FI89636B - Foerfarande foer bestaemning av induktans - Google Patents

Description

8 9 6 ό o

Menetelmä induktanssin määrittämiseksi 5 Keksinnön kohteena on menetelmä induktanssin määrittämiseksi sähköisen piirin tai vastaavan avulla, johon vaikutetaan säätöjärjestelyllä, jolloin induktanssin määrittämiseksi mittausjärjestelyllä mitataan sähköisessä piirissä tai vastaavassa kulkevan sähkö-10 virran yhtä tai useampaa ominaisuutta, kuten voimak kuutta, jännitettä, sähkömotorista voimaa ja/tai vastaavaa, säätöjärjestelyn käsittäessä erityisesti ainakin yhden sähkövirtaa katkovan ohjauselimen, kuten yhden tai useamman transistorin tai vastaavan, 15 jolloin sähköisessä piirissä tai vastaavassa vaikut tavalla sähkövirran syötöllä saadaan sähköiseen piiriin tai vastaavaan tai ainakin sen induktiiviseen osaan muodostumaan ohjauselimen katkonnan vaiheesta, eli on-vaiheesta ja off-vaiheesta, riippuen ainakin kaksi 20 oleellisesti suuruudeltaan toisistaan poikkeavaa jännitettä.

Keksinnön mukainen menetelmä soveltuu erityisesti erilaisten toimilaitteiden, kuten moottorien, venttii-25 lien, kytkimien, magneettilaakerien tai vastaavien käyttämiseen ja/tai ohjaamiseen, niiden toimintojen perustuessa toimilaitteen liikkuvan osan, kuten venttiilin karan, moottorin roottorin tai vastaavan aseman määritykseen sähköisessä piirissä tapahtuvan 30 induktanssin muutoksen perusteella.

Induktanssin määrittämiseen tai sen muuttumiseen perustuvaa menetelmää käytetään nykyisin esimerkiksi hydrauli- ja pneumatiikkaventtiilien ohjaamisessa. 35 Tällöin venttiilin yhteyteen asetetaan erillinen käämijärjestely, joka käsittää esimerkiksi ensiökäämin ja kaksi toisiokäämiä. Venttiilin karan asemaa määritetään tällöin karaan yhteydessä olevalla metallisella 8 9 6 3 o 2 indikaattorilla, joka karan liikkuessa liikkuu vastaavasti käämijärjestelyn ensiö- ja toisiokäämien välissä. Tällöin indikaattorin sijainnista riippuen toisiokäämien keskinäiset signaaliamplitudit poikkeavat 5 toisistaan, minkä perusteella karan asema on esimerkiksi laskennallisesti määritettävissä. Periaatteessa edellä kuvatun tyyppistä menetelmää on hyödynnetty esimerkiksi ns. LVDT-anturissa.

10 Vastaavasti esimerkiksi ns. harjattomissa tasavir tamoottoreissa käytetään nykyisin yleensä ns. hall-anturia roottorin kommutointiaseman mittaamiseen ja moottorin ohjaamiseen. Hall-anturi on magneettikenttä-anturi, joka asennetaan moottoriin roottorin yhteyteen. 15 Luonnollisesti ohjausvaikutuksen aikaansaamiseksi edellytetään roottorin tietynlaista esimerkiksi epäsymmetristä konstruktiota, jolla magneettikenttä saadaan muuttumaan jaksollisesti roottorin asennosta riippuen.

20

Erityisesti harjattomille kestomagneettimoottoreille on myös kehitetty anturiton menetelmä, jossa mitataan pyörivän roottorin kehittämää sähkömotorista voimaa. Tällöin moottorin kutakin napaa käytetään jatkuvasti 25 periaatteessa kahdessa peräkkäisessä vaiheessa, jolloin ensimmäisessä vaiheessa napa toimii moottorinomaisesti ja toisessa vaiheessa generaattorinomaisesti. Tällöin generaattorinomaisena toimivaan napaan indusoituvaa jännitettä, eli sähkömotorista voimaa ohjauksessa 30 käyttämällä navan kommutointiasema on määritettävissä sen toiminnan palauttamiseksi jälleen takaisin moot-torinomaiseksi. Tällaisen menetelmän ongelmana on se, että pienillä kierrosnopeuksilla liike-energian pienuudesta johtuen on myös mitattava amplitudi hyvin 35 pieni, josta syystä menetelmää ei ole mahdollista soveltaa tiettyä rajanopeutta pienemmillä nopeuksilla. Tätä menetelmää soveltavissa laitteissa joudutaankin näin ollen käyttämään esimerkiksi erillisiä käynnis- 3 99636 tyspiirejä moottorin alhaisilla pyörimisnopeuksilla, kuten sen käynnistyksen tai toiminnan keskeytyksen yhteydessä.

