FI80062B - Med klister foersedd vaeggbeklaednad. - Google Patents

Description

1 80062

Menetelmä liisterillä varustetun seinäverhoilun muodostamiseksi

Keksinnön kohteena on esiliisteröityjen seinäver-5 hoilujen valmistus, joilla tarkoitetaan mitä tahansa levy-alustaa, jolla on huokoinen pinta, joka on varustettu vedellä kostuvalla liimapinnoitteella, jonka avulla alusta voidaan vedellä kostutettuna sitoa seinään tai muuhun sopivaan pintaan. Erilaiset materiaalit ovat tunnettuja käy-10 tettäviksi esiliisteripinnoitteena ja ne valitaan yleisesti vesiliukoisista polymeereistä ja veteen liukenemattomista, mutta vedessä turpoavista polymeereistä. Polymeerit voivat olla luonnollisia tai synteettisiä.

Tavallinen tapa tällaisten pinnoitteitten tuotta-15 miseksi on levittää märkä pinnoite huokoiselle pinnalle, ripotella kuivat liimahiukkaset tälle pinnoitteelle ja sitten kuivata pinta. Valitettavasti hiukkasten pölyäminen ympäröivään ilmakehään muodostaa vakavan valmistuson-gelman.

20 Julkaisuissa EP 8213 ja EP 77618 tämä pölyämison- gelma on vältetty levittämällä hiukkaset öljydispersion muodossa. Dispersio tehdään käytännössä käänteisfaasipoly-meroinnilla. Koska hiukkaskoko on pieni, menetelmä sisältää sen vuoksi vesipitoisen monomeerin dispergoimisen ve-25 dettömään nesteeseen vesi-öljyssä-emulgaattorin läsnäollessa ja sitten monomeerin polymeroimisen. Julkaisun EP 8213 esimerkissä mainitaan, että polymerointi suoritetaan käyttäen tavanomaisia, sen tyyppisiä stabilisaattoreita, joita perinteisesti käytetään tällaisissa menetelmissä, 30 ja käytännössä stabilisaattorit olivat tyypiltään brittiläisessä patenttijulkaisussa n:o 1 482 515 kuvattuja. Käänteisfaasipolymerointi voidaan suorittaa ilman stabilisaattoria, mutta dispersiot ovat epästabiilimpeja, erityisesti, jos ne dehydratoidaan.

35 Vaikka levitys vedettömän nesteen dispersiosta 2 80062 väittääkin pölyämisongelman, se pyrkii saamaan aikaan toisen epämukavan ongelman. Siten pinnoitettua alustaa käsiteltäessä valmistuksen aikana ja sen jälkeen liimamateri-aalia kertyy käsittelylaitteille. Esimerkiksi kun esiliis-5 teröity materiaali levitetään teloilla, esimerkiksi paina-mistoimenpiteen aikana, nämä telat voivat peittyä liimaan ja kun esiliisteröityä materiaalia kohokuvioidaan, kohoku-vioimisyksikön naarastela voi peittyä. Liimamateriaalin pinttyminen teloille tai mille tahansa muulle laitteelle, 10 joka liittyy esiliisteröidyn seinäverhoilun valmistukseen tai käsittelyyn, on hyvin haitallinen, koska se saa aikaan epätarkkuuksia ja koska pinnoite pyrkii tulemaan tahmeaksi oletettavasti ympäröivän kosteuden johdosta. Sen mukaan pitkien tuotantoajojen jälkeen on tarpeen puhdistaa laite 15 ja tämä on epämukavaa ja aikaa kuluttavaa.

Nyt on yllättäen keksitty, että pinttymisongelma voidaan välttää ja hyvin tyydyttäviä esiliisteröityjä sei-näverhoiluja tehdä samalla välttäen tai minimoiden laitteen pinttymisongelma saamalla aikaan liimahiukkasten tun-20 keutuminen syvälle alustaan. Edelleen on keksitty, että tehokkain tapa tämän syvälle tunkeutumisen varmistamiseksi on muotoilla dispersio niin, ettei dispersion kuivattu jäännös muodosta yhtenäistä kalvoa, s.o. ei ole kalvoa muodostava.

