FI95458C - Lasiset mikrohelmet - Google Patents

Description

95*56 LASISET HIKROHELMET.

Tämä keksintö koskee lasisia mikrohelmiä, joilla on bskterio- stsattisia ominaisuuksia, Ja niiden käyttöä sairaalan lei.iu- patjoina, jotka on tarkoitettu palovammapotilaiden hoitoon.

Bakteriostaattieia Ja baktarisidisia ominaieuukeia Joukossa synteettisiä Ja luonnontuotteita on tutkittu pitkään, Ja jotkut näistä tuotteista muodbstavat osan traditionaalisesta farmakopeasta, kuten antibiootit ja desinfektioaineet·

Joitakin vuosia on sairaaloissa käytetty erityisiä vuoteita sellaisten henkilöiden hoitoon, jotka kärsivät vaikeista palovammoista. Nämä vuoteet käsittävät leijutetun alaosan, kuten patjan tai tyynyt, jotka koostuvat hiukkasista, jotka on saatettu leijutettuun tilaan kaasussa, kuten ilmassa, ja pidetään paikallaan kaasualäpäisevän kankaan alla. Joskus vuode käsittää yksinkertaisesti teräksieen tankin, joka sisältää hienoja kiinteitä hiukkasia. Pohja käsittää puhaltimen, joka imee ilmaa huoneesta suodattimen läpi. Tämä ilma puristetaan ja lämmitetään esimerkiksi lämpötilaan 31-38°C. Ilma kulkee hienojen hiukkasten muodostamaan kerrokseen, joka on esimerkiksi noin 25 cm paksu, ja saattaa ne leijutettuun tilaan. Hiukkaset pysyvät kaasua läpäisevän kankaan alla, joka on valmistettu esimerkiksi polyesteristä. Potilaasta vuotavat nesteet' voivat mennä tällaisen kankaan läpi ja muodostaa ayylomeraatteja joidenkin hiukkasten kanssa, ja nämä agglome-raatit poistetaan jaksoittain seulan avulla, joka on sijoitettu tankin pohjalle.

On ilmeistä, että tällaisen vuodealustan ei pitäisi sisältää tai edistää mikrobi- tai bakteerikantojen läsnäoloa. Niinpä on FR-patenttihakemukseesa 2.523.841 ehdotettu, että hiukkasten kuten lasisten mikrohelmien joukkoon, jotka muodostavat leijutetun väliaineen, lisätään toista ainetta olevia hiukkasia, joilla on bakteriostaattieia ominaisuuksia. Ehdotetut hiukkaset ovat metallihiukkasia, kuten kalsium- tai 2 95*-56’ magnesium- tai alumiini- tai vismutti-, tai piihiukkasia. Vaikeuksien lisäksi, joita saattaa ilmetä näiden hiukkasten koon valitsemisessa, jotta ne saataisiin pystyviksi leijumaan erottumatta lasihelmistä, on ilmeistä, että tämänkaltainen ehdotus sisältää määrätyn riskin käytössä. Kosteuden läsnäollessa tai kuumassa paikassa on olemassa riski syttymisestä, tai kalsiumin tapauksessa jo huoneenlämmössä. Sen vuoksi on toivottavaa löytää muita keinoja, jotka ovat yksinkertaisempia ja turvallisempia mainitunlaisen vuodealuetan-saamiseksi, jossa on bakterisidisia tai bakteriostaattisia ominaisuuksia.

Tämän keksinnön mukaisesti on lasisille mikrohelmi1le tunnusomaista se, että helmet on pinnoitettu proteiineilla, jotka on sidottu kovalenttieesti kytkentösineella lasiin ja antavat helmille bakteriostaattiset ominaisuudet, ja että mikrohelmet ovat hydrofobisia.

Tämä keksintö antaa näin vastauksen ongelmaan, miten antaa kyseisille helmille bakteriosidisia tai bakteriostaattisia ominaisuuksia, koska sen avulla on mahdollista käyttää tyypiltään yksinkertaisia hiukkasia lisättäväksi sairaalan lei-jupatjavuoteisiin, nimittäin lasisia mikrohelraiä, joilla itsellään on bakteriostaattisia ominaisuuksia. Lisäksi nämä hiukkaset voidaan kierrättää uudelleen ja regeneroida.