5 Edellä mainittujen Hall-antureiden ja LVDT-antureiden lisäksi on nykyisin käytössä myös muita lähinnä asemaa mittaavia antureita, joista mainittakoon induktiiviset ja kapasitiiviset anturit, pyörrevirta-anturit ja pulssianturit. Yhteenvetona kaikkien tällaisten 10 erillisten antureiden haitoista todettakoon: suuri koko, kallis hinta, yleensä monimutkainen liityntäelektroniikka, vikamahdollisuuksia lisäävä vaikutus, 15 - anturin asennukseen liittyvät hankaluudet, kuten sen virittäminen, häiriöalttius ja häiriöitä aiheuttava vaikutus.

20 Tavanomaisten esimerkiksi edellä mainittujen asema- antureiden käyttö edellyttää aina erityisiä asennus-, viritys- ym. vastaavia toimenpiteitä, minkä lisäksi ne tulee sijoittaa toimilaitteeseen sopivasti tai toimilaite tai sen osa tulee konstruoida niitä varten 25 soveltuvaksi. Useissa sovellutuksissa ei nykyään ole kuitenkaan asema-antureita korvaavia menetelmiä mahdollista käyttää tai edes olemassa.

Tämän keksinnön mukaisella menetelmällä on tarkoituk-30 sena saada aikaan ratkaiseva parannus edellä esitet tyihin epäkohtiin ja siten kohottaa oleellisesti alalla vallitsevaa tekniikan tasoa. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi keksinnön mukaiselle menetelmälle on pääasiassa tunnusomaista se, että induktanssi määrite-35 tään ainakin mainittujen on- ja off-vaiheiden aikana sähköisen piirin tai vastaavan ainakin induktiivisessa osassa vaikuttavien jännitteiden ja/tai siinä tapah- 8 9 6 ό 6 4 tuvien sähkövirran voimakkuuksien muutosten perusteella.

Keksinnön mukaisen menetelmän tärkeimpinä etuina 5 voidaan mainita yksinkertaisuus ja toimintavarmuus, jolloin on mahdollista korvata nykyiset tiettyä sijoitusta tai toimintaolosuhdetta edellyttävät menetelmät. Keksinnön mukaista "kokonaisvaltaista" menetelmää on mahdollista soveltaa mitä erilaisimmissa 10 sovellutuksissa huomattavasti käytössä olevia menetel miä tehokkaammalla tavalla esimerkiksi nykyaikaista tekniikkaa täysin automaattisesti soveltaen. Keksinnön mukaisen menetelmän soveltaminen ei lisää merkittävästi toimilaitteen ulkomittoja eikä tarvittavia johdotus-15 järjestelyjä, kuten useimmat nykyiset käytössä olevat muut vastaavat menetelmät. Yksinkertaisimmillaan keksinnön mukainen menetelmä on mahdollista järjestää suoraan toimilaitteeseen kuuluvan virransyöttöpiirin perusteella toimivaksi.

20

Seuraavassa selityksessä keksintöä havainnollistetaan yksityiskohtaisesti samalla viittaamalla oheisiin piirustuksiin, joissa 25 kuva 1 esittää periaatteena kaaviota keksinnön mukaista menetelmää soveltavasta yksinkertaisesta sähköisestä piiristä, kuva 2 esittää menetelmän perusteita selventäviä 30 kuvaajia (a, b, c, d), kuva 3 esittää menetelmän yhtenä käyttösovel- lutusesimerkkinä harjatonta tasavirtamoottoria, kuva 4 esittää vastaavassa tarkoituksessa vent tiiliä, kytkintä tai vastaavaa ja 35 5 8 9 65 6 kuva 5 esittää vastaavassa tarkoituksessa magneet- tilaakeria.

