FI83317B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt vaerdefulla i 11-staellning substituerade 5,11-dihydro-6h -pyrido/2,3-b//1,4/bensodiazepin-6-oner. - Google Patents

Description

1 83317

Menetelmä valmistaa farmakologisesti arvokkaita 11-asemassa subst ituoituja 5,1l-dihydro-6H-pyr ido[2,3-b][1,4]bentsodi atse-pin-6-oneja - Förfarande för framstälIning av farmakologiskt värdefulla i 11-stälIning substituerade 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bensodi azepin-6-oner

Keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa uusia 11-asemassa substituoituja 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatse-pin-6-oneja, ja niiden farmakologisesti sopivia suoloja epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa.

Patenttijulkaisuista EP-A-0 038 519 ja 0 057 428 sekä USA-A 3.660.380; 3.691.159; 4.213.984; 4.213.985; 4.210.648; 4.410.527; 4.424.225; 4.424.222 ja 4.424.226 tunnetaan jo kondensoituja diatsepinoneja, joilla on haavaumia estäviä ja mahanesteen eritystä estäviä ominaisuuksia.

Nyttemmin on havaittu, että keksinnön mukaan saaduilla diatse-pinoneilla, joissa on uudenlaisia substituentteja 11-asemassa, on edellä mainittujen julkaisujen yhdisteisiin verrattuna yllättäen täysin erilaisia, arvokkaita farmakologisia ominai-suuks i a.

Keksinnön mukaan valmistetuilla yhdisteillä on yleiskaava I

H 0 ' I tl ^ N5 - C6n.

(f4 TT

L £ Tl il N ^ o=c-x-ch2-c=c-ch2-a 2 83317

jossa I

X on ryhmä H-C-R, N-R tai -O-, ja I I

/R’ / \ / \ A on ryhmä -N , -N (CH2)n tai -N N-R4 X R2 V|. / \_/ R3 joissa R on vetyatomi tai 1 - 4 hiiliatominen alkyy1iryhmä, R1 ja R2, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, ovat vetyatomi, 1 - 3 hiiliatominen a 1 kyy 1iryhmä, yhteensä 7-9 hiiliatominen fenyylialkyyliryhmä, hydroksiryhmällä mahdollisesti substituoitu 5-7 jäseninen sykloalkyyliryhmä, n on luku 0, 1 tai 2, R3 on vetyatomi, hydroksiryhmä, 1 - 3 hiiliatominen alkyy1iryhmä tai ryhmä, jonka kaava on /R5

-(CH2)-N

^ R6 R5 ja R6 tarkoittavat 1 - 3 hiiliatomista ai kyy 1iryhmää ja R4 on suora tai haarautunut 1 - 3 hiiliatominen alkyyliryhmä tai fenyy1ia 1 kyy 1iryhmä, jossa on yhteensä 7-9 hiiliatomia.

Epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa suoritetun reaktion jälkeen yleiskaavan I mukaiset yhdisteet voivat olla myös fysiologisesti sopivina suoloinaan. Hapoiksi 3 83317 ovat osoittautuneet sopiviksi suolahappo, bromivetyhappo, rikkihappo, metyylirikkihappo, fosforihappo, viinihappo, fumaarihappo, sitruunahappo, maleiinihappo, meripihkahappo, omenahappo, p-tolueenisulfonihappo, metaanisulfonihappo tai amidosulfonihappo.

Keksinnön mukaisesti saadaan yleiskaavan I mukaiset yhdisteet seuraavilla menetelmillä: a) yleiskaavan II mukainen yhdiste l _ r^Y Λ ,(ii>

i, \r — cfi — C Ξ C ~ H

0 = C ~ X ch2 jossa X tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan amiinien kanssa, joiden kaava on ^ r1 / \ / \ 4

H-N , H-H (CH2)n , H-N N-R

\R2 \_(_/ \' k3

(lila) (Illb) (IHO

joissa R*, r3 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, tai niiden suolojen kanssa formaldehydin tai paraform-aldehydin kanssa ja mahdollisesti, kun mukana on katalyyttisiä määriä suoloja, kuten kupari (I)kloridia, rauta (11)kloridia. Kaavojen lila, Illb ja IIIc mukaisten amiinien suoloina käytetään parhaiten niiden halogenideja, esimerkiksi niiden hydroklorideja, tai niiden asetaatteja.

4 83317

Reaktio tapahtuu orgaanisessa liuottimsssa lämpötiloissa, jotka ulottuvat aina reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti. Liuottimiksi sopivat sykliset eetterit, kuten dioksaani, ja alkoholit, kuten etyylialkoholi. Dioksaania käytettäessä on suositeltavaa lisätä etikkahappoa.

Reaktiota voidaan nopeuttaa lisäämällä suoloja, kuten kupari (I)kloridia tai rauta (11)kloridia. Yleensä yhdistetään ensin liuottimessa formaldehydi tai paraformaldehydi kaavojen lila, Illb tai IIIc mukaisen amiinin tai niiden suolojen, esimerkiksi niiden hydrokloridien tai asetaattien kanssa ja vasta sen jälkeen lisätään yleiskaavan II mukainen yhdiste. Sen jälkeen, kun on kuumennettu aina refluksointilämpötiloihin asti ulottuvissa lämpötiloissa, erotetaan liukenematon aines suodattamalla ja lopputuote eristetään tavalliseen tapaan. Muutoin voidaan käyttää Manriich'in reaktiolle tavanomaisia menetelmiä (vrt.

Weygand ja Hilgntng, Organisch-Chemische Experimentier-kunst, s. 990 u.f.).

b) Yleiskaavan I mukaiset yhdisteet, joissa X on ryhmä H-C-R jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, voidaan valmistaa myös saattamalla kaavan IV mukaisen yhdisteen dilitiumsuola VV .....

H

reagoimaan yleiskaavan V mukaisen esterin kanssa A-CH -C=C-CH9-CHR-COOR7 r(V) 2 Δ 83317 jossa A ja R tarkoittavat samaa kuin edellä ja on 1-10-hiiliatominen alkyyliryhmä, fenyylialkyyliryhmä, jossa on yhteensä 7-10 hiiliatomia, tai fenyyliryhmä.

Kaavan IV mukaisen 5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-onin muuntaminen dilitiumauolaksi tapahtuu litiumaJkyyleillä, erityisesti kuitenkin n-butyylilitiumilla, n-butyylilitiumilla tetrametyyli-etyleenidiamiinin läsnäollessa, tert.-butyylilitiumilla, litiumdi-isopropyyliamidilla tai litiumdisykloheksyyli-amidilla tai litiumaryylei 1lä, esimerkiksi fenyylilitiu-miila. Muuntaminen litiumsuolaksi ja seuraava reaktio lopputuotteeksi tapahtuu orgaanisessa liuottimessa lämpötiloissa välillä -60°c ja +20°C, parhaiten kuitenkin -10°C:ssa. Orgaanisiksi liuottimiksi sopivat liuottimet, jotka ovat tavanomaisiä reaktioissa litiumreagenssien kanssa; erityisen edullista on käyttää tetrahydrofuraania tai muita eettereitä, kuten dietyylieetteriä, alifaattisia hiilivetyjä, kuten heksaania tai niiden seoksia, mahdollisesti myös käyttämällä mukana koliuottimena heksametyyli-fosforihappotriamidia. Lyhyen hetken kuluttua siitä, kun metallointireagenssin lisääminen on lopetettu, lisätään stökiömetrinen määrä tai pieni ylimäärä yleiskaavan V mukaista esteriä ja reaktio saatetaan loppuun antamalla reaktioseoksen lämmetä hitaasti huoneen lämpötilaan, esimerkiksi 2 tunnin kuluessa. Muodostunut kaavan I mukainen yhdiste eristetään reaktioseoksesta tavanomaisilla menetelmillä, jolloin saadaan vapaa yhdiste, joka tämän jälkeen voidaan haluttaessa muuntaa suoloikseen.

