FI71227B - Suturtraod av katgut oeverdragen med ett polyesterbaserat harts samt foerfarande foer dess framstaellning - Google Patents

Description

71227

Polyesteriin perustuvalla hartsilla pinnoitettu katgutti-ompelulanka sekä menetelmä sen valmistamiseksi.

Suturträd av katgut överdragen med ett polyesterbaserat harts samt förfarande för dess framställning.

5 Keksinnön kohteena on kollageenia eli katguttia oleva suturaatio- eli ompelulanka, joka on pinnoitettu suojaavalla taipuisalla vaipalla, joka on tehty kiinnitarttuvasta polymeraattihartsista, joka voidaan hajottaa hydrolyyttisesti, mutta joka on entsymaattisesti stabiili. Keksinnön kohteena on myös menetelmä tämän langan valmistamiseksi.

10 Tavanomainen katgutti menettää, kuten tunnettua, nykyään yhä enennän merkitystään kirurgisena ompelulankana epäedullisten biohajaantumisominai-suuksiensa takia. On osoitettu, että katgutin ollessa kosketuksessa ommeltua haavaa ympäröivien elävien kudosten kanssa, hajaantuu katgutti entsymaattisesti ja menettää varsin nopeasti mekaaniset ominaisuutensa.

15 Tätä haittaa voidaan jossain määrin vähentää parkitsemalla katgutin kollageeni kromisuoloilla, mutta tällä menetelmällä on haittansa, koska kromiyhdisteet ovat myrkyllisiä. Lisäksi katguttiompeleet aiheuttavat haitallisia kudosreaktioita, olkoonpa nämä ompeleet kromilla käsiteltyjä tai ei, varsinkin ensimmäisinä päivinä, kun taas tällaiset reaktiot ovat 20 paljon vähemmän merkityksellisiä nykyaikaisempia ompelumateriaaleja käytettäessä.

Tästä syystä on nykyään pyrkimyksenä yhä enemmän korvata katguttia olevat ompelulangat polyestereistä tehdyillä synteettisillä langoilla tai palmikoilla, koska polyestereiden hajaantumisprofiili eroaa katgutin 25 hajaantumisesta siinä suhteessa, että entsyymit eivät vaikuta katalyyt-tisesti tällaisiin polyestereihin. Käytettäessä tällaisia polyestereitä (polyoksiasetyyliestereitä, esim. polyglykoli- tai polymaitohappoeste-reitä) ompelulankamateriaalina, tulevat nämä polyesterit pysyttämään vetolujuusominaisuutensa kauemmin kuin katgutti (siinäkin tapauksessa, 30 että tämä on käsitelty kromilla), vaikka koko resorptioaika on likimain sama. Näiden kysymysten yksityiskohtia on selitetty seuraavissa julkaisuissa: Encyclopedia of Polymer Science & Technology, Voi. 1 (Supplement) , s. 587...596. P.Y. Wang ja kumpp.: Structural Requirements for the Degradation of Condensation Polymer in Vivo, Polymer Science & Techno-35 logy, Plenum Press (1973). K. Sugimachi ja kumpp.: Evaluation of Absorbable Suture Material in Biliary Tract Surgery, CA 89, 30728y.

2 71227

Suture Material in Biliary Tract Surgery, CA 8_9, 3Q728y.

E.L. Howes: Strength Studies of Polyglycolic Acid versus Catgut Sutures of the Same Size, CA 7_9. 5764-80. A.B.

Kovacs ja kumpp: Comparative Study of Tissue Reactions 5 to Various Suture materials (Catgut, Silk and Polyesters), CA T2, 11183z.

Synteettisistä polymeraateista valmistetut kirurgiset ompelu-langat ovat nykyään kuitenkin paljon kalliimpia kuin märehtijöiden suolista valmistettu katgutti, joten on erittäin toi-10 vottavaa voida ottaa katgutti jälleen käyttöön yksinkertaisten, tehokkaiden ja halpojen toimenpiteiden avulla. Nämä toimenpiteet ovat tämän keksinnön eräänä kohteena, ja keksinnön mukaan saadaan katguttia oleva kirurginen ompelulanka, joka on pinnoitettu kiinnitarttuvalla suojavaipalla, joka 15 on tehty hartsista, joka on hydrolyyttisesti hajaantuva, mutta on riittävän paksu kollageenia olevan katguttisydämen suojaamiseksi entsyymien vaikutukselta niin pitkäksi aikaa, että ommeltu haava ennättää parantua, ennen kuin ompelulanka menettää paljon ominaisista mekaanisista ominaisuuksistaan.

20 Vaipan paksuus voi käytännössä olla mikronin muutamista kymmenesosista useisiin satoihin mikroneihin, mutta tämä paksuus voidaan sovittaa mielin määrin tarpeen mukaan. Ommeltaessa haava tällaisella vaipallisella ompelulangalla tämä vaippa hajaantuu sangen hitaasti siten, että lanka pysyttää mekaani-25 set ominaisuutensa riittävän kauan haavan parantamiseksi.

Kun vaippa tämän jälkeen on lopuksi hydrolysoitunut, vaikuttavat kehon entsyymit katguttisydämeen, joka resorboituu hyvin nopeasti.

Keksinnön eräänä toisena tarkoituksena on aikaansaada kirur-30 ginen ompelulanka, jossa on homogeeninen ja pehmeä pinta, jossa ei ole juuri ollenkaan pieniä reikiä, koska tällaiset reiät voisivat olla mahdollisia kohtia, joista kehon nesteiden entsyymit tunkeutuvat vaipan läpi ja saattavat ompelu-langan hajaantumaan.

35 Keksinnön tarkoituksena on myös aikaansaada vaipallinen kat-guttilanka, jonka vaipalla on säädettävissä oleva vastustus- 3 71227 kyky hydrolyysiin nähden, jolloin tämä säätö on mahdollinen asianmukaisesti valitsemalla tämän vaipan polymeraatti-hartsi ja pinnoitusolosuhteet.

Keksinnön tarkoituksena on myös aikaansaada kirurginen 5 ompelulanka, jonka pinnalla on erinomaiset ominaisuudet, kuten sileys- ja solmunmuodostusominaisuudet, samoin kuin kyky vastustaa solmun luisumista langan ollessa kehon nesteiden kostuttama.

