FI69241B - Provtagningsinstrument foer papa-slemprov i t-zonen - Google Patents

Description

69241

Papa-limanäyte-T-vyöhyke-näytteenotin

Keksintö kohdistuu sytologiseen näytteenottovälineeseen kohdunkaulakanavasta irronneiden solujen keräämiseksi.

Taustatekniikkaa kuvataan alla viitaten oheisiin piirustuksiin 1, 2, 3 ja 4, jotka ovat vastaavia, hieman kaaviollisia, pääasiassa aksiaalisia leikkauksia emätinontelosta ja jotka esittävät sivukuvana suosituimpia tunnettuja, nykyisin käytettyjä sytologisia näytteenottovälineitä.

Kussakin tunnetussa kohdunkaulan sytologisessa näytteenotto-menetelmässä tarkoituksena on koota suuri määrä soluja, jotka ovat muodostuneet kohdunkaulassa ja vähemmässä määrin kohdussa ja jotka sijoitetaan aluslevylle ja "kiinnitetään” levittämällä kiinnitintä solujen säilyttämiseksi. Sopivan käsittelyn jälkeen lääketieteellisessä laboratoriossa tapahtuva myöhempi mikroskooppinen tutkimus paljastaa, onko läsnä epänormaaleja soluja vai ei, jotka osoittavat syöpää tai viottumia, joita pidetään syövän esiasteina.

Kuten kuviossa 1 esitetään, eräässä menetelmässä emätin 1 laajennetaan tähystimellä 2, niin että kohdunkaulan emätinosaa 11 voidaan tutkia, ja melamaista kaavinta 3 käytetään keräämään irtosoluja emättimen takapohjukasta 4. Papanicolaou valitsi tämän alueen näytteenottoon, koska pääasiassa kaikilta kohdunkaulan alueilta ja emättimestä irronneet solut kertyvät emättimen pohjukkaan, vaikka Papanicolaou tosin ehdotti näytteenottoa tältä alueelta imun avulla. Valitettavasti solut alkavat kuitenkin huonontua välittömästi irtoamisen jälkeen siihen pisteeseen asti, jossa ainakin suurella osalla emättimen pohjukan limanäytteestä saaduista soluista on vain vähän tai ei lainkaan diagnostista arvoa. Lisäksi vaikka soluja saadaan tavallisesti suuria määriä, ei tietyllä hetkellä emättimen pohjukassa olevien solujen 2 69241 lähtökohtia tunneta, niin ettei voida olla varmoja siitä, että saadaan soluja syövälle alttiilta alueilta. Nyt tiedetään, että n. 50 %:n virheellinen negatiivinen tulos on odotettavissa emättimen pohjukan limanäytt.eistä, toisin sanoen jopa tutkimuksen jälkeen noin puolet leviävän kohdunkaulakanavan syöpä- ja kohdunkaulan epiteelin sisäisistä uudiskasvutapauksista jää havaitsematta. Koska emättimen pohjukan limanäytteet kuitenkin voidaan ottaa nopeasti, helposti ja halvalla, niitä käytetään yhä suuressa määrin, erityisesti kun suuren väestömäärän seulontaan on käytettävissä rajoitetusti varoja.

Niin aikaisin kuin v. 1947, eli vuonna, jolloin hakemus, joka johti Ayre US-patenttiin n:o 2 471 088, jätettiin, tiedettiin, että valtaosa viottumista, jotka johtivat leviävään kohdunkaulakanavan syöpään, ovat peräisin aaltoilevalta kehärajalta 5 kohdunkaulan ulkopuolisen epiteelin 17 suomuisten solujen ja kohdunkaulan sisäpuolisen epiteelin pyl-vässolujen välillä, josta rajasta käytetään nimitystä suomu-pylväsraja, siirtymävyöhyke tai "T-vyöhyke". Vaikka T-vyöhyke sijaitsee eri tavoin eri naisilla, se sijaitsee tavallisesti kohdunkaulan suulla 6 tai aivan sen vieressä.

On erittäin tärkeää, että näytteessä on soluja tältä alueelta.

