FI79834C - D-aminosyraamidfoerening, som aer anvaendbar som en mellanprodukt vid framstaellningen av l-aspartyl-d -aminosyradipeptidamider. - Google Patents

Description

1 79834 D-aminohappoamidiyhdiste, joka on käyttökelpoinen välituotteena valmistettaessa L-aspartyyli-D-aminohappodi-peptidiamideja 5 Jakamalla erotettu patenttihakemuksesta 810148 (patentti 77044)

Keksinnön kohteena on D-aminohappoamidiyhdiste, joka on käyttökelpoinen välituotteena valmistettaessa L-as-10 partyyli-D-aminohappodipeptidiamideja.

FI-patentti 77044 koskee uusia L-aspartyyli-D-ala-niinin, L-aspartyyli-D-2-aminovoihapon ja L-aspartyyli-D-valiinin amideja, jotka ovat erityisen käyttökelpoisia voimakkaiden makeutusominaisuuksiensa takia, ja niitä si-15 sältävää syötäväksi kelpaavaa koostumusta.

US-patentissa 3 492 131 L-aspartyyli-L-fenyyliala-niinin tiettyjen alempialkyyliesterien on todettu olevan jopa 200 kertaa sakkaroosia makeampia ja olevan oleellisesti vailla katkeria makuvivahteita, jotka ovat olleet 20 aikaisempien keinotekoisten makeutusaineiden, kuten sakka-riinin, haittapuolia. Näiden yhdisteiden stabiilisuuden todettiin myöhemmin olevan vain rajoitettua vesipitoisissa seoksissa, johtuen diketopiperatsiinin muodostumisesta erityisesti neutraaleissa-happamissa pH-olosuhteissa, jotka 25 ovat vallitsevia useimmissa elintarvikeseoksissa.

Mazur ym. ovat julkaisussa J. Med. Chem. 16 (1973) 1284 esittäneet, että L-aspartyyli-D-alaniinin alempialkyyliesterien ja niiden eräiden homologien, erityisesti L-aspartyyli-D-alaniini-isopropyyliesterin makeutustehot 30 ovat jopa 125-kertaisia sakkaroosiin verrattuna.

Sukehiro ym. ovat julkaisussa Seikatsu Kagaku 11 (1977) 9-16; Chem. Abstr. 87 (1977) 168407h esittäneet eräitä L-aspartyyli-D-alaniinin amideja, jolla on kaava

NH O

35 X /NH 1 nhr1

COOH " I

O ch3 2 79834 jossa R^" on metyyli, etyyli, n-propyyli, isopropyyli, n-butyyli, isobutyyli, sekundäärinen butyyli, sykloheksyyli tai glysiinin, D-alaniinin tai L-alaniinin metyyliesterien hiilitähde. Tehokkaimpia olivat yhdisteet, joissa on 5 jokin edellä mainituista butyyliryhmistä tai sykloheksyyli, jotka ovat vastaavasti 100-125 ja 100 kertaa sakkaroosia makeampia. Koska n-butyyliamidin todettiin olevan 125 kertaa sakkaroosia makeampia ja isobutyyli- ja sekundääriset butyyliamidit ovat 100 kertaa sakkaroosia makeampia, 10 pääteltiin, että näiden amidien tehoon vaikuttaa pääasiallisesti alkyyliryhmän R^ hiiliatomien lukumäärä, ja että alkyyliryhmän rakenteellisella isomerismilla on vähän vaikutusta makeustustehoon.

Nyt on yllättäen todettu, että ei ainoastaan amidi-15 substituentin koolla ole ratkaisevaa vaikutusta L-aspar-tyyli-D-alaniiniamidien korkeaan makeusasteeseen, vaan päinvastoin, ratkaiseva merkitys on amidi-substituentin R täsmällisellä avaruudellisella sijoittumisella. On todettu, että tietyillä L-aspartyyli-D-alaniini-amideilla, joi-20 den ot-hiiliatomissa (hiiliatomi, jossa on amidi-typpiato-mi) on sivuketju ja sivuketju myös uudelleen toisessa tai molemmissa p>- ja ^'-hiiliatomeissa, on merkittäviä etuja.

FI-patentin 77044 kohteena ovat uudet sivuketjuiset L-aspartyyli-D-alaniinin ja tiettyjen muiden L-aspartyyli-25 D-oiL-alkyyli-uC-aminohappo-dipeptidien amidit, joilla on yllättävän suuri makeutusteho ja joilla ei ole ei-toivottu-ja makuvivahteita tavanomaisina käyttömäärinä, sekä mainittuja amideja sisältävät koostumukset joita voidaan käyttää syötäväksi kelpaavien aineiden makeuttamiseen. Myös 30 niiden stabiilisuuden on todettu olevan yllättävän hyvä sekä kiinteässä muodossa että vesiseoksissa useimpien elintarvikeseosten ominaisella pH-alueella korkeammissakin lämpötiloissa, joita käytetään leivottaessa ja tavanomaisessa elintarvikkeiden valmistuskäsittelyssä.

35 FI-patentin 77044 kohteena olevat uudet yhdisteet

ovat L-aspartyyli-D-aminohappo-dipeptidiamideja, joilla on kaava I

3 79334

NH0 O

I 2 II

II NHR (I) 5 COOH ° Ra ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä kationi- ja happo-additiosuoloja. Näille uusille yhdisteille on tunnusomais-ta, että kaavassa I R on metyyli, etyyli tai isopropyyli; ja R on fenkyyli; di-isopropyylikarbinyyli; d-metyyli-t-10 butyylikarbinyyli; d-etyyli-t-butyylikarbinyyli; di-t-bu-tyylikarbinyyli; disyklopropyylikarbinyyli; dimetyylikar-binyyli; metyyli-isobutyylikarbinyyli; isopropyyli-t-bu-tyylikarbinyyli; 2-metyylitio-2,4-dimetyylipentan-3-yyli; ryhmä, jolla on kaava (a) tai (b) 15 4 r3\/ r3*^.

“~Y^(CH2>m ^^X

20 K (a) (b) joissa ainakin yksi ryhmistä R3, R^, R3 ja R^ on alkyyli, jossa on 1-4 hiiliatomia ja muut ovat vetyjä tai alkyyle- jä, joissa on 1-4 hiiliatomia; X on O, S tai SO_; m on 0, Z 3 4 1, 2 tai 3; n ja p on kumpikin 0 tai 1; ja ryhmien R , R , 25 R^ ja R^ hiiliatomien summa ei ole suurempi kuin 6, ja kun sekä R3 että R^ tai R3 ja R^ ovat alkyylejä, ne ovat metyylejä; ryhmä, jolla on kaava (c) Ί „8 30 (o Η1ΰ^1 -(CH-) 2 m 7 8 . 9 35 jossa R , R ]a R merkitsevät kukin vetyä tai alkyyliä,

7 O Q

jossa on 1-4 hiiliatomia, ja ryhmien R , R ja R hiili- 4 79834 atomien summa ei ole suurempi kuin 6, R3-^ on vety tai al-kyyli, jossa on 1-4 hiiliatomia, ja m on 0-2; ryhmä, jonka kaava on (d) 5 H3C ^CH3 — / (d) \_0

O

10 tai ryhmä, jonka kaava on (e) ,CH-.

H-.C—-_y J 3 ——— OH

\ .H

15 H3C

Ensisijaisia makeutusaineita ovat kaavan (I) mukaiset dipeptidi-amidit, joissa aspartyyliaminohappo-dipep-tidi-ryhmä on L-aspartiinihapon ja D-aminohapon, 20 RaCH(NH2)COOH, johdannainen.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden valmistuksessa voidaan käyttää uusia välituoteamiineja, joilla on kaava

RbNH2 25 jossa Rb on a) d-etyyli-t-butyylikarbinyyli, syklopropyyli-t-butyylikarbinyyli tai syklopentyyli-t-butyylikarbinyyli; b) 30 R3\/R4 -ÖCH2,*i R6^5 35 jossa m^ on 1, 2 tai 3 ja kun m^ on 1: R3~R6 merkitsevät kukin metyyliä, kun m^ on 2: R3 on metyyli, etyyli tai isopropyyli ja ς 79834 R^-Rg merkitsevät kukin vetyä ja kun on 3: R^ on t-butyyli ja R^-Rg on kukin vety; tai c) 5 CH3 \CH3 CH3 CH3 10 jossa, kun n^ on O ja p1 on 1, X.^ on O, S tai S02 ja kun n^ on on kumpikin O, X^ on S, S02 tai C=0.

Esillä olevan patenttijulkaisun kohteena oleville arvokkaille uusille välituoteyhdisteille jotka ovat käyt-15 tökelpoisia valmistettaessa kaavan (I) mukaisia yhdisteitä on tunnusomaista, että D-aminohappoamidiyhdisteillä on kaava

RaCHCONHRC

20 NH2

a C

jossa R on metyyli, etyyli tai isopropyyli ja R on di-isopropyylikarbinyyli, di-t-butyylikarbinyyli, disyklo-propyylikarbinyyli tai ryhmä, jolla on kaava 25 41 CH3 ^ : *2 30 x-^^si 2 P2

ch3 R

jossa, kun n2 ja p2 ovat kumpikin O, R43, ja R61 ovat kumpikin metyyli ja X~ on S tai S09, kun n2 on O ja p2 on 1, R ja R° ovat kumpikin metyyli 6 79334 ja X9 on S tai S09, ja kun n2 on 1 ja P2 on 1, R ja R° ovat kumpikin vety ja X2 on S.

Tässä käytettynä loppuliite "karbinyyli" tarkoittaa 5 ryhmää -CH-. Täten, esimerkiksi di-isopropyylikarbinyyli on ryhmä (i-C^H^)2~CH- ja disyklopropyylikarbinyyliamiini on (A)2CHNH2.

Kaavan (I) mukaisia dipeptidi-amideja valmistetaan mukavasti menetelmin, jotka soveltuvat aminohappojen kyt-10 kentään. Ensisijainen menetelmä kaavan (I) mukaisten di-peptidiamidien valmistamiseksi on hahmoteltu alla.

_NHQ Ra L" /7Λ + D-NHoCHC00R1;L (1) kondensointi COOR COOH (2) H20 ' 15 tai karboksyyli-aktivoitu johdannainen a

NHQ Ra NHQ R

COO^"cbNH ^—5* COO^^ONH^^ CONHR

(II) / 20 (A suojauksen ^111^

Uj poisto

Edellä esitetyissä L-aspartiinihappo-johdannaisissa Q on jokin hyvin tunnetuista aminosuojaryhmistä, jotka voidaan poistaa selektiivisesti, kuten ryhmät, joita on selostanut 25 Boissonnas, Advances in Organic Chem. 3 (1963) 159-190. Erityisen ensisijaisia aminosuojaryhmiä ovat bentsyyliok-sikarbonyyli ja tert-butyylioksikarbonyyli. R1^ on lähinnä alkyyliryhmä, jossa on yksi-neljä hiiliatomia tai bent-syyli. Käytettävät D-alaniini, D-2-aminovoihappo tai D-va-30 liini voivat olla vapaana aminohappoa, jossa R^ on vety, mutta lähinnä se on karboksyyli-suojattu johdannainen, jossa R^ voi olla esteriryhmän tähde, kuten metyyli tai etyyli, mutta lähinnä se on silyyliryhmä, kuten trialkyyli-silyyli, jossa on 3-12 hiiliatomia. Taloudellisista ja te-35 hokkuussyistä erityisen ensisijainen sellainen ryhmä on trimetyylisilyyli.

, 79334

Edellä esitetyn reaktiosarjän ensimmäisessä vaiheessa di-suojattu L-aspartiinihappo kondensoidaan sopivan D-ami-nohapon tai karboksi-suojatun johdannaisen kanssa, jolloin saadaan kaavan (II) mukaista di-suojattua dipeptidiä. Vaik-5 kakin tämä vaihe voidaan suorittaa di-suojattua aspartiini-happoa käyttäen kondensointiaineiden, kuten esimerkiksi di-sykloheksyylikarbodi-imidin läsnäollessa, on suositeltavampaa käyttää di-suojatun aspartiinihapon OC-karboksyyli-akti-voitua johdannaista. Ensisijaisia sellaisia karboksyyli-ak-10 tivoituja johdannaisia ovat kloridi, bromidi, anhydridi tai seka-anhydridi. Tehokkuussyistä erityisen ensisijaisia ovat edellä mainittujen di-suojattujen L-aspartiinihappojen seka-anhydridit kloorikarbonihapon esterien kanssa, erityisesti alkyyliesterien kanssa, joiden mainitussa alkyylissä on 15 yksi-neljä hiiliatomia. Ensisijaisimpia seka-anhydridejä ovat anhydridit, jotka on valmistettu kloorikarbonihapon metyyli- ja etyyliestereistä, taloudellisista syistä johtuen .