25 Keksinnön kohteena on menetelmä esiliisteröidyn seinäverhoilun muodostamiseksi, joka verhoilu sisältää huokoisen pinnan, jolla on kuiva pinnoite, joka sisältää erillisiä polymeerihiukkasia, jotka tulevat tarttuviksi, kun pinnoite kostutetaan vedellä, jossa menetelmässä dis-30 persio, joka sisältää polymeerihiukkasia, joiden koko kuivassa tilassa on alle 10 pm, vedettömässä nesteessä ja joka on stabiloitu polymeerisellä stabilisaattorilla, levitetään pinnalle ja sitten vedetön neste haihdutetaan Menetelmälle on tunnusomaista se, että dispersion kuivattu 35 jäännös ei muodosta yhtenäistä kalvoa ja että stabilisaat- 3 80062 tori on öljy 25°C:ssa.

Yllä mainittu kuivattu jäännös voidaan muodostaa pelkästään levittämällä pieni määrä dispersiota yli huo-kosettoman pinnan ja haihduttamalla vedetön neste. Koska 5 hiukkaset dispersiossa ovat erillisiä, ne eivät sulaudu toisiinsa tämän haihdutuksen aikana. On huomattu, että kaikissa aikaisemmissa menetelmissä niillä oli taipumus sitoutua toisiinsa yhtenäiseksi kalvoksi yhdessä kuivatun dispersion muitten aineosien, erityisesti polymeerisen 10 stabilisaattorin kanssa.

Muodostaako kuivattu jäännös yhtenäisen kalvon vai ei, voidaan helposti varmistaa mittaamalla kuivatun jäännöksen pehmenemispiste. Jos jäännöksen pehmenemispiste on oleellisesti riippumaton polymerointistabilisaattorin peh-15 menemispisteestä, seuraa, että yhtenäistä kalvoa ei ole ja polymerointistabilisaattori ei vaikuta jäännöksen peh-menemisominaisuuksiin. Jos jäännöksen pehmenemispiste on läheisessä yhteydessä polymerointistabilisaattorin pehmenemispisteeseen, silloin on olemassa yhtenäinen kalvo. 20 Siten näyttää siltä, että jotkut polymerointistabilisaattori t tuottavat kuivatun jäännöksen, joka muodostuu stabilisaattorin vahamaisesta kalvosta, joka yhdistää erilliset liimahiukkaset ja mittaamalla tämän jäännöksen pehmenemispiste, merkitään muistiin vahamaisen kalvon pehmenemispis-25 te.

Edullisesti dispersion kuivatun jäännöksen pehmenemispiste on yli 260eC tämän selvästi osoittaessa, että pehmenemispiste on riippuvainen erillisistä hiukkasista eikä polymeerisestä stabilisaattorista.

30 Polymeerinen stabilisaattori on öljy 25°C:ssa ja näyttää siltä, että kuivaustoimenpiteen aikana se imeytyy alustaan tai ei muodosta jatkuvaa kalvoa hiukkasten välille.

Tämän mukaisesti edullinen stabilisaattori levitet-35 tynä nestekalvona huokosettomalle pinnalle ja kuivattuna 4 80062 lämpötiloissa yli 25°C ei edullisesti muodosta yhtenäistä kalvoa tai muuta kiinteää sakkaa pinnalle.

Tavallisissa menetelmissä, joissa halutaan haihduttaa vedetön neste, valitaan haihtuva vedetön neste lämpö-5 energian ja haihduttamiseen tarvittavan ajan minimoimiseksi. Liuottimien haihtumisnopeus luokitellaan usein asteikolla, jossa n-butyyliasetaatti on 1. Yleensä, kun on haihdutettava vedetön neste, edullinen on neste, jonka haihtumisnopeus on yli 3 tai 4 tai enemmän. Esimerkiksi 10 trikloorietyleeni on usein edullinen ja sen haihtumisnopeus on 4,9. Keksinnön mukaisesti on yllättäen huomattu, että pinttymisongelma pienenee suuresti, jos vedetön neste on vähemmän haihtuva kuin n-butyyliasetaatti, edullisesti haihtumisnopeudeltaan alle 0,5. Parhaimmat tulokset saa-15 daan, kun vedettömän nesteen haihtumisnopeus on alle 0,3, edullisesti alueella noin 0,1-0,2. Sopivia nesteitä ovat hiilivedyt, joiden kiehumisalue on pääasiassa noin 180°C yläpuolella, jolloin raskasbensiini kiehumisalueeltaan yli 200°C, esimerkiksi 200 - 250°C, on erityisen sopiva.