Keksinnön tarkoituksena on myös aikaansaada sellaisia kirur-10 gisia ompelulankoja, joiden vaipat hajaantuvat hitaasti ensimmäisen aikajakson kuluessa, joka on riittävän pitkä haavan paranemiseksi, jolloin langan mekaaniset ominaisuudet pysyvät pääasiallisesti vakioina, minkä jälkeen keho nopeasti resorboi nämä vaipat toisen aikajakson kuluessa, minkä 15 jälkeen ompelulangan jäännökset luonnollista tietä poistuvat kehosta.

Keksinnön kohteena ovat myös menetelmät edellä mainittujen vaipallisten lankojen valmistamiseksi.

Keksinnön muut kohteet ilmenevät oheisista patenttivaatimuk-20 sista ja havainnollistetaan seuraavan yksityiskohtaisen selityksen yhteydessä.

Keksinnön mukaisen kirurgisen ompelulangan vaippa voidaan valmistaa useista polymeraateista, jolloin vaatimuksina ovat, että ne muodostavat ohuita taipuisia kerroksia, jotka ovat 25 pääasiallisesti vastustuskykyisiä hajottaviin entsyymeihin nähden ja ainoastaan hitaasti hydrolysoituvat kehon kudosten vaikutuksesta. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää esim. polyestereitä, jotka edullisesti on lujitettu uretaani- ja karbamidisidoksilla. Peruspolyestereillä voi olla samanlai-30 nen yleinen rakenne kuin niillä, joita käytetään tunnetuissa synteettisissä ompelulangoissa (polyhydroksihappojen esterit), tai näitä polyestereitä voidaan valmistaa polykondensoimalla valittuja dioliyhdisteitä valittujen dihappoyhdisteiden kanssa. Dihappojen joukosta mainittakoon soveltuvina oksaali-3 5 happo, malonihappo, moiipihkahappo, glutarihappo, adipiini- , 71227 happo, pimeliinihappo, perfluoriadipiinihappo, 2,2-oksi-dietikkahappo, 2-oksoglutaarihappo, D-viinihappo ja muut senkaltaiset. Dioleista mainittakoon seuraavat: 4...12 hiiliatomia sisältävät alifaattiset glykolit, esim. 1,4-5 butaanidioli, 1,6-heksaanidioli sekä polyalkyleeniglyko- lit (esim. polyetyleeniglykolit ja polypropyleeniglykolit), joissa on 2...15 polyalkyleeniglykoliyksikköä. On tärkeää huomata, että vaipan ominaisuudet riippuvat dihapon ja diodin oikeasta valinnasta, ja jossain määrin myös risti-10 silloittumisesta, joka haluttaessa voidaan aikaansaada seuraavassa selitettävällä tavalla. Polymeraatti voi toisin sanoen olla enemmän tai vähemmän taipuisa, enemmän tai vähemmän joustava, enemmän tai vähemmän sileä ja enemmän tai vähemmän hydrolyysia kestävä, riippuen valitusta di-15 haposta, alkyleeni- tai polyoksialkyleenisegmenttien pituu desta ja tietenkin polymerointistökiömetristä (polykonden-saation tuloksena saadun polyesteridiolin molekyylipainosta). Edellä selitettyjen mahdollisten vaihtelujen esimerkkinä mainittakoon, että käytettäessä määrättyä diolia, on vaippa, 20 joka on valmistettu oksaalihappoa sisältävästä polyesteri- polyuretaani-polykarbamidihartsista, vähemmän kestävä hydro-lyysiin nähden kuin vastaava hartsi, joka sen sijaan sisältää 2,2-oksi-dietikkahappoa, ja tämä hartsi on puolestaan vähemmän vastustuskykyinen kuin vastaava polymeraatti, joka 25 perustuu glutaarihappoon.

Oikean molekyylipainoalueen käyttäminen peruspolyesterille on myös tämän keksinnön eräs tärkeä tekijä. Koska poly-kondensaatio voidaan kaaviollisesti esittää seuraavasti A1C13 / n + 1_7 HO - R - OH + /~n_7 HOOC - R' - COOH —j-> HO—(-R-0-C0-R’ -C00—}— RÖH (I) n seuraa tästä, että peruspolyesteridiolin molekyylipaino (mpon) riippuu suhteesta — ja symbolin R luonteesta (diolin alkyleeni- tai polyoksialkyleenisegmentti) ja symbolin RT luonteesta (dihapon ristisilloitussegmentti).

li s 71227 Käytettäessä näin ollen esim. 0,373 moolia 2,2-oksidietik- kahappoa ja 0,391 moolia dietyleeniglykolia saadaan laske- n 3 73 maila edellä esitetystä kaavasta ™n = 20, josta kaavan I (R = R’ = -(CHj)j'O”()2~s = mP^i - 80) 5 molekyylipainoksi mpQ^ = 5074. Yleensä analyysin avulla määritelty keskimääräisten molekyylipainojen lukumäärä-arvot pitävät melko hyvin yhtä edellä esitettyjen ennustettujen arvojen kanssa.

Keksintöä sovellettaessa suuret molekyylipainot (toisin 10 sanoen n on arvojen alueella 15 tai tätä suurempi) eivät ole edullisia, ellei esiinny jossain määrin ristisilloit-tumista. Tämä ristisilloittuminen voidaan aikaansaada käyttämällä seoksena diolin kanssa tietty määrä polyolia, esim. triolia, tetrolia tai enemmän kuin kolme hydroksi-15 ryhmää sisältäviä yhdisteitä, joiden esimerkkeinä mainittakoon glyseroli, trimetylolipropaani tai hydratut sokerit, kuten heksoosit tai pentoosit, esim. sorbitoli. Risti-sidosten puuttuessa saadaan itse asiassa sellaisista poly-esteriglykoleista, joiden molekyylipainot ovat suuremmalla 20 alueella (noin 15 tai suurempi) vaippoja, jotka ovat jonkin verran liian joustavia, joten ne toisin sanoen pitenevät liikaa käytössä esiintyvien rasitusten vaikutuksesta, verrattuna katguttikollageenisydämeen. Tämä ilmiö on joskus haitaksi. Haitta voidaan korjata joko pitämällä n suhteel-25 lisen pienenä, esim. rajoissa 2...10, tai käytettäessä poly-esteriglykolia, jossa n on noin 10 tai tätä suurempi, mikä on aikaansaatu lisäämällä noin 0,5...10% edellä mainittuja trioleja tai polyoleja. Keksintöä sovellettaessa voidaan tietenkin käyttää kahden tai useamman dihapon ja/tai diolin 30 seoksia peruspolyesteriglykolin valmistamiseksi.