. KeksinnÖnmukaiset mikrohelmet, joihin niille bakteriostaatti- • sen kyvyn antavat proteiinit on sidottu kovalenttieesti, säilyttävät ominaisuutensa ajan kuluessa; nämä ominaisuudet säilyvät useita kuukausia ennen käyttöä, jos vuoteet säilytetään hyvissä olosuhteissa, kuikassa, suljetussa pakkauksessa, ja ne säilyttävät bakteriostaattisen kykynsä ajan kuluessa sopivana käytettäväksi leijupatjavuoteissa, jopa useiden päivien tai jopa useiden viikkojen ilman kanssa kosketuksissa olon ajan. Tämä bakteriostaattinen kyky säilyy, kun helmet ovat kosteassa ilmakehässä tai kun ne pidetään kohtuullisessa lämpötilassa (esimerkiksi 60 tai 70°C). Bakteriostaattinen kyky säilyy silloinkin, kun helmet joutuvat kulumiselle alttiiksi käsittelyn ja käytön aikana. Tämän ajatellaan johtuvan kova-lenttisesta sidoksesta proteiinien ja lasin välillä. Kaiken si III I lilii li."* 3 95*5b kaikkiaan on odottamatta havaittu, että huolimatta siitä to-eiaeiaeta, että kyseiset proteiinit on aidottu lasiin kova-lenttieen sidoksen avulla, proteiinit säilyttävät bakterio-staattiset ominaisuutensa ja pystyvät antamaan nämä ominaisuudet mikrohelmille, jotka ovat niiden pohjana.

Kuten edellä jo on todettu, raikrohelmillä on bakteriostaatti-set ominaisuudet, ja monissa tapauksissa ne ovat myös bakte-rieidisia, riippuen proteiinien luonteesta ja niiden pitoisuudesta. On esimerkiksi byvin helppoa saada ne pystyviksi tappamaan seuraavia bakteereita tai rajoittamaan niiden kasvua ja monistumista, kuten Escherischia coli, Salmonellaa, Pseudomonas, Legionellae ja Staphylococcus aureus.

Keksinnönmukaisia mikrohelmiä voidaan käyttää suorassa kosketuksessa ihon kanssa, esimerkiksi vsstteissa, ja tässä tapauksessa valitaan edullisesti erityinen biologisesti hajoava lasi. On myös mahdollista ottaa huomioon se, että mikrohel-miin voidaan sitoa proteiineja, jotka tekevät ne aktiivisiksi, bakterisidiselta kannalta, ihmisten ja eläinten ruoan-sulatusalueella. On myös mahdollista käyttää niitä luomaan steriili väliaine, joka ei ole kosketuksissa kehon kanssa, kuten asianlaita on leijutetussa alustassa. Tämän jälkimmäisen käytön tärkeyttä korostaen tämä keksintö viittaa erityisesti siihen, mutta on ymmärrettävä, että tämä keksintö ei * · 4' : yksinomaan rajoitu tähän käyttöön.

Sen jälkeen kun keksinnönmukaisia mikrohelmiä on käytetty tietty aika, voi olla tarpeen tai toivottavaa regeneroida ne uutta käyttöä varten. Yleensä on esimerkiksi välttämätöntä vaihtaa palovammapotilaiden hoitoon tarkoitettuja leijutetun vuodealustan helmiä, kun uusi potilas siirretään vuoteeseen. Käytetyt vuoteet voidaan helposti steriloida kuumakäsittele-mällä. Ne voidaan käsitellä esimerkiksi lämpötilassa noin 100OC riittävän pitkä aika. Tällainen käsittely poistaa myös proteiinipinnoitteen helmistä, mutta tuore proteiinipinnoite voidaan helposti kovalenttisesti sitoa helmiin, niin että niitä voidaan käyttää uudelleen.