20 Kun muodostetaan erillisten polymeerihiukkasten dispersiota vedettömässä nesteessä, pidetään tavallisesti kaupallisesti toivottavana muodostaa dispersio kuiva-ainepitoisuudeltaan mahdollisimman suureksi. Tyypillisesti kuiva-ainepitoisuus on aina 60 % tai jopa suurempi. Kek-25 sinnön mukaisesti on yllättäen huomattu, että pinttyminen vähenee, jos huokoiselle pinnalle levitettävä dispersio on laimeampi kuin tavallista, edullisesti kuiva-ainepitoisuudeltaan alle 55 %, tyypillisesti 20-50 %, jolloin parhaat tulokset yleensä saadaan kuiva-ainepitoisuuksilla 25 30 - 40 % tai joskus jopa 50 %. Usein on mukava tehdä disper sio alun perin väkevämmässä muodossa ja sitten laimentaa se vedettömällä nesteellä, jolla on haluttu suhteellisen pieni haihtumisnopeus.

Vaikkakin on selvää, että esiliisteröidyn pinnoit-35 teen alla olevan pinnan on oltava huokoinen, pidetään ta- 5 80062 vanomaisesti haluttavana suhteellisen pientä huokoisuutta ja erittäin huokoisten pintojen katsotaan yleensä liittyvän melko huonolaatuisiin seinäverhoiluihin. Keksinnön mukaisesti on yllättäen huomattu, että pinttyrnisongelma 5 pienenee ja hyvin tyydyttävä esiliisteröity seinäverhoilu muodostuu, jos huokoinen pinta on erittäin huokoinen, edullisesti yli 100 ja edullisimmin yli 250, esimerkiksi 3 350 - 500 cm /min.

Polymeerihiukkaset dispersioissa ovat edullisesti 10 synteettisiä polymeerejä, jotka on tehty monoetyleenisesti tyydyttämättömistä monomeereistä. Polymeerit voivat olla ionittomia, anionisia tai kationisia.

Sopiviin monoetyleenisesti tyydyttämättömiin ionit-tomiin monomeereihin kuuluvat akryyliamidi ja metakryyli-15 amidi.

Sopiviin anionisiin monomeereihin kuuluvat akryy-lihappo, metakryylihappo ja niiden vesiliukoiset suolat esimerkiksi natrium- ja muut alkalimetallisuolat.

Sopiviin kationisiin monomeereihin kuuluvat amino-20 alkyloidut akryyliamidin, metakryyliamidin, akryylihapon tai metakryylihapon johdannaiset. Johdannaiset ovat edullisesti dialkyyliaminoalkyloituja johdannaisia ja edullisimmin kvaternoituja johdannaisia. Mitkä tahansa alkylee-ni- ja alkyyliryhmät sisältävät edullisesti 1-4 hiili-25 atomia, vaikka vierekkäiset alkyyliryhmät voivatkin yhdessä muodostaa renkaan, tai alkyyliryhmät voivat olla hapen substituoimat niiden tällöin muuttuessa hydroksialkyyli-tai alkoksiryhmiksi. Edullisesti alkyyliryhmät ovat metyyli- tai etyyli- ja alkyleeniryhmät metyleeni- tai etylee-30 niryhmiä. Mitä tahansa tavanomaisia kvaternoivia ryhmiä kuten alkyylihalogenidia tai alkyylisulfaattia voidaan käyttää. Kun polymeeri on aminoalkyloidun ryhmän polymeeri, se voi olla muodostettu aminoalkyloimella esimyodos-tettu polymeeri, esimerkiksi polyakryyliamidi, mutta edul-35 lisesti se tehdään polymeroimalla aminoalkyloitu monomee- 6 80062 ri. Samalla tavalla kvaternointi suoritetaan yleensä ennen polymeroimista.