Erityisen ensisijaisessa kaavan (I) mukaisten yhdis-20 teiden valmistusmenetelmässä /3-bentsyyli-N-bentsyylioksi-karbonyyli-L-aspartiinihapon annetaan reagoida alan tunnetuin menetelmin etyylikloorikarbonaatin kanssa, jolloin muodostuu vastaavaa seka-anhydridiä. D-aminohappo,

RaCH(NH2)COOH, jota on saatu kaupan olevista lähteistä 25 tai hajottamalla raseemista aminohappoa tunnetuin menetelmin /les. esim. Yamada ym., J. Org. Chem. , 38, 4408 (1973)/7, muutetaan erillisessä astiassa trimetyylisilyyliesteriksi saattamalla aminohappo kosketuksiin ekvimoolimäärän kanssa trimetyylisilyylikloridia reaktion suhteen neutraalin or-30 gaanisen liuottimen läsnäollessa. Tähän tarkoitukseen sopivia liuottimia ovat esimerkiksi pyridiini, dimetyyliform-amidi tai dimetyyliasetamidi; erityisen ensisijainen on di-metyyliformamidi.

Tyypillisessä tämän menetelmän mukaisessa reaktiossa 35 D-aminohapon, esim. D-alaniinin, joka on liuotettuna di- metyyliformamidiin ja ekvimolaarisen trimetyylikloorisilaa-ni-määrän lisäys tapahtuu huoneen lämpötilassa. /3-bentsyyli- β 79334 N-bentsyylioksikarbonyyli-L-aspartiinihappo ja mooleina ylimäärin käytettävä happoa sitova aine, lähinnä trietyy-liamiini, liuotetaan erillisessä pullossa dimetyyliformami-din ja tetrahydrofuraanin seokseen ja huoneen lämpötilassa 5 tai sitä alemmassa lämpötilassa, lähinnä noin -25 - +25°C:ssa ja erityisesti noin -10 - 0°C:ssa lisätään ekvimoolimäärä etyylikloorikarbonaattia, jolloin muodostuu seka-anhydridiä. Tähän lisätään esim. D-alaniinitrimetyylisilyyliesterin liuos, lämpötilan ollessa lähinnä samoissa rajoissa. Reak-10 tio on tavallisesti päättynyt 1-2 tunnin kuluessa, minkä jälkeen reaktioseos kaadetaan veteen tai vesipitoiseen happoon, esimerkiksi suolahappoon ja kaavan (II) mukainen tuote uutetaan veden kanssa sekoittumattomalla liuottimena, tyypillisinä esimerkkeinä kloroformi, metyleenikloridi tai 15 etyylieetteri, ja eristetään yleisin menetelmin. Di-suojat-tu dipeptidi (II) on tavallisesti riittävän puhdata käytettäväksi seuraavassa vaiheessa, mutta voidaan puhdistaa haluttaessa edelleen, esimerkiksi kromatografoimalla kolonnissa .

20 Tämän menetelmän toisessa vaiheessa di-suojatun di- peptidin (II) annetaan reagoida ekvimoolimäärän kanssa kaavan RNl·^ mukaista primääristä amiinia, jolloin saadaan vastaavaa kaavan (III) mukaista di-suojattua dipeptidi-amidi-väliyhdistettä, jossa Ra, R, R1^ ja Q ovat aikaisemmin 25 määriteltyjä.

Kuten ensimmäisessä vaiheessakin, tällöin voidaan käyttää menestyksellisesti reagenssin (II) karboksyylihappo-: muotoa, kun käytetään kondensointiaineita, esimerkiksi di- sykloheksyylikarbodi-imidiä, jolloin saadaan kaavan (II) 30 mukaisia väliyhdisteitä. Suositeltavaa on kuitenkin, että kaavan (II) mukainen yhdiste muutetaan karboksyyli-aktivoi-duksi johdannaiseksi, esimerkiksi kloridiksi, bromidiksi tai seka-anhydridiksi viimeksi mainitun ollessa ensisijainen. Täten seka-anhydridiä valmistetaan käyttämällä erityi-35 sen ensisijaisesti kaavan (II) mukaista yhdistettä, jossa R10 on bentsyyli ja Q on bentsyylioksikarbonyyli. Kuten edelläkin,ensisijaisia anhydridejä ovat anhydridit, joita .9 79334 on saatu kloorikarbonihapon estereistä ja erityisen ensisijaisia ovat niiden metyyli- tai etyyliesterit. Yhdisteen (II) seka-anhydridejä valmistetaan käyttämällä rea-gensseja ja olosuhteita, joita on selostettu edellä tämän 5 reaktiosarjän ensimmäisen vaiheen osalta. Tyypillisessä reaktiossa kaavan (II) mukaista yhdistettä ja trietyyli-amiinia yhdistetään suunnilleen ekvimoolimäärin reaktion suhteen neutraalissa orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi tetrahydrofuraanissa, seos jäähdytetään noin -10°C:seen ja 10 lisätään etyylikloorikarbonaattia, jolloin saadaan seka-anhydridiä. Tähän lisätään sitten ekvimoolimäärä kaavan RNH2 mukaista amiinia tai sen liuosta, esimerkiksi samassa reaktion suhteen neutraalissa liuottimessa ja lämpötilan ollessa rajoissa noin -50 - +25°C ja lähinnä välillä -35 -15 -5°C. Amiinin lisäyksen päätyttyä reaktioseoksen annetaan lämmetä suunnilleen huoneen lämpötilaan ja pidetään tässä lämpötilassa, kunnes reaktio on pääasiallisesti päättynyt, tavallisesti noin 1-20 tuntia. Sen jälkeen haluttu kaavan (II) mukainen väliyhdiste eristetään ja puhdistetaan, mikä-20 li halutaan, samoin menetelmin kuin edellä on selostettu yhdisteen (II) osalta.

Tämän menetelmän viimeisessä vaiheessa poistetaan karboksyyli-suojaryhmä, ja amino-suojaryhmä, Q, jol loin saadaan haluttuja kaavan (I) mukaisia makeutusainei-25 ta.

Suojaavien ryhmien poistamiseksi kaavan (III) mukaisesta dipeptidi-amidista valittava menetelmä riippuu useista alan asiantuntijoille ilmeisen selvistä tekijöistä.

Kaksi merkittävää tekijää tällaisen valinnan suorittamisen 30 yhteydessä on suojaavien ryhmien R^ ja Q luonne ja amidi-substituentin R luonne. Esimerkiksi, kun R^ ja Q ovat, vastaavasti, erityisen ensisijaisia ryhmiä, bentsyyli ja bentsyylioksikarbonyyli eikä R:ssä ole rikkiä, ensisijaisena menetelmänä mainittujen suojaryhmien poistamiseksi on 35 yleensä hydrogenolyysi. Kuitenkin, kun R1 on bentsyyli tai edellä määritelty alkyyli ja Q on tert-butyylioksi-karbonyyli ja R:llä on mikä tahansa edellä mainituista 10 79834 merkityksistä, yleensä on suositeltavaa poistaa suojaryh-mät hydrolysoimalla. Hydrolyysin ja hydrogenolyysin yhdistelmä on suotava sellaisissa tapauksissa, jolloin I< on alkyyli, Q on bentsyylioksikarbonyyli eikä R:ssä ole rik-5 kiä.

Kun suojaavien ryhmien poistamiseksi kaavan (III) mukaisesta väliyhdisteesta valitaan hydrogenolyysi, on suositeltavaa, että reaktio suoritetaan katalyyttisen jalome-talli-katalyyttimäärän läsnäollessa, palladiumin ollessa 10 erityisen ensisijainen ja reaktion suhteen neutraalin liuottimen läsnäollessa. Esimerkkejä sellaisista liuottimista ovat pienimolekyyliset alkanolit, kuten metanoli, etanoli, isopropanoli ja n-butanoli; eetterit, kuten tetrahydrofu-raani, etyylieetteri, 1,2-dimetoksietaani ja dietyleeni-15 glykoli-dimetyylieetteri; esterit, kuten etyyliasetaatti, metyylipropionaatti ja dimetyylisukkinaatti; ja dimetyyli-formamidi. Erityisen ensisijaisia sellaisia liuottimia ovat metanoli ja etanoli taloudellisuutensa ja tehokkuutensa vuoksi. Vaikkakin hydrogenolyysi voidaan suorittaa menes-20 tyksellisesti korkeammissa paineissa ja lämpötiloissa, taloudellisuuden ja mukavuuden kannalta noin 1-10 ilmakehän paineita ja huoneen lämpötilaa pidetään ensisijaisina. Lämpötilan ja paineen ollessa ensisijaiset, reaktio on yleensä tapahtunut loppuun noin 30 minuutin - noin kuuden tun-25 nin kuluessa, minkä jälkeen katalyytti poistetaan, tyypillisesti suodattamalla, liuotin haihdutetaan pois ja saatu tuote puhdistetaan, haluttaessa, normaalein menetelmin, esimerkiksi kiteyttämällä uudelleen tai kromatografoimal-la kolonnissa.

30 Kun toisen tai molempien suojaryhmien R1® ja Q pois tamiseksi valitaan hydrolysointi, jonkinlaisella menestyksellä voidaan käyttää mitä tahansa hyvin tunnetuista menetelmistä, joita käyttäen suoritetaan esterien alkalinen hydrolyysi tai hapan hydrolyysi tai näiden kaltaista mene-35 telmää. Kuitenkin, kun on poistettava hydrolysoimalla suo-jaryhmät R^, alkalinen hydrolyysi on ensisijainen ja erityisen ensisijaisina olosuhteina on pidettävä ainakin ekvi- U 79834 valenttisen vahvan emäsmäärän käyttöä, esimerkiksi natrium-hydroksidin tai kaiiumhydroksidin käyttöä veden ja pienimolekyylisen alkanolin, erityisesti metanolin tai etanolin läsnäollessa, huoneen lämpötilassa tai suunnilleen huoneen 5 lämpötilassa. Näissä ensisijaisissa olosuhteissa R^-ryhmän hydrolyyttinen poisto on tavallisesti päättynyt muutamassa tunnissa tai lyhyemmässä ajassa.

Kun amino-suojaryhmä Q on tert-butyylioksikarbonyy-li, sen poistamiseen on suositeltavaa käyttää hapanta hyd-10 rolyysiä. Erityisen suotavaa on laimean suolahapon vesi- liuoksen käyttö metanolin tai etanolin läsnäollessa ja seoksen lämmittäminen kiehumislämpötilassa. Näissä olosuhteissa hydrolyysi on tavallisesti tapahtunut loppuun muutamassa tunnissa tai lyhyemmässä ajassa.

15 Kaavan (I) mukaisten tuotteiden eristämiseksi, millä tahansa edellä esitetyillä hydrolyysimenetelmillä tapahtuneen suojaryhmien poistamisen jälkeen, käytetään alan tunnettuja yleisiä menetelmiä. Esimerkiksi happamen hydrolyy-sin jälkeen reaktioseos haihdutetaan liuottimen poistami-20 seksi kuiviin, vesipitoinen jäännös pestään veden kanssa se-koittumattomalla polaarittomalla liuottimena, esimerkiksi etyylieetterillä tai kloroformilla, minkä jälkeen vesiker-' ros tehdään alkaliseksi ja tuote uutetaan veden kanssa se- : koittumattomalla liuottimena, kuten esimerkiksi etyyliase- 25 taatilla ja tuote saadaan talteen haihduttamalla liuotin pois. Haluttaessa tuotetta voidaan puhdistaa edelleen, esimerkiksi kiteyttämällä uudelleen tai kromatografoimalla kolonnissa. Kun alkalista hydrolyysiä suojaryhmän pois tamiseksi seuraa hydrogenolyysi aminosuojaryhmän Q poista-30 miseksi, on suotavaa, että alkalisessa hydrolyysissä saatu reaktioseos neutraloidaan lisäämällä happoa, esimerkiksi suolahappoa ja neutraloitu reaktioseos hydrogenolysoidaan edellä selostetulla tavalla.

Toinen ensisijainen menetelmä kaavan (I) mukaisten 35 yhdisteiden valmistamiseksi on esitetty seuraavassa.

12 79834

Ra Ra

D-QNHCHCOOH + RNH QNHCHCONHR

-—> tai karboksyyli-aktivoi-tu johdannainen 5

NHQ

suojauksen Ra L- /T~

poisto , COOR COOH

-> nh2chconhr ->(III)—>(I) 10 (V) a 10 R , R, R ja Q ovat edellä määriteltyjä.