Ayre keksi erityisesti muotoillun, kuviossa 2 esitetyn kaapimen 7, jota käytetään kaapimaan T-vyöhykkeen koko kehä-ulottuvuutta solujen epänormaalisuuksien varhaista toteamista varten. Yleensä Ayre-kaapimessa on kaksi kielekettä, joihin kuuluu etukieleke 8, joka on sijoitettavissa hieman kohdunkaulakanavan 9 sisään, ja viereinen sivukieleke 10, joka tukeutuu kohdun emätinosaan tai -renkaaseen 11.

Etukieleke 8 toimii kiertymisen keskipisteenä, kun kaavinta kierretään T-vyöhykkeen koko kehäalueen kaapimi-seksi.

I! 3 69241

Ayre itse tiesi, että luotettavampi diagnoosi voitaisiin saada, mikäli kaavintanäyte ei olisi ainoa potilaasta saatu näyte. Hän ehdotti, että ainakin kaksi erillistä näytteen-ottotoimenpidetta suoritettaisiin - toisessa käytettäisiin hänen kaavintansa ja toisessa erillistä välinettä lisänäyt-teen saamiseksi suoraan kohdunkaulakanavasta. Itse asiassa tutkimus on osoittanut, että pelkästään yhteen Ayre-kaapimel-la saatuun näytteeseen luottaminen voi johtaa virheelliseen negatiiviseen tulokseen, joka voi olla jopa n. 30 %.

Kuvioissa 3 ja 4 on esitetty menetelmiä, joilla saadaan näytteitä suoraan kohdunkaulakanavasta. Kuvion 3 menetelmässä pipetin 13 kapea etupää sijoitetaan kohdunkaulakanavaan. Edullisesti pipetin kärki sijoitetaan suunnilleen kohdunkaulan suun kohdalle, mutta pipetin tarkka sijoitus on vaikeaa, niin että joskus pipetin kärki sijoitetaan lähes sisäaukkoon 14 asti, kuten kuviossa 3 esitetään. Imua käytetään, joka vetää irtosoluja sisältävää limaa pipetin onteloon. Julkaistu tutkimus ehdottaa, että huolellisesti suoritettu kohdunkaulan suun imu antaa luotettavampia tuloksia kuin mikään muu tunnettu menetelmä. Ongelmana on kuitenkin, että kohdunkaulan sisäpuolinen epiteeli päin vastoin kuin suomuinen epiteeli on hauras ja altis vuotamaan verta. Verenvuoto ei ainoastaan häiritse lääkäriä ja potilasta, vaan sytologi ei voi luotettavasti arvostella vähänkin merkittävän määrän verta sisältävää näytettä. Toisena ongelmana on, että lääkärin tulisi useimmiten suorittaa kuvion 3 menetelmä, kun taas ammattitaitoiset lääkärin apulaiset voivat suorittaa kuvioiden 1 ja 2 menetelmiä.

Kuvion 4 menetelmässä suolaliuoksella kostutetun pumpulikär-kisen asettimen 16 pehmeä kärki viedään kohdunkaulakanavaan ja sitä kierretään ja liikutetaan sisään ja ulos. Vaikka tämä menetelmä ei ole yhtä traumaattinen kuin kuvion 3 menetelmä, siihen liittyy kuitenkin huomattava kohdunkaulan limakalvon vahingoittumis- ja verenvuotovaara. Diagnostisiin tarkoituksiin arvokkaita soluja tarttuu myös puuvilla-kuitujen väleihin. Lisäksi näytteen siirto aluslevylle on 4 69241 vaikeaa, ja pumpulikärkisen asettiraen voimakas hankaus alus-levyyn vioittaa soluja, jolloin niitä on vaikea arvostella.

Solujen tarttuminen ja vahingoittuminen on myös ongelmana kuvioiden 1 ja 2 menetelmissä, koska useammat nykyisin käytetyt kaapimet valmistetaan ohuista puurimoista, ja soluja jää kiinni puun huokosiin ja halkeamiin. On myös olemassa mahdollisuus, että puukaapimen epätasainen reuna hankaa kohdunkaulaa.