Anionisten polymeerihiukkasten seokset kationisten polymeerihiukkasten kanssa ja erityisesti sellaiset seok-5 set, jossa molemmat hiukkastyypit ovat kokonaan tai pääosin liukenemattomia, ovat erityisesti edullisia. Sopivia seoksia on kuvattu julkaisussa EP 77618.

Polymeerihiukkaset voivat olla veteen liukenevia, mutta yleensä jonkin verran ja edullisesti vähintään 70 10 painoprosenttia polymeerihiukkasista on veteen liukenemattomia ja veteen kosketuksessa turpoavat, mutta pysyvät erillisinä hiukkasina. Silloittumista voi tapahtua itsestään kuivumisen aikana, mutta yleensä vähintään 70 % hiukkasista ja edullisesti kaikki hiukkaset tehdään käyttäen 15 silloitusapuainetta.

Sopivat silloitusapuaineet ovat hyvin tunnettuja ja niihin kuuluvat N,N'-metyleenibisakryyliamldi, etylee-niglykolidiakrylaatti tai -metakrylaatti, allyyliakrylaat-ti ja diallyylimaleaatti. Näitä lisätään riittävässä mää-20 rin monomeeriseokseen tuottamaan vedessä turpoavia poly-meerihiukkasia. Yleensä silloitusaineväkevyys on alueella 50 - 1000 ppm laskettuna muitten monomeerien painosta.

Ilmaisulla, että hiukkaset turpoavat, mutta pysyvät erillisinä hiukkasina vedessä, viitataan hiukkasten omi-25 naisuuksiin, kun hiukkaset sisältävä esiliisteripinnoite kostutetaan.

Ilmaisulla, että dispersiossa hiukkaset ovat erillisiä, tarkoitetaan, että vettä sisältämätöntä nestettä haihdutettaessa ne eivät virtaa toinen toisiinsa. Tällais-30 ta virtausta ei tapahdu, jos hiukkaset on silloitettu. Jos ne ovat liukenevia, silloin niiden erillinen luonne saavutetaan sen seikan ansiosta, että dispersiohiukkasten ja kuivatun jäännöksen vesipitoisuus on riittävän pieni niin, että hiukkaset eivät sulaudu toisiinsa. Dispersiossa hiuk-35 kaset sisältävät yleensä vähemmän kuin 50 %, edullisesti 7 80062 vähemmän kuin 25 % vettä laskettuna polymeeristä plus vedestä.

Dispersio tehdään edullisesti käänteisfaasipolyme-roinnilla ja jos mukana on oltava hiukkastyyppien seosta, 5 silloin voidaan käyttää dispersioitten seosta. Käänteis-faasipolymerointi suoritetaan edullisesti dispergoimalla vesipitoiset monomeerihiukkaset vedettömään nesteeseen vesi-öljyssä-emulgaattorin läsnäollessa, jota seuraa po-lymerointi. Polymeerinen stabilisaattori lisätään ennen 10 polymerointia.

Yleensä on toivottavaa, että hiukkaset ovat oleellisesti kuivia, ja niin dispersio voidaan dehydratoida, esimerkiksi atseotrooppisesti tislaamalla osan, tai edullisesti oleellisesti kaiken veden poistamiseksi. Esimer-15 kiksi polymerointi voidaan suorittaa vedettömässä nesteessä, joka on haihtuvan nesteen, kuten mineraalitärpätin, kerosiinin tai muun alhaalla kiehuvan hiilivedyn ja vähemmän haihtuvan nesteen seos. Haihtuva neste poistetaan atseotrooppisesti tislaamalla ja vähemmän haihtuva neste 20 toimii silloin kantajana dispersiolle, joka levitetään huokoiselle pinnalle.

