FI105384B

FI105384B - Menetelmä päätelaitteen sijainnin määrittämiseksi ja solukkoradiojärjestelmä

Info

Publication number: FI105384B
Application number: FI973883A
Authority: FI
Inventors: Ari Hottinen
Original assignee: Nokia Networks Oy
Priority date: 1997-10-03
Filing date: 1997-10-03
Publication date: 2000-07-31
Also published as: FI973883A0; EP1025734A1; NO20001669D0; JP2001519636A; NO20001669L; CN1273752A; FI973883A; AU9443298A; AU745566B2; WO1999018747A1; CN1105478C; US6397073B1

Description

105384

Menetelmä päätelaitteen sijainnin määrittämiseksi ja solukko-radiojärjestelmä

Keksinnön ala

Keksinnön kohteena on menetelmä päätelaitteen paikantamiseksi 5 solukkoradiojärjestelmässä, jossa kussakin solussa on ainakin yksi tukiasema, joka on yhteydessä alueellaan oleviin päätelaitteisiin, ja joka tukiasema mittaa päätelaitteiden lähettämästä signaalista kanavaparametrit, ja jossa järjestelmässä kunkin tukiaseman kuuluvuusalue on mallinnettu digitaalisen kartan avulla.

10 Keksinnön tausta

Tyypillinen matkapuhelinjärjestelmä ulottuu maantieteellisesti laajalle alueelle käsittäen useita kuuluvuusalueita eli soluja, joita kutakin palvelee yleensä yksi tukiasema. Solujen koko vaihtelee suuresti yleensä alueen puhe-luliikennemäärän mukaan. Suuren liikennetiheyden alueilla solujen koot ovat 15 yleensä pienempiä kuin seuduilla, joissa puheluja muodostetaan vähemmän. Riippumatta solun koosta esiintyy usein tilanteita, joissa tilaajapäätelaitteen maantieteellinen sijainti tai liikesuunta olisi hyödyllistä tietää.

Päätelaitteiden maantieteellisen sijainnin määritykseen on aiemmin kehitetty useita erilaisia menetelmiä, Päätelaitteen etäisyys siihen yhteydessä 20 olevasta tukiasemasta voidaan helposti määrittää signaalin etenemisviiveen perusteella. Eräs tavallisimmin käytettyjä menetelmiä on ns. kolmiomittausme-netelmä, joissa mitataan päätelaitteen signaalia kolmen tai useamman tuki-; aseman avulla, ja signaalien etenemisviiveen perusteella lasketaan päätelait teen sijainti. Tunnettujen menetelmien, kuten kolmiomittauksen ongelmana on 25 se, että niiden perusteella ei päätelaitteen sijaintia saada kuitenkaan selville kovin tarkasti, eikä näin saatua sijaintitietoa voida käyttää hyväksi sovelluksissa, joissa täsmälliset maantieteelliset sijaintiparametrit ovat olennaisia.

„ Keksinnön lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on siten ratkaisu, jolla päätelaitteen sijainti 30 voidaan määritellä tarkasti ja jolla tunnetun tekniikan mukaiset ongelmat saadaan ratkaistua. Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että kuhunkin digitaalisen kartan pisteeseen liitetään malli pisteestä lähetettävän signaalin kanavaparametreistä, ja että pää- 2 105384 telaitteen signaalista estimoituja kanavaparametrejä verrataan kartan eri pisteiden parametreihin ja vertailun perusteella määritetään päätelaitteen sijainti.

Keksinnön kohteena on myös solukkoradiojärjestelmä, joka käsittää kussakin solussa ainakin yhden tukiaseman, joka on yhteydessä alueellaan 5 oleviin päätelaitteisiin, ja joka tukiasema on sovitettu mittaamaan päätelaitteiden lähettämästä signaalista kanavaparametrit, ja jossa järjestelmässä kunkin tukiaseman kuuluvuusalue on mallinnettu digitaalisen kartan avulla. Keksinnön mukaiselle solukkoradiojärjestelmälle on tunnusomaista, että järjestelmä käsittää välineet ylläpitää digitaalista karttaa, joihin on liitetty tieto kustakin digitaali-10 sen kartan pisteestä lähetettävän signaalin kanavaparametriestimaatista, ja että järjestelmä käsittää välineet verrata päätelaitteen signaalista estimoituja kanavaparametrejä kartan eri pisteisiin estimoituihin parametreihin ja välineet määrittää vertailun perusteella päätelaitteen sijainti.

