FI70517B - Foerfarande foer framstaellning av jaernpreparat avsett foer grisor - Google Patents

Description

7051 7

MENETELMÄ PORSAILLE ANNETTAVAN RAUTAPREPARAATIN VALMISTAMISEKSI - FÖRFARANDE FÖR FRAMSTÄLLNING AV JÄRNPREPARAT AVSETT FÖR GRISAR

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä porsaille annettavan rautapreparaatin valmistamiseksi, joka preparaatti annetaan suun kautta ja joka vaikuttaa kohottamalla porsaan hemoglobiiniarvoa ja edistämällä porsaan kasvua.

Sikataloudessa käytetään nykyisin nimellä Pigfer tunnettua, rautadekstraania sisältävää valmistetta, jolla kohotetaan porsaiden veren hemoglobiinipitoisuutta. Tätä valmistetta annetaan porsaille ruiskuttamalla se suoraan lihakseen. Rautadekstraanin ohella muita tunnettuja eläimille annettavia rautapitoisia aineita ovat mm. rautafumaraatti, -glutamaatti, -laktaatti ja -sitraatti.

Mainitun rautadekstraania sisältävän valmisteen epäkohtana on sen korkea hinta. Lisäksi valmisteen antaminen porsaille ruiskeina on suhteellisen hankalaa.

US-patentti julkaisuista 2 489 758 ja 2 489 761 tunne taan edelleen puristettu, rautapitoinen suolakappale, joka on tarkoitettu eläinten nuoltavaksi. Rautaa sisältävän yhdisteen pitoisuus kappaleessa on enintään 2-3 %, yleensä alle 1 %. Tällaisessa suolakappaleessa on ongelmana rautaa sisältävän yhdisteen poishuuhtoutuminen, ja julkaisuissa esitetään ongelman ratkaisuksi se, että käytetään yhdisteitä, jotka ovat liukenemattomia veteen ja suolaliuoksiin. Eräänä esimerkkinä tällaisista yhdisteistä on mainittu eräiden rasvahappojen rautasuolat.

Tämän keksinnön tarkoituksena on muodostaa menetelmä sellaisen porsaille annettavan rautapreparaatin valmistamiseksi, jossa rautaa sisältävän yhdisteen pitoisuus voi olla korkea ja jossa mainitut rautadekstraanin käyttöön liittyvät epä- 2 70517 kohdat on vältetty. Tunnusomaista keksinnölle on se, että rautapreparaatti valmistetaan käyttäen lähtöaineena mänty-saippuaa, jossa mäntyöljyn rasva- ja hartsihapot, kuten öljy-, linoli-, palmitiini- ja abietiinihappo, ovat natrium-suoloina, saattamalla mäntysaippua vesiliuokseksi ja suorittamalla rautasuolojen saostus rautaa sisältävällä reagens-silla, kuten ferrosulfaatilla tai ferrikloridilla, ja liuottamalla saatu rautasuolojen seos ruokaöljyyn.

Keksinnön mukaan mainittu rautasuolojen seos liuotetaan ruokaöljyyn sopivimmin painosuhteessa n. 1:1. Tällä tavoin valmistetun rautapreparaatin etuna on se, että porsaat voivat syödä tai juoda sen joko sellaisenaan tai rehuun sekoitettuna. Täten vältytään hankalalta ruiskeiden antamiselta. Rautapreparaattiin kuuluva ruokaöljy toimii kantajana, johon rasvahappojen rautasuolat helposti liukenevat ja jonka ansiosta porsaat hyväksyvät preparaatin ilman minkäänlaista vieroksumisongelmaa.

Keksinnön mukaisen menetelmän oleellisena etuna on edelleen se, että rautapreparaatin valmistus tulee erittäin halvaksi. Preparaatin perustana ovat mäntyöljyn rasva- ja hartsihapot, joita syntyy seiluloosateollisuuden sivutuotteena. Nämä hapot seostetaan mäntyöljystä natriumhydroksidi1la, jolloin syntyy mäntysaippuaa, jota käytetään keksinnön mukaisen rautapreparaatin valmistuksen lähtöaineena. Rasva- ja hart-sihappojen natriumsuoloista muodostuva mäntysaippua saatetaan vesiliuokseksi, josta happoanionit saostetaan sopivalla rautaa sisältävällä reagenssi11a, kuten ferrosulfaatilla tai ferrikloridilla. Tuloksena on rasva- ja hartsihappojen rautasuolojen seos, josta saadaan ruokaöljyä lisäämällä rautapreparaatti, joka on annettavissa eläimille sellaisenaan .

Mäntyöljyn sisältämiä rasva- ja hartsihappoja ovat mm. öljyhappo, linolihappo, palmitiinihappo ja abietiinihappo, ja keksinnön mukaisesti valmistettu rautapreparaatti sisäl- 3 70517 tää näin ollen suolaseosta, jossa on kaikkien näiden happojen rautasuoloja.