4 95*5fc '

Keksinnön edullisimmissa toteutusmuodoissa kyseisillä mikro-helmillä on ei-huokoinen pinta. Tämän seikan omaksuminen tuo huomattavia etuja hygienian kannalta. Mikä tahansa aine tai muu neste, joka joutuu kosketuksiin helmien kanssa» joilla on huokoinen pinta, voi helposti adsorboitua. Vaikka tämä adsorboitunut aine voidaan helposti steriloida, kuten edellä mainittiin, on sitä äärimmäisen vaikeata poistaa huokoisista helmistä, niin että se jää mahdolliseksi terveydelliseksi vaaraksi, jopa steriloinnin ja bakteriostaattisten proteiinien sitomisen jälkeen helmiin. Jos tällaisen huokoisen helmen bakteriostaattinen pinnoitus epäonnistuisi, adsorboitunut, materiaali voi olla hedelmällinen mikrobiologinen kasvatus-alusta. Näin ei ole asianlaita helmissä, joissa on ei-huokoi-nen pinta. Vain vähän, jos lainkaan tällaista materiaalia havaitaan adsorboituvan, ja se mikä on adsorboitunut, poistetaan helposti steriloinnin aikana, niin että on mahdollista käyttää helmiä uudelleen ja on pienempi riski aiheuttaa vaaraa potilaalle. Ei-huokoisen pinnan käsittävillä helmillä on huokoisen pinnan käsittäviin helmiin verrattuna se etu, että ne ovat yleensä helpompia ja siksi halvempia valmistaa.

Edullisesti proteiinit, jotka sitoutuvat lasisiin mikrohel-miin, ovat entsyymejä. Entsyymien valinta mahdollistaa bakteerien kasvamisen tai monistumisen vähenemisen tai estymisen kaikenkaikkiaan selektiivisen spesifisen mekanismin mukaan, : joka mahdollistaa tilanteessa syntyville bakteereille haital lisen kokonaisuuden. Edullisia entsyymeitä leijupatjavuode-sovellutukseen ovat peroksidaasit, jotka katalysoivat erilaisten ionien hapettumista, jotka ovat läsnä nesteissä, kuten plasmassa ja seerumissa, synnyttäen bakteerikokonai-suukeia.

Proteiinit, kuten transferriini tai myeloperoksidaasi, voidaan sitoa helmiin, mutta on edullista valita proteiineja, kuten laktoferriini tai laktoperoksidaasi. Laktoferriini ottaa rautaionit ja synnyttää näin väliaineen, joka on soveltumaton bakteerien kasvulle. Laktoperoksidaasi muodostaa hapettavan aineen, kuten vetyperoksidin (saatu metabolisesti tai iti I dll tl I t j iti i 5 95-=56 ' glukoosioksidaasin vaikutuksella glukoosiin) ja SCN"-ionien kanssa väliaineen/ joka sisältää OSCN'-ioneja, jotka tappavat bakteereita.

Koska proteiinien bakteriostaattinen toiminta on hyvin tehokasta, ei ole välttämätöntä täysin peittää helmien pintoja proteiineilla. Edullisesti proteiineja on läsnä määrä alle 0,1 paino-% lasin painon suhteen. Alle 0,05 paino-%in määrä on tehokas ja usein on riittävää käyttää määrää 0-,02 %.

Kuten edellä todettiin, keksinnön raukaisten mikrohelmien suu-, ri etu on siinä seikassa, että ne säilyttävät bakteriostaat-tiset tai bakterisidiset ominaisuudet huolimatta mekaanisi-sista ja termisistä jännityksistä, joihin joutuvat. Tämä liittyy luultavasti kovalenttisen sidoksen olemassaoloon proteiinien ja lasin välillä. Proteiinien kovalenttisen liittymisen helpottamiseksi lasiin on edullista käyttää kytkevää ainetta, joka pystyy synnyttämään lasin pinnalle edullisia liittymiskohtia proteiinien reaktiivisille ryhmille. Nämä reaktiiviset ryhmät koostuvat aminohapoista. Kytkevänä aineena on mahdollista käyttää orgaanista titanaattia, mutta on edullista valita silaanityyppinen kytkevä aine, koska silaa-nien alue tarjoaa laajan ainevalikoiman, joka pystyy reagoimaan suoraan aminohappojen kanssa.