Kaksi tai useampia yllä mainittuja tavanomaisia menetelmiä voidaan suorittaa peräkkäin kullekin potilaalle. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tunnettujen menetelmien yhdistelmä, joka antaa pienimmän virheellisen negatiivisen tuloksen, joka on niinkin alhainen kuin 2 %, on kuvioiden 2 ja 3 yhdistelmä, siis T-vyöhykekaavinnan ja kohdunkaulan suun imun yhdistelmä. Asiantuntijoiden suosituksista huolimatta käyttää tätä menetelmien yhdistelmää, lääkärit käyttävät edelleen ei-optimaalisia menetelmiä, mahdollisesti sen takia, että kohdunkaulan suun imu on vaikea suorittaa. Esimerkiksi äskettäin tehdyssä tutkimuksessa vain 3,1 % patologeista, jotka edustivat 675 sytologialaboratoriota, totesi, että yhdistetty kohdunkaulan suun imu- ja T-vyöhykekaavin-tanäyte oli heidän laboratorioittensa vastaanottama "rutiinimainen gynekologinen limanäyte".

Pääongelmana Papa-limanäytteiden otossa on, että solut, joiden annetaan kuivua ennen niiden kiinnittämistä, muuttuvat, jolloin niitä ei voida arvostella. Ihanneolosuhteis-sa näyte kiinnitetään lähes välittömästi muutaman sekunnin kuluttua oton jälkeen. Tämä ongelma pahenee käytettäessä tunnettujen menetelmien yhdistelmää, koska yleensä kaikki eri näytteet otetaan ja sijoitetaan aluslevylle ennen yhdenkään näytteen kiinnitystä, josta on seurauksena, että ilma-kuivausta ainakin jonkin verran tapahtuu.

Laboratorion vastaanottamat aluslevyt vaihtelevat merkittävästi ja edustavat mitä moninaisimpia näytteenottotekniik- 5 69241 koja ja -menetelmiä, joilla kerätty soluja sisältävä aine siirretään aluslevylle. Eri aluslevyillä voi olla yksi ainoa suuri möhkäle, useita viiruja, palloja tai pieni täplä ainetta, niin että yksittäisten solujen tutkimus on vaikeaa, jolloin tutkimus on aikaa vievä ja joskus epätarkka.

Lisäksi huomattava osa laboratorion vastaanottamista alus-levyistä on luokiteltava "epätyydyttäviksi", koska diagnoosia ei voida tehdä riittämättömän soluja sisältävän ainemäärän ja/tai huomattavan ilmassa kuivuvan ainemäärän takia. "Epätyydyttävien" aluslevyjen määrä vaihtelee suuresti; esimerkiksi eräässä tutkimuksessa, joka koski kymmentä samaa menetelmää, T-vyöhykekaavintaa, käyttävää klinikkaa, vain puolet 1 %:sta yhden klinikan aluslevyistä oli arvosteltava epätyydyttäviksi, kun taas 25,6 % toisen klinikan aluslevyistä oli arvosteltava epätyydyttäviksi tarkkojen solujen riittämättömän määrän takia. Tässä tapauksessa potilaasta on otettava lisälimanäyte, joka itse asiassa kaksinkertaistaa potilaalle koituvan hankaluuden, lääkärin tai hoitoapulaisen työn ja niin ollen kustannukset. Potilas voi myös olla huolissaan, koska häntä on pyydetty tulemaan uudelleen lisä-limanäytettä varten huolimatta vakuutteluista, joita lääkäri esittää hänelle, että epänormaalius on epätodennäköinen.

Erilaisia välineitä ja menetelmiä on ehdotettu yhden tai useiden yllä käsiteltyjen ongelmien ratkaisemiseksi. Kustannusten pienentämiseksi on esimerkiksi esitetty, että potilas itse ottaa näytteen, esim. käyttämällä erityisesti suunniteltua tamponia tai "emätinhuuhtelu"-välineistöä, jotka lähetetään suoraan lääketieteelliseen laboratorioon.

Itse otetuissa näytteissä on todettu suuria virheellisiä negatiivisia tuloksia, joten näiden menetelmien käyttöä ei ole suositeltu.

Eräs tutkimus,jossa pyrittiin selittämään suurta virheellistä negatiivista tulosta kohdunkaulan epiteelin sisäisten uudis-kasvujen seulonnassa, osoitti, että suuria solumääriä 6 69241 tarttuu kiinni pumpulikärkisiin asettimiin ja puisiin kaapimiin, kun sen sijaan verraten vähän soluja jää kiinni muovivälineisiin; silti muovivälineiden käyttöä ei ole suositeltu, koska tällaiset välineet on varustettu terävillä reunoilla, jotka voivat vahingoittaa kohdunkaulaa.