Amino-suojatun D-aminohapon tai sen karboksyyli-ak-15 tivoidun johdannaisen annetaan reagoida ekvimoolimäärän kanssa amiinia RNH2 käyttämällä menetelmiä ja olosuhteita, joita on edellä selostettu väliyhdisteiden (II) ja (III) valmistamiseksi, jolloin saadaan kaavan (IV) mukaista ami-nosuojattua D-aminohappoamidia. Suojaryhmä Q poistetaan hyd-20 rogenolysoimalla tai hydrolysoimalla edellä selostetulla tavalla ja saatu vapaa aminoamidi (V) kondensoidaan di-suo-jatun L-aspartiinihappo-johdannaisen tai sen karboksyyli-aktivoidun johdannaisen kanssa, kuten edellä on selostettu valmistettaessa kaavan (II) mukaisia väliyhdisteitä, jol-25 loin saadaan di-suojattua kaavan (III) mukaista dipeptidi-amidia, josta saadaan edellä selostetulla tavalla haluttua kaavan (I) mukaista makeutusainetta.

Tämän menetelmän eräässä muunnelmassa kaavan (IV) mukainen väliyhdiste, jonka R:ssä on syklinen tai asyklinen 30 sulfidi-ryhmä (-S-) , voidaan hapettaa vastaavaksi sulfoksi-diksi tai sulfoniksi ennen sen muuttamista väliyhdisteeksi (V) ja sen jälkeen tapahtuvin edellä selostetuin reaktioin, jolloin saadaan kaavan (I) mukaisia yhdisteitä, joissa R on sulfoksidi tai sulfoni.

35 Kolmannessa ensisijaisessa menetelmässä kaavan (I) mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi edellä selostetun kaavan (V) mukaisen D-aminohappo-amidin annetaan reagoida 13 79834 L-aspartiinihappo-N-tiokarboksianhydridin kanssa, jolloin saadaan suoraan kaavan (I) mukaisia yhdisteitä. Tätä menetelmää suoritettaessa väliyhdiste (V) saatetaan sopivassa liuottimessa kosketuksiin ekvimoolimäärän kanssa L-aspar-5 tiinihappo-N-tiokarboksianhydridiä lievästi aikalisissä pH-olosuhteissa lämpötilan ollessa välillä noin -25 - +10°C, jolloin saadaan kaavan (I) mukaista yhdistettä. Tässä reaktiossa tarvittava alkalinen pH saadaan aikaan vahvan emäksen, esimerkiksi natriumhydroksidin tai kaliumkarbonaatin 10 avulla. Tässä reaktiossa käytettäviä sopivia liuottimia ovat liuottimet, jotka liuottavat ainakin osan reagensseis-sa käytettävissä reaktio-olosuhteissa reagoimatta huomattavassa määrässä kummankaan reagenssin kanssa ja mahdollistavat reaktiossa muodostuneiden tuotteiden eristämisen suh-15 teellisen helposti. Esimerkkeinä sellaisista tässä reaktiossa käytettävistä liuottimista ovat vesi, tetrahydrofuraani, 1,2-dimetoksietaani, dietyleeniglykoli-dimetyylieetteri, dimetyylisulfoksidi, dimetyyliformamidi ja niiden yhdistelmät; ensisijaisia liuottimia ovat vesi ja sen seokset tet-20 rahydrofuraanin kanssa. Suositeltava tässä reaktiossa käy-- tettävä alkalinen pH-alue on välillä noin 8-10 ja erityi sen ensisijainen pH on noin 9. Erityisen ensisijainen lämpötila on välillä noin -10 - 0°C.

Edellä mainituissa ensisijaisissa olosuhteissa reak-: 25 tio on tavallisesti päättynyt 1-2 tunnin kuluessa. Sen jälkeen kaavan (I) mukainen tuote eristetään yleisin menetelmin, esimerkiksi reaktioseoksen pH säädetään tuotteen isoelektristä pH:ta vastaavaksi, tavallisesti välille noin pH 5,0 - 5,6, jolloin kaavan (I) mukainen tuote saostuu, 30 liuottimen pääosa poistetaan haihduttamalla tai suodattamalla ja raakatuote lietetään orgaaniseen liuottimeen, esimerkiksi metanoliin, etanoliin, etyylieetteriin, etyyliasetaattiin tai niiden seokseen. Sen jälkeen kaavan (I) mukainen tuote eristetään, esimerkiksi suodattamalla. Sitä voi-35 daan puhdistaa edelleen haluttaessa, esim. kiteyttämällä uudelleen tai kromatografoimalla kolonnissa.

14 79 834

Tarvittavat kaavan RNI^ mukaiset amiinit, joissa R on aikaisemmin määritelty, ovat joko kaupan olevia tai niitä voidaan saada helposti saatavista lähtöyhdisteistä. Esimerkiksi 2-alkyylisykloheksyyliamiineja ja 2,6-dialkyy-5 lisykloheksyyliamiineja voidaan saada hydraamalla katalyyt-tisesti vastaavia alkyyli-substituoituja aniliineja. Monia amiineja saadaan pelkistysaminointia käyttäen vastaavista ketoneista käyttämällä erilaisia alalla tunnettuja olosuhteita. Käyttökelpoinen voi esimerkiksi olla pelkistysami-10 nointi hyvin tunnetun Leuckhart-reaktion avulla, käyttämällä pelkistysaineina muurahaishappoa ja formamidia; ks. esimerkiksi artikkelia Organic Reactions, Wiley and Sons, New York, Vol. 5, s. 301, 1949. Vaihtoehtoisesti sopivaa ketonia voidaan aminoida pelkistämällä käyttämällä nat-15 riumsyaaniboorihydridiä ja ammoniumasetaattia, ks. esimerkiksi J. Amer. Chem. Soc., 93, 2897 (1971) tai etanolissa olevan ammoniakin avulla hydrauskatalyytin, kuten Raney-nikkelin, platinan tai palladiumin läsnäollessa; ks. esimerkiksi Organic Reactions, 4, 174 (1948). Monia 20 kaavan RNI^ mukaisia amiineja saadaan vastaavista ketoneista muodostamalla oksiimi-väliyhdiste,jota muodostetaan antamalla ketonin reagoida hydroksyyliamiinin tai sen suolojen kanssa alalla hyvin tiedossa olevissa olosuhteissa. Oksiimi-väliyhdiste pelkistetään sitten hydraamalla ka-25 talyyttisesti tai natriumin avulla pienimolekyylisen alka-: nolin läsnäollessa normaalia korkeammassa lämpötilassa.

Erityisen ensisijaisessa menetelmässä, joka on erityisen käyttökelpoinen pelkistettäessä rikkipitoisten ketonien oksiimeja, oksiimi pelkistetään etanolissa ja käyttämällä 30 mooleina ylimäärin natriumia, seoksen kiehumislämpötilassa.

Tarvittavat amiinien RNI^ ketoni-lähtöaineet ovat joko kaupan olevia, jotka ovat alalla tunnettuja tai niitä valmistetaan tunnetuin menetelmin. Esimerkiksi ketone-ja, joilla on kaava (VII) 35 (VII) 15 79334 jossa , R4, R5, R^, X, n ja p ovat edellä määriteltyjä, voidaan saada alkyloimalla vastaavia yhdisteitä, joissa R , R , R° ja R on kukin vety, jolloin saadaan edellä olevan kaavan mukaisia yhdisteitä, joissa yksi-jokainen 3 4 5 6 5 vastineistaR , R , R , R° on edellä määritelty alkyyli. Alkylointi suoritetaan esimerkiksi käyttämällä alkyloin-tiaineita, kuten sopivaa alkyylihalogenidia tai alkyyli-sulfaattia, neturaaleissa tai aikalisissä olosuhteissa, jotka on saatu aikaan vahvoilla emäksillä, esimerkiksi 10 natriumhydridillä tai natriumamidilla. Käyttämällä samaa menetelmää kaavojen (VII) mukaiset yhdisteet, joissa ainoastaan 1, 2 tai 3 keto-ryhmään nähden ->L-asemassa olevaa substituenttia on alkyylejä, voidaan muuttaa saman kaavan mukaisiksi yhdisteiksi, joissa kaksi-neljä vasti- 15 neista R^, R4, R^, R6 on alkyylejä. Kaavan (VII) mukai- ...3.4. siä gem-dialkyyli-yhdisteitä, joissa joko R ja R tai 5 6

R ja R ovat mainittuja alkyyleja, voidaan saada sopivasta monoalkyyli-yhdisteestä suojaamalla subsituoima-ton Cu-asema ennen alkylointia ja poistamalla sen jälkeen 20 suojaava ryhmä. Esimerkiksi 2,2-dimetyylisykloheksanonia voidaan saada kondensoimalla 2-raetyylisykloheksanoni etyyliformiaatin kanssa natriummetylaatin läsnäollessa ja alkyloimalla saatu väliyhdiste alla hahmotellulla tavalla. o O

X^^x^ONa CH3I

+ HCO C H -] -ä,

NaOCH3 NaNf,2

30 O

y^°Na 35 16 79334

Tiettyjä kaavan (VII) mukaisia ketoneja saadaan myös asyklisistä lähtöyhdisteistä, jotka ovat kaavan (VIII) mukaisten ketonien johdannaisia, 5 VV r3 I 5 I 4 (VIII)

R R

jossa R^, R^, R^ ja R^ ovat aikaisemmin määriteltyjä. Esi-10 merkiksi nelijäsenisiä kaavan (VII) mukaisia ketoneja, joissa X on S, saadaan bromaamalla yhdistettä (VIII) kahden moolin kanssa bromia ja saatu c/,U*-dibromi-yhdiste syklisoidaan esim. rikkivedyllä, jolloin saadaan tioeta-nonia. Vastaavia viisijäsenisiä rengas-ketoneja (VII) saa-15 daan, kun yhdisteen (VIII) annetaan ensin reagoida formaldehydin kanssa, jolloin saadaan ol-hydroksimetyyli-vä-liyhdistettä, jonka ^'-asema bromataan tämän jälkeen ja sitten syklisoidaan rikkivedyllä, jolloin saadaan kaavan (VII) mukaisia yhdisteitä, joissa X on S.

20 Tiettyjä kaavan (VII) mukaisia tetrahydrotiapyran- 4-oneja saadaan lisäämällä rikkivetyä sopivasti substi-tuoidun divinyyliketonin joukkoon.

Esillä olevan keksinnön mukaisia D-aminohappoami-divälituotteita, joilla on kaava 25

Ra-CHCONHRC

nh2 jossa R on ryhmä, jolla on kaava 30 41

CH., R

lCHo>n \ jossa X2 on S02, saadaan vastaavista yhdisteistä, joissa 35 17 79834 X on S, hapettamalla käyttämällä reagensseja ja olosuhteita, jotka on tuttuja muodostettaessa sulfoksideja ja sul-foneja sulfideista. Vaihtoehtoisesti sopiva kaavan (VII) mukainen ketoni, jossa X on S tai mainitusta ketonista 5 edellä selostetulla tavalla saatu amiini, voidaan hapettaa sulfoksidiksi tai sulfoniksi ennen kuin suoritetaan kyt-kentäreaktio, jolloin saadaan kaavan (I) mukaista amidia. Sellaiseen sulfidien hapettamiseen käytettäviin ensisijaisiin reagensseihin ja olosuhteisiin sisältyy vetyperok-10 sidin käyttö liuottimessa, esimerkiksi etikkahapossa tai asetonissa. Kun reagensseja käytetään ekvimoolimäärin, tuote on sulfoksidi, joka on helposti muutettavissa vastaavaksi sulfoniksi lisäämällä toinen mooli peroksidia. Muita ensisijaisia hapettimia ovat kaliumpermanganaatti 15 tai kromihappo, valmistettaessa sulfoneja, ja m-kloori-perbentsoehappo. Jälkimmäinen reagenssi on erityisen käyttökelpoinen muutettaessa edellä mainittuja tioketo-neja (VII) vastaavaksi sulfoksidiksi käyttämällä tätä reagenssia yksi mooli tai sulfoniksi käyttämällä perhap-20 poa kaksi moolia.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet ja niiden fysiologisesti hyväksyttävät suolat ovat suuren tehokkuutensa, fysikaalisen muotonsa ja stabiilisuutensa ansiosta edullisia makeutusaineina.