Tällä menetelmällä saadut kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan tämän jälkeen muuntaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä happoadditiosuoloikseen tai saadut happoadditiosuolat vapaiksi emäksiksi tai muiksi sopiviksi happoadditiosuo-loiksi.

6 83317

Jos edellä annetuilla menetelmillä saadaan yleiskaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa X on ryhmä ^CHR, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä lukuunottamatta vetyatomia, tai joissa A tarkoittaa ryhmää, jossa on ryhmä R^, jolloin tarkoittaa samaa kuin edellä lukuunottamatta vetyatomia, niin nämä yhdisteet voivat esiintyä diastereo-meerisissä muodoissa tai kulloinkin enantiomeerisissä ( + )- ja (-)-muodoissa. Keksintö käsittää yksittäiset isomeerit sekä niiden seokset. Näiden diastereomeerien erottaminen tapahtuu erilaisten fysikokemiallisten ominaisuuksien avulla, esimerkiksi fraktiokiteyttämällä uudelleen sopivista liuottimista, korkeapaineneste-kromatografiällä, py1väskromatograa fisesti tai kaasukromatografisilla menetelmillä.

Yleiskaavan I mukaisten yhdisteiden mahdollisten rasemaat-tien lohkaiseminen voidaan suorittaa tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi käyttämällä optisesti aktiivista happoa, kuten (+)- tai (-)-viinihappoa, tai sen johdosta, kuten ( + )- tai (-)-diasetyyliviinihappoa, ( + )- tai (-)-monometyylitartraattia tai (+)-kamferisulfonihappoa.

Tavanomaisessa isomeerien erotusmenetelmässä saatetaan yleiskaavan 1 mukaisen yhdisteen rasemaatti reagoimaan jonkin edellä annetun optisesti aktiivisen hapon kanssa yhtä suurissa moolimäärissä liuottimessa ja saadut kiteiset, optisesti aktiiviset suolat erotetaan käyttämällä hyödyksi niiden erilaista liukoisuutta. Tämä reaktio voidaan suorittaa kaikenlaisissa liuottimissa niin kauan kuin suoloilla on riittävän suuri liukoisuusero niissä. Parhaiten käytetään metabolia, etanolia tai niiden seoksia, esimerkiksi tilavuussuhteessa 30:50.

Tämän jälkeen kukin optisesti aktiivinen suola liuotetaan veteen, neutraloidaan emäksellä, kuten natriumkarbonaatilla tai kaliumkarbonaatilla ja näin saadaan vastaava vapaa yhdiste ( + )- tai (-)-muodossa.

7 83317

Kulloinkin vain yksi enantiomeeri tai kahden optisesti aktiivisen, yleiskaavaan I kuuluvien diastereomeeristen yhdisteiden seos saadaan myös siten, että edellä kuvatut synteesit suoritetaan käyttämällä rakenteellisesti määrättyjä yhdisteitä.

Yleiskaavan II mukaisten lähtöyhdisteiden, joissa X on ryhmä jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, valmistaminen tapahtuu saattamalla 5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onin dilitiumsuola reagoimaan yleiskaavan VI mukaisen pentiinihappohalogenidin kanssa

R

I_____ h-c-c-ch2-ch-c ,(VI)

Hai jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä ja Hai on halogeeni-atomi, parhaiten kloori- tai bromiatomi. 5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/benteodiatsepin-6-onin muuntaminen dilitiumsuolaksi onnistuu litiumalkyyleillä, erityisesti kuitenkin n-butyylilitiumilla, n-butyylilitiumilla tetrametyylietyleenidiamiinin läsnäollessa, tert.-butyyli-litiumilla, litiumdi-isopropyyliamidilla tai litiumdi-sykloheksyyliamidilla tai litiumaryyleillä, esimerkiksi litiumfenyylillä. Muuntaminen litiumsuolaksi ja seuraava reaktio lopputuotteeksi tapahtuu orgaanisesea liuottimessa lämpötiloissa välillä -60 ja +20°C, parhaiten kuitenkin • -10uC:ssa. Orgaanisiksi liuottimiksi käyvät sellaiset . . liuottimet, joita tavanomaisesti käytetään reaktioihin litiumreagenssien kanssa; erityisen edullista on käyttää tetrahydrofuraania tai muita eettereitä, kuten dietyyli-eetteriä, alifaattisia hiilivetyjä, kuten heksaania tai niiden seoksia, mahdollisesti myös, kun mukana 8 83317 on koliuottimena heksametyylifosforihappotriamidia.

Hetken kuluttua siitä, kun metallointireagensain lisäys on lopetettu, lisätään stökiömetrinen määrä tai pieni ylimäärä yleiskaavan VI mukaista happohalogenidia ja reaktio saatetaan loppuun antamalla reaktioseoksen lämmetä hitaasti huoneen lämpötilaan, esimerkiksi 2 tunnin sisällä. Muodostunut kaavan II mukainen yhdiste eristetään reaktioseoksesta tavanomaisilla menetelmillä ja muunnetaan sen jälkeen haluttaessa suoloikseen.

Yleiskaavan VI mukainen happohalogenidi voidaan valmistaa vastaavasta 4-pentiinihaposta saattamalla reagoimaan tionyylihalogenidin kanssa. 4-pentiinihappojen valmistus tapahtuu sinänsä tunnetuilla menetelmillä. 2-metyyli-4-pentiinihappo saadaan esimerkiksi menetelmällä, joka on kuvattu julkaisussa Bull. Soc. Chim. France, 1954, sivut 797 ja 798 lähtemällä metyylimalonihappodietyyli-esteristä,

Yleiskaavan 11 mukaisten lähtöyhdisteiden, joissa X on ryhmä

N-R

> jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, valmistaminen tapahtuu saattamalla yleiskaavan VII mukaiset pyridobentsodiatsepinonit

HO

N C

I ) ,(VII)

N N

Y - C = O

jossa Y on ha 1ogeeniatomi, parhaiten kloori- tai bromi-atomi, reagoimaan yleiskaavan VIII mukaisen amiinin kanssa ’ 83317 H-C=C-CH2-NH-R ,(VIII) jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä. Reaktio suoritetaan parhaiten liuottimien, kuten esimerkiksi veden, tolueenin, alkoholien, kuten metanolin, etanolin, propanolin läsnäollessa, aivan erityisesti kuitenkin aproottisten polaaristen liuottimien, kuten tetrahydrofuraanin, 1,4-dioksaanin, asetonitriilin, N,N-dimetyyliformamidin, dimetyylisulfoksidin, heksametyylifosforihappotriamidin tai niiden seosten läsnäollessa ja lämpötiloissa välillä 0°C Ja reaktioseoksen kiehumislämpötila, parhaiten välillä 40 ja 100°C. Edullisesti lisätään epäorgaanista tai orgaanista emästä, kuten natriumhydroksidia, tri-etyyliamiinia tai pyridiiniä tai käytetään ylimäärä yleiskaavan Vili mukaista emästä.