Edellä esitetyssä polyesteriglykolin kondensaatioreaktio-kaavassa on osoitettu, että kondensaatio voidaan suorittaa lämmössä katalysaattorin (AlCl^) ollessa läsnä. On huomattava, että olosuhteet polykondensaation suorittamiseksi ja 35 haluttujen polyesteriglykolien saamiseksi eivät ole sinänsä uusia, ja että voidaan laajalti käyttää ennestään tunnettuja polyestereiden valmistusolosuhteitat esim. useita tavan- 6 71227 omaisia katalysaattoreita (tai ilman katalysaattoria, jos näin on parempi), ja tavanomaisten polyesteröimislämpö-tilojen ja reaktioaikojen alueita, jotka tavalliset kemistit hyvin tuntevat.

5 Keksinnön mukaan käytettävät polyesteriglykolit voidaan myös kuvata niiden OH-luvulla (No^) , mikä luku vastaa kaliumhydroksidin sitä milligrammojen lukumäärää, joka vastaa polymeraatin yhdessä grammassa olevaa -OH-ryhmien määrää. Tämä lukuarvo voidaan saada molekyylipainon mpQH 10 käänteisarvosta kerrattuna kaliumhydroksidin kaksinkertai sella molekyylipainolla kerrattuna tuhannella. Tämä NOq^-luku voidaan myös saada analysoimalla julkaisussa Anal.

Chem. 3_5 (4), 571 (1963) esitetyn menetelmän mukaan, minkä mukaan tarkasti punnitaan polyesterin näyte (m grammaa), 15 suojataan OH-ryhmät tunnetulla ylimäärällä fenyyli-isosya-naattia, hävitetään ylimääräinen isosyanaatti tunnetulla määrällä dibutyyliamiinia, ja titrataan takaisin ylimääräinen dibutyyliamiini HClO^-liuoksella. Analyysi suoritetaan yhdessä vertailunäytteen kanssa, jossa ei ole mitään poly-20 esteridiolia. Jos tällöin x tarkoittaa sitä HC10,+ :n m moolin määrää, jota käytetään vähemmän vertailunäytteessä kuin tutkittavassa näytteessä (toisin sanoen x = xg - x^ ml, jos HCIO^ on normaali, ja tutkittava näyte on kuluttanut xg ml ja vertailunäyte on kuluttanut x^ ml tätä HClC^-liuosta, 25 on NOqH = 56,1 x/m (mp^Q^ = 56,1). Edellä selitetty 0H- luvun mittaus on mukava tapa mitata polyesteridiolin mole-kyylipaino, joka verrataan siihen molekyylipainon arvoon, joka on johdettu polykondensaatiossa käytetyn glykolin ja dihapon suhteellisista määristä. Suhde on ilmeisesti

56,1 x 2000 mP°H " No0H

30 Polyesteridiolin valmistuksesta mainittakoon lopuksi, että on kokeiltu muitakin valmistusmenetelmiä, jotka on todettu mahdolliseksi vaikkakin vähemmän edulliseksi. Niinpä voidaan soveltaa transesteröimismenetelmää, jonka mukaan lähtö-diolia lämmitetään yhdessä dihapon alemman esterin kanssa 7 71227 ja muodostunut alempi alkoholi poistetaan tislaamalla.

Tätä on kokeiltu käyttämällä dietyleeniglykolia ja dime-tyylioksalaattia, jolloin muodostunut MeOH poistetaan alipaineessa. Mainittakoon myös, että glykolin esipolymeraat-5 teja voidaan saada valmiina kaupan, ja että niitä voidaan käyttää keksinnön mukaisessa menetelmässä edellä selitetyllä tavalla valmistettujen polyestereiden asemesta. US-patentissa 3.778.390 on selitetty muita polyestereitä, joita voidaan käyttää tämän keksinnön mukaan. Yleisesti sanot-10 tuna on keksinnön mukaan edullisesti käytettävien polyesteri-glykolien molekyylipainot rajoissa noin 250...10000.

Edellä selitettyjen polyesteridiolien sitomiseksi katgutti-sydämeen, toisin sanoen pinnoitevaipan muodostamiseksi kat-guttilankaan, ja tämän vaipan saattamiseksi sitoutumaan 15 lankaan asianomaisesti, käytetään edullisesti isosyanaatteja diolien päättämiseksi, koska nämä isosyanaatit voivat täyttää kolme päätehtävää: ensinnäkin ne voivat liittyä kollageeniin joko Van der Waals-voimien vaikutuksesta tai vety-sidosten kautta (uretaani- tai karbamidiryhmien välityksellä, 20 jotka reaktion jälkeen ovat muodostuneet NCO-ryhmistä ja kollageenin polypeptidiamidifunktioista), tai kovalenttises-ti siten, että NCO-ryhmät reagoivat tämän kollageenin vapaiden -N^-ryhmien kanssa (lysiini) tai vapaiden OH-ryhmien kanssa (hydroksiproliini). Keksintöä sovellettaessa pääte-25 tään polyesteridioli täten di-isosyanaateilla (tai polyiso-syanaateilla, jos halutaan enemmän ristisilloittumista).

Isosyanaattien toisena tehtävänä on jonkin verran pidentää ketjua edellyttäen, että käytetty määrä di-isosyanaatteja on hiukan pienempi kuin kaksinkertainen stökiömetrinen määrä 30 suhteessa dioliin.

Isosyanaatin kolmantena tehtävänä on mahdollistaa tuoreeltaan pinnoitetun langan ns. kostea "kovettuminen" langan ollessa levossa. Tämä onnistuu siinä tapauksessa, että pinnoituskalvo yhä ylimäärin sisältää reagoimattomia NCO-35 ryhmiä, jotka tällöin voivat reagoida ympäristön kosteuden kanssa seuraavan reaktiokaavan mukaan, jossa kaavassa R" 8 71227 on isosyanaattiyhdisteen mikä tahansa soveltuva radikaali:

T

R"—NCO + H20 -> R" NH2 + C02 ja R”— NCO + H2N-R" -> R"-NH-C0-NH-R"

Kovettuminen kosteassa edistää pinnoitteen "kuivumista" 5 sileänä ja myötävaikuttaa täten keksinnön mukaisen vaipan erinomaisiin ominaisuuksiin.

Keksinnön mukaan voidaan käyttää monenlaisia eri di-iso-syanaatteja ja polyisosyanaatteja. Voidaan käyttää aii-faattisia ja sykloalifaattisia di-isosyanaatteja, esim.