25 Keksintöä valaistaan lisäksi seuraavin esimerkein, joista esimerkit 1F, 3B, 5B, 6B, 7C, 9B, 10B, 11A, 12B, 13 ja 14 kuvaavat keksinnön mukaisten D-aminohappoami-dien valmistusta.

Esimerkki 1 30 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(3,5-dimetyyli-tetra- hydrotiopyran-4-yyli)amidi; ie 79834 I, R = —/® ' R* = CH3 CH3 cis/trans- ja trans/trans-isomeerien seos 10 A. 3,5-dimetyylitetrahydrotiopyran-4-oni

Seos, jossa oli 2 g natriuxnasetaattia ja 25 ml etanolia, kyllästettiin rikkivetykaasulla. Tähän lisättiin jäähauteessa jäähdyttäen 7,0 g (0,063 mol) di-isopropenyy-liketonia, kunnes reaktio ei enää ollut eksoterminen.

15 Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa johdettaessa seok-sen läpi neljän tunnin ajan rikkivetyä ja sen jälkeen sen annettiin olla paikoillaan yön ajan. Etanoli ja ylimääräinen H2S haihdutettiin pois vakuumissa ja jäännös liuotettiin etyylieetteriin, pestiin peräkkäin vedellä, kalium-20 karbonaattiliuoksella, laimealla suolahapolla ja uudelleen vedellä. Eetteriuutteet kuivattiin (Na^O^) ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 6,8 g öljyä. Tämä tislattiin vakuumissa 10 cm:n Vigreaux-kolonnin läpi, jolloin saatiin 1,67 g tuotetta, kp. 83-86°C/9 mm, jota käytet-25 tiin seuraavassa vaiheessa enempää puhdistamatta.

B. 4-oksi-imino-3,5-dimetyylitetrahydrotiopyraani Seosta, jossa oli 1,67 g (0,011 mol) osassa A saatua syklistä ketonia, 1,6 g (0,023 mol) hydroksyyliamiini-hydrokloridia ja 1,9 g (0,023 mol) natriumasetaattia 30 30 mlrssa vettä ja 10 ml:ssa etanolia, lämmitettiin kie huttaen kolme tuntia, jäähdytettiin ja sakka otettiin talteen suodattamalla. Metanoli-vesi-seoksesta (1:1) uudelleen kiteyttämisen jälkeen saatiin 1,5 g oksiimia valkeana kiin- 19 79834 teänä aineena, sp. 60-85°C, joka on isomeerien seosta, joka on sopivan puhdasta käytettäväksi seuraavassa vaiheessa.

C. trans/trans- ja cis/trans-4-amino-3,5-dimetyyli-tetrahydrotiopyraani

5 Liuokseen, jossa oli 1,45 g (0,009 mol) osassa B

saatua oksiimia 15 ml:ssa etanolia, lisättiin annoksittain 5 g natriumpallosia ja sen jälkeen vielä 25 ml etanolia ja saatua seosta lämmitettiin kiehuttaen noin 30 minuuttia. Reaktioseos laimennettiin vedellä, uutettiin etyylieette-10 rillä ja uutteet pestiin vedellä. Eetterikerros uutettiin laimealla suolahapolla ja vesikerros pestiin tuoreella eetterillä. Vesikerros tehtiin alkaliseksi lisäämällä natrium-hydroksidiliuosta ja uutettiin uudelleen eetterillä. Orgaaninen kerros kuivattiin (MgSO^) ja eetteri haihdutettiin 15 pois, jolloin saatiin jäännöksenä 1,1 g väritöntä öljyä. Kaasu-nestekromatografinen analyysi (OV-1 kolonni, lämpö-tilaohjelman ollessa 80-100°C) osoitti tuotteen sisältävän kahta pääkomponenttia suhteessa 60/40. ^H-NMR (CDCl^) osoitti tuotteen olevan 4-amino-3-trans-5-trans-dimetyylitetra-: 20 hydrotiopyraanin ja vastaavan 3-cis-5-trans-isomeerin seos ta .

D. N-tertiäärinen-butoksikarbonyyli-D-alaniini

Seokseen, jossa oli 7,0 ml tetrahydrofuraania ja 7 ml vettä, lisättiin 2,71 g (11 mmol) N-(t-butoksikarbon-; 25 yylioksi-imino)-2-fenyyliasetonitriiliä (BOC-ON, Aldrich

Chemical Co.), 0,89 g (10 mmol) D-alaniinia ja 1,5 g (15 mmol) trietyyliamiinia ja saatua kaksifaasista seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa. Noin kahden tunnin kuluttua seos tuli homogeeniseksi ja sekoittamista jatkettiin 30 yön ajan. Seos laimennettiin vedellä, pestiin etyyliasetaatilla ja tehtiin happameksi laimealla suolahapolla pH-arvoon 1,5. Happameksi tehty liuos uutettiin etyyliasetaatilla, uutteet pestiin vedellä, kyllästetyllä suolaliuoksella ja kuivattiin natriumsulfaatilla. Liuotin haihdutet-35 tiin pois vakuumissa, jolloin saatiin 1,9 g tuotetta värittömänä öljynä, joka oli sopivaa käytettäväksi seuraavassa vaiheessa.

20 79834 E. N-(3,5-dimetyylitetrahydrotiopyran-4-yyli)-t-butoksikarbonyyli-D-alaniiniamidi 5 CH-.

}~\

t-Boc-NH-CHCONH-^ S

ch3 CH3 10

Seokseen, jossa oli 1,7 g (8,9 mmol) osassa D saatua N-t-Boc-D-alaniinia, 1,98 g (19 mmol) trietyyliamiinia ja 40 ml tetrahydrofuraania, kuivissa olosuhteissa, jääh-15 dytettynä -10°C:seen, lisättiin tiputtamalla 0,96 g (8,9 mmol) etyyliklooriformiaattia ja saatua seosta sekoitettiin tässä lämpötilassa 20 minuuttia. Tähän lisättiin 1,1 g (7,5 mmol) osassa C saatua 4-amino-3,5-dimetyylitetrahyd-rotiopyraanin isomeerien seosta ja saatua seosta sekoitet-20 tiin -10°C:ssa 10 minuuttia, minkä jälkeen sen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan. Reaktioseos laimennettiin vedellä ja uutettiin etyyliasetaatilla. Orgaaninen kerros pestiin natriumvetykarbonaattiliuoksella, laimealla suolahapolla, vedellä, suolaliuoksella, kuivattiin sen jälkeen 25 (Na2SO^) ja liuotin haihdutettiin pois vakuumissa, jolloin saatiin tuotetta vaahtomaisena aineena 2,4 g. Ohutkerros-kromatografioitaessa (TLC), silikageelilevyillä, eluoimal-la etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 1:1, tuotteen suuri päätäplä näkyi kohdalla 0,5 ja vähäisiä epäpuhtauksia 30 kohdilla R^ 0,6 ja 0,9.

F. N-(3,5-dimetyylitetrahydrotiopyran-4-yyli)-D-alaniiniamidi CH3

NHoCHC0NH-( S

2V v CH3 35 2i 79334

Osassa E saatu t-Boc-amidi liuotettiin 15 ml:aan etanolia ja lisättiin seos, jossa oli 5 ml väkevää suolahappoa ja 10 ml vettä. Saatua seosta lämmitettiin kiehuttaen 30 minuuttia, jäähdytettiin ja etanoli poistettiin 5 haihduttamalla vakuumissa. Vesipitoinen jäännös pestiin etyylieetterillä, tehtiin alkaliseksi natriumhydroksidi-liuoksella, uutettiin eetterillä ja uutteet kuivattiin (Na2S04). Haihduttamalla liuotin pois, saatiin 1,1 g (67 %) väritöntä öljyä, joka kiteytyi paikoillaan ollessaan.

10 G. D-alaniiniamidin kytkentä L-asoartiinihappo-N- tiokarboksianhydridin kanssa

Osassa F saatu D-alaniiniamidi, 1,1 g (5,1 mmol), ; liuotettiin 5 mlraan tetrahydrofuraania ja lisättiin 5 ml vettä. Kirkas liuos jäähdytettiin jäissä ja yhtenä eränä 15 lisättiin 0,89 g (5,1 mmol) L-aspartiinihappo-N-tiokarbok-sianhydridiä. Tähän lisättiin tarvittava määrä 0,5-molaa-rista natriumhydroksidia seoksen pH:n pitämiseksi arvossa 9. Kun reaktioseosta oli sekoitettu 30 minuuttia, se pestiin etyylieetterillä ja sitten etyyliasetaatilla ja pesunes-20 teet heitettiin pois. Vesifaasi tehtiin happameksi laimealla suolahapolla pH-arvoon 5,6 ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Jäännös liuotettiin kuumaan metanoliin (100 ml), suodatettiin ja metanoli haihdutettiin pois. Jäännös liuotettiin uudelleen kuumaan metanoliin, suodatettiin ja suo-25 dos tehtiin värittömäksi aktiivihiilellä, suodatettiin piimään läpi ja suodos haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,67 g raakatuotetta jauheena. Raakatuote liuotettiin kutunaan veteen (11 ml) ja suodatettiin, haihdutettiin typ-pivirran suojaamana 5 ml:ksi ja jäähdytettiin jäissä tuot-30 teen saostamiseksi geelimäisenä kiinteänä aineena. Tuote koottiin talteen suodattamalla, imettiin kuivaksi, pestiin 2 ml :11a kylmää vettä, 2 ml :11a kylmää metanolia ja lopuksi seoksella, jossa oli 1 ml metanolia ja 4 ml etyylieetteriä, jolloin saatiin rakeista tuotetta, joka kuivattiin vakuumi-35 uunissa 50°C:ssa, jolloin saatiin 0,3 g haluttua tuotetta, sp. 225 - 227°C (haj.); silikageeli-TLC: R^ 0,57, butanoli/ etikkahappo/vesi 4:1:1.

Makeus, 200 x sakkaroosin makeus.

22 79334

Esimerkki 2 3-amino-2,2,4,4-tetrametyylitetrahydrotiofeeni A. l-hydroksi-2,2,4-trimetyylipentan-3-oni

Natriummetylaattiin, joka oli valmistettu 7,5 g:sta 5 natrium-metallia ja 250 ml:sta metanolia, lisättiin 72,5 g (2,4 mol) paraformaldehydiä ja sen jälkeen 250 g (2,2 mol) di-isopropyyliketonia ja saatua seosta lämmitettiin kiehuttaen kolme tuntia. Reaktio sammutettiin vedellä, neutraloitiin suolahapolla, uutettiin etyylieetterillä, pes-10 tiin vedellä, suolaliuoksella ja liuotin haihdutettiin pois. Jäljelle jäänyt öljy (90 g) tislattiin vakuumissa, jolloin saatiin 28 g haluttua tuotetta, joka kiehui 92-98°C:ssa 16-20 mm:n vakuumissa. GLC-määritys OV-l-kolon-nissa 107°C:ssa, retentioaika 314 sekuntia, puhtaus 96 %. 15 Kun edellä esitetty menettely uusittiin samassa mittakaavassa, mutta reaktioseosta kiehutettiin 16 tuntia, saatiin 31 g tuotetta, jonka puhtaus oli GLC:n perusteella 96 %.

B. 4-bromi-l-hydroksi-2,2,4-trimetyylipentan-3-oni 20 Sekoitettuun, kiehuvaan liuokseen, jossa oli 69 g (0,48 mol) l-hydroksi-2,2,4-trimetyylipentan-3-onia 500 ml:ssa kloroformia, lisättiin tiputtamalla liuos, jossa oli 77 g (0,48 mol) bromia 100 ml:ssa kloroformia. Lisäyksen päätyttyä seosta sekoitettiin kiehuttaen tun-: 25 nin ajan, annettiin jäähtyä ja olla paikoillaan huoneen " lämpötilassa yön ajan. Haihduttamalla liuotin pois va kuumissa, saatiin 127 g tuotetta, jota käytettiin seuraa-vassa vaiheessa puhdistamatta.

C. 2,2,4,4-tetrametyylitetrahydrotiofen-3-oni 30 Osassa B saatu tuote, 79 g (0,3 mol) liuotettiin 300 mitään kuivaan pyridiiniä, jäähdytettiin 0°C:seen ja 0°C:ssa lisättiin annoksittain 114 g (0,6 mol) p-to-lueenisulfonyylikloridia. Saatua seosta sekoitettiin tässä lämpötilassa kolme tuntia 15 minuuttia, kaadettiin 35 jää/vesiseokseen ja uutettiin etyylieetterillä. Uutteet 23 79334 pestiin laimealla suolahapolla, vedellä ja suolaliuoksella, minkä jälkeen kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla. Luotin haihdutettiin pois, jolloin saatiin 111 g (98 %) kiteistä tosylaattia.

