FI83152B - Konserveringsmedel foer foder. - Google Patents

Description

1 83152

Rehun säilöntäaine

Keksintö koskee kasvisrehun säilöntäainetta.

A.I. Virtasen 1920-luvulla kehittämä ensimmäinen tuorerehun säilöntäaine perustui siihen havaintoon, että pH-arvon 4 alapuolella mikrobien aiheuttama valkuaisaineiden hajoaminen ja voihappokäyminen tuorerehussa loppuvat. Samalla maitohappo-käyminen ja ns. hengitys vaimentuvat ratkaisevasti. Siitä lähtien tuorerehun säilönnän tavoitteena on ollut rehun säilöminen niittomärkänä siten, että sen puristenesteen pH on ollut välillä 3,7-4,0, sokereita on Clinitest-menetelmällä mitattuna ollut läsnä yleensä yli 1-2 X ja ammoniakkia alle 0,5 g/1. Voihappoa ei säilötyssä rehussa saa esiintyä. Rehun värin on oltava vaaleahko ja hajun raikkaan hapahko. Sen kuiva-ainepitoisuuden tulee mielellään olla välillä 20-25 X ja sen tulee olla energia- ja valkuaispitoista ja maittavaa.

Alkuaikojen rehunsäilöntä AIV-menetelmällä pelkästään epäor-·;·; gaanisia happoja käyttäen oli riittävän hyvä menetelmä sen • ;..t aikaisiin tarpeisiin. Säilörehun osuus ruokinnassa on kuiten kin tasaisesti kasvanut ja nykyaikaisessa tehomaitotuotannos-sa ja liikatuotannossa säilörehu muodostaa pääosan karjan .. ruoasta. Sen vuoksi rehun ravinnepitoisuuden lisäksi on mait tavuus ensiarvoisen tärkeää, jotta karja suostuu syömään riittävästi ja pystyy siten tyydyttämään energia- ja val-kuaistarpeensa. Maittavuuskysymys on ollut pääasiallinen syy siihen että orgaaniset hapot ovat melko suurelta osin korvanneet epäorgaaniset hapot rehunsäilöntäliuoksissa.

Orgaanisten happojen edut tiedettiin alusta alkaen ja 1960-luvulla voitiin aloittaa muurahaishapon käyttö AIV-1iuoksissa. Etikkahappopitoisia säilöntäaineita on Suomessa valmistettu 1970-luvulta alkaen.

2 83152

Tilanne on kaupallisten rehunsäilöntäaineiden kohdalla Suomessa sellainen, että 1960-luvu^a alkaen on toimitettu AIV-liuoksia kauppanimillä AlV-I"liuoe <27 % muurahaishappoa, 22 X suolahappoa ja 0,2 X syöpymisenestoainetta) sekä AIV-II-liuos <Θ0 X muurahaishappoa ja 2 X ortofoeforihappoa). AIV-I/75-liuosta <25 X muurahaishappoa, 27 X rikkihappoa ja 0,2 X syöpymisenestoainetta) käytettiin pieniä määriä 1970-luvun jälkipuoliskolla.

AIV-liuosten rinnalle tuli Suomessa markkinoille 1970—luvulla VIHER-LIUOS <55 X formaliinia, 30 X etikkahappoa ja 15 X suoja-aineita), VIHER-HAPPO <23 X formaliinia, 60 X rikkihappoa <70 X) ja 17 X suoja-aineita) sekä kiinteä VIHER-SUOLA <60 % kalsiumformiaattia, 20 X natriumnitriittiä, 15 X natriumklo- ridia, 3 X me lass inleikettä ja 2 X rypälesokeria) Säilöntä-suoloja on markkinoilla muillakin kauppanimillä.

1980-luvulla tuli markkinoille FARMI-LIUOS <50 X Finfermex-liuosta <koivupaksu1ientä), 25 X muurahaishappoa <85 X), 15,5 X etikkahappoa <80 X) ja 9,5 X suolahappoa <32,0 X)). Suomen tämän hetken tuorerehun säilöntäainemarkkinoita hallitsee AIV-II-liuos, FARMI-LIUOKSELLA ja AIV-I:llä on muutaman prosentin osuus. Muiden tuorerehun säilöntäaineiden markkinaosuus on lähes olematon.