Keksinnön mukainen menetelmä on tarkoitettu induk-5 tanssin määrittämiseksi sähköisen piirin 1 avulla, johon vaikutetaan säätöjärjestelmillä 2. Induktanssin L määrittämiseksi mittausjärjestelyllä 3 mitataan sähköisessä piirissä 1 kulkevan sähkövirran yhtä tai useampaa ominaisuutta, kuten voimakkuutta I, jännitet-10 tä U, sähkömotorista voimaa ja/tai vastaavaa. Säätö-järjestely 2 käsittää sähkövirtaa katkovan ohjauseli-men 2a, kuten yhden tai useamman transistorin tai vastaavan, jolloin sähköisessä piirissä 1 vaikuttavalla virransyötöllä I, U saadaan sähköisen piirin 1 induk-15 tiiviseen osaan i muodostumaan ohjauselimen 2a katkon-nan vaiheesta, eli on-vaiheesta ja off-vaiheesta, riippuen ainakin kaksi oleellisesti suuruudeltaan toisistaan poikkeavaa jännitettä UI, U2. Tällöin keksinnön mukaisesti induktanssi L määritetään mainit-20 tujen on- ja off-vaiheiden aikana sähköisen piirin 1 induktiivisessa osassa i vaikuttavien jännitteiden UI, U2 ja/tai siinä tapahtuvien sähkövirran voimakkuuksien muutosten dll, dI2 perusteella.

25 Kuva 1 esittää periaatteena yksinkertaista sähköpiiriä 1, joka kuvaa esimerkiksi sähkömoottorin yhden ;· napaparin toisen kelan 6a kautta kulkevaa virtapiiriä.

Kelassa 6a sen käämitys muodostaa induktiivisen elementin L, ja käämityksessä käytetty johdin resis-30 tiivisen elementin R. Tavanomaisesti tällaisissa kytkennöissä käytetään lisäksi viitenumerolla 4 esitettyä diodia, joka mahdollistaa yhdessä suunnassa kelan 6a ohivirtauksen. Ohivirtauksen vaikutuksesta saadaan diodin 4 kytkentäkohtien X väliin muodostumaan — 35 seuraavassa esitetyin tavoin toimiva sähköisen piirin 1 induktiivinen osa i.

6 89635

Ohjauselimenä toimivalla transistorilla 2a saadaan virtapiirin 1 induktiiviseen osaan i vaikuttamaan oleellisesti kaksi vuorottelevaa jännitettä, ensimmäinen jännite UI ja toinen jännite U2. Keksinnön 5 erään edullisen sovellutuksen mukaisesti induktanssi L määritetään tällöin laskennallisesti sähkövirran esimmäisen jännitteen UI ja toisen jännitteen U2 sekä sähkövirran voimakkuuksien vastaavien muutosnopeuksien dll/dt, dI2/dt keskinäisten poikkeamien perus-10 teella.

Edelleen edullisena sovellutuksena transistoria 2a käytetään suurella taajuudella, vähintään > 1 kHz, tyypillisesti > 20 kHz, jolloin sähkövirran voimak-15 kuudet dll, dI2 muuttuvat mainittujen on- ja off-vaiheiden aikana oleellisesti lineaarisesti. Tällöin induktanssin L määrittämiseksi sähkövirran voimakkuuden muutosta on- ja off-vaiheiden aikana on mahdollista arvioida suorilla dll, dI2, joiden vastakkaismerkkiset 20 kulmakertoimet vastaavat voimakkuuden muutosnopeuksia dll/dt, dI2/dt. Tällöin muutosnopeuksien keskinäinen poikkeama e on määritettävissä kulmakertoimien erotuksena.

25 Edelleen edullisena sovellutuksena induktanssi L määritetään sähköisen piirin 1 induktiivisesta osasta i määritettyjen virranmuutosnopeuksien erotuksen: dll/dt - dI2/dt käänteisarvon perusteella.