10 heksaani-di-isosyanaattia tai sykloheksaani-di-isosyanaat- tia, mutta edullisemmin käytetään kuitenkin aromaattisia di-isosyanaatteja näiden suuremman reaktiviteetin takia, jolloin sopivia di-isosyanaatteja ovat p-fenyleeni-di-isosyanaatti, 2,6- ja 2,4-tolueeni-di-isosyanaatti (TDI) 15 tai p-tolyleeni-di-isosyanaatti. Muita sopivia di- ja polyisosyanaatteja on selitetty GB-patentin no 1.430.4-22 sivulla 3.

Käytettävä määrä isosyanaattiyhdistettä suhteessa diolin esipolymeraattiin riippuu vaipalle asetettavista vaati-20 muksista ja sille lopullisesti annettavista ominaisuuksis ta. Di-isosyanaatin ja diolin sopiva moolisuhde on rajoissa 1,1...1,5. Pienempää moolisuhdetta käytettäessä voi ketju pidentyä liikaa, ennen kuin ketjun päättäminen vaikuttaa, ja täten muodostuva di-isosyanaatin polymeraatti voi 25 tulla liian vaikeasti valuvaksi sopivaa pinnoituskäyttöä varten. Käytettäessä toisaalta di-isosyanaatin ja diolin moolisuhteita yli 1,5 voi pinnoitusmateriaalissa muodostua liian paljon vapaita isosyanaattiryhmiä ja lopuksi muodostua liian paljon karbamidisidoksia kosteassa tapahtuvan 30 kovettumisen jälkeen, minkä seurauksena vaippa voi tulla liian jäykäksi. Edellä esitetyt arvot ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja ne voidaan haluttaessa ylittää molemmissa suunnissa.

9 71227

Diolin esipolymeraatin ja di-isosyanaatin välinen reaktio suoritetaan yleensä sekoittamalla komponentit huoneenlämmössä sopivaan liuottimeen, jossa mahdollisesti on katalysaattoria. Katalysaattori on eduksi siinä tapauksessa, 5 että reaktiota on nopeutettava, mutta katalysaattori ei ole aivan välttämätön. Katalysaattorina voidaan edullisesti käyttää tinayhdisteitä, kuten tinaoktanoaattia tai diaminosyklo-oktaania (DABCO), jonka kaava on CH0 - CH,

N - CH? - CH? - N \ S

ch2 - ch2 vaikka voidaan käyttää muitakin tavanomaisia katalysaatto-10 reita, jotka katalysoivat isosyanaatin reaktioita. Käytettävä katalysaattorimäärä on rajoissa 0,1...5%.

Liuottimina voidaan käyttää tolueenia, tetrahydrofuraania (THF), dioksaania, dimetyyliformamidia (DMF), diglyymiä, etyyliasetaattia, asetonia, sellosolviasetaattia, metyyli-15 etyyliketonia, pyridiiniä, jne. Liuottimet on valittava tarpeiden mukaan ja esipolymeraatin haluttujen ominaisuuksien perusteella, jolloin on muistettava, että mitä suurempi polyesteriglykolin molekyylipaino on sitä vähemmän liukoista tämä glykoli on. Metyylietyyliketoni ja sellosolvi-20 asetaatti ovat nykyään parhaiten käytettäviä liuottimia, koska niissä on sopivassa suhteessa yhdistettyinä hyvä liuotuskyky ja tyydyttävät haihtumisnopeudet tuoreeltaan pinnoitetusta vaipasta.

Tuoreeltaan valmistetusta di-isosyanaattipäätteisen esipoly-25 meraatin liuoksesta voidaan vapaiden isosyanaattiryhmien konsentraatio analysoida soveltamalla menetelmää, joka on johdettu edellä selitetystä menetelmästä polyesteridiolin vapaan 0H:n määrittämiseksi. Tätä analyysia varten isosyanaatt ipäätteinen materiaali punnitaan tarkasti (m gram-30 maa) ja lisätään dibutyyliamiinin tolueeniliuosta tunnettua ylimäärää käyttäen. Valmistetaan samalla tavoin vertai-lunäyte, jossa on ainoastaan liuotinta, minkä jälkeen molem- 10 71 227 pia näytteitä lämmitetään jonkin aikaa, ja näytteiden jäähdyttyä suoritetaan titraus takaisin normaalia HCl:a käyttäen (indikaattorina bromikresolivihreä). NC0:n prosenttimäärä saadaan tällöin seuraavasta kaavasta (käy-5 tetty x mmoolia 1 N HC1) ”« NC0 = 4ϋ= (mPnco = -25 Käytettäessä keksinnön mukaan polymeraatin ja liuottimen rajoissa 0,25...1 olevaa painosuhdetta vaihtelee NC0:n prosenttimäärä rajoissa noin 0,35...5,2%, mikä tarkoittaa, että periaatteessa liukenemattoman päätteellisen esipoly-10 meraatin vapaa NCO-prosenttimäärä on noin 1,5...5,2 paino-%, tapauksesta riippuen.

Isosyanaattipäätteisen esipolymeraatin ollessa valmis voidaan sitä käyttää katguttilankojen pinnoittamiseen käyttämällä pinnoitusmenetelmiä, jotka tämän alan ammattimiehet 15 yleensä tuntevat. Näistä menetelmistä mainittakoon pinnoi-tusupotus, suihkutus tai suulakepinnoitus. Eräs edullinen menetelmä selitetään seuraavassa esimerkkien yhteydessä. Pinnoitusliuoksen käyttökelpoiset viskositeetit riippuvat useista tekijöistä, kuten pinnoitusnopeudesta, pinnoitteen 20 halutusta paksuudesta, polymeraatin vapaan isosyanaatin konsentraatiosta, pinnoitteelle annettavista ominaisuuksista, jne. Sopivat viskositeettiarvot saadaan yleensä säätämällä polymeraatin ja liuottimen suhdetta tarpeen mukaan. Rajoissa 50 CP...200 cP olevat viskositeettiarvot huoneen-25 lämmössä soveltuvat yleensä rajoissa noin 1,2 ^um ...HO ...

50 jam.