Yleiskaavan II mukaisten lähtöyhdisteiden, joissa X on happiatomi, valmistaminen tapahtuu saattamalla yleiskaavan VII mukainen pyridobentsodiatsepinoni reagoimaan kaavan IX mukaisen yhdisteen kanssa H-C=C-CH2-OLi f(IX)·

Reaktio tapahtuu parhaiten vedessä tai etanolissa, propanolissa, n-heksaanissa tai aproottisissa polaarisissa liuottimissa, kuten tetrahydrofuraanissa, lämpötiloissa, jotka ulottuvat aina reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti. Kaavan IX mukainen yhdiste muodostetaan edullisesti in situ saattamalla propinoli reagoimaan stökiömetrisen . . määrän kanssa n-butyylilitiumia tai fenyylilitiumia, jolloin voidaan toimia samalla tavoin kuin reaktiossa yleiskaavan VII mukaisen pyridobentsodiatsepinonin kanssa.

Yleiskaavojen lila, Illb, IIIc ja VIII mukaiset yhdisteet 10 8331 7 ovat tunnettuja kirjallisuudesta tai ne voidaan valmistaa analogisesti kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien kanssa.

Välituotteina tarvittavat yleiskaavan VII mukaiset yhdisteet saadaan saattamalla kaavan IV mukainen 5,11-dihydro-6-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni reagoimaan yleiskaavan X mukaisen halogeenihiilihappo-johdoksen kanssa

Hal - C - Y '(X)

II

O

jossa Hai ja Y, jotka eivät saa olla keskenään identtisiä, tarkoittavat kloori- tai bromiatomia. Reaktio tapahtuu inerteissä liuottimissa, esimerkiksi aromaattisissa hiilivedyissä, kuten tolueenissa, klooribentseenissä, ksyleenissä, avoketjuisissa tai syklisissä eettereissä, kuten di-isopropyylieetterissä, tetrahydrofuraanissa tai dioksaanissa, ketoneissa, kuten 3-pentanonissa tai muissa liuottimissa, kuten asetonitriilissä tai dimetyyliformamidissa, parhaiten tertiääristen orgaanisten emästen, kuten pyridiinin läsnäollessa, lämpötiloissa aina reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti, parhaiten kuitenkin välillä 30 ja 80°C.

Kaavan IV mukaisen 5,11-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-onin valmistus on kuvattu US-patentissa 3.406.168.

Keksinnön kohteena ovat edelleen lääkeaineet, jotka sisältävät yhtä tai useampaa yleiskaavan I mukaista yhdistettä tai niiden fysiologisesti sopivaa suolaa.

Yleiskaavan 1 mukaiset yhdisteet voidaan tätä varten työstää sinänsä tunnetulla tavalla tavanomaisiksi farmaseut- 11 83317 tisiksi valmistemuodoiksi, esimerkiksi liuoksiksi, lääkepuikoiksi, tableteiksi, lääkerakeiksi, kapseleiksi tai teevalmisteiksi. Päiväannos on yleensä välillä 0,02 ja 5 mg/kg, parhaiten 0,2 ja 1,0 mg/painokilo, joka halutun tuloksen saavuttamiseksi annetaan mahdollisesti useampana, parhaiten 1-3 yksittäisenä antokertana.

Yleiskaavan I mukaisilla emäksisesti substituoiduilla kondensoiduilla diatsepinoneilla ja niiden happoadditio-suoloilla on arvokkaita ominaisuuksia. Erityisesti niillä on suotuisia vaikutuksia sydämen lyöntitaajuuteen ja ne sopivat puuttuvien syljeneritystä estävän ja mustuaista laajentavien vaikutusten vuoksi vagaalisiksi tahdistimiksi bradykardian ja bradyarrytmian hoitoon ihmis- ja myös eläinlääketieteessä; osalla yhdisteistä on myös spasmolyyttisiä ominaisuuksia perifeerisiin elimiin, erityisesti paksusuoleen ja rakkoon.

Lisäksi osalla yhdisteistä on rotalla ja hiirellä (koejärjestely: W.W. Duke, J. Amer. Med. Ase. 1J>, 1185 (1910) (verenvuotoaikaa pidentävä vaikutus annosalueella välillä 0,1 - 10 mg/kg i.v. tai p.o. applikoinnin jälkeen tai rotalla antitromboottisia ominaisuuksia (koejärjestely: Poliwoda et ai., (vrt. sivu 17).

Aineiden terapeuttisen käytön kannalta on erityisen tärkeää edullinen suhde toisaalta takykardiavaikutusten ja toisaalta pupillin laajuuteen ja kyynelten, syljen ja mahahapon eritykseen kohdistuvien ei-toivottujen vaikutusten, joita esiintyy antikolinergisia vaikutus-komponentteja sisältävillä terapeuttisilla aineilla, — välillä. Seuraavat kokeet osoittavat, että keksinnön mukaisilla yhdisteillä on tässä suhteessa yllättävän edulliset suhteet.

83317 12 A. Antimuskariinivaikutuksen funktionaalista selektiivi-syyttä koskeva tutkimus

Aineet, joilla on antimuskariiniominaisuuksia, inhiboivat ulkoa tuotujen agonistien tai asetyylikoliinin, jota vapautuu kolinergisista hermonpäistä, vaikutuksia. Seuraavassa on kuvattu jälleen menetelmiä, jotka sopivat kardioselektiivisten antimuskariiniaineiden arvioimiseen.

Käytettyjen menetelmien tarkoituksena oli todeta anti-muskariinivaikutuksen selektiivisyys.

Seuraavista yhdisteistä: 5.11- dihydro-ll-/l-okso-6-(l-piperidinyyli)-4~ heksinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-

6-oni = A

ja 5.11- dihydro-ll-/l-okso-6-(heksahydro-lH-at8epin-

1-yyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentso-diatsepin-6-oni = B

tutkittiin niiden 1. Takykardiavaikutus valveilla olevalla koiralla 2. Kyky estää oksotremoriinilla stimuloitu syljeneritys rotalla ja 3. Mustuaista laajentava vaikutus rotalla 1. Sydämen lyönti taajuutta nostava vaikutus valveilla olevalla koiralla 13 ,8331 7

Aineet injisoitiin intravenöösisti ja sydämen lyöntitaajuus mitattiin takygraafin avulla. Kontrolliajan jälkeen annettiin yhdistettä kasvavia annoksia sydämen lyönti-taajuuden kohottamiseksi. Tällöin seuraava annos inji-soitiin aina, kun edellisen annoksen vaikutus ei ollut enää havaittavissa. Graafisesti laskettiin aineen annos, joka aiheutti 50 lyöntiä/minuutti suuruisen nousun (ED^g). Jokainen aine tutkittiin 3-5 koiralla.

2. Syljenerityksen estyminen rotalla

Kasittelyryhmää kohti käytettiin 10 albino-naarasrottaa (kanta Crl:COBS-CD (SD) BR), joiden paino oli 120 -150 g ja joilla oli vapaa pääsy juomaveteen 24 tuntia ennen kokeen alkua ilman ravintoa.