Kohl esitti US-patentissaan Re. 27915 kaavintavälineen, jossa on kapea imupipetti, joka ulkonee eteenpäin välineen kaapivasta reunasta ja on tarkoitettu sijoitettavaksi kondunkau-lakanavaan. Kun pipetin kapea ulkoneva pää viedään kanavaan, kaavin ja pipetti kiertyvät joustavan, iskua vaimentavan liitoksen ympäri pipetin akselin oikaisemiseksi kohdunkaula-kanavan pituuden mukaan. Kohl-rakenteen mahdollisia epäkohtia ovat mm.:

Kohl-välineeseen on tarkoitus tarttua välineen etupääosasta ulkonevasta rengasmaisesta laipasta, minkä takia Kohl-väli-neen käsittely voi olla vaikeaa; kuten muiden tunnettujen imupipettien kohdalla pipetin tarkka sijoitus voi olla vaikeaa, ja sisäänsijoituksen aikana terävä kapea etupää voi repiä rikki tai puhkaista hauraan kohdunkaulan sisäisen epiteelin, mikä aiheuttaa verenvuotoa; kun väline on sijoitettu sisään, välineen etupääosan pitäminen oleellisen liikkumattomana vaatii huomattavaa kätevyyttä, kun mäntä vedetään takaisin liman vetämiseksi välineen onteloon; jos välineen etupääosaa ei pidetä paikallaan, pipetin terävän kärjen liike sisään ja ulos voi aiheuttaa verenvuotoa; pieni mäntä ei ehkä pysty kehittämään riittävää imua viskoosin, soluja sisältävän liman vetämiseksi putken onteloon; diagnostisesti arvokkaita soluja voi juuttua kiinni joustavan liitoksen aaltoihin;

Kohl-välineen kovera kaapiva reuna on suunniteltu koskettamaan kohdunkaulan emätinrengasta eikä siirtymävyöhykettä; jos T-vyöhyke sijaitsee edes hieman sisäänpäin kohdunkaulan suusta, siirtymävyöhykkeeltä kertyisi vain vähän jos lainkaan soluja imupipetin sileälle, lieriömäiselle kehälle;

II

7 69241 kaapimen kielekkeet ulkonevat vastakkaisiin suuntiin pipetistä, niin että välinettä kierrettäessä soluja kertyy välineen kaavinosan molemmille sivupinnoille.

Shute esitti US-patentissaan n:o 3 088 454 toisentyyppisen kohdunkaulan näytteenottovälineen, jossa on kaavin ja imu-putki. Päin vastoin kuin hakijan väline, Shute-laite on tarkoitettu ottamaan imunäyte kohdunkaulan suulta, ja Shute-laitetta kierrettäessä terävän terän hammastettu reuna kaapii oleellisesti kohdunkaulakanavan koko pituusulottuvuutta, mikä voi aiheuttaa verenvuotoa. Robinson esitti US-patentissaan n:o 4 043 322 imuvälineen, jossa on eteenpäin ulkoneva, terä-väreunainen lapa kudosnäytteiden ottamiseksi kohdun seinämistä. Crane et ai. esittivät US-patentissaan n:o 4 078 656 postissa palautettavan pakkaustyypin Ayre-kaavinta, pumpulikärkistä asetinta, aluslevyä ja kiinnitinampullia varten.

Keksinnön mukainen näytteenottoväline on tarkemmin määritelty oheisen patenttivaatimuksen 1 alkuosassa ja sen pääasiallisimmat tunnusmerkit selviävät patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkki-osasta .

