FI71617C - Direktbevakning av den specifika ytan hos mekaniska massor. - Google Patents

Description

KUULUTUSjULKAISU Π A CA Π W® B 11 UTLÄGG NI N GSSKRIFT / I O I / ^ (45) P-'i tenV: 1 iur.: tty (51) Kv.lk.*/lnt.CI.* G 01 N 15/06 SUOMI—-FINLAND (21) Patenttihakemus - Patentansökning 8 0 1 k '/6 (22) Hakemispäivä - Ansökningsdag 0 7.0 5.8 0 (23) Alkupäivä — Giltighetsdag gy gg gg (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig gg ^ j gg

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväks ipanon ja kuul.julkaisun pvm.

Patent- och registerstyrelsen ' Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad 10 10.86 (86) Kv. hakemus Int. ansökan (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet gg gg yg

Kanada(CA) 327137 Toteennäytetty-Styrkt (71) Domtar Inc., P.O. Box 7210, Montreal, Quebec, Kanada(CA) (72) Alkibiadis Karnis, Dollard des Ormeaux, Quebec,

Paul M. Shall horn, Vaudreuil, Quebec, Kanada(CA) (7I4) Berggren Oy Ab (54) Mekaanisten massojen ominaispintojen suora valvonta - Direktbevakning av den specif ikä ytan hos mekan iskä massor

Esillä oleva keksintö kohdistuu menetelmään ja laitteeseen massan kuitujen ominaispintajakautuman jatkuvaksi määrittämiseksi .

"Mekaanisilla massoilla" tarkoitetaan massoja, jotka on ensisijaisesti valmistettu mekaanisella käsittelyllä joko yhdessä kemiallisten tai fysikaalisten apuvaiheiden kanssa tai ilman niitä. Tällaisia massoja ovat mm. tavanomaiset hiomakivellä tai jauhimessa kuidutetut hiokkeet ja erilaisilla kemimekaani-silla ja termomekaanisilla prosesseilla valmistetut massat.

Alalla on esitetty, että mekaanisen massan kuituominaisuuksiin, jotka määräävät lujuus-, optiset ja painatusominaisuudet, kuuluu mm. (a) kuitujen keskiominaispinta, joka on tärkeä mekaanisen massan lujuusominaisuuksien (repäisy-, veto-, puhkaisu-, märkärainalujuuden jne) määrityksessä, ja jotkin painatusominaisuudet, kuten läpilyönti, painovärin absorptiokyky, jotka myös merkittävät vaikuttavat paperin opasiteettiin ja valkoisuuteen, ja (b) kuitujen ominaispintajakauma, joka vaikuttaa paina-tusominaisuuksiin, kuten kuitunöyhtään.

2 71617

Massan orainaispinnan suoraan määritykseen on ehdotettu käytettäväksi ainakin kahta mittausmenetelmää, jotka mittaavat massan muita ominaisuuksia, mutta joissa kuhunkin mittaukseen vaikuttaa ominaispinta ja joissa ratkaistaan samanaikaiset, yhtälöt, niin että saadaan osoittama massan omlnaispInnasta. Tätä menetelmää vaikeutti edelleen se seikka, ettei sakeuden mittaus ollut: todellinen mittaus ja se heijasti lisäksi ominaispIntaominaisuuksia, joten oli ratkaistava kolme samanaikaista yhtälöä, jotta saataisiin selville massan ominaispinta (keskiominaispinta). Tällainen menetelmä on esitetty US-patentissa no 3 802 964.

Useimmissa ominaispinnan mittauksissa käytetään läpäisevyysmenetel-mää, mutta tällaiset menetelmät eivät kuitenkaan sovellu hyvin suoriin mittauksiin.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan menetelmä ja laite massan kuitujen om InaIspintajakauman jatkuvaa määritystä varten.