Jotta esikokeissa voitaisiin laskea oksotremoriini muskariinivaikutus kuhunkin tutkittuun oireeseen, muodostettiin annos-vaikutuskäyrä kulloinkin vähintään kolmella annoksella jokaiselle oireelle.

Antimuskariinisten aineiden tutkimuksessa valittiin se oksotremoriini-annos, joka esikokeissa oli laukaissut vaikutettavan oireen 90 - 100 %:lla eläimistä.

Syljen erittyminen: 0,063 mg/kg k.v.

Jokainen antimuskariininen aine annettiin intravenöösisti tasaisesti jaettuina annoksina 15 minuuttia ennen okso-tremoriinin antamista. Kontrolliryhmille annettiin tutkittavan aineen asemesta vastaava määrä liuotin-jg suspendointiainetta.

Välittömästi oksotremoriinin antamisen jälkeen eläimiä tarkkailtiin 15 minuuttia lasihäkissä.

14 83317

Oksotremoriinin indusoimaan syljeneritykseen kohdistuva vaikutus tutkittiin sokkona, so. tutkija ei tiennyt, kuinka eläimiä oli käsitelty.

Tulokset ilmoitettiin oksotremoriinin vaikutuksen prosentuaalisena estokykynä (niiden eläinten prosentuaalinen määrä, joilla ei ollut vastaavaa oiretta). ED5Q-arvot laskettiin Litchfield'in ja Wilcoxon'in menetelmällä (J. Pharmaco. Exp. Ther. 9j>, 99, 1949).

3. Mustuaista laajentava vaikutus rotalla

Mustuaista laajentava vaikutus määritettiin mittaamalla pupillin leveyden kasvu tutkittavan aineen intravenöösin injisoinnin jälkeen. Pupillin leveys mitattiin mikroskoopilla. Mittaukset tehtiin ennen aineen eri annosten injisointia ja eri aikoina sen jälkeen 815, 45 ja 75 minuuttia). Tulokset ilmoitettiin ED200“ arvona. Tämä on se annos, joka kaksinkertaisti pupillin halkaisijan laskettuna perusarvosta. Maksimaalinen vaikutus oli tavallisesti havaittavissa 15-45 minuuttia intravenöösin antamisen jälkeen.

B Sitoutumistutkimukset muskariinireseptoreihin: IC5o~arvon määrittäminen

Elimet saatiin Spraque-Dawley-koirasrotilla, joiden paino oli 180 - 220 g. Sydämen, mahan ja isoaivokuoren poistaminen jälkeen suoritettiin kaikki seuraavat vaiheet jääkylmässä Hepes-HCl-puskurissa (ph 7,4; 100 m mol NaCl, 10 m mol MgCl2)· Koko sydän leikattiin paloiksi saksilla. Kaikki elimet homogenisoitiin tämän jälkeen astiassa.

Sitoutumistestissä käytettiin eläinhomogenaatteja seuraavalla tavalla laimennettuna:

Koko sydän 1: 250

Isoaivokuori 1:3000 is 83317

Elinhomogenaatteja inkuboitiin radioligandin määrätyssä konsent-raatiossa ja ei-radioaktiivisen testattavan aineen konsentraatio-sarjassa Eppendorf-sentrifuugiputkissa 30°C:ssa. Inkubointiaika oli 45 minuuttia. Radioligandina oli 0,3 pmol 3H-N-metyyliskopol-amiini (3H-NMS). Inkubointi lopetettiin sentrifugoimalla 14.000 g voimalla, minkä jälkeen mitattiin pelletin radioaktiivisuus. Se kuvaa 3H-NMS:n spesifisen ja epäspesifisen sitoutumisen summaa. Epäspesifinen sitoutuminen määritettiin sksi radioaktiivisuudeksi, joka oli sitoutunut, kun mukana oli 1 pmol kinuklidinyylibentsi-laattia. Joka kerta suoritettiin määritykset neljään kertaan. Liimaamattomien testattavien aineiden ICsg-arvot määritettiin graafisesti. Ne tarkoittavat sitä testattavan aineen konsentraa-tiota, jossa 3H-NMS:n spesifinen sitoutuminen muskariiniresep-toreihin oli estynyt 50 % eri elimissä.

Tulokset;

Taulukko I

Takykardiavaikutus valveilla olevalla koiralla, oksotremoriinin stimuloiman syljenerityksen estyminen rotalla ja mustuaista laajentava vaikutus rotalla:

Vertailuyhdisteenä käytettiin FI-ptenttihakemuksesta tunnettua yhdistettä; 11-[[2-[(dietyyliamino)metyyli]-l-piperidinyyli]-asetyyli]-

5,ll-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][l,4]-bentsodiatsepin-6-oni = D

Takykardia Syljenerityksen Mustuaisen laajene- (koira) erittyminen (rotta) minen (rotta) ED50 ed50 ed20o

Aine (uq/kq) i.v. (pq/kq) i.v._(pq/kq) i.v._ A 44 2048 ~ 3000 B 28 1136 2189 _D_103_^ 3000_ 16 8331 7

Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee, ovat yhdisteet A ja B

2,5 - 3,5 kertaa tehokkaampia kuin vertailuyhdiste sydämen lyönti-taajuutta korottavien ominaisuuksien suhteen. Mustuaisen laajeneminen on eräs ei-toivottu sivuvaikutus. Kuten tuloksista ilmenee, on keksinnön mukaan valmistettujen yhdisteiden sydämen lyöntitaa-juutta nostavan annoksen ja mustuaista laajentavan annoksen väli huomattavasti suurempi kuin vertailuyhdisteen, joten keksinnön mukaan valmistetuilla yhdisteillä on suurempi terapeuttinen laajuus.

Taulukko II

Sitoutumistutkimukset muskariinireseptoreihin, IC5Q-arvon määrittäminen myös keksinnön mukaan saaduille yhdisteille:

5.11- dihydro-ll-[[[4-(1-piperidinyyli)-2-butinyyli]aminoIkarbo-nyyli1-6H-pyridol 2,3—b][l,4]bentsodiatsepin-6-oni (X = -NH-) = E

5.11- dihydro-ll-[[[4— <1-piperidinyyli)-2-butinyyli JoksiIkarbo-nyyli]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni (X = -0-) = F

Reseptoreihin sitoutumistesti IC50 [nM]

Aine_Aivokuori_Sydän_ A 1200 120 B 220 30 E 2400 310 F_700_60_

Edellä olevan taulukon farmakologisista arvoista käy ilmi, että mainitut yhdisteet nostavat sydämen lyöntitaajuutta jo annostuksilla, joissa ei voida vielä havaita mitään syljenerityksen rajoittumista eikä mustuaisen laajenemista.

Edellä olevan taulukon II tiedot osoittavat, että yleiskaavan I ... - mukaisilla uusilla yhdisteillä on eroja eri kudosten muskariini-reseptoreiden suhteen. Tämä seuraa huomattavasti korkeammista IC5o~arvoista tutkittaessa isoaivokuoresta saatuja preparaatteja verrattuna sydänpreparaatteihin.

Il 17 83317

Eräillä kaavan 1 mukaisilla yhdisteillä sekä niiden happoadditiosuoloilla on yllättäen myös voimakas antitrom-boottinen vaikutus, kuten edellä jo mainittiin. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi seuraavan yhdisteen:

5,ll-dihydro-ll-/l-okso-2-metyyli-6-(4-metyyli-l-piperatsinyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-oni s C

vaikutuksesta verihiutaletukoksiin rotilla. Tutkimuksissa käytettiin yhdisteen dihydrokloridia. Näitä tutkimuksia on kuvattu seuraavassa.