DE-kuulutusjulkaisu 2 553 262 esittää siroteltavaa eiiloli-säainetta, joka on sellaisen yhdistelmän muodossa, joka koostuu bakteerien ja sienien vastaisia ominaisuuksia omaavista epäorgaanisista ja orgaanisista aineista. Viitejulkaisun mukaiselle lisäaineelle on tunnusomaista, että epäorgaaniset aineet ovat useampiarvoisten kationien hydrolyyttisesti hajotettavia suoloja. Nämä suolat voivat olla alumiinin, raudan, magnesiumin tai kalsiumin suoloja. Tämän julkaisun mukaisen säilöntäaineen pH-arvo oli esimerkkien mukaan välillä 4,6-5,2, joka on huomattavasti korkeampi kuin se arvo, johon AIV-mene-telmällä on pyritty.

3 83152

Viime aikoina on myös tutkittu vesiliuoksessa lisätyn maitohappobakteerivalmisteen sekä entsyymivalmisteiden käyttöä säilöntäaineena. Tällaiset säilöntätekniikat ilman teollisia happoja ovat muualla maailmassa yleisempiä kuin Suomessa.

Edellä mainittuihin säilönnän tavoitteisiin päästään melko hyvällä varmuudella teollisia happoja oikein käyttäen ja niitä ohjeita noudattaen, joita säilörehun valmistuksesta on annettu. Pyrittäessä pH-arvoon 3,7-4,0 epäorgaanisia happoja käyttäen on annostusmäärän suhteen oltava huolellinen. Lisäksi happosäilöntäaineet aiheuttavat säilönnän yhteydessä mm. rehun käsittelyä vaikeuttavaa kaasun muodostusta.

Muurahaishapon suurin etu on se, ettei yliannostuskaan ole haitallinen. Haittana on kuitenkin hyvin voimakas kaasun muodostuminen. Riittämättömästi annosteltuna on muurahaishapolla viljaa säilöttäessä todettu haitallisen af Istoksiinin muodostumista .

Tiedetään myös, että maitohappobakteeri- ja entsyymivalmisteet ovat arkoja Suomessa vallitseville äärimmäisille säilytys- ja säilöntäolosuhteilie.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on aikaansaada rehun-säilöntäaine, jonka avulla mainittuja haittoja voidaan lieventää. Keksinnölle on tällöin pääasiassa tunnusomaista se, mitä sanotaan patenttivaatimusten tunnusmerkkiosassa. On siis oivallettu, että saavutetaan entistä parempia rehun säilöntä-tuloksia sellaisen säilöntäaineen avulla, jossa on hapon lisäksi noin 3-40 paino-* ferrikloridia. Noin puolen vuoden re-hunsäilöntäkokeissa voitiin todeta, että ferrikloridi on yllättävän sopiva sekä yksinään että seostettuna muilla rehun-säilöntäainekomponentei1la. Ferrikloridi saostaa, päinvastoin kuin tavanomaiset säilöntäaineet, säilörehun puristemehua ja • - vähentää siten ravinnetappioita mehua puristettaessa. Lisäksi 4 83152 βθ vähentää kaasun muodostusta, joka on ollut ongelmana rehua säilöttäessä .

Keksinnön mukaisessa säilöntäaineessa ferrikloridia voidaan käyttää sellaisenaan yhdessä happojen kanssa, seostaa muiden tunnettujen säilöntäainekomponenttien kanssa optimaalisella tavalla uudeksi säilöntäaineeksi tai seostaa jo markkinoilla olevien kaupallisten rehunsäilöntäaineiden kanssa. Viimeksi mainitussa tapauksessa ferrikloridi on yhdessä hapon kanssa omiaan parantamaan tavanomaisen säilöntäaineen ominaisuuksia.

Ferrikloridia voidaan esim. käyttää kiinteässä muodossa joko sellaisenaan tai yhdessä muiden kiinteiden aineiden, esim. VIHER-suolan yhteensopivien komponenttien, kanssa. Tällöin suola reagoi happamasti kostean (yli 70 * nestettä) rehun kanssa ja alentaa sen pH:n haluttuun arvoon.