: Muunnoksena on edullista sitoa proteiinit silaanilla ja toi sella kytkevällä aineella. Tässä tapauksessa silaani synnyttää aminoidun lasipinnan, joka liittyy proteiineihin "Michael“-tyyppisellä kytkennällä, glutaraldehydin kanssa, tai amidityyppisellä kytkennällä, esimerkiksi sukkiinianhyd— ridillä, tai atsotyyppisellä kytkennällä, esimerkiksi nitro-bentsoyylikloridilla. On myös mahdollista synnyttää tioeste-risidos kytkevään ketjuun, jolla on se etu, että se voidaan helposti lohkaista, jos halutaan erottaa helmet proteiineista uudelleenkierrätystarkoituksessa. Kytkeminen glutaraldehydil-lä on edullista, koska sen avulla suuri joukko proteiineja tai erilaisia entsyymejä voi nopeasti sitoutua lasiin.

6 95*5b

Keksinnön mukaiset mikrohelmet 6va.t hydrofobisia. Tämä ominaisuus mahdollistaa sen, että ne pystyvät säilyttämään eheytensä kosteuden tai erilaisten fysiologisten nesteiden läsnäollessa, ja auttaa ennen kaikkea ehkäisemään niitä agglomeroitumasta näiden nesteiden läsnäollessa. Kek-sinnönmukaisten hydrofobisten mikrohelmien hydrofobinen luonne johtuu mukana olevasta silikonipinnoitteesta. Edullisesti valitaan silikoni, joka polymeroituu lasin vapaalla pinnalla sitoutumatta siihen kovalenttisilla sidoksilla.. Voidaan esimerkiksi'· käyttää sminoryhmän sisältävää polydimetyyli-siloksaanikopolymeeriä, kuten tuote Dow Corning MDX4-4159, joka polymeroituu huoneenlämmössä tai kohtuullisessa lämpötilassa. Tämänkaltainen silikoni sopii yhteen proteiinien läsnäolon kanssa eikä yllättäen muuta tai muuttaa vain häviävän vähän mikrohelmien bakteriostaattista aktiivisuutta ainoastaan proteiineilla pinnoitettuihin identtisiin mikrohelmiin verrattuna.

Keksinnön mukaiset lasiset mikrohelmet ovat kiinteitä lasisia mikrohelmiä tai onttoja mikrohelmiä. Sairaaloiden leiju-patjavuoteissa käyttämistä varten on edullista, että näiden mikrohelmien suhteellinen tiheys on suurempi kuin 1, jolloin potilaan kannatteleminen helpottuu, vaikka ontoilla mikrohel-millä on se, etu, että ne vaativat pienemmän tilavuuden lei-. juttavaa ilmaa, mikä johtaa leijutusilmakehän vähäisempään kuivumiseen.

Edullisesti valitaan mikrohelmiä, joiden hiukkaskokojakautuma on kapea, mikä helpottaa niiden leijutusta kasautumatta. Valitaan esimerkiksi lasihelmet, joiden halkaisija on välillä '65-110 mikrometriä. On mahdollista käyttää mikrohelmiä, joiden keskimääräinen halkaisija on välillä 80-100 mikrometriä, ja edullisesti välillä 85-90 mikrometriä. Tällaiset helmet eivät vaadi liikaa energiaa leijutukseen, eivätkä kykene menemään sairaaloiden leijupatjoissa normaalisti käytettyjen kankaiden silmukoiden läpi. Tähän erityistarkoitukseen voidaan valita kiinteitä lasisia mikrohelmiä tai onttoja mikrohelmiä.

Il llt:t III 11 1:1 t ¢1 7 95*5b Tämä keksintö kattaa myös mikrohelmet, joilla on bakterio-staattisia ominaisuuksia ja jotka ovat suspendoituneena lei-. jutuskaasusea, ja käsittää palovammapotilaiden hoitoon tar koitetun vuoteen, joka käsittää leijutusjärjestelmän, joka sisältää edellä määritellyn kaltaisia mikrohelmiä.