Vaikutus verihiutaletukoksiin rotalla Käytettiin oleellisesti metodiikkaa, jota ovat kuvanneet Poliwoda, Lilli, Hagemann, Schyma: Z. ges. exp. Med.

145, 252, (1968).

Metodiikka: SPF-koirasrotille (Chbb: THOM) , joiden paino oli 70 -90 g ja jotka kokeen alkuun asti olivat vapaasti saaneet ravintoa (Altromin^^) ja vettä, narkotisoitiin intra-peritoneaalisesti nembutaa1i1la (50 - 60 mg/kg pento-barbitaali-Na). Hypotermianvälttämiseksi eläimiä pidettiin lämmitetyllä koepöydällä (37°C).

Vatsan poikkileikkauksen jälkeen ohutsuolen mutka otettiin esiin, kiinnitettiin ja suolilieve-laskimo, jonka halkaisija on 300 ^Jm, laitettiin binokulaari-leikkausmikros-koopin alle, jossa oli 40-kertainen suurennus. Laskimoon laitetaan ärsytyskatodiksi lasiin upotettu monopolaarinen V4A-teräselektrodi, jonka kärjen halkaisija on 100 fjm. Anodi on samassa suonessa katodia vastapäätä. Ärsytys suoritetaan 150 voltin tasavirralla 100 mikrosekunnin 18 8331 7 ajan. Ärsytyksen jälkeen tarkkailtavaa kohtaa huuhdellaan jatkuvasti lämpimällä (37°C) fysiologisella keittosuola-liuoksella .

Tukoksen muodostumista ja kasvua seurataan mikroskoopilla 20 minuutin ajan. Koko tarkkailuajän aikana lasketaan ja merkitään muistiin tukoksen aiheuttama suonen halkaisijan prosentuaalinen pieneneminen, aluksi 10 sekunnin välein, myöhemmin joka minuutti.

Arvot laitetaan koordinaatistoon aikaa vasten. Saadun käyrän alapuolella oleva pinta-ala ("area under curve") kuvaa tukkeuman suuruutta ajallisesti.

5 eläimen ryhmälle annetaan 5 minuuttia ennen tarkkailun aloittamista intravenöösisti 1 mg/kg ainetta C dihydro-kloridina (0,1 ml 100 painogrammaa kohti, liuottimena tislattu vesi). Myös 5 eläimen kontrolliryhmälle annetaan intravenöösisti vä1iteainetta muutoin menetelmällä samalla tavoin.

Eläinten, joille on ainetta annettu, "area under curve"-arvoa verrataan kontrollieläinten vastaavaan arvoon.

Aineen vaikutuksetta tapahtunutta tukkeuman suuruuden pienenemistä arvioidaan eläinten, joille ainetta on annettu, "area under curve"-arvon keskiarvon prosentuaalisena pienenemisenä koko tarkkailuajän aikana verrattuna kontrollin keskiarvoon.

Pienenemisen merkitsevyys lasketaan STUDENT-t-testillä riippumattomille otosnäytteille /CAVALLI-SFORZA; Biometrie, G. Fischer-Verlag, Stuttgart 1969, sivu 72).

19 8331 7 T ulokset:

Aine C

Annos "area under curve" Prosentuaa- Käsittely mg/kg i.v. n pinta-alayksikkö linen piene- MW + SD neminen kontrolliin ____________ ___________________ verrattuna

Kontrolli - 5 1736,0 + 124,2

Aine C di-hydroklori- dina 1 5 1230,0 + 188,0X 29,2 { x merkitsevä pieneneminen, t-testi, p 0,02.

Aineen C dihydrokloridi pienentää 1 mg/kg i.v. annostuksena sähköisesti indusoitujen suolilievetukkeumien suuruutta rotilla erittäin merkitsevästi eli 29,2 SS. Yllättäen havaittiin siten, että tällä aineella on selvä anti-tromboottinen vaikutus.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden siedettävyys on lisäksi hyvä, eikä mitään toksisia sivuvaikutuksia voitu havaita edes farmakologisissa tutkimuksissa käytetyillä korkeimmilla annetuilla annoksilla,

Seuraavat esimerkit selventävät keksintöä lähemmin: Lähtöaineiden valmistaminen

Esimerkki A

5.11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2.3-b/- /l,4/-bentsodialsepin-6-oni 20 8 3 3 1 7

Suspensioon, joka sisältää 3,7 g (0,017 moolia) 5,11-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onia 150 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania, tiputetaan 0°C:ssa samalla sekoittaen 22,4 ml n-butyylilitiumin 1,6-molaarista liuosta n-heksaanissa. Lisäyksen jälkeen seosta sekoitetaan vielä 30 minuuttia ja tämän jälkeen lisätään liuos, joka sisältää 2,04 g (0,017 moolia) 4-pentiinihappokloridia 20 ml:sea tetrahydrofuraania. Panos lämmitetään 30°C:een ja sekoitetaan vielä tunti. Tämän jälkeen reaktioseos lisätään kyllästettyyn keitto-suolaliuokseen. Orgaaninen faasi laimennetaan etikka-happoesterillä ja erottamisen jälkeen pestään kaksi kertaa keittosuolaliuoksella, suodatetaan hiilen läpi ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Puhdistamaton tuote puhdistetaan pyiväskromatograafisesti piihappogeelillä käyttämällä eluointiaineena kloroformia. Saadaan 2,2 g (43 Ä teoreettisesta) värittömiä kiteitä, ep. 179-18Q°C.

Esimerkki B

5.11- dihydro-ll-/2-metvyli-l-okeo-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentsodiat8eDin-6-oni Käytetään esimerkin A mukaisesti 63 g (0,3 moolia) 5,l-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onia ja 46,8 g (0,36 moolia) 4-(2-metyyli)-pentiinihappo-kloridia, jolloin saadaan 88 g (96 S teoreettisesta) haluttua yhdistettä, sp. 202-204°C.

Esimerkki C

5.11- dihydro-ll-//2-proDinvyli)amino/karbonyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Suspensioon, joka sisältää 27,3 g (0,1 moolia) 11-kloori-karbonyyli-5,1l-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentso- 21 8331 7 diatsepin-6-onia ja 10,0 g (0,1 moolia) trietyyliamiinia 500 ml:ssa kloroformia, tiputetaan huoneen lämpötilassa 5,5 g (0,1 moolia) propargyyliamiinia samalla sekoittaen, jolloin lämpötila nousee 35°C:een. Sekoitetaan vielä 30 minuuttia 40°C:ssa, minkä jälkeen suodatetaan aktiivi-hiilen läpi ja reaktioliuoe haihdutetaan tyhjössä kuiviin, öljymäinen jäännös kiehautetaan etikkahappoesterin kanssa, jolloin saadaan haluttu tuote värittömänä kide-massana 20,7 g:n saannolla (71 % teoreettisesta).