Keskimääräistä hiukkaskokoa ja hiukkaskokoaluetta voidaan säätää dispersiota alunperin muodostettaessa käytetyllä leikkauksella ja aineosilla, erityisesti emulgaat-25 torilla alkuperäisessä dispersiossa. Edullisesti polymerointi suoritetaan hallitsevasti suspensiokinetiikkaolo-suhteissa. Lopullisten polymeerihiukkasten hiukkaskoko on silloin sama kuin tai siihen vaikuttaa suuresti vesipitoisen monomeerin lähtöpisaroitten hiukkaskoko vedettömässä 30 nesteessä. Tähän puolestaan vaikuttaa suuresti vedettömän nesteen valinta ja polymerointistabilisaattorin ja (mikäli läsnä) vesi-öljyssä-emulgaattorin materiaalit ja määrät ja myös dispersioon sitä alunperin muodostettaessa käytetyn leikkauksen tai muun mekaanisen energian määrä. 35 Edullisesti menetelmä suoritetaan vesi-öljyssä-emulgaatto- β 80062 rin läsnäollessa, koska tämä vähentää halutun hlukkaskoon saavuttamiseen tarvittavan leikkauksen määrää.

Hiukkaskokoa voidaan pienentää ja ylisuurten hiukkasten läsnäolo minimoida erilaisilla menetelmillä. Esi-5 merkiksi, kun polymeroitava materiaali on ionista, polyme-rointistabilisaattori voi olla varaustyypiltään vastakkainen polymeroituvaan materiaaliin verrattuna ja dispersion muodostaminen voidaan suorittaa vesiliukoisen, oleellisesti öljyyn liukenemattoman, ionisen, polymeroitumattoman 10 yhdisteen läsnäollessa, joka on varaustyypiltään sama kuin polymeroituva materiaali ja jossa on vähintään yksi vähintään kuusi hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, esimerkiksi niin kuin on kuvattu yksityiskohtaisemmin EP-julkaisussa 102760.

15 Toisessa menetelmässä dispersio muodostetaan vähin tään yhden ionittoman yhdisteen läsnäollessa, joka on valittu Cg_12-alJcanoleista, C4 _12-alkYleeni91ykoliinonoee‘t~ tereistä ja niiden C^_4~alkaanikarboksylaateista, Cg_·^-polyalkyleeniglykolimonoeettereistä ja niiden C^_4~alkaa-20 nikarboksylaateista tai bentsyylialkoholista, edullisimmin dietyleeniglykolimonobutyylieetterin läsnäollessa tai edullisesti sen asetaatin läsnäollessa kuten on kuvattu eurooppalaisessa patenttihakemuksessa 84302079.3. Kuitenkin joillakin näistä lisäaineista voi olla taipumus sol-25 vatoida mustetta, joka on painettu alustalle, ja ne voivat aiheuttaa painotuotteelle vaurioita esimerkiksi johtuen lisäaineen vaeltamisesta esiliisteröidyn levymateriaalin painamisen jälkeen tapahtuvan telauksen aikana tai sen jälkeen. Sen mukaisesti dispersio ei edullisesti sisällä 30 mitään aineita, jotka jäävät esiliisteripinnoitteeseen ja jotka voivat solvatoida tai muuten aiheuttaa vauriota painojäljen ominaisuuksille.

Kuivan hiukkaskoon pitäisi aina olla alle 10 pm ja se on edullisesti alle 4 pm. On huomattu, että parhaat 35 tulokset saavutetaan hyvin kapealla hiukkaskokoalueella 9 80062 ja erityisesti, kun hiukkasten keskimääräinen hiukkaskoko on alle 1,5 pm ja vähintään 70 painoprosenttia hiukkasista on hiukkaskooltaan alle 2 pm. Edullisesti hiukkasten keskimääräinen hiukkaskoko on alle 1 pm. Edullisesti vähin-5 tään 80 painoprosenttia hiukkasista on kooltaan alle 2 pm. Edullisissa materiaaleissa vähintään 40 % ja edullisesti vähintään 60 painoprosenttia hiukkasista on hiukkaskooltaan alle 1 pm.

Käänteisfaasipolymeroinneissa tavanomaisesti käy-10 tetyt polymeeriset stabilisaattorit ja erityisesti polymeeriset stabilisaattorit, joita käytetään julkaisuissa EP 8213 ja EP 77618 kuvattujen dispersioitten tuotannossa, ovat sellaisia materiaaleja kuin GB-julkaisussa 1 482 515 kuvataan ja ne ovat vahamaisia kiinteitä ainei-15 ta, joiden pehmenemispiste on tyypillisesti noin 140°C. Ne ovat sen vuoksi sopimattomia käytettäväksi keksinnössä.