Keksinnön mukaisille lssihelmille on annettu bakteriostaat-tieia ominaisuuksia, jolloin mikrohelmillä on proteiinipin-noi te, joka on sidottu lasiin kovalenttiaeati. TBmänkaltai-sella rakenteella oni se etu, että saadaan hienojakoinen hiukkasinainen materiaali, jota voidaan helposti leijuttaa ja jolla on ja joka säilyttää tehokkaat bakterioetaattiset ominaisuudet. Proteiinipinnoite on aikaansaatu mikrohelmille kosketuksissa proteiinien kanssa, esimerkiksi suspension tai jauheen muodossa.

Vaihetta, jossa mikrohelmet tuodaan kosketuksiin proteiinien kanssa, edeltää edullisesti kytkevän aineen sitominen lasin pintaan. Kytkevä aine on edullisesti eilaani, joka saostuu helposti lasin pinnalle liuoksesta, suspensiosta tai jauheesta huoneenlämmössä. On mahdollista myös liittää sivuketjulla esimerkiksi lasin pintaan amino- tai oksiraaniryhmiä, jotka voivat reagoida proteiinien aminohappojen kanssa.

Joissakin tapauksissa voi olla käyttökelpoista käsitellä lasia toisella kytkevällä aineella. Näin on asianlaita esimerkiksi silloin, jos lasin silanointi synnyttää aminoryhmiä lasin pinnalle. Tässä tapauksessa proteiini on sidottu "Michael"-tyyppisellä kytkennällä glutaraldehydillä, tai kytkemällä amidityyppisesti tai atsotyyppisesti. Proteiinien denaturoitumisen välttämiseksi on suositeltavaa suorittaa proteiinien sitominen lasiin saattamalla lasi kosketuksiin väliaineen kanssa, joka sisältää kyseisiä proteiineja, jolloin pH ei ylitä arvoa 7. Edullisesti valitaan proteiineja sisältävä väliaine, jossa pH on välillä 4-5.

9 5 ^ 5 6

Sen jälkeen, kun kyseiset proteiinit on sidottu lasiin, saatetaan mikrohelmet edullisesti kosketuksiin väliaineen kanssa, joka sisältää silikonia, jotta silikonipinnoite saadaan saostumaan helmien pinnalle. Näin käsitellyt helmet ovat hydrofobisia eivätkä ole taipuvaisia agglomeroitumaan. Silikonia sisältävän väliaineen pH on edullisesti välillä 4-5. Siliko-nin saostaminen suoritetaan huoneenlämmössä tai kohtuullisessa lämpötilassa. Proteiinien denaturoitumisen välttämiseksi suositellaan yleensä, että silikoni saostetaan ja sopivasti polymeroidaan lämpötilassa, joka ei ole suurempi kuin 60-70°C.

Kun mikrohelmiä on käytetty tietyn pituinen aika, esimerkiksi potilaiden vaihdon välinen aika palovammatapauksiin tarkoitetussa leijupatjavuoteessa, voi olla tarpeen regeneroida mik-rohelmet. Tämän suorittamiseksi on toivottua ensin steriloida käytetyt helmet. Nämä helmet voidaan helposti steriloida kuu-makäsittelyllä, käsittelemällä niitä esimerkiksi lämpötilassa 100°C useita tunteja. Tämä käsittely poistaa kovalenttisesti sitoutuneet proteiinit, mutta säilyttää silikonin lasin pinnalla. Mikrohelmien bakteriostaattiset ominaisuudet voidaan kuitenkin säilyttää siten, että mikrohelmet, jotka on steriloitu kuumakäsi11e 1y11ä, käsitellään edellä esitetyllä tavalla, joka sitoo proteiinit kovalenttisesti.

Tätä keksintöä'selitetään yksityiskohtaisemmin viitaten seu-raaviin esimerkkeihin.

'Esimerkki 1

Kiinteät alkalikalkkilasimikrohelmet valikoidaan seulomalla pois ne helmet, jotka ovat pienempiä kuin 65 mikrometriä ja suurempia kuin 106 mikrometriä. Valittujen helmien keskimääräinen halkaisija (painosta) on 85 mikrometriä.

il lii j liiti I t t Iti : l 9 9 5 ^ 5 b

Mikrohelmet käsitellään (gammaglysidoksipropyyli)triraetoksi-silaanilla (A 187 Union Carbidelta) alkoholiliuoksessa huoneenlämmössä, suhteessa 1 ml silaania kiloa kohti helmiä, joka vastaa suunnilleen 100 mg silaania kiloa kohti helmiä.