Ferrikloridi, FeClg, on erittäin hygroskooppinen ja vesiliukoinen ja muodostaa jo 0,1 molaarisena liuoksen, jonka pH on 2,0. Ferrikloridin pitoisuus säilöntäaineessa, joka on liuoksen muodossa, riippuu suuresti muiden säilontäainekomponent-tien pH-arvosta ja osuudesta. Voidaan sanoa, että keksinnössä käytetyn ferrikloridin pitoisuus voi vaihdella noin kolmesta prosentista noin 40 %:iin säilöntäliuoksen painosta.

Keksinnön mukainen kiinteä tai nestemäinen rehunsäilöntäaine voi ferrikloridin ja hapon lisäksi sisältää muita, tavanomaisia säilöntäainekomponentteja. Tällöin kysymykseen voi tulla esim. mikä tahansa AIV-I-liuoksessa, AIV-I/75-1iuoksessa, AIV-II-liuoksessa, VI HER-1iuoksessa, VIHER-happo1iuoksessa, VIHER-suolassa tai FARMI-liuoksessa esiintyvä komponentti, joka on yhteensopiva ferrikloridin kanssa.

Edullisia happokomponentteja liuoksessa ovat suolahappo ja ·’· muurahaishappo. Niiden määrä voi suuresti vaihdella ja se s 83152 määräytyy mm. siitä, mitkä vaatimukset halutaan liuokselle asettaa.

Oleellista AI"-menetelmälle, jossa käytetään esillä olevan keksinnön mukaista säilöntäainetta, on, että rehunsäilöntä-liuoeten rehua säilövä vaikutus perustuu rehumassan nopeaan happamuuden lisäämiseen. Ilmattomassa tilassa ja pH 4:n happamuudessa estyvät rehun soluhengitys, haitalliset käymiset ja valkuaisaineiden hajoaminen. On luonnollisesti myös tärkeää, että raaka-aine on hyvänlaatuista ja asianmukaisesti leikattua, jottei mätänemistä edistäviä mikrobeja pääsisi pilaamaan rehua. Valaisemme seuraavassa keksintöä muutamalla suoritus-esimerkillä .

Esimerkki I

Suoritimme vuoden 1987 nurmen kevät-, kesä- ja syyssadoille säilöntäkokeita seoksilla, joissa yhtenä aineosana oli fer-rikloridi. Muina aineosina olivat suolahappo ja/tai muurahaishappo. Perrikloridia kokeiltiin yhdessä tapauksessa myös yksinään. Kokeita suoritettiin kaikkiaan kymmenellä maatilal-la ja yhdellä tutkimuslaitoksella. Säilörehun tekijöinä maa-tiloilla olivat viljelijät itse ja he käyttivät samoja säilöntämenetelmiä kuin aikaisempinakin vuosina markkinoilla ____ olevilla kaupallisilla rehun säilöntäliuoksi11a.

Tutkimuslaitoksella valmistettiin sekoittamalla taulukossa I esitetyt liuokset A-E. FeClg lisättiin n. 36-%:sena vesiliuoksena. Liuokset lisättiin sellaisenaan eli väkevänä jo leikkauksen yhteydessä silppuriesa ja annostusmäärät olivat samat kuin taulukossa I on esitetty. Sitten leikattu ja säilöntä-liuoksella käsitelty rehu levitettiin muovialustalle ja pa-: kattiin tiiviiksi ajamalla traktorilla käsitellyn rehun pääl lä. Sen jälkeen toinen muovikalvo asetettiin pakatun ja käsitellyn rehun päälle, imettiin ilma pois rehun ja päällysmuovin väliltä ja lopulta peitettiin päällysmuovi maakerroksella, 6 83152 joka painollaan piti ilman poissa ja samalla suojasi rehua auringonvalolta.

Puolen vuoden kuluttua eli talven jälkeen auoritettiin rehulle analyysi, joka on esitetty taulukossa n%

Kymmenellä maatilalla tehdyt rehun sailöntäkokeet tehtiin taulukon III mukaisilla säilöntäaineilla ja annoksilla. Taulukossa IVa ja IVb on esitetty yhteenveto koe 1iuokse1la säilöttyjen rehujen tuloksista kyseisillä koetiloina, Taulukossa IVa ja IVb on vasemmalla esitetty käytetty säilöntäainetyyppi ja sitä käyttävä koetila, säilöntään käytetty raakaaine sekä säilötyyppi. Taulukossa IVa on oikealla esitetty meijerin analyysiarviot ja taulukossa IVb on oikealla esitetty viljelijän arvio säilöntäliuoksesta ja rehusta.