Keksintöä selostetaan seuraavassa yksityiskohtaisemmin esimerkkien avulla kuvaamalla ensin rautapreparaattien valmistusta sekä sen jälkeen niillä suoritettua koetta. Tässä yhteydessä viitataan oheiseen piirustukseen, jossa

Kuvio 1 esittää porsaiden veren hemoglobiiniarvojen muuttumista määrätyllä aikavälillä rautapreparaatin antamisen jälkeen, ja

Kuvio 2 esittää porsaiden painon kasvua vastaavalla aikavälillä.

Es imerkk i__l

Porsaille annettavan rautapreparaatin valmistuksen lähtöaineena oli mäntysaippua, joka sisälsi rasva- ja hartsihappo-jen, kuten öljy-, linoli-, palmitiini- ja abietiinihappojen natirumsuoloja. Mäntysaippua saatettiin vesiliuokseksi, johon lisättiin ferrosulfaattia. Tällöin liuoksen sisältämät happoanionit saostuivat kahdenarvoisina rautasuoloina, jotka otettiin talteen tavanomaiseen tapaan. Saaduista rautasuo-loista muodostettiin rautapreparaatti liuottamalla ne soija-öljyyn painosuhteessa 1:1.

Esimerkki 2

Esimerkissä 1 esitetyn mukainen mäntysaippua saatettiin vesiliuokseksi, johon lisättiin ferrikloridia . Tällöin liuoksen sisältämät happoanionit saostuivat kolmenarvoisina rautasuoloina, jotka otettiin talteen tavanomaiseen tapaan. Saaduista rautasuoloista muodostettiin rautapreparaatti liuottamalla ne soijaöljyn painosuhteessa 1:1.

4 70517

Koetulokset

Saatuja rautapreparaatteja käytettiin kokeessa, jossa 4 vrk:n ikäisille porsaille annettiin rautaprepraatteja ja sen jälkeen mitattiin seuraavan kolmen viikon kuluessa tapahtuneet painon ja veren hemoglobiinipitoisuuden muutokset. Kokeessa oli mukana 11 porsasta, joista kolmelle annettiin ruiskeena tunnettua rautadekstraanipitoista Pigfer-prepa-raattia (ryhmä A), kolmelle syötettiin keksinnön mukaisesti valmistettua, kahdenarvoisia rautasuoloja sisältävää rauta-preparaattia (ryhmä B), kahdelle syötettiin keksinnön mukaisesti valmisettua, kolmenarvoisia rautasuoloja sisältävää rautapreparaattia (ryhmä C) ja kolmelle ei annettu minkäänlaista rautapreparaattia (ryhmä D). Rautapreparaatteja annettiin ryhmien A-C porsaille siten, että kunkin porsaan saama rautamäärä oli 100 mg.

Oheisen piirustuksen kuviossa 1, jossa on esitetty kokeessa mukana olleiden porsaiden veren hemoglobiinipitoisuuden muuttuminen rautapreparaatin antamisen jälkeen, edustaa vaaka-akseli aikaa ja pystyakseli hemoglobiinipitoisuutta grammoina 100 mlrssa verta. Kuviosta nähdään, että tunnettua Pigfer-valmistetta saaneilla porsailla hemoglobiiniarvot paranivat lievästi kokeen aikana, että keksinnön mukaisia preparaatteja saaneilla porsailla arvot heikkenivät jonkin verran, ja että ilman rautapreparaatteja jätetyillä porsailla arvot heikkenivät varsin selvästi. Tulokset siis osoittavat, että keksinnön mukaisilla rautapreparaatei1la voidaan kohottaa porsaiden veren hemoglobiiniarvoja oleellisesti siitä, mitä ne olisivat ilman raudan antamista.

Piirustuksen kuviossa 2, joka esittää porsaiden painon lisääntymistä kokeen aikana, edustaa vaaka-akseli aikaa ja pystyakseli porsaiden painoa kiloina. Kuviosta nähdään, että Pigfer-preparaattia saaneiden porsaiden ja keksinnön mukaisia preparaatteja saaneiden porsaiden kasvun välillä ei ollut merkittäviä eroja, kun taas ilman rautapreparaattia 5 70517 jätettyjen porsaiden kasvu oli kahdessa tapauksessa kolmesta selvästi hitaampaa.

Kokeen tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että koko kolmen viikon pituisen kokeen aikana ryhmille B ja C annettiin keksinnön mukaisia rautapreparaatteja yhden ainoan kerran. Jos keksinnön mukaisia preparaatteja annetaan porsaille hieman useammin, päästään niillä aivan ilmeisesti yhtä hyviin tuloksiin kuin tunnetulla Pigfer-preparaati1la. Ottaen huomioon, että keksinnön mukaiset preparaatit ovat olennaisesti halvempia ja että niiden antaminen porsaille on olennaisesti yksinkertaisempaa, on keksinnöllä tällöin saavutettavissa olennainen etu siihen verrattuna, mikä on ollut ennestään tunnettua.