Laktoferriini sidotaan sitten kovalenttieesti helmiin. Lakto-ferriini sidotaan sen aminohappojen välityksellä silaanin epoksiryhmiin. Tämä operaatio suoritetaan huoneenlämmössä saattamalla silaanilla käsitellyt helmet kosketuksiin naudan laktoferriinin 10 % väkevyisen vesiliuoksen kanssa, jota markkinoin 0l4ofina, pH-arvossa välillä 4-5. Tässä on suunnilleen 0,01 paino-% aktiivista tuotetta lasin painon suhteen.

Mikrohelmiä kuumennetaan sitten lievästi, huolehtien, ettei ylitetä 60oCstta, ja ne saatetaan kosketuksiin silikonines-teen kanssa. Valittu silikoni on Dow Corningin aminoryhmän sisältävä polydimetyylisiloksaanikopolymeeri MDX4-4159, jota käytetään määrä 0,2 ml kiloa kohti lasia, joka vastaa suunnilleen 200 mg silaania kiloa kohti helmiä.

Näiden mikrohelmien bakteriostaattinen kyky on identtinen liuoksessa olevan laktoferriinin kanssa, tarkoittaen ei immobilisoitu. On havaittu esimerkiksi, että nämä mikrohelmet inhiboiVat E. coli-kannan kasvua.

Nämä mikrohelmet ovat hydrofobisia, niitä voidaan varastoida, käsitellä ja käyttää ilman riskiä agglomeroitumiseeta.

Esimerkki 2

Samanlaiset aikalikaIkkUasimikrohelmet kuin esimerkissä 1 käsitellään käyttäen Union Carbiden (gararoa-aminopropyyli)-trimetoksisilaania A1100 alkoholiliuokeeeea, määränä 0,1 ml silaania kiloa kohti lasia, joka vastaa suunnilleen 100 mg silaania kiloa kohti lasia. Helmien pinta aktivoidaan sitten antamalla silaanin reagoida glutaraldehydin kanssa pHissa alle 6,5, stökiömetrisissä suhteissa.

10 95‘'5i-

LaktoperokaIdaasi sidotaan sitten kelmiin saattamalla ne kosketuksiin laktoperoksidaasin vesiliuoksen kanssa, jota markkinoi 0l6ofina. 0,02 paino-% laktopsroksidaasia lasin suhteen sitoutuu näin kovalenttisesti. Esimerkin 1 silikonin kanssa identtinen silikoni saostetaan sitten helmien pinnalle.

Havaittiin, että laktoperokaidaasi säilyttää entsymaattisen aktiivisuutensa huolimatta kovalenttisesta sitoutumisesta lasiin. Tämä entsymaattinen aktiivisuus määritettiin o-feny-leenidiamiinimenetelmällä, ja havaittiin arvo 350 U/mg lakto-peroksidaasia sitoutuneena lasiin, kun taas samalla menetelmällä käytettynä ekvivalenttiseen määrään laktopsroksidaasia liuoksessa saatiin aktiivisuus noin 400 u/mg entsyymiä (U/mg proteiinin spesifisen aktiivisuuden yksikköä milligrammaa kohti; yksi aktiivisuusyksikkö on entsyymin määrä, joka tuottaa yhdessä minuutissa absorbanssin kasvun 0,1, aallonpituudella 490 nm, lämpötilassa 37°c ja pHissa 5, ja o-fenyleeni-diamiini ja H2O2 ravintoliuoksena).

Mikrohelmien bakteriostaattinen kyky tutkittiin myös. Tämä bakterioetaattinen kyky määritettiin E. coli-kannan suhteen, joka on herkkä OSCN~-ionien vaikutukselle. Tutkittiin tällaisen viljelmän optisen tiheyden muutos ajan suhteen aallonpituudella 660 nm. Kasvu optisessa tiheydessä ilmaisee baktee-reiden kasvun. Ilman laktoperoksidaasia vertailunäytteen optinen tiheys kasvaa vastaten alkuperäisen arvon monistumista noin arvolla 100 6 tunnin kuluttua 37°Cissa. Sitä vastoin kun läsnä on Θ g litrassa tämän esimerkin mukaan käsiteltyjä helmiä (joka vastaa 500 U laktoperoksidaasia litraa kohti viljelyväliainetta), optinen tiheys on muuttumaton 6 tunnin kuluttua, joka osoittaa bakteerien kasvun estymistä.