Edullinen dispersiostabilisaattori käytettäväksi käänteisfaasipolymerointimenetelmässä on jokin blokki- tai oksastuskopolymeereistä, joita kuvataan brittiläisessä 20 patenttijulkaisussa 2002400A, ja joita voidaan pitää järjestelmän pinta-aktiivisina aineina ja erityisesti se on kopolymeeri yleiseltä kaavaltaan (A-COO)m-B, jossa m on kokonaisluku vähintään 2, jossa jokainen polymeerinen aineosa A on molekyylipainoltaan vähintään 500 ja on öljy-25 liukoinen kompleksi monokarboksyy1ihapporyhmä, joka on yleiseltä kaavaltaan kaavan (1) mukainen, f 1 f

30 R - CO - 0 - C - (R0) - CO - 0 - C - (R0)„ -C00H

| A* il | ^ Π H p H (1) jossa 35 R on vety tai yksiarvoinen hiilivety- tai substi- 10 80062 tuoitu hiilivetyryhmä; on vety tai yksiarvoinen C1 - C24-hiilivetyryh- mä; R2 on kaksiarvoinen - C24-hiilivetyryhmä; 5 n on nolla tai 1; p on kokonaisluku 0-200; ja jossa kunkin polymeerisen aineosan B molekyylipaino on vähintään 500, ja siinä tapauksessa että m on 2, se on kaksiarvoinen vesiliukoinen polyalkyleeniglykoliryhmä, jo-10 ka on yleisen kaavan (2) mukainen, ~ |3 H - 0 - C - CH2 - 0 - C - CH20H (2)

15 I

L H -* q H

jossa

Rg on vety tai alkyyliryhmä; 20 q on kokonaisluku 10 - 500; tai siinä tapauksessa että m on suurempi kuin 2, se on m-valenttinen vesiliukoinen polyeetteripolyoliryhmä, joka on yleisen kaavan (3) mukainen 25 Γ Ps Ί R^l - 0 - C - CH2 - - OH r (3) ~ H r m 30 jossa

Rg ja m ovat samat kuin edellä; r on nolla tai kokonaisluku 1 - 500, R^ edellyttäen, että kaavan (4) 35 11 80062 ]*3 - O - C - CH2 (4)

5 H

mukaisten ryhmien kokonaismäärä molekyylissä on vähintään 10; R^ on orgaaninen yhdisteryhmä, joka sisältää mole-10 kyylissä m alkyleenioksidin kanssa reaktiivista vetyatomia.

R - R4:n ja m:n, n:n, p:n, q:n ja r:n edullisia arvoja on kuvattu yksityiskohtaisemmin edellä mainitussa brittiläisessä patenttijulkaisussa ja aineet valmistetaan 15 edullisesti kyseisessä julkaisussa kuvatuilla menetelmillä. Erityisen edullisia kalvoa muodostamattomia stabili-saattoreita ovat polyhydroksisteariinihapon kondensaatit polyetyleeniglykolin kanssa, kuten mainitussa julkaisussa on kuvattu.

20 Käänteisfaasipolymerointimenetelmissä käytetty sta- bilisaattorimäärä on tavallisesti välillä 0,1 - 10 %, edullisesti 2 - 4 % vesipitoisen monomeerin painosta (tyypillisesti 2-8 painoprosenttia monomeerista).

Vesi-öljyssä-emulgaattoria on yleensä läsnä määräs-25 sä välillä 0,1 - 10 %, edullisesti 0,5 - 5 % vesipitoisen monomeeriliuoksen painosta (tyypillisesti 1-5 painoprosenttia monomeerista). Tyypillisesti aineen HLB on välillä 4 - 6. Käänteisfaasipolymeroinnissa tavanomaisia emul-gaattoreita voidaan käyttää ja niihin kuuluvat sorbitaani-30 monostearaatti, sorbitaanimono-oleaatti, glyseryylimono- oleaatti ja etoksyloidut rasva-alkoholit.