5 Tosylaatti, 94 g (0,25 mol), liuotettiin litraan pyridiiniä, lisättiin 180 g (0,75 mol) natriumsulfidi-monohydraattia ja seos lämmitettiin 75°C:seen ja sitä pidettiin tässä lämpötilassa tunnin ajan ja annettiin olla huoneen lämpötilassa yön ajan. Lisättiin vettä ja 10 seos uutettiin eetterillä. Uutteet pestiin suolahapolla, suolaliuoksella, kuivattiin (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois, jolloin saatiin 35 g otsikon yhdistettä, 89 %:n saannoin. Tuote antoi silikageeli-TLC-analyysissä ainoastaan yhden täplän eluoitaessa etyyliasetaatti/hek-15 saaniseoksella (til.suhde l:d, R^ 0,5). ^H-NMR-spektri oli sopusoinnussa otsikon yhdisteen rakenteen kanssa.

D. Ketonin Lueckart-pelkistys 100 ml:n pyöreäpohjäiseen kolmikaulaiseen pulloon, johon oli kiinnitetty sekoittaja, lämpömittari ja jääh-20 dyttäjä fraktiointipäineen, lisättiin 10,0 g (0,063 mol) 2,2,4,4-tetrametyylitetrahydrotiofen-3-onia, 15,2 ml (0,38 mol) formamidia ja 3,5 ml (0,092 mol) muurahaishappoa ja seosta lämmitettiin kiehuttaen (163°C) poistamalla vettä. Reaktioseosta pidettiin 160-180°C:ssa 20 25 tuntia lisäämällä silloin tällöin muurahaishappoa (10 ml). Tänä aikana seoksen lämpötila kohosi 200°G:seen. Reak-tioseos jäähdytettiin, lisättiin vettä ja seos uutettiin etyyliasetaatilla. Uutteet haihdutettiin kuiviin vakuu-missa. Jäännöstä kiehutettiin 20 ml:n kanssa 6-norm.

30 suolahappoa kaksi tuntia, jäähdytettiin, saatu seos pestiin etyylieetterillä, vesifaasin pH säädettiin natrium-hydroksidiliuoksella arvoon 11 ja uutettiin etyylieetterillä. Uutteet kuivattiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 2 g 3-amino-2,2,4,4-tetrametyylitetrahydro-35 tiofeenia, joka identifioitiin "^H-NMR: n avulla ja se näyt 24 79334 ti homogeeniselta silikageeli-TLC-analyysin perusteella kahdessa systeemissä: Rf 0,63, etyyliasetaatti/heksaani 7:4 ja Rf 0,53, butanoli/etikkahappo/vesi 4:1:1; nin-hydriini positiivinen. Tuote oli keltainen Öljy.

5 E. Käyttämällä edellä esitetyssä menetelmässä di- isopropyyliketonin asemesta lähtöaineena sopivaa ketonia, samalla tavalla saadaan seuraavaa amiinia: nh2 10

H3C JL

H 3 S- 15

Kun edellä esitetty tetrahydrotiofeenit saatetaan kosketuksiin ekvimoolimäärän kanssa vetyperoksidia tai m-klooriperbentsoehappoa, kummassakin tapauksessa muodostuu vastaavaa sulfoksidia (X=SO). Käsiteltäessä samaa 20 lähtöainetta tai sulfoksidia käyttämällä mooleina ylimäärin samoja reagensseja tai kaliumpermanganaattia, saadaan vastaavaa sulfonia (X = SC>2)·

Esimerkki 3 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli- 25 tetrahydrotiofen-3-yyli)amidi: ·: CH0 CH., 3v 3 1' R = -(l a \^S , Rö = CH3 30 CH3/XCH3 CH., CH, t-Boc-NHCH-CONH_/( 35 A· CH- dk3 ch3 25 79834

Liuokseen, jossa oli 2,09 g (11 mmol) N-t-butok-sikarbonyyli-D-alaniinia 75 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisättiin 1,47 ml (10 mmol) trietyyliamiinia ja seos jäähdytettiin -10°C:seen. Tässä lämpötilassa lisättiin 0,96 ml 5 (10 mmol) etyyliklooriformiaattia ja sekoittamista jat kettiin 15 minuuttia. -20°C:seen jäähdyttämisen jälkeen lisättiin 1,6 g (10 mmol) dl-3-amino-2,2,4,4-tetrametyy-litetrahydrotiofeenia ja saadun seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan. Lisättiin etyyliasetaattia ja seos 10 pestiin kahdesti 50 ml:n erillä 5-%:ista (paino-%) sitruunahapon vesiliuosta, natriumvetykarbonaatin vesiliuoksella (1 x 50 ml) ja kyllästetyllä suolaliuoksella (1 x 50 ml). Orgaaninen kerros kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa, jolloin saatiin 3 g N-(2,2,4, 15 4-tetrametyylitetrahydrotiofen-3-yyli)-t-butoksikarbonyy-li-D-alaniiniamidia öljynä. Tuotteen struktuuri varmennettiin sen ^H-NMR-spektrin avulla. Se oli oleellisen homogeenista silikageeli-TLC-analyysin perusteella. Tätä tuotetta käytettiin enempää puhdistamatta seuraavassa 20 vaiheessa.

ch3 ch3

b. ch3ch(nh2)conh-/ J

25 3 CH3

Osan A tuotteeseen lisättiin 5 ml metanolia ja 40 ml 1-mol. suolahappoa ja seosta lämmitettiin vesihauteella 30 minuuttia. Metanoli poistettiin haihduttamalla ja jäännös uutettiin eetterillä. Eetteri hävitettiin ja 30 vesifaasin pH säädettiin natriumhydroksidiliuoksella arvoon 11,0, uutettiin etyyliasetaatilla, uutteet kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,0 g N-(2,2,4,4-tetrametyyli-tetrahydrotiofen-3-yyli)-D-alaniiniamidia, joka identifioitiin ydinmagneettisen 35 resonanssispektrinsä perusteella. Se oli silikageeli-TLC:n perusteella homogeenista.

26 79834 C. Kytkentä dipeptidiamidin muodostamiseksi

Osassa B saatu D-alaniiniamidi, 0,97 g (4,25 mmol), sekoitettiin 10 ml:n kanssa vettä, jäähdytettiin jäissä ja seoksen pH säädettiin 0,5-norm. natriumhydroksidiliuok-5 sella arvoon 9,2. Tähän lisättiin annoksittain ja sekoittaen 0,8 g (4,25 mmol) L-aapartiinihappo-N-tiokarboksian-hydridiä pitämällä seoksen pH arvossa 9 natriumhydroksidi-liuoksen avulla (0,5-norm.). Lisäyksen päätyttyä saatua seosta sekoitettiin 0°C:ssa 45 minuuttia, pH säädettiin 10 suolahapolla arvoon 5,2 ja haihdutettiin kuiviin vakuumis-sa. Jäännöstä lietettiin metanolin kanssa, suodatettiin saostuneiden kiinteiden ainesten poistamiseksi ja metanoli poistettiin suodoksesta haihduttamalla vakuumissa. Jäännökseen lisättiin etyylieetteriä, jolloin muodostui kiin-15 teää ainetta. Tämä koottiin talteen suodattamalla, lietettiin uudelleen etyylieetteriin, suodatettiin jälleen ja kiinteä aine kiteytettiin uudelleen 8 ml:sta vettä. Va-kuumiuunissa kuivaamisen jälkeen saatiin noin 1 g tuotetta, sp. 124-126°C. Toinen erä saatiin käsittelemällä uu-20 delleen emäliuoksia.

Makeus: 500 x sakkaroosin makeus.

Kun edellä esitetyssä menetelmässä raseemisen amiinin asemesta käytettiin vasemmalle kiertävää 3-amino- 2,2,4,4-tetrametyylitetrahydrotiofeenia, jota oli eristet-25 ty standardimenetelmin, saadun L-aspartyyli-D-alaniini-amidin todettiin olevan 800 kertaa makeampaa kuin sakkaroosi.

Esimerkki 4 3-amino-2,2,4,4-tetrametyylitioetaani 30 A. 2,4-dibromi-2,4-dimetyylipentan-3-oni 136 g:aan (1,2 mol) di-isopropyyliketonia lisättiin 2 ml fosforitribromidia ja seos jäähdytettiin 10°C:seen. Tähän lisättiin tiputtamalla 384 g (2,4 mol) bromia, seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan.

35 Seoksen oltua kaksi tuntia tässä lämpötilassa, sitä lämmitettiin tunnin ajan 55-60°C:ssa, minkä jälkeen seos jäähdytettiin ja jaettiin kloroformiin ja veteen liukene- 27 79334 viin osiin. Vesi hävitettiin ja orgaaninen kerros pestiin natriumkarbonaattiliuoksella neutraaliksi. Orgaaninen kerros kuivattiin (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois, jolloin saatiin 316 g (97 %) haluttua tuotetta.

5 B. 2,2,4,4-tetrametyyli-3-oksotioetaani

Natriummetallia, 23 g (1,0 mol) liuotettiin 500 ml:aan kuivaa metanolia ja saatu seos jäähdytettiin 10°C:seen. Seoksen läpi johdettiin rikkivetyä, kunnes seos oli kyllästetty. Sitten lisättiin tiputtamalla, 10 136 g (0,5 mol) osassa A saatua dibromiketonia ja jatka malla rikkivedyn johtamista reaktioseoksen läpi. Lisäyksen päätyttyä seosta sekoitettiin kaksi tuntia 10°C:ssa, annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan ja sekoitettiin yön ajan. Kun reaktioseos oli kaadettu veteen, se uutettiin 15 etyylieetterillä ja uutteet pestiin laimealla suolahapolla ja suolaliuoksella. Magnesiumsulfaatilla kuivaamisen jälkeen eetteri haihdutettiin pois, jäännös lietettiin metanoliin, jäähdytettiin ja suodatettiin, jolloin saatiin 46 g (64 %) kiinteää tuotetta, jota käytettiin puh-20 distamatta seuraavassa vaiheessa.

C. Ketonin pelkistysaminointi 75 mlraan kuivaa metanolia lisättiin 4,5 g (0,031 mol) 2,2,4,4-tetrametyyli-3-oksotioetaania, 23,9 g (0,31 mol) ammoniumasetaattia ja 1,36 g (0,0217 mol) natrium-25 syaaniboorihydridiä ja saatua seosta lämmitettiin kiehuttaen neljä tuntia. Lisättiin vielä natriumsyaaniboo-rihydridiä (1,36 g) ja kiehuttamista jatkettiin kolme päivää lisäämällä kolmannen päivän alussa kolmas erä samaa reagenssia. Saatua seos tehtiin happameksi pH-arvoon 30 2 suolahapolla ja haihdutettiin kuiviin pyörivässä haih duttimessa vakuumissa. Jäännös liuotettiin veteen, pestiin etyylieetterillä, vesifaasin pH säädettiin arvoon 11 natriumhydroksidiliuoksella ja uutettiin etyylieetterillä. Uutteet pestiin suolaliuoksella, kuivattiin 35 (MgSO^) ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,9 g 28 79334 (42 %) haluttua amiinia kiteisenä kiinteänä aineena. Tuotteen struktuuri varmennettiin ^H-NMR-spektrinsä avulla, sp. noin 45°C, kp. 90°C (20 mm).

D. 3-amino-2,2,4,4-tetrametyylitioetaani-l,1-diok- 5 sidi

Edellä osassa C saatu amiini, 29 g (0,2 mol) liuotettiin 50 ml:aan asetonitriiliä ja lisättiin 250 ml vettä. Pitämällä seoksen pH natriumhydroksidilla arvossa 10 30 minuutin kuluessa lisättiin 35,8 g (0,21 mol) karbo-10 bentsoksikloridia, seosta sekoitettiin tunnin ajan, suodatettiin, sakka pestiin vedellä ja kuivattiin vakuumis-sa 50°C:ssa, jolloin saatiin NCbz-amiinia, Rf 0,7 (hek-saani/etyyliasetaatti, til. suhde 4:1, fosfomolybdeeni-happo-suihke), 52,1 g (93,4 %). Tämä liuotettiin 70 ml:aan 15 metyleenikloridia, lisättiin hitaasti, pitämällä lämpötila 45°C:n alapuolella (20-42°C), 77 g (0,372 mol) m-klooriperbentsoehappoa. Saostunut kiinteä aine koottiin talteen suodattamalla, suodos pestiin 1-norm. suolahapolla, natriumvetykarbonaatin vesiliuoksella, kuivattiin 20 (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois. Jäännös kiteytettiin asetoni-vesi-seoksesta, jolloin saatiin 42 g (73 %) Cbz-suojattua amiini-1,1-dioksidia, Rf 0,7 (heksaani/ etyyliasetaatti til. suhde 1:1, fosfomolybdeenihappo-suihke).

