärästä sovitettujen suodattimien ulos-•.’••30 tulojen perusteella. Tässä voidaan soveltaa erilaisia vaihtoehtoja. Vastaanotettua signaalia tarkastellaan liukuvan havaintoikkunan avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että * · t valitaan tietty näytelukumäärä, esimerkiksi kymmenen pe-T räkkäistä näytettä, ja päätös tehdään näistä kymmenestä 35 näytteestä sovitettujen suodattimien ulostulojen avulla.

6 109735

Signaalien lukumäärä ja käytetyt koodit estimoidaan korreloimalla vastaanotettua lähetettä joukolla sovitettuja suodattimia tunnetun koodijoukon koodien kanssa, keskiar-voistetaan saadut tulokset annetun aikaikkunan eli näy-5 telukumäärän ylitse, verrataan suodattimien keskiarvoistet-tuja ulostuloja annettuun kynnysarvoon, ja valitaan ne koodit, joiden teho on yli annetun kynnysarvon. Tai jos vastaanotin on mitoitettu esimerkiksi kymmenen käyttäjän häiriön poistamiseen, etsitään kymmenen pahinta kynnyksen 10 ylittävää häiriöpolkua, jotka otetaan häiriönpoistoon mukaan.

Keksinnön toisessa vaihtoehdossa häiritsevien signaalien lukumäärä ja käytetyt koodit estimoidaan korreloimalla vastaanotettua lähetettä joukolla sovitettuja suodattimia 15 tunnetun koodijoukon koodien kanssa näyte kerrallaan annetun aikaikkunan verran, järjestetään saadut tulokset näytekohtaisesti suuruusjärjestykseen, ja valitaan ne koodit ja polut, jotka esiintyivät eniten voimakkaimpien joukossa. Jos esimerkiksi aikaikkunan pituus on kymmenen 20 näytettä, ja jotakin koodia vastaavan sovitetun suodattimen ulostulo esiintyy esimerkiksi neljän vahvimman joukossa vähintään esimerkiksi viisi kertaa, niin voidaan olettaa, :Y: että kyseinen koodi on käytössä jollain häiritsevällä yhteydellä. Tätä menetelmää käytettäessä ei tarvita ennalta .*••.25 määrättyä kynnysarvoa. Yllä mainitussa esimerkissä käytetyt numeeriset arvot ovat vain esimerkinomaiset.

Kun häiritsevien yhteyksien lukumäärä ja yhteyksillä *’ * käytetyt koodit on saatu selville, tehtävänä on poistaa häiriöiden vaikutus halutusta signaalista. Tätä varten on ·.’·· 30 laskettava koodien väliset ristikorrelaatiot mitatuilla : viiveillä.

t * · ;·, Tunnetun koodijoukon koodien väliset keskinäiset ris- *... tikorrelaatiot eri viivearvoilla voidaan tallettaa etu käteen vastaanottimen muistiin, ja poistettaessa havait-35 tujen signaalien vaikutus halutusta signaalista lasketaan 7 109735 koodien välinen ristikorrelaatio kunkin koodin viive-erolla käyttäen muistissa olevia korrelaatioarvoja. Tämä toteutusmuoto on nopea, koska laskutoimitusten lukumäärää voidaan pienentää muistia käyttämällä. Toinen vaihtoehto on 5 laskea kulloinkin tarvittavat ristikorrelaatiot suoraan. Tällöin laskutoimitusten määrä kasvaa, mutta toisaalta muistia tarvitaan oleellisesti vähemmän.

Keksinnön eräässä toteutusmuodossa vastaanottimen muistiin on talletettu etukäteen tunnetun koodijoukon koo-10 dien väliset keskinäiset ristikorrelaatiot eri viivearvoil-la hajotuskoodin bitin keston tarkkuudella, tai jokin funktio ristikorrelaatiomatriisista, esimerkiksi sen kään-teismatriisi. Viive-eron ollessa kahden talletetun arvon välissä oikea arvo saadaan interpoloimalla muistiin talle-15 tetuista arvoista.