Langan tultua pinnoitetuksi isosyanaattipäätteisellä poly-meraatilla annetaan langan olla jonkin aikaa ilmassa sen kovettamiseksi. Tänä aikana tapahtuu, kuten edellä mainit-30 tiin, kovettumista kosteuden vaikutuksesta, mikä antaa vaipalle sen lopulliset pinta- ja massaominaisuudet: pehmeyden, sileyden, taipuisuuden ja joustavuuden. Tämä kovettaminen voidaan suorittaa tavallisessa ilmakehässä huoneenlämmössä, tai sitä voidaan nopeuttaa kosteassa uunissa 30...70 11 71227 °C:ssa. Haluttaessa voidaan pinnoituskäsittely toistaa vaipan paksuuden suurentamiseksi tai ensimmäisessä pinnoitteessa mahdollisesti esiintyvien pienien reikien peittämiseksi. Todennäköisyys, että kaksi pientä reikää joutuisi 5 päällekkäin, on todella mitättömän pieni.

Vaipallisen katgutin ollessa lopuksi valmiina steriloidaan se ja pakataan, joko kuiviltaan tai alkoholipitoisiin päällyksiin, kirurgiassa käytettäväksi.

Keksinnön ansiosta saadaan täten valmistetuksi kirurginen 10 ompelulanka, jolla on seuraavat edulliset ominaisuudet: a) siinä on vaippa, joka biohajaantuu nopeudella, joka riippuu pinnoitusolosuhteista ja käytetyn polymeraatin tyypistä, ja joka tarpeesta riippuen on rajoissa noin 10 h... 3... M- viikkoa, 15 b) siinä on homogeeninen reiätön kerros, joka suojaa langan sydäntä nopealta entsymaattiselta hajaantumiselta, c) sillä on sopivan sileä pinta, mikä mahdollistaa nopean ja helpon ompelutyön ja samalla estää solmujen luisumisen, d) sen valmistus on yksinkertaista ja halpaa, 20 e) vaipan vetolujuusominaisuudet jännityksen alaisina ovat verrattavissa alla olevan katgutin ominaisuuksiin, eikä vaippa rikkoudu lankaa venytettäessä. Itse asiassa pinnoituspolymeraatti on hiukan enemmän venyvä kuin kat-guttisydän.

25 f) vaippa tarttuu hyvin kiinni katguttiin, g) vaippa vähentää kudosten reaktioita ompelun jälkeen, verrattuna normaalin katgutin vaikutukseen (riippumatta siitä, onko tämä katgutti käsitelty kromilla tai ei).

Käytännöllinen sovellutus teollisuudessa 30 Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä oheisen piirustuksen perusteella.

Tämän piirustuksen kuvio 1 esittää kaaviollisesti kojetta katguttilangan pinnoittamiseksi keksinnön mukaisella päät-teellisellä esipolymeraatilla.

12 71 227

Kuvio 2 esittää diagrammina kolmen pinnoitetun katgutti-langan ja yhden pinnoittamattoman vertailulangan toisiinsa verrattuja vastustuskykyjä mikrobiologiseen hajottavaan vaikutukseen nähden.

5 Esimerkki 1

Sekoitettiin yhteen 0,0315 moolia perfluoz^iadipiinihappoa ja 0,05 moolia 1,6-heksaanidiolia typpeä suojakaasuna käyttäen. Seos pidettiin 1,5 h 110 °C:ssa ja lisättiin perusteellisesti sekoittaen 0,-05 g kuivaa AlCl^a (esteröimis-10 katalysaattoria), minkä jälkeen paine alennettiin arvoon 0,7 Pa kondensaation yhteydessä muodostuneen veden haihduttamiseksi. Lopuksi seosta lämmitettiin M- h 200 °C:ssa ja 1 h 235 °C:ssa, minkä jälkeen seos jäähdytettiin kuivassa typpikaasussa ja varastoitiin sellaisenaan. Tuote oli 15 viskoosista nestettä. 5 g tätä dioliesipolymeraattia liuo tettiin 7,5 ml:aan tetrahydrofuraania ja lisättiin sekoittaen 0,5 g tolyleeni-di-isosyanaattia. Reaktioseoksen oltua muutamia minuutteja huoneenlämmössä pinnoitettiin kiil-loitettu ja parkitsematon 0,3 mm paksu katguttilanka upot-20 tamalla se tähän viskoosiseen nesteeseen, minkä jälkeen lanka kuivattiin. Liuotin poistettiin ilmasuihkussa 60 °C: ssa, minkä jälkeen pinnoitetun langan annettiin kovettua antamalla sen olla 24 h ilmassa 60 °C:ssa. Vaipan paksuuden mittaamiseksi suoritettiin samat käsittelyt, mutta li-25 sättiin polymeraattiliuokseen pieni määrä metyleenisinistä. Täten voitiin pinnoitteen paksuus mitata mikroskoopin avulla tarkastamalla langasta mikrotomin avulla leikatussa osassa olevan värjääntyneen ympyrämäisen alueen leveyttä. Todettiin, että pinnoitteen paksuus oli noin 10 ’>am.

30 Värjäämättömän pinnoitetun katgutin hajaantuminen kokeiltiin rotissa seuraavasti: vaipallisia langanpätkiä ja vaipatto-mia vertailulanganpätkiä, joiden pituus oli noin 4 cm, ommeltiin useisiin koerottaryhmiin (Sprague Dawley) kuuluvien koe-eläinten ihon alle. Vertailulangat oli käsitelty kro-35 millä. Vastaavasti kahden, seitsemän ja viidentoista päivän pituisten aikajaksojen jälkeen eräät koe- ja. vertailu- 13 71 227 eläimet tapettiin ja haavat tutkittiin histologisesti. Todettiin, että tämän esimerkin mukaan suojatut langat pysyivät pääasiallisesti hajaantumattomina kahden ja seitsemän päivän jälkeen, ja että kudoksen turvotus ja tulehdus 5 oli vähäistä ja selvästi vähäisempää kuin mitä kahden päi vän jälkeen havaittiin kromilla käsiteltyjen katgutti-lankojen ympärillä. Viidentoista päivän jälkeen olivat tämän esimerkin mukaan pinnoitettujen lankojen vaipat ainoastaan osittain syöpyneet, kun taas vertailulangat olivat 10 varsin paljon hajaantuneita.