Yleisesti esillä oleva keksintö kohdistuu menetelmään ja laitteeseen massan kuitujen ominaispintapainojakauman määrittämiseksi. Menetelmälle on tunnusomaista, että mainitun massan syöttönäyte jatkuvasti jaetaan hydrosyklonilaitteessa ylävirtajakeeksi ja alavirtajakeeksi, mitataan mainitusta syöttöjakeesta ja kummastakin mainitusta jakeesta ainakin kahden jakeen määrät ja ominais-pinnat, ja määritetään syöttönäytteen ominaispintapainojakauma perustuen mainitusta syöttöjakeesta ja mainituista jakeista ainakin kahden jakeen mainittuihin määriin ja ominaispintoihin ja oleellisesti kumulatiiviseen normaalijakaumasuhteeseen prosentteina syötöstä iliraistun kumulatiivisen ominaispinta jakeen ja ominais-pinnan välillä. Laite käsittää hydrosyklonilaitteen, jossa on ylä-virtapoistojohto ja alavirtapoistojohto, välineen massan syöttämiseksi hydrosyklonilaitteeseen massan jakamiseksi alavirtajakeeksi ja ylävirtajakeeksi, välineet mainituista syöttöylävirta- ja ala-virtajakeista ainakin kahden jakeen ominaispinnan ja määrien mittaamiseksi, sekä laskulaitteen massan kuitujen ominaispintajakauman määrittämiseksi perustuen mainittuihin mitattuihin pintoihin ja virtauksiin ja kumulatiiviseen normaalijakaumasuhteeseen prosentteina syötöstä ilmaistun kumulatiivisen ominaispintajakeen ja ominaispinnan välillä.

Il 71617

Keksintö kohdistuu myös yleisesti menetelmään massasuspension ominaispinnan suoraa määritystä varten, jolloin mitataan massasuspension valon hajotusominaisuudet ja saadaan siten suspension sameuden mittaus, mitataan suspension sakeus ja määritetään massasuspension keskiominaispinta perustuen omi-naispinnan ja mitatun sakeudcn sameuslukeman väliseen suhteeseen .

Keksinnön muut tunnusmerkit, tarkoitukset ja edut käyvät selville keksinnön edullisten suoritusmuotojen seuraavasta yksityiskohtaisesta selityksestä, jossa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa kuvio 1 esittää kaavioi1isesti keksinnön mukaista valvontajärjestelmää , kuvio 2 on käyrästö, joka esittää ominaispintaa m2/g verrattuna sameusmittarin lukemaan Jackson-sameusyksikkÖinä (JTU) ja sakeuden muutoksen vaikutusta ominaispinnan ja sameusmittarin lukeman väliseen suhteeseen, kuvio 3 esittää kaaviollisesti sameusmittaria, ja kuvio 4 on käyröstö, joka esittää kumulatiivista painojaetta prosentteina syötöstä verrattuna ominaispintaan m2/g normaali-todenna köisyyspaperi11a.

Kuten kuviossa 1 esitetään, mekaanisesta prosessista otettu massanäyte joutuu järjestelmään johdon 10 kautta ja riippuen mekaanisen massanvalmistusjärjestelmän pisteestä, josta näyte otetaan, se kulkee latenssin poistolaitteen 12 läpi ja joutuu sitten säiliöön 14 johdon 16 kautta.

Sopivaa periaatetta mekaanisen massan latenttien ominaisuuksien vapauttamiseksi suhteellisen nopeasti käytetään labora-toriodesintegraattorissa, jota myy nimellä "Domtar Desinteg-rator" Noram Quality Control and Research Equipment Ltd. Tämä laite vapauttaa mekaanisen massan latentit ominaisuudet siten, että massa kierrätetään keskipakopumpun läpi (massan lämpötilan ollessa n. 90-95°C’).

Säiliöstä 14 massa pumpataan pumpun 18 kautta sakeusmittariin 20 ja palautetaan säiliöön 14 johdon 22 kautta.

4 71 61 7

Suoravalvontajärjestelmässä käytettävälle sakeusmittarille 20 asetetaan vaatimukseksi, että sen on mitattava sakeus muista kuituominaisuuksista (ts. kuitupituudesta ja ominais-pinnasta) riippumatta ja että sen on voitava mitata absoluuttiset sakeudet tarkkuudella ja toistettavuudella, joka on + 5 % absoluuttisesta arvosta. Niin ollen esillä olevassa keksinnössä käytettävissä sakeusmittareissa sakeuden määri-tysperiaatteen on oltava suora eli sen on perustuttava määri-tyssakeuteen. Useimmat sakeusmittarit mittaavat sakeuden epäsuoraan, ts. ne mittaavat muita massan ominaisuuksia kuten virtausvastusta, massalietteen dielektrisiä ominaisuuksia jne., jotka ovat suhteessa sakeuteen samoin kuin muihin kui-tuominaisuuksiin.