Tarkastellaan vielä kuvion 1 mukaista esimerkkitilannetta päätelaitteen 102 kannalta. Päätelaite 102 vastaanottaa siis tukiasemalta lähetettyä signaalia 108, jonka hajotuskoodin se luonnollisesti tuntee, samoin kuin tuki-20 asemalla käytetyn koodijoukon. Päätelaite vastaanottaa luonnollisesti myös kaikki muut tukiaseman samalla taajuudella lähetettävät signaalit, eli tässä tapauksessa pääte-laitteille 104 ja 106 tarkoitetut signaalit 110 ja 112. Päätelaitteella 102 ei kuitenkaan ole näiden signaalien .···. 25 olemassaolosta etukäteen mitään tietoa, vaan se kokee nämä signaalit tuntemattomina häiriöinä. Niinpä keksinnön mu- * · · kaisessa ratkaisussa päätelaite selvittää ylläkuvatuilla *·* ’ tavoilla vastaanottamiensa signaalien lukumäärän ja niissä käytetyt hajotuskoodit. Kuviossa 2 havainnollistetaan tätä 30 prosessia. Vastaanotettua summasignaalia tarkastellaan siis _t>: liukuvaa aikaikkunaa hyväksikäyttäen. Kuviossa 2 oletetaan, ;[ että aikaikkuna Tw on kymmenen näytteen mittainen. Haluttu '... signaali 108 käsittää symbolit 200 - 206. Päätelaite käy ‘y läpi tukiasemassa käytettyä koodijoukkoa sovitetun 35 suodatinpankin avulla, ja täten havaitsee, että jollekin 8 109735 tietyillä hajotuskoodeille löydetään hyvä korrelaatio, nämä korrelaatiot vastaavat signaaleita 110 ja 112. Muita hajotuskoodeja 208, 210 käytettäessä sovitettujen suodattimien ulostulossa ei näy korkeita tehoarvoja. Seuraavaksi 5 aikaikkunaa siirretään halutun näytelukumäärän verran ja suoritetaan mittaukset uudelleen ja tämä toistetaan haluttuja kertoja. Näistä tuloksista päätelaite kykenee päättelemään häiriösignaalien lukumäärän ja niissä käytetyt koodit, joiden tietojen perusteella häiriönpoisto voidaan suo-10 rittaa.

Tarkastellaan seuraavaksi esimerkkiä keksinnön mukaisen vastaanottimen rakenteesta kuviossa 3 esitetyn lohkokaavion avulla. Vastaanotin käsittää antennin 300, jolla vastaanotettu signaali viedään radiotaajuusosien 302 kautta 15 näytteenottovälineille 304, tyypillisesti analogia-di-gitaalimuuntimelle, joissa signaalista otetaan näytteitä halutulla näytteenottotaajuudella. Näytteistetty signaali viedään suodatinpankille 306, joka käsittää joukon sovitettuja suodattimia. Sovitetut suodattimet sinänsä voidaan to-20 teuttaa tunnetun tekniikan mukaisilla ratkaisuilla. Näytteistetty signaali viedään näytteenottovälineiltä 304 myös viiveiden estimointivälineille 308, joissa signaalille lasketaan impulssivaste tunnettuja menetelmiä hyväksi-käyttäen. Estimoidut viiveet viedään suodatinpankille 306.

.*·*. 25 Suodatinpankissa korreloidaan vastaanotettua lähe- :·/ tettä tunnetun koodijoukon koodien kanssa. Suodatinpankin ulostulo viedään prosessointivälineille 310, jotka esti- • * · * * moivat vastaanotetusta lähetteestä häiritsevien signaalien lukumäärän ja niiden käyttämät koodit yllä kuvattuja mene-*i 30 telmiä käyttäen. Prosessointivälineet 310 voidaan edulli-sesti toteuttaa ohjelmallisesti esimerkiksi signaali- tai ;·, yleisprosessorin avulla tai vaihtoehtoisesti erilliskompo- [... nenteilla, kuten alan ammattimiehelle on selvää.