Esimerkki 2

Sekoitettiin 50 g (0,373 moolia) 2,2-oksi-dietikkahappoa, 44,5 g (0,391 moolia) dietyleeniglykolia ja 0,05 g AlCl^a ja seos lämmitettiin seuraavan käsittelyohjelman mukaan: 1 5 Aika (h)_Lämpötila (°C) Paine (Pa) 1 110 101,3 kPa 0,5 135 101,3 kPa 1 135 266 Pa 1 135 6,6 20 4 200 6,6 1 235 6,6

Muodostuneen polyesterin annettiin jäähtyä, minkä jälkeen se liuotettiin kuivaan kloroformiin ja sitten suodatettiin lasisulatteen avulla katalysaattorin poistamiseksi. Liuos 25 haihdutettiin alipaineessa, jolloin saatiin väritön vaha- mainen materiaali. No^^-luku analysoitiin edellä selitetyllä tavalla ja todettiin sen olevan 4,650, mikä läheisesti vastaa teoreettista arvoa. Polyesteridioli laimennettiin metyylietyyliketonilla tai sellosolviasetaatilla 52,5 30 paino-prosenttiseksi liuokseksi, joka varastoitiin varasto-liuoksena .

Edellä selitetyn polyesteriglykoliliuoksen 3 g (0,0035 moolia) painavia osia laimennettiin edelleen 3 g :11a metyyli-etyyliketonia (tai sellosolviasetaattia) 26,3 paino-prosent- 14 71227 tisten liuosten valmistamiseksi, ja jokaiseen liuokseen lisättiin siten laskettu tolueeni-di-isosyanaattimäärä, että saatiin seuraavat di-isosyanaatin ja diolin suhteet: a) 1,1 b) 1,3 ja c) 1,5. Edellä mainittuihin liuoksiin 5 lisättiin edelleen 0,25 paino-% diaminobisyklo-oktaanin kiinteää polymeraattia katalysaattorina. Täten saatuja NCO-päätteisten polyesteriglykolin liuoksia käytettiin katguttilankojen pinnoittamiseksi kuvion 1 kaaviollisesti näyttämässä kojeessa. Tässä kojeessa on kuppi 1, joka on 10 ruostumatonta terästä tai jotain muuta inerttiä materiaalia, ja jonka pohjaan on porattu pieni reikä 2. Kuppiin täytetään polymeraattiliuosta 3. Reiän 2 halkaisija on sovitettu siten, että katguttilanka pääsee vapaasti menemään reiän läpi mutta reikä on niin pieni, että se pääasi-15 allisesti estää polymeraattiliuoksen valumasta langan ympäriltä reiän läpi. Katgutti H kiinnitetään vetolankaan 5, joka menee pyörän 6 ympäri, ja lanka voidaan kelata rullalle 7 tässä ei näytetyn käyttölaitteen (moottorin tai kämmen avulla). Kojeen käynnistämiseksi katguttilanka pujote-20 taan alhaalta päin reiän läpi, kutistetaan langan 5 ympärille ja koko yhdistelmä vedetään vakionopeudella (1 cm/ sek tässä esimerkissä), kunnes langan koko pituus on saatu pinnoitetuksi saattamalla lanka menemään kuvun läpi. Kojeen mitat säädetään siten, että pinnoitettu lanka juuri 25 riippuu rullasta 6 tätä koskettamatta, jotta äsken muodostettua pinnoitetta ei vahingoitettaisi. Tämän jälkeen lanka irroitetaan ja annetaan sen olla kosteassa ilmassa kovettumista varten. Tässä esimerkissä tämän ajan pituus oli noin *+ 8 h. Tämän ajan kuluttua vaippa katsottiin täysin kovettu-30 neeksi ja sen pinta oli sileä ja kiiltävä. Lasilevyille valettuihin, samaa polymeraattia oleviin kalvoihin kohdiste-tutu kokeet osoittivat infrapunaspektrometrian avulla vapaiden NCO-ryhmien puuttumisen jo 12 tunnin kuluttua 40 °C:ssa (Xcjj) kohdassa 2.2 240 cm ). On mielenkiintoista todeta, 35 että täten valmistetut pinnoitetut katguttilangat olivat pääasiallisesti läpikuultavat, kun taas pinnoittamaton katgutti on läpikuultamatonta. Tämä ominaisuus, joka todennäköisesti aiheutuu molempien materiaalien taittoindeksien sopivasta yhteensopeutuvuudesta, on kaupallisesti mielenkiin- is 71227 toinen.

Tarkastettaessa nyt niitä eroja, jotka saatiin edellä mainittuja tyyppejä a), b), c) olevilla pinnoitteilla todettiin, että polymeroituminen tapahtui nopeimmin niissä pin-5 noitteissa, joilla oli suurin NCO/OH-suhde, mutta lopullisissa ominaisuuksissa ei todettu paljonkaan eroa, jolloin kuitenkin tyypin c) mukainen näyte oli jonkin verran jäy-kempi kuin muut näytteet, kuitenkin ilman sanottavaa merkitystä. Kaikilla näytteillä oli erittäin hyvät käsittely-10 ominaisuudet ompelua varten, ei esiintynyt solmun luistamista ja näytteet sopeutuivat hyvin katgutin turpoamiseen kun katgutti joutui kosketukseen vesinesteiden kanssa. Käsittelyjen aikana ei havaittu vaipan rikkoutumista. Pinnoitteiden edellä selitetyllä tavalla mitattu paksuus oli rajoissa 15 2...5 /u m.

Esimerkki 3

Valmistettiin kuuden polyesteridiolin sarja (näytteet A...F) jolloin näytteet A...C valmistettiin dietyleeniglykolista ja oksaalihaposta ja näytteet D...F 2,2-oksi-dietikkahapos- 20 ta. Dihapon ja diolin moolisuhteita muutettiin polyesterei-den eri molekyylipainojen saamiseksi. Reaktio-olosuhteet olivat samat kuin esimerkissä 2 selitetyt. Seuraavaan taulukkoon I on merkitty tiedot eri näytteistä, mukaanluettuna n-arvot (ks johdantoa), joista käytetyt COOH/OH-suhteet 25 laskettiin, ja kokeelliset n-arvot laskettiin edellä selitetyllä tavalla kokeellisesti määritetystä molekyylipainosta.