On ehdotettu menetelmiä massan sakeuden määrittämiseksi ilman massan muita ominaisuuksia mittaamalla suoraan massa 1ietteen tiheys. Esim. Thiessen ja Dagg ovat ehdottaneet tasapainottomasta roottorista tulevien värähtelyjen mittausta nesteen tiheyden määrittämiseksi verrattuna vertai 1unesteeseen käyttämällä pyörivää näytesäiliötä ja määrittämällä järjestelmän epätasapaino (katso Pulp & Paper Magazine of Canada, syyskuu 1959) .

On myös ehdotettu laitteen Sperry Gravitymaster käyttöä sakeuden epäsuoraa määritystä varten massan muista ominaisuuksista riippumatta. Tämä laite käyttää omatasapainomenetelmää määrätyn kokoisen näytteen muuttuvan painon määritykseen (katso Measurement and Control, n:o 1/11.11. 1968, ss. T179-T186).

Kumpaakaan yllä mainittua laitetta ei tiettävästi ole kaupallisesti saatavissa.

Jos tarkoitus on mitata sakeutta suoraan käyttämällä jompaa kumpaa yllä mainittua menetelmää tai seuraavassa ehdotettua menetelmää, on tärkeää, että näyte on oleellisesti vapaa vieraista aineista tai sisältää niitä tunnettuja määriä. Erityisesti on tärkeää, ettei näyte sisällä ilmaa ja että kuitujen mahdollisesti sisältämät vieraat aineet (täyteaineet jne.) ovat tarkasti tunnettuja, ennen kuin sakeus mitataan. On myös tärkeää, että lämpötilaa säädetään tarkasti tai että se on 71617 tunnettu, koska lämpötilan muutos muuttaa kojeen tarkkuutta, vaikkakin kojo voidaan kalibroida eri lämpötiloja varten.

Nyt on havaittu, että tiheyskonnona tunnettu koje, jota esim. myydään kauppanimellä "Dynatrol" Cl-IOHY ia jota valmistaa Automation Products, Houston, Texas, voi antaa hyvin tarkan lukeman sakeudesta riippumatta massan muista ominaisuuksista. Tämä laite mittaa sellaisen värähtelevän putken taajuuden muutoksen, jonka läpi massalietettä jatkuvasti johdetaan, jolloin siis saadaan jatkuva lukema sulpun sakeudesta sulppu-sakeuksille alueella n. 0,1-1,5 t, joka on sakeusalue, jolla esillä oleva keksintö toimii.

Sakeusmittari 20 mittaa säiliössä 14 olevan sulpun sakeuden ja edullisesti säätää kuituja ja muita kiinteitä aineita oleellisesti sisältämättömän veden syöttöä johdon 24 kautta säätö-venttiilin 26 välityksellä, niin että sulpun sakeus säiliössä 14 pysyy pääasiassa vakiona.

Kuviossa 1 käytetyt katkoviivat osoittavat ohjausviivoja eri välineistä valvottuihin eri elementteihin ja pääohjaimeen.

Havaitaan, että sakeusmittari 20 on yhdistetty venttiiliin 26 ohjausjohdolla 30 ja pääohjaimeen 28 johdolla 32. Mikäli säiliön 14 sakeus aina pidetään vakiona, ohjausjohto 32 voidaan jättää pois, koska se ei ole muuttuva järjestelmässä.

Säiliön 14 sulppua kierrätetään myös pumpun 34 kautta ominais-pintamittarin 36 läpi ja palautetaan säiliöön 14 johdon 38 kautta. Ominaispintamittari 36 suuntaa siqnaalin pääohjaimeen 28 ohjausjohdon 40^ kautta. Näin saadaan massan keskiomi-naispinta.

Yleisesti ominaispintamittarit käyttävät 1äpäisymenetelmää ominaispinnan määritykseen. Tällainen menetelmä ei kuitenkaan ole erityisen sopiva suoraan mittaukseen.

Sopivammaksi ominaispinnan mittausmenetelmäksi on todettu op tinen menetelmä, joka mittaa hajavalon massanaytteestä. Kysy myksessä on siis sameusmittarina tunnettu laite, jota normaa- 6 71617 listi käytetään lietteen kiintoaineiden konsentraation määritykseen. Massanäytteen kuituaggrecjaatista hajaantuneen valon voidaan katsoa olevan verrannollinen hiukkasten lukumäärään suspension yksikkötilavuutta kohti ja niiden pinta-alaa kohti, ts.