30 Edelleen edullisena sovellutuksena sähköisen piirin 1 induktiivisesta osasta i mitataan ja/tai määritetään mainittujen on- ja off-vaiheiden aikaiset ensimmäinen jännite UI, toinen jännite U2 ja sähkövirran voimakkuuden vastaavat muutosnopeudet dll/dt, dI2/dt, jolloin 8 9636 7 induktanssi L määritetään laskennallisesti käyttämällä yhtälöä: dll/dt - dI2/dt 1/L = - 5 UI - U2

Kuvassa 2 on esitetty menetelmän soveltamista selvittäviä kuvaajia kahdesta sähköisestä piiristä 1,, 1, j , joiden induktanssit poikkeavat toisistaan. Kuvat 2a 10 esittävät on- ja off-vaiheiden aikaisia vuorottelevia ensimmäistä ja toista jännitettä UI, U2. Kuvat 2b esittävät vastaavia sähkövirran voimakkuuden lineaarisia muutoksia dll, dI2 käytettäessä riittävän suurta taajuutta. Kuvat 2c esittävät vastaavissa vaiheissa 15 tapahtuvien lineaaristen muutosten nopeutta ajan suhteen dll/dt, dI2/dt, jotka vastaavat kuvissa 2b esitettyjen suorien kulmakertoimia. Kuvat 2d esittävät laskennallisesti edellä mainituin perustein määritettyjä induktanssin L käänteisarvoja. Esitetyissä 20 tapauksissa sähköisen piirin ln induktanssi L,, on 2 x sähköisen piirin 1, induktanssi L,.

Keksinnön mukaista menetelmää on tarkasteltu myöhemmin teoreettiselta pohjalta, jolloin tietyin alkuoletuksin 25 on kyetty osoittamaan edellä mainitun yhtälön paikkansapitävyys. Seuraavassa on lyhyesti esitetty edellä mainittua yhtälöä tukeva teoria.

Lähtöoletuksena on se, että hakkuritaajuus on niin 30 suuri, että virran voimakkuuden voidaan olettaa muuttuvan kussakin on- ja off-vaiheessa lineaarisesti.

Kun esimerkiksi kuvan 1 mukaisessa sähköpiirissä 1 kelalle 6a tuodaan jännite U virran ollessa I ja 35 kelan resistanssin ollessa R, on sähkövirran voimakkuuden muutosnopeus dl/dt = (U - Rl) / L.

H 9 6 5 ό 8

Kun sähköisen piirin 1 induktiivisen osan i jännitteet transistorin 2a on- ja of f-vaiheessa ovat UI ja U2, ovat vastaavat virran voimakkuuden muutosnopeudet: dll/dt = (UI - IR) / L 5 dI2/dt = (U2 - IR) / L, jolloin näiden erotukseksi saadaan: dll/dt - dI2/dt 1/L = - UI - U2 10 Näin ollen kun UI ja U2 oletetaan vakioiksi, on virran voimakkuuden derivaattojen erotus siis kääntäen verrannollinen kelan induktanssiin transistorin pulssi-suhteesta ja kelan resistanssista riippumatta. Mittaus-15 tulokseen ei siis vaikuta myöskään kelan lämpenemisestä aiheutuva resistanssin muutos eikä kytkinelementin resistanssin muutos.

Tyypillisiä käytännön sovellutuksia varten keksinnön 20 mukaista menetelmää on mahdollista soveltaa mitä erilaisimpien toimilaitteiden, kuten sähköisten, paineväliainetoimisten tai vastaavien moottorien, venttiilien, kytkimien, magneettilaakereiden tai vastaavien yhteydessä. Tällöin induktanssin L määrit-25 tämiseksi esim. periaatteeltaan kuvassa 1 esitetyn mukaisesti laskentaelimen 5, kuten mikroprosessorin, analogisen piirin tai vastaavan, avulla, toimilaitteen 6 yhteydessä olevan sähköisen piirin 1 induktiiviseen osaan i sovitetaan mittausjärjestelyn 3 30 ainakin tietoa välittävässä yhteydessä laskentaeli- meen 5 olevat mittauselimet 3a, ainakin sähkövirran voimakkuuden muutoksen dll, dI2 ja jännitteen UI, U2 mittaamiseksi ja/tai määrittämiseksi ajan suhteen. Tällöin keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa 35 myös edellä mainittujen erillisten asema-antureiden tavoin, jolloin menetelmän mukaisella yksinkertaisella periaatteella toimiva sähköinen piiri tai sen osa järjestetään toimimaan kyseessä olevaan toimilait- i >- v-/ f. :-9 teeseen. Luonnollisesti keksinnön mukaisella menetelmällä toimivalla sähköisellä piirillä tai sen osalla voidaan myös korvata kyseisessä toimilaitteessa aikaisemmin käytetty anturi.