Keksintö perustuu siihen, että päätelaitteen sijaitessa kuuluvuusalu-15 eiden eri paikoissa päätelaitteen signaalin kanavaparametrit, kuten impulssi-vaste, vaihtelevat sijainnista riippuen. Nykyaikaisilla tietokoneilla on mahdollista kuvata maantieteellistä aluetta digitaalisessa muodossa olevilla kartoilla, joihin on mahdollista sisällyttää tietoa alueen rakennuksista, kulkureiteistä, maaston muodoista jne. Näitä karttoja voidaan tehdä halutuilla tarkkuuksilla. 20 Luonnollisesti mitä tarkempi kartta, sitä enemmän tietokonekapasiteettia sen käsittely vaatii. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa kartan kuhunkin pisteeseen liitetään tieto siitä, millaiset kanavaparametrit pisteessä sijaitsevan päätelaitteen lähettämä signaali tyypillisesti käsittää. Keksinnön edullisessa toteutus-muodossa välineet ylläpitää karttaa ja suorittaa laskentaa sijaitsevat tukiase-·. 25 massa, mutta ne voivat sijaita myöskin järjestelmän muissa osissa.

Keksinnön mukaisella menetelmällä ja järjestelmällä saavutetaan useita etuja. Päätelaitteen sijainti voidaan määrittää tarkasti. Käytettäessä tunnetun tekniikan mukaisia epätarkempia sijainninmääritysmenetelmiä lähtöarvoina voidaan päätelaitteen tarkka sijainti määrittää keksinnön mukaisella me-30 netelmällä nopeasti. Näin saatua tarkkaa päätelaitteen sijaintitietoa voidaan käyttää hyväksi sovelluksissa, joissa tarkat maantieteelliset sijaintiparametrit ovat olennaisia.

Kuvioiden lyhyt selostus

Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yh-35 teydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista: 3 105384 kuvio 1 havainnollistaa solukkoradiojärjestelmää, jossa keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa, kuvio 2 esittää esimerkkiä digitaalisesta kartasta, kuvio 3 havainnollistaa keksinnön mukaista menetelmää vuokaavi- 5 on avulla, kuvio 4 havainnollistaa keksinnön mukaista menetelmää kartan avulla ja kuvio 5 havainnollistaa keksinnön mukaisen järjestelmän tukiaseman vastaanotto-osan rakennetta lohkokaavion avulla.

10 Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa missä tahansa solukkoradiojärjestelmässä, jossa tukiasema mittaa päätelaitteen signaalin ka-navaparametrejä, kuten esimerkiksi impulssivastetta. Kussakin tukiasemassa mitattu impulssivaste voi myöskin olla kaksiulotteinen, jolloin estimoidaan sig-15 naalien aikahaje ja saapumissuunnat. Lisäksi kanavaparametreihin kuuluu im-pulssivasteen dynamiikka, mitä voidaan mallittaa esimerkiksi doppler-hajeella. Tarkastellaan aluksi kuviota 1, jossa havainnollistetaan esimerkkiä solukkora-diojärjestelmästä, jossa keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa. Kuviossa on esitetty tilaajapäätelaite 100, joka on kaksisuuntaisessa yhtey-20 dessä 102 tukiasemaan 104, joka välittää päätelaitteen liikenteen edelleen tukiasemaohjaimelle 106 ja sitä kautta verkon muihin osiin 108. Kuvion esimerkissä on esitetty myös kaksi muuta tukiasemaa 110 ja 112. Nämä tukiasemat eivät ole varsinaisessa liikennekanavayhteydessä päätelaitteeseen 100, mutta : ne voivat kuitenkin vastaanottaa päätelaitteen lähettämää signaalia 114, 116 25 ja mitata sen avulla päätelaitteen etäisyyden tukiasemasta. Vastaavasti päätelaite voi vastaanottaa signaalia 118, 120, esimerkiksi pilottisignaalia, tukiasemilta ja vastaavasti määrittää etäisyyden näihin tukiasemiin. Näiden kolmen tukiaseman 104, 110 ja 112 avulla voidaan päätelaitteen sijainti määritellä likimääräisesti tunnetun tekniikan mukaisten menetelmien avulla ja käyttää tätä ·' 30 tietoa apuna keksinnön mukaisen menetelmän alkuarvona.