Esimerkki D

5.11- dihydro-ll-//N-metyyli(2-proDinvvli)amino/karbonyyli/- 6H-pyrido/2,3-b//l,4/bensodiatsepin-6-oni

Esimerkin C mukaisesti käytetään 27,3 g (0,1 moolia) ll-kloorikarbonyyli-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-onia ja 7,0 g (0,1 moolia) N-metyyli-propargyyliamiinia, jolloin saadaan 27 g (88 Ä teoreettisesta) haluttua yhdistettä.

Esimerkki E

5.11- dihydro-11-//(2-0roo invvli)oksi/karbonyyli-6H-pyrido/2,3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Liuokseen, joka sisältää 2,24 g (0,04 moolia propargyyli-alkoholia 120 ml:ssa tetrahydrofuraania, tiputetaan 15-20°Ctssa 3,08 g (0,048 moolia) n-butyylilitiumia 30 ml:ssa n-heksaania. Lisäyksen tapahduttua saosta sekoitetaan vielä 30 minuuttia huoneen lämpötilassa ja tämän jälkeen lisätään suspensio, joka sisältää 10,9 g (0,04 moolia) 11-kloorikarbonyyli-5,ll-dihydro-6H-— pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onia 250 mlrssa tetrahydrofuraania. Reaktio saatetaan loppuun sekoittamalla panosta vielä 1 tunti. Haihdutetaan tyhjössä kuiviin 22 8 3 3 1 7 ja jäännös kiteytetään sekoittamalla veteen. Kiteytetään uudelleen etikkahappoesteristä, jolloin saadaan 7,5 g (64 % teoreettisesta) haluttua tuotetta, sulamispiste 213°C.

Esimerkki F

5,ll-dihydro-ll-/l-okso-2-metyyli-4-pentinyyli/-6H- pyrido/2t3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni a. ) 2-metyyli-2-proparqyyli-malonihappodietyyliesteri 174 g (1,0 moolia) metyylimalonihappodietyyliesteriä tiputetaan 35-40°C:ssa samalla sekoittaen alkoholaatti-liuokseen (valmistettu 23 q:sta natriumia ja 800 ml:sta absoluuttista etanolia), sekoitetaan vielä tunti ja sen jälkeen tiputetaan 45°C:ssa 130,8 g (1,1 moolia) propargyylibromidia. Panosta sekoitetaan vielä 2 tuntia refluksoiden. Jäähdyttämisen jälkeen erotetaan saostunut natriumbromidi imulla ja pääosa suodoksesta haihdutetaan tyhjössä. Jäännös sekoitetaan jääveteen ja vesiliuos uutetaan useita kertoja eetterillä. Yhdistetyt orgaaniset faasit kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin.

Saatu öljy käytetään seuraavassa vaiheessa enempää puhdistamatta.

Saanto: 187 g (88 % teoreettisesta).

b. ) 2-metyyli-2-propargyyli-malonihappo

Liuokseen, joka sisältää 101 g (1,8 moolia) kaliumhyd-roksidia ja 560 ml vesi/etanoli-seosta (1:1), lisätään 187 g (0,88 moolia) 2-metyyli-2-propargyyli-maloni-happodietyyliesteriä ja panosta kuumennetaan refluksoiden 2 tuntia samalla sekoittaen. Tapahtuneen reaktion jälkeen (DC-kontrolli) haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös otetaan tämän jälkeen veteen. Vesiliuos tehdään happameksi 23 8331 7 50-prosenttisella rikkihapolla ja uutetaan ueeita kertoja metyleenikloridilla. Yhdistetyt uutteet kuivataan, haihdutetaan tyhjössä kuiviin, jolloin saadaan väritöntä t u ot e 11 a ,

Sulamispiste: 135°C

Saanto: 135 g (98 % teoreettisesta).

c . ) 2-mctyyli-4-pentiinihappo 62,4 g (0,4 moolia) 2-metyyli-2-propargyyli-malonihappoa kuumennetaan öljyhauteella 180°C:ssa, kunnes hiilidioksidin kehitys loppuu (noin 30 minuuttia). Saadaan kellertävää öljyä, joka käytetään suoraan seuraavassa vaiheessa.

Saanto: 41 g (91,5 % teoreettisesta).

d. ) 2-metyyli-4-pentiinihappokloridi 40 g (0,36 moolia) 2-metyyli-4-pentiinihappoa liuotetaan 65 g:aan tionyylikloridia ja sekoitetaan huoneen lämpötilassa 24 tuntia. Tämän jälkeen tionyylikloridi poistetaan tislaamalla ja saatu happokloridi käytetään suoraan seuraavassa vaiheessa enempää puhdistamatta.

Saanto: 46,8 g (100 % teoreettisesta).

e. ) 5.11-dihydro-ll-/l-okso-2-metyyli-4-pentinyyli)- 6H-pyrido/2,3-b//1.4/bentsodiatsepin-6-oni

Suspensioon, joka sisältää 63 g (0,3 moolia) 5,11-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onia 1500 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania, tiputetaan sekoittaen 0-10°C:ssa 416 ml (0,65 moolia) n-butyyli-litiumliuosta n-heksaanissa. Sekoitetaan vielä 1 tunti huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen jäähdytetään 5-10°C:een ja tässä lämpötilassa reaktioliuokseen tiputetaan 46,8 g (0,36 moolia) 2-metyyli-4-pentiinihappokloridia (puhdis-tamat.onta) liuotettuna 100 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania. Panosta sekoitetaan vielä 3 tuntia huoneen 2« 83317 lämpötilassa, minkä jälkeen se lisätään 2000 ml:aan kyllästettyä keittosuolaliuosta ja laimennetaan noin 2000 ml :11a etikkahappoesteriä. Orgaaninen faasi erotetaan, uutetaan kaksi kertaa kulloinkin 500 ml :11a kyllästettyä keittosuolaliuosta, kuivataan magnesiumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Haluttu yhdiste saadaan keltaisenruskeana tuotteena, joka enempää puhdistamatta käytetään seurasvassa vaiheessa.

Raakasaanto: 8ö g (96 S teoreettisesta).

Pieni näyte puhdistettiin pylväskromatograafisesti.

Sp.: 2Q2-204°C (eetteri).

Lopputuotteiden valmistus

Esimerkki 1 5 tll-dihydro-li-/l-okso-6-(l-piperidinyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Seosta, joka sisältää 9,6 g (0,03 moolia) 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-onia, 1,08 g (0,036 moolia) paraformaldehydiä, 3,06 g (0,036 moolia) piperidiiniä, 0,2 g kupari (I)kloridia ja 150 ml dioksaania, kuumennetaan yksi tunti refluksoiden. Reaktion tapahduttua loppuun liukenemattomat ainekset erotetaan suodattamalla ja suodos haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Raakatuote puhdistetaan pylväskromatograafisesti piihappogeelillä, liikkuva faasi: etikkahappoesteri, etikkahappoesteri + 10Ä metanolia). Etikkahappoesteristä . . uudelleenkiteyttämisen jälkeen saadaan 2,7 g (21 Ä teoreettisesta) haluttua yhdistettä, sp. 197°C.

Esimerkki 2 5.11-dihydro-ll-/l-okso-6-(l-pyrrolidinyyli)-4-heksinyyli/- 6H-pyrido/2.3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni 25 8331 7

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,ll-dihydro-ll~/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-onista ja pyrrolidiinista, saanto 41ä teoreettisesta. Sulamispiste: 185-186°C (etikkahappoesteri ) .