Keksinnön mukainen näytteenottoväline on vaakasuunnassa pitkänomainen imuputki, jossa on litistetty poispuoleinen pääosa, joka muodostaa lastainmaisen kaapimen, johon kuuluu etukieleke, jonka läpi putken poraus avautuu. Viereinen alaspäin ulkoneva sivukieleke voi tukeutua kohdunkaulan emätinrenkaaseen etu-kielekkeen aukollisen kärjen sijoittamiseksi suunnilleen kohdunkaulan suulle. Kaapimen kovera siirtymäosa kielekkeiden välissä on muotoiltu kohdunkaulan emätinrenkaan sisäreunaa oleellisen täydentäväksi. Tylppä kaapiva reuna ulottuu kaapimen vastakkaisten sivupintojen välillä. Tämä kaapiva reuna muodostaa sivukielekkeen poispuoleisen eli johtavan reunan, kaartuu sen jälkeen eteenpäin muodostaen koveran siirtymävyöhykkeen ulkoreunan ja ulottuu olennaisen matkan eteenpäin muodostaen etukielek- 8 69241 keen ulkoreunan tai pohjareunan. Kaapimen lähinnä kaapivaa reunaa olevan sivupinnan reunaosa on tasomainen ja kaapivan reunan ja tällaisen tasomaisen reunaosan välissä on olennaisesti kulman muotoinen ja kevyesti pyöristetty yhtymäkohta .

Tylppä kaapiva reuna voi ulottua koko matkan eteenpäin putken leveään, tylppään, aukolla varustettuun päähän ja tämän reunan ja tasomaisen sivureunaosan välinen, olennaisesti kulmanmuotoinen yhtymäkohta voi ulottua riittävästi eteenpäin niin, että se kohtaa T-vyöhykkeen, joka sijaitsee kohdunkaulan suun kohdalla tai siitä sisäänpäin. Kaapimen sivu-kieleke voi muuttua ohuemmaksi suunnassa ulospäin imuputken porauksesta, joten näytteenotin voidaan muovata muoviainees-ta ilman että vastakkaisiin ulkosivuihin muodostuu olennaisia "kuoppia". Toinen kaapiva reuna voidaan muodostaa välineen yläosaan näytteen ottamiseksi hormonaalisen arvion laskemiseksi, esimerkiksi emättimen sivuseinämästä. Koska tällainen seinä ei ole yhtä arka kuin emätinkaulakanavan sisäosa, voi toisen kaapivan reunan ja kaapimen tasomaisen sivupinnan välinen yhtymäkohta olla terävämpi kuin ensimmäisen kaapivan reunan vieressä oleva yhtymäkohta.

Käytössä imua kohdistetaan putken etupääosaan soluja sisältävän liman vetämiseksi putkeen, minkä jälkeen putkea kierretään T-vyöhykkeen koko kehäulottuvuuden kaapimiseksi. Imunäyte kerätään aluslevylle, ja kaavintanäyte sijoitetaan levyllä olevaan näytteeseen sen siirtämiseksi aluslevylle. Yhdistetty näyte levitetään ohuesti ja tasaisesti yhdeksi solukerrokseksi aluslevyn pinnalla ja sopivaa kiinnitettä lisätään välittömästi.

Keksinnön yksityiskohtia selitetään edullisen suoritusmuodon oheisten piirustusten yhteydessä, joissa kuvio 5 on yläperspektiivikuva esillä olevan keksinnön mukaisesti Papa-limanäyte-T-vyöhykekaapimesta, kuvio 6 on yläperspektiivikuva välinesarjasta, johon kuuluu

II

9 69241 kuvion 5 näytteenoton, pumpulikärkinen asetin, aluslevy, aluslevyn suojakotelo ja pakkaus näitä osia varten, samoin kuin näytteenottimen kanssa käytettävistä, vaihtoehtoisista imua kehittävistä laitteista, kuvio 7 on osasivukuva kuvion 5 näytteenottimen poispuolei-sesta pääosasta, kuvio 8 on päätykuva kuvion 5 näytteenottimesta, kuviot 9 ja 10 ovat vastaavia, hieman kaaviollisia, pääasiassa aksiaalisia leikkauksia emättimen ontelosta ja esittävät esillä olevan keksinnön mukaisen näytteenottimen käyttöä soluja sisältävän ainenäytteen keräämiseksi, jolloin osia on leikattu pois, ja kuviot 11, 12, 13 ja 14 ovat vastaavia, hieman kaaviollisia osayläperspektiivejä, jotka esittävät näytteen sijoitusta aluslevylle ja kiinnitystä, ja kuvio 15 on hieman kaaviollinen, pääasiassa aksiaalinen leikkaus emätinontelon läpi ja esittää vaihtoehtoista tapaa kerätä näyte käyttäen kuvion 5 Papa-limanäyte-T-vyöhyke-näytteenotinta, jolloin osia on leikattu pois.