Ennen polymerointia läsnä olevien monomeerien väkevyys tai polymeerin väkevyys polymeroinnin jälkeen on yleensä välillä 20 - 80 %, edullisesti 35 - 70 % vesifaa-35 sin painosta. Vettä sisältämättömän faasin tilavuussuhde i2 80062 dispergoituneeseen vesifaasiin on yleensä välillä 0,3- 3,0, edullisesti 0,4 - 1,5. Polymerointi voidaan initioi-da millä tahansa tavanomaisella tavalla, esimerkiksi valo, hapetus-pelkistys- tai lämpöinitioinnilla.

5 Mikroskoopilla tarkasteltuna keksinnössä saaduissa pinnoitteissa näkyy polymeerihiukkasia impregnoituina alustaan ilman, että pinnalla on mitään jatkuvaa kalvoa, kun taas alan aikaisemmat tuotteet näyttivät halkeilleelta mutakerrokselta alustan pinnalla. Pinttymisongelma syn-10 tyi luultavasti tämän pinnoitteen hilseillessä alustalta. Esiliisteröity pinnoite muodostuu edullisesti vain valikoiduista polymeerihiukkasista ja jäännösstabilisaattoris- ta ja emulgaattorista, mikäli niitä on läsnä. Pinnoitteen 2 paino on edullisesti välillä 2-8 g/m kuivaa painoa, 2 15 vaikkakin määrät esimerkiksi 1-12 g/m voivat joskus olla sopivia.

Esimerkkinä, seokset, jotka sisältävät 90 osaa turpoavaa anionista polymeeriä yhdessä 10 osan kanssa turpoavaa kationista polymeeriä ja suurin piirtein kuten julkai-20 sun EP 77618 esimerkissä 3 kuvataan, valmistetaan kään-teisfaasipolymeroiduista dispersioista, jotka valmistetaan yleisesti kuten julkaisun EP 8213 esimerkissä 1 kuvataan paitsi, että toisessa menetelmässä (A) käänteisfaasipoly-merointi suoritetaan käyttämällä 3 % (monomeeristä lasket-25 tuna) sorbitaanimono-oleaattia ja 5 % (monomeeristä) stabilisaattoria, kuten kuvataan julkaisussa GB 1482525 ja toisessa menetelmässä (B) käytetty stabilisaattori-emul-gaattorijärjestelmä on seos, joka sisältää 3 % (monomeeristä laskettuna) sorbitaanimono-oleaattia saman määrän 30 kanssa polyetyleeniglykolin mp 1500 kondensaattia poly-12-hydroksisteariinihapon mp 1200 - 1500 kanssa. Tämä on öljy.

Vedetön neste oli haihtuvan öljyn (joka tislattiin pois dispersion atseotrooppisen tislauksen aikana muodos-35 tamaan dispersioon kuivat polymeerihiukkaset) ja raskas- ia 80062 bensiinin (joka pysyi dispersiossa) seos. B:n hiukkaskoko oli 70 %:sesti alle 1,5 pm.

2 g näytteet kutakin liimaa kuivattiin uunissa. Kuivan materiaalin hiukkaset levitettiin KOFLER HEIZBANK 5 kuumalle sauvalle, jonka muodostaa 30 cm kalibroitu asteikko, joka alkaa 50°C:sta ja ulottuu 260°C:seen. Kunkin näytteen pehmenemispiste määritettiin. Menetelmän A tuotteelle pehmenemispiste oli noin 140°C, joka on suunnilleen polymeerisen stabilisaattorin pehmenemispiste. Menetelmän 10 B tuote ei pehmennyt ja sen pehmenemispiste oli siten yli 260°C.

Dispersioitten A ja B näytteet levitettiin erilaisille huokoisille selluloosa-alustoille. Ne kuivattiin kiertoilmauunissa ja niiden annettiin temperoitua 55 60 % 15 suhteellisessa kosteudessa 60 minuutin ajan. Vakio kulu-tuskoe tehtiin sitten pinnalle sijoittamalla 2,5 cm levyinen musta paperiliuska liimakalvopinnalle ja vetämällä _2 sitä pitkin kalvoa 20 cm pituudelta paineella 500 g cm Irtoamisaste arvosteltiin asteikolla 0-5, jolloin 0 oli 20 optimi (ei irtoamista) ja 5 oli voimakas irtoaminen.