Keksinnön mukaisessa ratkaisussa kunkin tukiaseman kuuluvuus-alue on mallinnettu digitaalisen kartan avulla. Digitaalisia karttoja on aiemmin käytetty apuna tukiasemien kuuluvuusalueiden ja täten solukokojen määrittelyssä solukkoradiojärjestelmän asennus- ja muutostöiden yhteydessä. Kartat 35 käsittävät informaatiota kyseisen alueen rakennuksista, kulkureiteistä ja maastoesteistä radioaaltojen kannalta nähtynä.

4 105384

Kuviossa 2 havainnollistetaan esimerkkiä osasta yksinkertaistettua digitaalista karttaa. Kuviossa on esitetty osa kaupungin pohjasta, sen rakennuksista ja kaduista. Todellinen digitaalinen kartta käsittää luonnollisesti usein paljon suuremman alueen ja saattaa sisältää myös muuta informaatiota kuin 5 pelkän pohjapiirustuksen. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa kartta saattaa sisältää esimerkiksi tiedon joko kaikkien tai vain tärkeimpien teiden 200 - 208 sallituista nopeuksista.

Keksinnön mukaisessa ratkaisussa digitaalisen kartan kuhunkin pisteeseen liitetään tieto siitä, millaiset kanavaparametrit pisteessä sijaitsevan 10 päätelaitteen lähettämä signaali tyypillisesti käsittää. Keksinnön edullisessa toteutusmuodossa ns. ray tracing-menetelmällä estimoidaan kustakin digitaalisen kartan pisteestä lähetettävän signaalin kanavaparametrit, eli tyypillisesti impulssivaste. Ray tracing-menetelmä on alan ammattimiehille tunnettu simu-laatiolaskentamenetelmä, jota tietoliikennesovelluksissa on käytetty erityisesti 15 solukkoverkon suunnittelussa. Kanavaparametrit kussakin digitaalisen kartan pisteessä voidaan määrittää ennakkoon ja tallettaa muistitaulukkoon ja määritettäessä päätelaitteen sijaintia päätelaitteen signaalista estimoituja parametrejä verrataan muistissa oleviin arvoihin.

Keksinnön vaihtoehtoisessa toteutusmuodossa kanavaparametrit 20 kussakin digitaalisen kartan pisteessä määritetään kokeellisesti sijoittamalla testilähetin vuorollaan kuhunkin kartan pisteeseen ja mittaamalla signaalin kanavaparametrit tukiasemalla. Nämä mittaustulokset talletetaan muistitaulukkoon. Luonnollisesti menetelmä on tällöin vaikeampi toteuttaa, mutta voi olla tarpeen silloin kun raytracing-tulokset eivät ole riittävän luotettavia.

·* 25 Tarkastellaan seuraavaksi keksinnön mukaista menetelmää kuvios sa 3 esitetyn vuokaavion avulla käyttäen apuna myös kuviota 1. Aluksi tukiasema 104 vastaanottaa signaalia päätelaitteelta 100 vaiheessa 300. Tästä signaalista tukiasema 104 mittaa kanavaparametrit, eli tyypillisesti impulssi-vasteen vaiheessa 302. Lisäksi tukiasema saattaa estimoida signaalin tai sig-30 naalien tulosuunnat. Päätelaitteen 100 alustava sijainti estimoidaan seuraavaksi tunnetun tekniikan mukaisilla menetelmillä tukiasemien 110 ja 112 avulla • vaiheessa 304. Seuraavaksi rajoitetaan vaiheessa 306 kartalta alustavan si-jaintiestimaatin perusteella yksi tai useampi suppeampi alue, joihin tarkka etsintä kohdistuu.