Tässä käytettynä "kieleke" tarkoittaa tylppänokkaista ulko-nemaa, joka on ainakin hieman litistetty, niin että siinä on ainakin yksi oleellisen tasainen sivupinta.

Kuten kuviossa 5 esitetään, esillä olevan keksinnön Papa-T-vyöhyke-limanäytteenotin on vaakasuunnassa pitkänomainen imu-putki 20, jossa on oleellisen suoraviivainen, aksiaalinen läpiporaus 21. Putken poispuoleinen pääosa 22 on litistetty, niin että se muodostaa lastainkaapimen. Profiilina tällainen kaavin on muotoiltu oleellisesti samanlaiseksi kuin Ayre-kaavin, jossa on tylppäkärkinen eteenpäin ulkoneva etukiele-ke 23 ja viereinen alaspäin ulkoneva sivukieleke 24. Kaapi-men kaavinreunan kovera siirtymäosa 25 on levitetty kahden kielekkeen viereisiin reunoihin.

Ainakin toinen kaapimen vastakkaisista pystysuuntaisista sivupinnoista ja edullisesti molemmat ovat tasomaisia. Näiden vastakkaisten sivupintojen välissä ulottuu tylppä kaa- 10 69241 piva reuna 27, jossa on suoraviivaiset vaakasuuntaiset osat joilla on olennainen ulottuvuus, ja joka muodostaa sivukielekkeen 24 johtavan reunan eli etureunan, koveran siirtymävyöhykkeen 25 ulkoreunan ja etukielekkeen 23 uiko- tai pohjareunan, ja joka ulottuu eteenpäin olennaisen matkan yhdensuuntaisena putkiporauksen kanssa. Kaapivan reunan johtava osa ulottuu eteenpäin pääasiallisesti yhdensuuntaisena putkiporauksen akselin kanssa ja kaartaa sitten ylöspäin porausaukkoa kohti. Kulmat, jotka muodostavat kaapimen vastakkaisten sivupintojen ja sen tasomaisen kaapivan reunan yhtymäkohdat ovat oleellisesti kulman-muotoiset, mutta lievästi pyöristetyt. Kaapimen tasomaiset ulkosivut sisältävät tasomaisia reunaosia, jotka ovat lähellä kaapivan reunan eteenpäin ulkonevaa osaa.

Kehäripa 26 jakaa putken pitkän hylsyn lieriömäisesti varreksi 28, joka kannattaa lastainkaavinta, ja pitkäksi suoraksi kädensijaosaksi 28'. Tällainen kädensijaosa on poikkileikkaukseltaan kuusikulmainen muodostaen pituussuuntaisia, otetta parantavia harjanteita 29. Putken suhteellisen lyhyt etupääosa 30 on lieriömäinen.

Putken poraus 21 avautuu suunnilleen kaapimen etukielekkeen 23 tylpän, kuperasti pyöristetyn kärjen keskelle. Tällä porauksella on kaavinosan 22 koko pituudelta tasainen, mutta pieni halkaisija. Putken etupäätä kohti tultaessa porauksen halkaisija suurenee jyrkästi muodostaen rengasmaisen portaan 31. Koko putken hylsyn pituudelta porauksen halkaisija on tasainen, mutta suuri verrattuna lastainmaisen kaapimen läpi ulottuvan porauksen poispuolisen osan halkaisijaan.

On edullista, että imuputki ruiskupuristetaan muoviaineesta. On myös edullista, että litistetyn lastainmaisen kaapimen molemmat sivut ovat tasaiset. Ruiskupuristettu muoviaine pyrkii kuitenkin kutistumaan suuren paksun alueen keskellä 11 69241 muodostaen tyypillisen syvennyksen tai "maljan". Suipenta-malla lastainmaista kaavinta ylhäältä alas, toisin sanoen pienentämällä asteittain ja tasaisesti kaapimen paksuutta ulospäin sivukielekkeen kärkeä kohti, kuten kuviossa 8 esitetään, muoviaineen kutistuminen sivukielekkeen keskellä aiheuttaa vähemmän ongelmia, ja kaapimen molemmat sivut tulevat olemaan olennaisen tasaiset, eikä niissä ole huomattavia keskisyvennyksiä.