Kun vedetön neste tuotteissa A ja B oli raskasben-siini kiehumispisteeltään 200 - 250eC, irtoamisaste oli 4-5 tuotteelle A ja 0 - 1 tuotteelle B. Tämä osoittaa selvästi keksinnön erinomaisuuden.

25 Kun raskasbensiini korvattiin trikloorietyleenillä tuotteessa B irtoamisaste kasvoi huomattavasti.

Koe ei ollut riittävän herkkä osoittamaan vaihteluita irtoamisasteessa käytettäessä tuotetta B erilaisissa olosuhteissa, vaikkakin tällaiset vaihtelut olisivat 30 kriittisiä kaupallisessa mittakaavassa. Paperin huokoisuuden vaikutuksen osoittamiseksi kuiva-ainepitoisuus- ja vedettömän nesteen kokeet suoritettiin sentähden tuotteelle A.

Käytettäessä tuotetta A papereitten painattamiseen, 3 35 joiden huokoisuusarvot olivat 10, 140, 200, 410 cm /min, i4 80062 irtoamisaste oli noin 4, 2, 1 - 2 ja 0 - 1 vastaavasti. Käytettäessä tuotetta B kuiva-ainepitoisuudessa 70 % tietylle alustalle irtoamisaste oli 4, mutta 60 %:ssa se oli 3, 50 %:ssa 2 ja 25 %:ssa 1-2.

5 Käytettäessä tuotetta A trikloorietyleenistä (haih- tumisnopeus 4,9) irtoamisaste oli 4,5, mutta käytettäessä sitä raskasbensiinistä (haihtumisnopeus 0,1 - 0,2) irtoamisaste oli 1-2.

Claims (12)

15 80062

1. Menetelmä esiliisteröidyn seinäverhoilun muodostamiseksi, joka verhoilu sisältää huokoisen pinnan, jolla 5 on kuiva pinnoite, joka sisältää erillisiä polymeerihiuk-kasia, jotka tulevat tarttuviksi, kun pinnoite kostutetaan vedellä, jossa menetelmässä dispersio, joka sisältää poly-meerihiukkasia, joiden koko kuivassa tilassa on alle 10 pm, vedettömässä nesteessä ja joka on stabiloitu polymee- 10 risellä stabilisaattorilla, levitetään pinnalle ja sitten vedetön neste haihdutetaan, tunnettu siitä, että dispersion kuivattu jäännös ei muodosta yhtenäistä kalvoa ja että stabilisaattori on öljy 25°C:ssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että dispersion kuivatun jäännöksen pehmenemispiste on oleellisesti riippumaton polymeerisen stabilisaattorin pemenemispisteestä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että dispersion kuivatun jäännöksen 20 pehmemispiste on suurempi kuin 250°C.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polymeerinen stabilisaattori on polyetyleeniglykolin kondensaatti polyhydroksistearii-nihapon kanssa.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että dispersio muodostetaan kään-teisfaasipolymeroimalla vesipitoisen monomeerin dispersio öljyssä, joka on muodostettu vesi-öljyssä-emulgaattorin läsnäollessa.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siinä käytetty vedetön neste on vähemmän haihtuva kuin n-butyyliasetaatti.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vedettömän nesteen kiehumis- 35 piste on enimmäkseen yli 180°C. i6 80062

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hiukkasten keskimääräinen hiukkaskoko on alle 1,5 pm, jolloin vähintään 70 painoprosentilla hiukkasista on alle 2 pm:n hiukkaskoko.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vähintään 70 paino-% hiukkasista turpoaa, mutta pysyy erillisinä hiukkasina vedessä.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että huokoisen alustan huokoisuus 3 10 on suurempi kuin 100 cm /min.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että dispersion kuiva-ainepitoisuus on alle 50 %.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että hiukkaset sisältävät alle 25. vettä laskettuna polymeerin ja veden yhteisestä määrästä. il i7 80062