Taulukko I

Näyte dihappo n (teoreettinen) NoQH mpQH (NJJ;sta) A oksaalihappo 1,2 390 290 1,04 30 B " 4 146 765 3,9 C " 5 135 830 4,3 D oksi-dietikkähappo 18 26,4 4250 16,7 E " 14 34,3 3260 12,7 F " 3 173 650 2,3 71 227 1 6 Näytteiden A...F polyesteridiolit laimennettiin 26,3 prosenttisiksi liuoksiksi metyylietyyliketonilla (tai iso-butyyliketonilla) ja lisättiin sellainen määrä tolyleeni-di-isosyanaattia, että saatiin isosyanaatin esipolymeraatti-5 liuoksia, joiden NCO/OH-suhde oli 1,5 ja joissa oli 0,25% diaminobisyklo-oktaania. Näitä liuoksia käytettiin sitten katguttilankojen pinnoittamiseksi esimerkin 2 yhteydessä selitetyssä kojeessa, 1 cm/sek nopeudella. Lankojen halkaisija oli 0,5 mm. Sen jälkeen, kun pinnoitetut langat 10 oli kovetettu, kokeiltiin näiden lankojen käsiteltävyys- ominaisuuksia vetämällä, ompelemalla ja sitomalla. Todettiin, että kaikki näytteet A, B, C ja F olivat hyviä, kun taas näytteiden D ja E vaippojen joustavuus oli liian suuri asianmukaista käsittelyä varten, mikä aiheutui siitä, että 15 oli käytetty suuremman molekyylipainon omaavia polyesteri-dioleja. Tätä varten valmistettiin muita näytteitä, jotka olivat samanlaiset kuin D ja E, mutta dietyleeniglykolin 0,05 ekvivalentti korvattiin trimetyiolipropaanin 0,05 ekvivalentilla. Päätettäessä täten modifioituja polyeste-20 riglykoleja tolueeni-di-isosyanaatilla edellä selitetyllä tavalla ja pinnoitettaessa katguttilankoja näillä glykoleilla, saatiin vaippoja, joiden kimmoisuus oli paljon pienempi sen ansiosta, että oli muodostunut ristisidoksia.

Esimerkki M- 25 Valmistettiin tarkasti edellisen esimerkin näytettä F vastaava isosyanaattipäätteisen polymeraatin liuos, johon lisättiin 0,5% bromikresolisinistä, minkä jälkeen tätä liuosta käytettiin katguttilankojen pinnoittamiseen (1,4 m pituuksina). Langat olivat eri laatuja (No 1-0, 2-0, 3-C, mikä vas-30 taa paksuuksia 0,40; 0,35 ja 0,30 mm). Pinnoitusnopeus oli 1 cm/sek. Eräissä tapauksissa langat pinnoitettiin kahdesti (2 läpikulkua), jolloin välillä oli 30 min pituinen kovetus-aika. Tänä aikavälinä isosyanaattiliuokset suojattiin kosteudelta ennenaikaisen polymeroitumisen välttämiseksi.

35 Lopullisen kovettumisen jälkeen pinnoituspaksuudet mitattiin sekä punnitsemalla (paljas katgutti oli ennalta kuivattu P205:n avulla vakiopainoon) että mikroskoopin avulla seuraa- 17 71227 vassa selitetyllä tavalla. Tulokset on esitetty seuraa-vassa taulukossa: Läpikulkujen Pinnoitteen

Langan no_määrä_paksuus (/um) 5 1-0 1 2 1-0 2 6 2- 0 1 1,5 3- 0 1 1,2 3-0 2 4,5 10 Nämä lukuarvot näyttävät, että toinen pinnoituskäsittely enemmän kuin kaksinkertaistaa vaipan pinnoitepaksuuden. Kaksoispinnoituksen etuna on, että saadaan tehokkaasti peitetyksi sellaiset pienet reiät, jotka mahdollisesti ovat muodostuneet ensimmäisen pinnoituksen yhteydessä, ja jotka 15 muuten toimisivat katguttisydämen syöpymiskohtina.

Esimerkki 5

Soveltamalla esimerkissä 2 selitettyä menetelmää valmistettiin vaipallisen katgutin kolme näytettä C, F ja G. Näytteet C ja F olivat identtisestä samanlaiset kuin mainitun 20 esimerkin vastaavat näytteet C ja F, ja näyte G valmistettiin samanlaisesta polymeraatista, mutta käyttämällä di-happona glutaarihappoa, jolloin välituotteena saadun poly-esteriglykolin n-arvo oli noin 4. Vaipan paksuus oli noin 6...8 /im ja vaippa koostui kahdesta pinnoitekerroksesta 25 (2 läpikulkua).

Edellä mainituilla kolmella näytteellä ja yhdellä pinnoitta-mattomalla vertailunäytteellä suoritettiin entsyymin aiheuttamaa hajaantumista kuvaavat kokeet seuraavasti:

Ennen pinnoittamista 60 cm pitkä katguttilanganpätkä (No 5, 30 0,5 mm) kelattiin Petri-kulhoon ja kostutettiin 3 ml :11a alkoholi-vesipuskuria, jonka pH-arvo oli 7,5 (0,05 M fosfaattia + 0,9% NaCl). 20 minuutin kuluttua puskuri kaadettiin pois ja kulhoon lisättiin seos, jossa oli 1 ml puskuria ja 12 5..

10 ml Na J-vesiliuosta (aktiviteetti ImCurie). Sekoitet- 71227 tiin 20 minuuttia, minkä jälkeen lisättiin 20^1 kloramiinin T-liuosta (100 /ug), jossa oli 50 mg/1 kloramiinia T edellä mainitussa NaCl-fosfaattipuskurissa. Sekoitettiin edelleen 20 minuuttia, minkä jälkeen vuoron perään lisät-5 tiin 0,1 ml SjO^-liuosta (1,334- g/1 NaCl-fosfaattipusku-rissa), sitten 0,5 ml 0,4 M KJ-liuosta samassa puskurissa, ja lopuksi 0,5 ml tert.butyyli-OH. Puolen tunnin kuluttua neste poistettiin ja lanka huuhdottiin perusteellisesti useilla 5...6 ml suuruisilla erillä edellä mainittua alkoholi 0 livesipuskuria. Tämän jälkeen katgutti myös huuhdottiin normaalilla steriloimisliuoksella, jota käytetään katgutti-ompelulankojen säilyttämiseen. Langanpätkät kuivattiin ja leikattiin neljään osaan, joista kolme osaa pinnoitettiin, päät mukaanluettuina, edellä mainittujen näytteiden C, F ja 15 G valmistamiseksi, ja neljäs osa jätettiin pinnoittamatto-maksi (vertailu). Tämän jälkeen näytteiden annettiin olla pH 7,5-puskurissa 48 h, kunnes radioaktiivista jodia ei enää vapautunut. Radioaktiviteetin mittaukset tehtiin käyttämällä kojetta Gamma Radio Spectrometer (Packard Model 300). 20 Tässä spektrometrissä mitataan koko näytteen laskenta (riippumatta sen koosta). Näytteiden hajaantumiskokeet suoritettiin seuraavasti:

Jokainen lanka pantiin koeputkeen, jossa oli 5ml liuosta, jonka pH oli 7,4 (0,07 M fosfaattipuskuria), jossa oli 25 NaCl (0,08 M), CaC^ (0,01 M), NaN^ (0,2 mg/ml), strepto- mysiinisulfaattia (0,05 mg/ml) ja kollagenaasia (0,002 mg/ ml). Ajoittain otettiin sadan /il:n näytteitä täten vapau- 125 tuneen liuenneen J:n radioaktiviteetin mittaamiseksi. Mittaukset suoritettiin ensin tunnittaisten aikajaksojen 30 jälkeen ja tämän jälkeen päivittäisten aikajaksojen jälkeen. Joka päivä entsyymiliuokset korvattiin identtises-ti samanlaisilla tuoreilla liuoksilla. Tulokset on esitetty kuvion 2 käyrästössä. Tämä käyrästö kuvaa ajan funktiona jodin vapautumista prosentteina koko alkuaan läsnäolevas-35 ta jodimäärästä. Saadut käyrät on merkitty näytteellä, jota ne kuvaavat. Käyrät näyttävät, että oksaalihappoon perustuva polymeraatti antaa noin 10...12 h pituisen tehokkaan suojan, minkä jälkeen entsyymi alkaa vaikuttaa langan sydämeen 19 71 227 (käyrä C on likimain yhdensuuntainen vertailukäyrän kanssa). Vaikutus näytteeseen F oli paljon hitaampi, mikä täten antoi sopivan suojan noin 2 viikoksi. Näyte G (glutaarihap-po) oli melko inertti vastaavan jakson aikana.

Esimerkki 6

Toistettiin esimerkki 2, mutta käytettiin dietyleeniglykolin asemesta 75,66 g (0,380 moolia) tetraetyleeniglykolia, ja 0,015 moolia glyserolia. Täten saatu polyesteri oli vaha-maista kiinteää ainetta, jota käsiteltiin 1,5 ekvivalentilla tolyleeni-di-isosyanaattia dimetyyliformamidissa isosya-naatti-esipolymeraatin 18% kiinteitä aineita sisältävän liuoksen saamiseksi. Tätä liuosta käytettiin katguttipätkien pinnoittamiseen esimerkissä 2 selitetyllä tavalla. Pinnoitettujen lankojen annettiin kuivua ilmassa huoneenlämmössä 48 h, minkä jälkeen ne upotettiin veteen, jossa niiden annettiin olla 12 h dimetyyliformamidin kaikkien tähteiden poistamiseksi. Lankojen kuivuttua niissä oli sileä 10...12 /um pinnoite, ja niiden käsittelyominaisuudet olivat hyvät.

Claims (10)

20 7 1 2 2 7

1. Katgutti-ompelulanka, joka on pinnoitettu polyesteriin perustuvalla hartsilla, tunnettu siitä, että hartsi on sitoutunut katguttisydämeen karbamidi- ja/tai ure- 5 taani-silloitusryhmien välityksellä siten, että muodostuu kiinnitarttuva, suojaava, taipuisa vaippa, joka on hydro-lyyttisesti mutta ei entsymaattisesti hajaantuva.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen lanka, tunnettu siitä, että hartsina on polyesteriglykoliin perustuva hart- 10 si, joka on päätetty polyisosyanaatilla ja jossa on uretaani- ja karbamidi-ketjunpidennysryhmiä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen lanka, tunnettu siitä, että hartsivaippa perustuu polyestereihin, jotka sisältävät suoraketjuisia segmenttejä, jotka on johdettu 15 alifaattisista ja sykloalifaattisista glykoleista, joissa on 3...12 hiiliatomia, ja polyoksialkyleeniglykoleista, esim. polyetyleeniglykolista ja polypropyleeniglykolista, joissa on 2...15 polyoksialkyleeniyksikköä.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen lanka, tunnettu 20 siitä, että hartsi myös sisältää haaraketjuisia segmenttejä, jotka on johdettu hydroksiyhdisteistä, joissa on enemmän kuin kaksi -OH-ryhmää, esim. trioleista, tetroleis-ta tai polyoleista, kuten glyserolista, trimetylolipropaa-nista ja hydratuista monosakkarideista.

5. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen vaipallisen langan valmistamiseksi, tunnettu siitä, että menetelmän vaiheina - polymeroidaan ainakin yksi dihappo vähintään yhden poly-olin yhden tai useamman ekvivalentin kanssa ja täten 30 saadaan hydroksiloitunut polyesteri 2i 7122 7 - päätetään tämä polyesteri 1---2 ekvivalentilla vähintään yhtä polyisosyanaattia niin, että saadaan isosyanaatti-päätteinen polymeraatti - pinnoitetaan katguttilanka vähintään yhdellä kerroksella 5 isosyanaattipäätteistä polymeraattia ja - kovetetaan tämä pinnoitettu lanka kosteissa olosuhteissa.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että käytetään n ekvivalenttia dihappoa ja n+1 ekvivalenttia polyolia, jolloin n on rajoissa noin 1,1___20.

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että polyolina on dioli.

8. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että polyolina on seos, jossa on diolia ja 0,5...10 paino-% polyolia, joka on valittu triolien, tetro- 15 lien ja hydrattujen sokereiden joukosta.

9. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että käytetään polyisosyanaattia noin 1...1,5 ekvivalenttia mainitun hydroksiloidun polyesterin ekvivalenttia kohden.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että polyisosyanaattina on di-isosyanaatti, joka on valittu p-tolyleeni-di-isosyanaatin ja 2,4-tolu-eeni-di-isosyanaatin (TDI) parista.

11. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet-25 t u siitä, että päättämisvaiheeseen myös sisältyy hydroksiloidun polyesterin ketjun pidentäminen polyisosyanaatin kanssa tapahtuvan reaktion avulla, ja kovetusvaiheeseen myös sisältyy pinnoitteen saattaminen tarttumaan kiinni katguttisydämeen siten, että muodostuu karbamidi- ja ure-30 taanisiltoja katgutti-kollageenin vapaiden -NH2-ja -OH-ryhmien kanssa. 22 7 1 2 2 7

12. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että kovetus suoritetaan antamalla langan olla tavallisessa ilmassa huoneenlämmössä tai lämmittämällä kosteassa uunissa.

5 Patentkrav