5

Edellä esitetyn mukaisesti monissa sähköisissä toimilaitteissa niihin kuuluvan työkelan induktanssi muuttuu liikkuvan osan aseman perusteella. Tällöin toimilaitteen toimintaan oleellisesti liittyvän käämityksen, 10 kuten solenoidin, kelan tai vastaavan, vaikutuksesta myös sen virransyöttöpiirin induktanssi vaihtelee kuvaten suoraan esimerkiksi liikkuvan osan asemaa. Näin ollen keksinnön mukaista menetelmää on mahdollista soveltaa erityisen edullisesti toimilaitteen yhtey-15 dessä, jonka oleellisesti tehonsyöttöön liittyvää sähköistä piiriä 1 katkotaan transistorin 2a avulla. Tällöin induktanssi L on määritettävissä suoraan toimilaitteeseen kuuluvasta sähköisestä piiristä 1, johon sovitetaan esimerkiksi edellä esitetyllä periaat-20 teella mittauselimet 3a.

Kuvat 3, 4 ja 5 esittävät edellä mainituin periaattein toteutettuja menetelmän käyttösovellutuksia.

25 Kuva 3 esittää menetelmän soveltamista harjatonta tasavirtamoottoria edustavan reluktanssimoottorin yhteydessä. Tällöin esim. kuvassa 1 esitetyn periaatteen mukaisesti laskentaelimen 5 laskennallisesti määrittämä induktanssi L vaikuttaa säätöjärjestelyn 2 30 ja siihen kuuluvan säätöelimen 2b välityksellä moot torin toimintaan siten, että roottorin 7 pyörimisliikkeen aikana määritettävän laskennallisen induktanssin L tietyllä raja-arvolla, eli roottorin 7 tietyssä kulma-asennossa, staattorin 8 napaisuus vaihdetaan (6a, 35 -> 6a2) pyörimisliikkeen ylläpitämiseksi.

Kuva 4 esittää tyypillisenä käyttösovellutuksena esimerkiksi venttiiliä tai kytkintä, jonka karan 9 10 89636 ohjaamiseksi käytetään magneettikenttää, joka aikaansaadaan solenoidin 6a avulla. Keksinnön mukaista menetelmää on tällöinkin hyvin yksinkertaista soveltaa, koska karan 9 asema on määritettävissä suoraan sole-5 noidille virtaa syöttävästä sähköisestä piiristä 1.

Kuva 5 esittää edelleen yhtenä edullisena esimerkkinä keksinnön mukaisen menetelmän soveltamista liikkuvan osan 10, kuten akselin tai vastaavan, tavanomaisen 10 magneettilaakerin yhteydessä, joka sovellutuksena vastaa toimintaperiaatteeltaan ja eduiltaan edellä kuvattuja.

On selvää, että keksintö ei rajoitu edellä esitettyihin 15 sovellutuksiin, vaan sitä voidaan perusajatuksen puitteissa muunnella huomattavastikin, johtuen jo menetelmän yksinkertaisuudesta ja yleispätevyydestä. Luonnollisesti menetelmää voidaan soveltaa mitä erilaisimmin tavoin mitä erilaisimmissa teknisissä 20 sovellutuksissa, joista edellä on esitetty ainoastaan yleisluontoisia esimerkkejä. Luonnollisesti myös käytetyt yhtälöt tai niissä käytetyt parametrit saattavat erilaisissa sovellutuksissa poiketa esitetystä. Luonnollisesti tässäkin esityksessä käytetty 25 yhtälö, kuten myös sen parametrit, voidaan uudel leenjärjestelyin esittää hyvinkin poikkeavissa muodoissa.