T Prosessointivälineissä 310 voidaan siis keskiarvois- 35 taa suodatinpankilta 306 saadut tulokset annetun aikaikku- 9 109735 nan ylitse, verrata suodattimien keskiarvoistettuja ulostuloja annettuun kynnysarvoon ja valita ne koodit, joiden teho on yli annetun kynnysarvon.

Keksinnön toisen toteutusvaihtoehdon mukaan proses-5 sointivälineissä 310 voidaan siis järjestää suodatinpankil-ta saadut tulokset näytekohtaisesti suuruusjärjestykseen ja valita ne koodit, jotka esiintyivät eniten voimakkaimpien joukossa usean peräkkäisen mittausaikaikkunan aikana.

Vastaanotin käsittää edelleen välineet 312 poistaa 10 havaittujen signaalien vaikutus halutusta signaalista tunnettuja häiriönpoistomenetelmiä hyväksikäyttäen. Häiriön-poistovälineet 312 voidaan edullisesti toteuttaa ohjelmallisesti esimerkiksi signaali- tai yleisprosessorin avulla. Vastaanotin käsittää edelleen muistivälineet 314, joihin on 15 talletettu tunnetun koodijoukon koodien väliset keskinäiset ristikorrelaatiot eri viivearvoilla hajotuskoodin bitin keston tarkkuudella. Viive-eron ollessa kahden talletetun arvon välissä häiriönpoistovälineet 312 laskevat oikean arvon interpoloimalla.

20 Vastaanotin käsittää edelleen välineet 316 ilmaista haluttu signaali häiriönpoiston jälkeen. Ilmaisuvälineet . *·. 316 voidaan toteuttaa tunnetuilla menetelmillä. Ilmaisuvä- .* lineiltä signaali viedään vastaanottimen muihin osiin.

Kuten alan ammattimiehelle on selvää, vastaanotin kä- .*·*. 25 sittää luonnollisesti myös muita komponentteja, kuten suo- :·, dattimia ja vahvistimia. Keksinnön kannalta epäolennaisina • · ♦ "... ne on jätetty kuviosta 3 ja selostuksesta pois.

• · · * Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ettei *. 30 keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muun- neliä monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esittämän ;·. keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

• * * » » · * * *

Claims (10)