Huolimatta erittäin sateisesta kesästä ja huonoista säilörehun teko-olosuhteista onnistui rehun säilöntä kaikilla kokeilluilla ferrikloridia sisältävillä koeliuokai1la. Sekä tutkimuslaitoksesta että koetiloilta saadut tiedot kertovat säilörehun analyysituloksista, että rehun pH 0n oikealla tasolla (liika-annostuksen vuoksi kahden näytteen pH:t olivat liian alhaiset), sokereita oli kohtalaisesti tai hyvin, kuiva-·*: aine jäi hiukan alhaiseksi sateisen kesän vuoksi ja ammoniak- kipitoisuus oli alhainen* Koerehut todettiin aistinvaraisessa arvioinnissa hyviksi ja puolen vuoden ruokintakokemuksiin perustuen myös koerehujen maittavuus todettiin hyväksi.

Esimerkki. 2

Koska tavanomaisten säilöntäliuosten käytön yhteydessä esiintyy mm. rehun käsittelyä haittaavaa kaasun muodostusta, tehtiin höyrypainemittaus kaasumuodostuksen selville saamiseksi eri säilöntäliuoksia käytettäessä. Höyrynpaine mitattiin 1,1,2,2,-tetrabrometanmanometrilla (tunnettu tiheys 3 o 3 ’*- 2,96 g/cm , 20 C>, näy tet i lavuus 100 cm , ilmatilavuus .3 o 170 cm . Alkulämpötilana käytettiin +2 C, jolloin astia sul- 7 83152 jettiin tiiviisti. Manometrin nestepintojen erotuksella eri lämpötiloissa on suora korrelaatio näytteen höyrynpaineeseen,

Tulokset on esitetty kuviossa. Siitä näkee, että lisäämällä FeCl3:a AIV-I-1iuokseen saadaan kaasunmuodostus alenemaan jopa pienemmäksi kuin FARMI-1iuoksella. FeClg-1iuoksen käytöllä saadaan pienin kaasunmuodostus.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ferrisuolan toimintamekanismi tuorerehun säilönnässä on samanlainen kuin tähän asti käytössä olleiden epäorgaanisten tai orgaanisten happojenkin eli säilöntäaineella alennetaan säilöttävä rehu sellaiselle pH-tasolle, jossa haitallinen eliötoiminta lakkaa eikä rehu pilaannu. Aikaisemmin ei ole havaittu, että pääasiallisesti pH:n alentamiseen käytettävät hapot (tai happo) voidaan korvata f errisuola1la joko kokonaan tai osittain.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keksinnön mukaisella rehun säilöntäaineella on seuraavat edut: - ferrikloridi ja happo saostavat säilörehun puristemehua ja niittomärkänä tehdystä rehusta puristemehutappiot ovat pää- * sääntöisesti pienemmät ferrikloridin osuutta lisättäessä (Taulukko II, kohta 1) - sulavan raakavalkuaisen pitoisuudet kasvavat pääeääntöises-ti f erriklor idin osuutta lisättäessä (Taulukko II, kohta 2a, b) - fosfori saostuu kolmiarvoisena rautafosfaattina ja on korkeampi ferrikloridipitoisella säilöntäaineella (Taulukko II, kohta 3) - kalsium ja magnesiumarvot pysyvät korkealla tasolla (suolojen saostuminen (Taulukko II, kohta 4a, b) - ferrikloridi pidättyy säilörehuun ja sen käytöllä voidaan joissakin tapauksissa ehkäistä karjan raudanpuute (anemia) - (Taulukko II, kohta 5) * * - ferrikloridin käyttö pitää maitohappokäymisen alhaisella ta- • solia (Taulukko II, kohta 6) β 83152 - ferrikloridi on huomattavasti halvempaa kuin nykyisin Suomessa yleisimmin säilöntäaineena käytössä oleva orgaaninen muurahaishappo. Ferrikloridipitoista rehunsäilöntäliuosta käytettäessä voi kustannussäästö olla kymmeniä prosentteja (muurahaishapon tuontihinta v. 1987 oli n. 2,50 mk/kg, fer-rikloridin markkinahinta on n. 1,00 mk/kg) - koska ferrikloridipitoinen liuos on tummanruskea, voi annostuksen toimivuuden helpommin todeta näköhavaintona kuin kirkasta liuosta käytettäessä (Taulukko IV) - tuorerehua tehtäessä on ongelmana ollut käytettävien happojen voimakas kaasuuntuminen. Ferrisuolan käyttö vähentää tai poistaa ongelman kokonaan (kuvio).