25 Suojausryhmä poistettiin hydraamalla 5 g Cbz-amii- nia 250 mlissa metanolia, käyttämällä 5 ml väkevää suolahappoa ja 2 g 5-%:ista Pd/C-katalyyttiä (kosteus 50 %). Tuote eristettiin tavalliseen tapaan. Saanto: 2,4 g (85 %), R^ 0,6. Retentioaika kaasu-nestekromatografioi-30 taessa 1 metrin OV-l-kolonissa 180°C:ssa oli 1,3 minuuttia. Kolmen vaiheen osalta kokonaissaanto oli 3-amino- 2,2,4,4-tetrametyylitioetaani-lähtöaineesta laskien 65 %.

Käyttämällä ekvivalenttimäärin amiinia ja m-kloo-35 riperbentsoehappoa edellä esitetyssä menetelmässä, sa- 29 79834 maila tavalla saadaan vastaavaa sulfoksidia.

E. Käyttämällä osien A-C menetelmissä di-isopropyy- 3 4 5 6 liketonin asemesta kaavan RJR uHCOCHR^R*5 mukaista ketonia, jossa R3 ja R5 ovat metyylejä ja R4 ja R^ ovat vetyjä, 5 saadaan vastaavaa seuraavan kaavan mukaista amiinia.

nh2 H-,C rjj

H

Vastaavia sulfoksideja ja sulfoneja valmistetaan edellä esitetyn osan D menetelmällä.

15 Esimerkki 5 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyylitio-etan-3-wli) amidi; 20 CH, CH- lr R = —, Ra = ch3 CH3 25 30 CH3 CH3 A. t-Boc-NHCH (CH -) CONOH-- ^Xch3 CH3 3 35 30 79 834

Liuokseen, jossa oli 2,09 g (11 mmol) N-t-butoksi-karbinyyli-D-alaniinia 75 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisättiin 1,47 ml (10 mmol) trietyyliamiinia ja seos jäähdytettiin -10°C:seen. Lisättiin 0,96 ml (10 mmol) etyylikloori-5 formiaattia, seosta sekoitettiin 10 minuuttia, sitten jäähdytettiin -20°C:seen ja lisättiin 1,70 g (11 mmol) 3-amino- 2,2,4,4-tetrametyylitioetaania liuotettuna 5 ml:aan tetrahydrof uraania. Reaktioseoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan, lisättiin etyyliasetaattia ja seos pestiin 10 5-paino-%:isella sitruunahappoliuoksella (2 x 50 ml), nat-riumvetykarbonaattiliuoksella neutraaliksi, sitten suolaliuoksella. Orgaaninen kerros kuivattiin (^280^) ja liuotin poistettiin haihduttamalla, jolloin saatiin 2,7 g (78 %) haluttua kiinteää tuotetta. Tuotteen ^H-NMR-spektri oli 15 odotetun mukainen. Silikageeli-TLC:n perusteella, eluoitaes-sa etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 1:1, tuote näytti homogeeniselta, R^ 0,77.

20 ch3 ch3

B. d-ch3ch(nh2)conh-/ S

CHftH3 25 Käyttämällä esimerkin 1 osan F menetelmää, t-Boc-D-alaniiniamidi, jota oli saatu tämän esimerkin osassa A, hydrolysoitiin, jolloin saatiin vapaata Oi-aminoamidia 43 %:n saannoin. Tuote oli homogeenista silikageeli-TLC:n 30 perusteella ja antoi H-NMR-spektrin, joka oli sopusoinnussa sen rakenteen kanssa.

C. Kytkentä dipeptidiamidin muodostamiseksi

Liuos, jossa oli 0,7 g (3,2 mmol) edellä osassa B

valmistettua Of-aminoamidia, sekoitettiin 10 ml:n kanssa 35 vettä, pH säädettiin arvoon 10,1, jäähdytettiin jäähautees-sa ja lisättiin annoksittain 0,567 g (3,2 mmol) L-aspartii-nihappo-N-tiokarboksianhydridiä, pitämällä seoksen pH arvossa 3i 79834 9 lisäämällä 0,5-norm. natriumhydroksidiliuosta. Seosta sekoitettiin sitten 0°C:ssa 45 minuuttia, pH säädettiin arvoon 5,2 ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Jäännös lietettiin metanoliin, kiinteät aineet poistettiin suo-5 dattamalla ja suodos haihdutettiin kuiviin. Jäännökseen lisättiin 150 ml etyylieetteriä, saostunut tuote koottiin talteen suodattamalla ja kuivattiin vakuumiuunissa yön ajan, jolloin saatiin 1,5 g raakaa ainetta. Vielä kahdesti etyylieetteriin uudelleen liettämisen jälkeen 10 saatiin 0,9 g tuotetta (85 %), sp. 135°C (haj.). Makeus, 2 000 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 6 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli- 1,l-dioksotioetan-3-yyli)amidi 15 CH- CH_ I, Ra = CH3, R = ch3^^ch3 20 ch3 ch3 A. t-Boc-NHCH(CH3)C0NH—<^v'S02 CH3 3 30

Liuos, jossa oli 31,6 g (0,10 mol) N-t-butoksikar-bonyyli-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyylitioetan-3-yyli)-amidia, jota oli saatu esimerkin 16 osassa A, 500 ml:ssa kloroformia, jäähdytettiin 10-20°C:seen ja lisättiin hi-35 taasti, pitämällä reaktioseoksen lämpötila 45°C:n alapuolella, 41,3 g (0,24 mol) m-klooriperbentsoehappoa. Saatua seosta 32 79334 sekoitettiin tunnin ajan, laimennettiin kloroformilla ja pestiin peräkkäin 5-%:isella natriumvetykarbonaatin vesi-liuoksella, 0,1-norm. suolahapolla, 5-%:isella natriumtio-sulfaatilla ja kyllästetyllä suolaliuoksella. Pesty orgaa-5 ninen kerros kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 33,7 g jäljelle jäänyttä öljyä (97 %) , joka oli sopivan puhdasta käytettäväksi seuraavassa vaiheessa.

10 > %/CH3 B. D-CH,CH(NH2)CONH-C^J^S02 CH3 ch3 15

Edellä osassa A saatua t-Boc-amidia, 34,8 g (0,10 mol), liuotettuna seokseen, jossa oli 50 ml väkevää suolahappoa ja 100 ml vettä ja 100 ml etanolia, lämmitettiin kiehuttaen 20 tunnin ajan. Seos jäähdytettiin, pestiin etyylieetterillä, vesifaasin pH säädettiin arvoon 12 50-%:isella natriumhydr-oksidin vesiliuoksella ja uutettiin etyyliasetaatilla. Uutteet kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa, jolloin saatiin 18,7 g (75 %) kiteistä kiinteää ainetta.

25 Tämä kiteytettiin uudelleen hiilitetrakloridista, jolloin tuotetta saatiin talteen 80 %.

C. Di-suojattu dipeptidiamidi

Liuokseen, jossa oli 14,28 g (0,04 mol) y-?-bentsyyli-N-bentsyylioksikarbonyyli-L-aspartaattia 700 ml:ssa tetra-30 hydrofuraania, lisättiin 4,4 ml (0,04 mol) N-metyylimorfo-liinia ja seos jäähdytettiin -10°C:seen. Lisättiin etyyli-kloorimorfiaattia, 3,9 ml (0,04 mol), seosta sekoitettiin -10°C:ssa 15 minuuttia ja jäähdytettiin -20°C:seen. Lisättiin liuos, jossa oli 9,92 g (0,04 mol) edellä osassa B 35 saatua D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-l,1-dioksotioetan-3-yyli)amidia 50 ml:ssa tetrahydrofuraania ja saatua seosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa tunnin ajan. Reaktioseos 33 79834

Reaktioseos kaadettiin 700 ml:aan etyyliasetaattia, pestiin peräkkäin 1-norm. suolahapolla, natriumvetykarbonaat-tiliuoksella, 0,1-norm. natriumhydroksidilla ja suolaliuoksella. Pestyt uutteet kuivattiin (MgSO^) ja haihdu-5 tettiin kuiviin vakuumissa. Jäännös lietettiin etyyli- eetteriin ja kiinteä aine koottiin talteen suodattamalla, jolloin saatiin 19,8 g (84 %) di-suojattua dipeptidiami-dia, joka kiteytettiin uudelleen etyleeniglykolidimetyy-lieetteri/isopropyylieetteriseoksesta, jolloin saanto 10 oli 77 %.

D. Liuokseen, jossa oli 10 g edellä osassa C saatua tuotetta 250 ml:ssa metanolia, lisättiin 3 g 5-%:ista Pd/C-katalyyttiä (kosteus 50 %) ja 1 ml väkevää suolahappoa ja seosta hydrattiin tunnin ajan 50 psi:n paineessa 2 15 (3,52 kg/cm ). Katalyytti poistettiin suodattamalla, suo- doksen pH säädettiin natriumhydroksidiliuoksella arvoon 5.2 ja haihdutettiin vakuumissa lähes kuiviin. Jäännös sekoitettiin etyylieetterin kanssa ja kiinteä aine koottiin talteen suodattamalla ja kuivattiin vakuumiuunissa 20 45°C:ssa, jolloin saatiin 5,5 g, 89 %, haluttua dipepti- diamidia, sp. 135°C (haj.). Makeus: 1 000 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 7 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(2-metyylitio-2,4-di-25 metyylipentan-3-yyli)amidi A. 2-metyylitio-2,4-dimetyylipentan-3-oni

Liuosta, jossa oli 200 ml metanolia ja siinä 9.2 g (0,40 mol) natrium-metallia, jäähdytettiin jäähau-teessa ja kyllästettiin kaasumaisella metyylimerkaptaa- 30 nilla. Tähän lisättiin huoneen lämpötilassa 77,2 g (0,40 mol) 2-bromi-2,4-dimetyylipentan-3-onia ja saatua seosta sekoitettiin kaksi tuntia. Reaktioseos laimennettiin vedellä, uutettiin etyylieetterillä, uutteet pestiin vedellä, suolaliuoksella ja kuivattiin vedettömällä 35 natriumsulfaatilla. Eetteri haihdutettiin pois ja jäännös 34 79834 tislattiin vakuumissa, jolloin saatiin 50,4 g tuotetta, kp. 76° (20 mm).

B. 2-metyylitio-2,4-dimetyyli-3-aminopentaani

Liuosta, jossa oli 6,0 g (0,038 mol) 2-metyylitio- 5 2,4-dimetyylipentan-3-onia, 9,9 g formamidia ja 2,1 g 100-%:ista muurahaishappoa, lämmitettiin kiehuttaen poistamalla samalla reaktiossa muodostunutta vettä fraktioin-tipään avulla. 12 tunnin kuluttua lisättiin vielä 2,5 g muurahaishappoa ja kiehuttamista jatkettiin toiset 24 tun-10 tia samalla tavalla, jona aikana reaktioseos saavutti 190°C:n lämpötilan. Seos jäähdytettiin, laimennettiin vedellä ja uutettiin etyyliasetaatilla. Uutteet pestiin vedellä ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa, jolloin saatiin jäännöksenä 5,3 g öljyä, öljyä kiehutettiin 40 ml:n 15 kassan 6-norm. suolahappoa kuusi tuntia, laimennettiin vedellä, pestiin eetterillä ja vesifaasi tehtiin vahvasti alkaliseksi natriumhydroksidilla. Etyylieetterillä uuttamisen ja uutteen kuiviin haihduttamisen jälkeen satiin 3,3 g (56 %) väritöntä amiinia, joka antoi yhden 20 ainoa piikin suoritettaessa kaasu-nestekromatografiointi kuuden jalan OV-l-kolonnissa 110°C:ssa; reaktioaika oli 412 sekuntia.