Claims (7)

1. Menetelmä induktanssin määrittämiseksi sähköisen 5 piirin tai vastaavan avulla, johon vaikutetaan säätö- järjestelyllä (2) , jolloin induktanssin (L) määrittämiseksi mittaus järjestelyllä (3) mitataan sähköisessä piirissä (1) tai vastaavassa kulkevan sähkövirran yhtä tai useampaa ominaisuutta, kuten voimakkuutta (I) , 10 jännitettä (U) , sähkömotorista voimaa ja/tai vastaavaa, säätöjärjestelyn (2) käsittäessä erityisesti ainakin yhden sähkövirtaa katkovan ohjauselimen (2a), kuten yhden tai useamman transistorin tai vastaavan, jolloin sähköisessä piirissä (1) tai vastaavassa vaikuttavalla 15 sähkövirran syötöllä (I,U) saadaan sähköiseen piiriin (1) tai vastaavaan tai ainakin sen induktiiviseen osaan (i) muodostumaan ohjauselimen (2a) katkonnan vaiheesta, eli on-vaiheesta ja off-vaiheesta, riippuen ainakin kaksi oleellisesti suuruudeltaan toisistaan 20 poikkeavaa jännitettä (UI, U2), tunnettu siitä, että induktanssi (L) määritetään ainakin mainittujen on- ja off-vaiheiden aikana sähköisen piirin (1) tai vastaavan ainakin induktiivisessa osassa (i) vaikuttavien jännitteiden (UI, U2) ja/tai siinä tapahtuvien 25 sähkövirran voimakkuuksien muutosten (dll, dI2) perusteella.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jolloin sähköiseen piiriin (1) tai vastaavaan vaikuttavaan 30 säätöjärjestelyyn (2) kuuluvalla ohjauselimellä (2a), kuten yhdellä tai useammalla transistorilla tai vastaavalla, saadaan sähköisen piirin (1) tai vastaavan ainakin induktiiviseen osaan (i) vaikuttamaan oleellisesti ainakin kaksi vuorottelevaa jännitettä, 35 ensimmäinen jännite (UI) ja toinen jännite (U2), tunnettu siitä, että induktanssi (L) määritetään laskennallisesti ainakin sähkövirran ensimmäisen jännitteen (UI) ja toisen jännitteen (U2) sekä sähkö- B 9 6 3 ό 12 virran voimakkuuksien vastaavien muutosnopeuksien (dll-/dt, dI2/dt) keskinäisten poikkeamien perusteella.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 5 jolloin sähköisen piirin (l) tai vastaavan ainakin induktiiviseen osaan (i) vaikutetaan säätöjärjes-telyyn (2) kuuluvan ohjauselimen (2a), kuten yhden tai useamman transistorin tai vastaavan, suurta hakkuritaajuutta (> 1 kHz) käyttämällä, jolloin 10 sähkövirran voimakkuudet (dll, dI2) muuttuvat mainittujen on- ja off-vaiheiden aikana oleellisesti lineaarisesti, tunnettu siitä, että induktanssin (L) määrittämiseksi sähkövirran voimakkuuden muutosta on-ja off-vaiheiden aikana arvioidaan suorilla (dll, 15 dI2), joiden vastakkaismerkkiset kulmakertoimet vastaavat voimakkuuden muutosnopeuksia (dii/dt, dI2/dt), jolloin muutosnopeuksien keskinäinen poikkeama (e) määritetään mainittujen kulmakertoimien erotuksena. 20

4. Jonkin edellisistä patenttivaatimuksista 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että induktanssi (L) määritetään oleellisesti sähköisen piirin (1) tai vastaavan induktiivisesta osasta (i) 25 määritetyn ainakin yhden on-vaiheen aikaisen ensim mäisen virranmuutosnopeuden (dll/dt) ja off-vaiheen aikaisen toisen virranmuutosnopeuden (dI2/dt) määrittelemän keskinäisen poikkeaman (e), kuten niiden erotuksen käänteisarvon perusteella. 30