Taulukko I

9 83152 Säilöntäliuoe Annostus

A = AIV-I-liuoe, vertailuliuos Muurahaishappo 27 X

Suolahappo 22 X n. 5 1/rehutonni B = 2/3 AIV-I + 1/3 FeCl3

Muurahaishappo 1Θ %

Suolahappo 15 X n. 5 1/rehutonni

FeClg 13 % C = 1/2 AIV-I + 1/2 FeClg

Muurahaishappo 13 X

Suolahappo 11 X n. 5 1/rehutonni

FeCl3 20 X

D * 1/3 AIV-I + 2/3 FeClg

Muurahaishappo 9 X

Suolahappo 7 X n. 5 1/rehutonni

FeCl3 26 X

E = FeCl3 40 X n. 5 1/rehutonni

Taulukko II Syyesato Näyte ia rehulaii_Ä-B-Q-B-I—

Suppea rehuanalyysi 2) Kosteus X 79,7 80,7 81,5 82,3 80,3 2a) Raakavalkuainen X 14,3 16,1 17,1 17,5 15,5

Raakakuitu X_23^7_25..,¾_25_*2_2g^3_26.,0,.

10 831 52 Näyte ja rehulaji_A_B_Q_Q_E_

Normaa1i rehuana-lyyei (sisältää suppean rehuana-lyysin)

Tuhka % 10,3 10,4 9,2 10,6 9,9

Raakarasva % 4,7 4,3 4,7 4,9 4,4

Typettömät uute- aineet X 47,1 43,3 43,8 40,7 44,2

Kuiva-aine % 20,3 19,3 18,5 17,7 19,7

Rehuyksikköarvo ry/kg 0,15 0,14 0,14 0,13 0,14

Korvaus luku kg/ry 6,7 7,1 7,2 7,7 6,9 Täyttävyys kg ka/ry 1,35 1,37 1,33 1,37 1,37 2b) Sulava raakavalku- ainen g/ry 131 153 162 170 146 4a) Kalsium g/kg 4,6 4,8 4,3 4,4 4,2 3) Fosfori g/kg 3,4 3,9 3,5 3,6 3,7 4b) Magnesium g/kg 1,8 2,2 2,2 2,1 2,0

Happamuus pH

(säilörehusta) 4,2 3,9 3,9 4,0 4,0 . Aistinvarainen ar- viointi (-.-)_hvvä hvvä hvvä hvvä hvvä

Muut analyysit 5) Rauta mg/kg 450 2070 1440 2830 3900

Sokeri % 7,0 6,0 2,6 3,7 3,4

Sokeri % Clinitest 1,0 0,5 0,5 0,5 <0,5

Voihappo * <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002

Amm.typpeä kok.

typestä % 5,8 11,7 3,6 2,6 4,3

Etikkahappo % 0,60 0,37 0,37 0,33 0,16 6) Maitohappo * 1,5 0,56 0,69 0,65 1,0 11 83152

Taulukko III

Säilöntäliuoe Annostus ΚΙ -1iuos

muurahaishappo 24 X

suolahappo 20 X 5,5-6,5 1/rehutonni fsrrikloridi 4 % KII-liuos muurahaishappo 72 * fsrrikloridi 6 X 5,5-6,5 1/rehutonni ΚΙ II-liuos

suolahappo 30 X

ferrikloridi 3 X Θ,0-9,0 1/rehutonni

Taulukko IVa i2 83152

Raaka-aine ia menetelmä_Mei jerin analvyaiarvot

Ais-t in-

Raaka- Säilö- pH Soke- AMM Kuiva- var.

aine tyyppi ri g/1 aine arvio

Kl-liuoe

Koetila 1 keeäsato torni 3,8 2,0 0,8 21,6 hyvä

Koetila 2 eyyseato auma 3,95 1,0 0,2 17,7 hyvä

Koetila 3 kevätsato auma 3,9 1,0 0,3 18,8 hyvä

Koetila 4 keeäsato auma 3,9 ?* ? 19,8 hyvä KII-liuos

Koetila 5 kevätsato auma 4,0 2,0 0,3 18,9 ?