35 Vastaanotetusta signaalista mitattuja arvoja verrataan seuraavaksi vaiheessa 308 kartalta löytyviin arvoihin sopivan etäisyyskriteerin avulla. Kos- 5 105384 ka kaikki parametrit ovat sidottuja paikkaan (x,y), niin eras mahdollinen kriteeri voidaan esittää muodossa (x\ y) = argmin()<y)«(X Y) D( y(t; x,y), y^t)), 5 jossa D on jokin sopiva etäisyys, esimerkiksi euklidinen etäisyys, y(t;x,y) käsittää signaalin tulosuunnan ja tutkittavan paikan (x,y) impulssivastemallin ja ymeas käsittää mitatut kanavaparametrit.

Vaiheessa 310 määritetään päätelaitteen todennäköinen sijainti ver-10 tailun perusteella. Kartalla saattaa luonnollisesti olla useita paikkoja, joiden parametrit ovat yhtä suuret. Tätä tutkitaan vaiheessa 312. Mikäli löytyi vain yksi parametreiltään vastaava paikka, voidaan etsintä päättää. Mikäli löytyi useampia kuin yksi paikka, voidaan päätelaitteen sijainnin määrityksessä käyttää apuna tietoa päätelaitteen aiemmista sijaintipaikoista. Edelleen, olettaen että 15 digitaalinen kartta käsittää tiedon tukiaseman kulkureittien tyypillisistä nopeuksista, ja että tukiasema estimoi päätelaitteen signaalista päätelaitteen nopeuden, päätelaitteen nopeutta voidaan käyttää apuna sijainnin määrityksessä. Vaiheessa 314 voidaan suorittaa päätös näiden tietojen pohjalta löytyneiden paikkojen väliltä.

20 Tarkastellaan vielä kuviota 4, jossa havainnollistetaan esimerkkiä osasta yksinkertaistettua digitaalista karttaa. Oletetaan, että tukiasema sijaitsee pisteessä 400 ja päätelaite, johon tukiasema on yhteydessä, sijaitsee pisteessä 402. Tukiasema vastaanottaa siis signaalin päätelaitteelta ja mittaa signaalin kanavaparametrit, kuten aiemmin on kuvattu. Edelleen tukiasema mää-25 rittää mahdollisesti muiden tukiasemien avulla (ei esitetty kuviossa) päätelaitteen alustavan sijaintialueen, jota kuviossa havainnollistetaan rajatulla alueella 404. Tukiasema suorittaa tarkemman etsinnän siltä digitaalisen kartan osalta joka kuvaa aluetta 404. Mikäli alueelta löytyy useampi kuin yksi sijaintipaikka, jossa päätelaite saattaisi sijaita, niin tukiasema saattaa käyttää apuna esimer-30 kiksi tietoa, että tiellä 206 saa liikkua tietyllä nopeudella ja että edellisen mittauksen yhteydessä päätelaite oli tietyssä tunnetussa pisteessä. Näiden tietojen avulla tukiasema kykenee määrittämään päätelaitteelle tarkemman sijainnin.

Keksinnön edullisessa toteutusmuodossa välineet keksinnön mukai-35 sen menetelmän toteuttamiseksi sijaitsevat tukiasemassa. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa välineet voivat sijaita myöskin järjestelmän muissa osissa, 6 105384 kuten esimerkiksi tukiasemaohjaimessa. Tarkastellaan seuraavaksi kuviota 5, jossa havainnollistetaan keksinnön mukaisen järjestelmän tukiaseman rakennetta vastaanoton kannalta lohkokaavion avulla. Tukiasema käsittää antennin 500, jolla se vastaanottaa signaalin päätelaitteelta. Antennilla vastaanotettu 5 signaali viedään suodattimen 502 kautta radiotaajuusosille 504, joissa signaali siirretään radiotaajuudelta kanta- tai välitaajuudelle. Näin saatu signaali viedään edelleen A/D-muuntimelle 506, jossa signaali muunnetaan digitaaliseen muotoon näytteistämällä tunnetun tekniikan mukaisesti. Näytteistetty signaali viedään edelleen ilmaisuvälineille 508, joissa suoritetaan kanavaparametrien, 10 kuten impulssivasteen estimointi ja signaalin ilmaisu. Tukiasema käsittää edelleen ohjausyksikön 510, joka kontrolloi muiden lohkojen toimintaa. Ohjausyksikkö on tyypillisesti toteutettu prosessorin tai erillisten logiikkapiirien ja ohjelmiston avulla.