Esimerkki 3 5.11- dihydro-ll-/l-okso-6~(heksahvdro-lH-atsepin-l-yyli)- 4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistettiin esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll- /l-okso-4~pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja heksametyleeni-imiinistä, saanto 24 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 169-170°C (etikkahappoesteri ).

Esimerkki 4 5.11- dihvdro-ll-/l-okso-6-(4-metyyli-l-piperatsinyyli )- 4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-11-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja 4-metyyli-piperatsiinista, saanto 25 % teoreettisesta.

Sulamispiste: 182-183°C.

Esimerkki 5 5.11- dihydro-ll-/l-okso-6-/(metyyli jsykloheksyyli)-amino/-4-heksinyy1i/-6H-pyrido/2.3-b//l.A/bentsodiatsepin-e-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bensodi-atsepin-6-onista ja N-sykloheksyyli-metyyliamiinista, 26 8331 7 saanto 20 °ό teoreettisesta;

Sulamispiste: 162-163°C (etikkahappoesteri ).

Esimerkki 6 3.11- dihydro-ll-/l-okso-6-(dietyyliamino)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyl±/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oriista ja dirtyyiiamiinista,saanto 16 % teoreettisesta; Sulamispiste: 173-174°C (etikkahappoesteri ) .

Esimerkki 7 5.11- dihydro-ll-/l-okso-6-(4-trans-hydroksi-l-piperi-dinyyli)-4-heksmyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentsodi-atsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja 4-hydroksi-piperidiinistä, saanto 30 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 173-176°C.

Esimerkki 8 3.11- dihydro-ll-/l-okso-6-//2-(dietyyliamino)metyyli/- piper idinyyli/-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentso- diatsepin-6-onj·

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pRntinyyli)-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja 2-/(dietyy1iamino)metyy1i/piperi-diinistä, saanto 14 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 137-158°C (etikkahappoesteri).

Il 27 8331 7

Esimerkki 9 5tll-dihydro-ll-/l~okso-6-/(metvvli)(4-trans- hvdroksi-sykloheksyyli)amino/-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b/- /1,4-bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja N-(4-trans-hydroksi)-sykloheksyyli-metyyJiamiinista, saanto 27 % teoreettisesta; Sulamispiste: 176-178°C (etikkahappoesteri).

Esimerkki 10 5.11-dihydro-ll-/l-okso-6-(4-trans-hydroksi-heksahydro-lH-atsepin-l-yyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,ll-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-onista ja 4-hydroksi-heksametyleeni-imiinistä, saanto 16 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 140-141°C.

Esimerkki 11 3 , ll-dihydro-ll-/l-okso-6-/(metyyli)(bentsyyli)amino/-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2« 3-b//1.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2f3-b//lf4/bentsodi-atsepin-6-onista ja N-bentsyyli-metyyliamiinista, saanto 11 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 2D4-206°C (etikkaesteri).

Esimerkki 12 28 83317 5.11-dihydro-ll-/l-okso-6-(4-i30proDvvli-l-piperatsi- nyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentsodi- atsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/l-okso-4-pent myyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onista ja 4-isopropyyli-piperatsiinista Saanto 10 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 124-126°C (di-isopropyy1ieetteri/etikka-happoesteri).

Esimerkki 13 5 ,ll-dihydro-ll-/l-okso-6-(4-bentsyyli-l-piperatsinyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll- (l-okso-4-pentjnyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi- — atsepin-6-onista ja 4-bentsyyli-piperatsiinista, saanto 21 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 157-158°C (etikkahappoesteri ).

Esimerkki 14 5tll-dihydro-ll-/l-okso-2-metyyli-6-(1-pyrrolidinyyli) - 4-heksinyyli/-6H-pyrido(2.3-b//1.4/bentaodiatsepin-6- oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-/2-metyyli-l-okso-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2f 3-b//1,4/bentso- — diatsepin-6-on i sta ja pyrrolidiinista, saanto 52 % teoreettisesta; _ · Sulamispiste: 138°C (etikkahappoesteri).

29 83317

Esimerkki 15 5.11- dihydro-ll-///4-( l-piperidinvvli)-2-butinyyli/-» amino/karbonyyli/-6H-pyrido/2.3-b.//l. 4/bentsodiatsepin-6-onx

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-//(2-propinyyli)amino/karbonyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/-bentsodiatsepin-6-onista ja piperidiinista, saanto 44 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 199-200°C (etikkahappoesteri/etanoli). Esimerkki 16 5.11- dihydro-ll-///4-(heksahydro-lH-atsepin-l-yyli)-2-butinyyli/(metyyii)amino/karbonyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/-bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-//N-metyyli-(2-prupinyyli)amino/karbonyyli/-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-onista ja heksametyleeni-imiinistä, saanto 26 S teoreettisesta;

Sulamispiste: 145-146°C (eetteri).

Esimerkki 17 5.11- dihydro-ll-///4-(l-piperidinyyli)-2«-butinyyli/-oksi/karbonyyli/-6H-pyrido/2.3-b//1.4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistetaan esimerkin 1 mukaisesti 5,11-dihydro-ll-.. //2-propinyyli)oksi/karbonyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/- bentsodiatsepin-6-onista ja piperidiinistä, saanto — 22 % teoreettisesta;

Sulamispiste: 207-208°C (hajoaa).

Esimerkki 18 30 8331 7 5,ll-dihydro-Il-/l-okso-2-metyyli-6-(4-metyyli-l-piperatei-nyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni

Kuumennetaan 2 tuntia refluksoiden reaktioseosta, joka sisältää 36,6 g (0,12 moolia) 5,ll-dihydro-ll-/l-okso- 2-metyyli-4-pentinyyli/-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onia, 4 g (0,13 moolia) paraformaldehydiä, 13,2 g (0,13 moolia) N-metyylipiperatsiinia, 0,2 g kupari(I)kloridia ja 600 ml dioksaania. Reaktion tapahduttua liukenemattomat ainekset erotetaan suodattamalla aktiivihiilen läpi ja suodos haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Puhdistamista varten raakatuote lietetään liuokseen, joka sisältää 13,4 g (0,13 moolia) maleiini-happoa 600 ml:ssa vettä, ja sekoitetaan 1 tunti huoneen lämpötilassa. Liukenemattomat ainekset erotetaan suodattamalla, suodos säädetään alkaliseksi lisäämällä kaliumkarbonaattia ja saostunut hartsi otetaan 600 ml:aan metyleeni-kloridia. Kuivataan magnesiumsulfaatilla, minkä jälkeen liuos haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Kiteinen jäännös kiehautetaan 150 ml:n kanssa etikkahappoeeteriä ja erotetaan imulla jäähdyttämisen jälkeen. Hiertämällä pienen määrän kanssa etikkahappoesteriä saadaan kiteistä tuotetta, joka eetteripesun jälkeen sulaa 212-214°Csssa. Saanto: 30,5 g (60,9 S teoreettisesta).