Koetila 6 kevätsato laaka- 3,8 3,0 0,6 20,8 ? säilö ΚΙ II-liuos

Koetila 7 kevätsato torni 3,08 2,0 0,3 22,5 hyvä

Koetila 8 kevätsato laaka- • säilö 3,8 1,0 0,8 20,8 hyvä

Koetila 9 eyyseato auma 3,8 1,0 1,0 23,4 ?

Koetila 10 I eyyseato auma 3,67 2,0 0,3 17,9 ? ! - II eyyseato auma 3,45 1,0 0,6 19,1 hyvä * Kaikki ?-merkinnät tarkoittavat sitä, että meijerin analyysissä ei ole ao. kohtaan tehty merkintää tai viljelijän arviossa viljelijä ei ole ao. kohdassa ilmaissut kantaansa.

« i

Taulukko IVb i3 831 52

Viljelijän arvio liuoksesta

Raaka-aine ia menetelmä_ia rehusta_ **Va iku- *Käy- tue tön- Re- Re- maidon/ ar- hun hun lihan vi- säi- mait- tuo Arvio

Raaka- Säilö- öin- ly- ta- tan- liuok- _aine tyyppi ti vyys vuus toon_e eg ta.

Kl-liuoe

Koetila 1 kesä- torni h hyvä hyvä 0 samanar.

sato kuin AIV

Koetila 2 syys- auma y hyvä hyvä + samanar.

sato kuin AIV-I

Koetila 3 kevät- auma h+y hyvä hyvä 0 arvot hyvät sato

Koetila 4 kesä- auma h hyvä hyvä 0 samanar.

____: sato kuin Farmi- ____; liuos KU-liuos

Koetila 5 kevät- auma y hyvä hyvä 0 samanarv.

sato kuin Farmi- liuos

Koetila 6 kevät- laaka- y+v hyvä hyvä + parempi

sato säilö kuin AIV-II

Kili-liuos

Koetila 7 kevät- torni ? hyvä hyvä 0 samanarv.

sato kuin AIV-I

Koetila 8 kevät- laaka- y hyvä hyvä 0 ei yhtä sato säilö hyvä kuin : aiv-ii 14 831 52

Viljelijän arvio liuoksesta

Raaka-aine ia menetelmä_ia rehusta_ **Vaiku- *Käy- tus tön- Re- Re- maidon/ ar- hun hun lihan vi- säi- mait- tuo Arvio

Raaka- Säilö- öin- ly- ta- tan- liuok- _aine_tyyppi ti_vvvs vuua toon_sesta

Koetila 9 syys- auma ? hyvä hyvä 0 eamanarv.

sato kuin AIV-1 I

Koetila 10 I syys- auma y hyvä ? eamanarv.

sato kuin AIV-II

II syys- auma y hyvä ? ? sato * 1) liuoksen värillisyyden ansiosta 2) muitten ominaisuuksien perusteella h = helpompaa -- y = yhtä helppoa/vaikeaa v = vaikeampaa ** 0 = muuttumaton + = lisääntynyt (- = vähentynyt)

Claims (7)

1. Kasvisrehun säilöntäaine, tunnettu siitä, että se käsittää vähintään yhden epäorgaanisen ja/tai orgaanisen hapon ja noin 3-40 paino-% ferrikloridia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että epäorgaanisen hapon pitoisuus on noin 7-30 paino-%.

3. Patentivaatimuksen 1 tai 2 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että epäorgaaninen happo on suolahappo.

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että orgaanisen hapon pitoisuus on noin 9 -72 paino-%.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että orgaaninen happo on muurahaishappo.

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se on vesiliuoksen muodossa.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se sisältää myös syöpymisenestoainetta. « 83152