T = ΚΝΆ jossa T on hajavalon määrä (mittarilukema), K = vakio, joka on riippuvainen kuitujen taitekertoimesta ja niiden koosta käytetyn valon aallonpituuteen nähden, N = hiukkasten lukumäärä ja A = hiukkasten keskipinta-ala. Sulpun sakcus on C - Nm, jossa m on hiukkasten keskimassa, jolloin siis T = KC (A) m ja termi A on pinta-ala massayksikköä kohti, ts. hiukkasten ominaispinta, jolloin siis

T = KC (SS) tai (SS) = T 9 9 KC

jossa (SS)g on kuituverkon keskiominaispinta. Indeksiä (g) käytetään merkitsemään geometrista ominaispintaa tai valon hajaantumisalaa päinvastoin kuin läpäisevyysmonetelmällä mitattu hydrodynaaminen ominaispinta. Vaikka nämä kaksi ominais-pintaa eivät välttämättä ole samat numeerisesti, niiden välillä on kuitenkin määrätty korrelaatio.

130 massanäytteen kohdalla, joihin kuului hioke, jauhinmassa ja kuumahierre, kemialliset massat ja kemiallisten kuitujen sekä hiokkeen seokset, koetulokset korreloitiin seuraavan regressioyhtälön kanssa.

(SS) = 8,92 x 10"7 (JTU)1-77-(C )~2·16 2 jossa (SS) on keskimääräinen (hydrodynaaminen) ominaispinta 2 m /g, JTU on sameusmittarin lukema Jackson-sameusvksikköinä ja Cg on sakeus prosentteina. R2 - yhtälön 2 määrityskerroin on 0,88, mikä osoittaa, että 88 V, ominaispinnan vaihteluista selittyy JTU:n ja Cg:n vaihteluilla.

Kuvio 2 on yhtälön 2 käyrästö eri sakeuksilla ja esittää ominaispinnan ja sameusmittarin lukeman välillä havaittua suhdetta. Havaitaan, että sameusmittari tarjoaa helpon ja nopean toimintamenetelmän massanäytteen ominaispinnan määritykseen.

71617 7

Massan valon hajaantumissuhde voidaan mitata kaupallisesti saatavissa olevalla sameusmittari1 la. Esillä olevassa keksinnössä käytetty malli on DRT-1000 suorasameusmittari, jota valmistaa HF instruments, Bolton, Ontario. Sameusmittarit johtavat yleensä valonsäteen suspension läpi ja mittaavat hajaantuneen valon valonsäteen vastakkaisilla sivuilla (90°:n kulmassa sädettä vastaan) samoin kuin suspension läpi projisoidun valon (samalla linjalla valonsäteen kanssa).

Kuvio 3 esittää kaaviollisesti sameusmittaria, joka on varustettu valonlähteellä 200, joka johtaa valon linssin 202 ja näytteen 204 läpi, joka virtaa jatkuvasti läpinäkyvän putki-osan 206 läpi. Kolme ilmaisinta 208, 210 ja 212 on sovitettu ilmaisemaan näytteestä heijastuva ja sen läpi kulkeva valo, ts. ilmaisimet 208 ja 210 ilmaisevat heijastuneen tai hajaantuneen valon näytteen vastakkaisilla sivuilla ja ilmaisin 212 ilmaisee näytteen läpäisseen valon. Valonlähde 200, putki 206 ja ilmaisin 212 ovat suoralla viivalla, ja ilmaisimet 208 ja 210 sekä putki 206 sijaitsevat myös suoralla viivalla, jolloin näin muodostuneet kaksi viivaa ovat keskenään oleellisesti kohtisuorat.

Esillä olevassa keksinnössä käytetyt ominaispintamittarit, kuten mittari 36, ovat itse asiassa sameusmittareita, joita käytetään sakeusmittarin yhteydessä massajakeen tai syöttömas-san ominaispinnan määritykseen perustuen esim. kuviossa 2 esitettyihin käyriin.

Sakeusmittari 20 ja ominaispintamittari 36 (sameusmittari) osoittavat syöttömassan sakeuden ja ominaispinnan.