C. D-alaniini-N-(2-metyylitio-2,4-dimetyylipentan-3-yyli)amidi 25 Liuokseen, jossa oli 3,2 g (0,017 mol)N-t-butok- sikarbonyyli-D-alaniinia ja 2,5 g (0,017 mol) trietyyli-amiinia 100 ml:ssa tetrahydrofuraania -15°C:ssa, lisättiin 1,64 ml etyyliklooriformiaattia. Kun seosta oli sekoitettu 15 minuuttia, lisättiin 2,49 g (0,017 mol) 30 2-metyylitio-2,4-dimetyyli-3-aminopentaania ja seosta sekoitettiin tunnin ajan. Reaktioseos laimennettiin etyyliasetaatilla, pestiin vedellä, 5-%:isella sitruuna-hapon vesiliuoksella (paino/tilavuus), natriumvetykarbo-naattiliuoksella ja suolaliuoksella. Orgaaninen faasi 35 79834 haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 6,0 g jäännöstä. Tämä liuotettiin 100 ml:aan metanolia, lisättiin 60 ml väkevää suolahappoa ja seosta kiehutettiin tunnin ajan. Metanolin haihduttamisen jälkeen jäännös liuotettiin ve-5 teen, pestiin eetterillä, vesifaasin pH säädettiin nat-riumhydroksidilla arvoon 12 ja uutettiin etyylieetteril-lä. Haihduttamalla uutteet kuiviin saatiin 3,2 g (87 %) tuotetta värittömänä öljynä, 0,56 (butanoli/vesi/etik-kahappo-seoksen til.suhde 4:1:1).

10 D. Liuoksen, jossa oli 3,1 g (0,013 mol) osassa C saatua D-alaniiniamidia 30 ml:ssa setonia ja 17 ml vettä, pH säädettiin natriumhydroksidiliuoksella arvoon 9,9 ja jäähdytettiin -2°C:seen. Tähän lisättiin pienin erin 2,78 g (0,013 mol) L-aspartiinihappo-N-tiokarboksi-15 anhydridiä 20 minuutin kuluessa pitämällä pH 9,9:ssä 1-norm. natriumhydroksidilla. Lisäyksen päätyttyä saatua seosta sekoitettiin 30 minuuttia -2°C:ssa, pestiin etyyliasetaatilla, tehtiin happameksi pH-arvoon 2 suolahapolla ja pestiin uudelleen etyyliasetaatilla. Vesifaa-20 sin pH säädettiin sitten arvoon 5,2 ja haihdutettiin kuiviin. Raakaa dipeptidiamidia saatiin liettämällä jäännös metanoliin, suodattamalla, käsittelemällä suodosta eetterin kanssa ja suodattamalla, jolloin saatiin toinen erä tuotetta. Raakatuotteen kokonaissaanto oli 4,7 g.

25 Raakatuote puhdistettiin preparatiivista ohut- kerroskromatografiaa käyttäen silikageelilevyillä (20 x 20 x 2 mm) eluoimalla seoksella butanoli/vesi/etik-kahappo, til.suhde 4:1:1. Vyöhyke kohdalta R^ 0,42 leikattiin irti ja eluoitiin metanolilla, jolloin saatiin 30 puhdasta L-aspartyyli-D-alaniiniamidia.

Makeus: 150 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 8 N-bentsyylioksikarbonyyli-D-2-aminovoihappo 500 ml:n reaktioastiaan, johon oli kiinnitetty me-35 kaaninen sekoittaja, lämpömittari ja kaksi lisäsuppiloa, 36 79834 lisättiin 20,0 g (0,194 mol) kaupan olevaa D-(-)-2-ami-novoihappoa ja liuos, jossa oli 7,76 g (0,194 mol) nat-riumhydroksidia 97 ml:ssa vettä. Seosta sekoitettiin, kunnes liukeneminen oli tapahtunut täydellisesti ja jääh-5 dytettiin 5°C:seen. Lisäyssuppiloista lisättiin samanaikaisesti 40,66 g (0,205 mol) 86-%:ista bentsyylikloori-formiaattia ja liuosta, jossa oli 7,76 g natriumhydrok-sidia 58 ml:ssa vettä. Lämpötila pidettiin lisäyksen ajan 4-6°C:ssa. Reaktiolämpötila kohotettiin sitten hitaasti ; 10 14°C:seen. Sekoittamista jatkettiin 15 minuuttia lämpö tilan asetettua paikoilleen, minkä jälkeen sen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan. Reaktioseos pestiin 3 x 75 ml:11a etyylieetteriä, vesifaasin pH säädettiin arvoon 2 väkevällä suolahapolla (16 ml), mikä aiheutti 15 tuotteen erottumisen öljynä, öljy uutettiin 3 x 100 ml:11a eetteriä, kuivattiin (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois, jolloin saatiin kirkasta, väritöntä nestemäistä jäännöstä, joka kuivattiin yön aikana 0,3 mmHg:n vakuu-missa, jona aikana tuote kiteytyi ja saatiin 41,24 g 20 (89,6 %) otsikon yhdistettä. 1,0 g:n erä kiteytettiin uudelleen 5 ml:sta ksyleeniä ja sakka pestiin ksyleenil-lä ja pentaanilla. Yön kuivaamisen jälkeen saatiin 0,77 g värittömiä kiteitä; R^ 0,57 TLC-silikageeli-analyysissä (liuotin: etyyliasetaatti/heksaani/etikkahappo, til.

25 suhde 4:14:2; levyihin suihkutettiin 3-%:ista vanillii-nia) , sp. 76-78°C, +10 (c = 2,8, etanoli).

Analyysi yhdisteelle ci2H15N04: laskettu: C 60,75 H 6,37 N 5,90 saatu: C 60,61 H 6,41 N 5,97.

30 Jäljellä olevat raakakiteet (40 g) kiteytettiin uu delleen ksyleenistä (150 ml), pestiin ksyleenillä (3 x 25 ml) ja pentaanilla (2 x 25 ml) ja kuivattiin va-kuumissa 45°C:ssa, jolloin saatiin 28,59 (71,7 %) värittömiä kiteitä, sp. 78-79°C.

37 79834

Esimerkki 9 L-aspartyyli-D-2-aminovoihappo-N-(disvklopropyyli-karbinyyli)amidi

5 a /O

I, R = C«Hr / R = CH^ 2 5 A. D-CH3CH2CHCONHCH(Ä)2 10 NHCbz N-bentsyylioksikarbonyyli-D-2-aminovoihappo, 4,75 g (0,020 mol) liuotettiin 200 mitään tetrahydrofuraania ja jäähdytettiin typpiatmosfäärin suojaamana -15°C:seen. Li-15 sättiin N-metyylimorfoliinia, 2,02 g (0,020 mol) ja etyyli-klooriformiaattia, 2,17 g (0,020 mol) ja saatua seosta sekoitettiin -15 - -10°C:ssa 30 minuuttia. Saatu seka-anhyd-ridin liuos jäähdytettiin -20°C:seen ja lisättiin 2,22 g (0,020 mol) disyklopropyylikarbinyyliamiinia liuotettuna 20 10 mitään tetrahydrofuraania. Sekoittamista jatkettiin 15 minuuttia -20 - -15°C:ssa, minkä jälkeen seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan, lisättiin 150 ml etyyliasetaattia ja seos uutettiin 2 x 100 ml :11a 1-norm. suolahap-: poa, 2 x 100 ml :11a 5-%:ista natriumvetykarbonaatin vesi- 25 liuosta ja 100 ml :11a kyllästettyä suolaliuosta. Orgaaninen kerros kuivattiin (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois va-kuumissa, jolloin saatiin 6,62 g (100 %) väritöntä kiinteää ainetta, 0,68 silikageeli-TLC:tä käytettäessä (liuotin: etyyliasetaatti/heksaani, til.suhde 1:1; levy suihkutettiin 30 3-%:isella vanilliinilla).

b. d-ch3ch2chconhch( nh2 35 Edellä osassa A saatu Cbz-amino-suojattu amidi, 6,62 g (0,020 mol) liuotettiin 250 ml:aan reagenssilaatuis-ta metanolia. Lisättiin 5-%:ista palladium-hiili-katalyyttiä 2 38 79834 1,5 g ja seosta hydrattiin 50 psi:n paineessa (3,52 kg/cm ) 45 minuuttia. Katalyytti poistettiin suodattamalla ja suo-dos haihdutettiin kuiviin vakuumissa, jolloin saatiin nestemäistä jäännöstä. Lisättiin 1-norm. suolahappoa 25 ml, 5 minkä jälkeen seosta sekoitettiin 25 ml:n kanssa etyylieet-teriä. Vesifaasi tehtiin vahvasti alkaliseksi (pH 14) 10-mol. natriumhydroksidilla ja seos uutettiin 3 x 25 ml :11a eetteriä. Uutteet yhdistettiin, kuivattiin (MgSO^) ja eetteri haihdutettiin pois, jolloin saatiin 3,29 g (83,9 %) väri-10 töntä kiinteää ainetta, sp. 63-64°C. R^ 0,60 (butanoli/etik- kahappo/vesi, til.suhde; ninhydriini-suihke) ; /a/ -46,7°

• 1 U

(c = 2, 1-norm. HCl). H-NMR-spektri oli D-2-aminovoihappo- N-(disyklopropyylikarbinyyli)amidin struktuuria vastaava.

C. Di-suojattu dipeptidiamidi 15 Liuokseen, jossa oli /J-bentsyyli-N-bentsyylioksi- karbonyyli-L-aspartaattia 5,61 g (0,0157 mol) liuotettuna 50 ml:aan tetrahydrofuraania jäähdytettynä -15°C:seen, lisättiin 1,59 g (0,0157 mol) N-metyylimorfoliinia. Tähän lisättiin tiputtamalla 1,70 g (0,0157 mol) etyylikloori-20 formiaattia, saatua seosta sekoitettiin 30 minuuttia -15°C:ssa ja tiputtamalla lisättiin liuos, jossa oli D-2-aminovoihappo-N-(di-syklopropyylikarbinyyli)amidia 15 mlrssa tetrahydrofuraania. Sekoittamista jatkettiin 15 minuuttia -15°C:ssa, minkä jälkeen reaktioseoksen annettiin lämmetä 25 huoneen lämpötilaan. Liuotin haihdutettiin pois vakuumissa, jolloin saatiin kiinteää jäännöstä. Tämä sekoitettiin 150 ml:n kanssa etyyliasetaattia ja saatu suspensio pestiin 2 x 75 ml :11a 1-norm. suolahappoa. Kirkas orgaaninen kerros pestiin 2 x 75 ml :11a 5-%:ista natriumvetykarbonaatin vesi-30 liuosta, 75 ml :11a suolaliuosta, kuivattiin (MgS04) ja liuotin haihdutettiin pois vakuumissa, jolloin saatiin 8,36 g (99,5 %) väritöntä kiinteää ainetta, R^ 0,36 TLC:tä käytettäessä (etyyliasetaatti/heksaani 1:1, vanilliini-suihke). Kiteyttämällä uudelleen etyyliasetaatista, saatiin 35 6,12 g (73 %) kiteitä, sp. 167-168°C.

D. Liuokseen, jossa oli di-suojattua dipeptidiami-dia, jota oli saatu osassa C, 250 ml:ssa metanolia, lisät- 39 79834 tiin 1,5 g 5-%:ista Pd/C-katalyyttiä (kosteus 50 %) ja 2 seosta hydrattiin 50 psi:n paineessa (3,52 kg/cm ) 45 minuuttia, jona aikana vetyä kului teoreettinen määrä. Katalyytti poistettiin suodattamalla, suodos haihdutettiin va-5 kuumissa noin 75 ml:n tilavuiseksi. Konsentraatti suodatettiin saostuneen tuotteen poistamiseksi, joka pestiin metan-olilla ja kuivattiin vakuumissa, jolloin saatiin 2,85 g väritöntä jauhetta, sp. 225-227°C (hajoten). Emäliuoksesta saatiin vielä 0,76 g tuotetta. Kokonaissaanto: 100 %.

10 0,56 (butanoli/etikkahappo/vesi, 4:1:1, ninhydriini- suihke).

Makeus: 500 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 10 L-aspartyyli-D-2-aminovoihappo-N-(2,2,4,4-tetramet- 1-5 yyli-1,l-dioksitioetan-3-yyli) amidi: I, Ra = C2H5, R = -<^S02 20 a. d-ch3ch2chconh-<^^so2 NHCbz Käyttämällä esimerkin 9 osan A menetelmässä disyk-I 25 lopropyylikarbinyyliamiinin asemesta 3-amino-2,2,4,4-tetra- metyylitioetaani-l-l-dioksidia, saatiin N-bentsyylioksi-karbonyyli-D-2-aminovoihappo-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-l,1-dioksitioetan-3-yyli)amidia 99 %:n saannoin, R^ 0,50.

B. Hydrogenolysoimalla edellä saatu tuote esimerkin 30 9 osan B mukaisella menetelmällä, saatiin D-2-aminovoihap- po-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-l,l-dioksitioetan-3-yyli)amidia 18 %:n vaihesaannoin, R^ 0,41.