10 109735

1. Vastaanottomenetelmä koodijakomonikäyttömenetelmää soveltavassa järjestelmässä, jossa 5 vastaanotettu lähete muunnetaan digitaaliseen muo toon, joka vastaanotettu lähete käsittää halutun signaalin sekä joukon häiritseviä signaaleita, jotka signaalit on kukin kerrottu jollain tunnetun koodijoukon koodilla ja jossa 10 menetelmässä ainakin osa haluttua signaalia häiritsevistä signaaleista poistetaan halutusta signaalista, ja haluttu signaali ilmaistaan häiriönpoiston jälkeen, vastaanotetusta lähetteestä estimoidaan häiritsevien 15 signaalien lukumäärä, tunnettu siitä, että vastaanotetusta lähetteestä estimoidaan häiritsevien signaalien käyttämät koodit, ja että havaittujen signaalien vaikutus poistetaan halutusta 20 signaalista.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n -**.. n e t t u siitä, että häiritsevien signaalien lukumäärä ja käytetyt koodit estimoidaan korreloimalla vastaanotettua V. lähetettä joukolla sovitettuja suodattimia (306) tunnetun • · » /·*, 25 koodijoukon koodien kanssa, keskiarvoistetaan saadut tulokset annetun aikaikkunan ylitse, verrataan suodattimien keskiarvoistettuja ulostuloja annettuun kynnysarvoon, ja * * · ’·' ’ valitaan ne koodit, joiden teho on yli annetun kynnysarvon.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - • · ·',· 30 n e t t u siitä, että häiritsevien signaalien lukumäärä ja käytetyt koodit estimoidaan korreloimalla vastaanotettua lähetettä joukolla sovitettuja suodattimia (306) tunnetun koodijoukon koodien kanssa näyte kerrallaan annetun ’·;** aikaikkunan verran, järjestetään saadut tulokset näytekoh- ·;·*: 35 taisesti suuruusjärjestykseen, ja valitaan ne koodit, jotka 11 109735 esiintyivät eniten voimakkaimpien joukossa.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tunnetun koodijoukon koodien väliset keskinäiset ristikorrelaatiot eri viivearvoilla on 5 talletettu etukäteen vastaanottimen muistiin (314), ja että poistettaessa havaittujen signaalien vaikutus halutusta signaalista lasketaan koodien välinen ristikorrelaatio kunkin koodin viive-erolla käyttäen muistissa olevia kor-relaatioarvoj a.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että vastaanottimen muistiin (314) on talletettu etukäteen tunnetun koodijoukon koodien väliset keskinäiset ristikorrelaatiot eri viivearvoilla hajotuskoo-din bitin keston tarkkuudella, ja että viive-eron ollessa 15 kahden talletetun arvon välissä oikea arvo saadaan interpoloimalla.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että poistettaessa havaittujen signaalien vaikutus halutusta signaalista lasketaan koodien välinen 20 ristikorrelaatio kunkin koodin viive-erolla käyttäen muistissa (314) olevia korrelaatioarvoja. *·.. 7. Vastaanotin koodijakomonikäyttömenetelmää sovel- tavassa järjestelmässä, joka käsittää ·.·. välineet (304) muuntaa vastaanotettu lähete digi- ··· 25 taaliseen muotoon, t · 9 • a joka vastaanotettu lähete käsittää halutun signaalin *t>[* sekä joukon häiritseviä signaaleita, jotka signaalit on ku- • · · *·' ' kin kerrottu jollain tunnetun koodijoukon koodilla ja joka vastaanotin käsittää :,’··30 välineet (312) poistaa ainakin osa haluttua signaalia ’* häiritsevistä signaaleista halutusta signaalista, ja ./ välineet (316) ilmaista haluttu signaali häiriön- t » · *... poiston jälkeen, • a välineet (306, 310) estimoida vastaanotetusta lähet-35 teestä häiritsevien signaalien lukumäärä, 12 109735 tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet (306, 310) estimoida vastaanotetusta lähetteestä häiritsevien signaalien käyttämät koodit.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen vastaanotin, t u n-5 n e t t u siitä, että vastaanotin käsittää edelleen joukon estimointivälineitä (306), joilla vastaanotettua lähetettä korreloidaan joukolla sovitettuja suodattimia tunnetun koodijoukon koodien kanssa, välineet (310) keskiar-voistetaan saadut tulokset annetun aikaikkunan ylitse, vä-10 lineet (310) verrata suodattimien keskiarvoistettuja ulostuloja annettuun kynnysarvoon, ja välineet (310) valita ne koodit, joiden teho on yli annetun kynnysarvon.

9. Patenttivaatimuksen 7 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää edelleen joukon 15 estimointivälineitä (306), joilla vastaanotettua lähetettä korreloidaan joukolla sovitettuja suodattimia tunnetun koodijoukon koodien kanssa näyte kerrallaan annetun aikaikkunan verran, välineet (310) järjestää saadut tulokset näytekohtaisesti suuruusjärjestykseen, ja välineet 20 (310) valita ne koodit, jotka esiintyivät eniten voimak- kaimpien joukossa.

10. Patenttivaatimuksen 7 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää edelleen *.·. muistivälineet (314), joihin on talletettu tunnetun koodi-• · · ,».^25 joukon koodien väliset keskinäiset ristikorrelaatiot eri • » viivearvoilla hajotuskoodin bitin keston tarkkuudella. * M • · · • 1 1 • ♦ » · I » » * · 13 109735