Keksinnön mukaisen järjestelmän tukiasema käsittää ohjausvälinei-15 den 510 lisäksi muistivälineet 512, joissa ylläpidetään digitaalista karttaa, joihin on liitetty tieto kustakin digitaalisen kartan pisteestä lähetettävän signaalin kanavaparametriestimaatista. Kartta sisältää tiedon myös tukiaseman kuuluvuusalueen rakennusten, muiden esteiden ja kulkureittien sijainnista. Muistivälineet voidaan toteuttaa tavanmukaisilla muistipiireillä, jotka toimivat ohjausyk-20 sikön alaisuudessa. Tukiaseman ohjausyksikkö 510 vertaa päätelaitteen signaalista estimoituja kanavaparametrejä muistivälineissä 512 olevan kartan eri pisteisiin estimoituihin parametreihin ja määrittää vertailun perusteella päätelaitteen sijainnin.

Järjestelmän tukiaseman ohjausvälineet 510 voivat määrittää kana-25 vaparametrit kussakin digitaalisen kartan pisteessä ray tracing-tekniikan avulla ja tallettaa arvot muistivälineisiin 512. Varsinainen laskenta voidaan suorittaa myös ulkopuolisessa tietokoneessa, joka voi olla useamman tukiaseman käytössä, ja siirtää arvot tukiaseman muistivälineisiin.

Järjestelmän päätelaite 100 on sovitettu mittaamaan eri tukiasemilta 30 vastaanottamansa signaalien voimakkuutta ja viivettä tunnetun tekniikan mukaisesti. Päätelaite 100 ja tukiasema 104 on sovitettu määrittämään alustava päätelaitteen sijaintiestimaatti mittaustulosten perusteella. Tarkin alkuestimaat-ti saadaan, jos sekä päätelaitteen että tukiaseman mittaustuloksia käytetään yhtäaikaa hyväksi.

35 Päätelaitetta 100 lähinnä olevat järjestelmän tukiasemat 110, 112 on sovitettu mittaamaan päätelaitteelta vastaanottamaansa signaalin voimak- 7 105384 kuutta ja viivettä tunnetun tekniikan mukaisesti ja tukiasema 104 on sovitettu määrittämään päätelaitteen alustava sijaintiestimaatti mittaustulosten perusteella ja tukiaseman 104 ohjausvälineet 510 ja muistivälineet 512 käyttävät tätä alustavaa estimaattia apuna määritettäessä päätelaitteen 100 sijaintia.

5 Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esittämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Claims

105384

1. Menetelmä päätelaitteen paikantamiseksi solukkoradiojärjestel-mässä, jossa kussakin solussa on ainakin yksi tukiasema (104), joka on yhteydessä alueellaan oleviin päätelaitteisiin (100), ja joka tukiasema mittaa pääte- 5 laitteiden lähettämästä signaalista kanavaparametrit, ja jossa järjestelmässä kunkin tukiaseman kuuluvuusalue on mallinnettu digitaalisen kartan avulla, tunnettu siitä, että kuhunkin digitaalisen kartan pisteeseen liitetään malli pisteestä lähetettävän signaalin kanavaparametreistä, ja että päätelaitteen signaalista estimoituja kanavaparametrejä verrataan kartan eri pisteiden paramet-10 reihin ja vertailun perusteella määritetään päätelaitteen sijainti.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että digitaalinen kartta käsittää tiedon tukiaseman kuuluvuusalueen rakennusten, muiden esteiden ja kulkureittien sijainnista.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 15 että kanavaparametrit kussakin digitaalisen kartan pisteessä määritetään ennakkoon ja talletetaan muistiin ja määritettäessä päätelaitteen sijaintia päätelaitteen signaalista estimoituja parametrejä verrataan muistissa oleviin arvoihin.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 20 että kanavaparametrit kussakin digitaalisen kartan pisteessä määritetään ray tracing-tekniikan avulla.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kanavaparametrit digitaalisen kartan pisteessä määritetään kokeellisesti sijoittamalla lähetin kartan pisteeseen ja mittaamalla signaalin kanavaparamet- 25 rit tukiasemalla.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kanavaparametrit käsittävät tiedon vastaanotetun signaalin impulssivas-teesta.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, ! 30 että vertailussa käytetään apuna tietoa päätelaitteen signaalin tulosuunnasta.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päätelaite mittaa eri tukiasemilta vastaanottamiensa signaalien kanavaparametrejä ja että päätelaite ja tukiasema määrittävät alustavan päätelaitteen sijaintiestimaatin mittaustulosten perusteella ja että tätä alustavaa estimaattia 35 käytetään apuna määritettäessä päätelaitteen sijaintia. 105384