Massa pumpataan pumpulla 34 johdon 40 kautta ominaispinnan mittausvälineisiin, joita on yleisesti merkitty numerolla 42 ja joihin kuuluu hydrosykloni 44, jossa on ylävirta-(pöhja)-poistojohto 46 ja alavirta-(huippu)-poistojohto 48. Sakeusmit-tari 50, ominaispintamittari 52 (sameusmittari) ja virtausmit— tari 54 mittaavat sakeuden, ominaispinnan ja vastaavasti kui-tuvirran nopeuden ylävirtapoistojohdon 96 läpi. Näiden mittarien tulostukset syötetään johtojen 56, 58 ja vastaavasti 60 kautta pääohjaimeen 28, ja johdossa 46 oleva sulppu palautetaan järjestelmään johdon 62 kautta.

8 7161 7

Johdon 48 alavirtajakeen sakeus ja ominaispinta voidaan myös mitata sakeusmittarilla 64 ja ominaispintamittari11a 66 (sa-meusmittarilla). Näiden mittarien tulostukset syötetään johtojen 68 ja 70 vastaavasti 70 kautta pääohjaimeen 28, ja johdossa 48 oleva sulppu palautetaan järjestelmään johdon 62 kautta.

Virtausta välineisiin 42 ja erityisesti hydrosykloniin 44 säädetään säätövirtausmittarilla 72, joka johdon 74 kautta säätää venttiililä 76 ja niin ollen virtausta johdon 40 läpi.

Virtausmittarin ulostulo voidaan yhdistää pääohjaimeen 28 johdolla 78, mutta jos virtaus hydrosykloniin 44 pidetään oleellisesti vakiona, virtausmittarista 72 ei ilmeisesti tarvita suoraa syöttöä pääohjaimeen 28.

Sakeus johdossa 48 tai 46 voidaan laskea, koska järjestelmään tulevan sulpun sakeus ja virtaus ovat tunnettuja, ja johdossa 46 tai 48 olevan sulpun sakeus ja virtaus määritetään.

Välineet 42 syöttävät pääohjaimeen ylävirran ominaispinnan ja painojakeen, kun taas syöttömassan alavirtajae ja ominais-pinta saadaan mittarin 36 välityksellä.

Eräässä laboratoriomenetelmässä, jolla määritetään ominaispinta-jakauma, käytetään hydrosyklonilaitetta, jossa näyte saa virrata kaskadina ja eri alavirta- ja/tai ylävirtajakeiden paino-jakeet ja ominaispinta mitataan, niin että tällä tavoin saadaan määritetyksi kuitujen ominaispinnan jakaumakäyrä. Kun tällaiset mekaanisen tai kemimekaanisen massan tiedot merkitään kumulatiiviselle normaalitodennäköisyyspaperille kumulatiivisena ominaispintajakeena prosentteina syötöstä verrattuna ominaispintaan, on todettu, että ne lähenevät suoraviivaista suhdetta massan kuitujen ominaispintojen huomattavalla alueella. Periaatteessa tarvitaan siis vain kaksi pistettä määrittämään koko kuitujen ominaispintajakauma tällä alueella.

Ominaispinnan tyypillisiä todennäköisyyskäyriä on esitetty kuviossa 3. Nämä käyrät saatiin laboratoriotietojen perusteella, ja niissä on tarkka lineaarinen suhde kumulatiivisen

II

9 71 61 7 ominaispintajakeen (prosentteina syötöstä) ja ominaispinnan välillä merkittynä kumulatiiviselle todennäköisyyspaperille. Avoimet ja suljetut ympyrät tarkoittavat kahta erilaista kuuma-hierrettä ja avoimet ja suljetut kolmiot kahta erilaista hioketta.

Esillä olevan keksinnön suora-anturissa hydrosyklonin päähal-kaisija oli 51 mm ja sykloni oli varustettu 7,9 mm alavirta-aukolla. Syötön virtaus, sakeus ja ominaispinta (sameus) sekä alavirta- ja ylävirtajakeet mitataan (tai lasketaan) käyttäen syöttötietoja pääohjaimeen 28 sakeusmittäristä 20, virtaus-mittarista 72, sakeusmittarista 50, ominaispintamittarista 52, virtausmittarista 54, sakeusmittarista 64 ja ominaispintamit— täristä 66. Käyttämällä suoraviivaista suhdetta voidaan saada ominaispinnan jakauma alueen yli samoin kuin massan alhainen ominaispintajae, mikä on tärkeä kuitunöyhdän määrityksen kannalta .