Esimerkki 19 5tll-dihydro-ll-/l-okso-2-metvyli-6-(4-metyyli-1-piperat-sinyyli)-4-heks inyyli/-6H-pyrido/2.3-b//l.4/bentsodiatsepin- 6-oni-dihydrokloridi 28 g (0,067 moolia) 5,11-dihydro-1l-/l-okso-2-metyy1i-6-(4-metyyli-l-piperatsinyyli)-4-heksinyyli/-6H-pyrido- 3i 8331 7 [2,3-b]11,4]bentsodiatsepin-6-onia lietetään 350 ml:aan absoluuttista etanolia ja lisätään sekoittaen kiehumislämmössä 45 ml eetteripitoista suolahappoa. Saadaan väliaikaisesti kirkas liuos, joka jonkin ajan kuluttua jälleen samenee. Kiteytyy hienojakoinen kidepuuro, joka erotetaan jäähdyttämisen jälkeen imulla ja pestään 50 ml :11a absoluuttista etanolia ja 150 mlslla asetonia. Sp.: 220 - 221°C Saanto: 32,5 g (98,9 % teoreettisesta).

Esimerkki 20 5,11-dihydro-ll-[l-okso-6-(heksahydro-lH-atsepin-l-yyli)-4-heksinyyli]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni_ 10,5 g (0,05 moolia) 5,ll-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentso-diatsepin-6-onin suspensioon 200 ml:ssa tetrahydrofuraania lisättiin hitaasti tipottain lämpötilassa 10°C 64 ml n-butyyli-litiumia (0,1 moolia) heksaanissa (1,6 molaarinen). Sekoitettiin 30 minuuttia huoneen lämpötilassa ja reaktioliuokseen lisättiin nopeasti tiputtaen 11,8 g (0,5 moolia) 6-(heksahydro-lH-atsepin-l-yyli)-4-heksiinihappo-etyyliesteriä liuotettuna 100 ml:aan tetrahydrofuraania. Sekoitettiin tunnin huoneen lämpötilassa. Reaktioseos laimennettiin 250 ml:lla etikkahappo-esteriä ja sekoitettiin kyllästettyyn keittosuolaliuokseen. Orgaaninen faasi erotettiin ja pestiin vielä kerran keittosuolaliuoksella, suodatettiin hiilellä ja haihdutettiin kuiviin tyhjiössä, öljymäinen jäännös kromatografoitiin piihappogee-lillä käyttäen eluointiaineena metyleenikloridin/sykloheksaa-nin/metanolin/ammoniakin seosta (680:150:150:20). Suodoksen haihdutuksen jälkeen saatiin valkoinen jäännös, joka digeroi-malla etikkahappoesterissä saatiin kiteytymään.

Saanto: 3,0 g (15 % teoreettisesta). Sp. 169 - 170°C.

Saatu yhdiste on sekoitussulamispisteen, IR- ja ^H-NMR spektrin identtinen esimerkin 3 mukaan valmistetun yhdisteen kanssa.

Claims (4)

1. 32 83317
2. 1. Menetelmä valmistaa farmakologisesti arvokkaita 11-asemassa substituoituja 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatse-pin-6-oneja, joiden kaava I on H 0 t II ^ N5 - C6v. ^ S? 4 N/ 7v\ 3. n 8I <n [2^1 /L II 9| N o=c-x-ch2-c=c-ch2-a jossa ( , X on ryhmä H-C-R, N-R tai -0-, ja I I / \ . / \ A on ryhmä -N , -N (CH2)n tai -N N-R4 X R2 \ | / \_/ R3 joissa R on vetyatomi tai 1 - 4 hiiliatominen a 1 kyy 1iryhmä, R1 ja R2, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, ovat vetyatomi, 1 - 3 hiiliatominen alkyy1iryhmä, yhteensä 7-9 hiiliatominen fenyylialkyyliryhmä, hydroksiryhmä 1lä mahdollisesti substituoitu 5-7 jäseninen sykloa1 kyy 1iryhmä, n on 1uku 0, 1 tai 2, R3 on vetyatomi, hydroksiryhmä, 1-3 hiiliatominen alkyyli-ryhmä tai ryhmä, jonka kaava on / R5 -(ch2)-n \ R6 33 8331 7 rs ja R® tarkoittavat 1 - 3 hiiliatomista alkyyliryhmää ja R4 on suora tai haarautunut 1 - 3 hiiliatominen alkyyliryhmä tai fenyy1ia 1 kyy 1iryhmä, jossa on yhteensä 7-9 hiiliatomia, ja niiden fysiologisesti sopivia suoloja epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa, tunnettu siitä, että a) yleiskaavan II mukainen yhdiste H 0 I (II) ^ N ^ o = c - x - ch2 - c = c - h jossa X tarkoittaa samaa kuin edellä,saatetaan reagoimaan amiinin kanssa, jolla on kaava ^Rl / \ / \ H-N , H-N (CH2)n, H-N N-R4 \_l/ v_/ (lila) (Illb) (IIIc) joissa R1, R2, R1 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä, tai tämän amiinin suolan kanssa formaldehydin tai paraformaldehydin läsnäollessa ja mahdollisesti katalyyttisten suolamäärien läsnäollessa orgaanisessa liuottimessa lämpötiloissa, jotka ulottuvat reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti, tai b) yleiskaavan I mukaisten yhdisteiden, joissa X on ryhmä H-C-R, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, valmistamiseksi kaavan IV mukaisen yhdisteen dilitiumsuola 34 8 3 3 1 7 H O. 1 il V H saatetaan reagoimaan yleiskaavan V mukaisen esterin kanssa A-CH2“C=C-CH2“CHR-C00R7 (V) jossa A ja R tarkoittavat samaa kuin edellä ja R7 on 1 - 10 hiiliatominen alkyy1iryhmä, fenyylialkyyliryhmä, jossa on yhteensä 7-10 hiiliatomia, tai fenyy1iryhmä, orgaanisessa liuottimessa lämpötiloissa välillä -60 ja +20°C, ja tämän jälkeen haluttaessa näin saatu yleiskaavan I mukainen yhdiste erotetaan isomeereikseen ja/tai muunnetaan suoloikseen epäorgaanisten tai orgaanisten happojan kanssa.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 5,11-dihydro-11-[1-okso-2-mety1i-6-(4-metyy1i- 1-piperatsinyy1i)-4-heksinyyli]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onia tai sen farmakologisesti sopivaa happoadditiosuolaa epäorgaanisten tai orgaanisten happojan kanssa, tunnettu siitä, että kaavan II mukainen yhdiste on 5,11-dihydro-11 -[1-okso-2-metyy1i-4-pentinyyli]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsod i atsep i n-6-oni ja amiini on piperatsiini. 1 Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 5,11-dihydro-11 -[1-okso-6-(1-piperidinyyli)-4-heksinyyli]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onia tai sen farmaseuttisesti sopivaa suolaa epäorgaanisten ja orgaanisten happojen kanssa, tunnettu siitä, että kaavan I I mukainen yhdiste on 5 , 1 1-dihydro-11 -[1-okso-4-pentinyy1i]-6H-pyridoll 2 , 3-b ] [ 1 , 4 ]bentsod i atsep i n-6-on i ja amiini on piperidiini. 35 83317
4. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 5,11ο} i hydro- 11-[1-okso-6-(heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)-4-heksinyy1i]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onia tai sen farmakologisesti sopivaa suolaa epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa, tunnettu siitä, että kaavan II mukainen yhdiste on 5,11-dihydro-11-[1-okso-4-pentinyy1i]-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni ja amiini on heksa-mety1eeni-imiini tai kaavan IV mukainen yhdiste on 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni ja esteri on 6-(heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)-4-heksiinihappoetyyli-ester i. 36 8 3 3 1 7