C. Esimerkin 9 osan C mukaisella menetelmällä saatiin 99 %:n vaihesaannoin vastaavaa di-suojattua dipeptidi- amidia, C6H5CH2OCOCH2CHCONHCH (C^) C0NH-<^^S02 , Rf 0,68 NHCOOCH_CcHc 2 6 5 35 40 79834 D. Hydrogenolysoimalla edellä osassa C saatua tuotetta (1,16 g), esimerkin 9 osan D menetelmällä, käyttämällä 0,4 g 5-%:ista Pd/C-katalyyttiä (kosteus 50 %), saatiin otsikon yhdistettä 92 %:n vaihesaannoin, sp. 165-167°C (ha-5 joten), Rf 0,4.

Makeus: 200 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 11 L-aspartvyli-D-2-aminovoihappo-N-(2.4-dimetyyli-3-pentyyli)amidi : 10 I, Ra = C2H5, R =

15 A. D-CH3CH2CHCONhY

”h2 >“ Käyttämällä esimerkin 9 osassa A sopivaa amiinia ja hydrogenolysoimalla raakatuote esimerkin 9 osan B menetel-20 mällä, saatiin D-2-aminovoihapon di-isopropyylikarbinyyli-amidia 85 %:n saannoin öljynä, R^ 0,56.

B. Esimerkin 9 osan C menetelmällä saatiin 76 %:n vaihesaannoin vastaavaa di-suojattua amidia, C6H5CH2OCOCH2CHCONHCH(C2H5)CONH-CH/CH(CH3)^2 ja tämä hyd-25 NHCOOCH2C6H5 rattiin esimerkin 9 osan D menetelmällä, jolloin saatiin otsikon yhdistettä 89 %:n vaihesaannoin (kokonaissaanto 68 %), sp. 213-215°C (hajoten), R^ 0,54.

Makeus: 100 x sakkaroosin makeus.

30 Esimerkki 12 L-aspartyyli-D-valiini-N-(disvklopropvvlikarbinvvli)- amidi a /0 35 I, R = CH (CH0) , R = CHf 3 2 \] 4i 79834 A. (CH3)2CHCHCONHCH(ä) 2 NHCbz Käyttämällä esimerkin 8 menetelmässä D-2-aminovoi-5 hapon asemesta kaupan olevaa D-valiinia, saatiin 82 %:n saannoin N-bentsyylioksikarbonyyli-D-valiinia valkeana jauheena, sp. 55-57°C, 0,45. Tämän annettiin reagoida disyklopropyylikarbinyyliamiinin kanssa esimerkin 9 osan A menetelmän mukaisesti, jolloin saatiin haluttua suojat-10 tua amidia 100 %:n saannoin, R^ 0,35.

B. Hydrogenolysoimalla edellä saatu tuote esimerkin 9 osan B menetelmällä, saatiin D-valiini-N-(disyklopropyy-likarbinyyli)amidia 83,5 %:n saannoin, R^ 0,53, värittömänä kiinteänä aineena.

15 C. Esimerkin 9 osan C mukaisella menetelmällä saa tiin vastaavaa di-suojattua dipeptidiamidia, C6H5CH2OCOCH2CHCONHCH/CH(CH3) ^CONHCHCA) 2' 92 f4 %:n saan- ΝΗΟΟΟΟΗ-,Ο,-Η,.

2 6 5 noin, 0,55, maalarinvalkeana kiinteänä aineena.

20 D. Hydrogenolysoimalla edellä saatu osan C tuote esimerkin 9 osan D menetelmällä, saatiin otsikon yhdistettä 85 %:n saannoin värittömänä kiinteänä aineena, R^ 0,54.

Makeus: 110 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 13 25 L-aspartyyli-D-valiini-N-isopropvvliamidi i, Ra = ch(ch3)2, r = ch(ch3)2

Antamalla N-bentsyylioksikarbonyyli-D-valiinin rea-30 goida esimerkin 9 osan A menetelmällä isopropyyliamiinin Kanssa, saatiin kvantitatiivisin saannoin N-bentsyylioksi-karbonyyli-D-valiini-isopropyyliamidia, jonka R^ oli 0,61 (TLC, etyyliasetaatti/heksaani 1:1, vanilliini-suihke).

Hydrogenolysoimalla Pd/C-katalyytillä esimerkin 9 35 osan B menetelmällä, saatiin D-valiini-isopropyyliamidia 71 %:n saannoin, R^ 0,50. Kytkemällä tämä β-bentsyyli-N-Cbz-L-asparaatin kanssa, saatiin di-suojattua dipeptidi- 42 79834 amidia (esimerkin 9 osan C menetelmällä), Rf 0,40 (TLC, etyyliasetaatti/heksaani, 1:1, vanilliinisuihke), 62 %:n saannoin maalarinvalkeana kiinteänä aineena. Tämä muutettiin halutuksi otsikon yhdisteeksi esimerkin 9 osan D mu-5 kaisella menetelmällä 90,6 %:n saannoin, sp. 226-227°C (hajoten), 0,44.

Makeus: 1-2 x sakkaroosin makeus.

Esimerkki 14 L-aspartyyli-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-3-10 pentyyli)amidi /C(CH3)3 I, Ra = CH3, R =

Xc(ch3) 3 15 A. 2,2,4,4-tetrametyyli-3-aminopentaani Tätä valmistettiin menetelmällä J. Chem. Soc.,

Perkin I, 2087 (1976); ibid, 1797 (1974). Pivalonitriiliä • (33,2 g) ja t-butyylikloridia (44,4 g) lisättiin typen 20 suojaamana hyvin sekoitettuun suspensioon, jossa oli natrium-hiekkaa (18,4 g) heksaania (80 ml), tetrahydrofuraanin (20 ml) ja metanolin (1 ml) seoksessa, tunnin kuluessa 15-20°C:ssa. Seosta sekoitettiin kolme tuntia, 10 minuutin aikana lisättiin tiputtamalla liuos, jossa oli klooribentsee-25 niä (2 g) tetrahydrofuraanissa (5 ml) ja sekoittamista jatkettiin tunnin ajan. 0,5 tunnin kuluessa lisättiin varovaisesti metanolia (20 ml) ja sen jälkeen vettä, kunnes faasit erottuivat. Vesifaasi uutettiin eetterillä ja yhdistetyt orgaaniset faasit kuivattiin ja konsentroitiin vakuu-30 missä. Jäännös tislattiin, jolloin saatiin di-t-butyyliketo-ni-imiiniä, kp. 62-63°C/l9 mm.

Imiini (14 g) lisättiin kuivassa eetterissä (50 ml) suspensioon, jossa oli litiumaluminiumhydridiä (1,7 g) kuivassa eetterissä (50 ml). Seosta sekoitettiin huoneen läm-35 pötilassa 24 tuntia, kiehutettiin kaksi tuntia ja jäähdytettiin. Lisättiin varovaisesti peräkkäin vettä (1,7 ml), 15-%:ista natriumhydroksidiliuosta (5 ml) ja vettä (5 ml), 43 79834 seos suodatettiin, konsentroitiin ja jäännös tislattiin, jolloin saatiin haluttua amiinia, kp. 79-81°C/40 mm.

B. N-bentsyylioksikarbonyyli-D-alaniinia, 7,59 g (0,034 mol) lisättiin 170 ml:aan metyleenikloridia, jossa 5 oli 4,88 ml (0,035 mol) trietyyliamiinia ja saatu liuos jäähdytettiin -10°C:seen. Lisättiin etyyliklooriformiaattia, 3,35 ml (0,035 mol), seosta sekoitettiin -10 - -5°C:ssa 25 minuuttia, minkä jälkeen lisättiin 5,0 g (0,034 mol) 2,2,4,4-tetrametyyli-3-aminopentaania ja sekoittamista jat-10 kettiin yön ajan sen jälkeen, kun seoksen oli annettu lämmetä huoneen lämpötilaan. Reaktioseos pestiin 2 x 100 ml :11a 5-%:ista natriumvetykarbonaatin vesiliuosta, 2 x 100 ml :11a 3-mol. suolahappoa, kuivattiin (MgSO^) ja liuotin haihdutettiin pois vakuumissa, jolloin jäljelle jäi 9,99 g (82 %) 15 N-Cbz-D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-3-pentyyli)amidia, joka identifioitiin ^H-NMR-spektrinsä perusteella, R^ 0,72 (TLC, etyyliasetaatti/heksaani, 1:1, fosfomolybdaatti-suih-ke) .

C. Edellä saatua Cbz-D-alaniiniamidi, 9,99 g Pd/C- 20 katalyyttiä (kosteus 50 %) ja seosta hydrattiin 45-75 psi:n 2 paineessa (12,8 - 21,3 kg/cm ) 30 minuuttia. Katalyytti suodatettiin pois, suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa, jolloin jäljelle jäi valkeaa kiinteää ainetta. Tähän lisättiin 100 ml 1-norm. suolahappoa, seosta sekoitettiin kaksi 25 tuntia, pestiin etyylieetterillä, sen jälkeen tehtiin alka-liseksi 40-paino-%:isella natriumhydroksidiliuoksella. Emäksinen liuos uutettiin etyylieetterillä, eetterikerros kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,1 g väritöntä tuotetta, joka identifioitiin 30 D-alaniini-N-(2,2,4,4-tetrametyyli-3-pentyyli)amidiksi, R^ 0,59 (butanoli/vesi/etikkahappo, 4:1:1, ninhydriini- ja sitten fosfomolybdaatti-suihkeet).

D. Esimerkin 9 osan C menetelmällä valmistettiin di-suojattua dipeptidiamidia 0,005 moolin mittakaavassa 35 edellä mainitusta amidista ja ^-bentsyyli-N-Cbz-L-aspar-taatista käyttämällä trietyyliamiinia ja etyyliklooriformiaattia asetonissa (50 ml), 80 %:n saannoin, R^ 0,4 44 79834 (TLC, etyyliasetaatti/heksaani, 1:1, fosfomolybdaatti-suihke). Puhdistus suoritettiin kromatografroimalla 25 g:11a silikageeliä, eluoimalla etyyliasetaatti/hek-saani-seoksella, til.suhde 2:3, jolloin saatiin 1,65 g 5 puhdistettua nestemäistä tuotetta.

E. Di-suojattua dipeptidiamidia, 1,15 g (0,021 mol) hydrogenolysoitiin 150 ml:ssa metanolia 0,2 g:n kanssa 5-%:ista Pd/C-katalyyttiä esimerkin 20 osan D menetel-: mällä, jolloin saatiin 0,64 g (93 %) otsikon yhdistettä, 10 sp. 145-149°C (hajoten), 0,50.

Makeus: 450 x sakkaroosin makeus.

Claims (2)

1. 45 79834 Patenttivaatimus D-aminohappoamidiyhdiste, joka on käyttökelpoinen välituotteena valmistettaessa L-aspartyyli-D-aminohappo-5 dipeptidiamideja, tunnettu siitä, että D-amino- happoamidiyhdisteellä on kaava Ra-CHCONHRC NH- 10 ^ ä c jossa R on metyyli, etyyli tai isopropyyli ja R on di- isopropyylikarbinyyli, di-t-butyylikarbinyyli, disyklo- propyylikarbinyyli tai ryhmä, jolla on kaava 15 R41 CH3^/ _/ ,CH2,"^x2
2. 20 Y-(CH2>p2^ jossa, kun n2 ja P2 ovat kumpikin 0, R4^ ja R^ ovat kum-25 pikin metyyli ja X2 on S tai SC^, kun n2 on 0 ja p2 on 1, R41 ja R6^ ovat kumpikin metyyli ja X~ on S tai SO~, ja kun n2 on 1 ja P2 on 1, R4 ja Rb ovat kumpikin vety ja X2 on S. 46 79834 D-aminosyraamidförening som är användbar säsora mellanprodukt vid framställning av L-aspartyl-D-amino-5 syradipeptidamider, kännetecknad därav, att D-aminosyraamidföreningen har formeln Ra-CHCONHRC NH 10 väri Ra är metyl, etyl eller isopropyl och Rc är diiso-propylkarbinyl, di-t-butylkarbinyl, dicyklopropylkarbinyl eller en grupp med formeln 15 R41 CH3'V 20 3r<CH2,p^ CHrv väri, dä n 2 och P2 vardera är 0, är R4"*- och R^^ vardera 25 metyl och X2 är S eller SC^, dä 1*2 är 0 och P2 är 1, är R4"*" och R®^ vardera metyl och X2 är S eller SC^, och dä n2 är 1 och p2 är 1, är R4^ och R^ vardera väte och X2®r s*