Vertailun vuoksi mikrohelmet, jotka oli käsitelty kuten edellä on kuvattu, mutta joissa ei ollut silikonia, saatettiin kosketuksiin saman E. coli-kannan kanssa. Havaittiin, että identtisellä määrällä helrniin sidottua laktoperoksidaasia laktoperoksidaasilla ja ai likoni11a pinnoitetttujen helmien aktiivisuus on näennäisesti identtinen verrattuna silikonoi- I tit r iilfi I H #1 < u 9 5'-5 b mattomiin helmiin. Tässä ei siis yllättäen ole mitään eroa immobilisoidun entsyymin aktiivisuuden ja eilikonin läsnäolon välillä.

samanlaiset tulokset saadaan muillakin bakteereilla, kuten Pseudomonas ja Staphylococcus aureus.

Esimerkki 3

Ensin (gammaglysidoksipropyyli)trimetoksisilaani sidotaan esimerkissä 1 kuvatulla tavalla lasisiin mikrohelmiin, jotka ovat identtisiä esimerkin 1 helmien kanssa, ja 0,05 paino-% laktoperoksidaasia sidotaan sitten suoraan mikrohelmiin.

Käsittely täydennetään seostamalla silikonia,joka on identtistä esimerkeissä 1 ja 2 esitetyn silikonin kanssa.

Esimerkin 2 bakteereiden viljelykoe toistettiin, ja havaittiin, että 7 g helmiä litraa kohti viljelyväliainetta riitti estämään bakteereiden kasvun.

Claims (12)

1. 95*51 PATENTTIVAATIMUKSET w
2. 1. Lasiset mikrohelmet, t u n n e t t u siitä, että heilmet on pinnoitettu proteiineilla, jotka on sidottu kovalenttises-ti kytkentäaineella lasiin ja antavat helmille bakteriostaat-tiset ominaisuudet, ja että mikrohelmet ovat hydrofobisia.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset mikrohelmet, tunnet-t u siitä, että mikrohelmillä on ei-huokoinen pinta.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukaiset mikrohelmet, tunnettu siitä fettä' pinnoitus sisältää entsyymin. A. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukaiset mikrohelmet, tunnettu siitä, että proteiinit on valittu 1akto ferriinistä ja laktoperokeidaaaiata.
5. 5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukaiset lasihelmet, tunnettu siitä, että proteiinien osuus on alle 0,1 % mikrohelmien painosta, ja edullisesti alle 0,03 % painosta.
6. 6. Jonkin patenttivaati*muksisat 1-5 mukaiset mikrohelmet, tunnettu siitä, että proteiinit on sidottu lasiin silaanityyppieellä kytkentäaineella.
7. 7. Patenttivaatimuksen 6 mukaiset mikrohelmet, tunnet-t u siitä, että proteiinit on sidottu lasiin silaanilla ,a toisella kytkentäaineella.
8. 8. Patenttivaatimuksen 7 mukaiset mikrohelmet, tunnet-t u siitä, että toinen kytkentäaine on qlutaraldehydi. . 9. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset mikrohelmet, tunnet- • t u siitä, että niissä on si 1 ikonipinnoite.
9. 10. Jonkin patenttivaatimuksista 1-9 mukaiset mikrohelmet, t u n n e t t u siitä, että niiden keskimääräinen halkaisija on välillä 80-100 mikrometriä, ja edullisesti välillä 85-90 mikrometriä.
10. 11. Jonkin patenttivaatimuksista 1-10 mukaiset mikrohelmet, t u n n e t t u siitä, että ne on suspendoitu.leijutettuun kaasuun.
11. 12. Palovammapotilaiden hoitoon tarkoitettu vuode, jossa on leijutuejärjeatelmä, tunnettu siitä, että se sisältää patenttivaatimuksen 11 mukaisia mikrohelmiä. 9 5 - 51