5. Jonkin edellisistä patenttivaatimuksista 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sähköisen piirin (1) tai vastaavan ainakin induktiivisesta osasta (i) mitataan ja/tai määritetään mainittujen 35 on- ja of f-vaiheiden aikaiset ensimmäinen jännite (UI) , toinen jännite (U2) ja sähkövirran voimakkuuden vastaavat muutosnopeudet (dll/dt, dI2/dt), jolloin 8 9 6 ö vj 13 induktanssi (L) määritetään laskennallisesti käyttämällä yhtälöä: dll/dt - dI2/dt 5 1/L = - UI - U2

6. Jonkin edellisistä patenttivaatimuksista 1-5 mukainen menetelmä, jota käytetään ainakin yhden 10 toimilaitteen (6), kuten sähköisen, paineväliaine- toimisen tai vastaavan moottorin, venttiilin, kytkimen, magneettilaakerin tai vastaavan yhteydessä, jonka toimilaitteen (6) ainakin käytön aikaista toimintaa mitataan mittausjärjestelyllä (3), ja jonka käytön 15 aikaiseen toimintaan vaikutetaan säätöjärjestelyl- lä (2), jotka mittaus- ja säätöjärjestely (2, 3) ovat yhteydessä ainakin mainittuun sähköiseen piiriin (1) tai vastaavaan yhteydessä olevan yhden tai useamman induktioelimen (6a) , kuten kelan, käämin tai vastaavan, 20 välityksellä toimilaitteeseen (6), tunnettu siitä, että induktanssin (L) määrittämiseksi laskentaeli-men (5), kuten mikroprosessorin, analogisen piirin tai vastaavan, avulla toimilaitteen (6) yhteydessä olevan tai sen yhteyteen järjestetyn ainakin yhden 25 sähköisen piirin (1) induktiiviseen osaan (i) sovitetaan mittaus järjestelyn (3) ainakin tietoa välittävässä yhteydessä laskentaelimeen (5) olevat mittauseli-met (3a), ainakin sähkövirran voimakkuuden muutoksen (dll, dI2) ja/tai jännitteen (UI, U2) mittaamiseksi 30 ja/tai määrittämiseksi ajan suhteen.

7. Jonkin edellisistä patenttivaatimuksista 1-6 mukainen menetelmä, jolloin menetelmää käytetään ainakin yhden toimilaitteen (6), kuten sähköisen, 35 paineväliainetoimisen tai vastaavan moottorin, venttiilin, kytkimen, magneettilaakerin tai vastaavan yhteydessä, jonka toimilaitteen (6) ainakin käytön aikaista toimintaa mitataan mittausjärjestelyllä (3), ja jonka käytön aikaiseen toimintaan vaikutetaan 14 8 9 63ο säätöjärjestelyllä (2), jotka mittaus- ja säätöjärjes-tely (2, 3) ovat yhteydessä ainakin mainittuun sähköiseen piiriin (1) tai vastaavaan yhteydessä olevan yhden tai useamman induktioelimen (6a), kuten kelan, 5 käämin tai vastaavan, välityksellä toimilaitteeseen (6), ja jolloin mainittuun säätöjärjestelyyn (2) kuuluva ohjauselin (2a), kuten yksi tai useampi transistori tai vastaava, järjestetään vaikuttamaan toimilaitteen (6), sopivimmin oleellisesti sen tehon-10 syöttöön tai vastaavaan kuuluvaan sähköiseen piiriin (1) tai sen osaan, tunnettu siitä, että induktanssin (L) määrittämiseksi laskentaelimen (5), kuten mikroprosessorin, analogisen piirin tai vastaavan, avulla suoraan oleellisesti toimilaittee-15 seen (6) kuuluvasta sähköisestä piiristä (1) tai sen osasta, sovitetaan toimilaitteen (6) mainitun sähköisen piirin (1) induktiiviseen osaan (i) ainakin tietoa välittävässä yhteydessä laskentaelimeen (5) olevat mittauselimet (3a), ainakin sähkövirran voimakkuuden 20 muutoksen (dll, dI2) ja/tai jännitteen (UI, U2) mittaamiseksi ja/tai määrittämiseksi ajan suhteen. 15 '6 9 6 o ^