Vaihtoehtoisesti tai tarkistuksena voidaan käyrän haluttujen pisteiden saamiseksi käyttää syötön ominaispintaa mitattuna mittareilla 36 ja 20 ja sen virtausta (mittari 72) sekä ylävirran ominaispintaa mitattuna mittareilla 62 ja 60 ja sen virtausta (mittari 64) (tai alavirtaa johto 48). Mitkä tahansa kaksi jaetta alavirrasta, ylävirrasta tai syötöstä vcuidaan mitata, niin että saadaan halutut kaksi pistettä hydrosyklo— nin materiaalibalanssista.

Havaitaan, että massan ominaispintajakauma ja keskiominais-pinta voidaan saada käyttämällä välineitä 42 (tai niiden valittuja osia) ja että näiden parametrien määritykseen käytetty massanäyte palautetaan järjestelmään johtojen 46 ja 48 kautta, jotka ovat yhteydessä johtoon 62.

Keksintöä voidaan muunnella poikkeamatta sen ajatuksesta, joka on määritelty oheisissa patenttivaatimuksissa.

Claims (7)

10 71617

1. Menetelmä massan kuitujen ominaispintapainojakauman jatkuvaksi määrittämiseksi, tunnettu siitä, että mainitun massan syöttönäyte jatkuvasti jaetaan hydrosyklo-nilaitteessa (44) ylävirtajakeeksi ja alavirtajakeeksi, mitataan mainitusta syöttöjakeesta ja kummastakin mainitusta jakeesta ainakin kahden jakeen määrät ja ominaispinnat, ja määritetään syöttönäytteen ominaispintapainojakauma perustuen mainitusta syöttöjakeesta ja mainituista jakeista ainakin kahden jakeen mitattuihin määriin ja ominaispintoi-hin ja oleellisesti kumulatiiviseen normaalijakaumasuhtee-seen prosentteina syötöstä ilmaistun kumulatiivisen ominais-pinta jakeen ja ominaispinnan välillä.

2. Laite massan kuitujen ominaispintapainojakauman jatkuvaksi määrittämiseksi, tunnettu siitä, että se käsittää hydrosyklonilaitteen (44), jossa on ylävirtapoistojohto (46) ja alavirtapoistojohto (48), välineen (34, 40) massan syöttämiseksi hydrosyklonilaitteeseen (44) massan jakamiseksi alavirtajakeeksi ja ylävirtajakeeksi, välineet (50, 52, 54, 64, 66, 72) mainituista syöttö-, ylävirta- ja alavirta-jakeista ainakin kahden jakeen ominaispinnan ja määrien mittaamiseksi, sekä laskulaitteen (28) massan kuitujen omi-naispintajakauman määrittämiseksi perustuen mainittuihin mitattuihin pintoihin ja virtauksiin ja kumulatiiviseen normaali jakaumasuhteeseen prosentteina syötöstä ilmaistun kumulatiivisen ominaispintajakeen ja ominaispinnan välillä.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainittuja määriä mittaava väline kukin käsittää välineen (72, 54) virtausnopeuden mittaamiseksi ja välineen mitattavan massan sakeuden (50, 64) mittaamiseksi, jolloin sakeutta mittaava väline antaa sakeuden mitan pääasiassa riippumatta massan muista ominaisuuksista. 11 71617

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen laite, tunnettu siitä, että kukin väline ominaispinnan mittaamiseksi käsittää välineen (50, 64) sakeuden mittamiseksi pääasiassa riippumatta massan muista ominaisuuksista ja välineen (52, 66) mitattavan massan sameuden mittaamiseksi.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laite, tunnettu siitä, että sameutta mittaavat välineet (52, 66) mittaavat mitattavasta massasta heijastuneen, hajaantuneen valon.

6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laite, tunnettu siitä, että ominaispintaa mittaavat välineet lisäksi käsittävät välineen mainitun ominaispinnan määrittämiseksi perustuen ennalta määrättyyn suhteeseen mitatun sameuden ja sakeuden sekä ominaispinnan välillä.

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainitut määrää mittaavat välineet käsittävät välineet (72, 54) virtausnopeuden mittaamiseksi ja välineet (50, 64) mitattavan massan sakeuden mittaamiseksi, ja että sakeutta mittaavat välineet mittaavat sakeuden pääasiassa riippumatta massan muista ominaisuuksista.