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päätelaitetta lähinnä olevat tukiasemat mittaavat päätelaitteelta vastaanottamansa signaalin kanavaparametrejä ja että päätelaitteen alustava sijainties-timaatti määritetään mittaustulosten perusteella ja että tätä alustavaa esti- % 5 maattia käytetään apuna määritettäessä päätelaitteen sijaintia.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päätelaitteen sijainnin määrityksessä käytetään apuna tietoa päätelaitteen aiemmista sijaintipaikoista.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 10 että digitaalinen kartta käsittää tiedon tukiaseman kulkureittien tyypillisistä nopeuksista ja että tukiasema estimoi päätelaitteen signaalista päätelaitteen nopeuden ja että päätelaitteen nopeutta käytetään apuna sijainnin määrityksessä.

12. Solukkoradiojärjestelmä, joka käsittää kussakin solussa ainakin 15 yhden tukiaseman (104), joka on yhteydessä alueellaan oleviin päätelaitteisiin (100), ja joka tukiasema on sovitettu mittaamaan päätelaitteiden lähettämästä signaalista kanavaparametrit, ja jossa järjestelmässä kunkin tukiaseman kuuluvuusalue on mallinnettu digitaalisen kartan avulla, tunnettu siitä, että järjestelmä käsittää välineet (510, 512) ylläpitää digitaalista karttaa, joihin on 20 liitetty tieto kustakin digitaalisen kartan pisteestä lähetettävän signaalin kana-vaparametriestimaatista, ja että järjestelmä käsittää välineet (510, 512) verrata päätelaitteen signaalista estimoituja kanavaparametrejä kartan eri pisteisiin estimoituihin parametreihin ja välineet (510) määrittää vertailun perusteella päätelaitteen sijainti.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen järjestelmä, tunnettu siitä, että järjestelmän tukiasemat käsittävät välineet (510, 512) ylläpitää digitaalista karttaa, joka sisältää tiedon tukiaseman kuuluvuusalueen rakennusten, muiden esteiden ja kulkureittien sijainnista.

14. Patenttivaatimuksen 12 mukainen järjestelmä, tunnettu sii-30 tä, että järjestelmän tukiasemat käsittävät välineet (510, 512) määrittää kana- .· vaparametrit kussakin digitaalisen kartan pisteessä ray tracing-tekniikan avul la.

15. Patenttivaatimuksen 12 mukainen järjestelmä, tunnettu siitä, että järjestelmän päätelaite (100) on sovitettu mittaamaan eri tukiasemilta 35 vastaanottamansa signaalien voimakkuutta ja viivettä ja että päätelaite (100) ja tukiasema (104) on sovitettu määrittämään alustava päätelaitteen sijainties- 105384 timaatti mittaustulosten perusteella ja että tukiasema (104) käsittää välineet (510, 512) käyttää tätä alustavaa estimaattia apuna määritettäessä päätelaitteen (100) sijaintia.

16. Patenttivaatimuksen 12 mukainen järjestelmä, tunnettu sii-5 tä, että päätelaitetta (100) lähinnä olevat järjestelmän tukiasemat on sovitettu mittaamaan päätelaitteelta vastaanottamansa signaalin voimakkuutta ja viivettä ja että tukiasema (104) on sovitettu määrittämään päätelaitteen alustava si-jaintiestimaatti mittaustulosten perusteella ja että tukiasema (104) käsittää välineet (510, 512) käyttää tätä alustavaa estimaattia apuna määritettäessä pää-10 telaitteen sijaintia. 105384