Edullisesti kaapimen tasaiset sivupinnat ovat hieman hydro-fiiliset, mikä voidaan saada aikaan lisäämällä hydrofiili-ainetta muoviaineeseen, josta kaavin muodostetaan, tai, kuten piirustuksissa esitetään, teksturoimalla nämä sivut valamalla lyhyitä ristikkäin meneviä ripoja yhdeksi kappaleeksi kaapimen sivujen kanssa, kuten kuviosta 5 parhaiten näkyy.

Kuten kuvioissa 9 ja 10 esitetään, sekä kohdunkaulan suun imunäyte että T-vyöhykekaavintanäyte voidaan saada yksinkertaisella "yksivaihe"-toimenpiteellä, johon kuuluu vain esillä olevan keksinnön Papa-lima-T-vyöhykenäytteenottimen yksi ainoa sijoitus emättimeen. Näytteenotin sijoitetaan pituussuunnassa emättimeen 1, joka on laajennettu tavanomaisella tähystimellä 2, ja etukielekkeen 23 leveä pyöristetty kärki on oleellisesti itsekeskiöityvä kohdunkaula-kanavassa 9 tarvitsematta pelätä repeämää tai puhkaisua. Kaapimen sivukielekkeen 24 etureuna sijaitsee siten, että se koskettaa kohdunkaulan emätinrengasta 11 etukielekkeen aukollisen kärjen sijoittamiseksi hieman sisäänpäin kohdunkaulan suusta 6. Kaapimen kaavinreuna 27 koskettaa kohdunkaulan emätinirenkaan 11 sisäreunaa ja ulottuu sisäänpäin T-vyöhykkeen 5 ohi.

69241 12

Putkeen kohdistetaan imua sen etupääosassa, kuten käyttämällä kumipufistuspalloa 33, jonka aukollinen kärki 34 on sovitettu tiiviisti putken lieriömäisen etupääosan 29 päälle tiivistävään kosketukseen. Vaihtoehtoisesti tavanomaisen ruiskun, kuten kuviossa 6 esitetyn ruiskun 35 levitetty, ontelon muodostava poispuolinen pääosa voidaan sovittaa putken lieriömäisen etupääosan porauksen sisään, niin että ruiskua voidaan käyttää imua kehittävänä laitteena. Kummassakin tapauksessa tällainen imu keskittyy kohdunkaulakanavaan, koska putken porauksen poispuolinen pääosa on halkaisijaltaan pieni. Jopa viskoosisoluja sisältävä lima tulee vedetyksi putkeen.

Vaikka imuputki itse on kertakäyttöinen, imua kehittävä laite on edullisesti uudelleen käytettävissä, ja niin ollen on edullista, ettei limaa imetä imua kehittävään laitteeseen, mikä voisi saastuttaa myöhempiä näytteitä. Koska poraus putken sylinterissä on halkaisijaltaan suuri, huomattava määrä limaa voidaan vetää putkeen liman joutumatta imua kehittävään laitteeseen. Lisäksi porauksen jyrkkä porras 31 aiheuttaa pyörrevirtauksen, joka pyrkii pitämään liman putken porauksen poispuolisessa pääosassa päinvastoin kuin laminaarinen virtaus, jonka seurauksena lima vir-taisi vaakasuunnassa imua kehittävään laitteeseen.

Kun imunäyte on vedetty putkeen, putkea kierretään ainakin yhden täyden kierroksen verran samalla, kun lastainkaapi-men kaapiva reuna 27 pidetään varovasti kohdun kaulan sisäpuolista reunaa vasten. Olennaisesti kulmanmuotoinen, mutta lievästi pyöristetty yhtymäkohta kaapimen kaapivan reunan ja johtavan sivupinnan välissä edesauttaa tuoreiden irtosolujen keräämistä johtavalle sivureunalle. T-vyöhyk-keen koko kehäalaa kaavitaan tuoreiden irtosolujen keräämiseksi. Kaavintanäyte takertuu kaapimen etusivuun, koska kaapimen sivut ovat teksturöidut tai hieman hydrofiiliset.

tl 13 69241

Kahden yllä kuvatun peräkkäisen näytteenkeruuvaiheen vaihtoehto on saada imunäyte kaavinta kiertämällä, jolloin kaapimen kiertyvälle etusivulle kertyvä, soluja sisältävä aine voidaan vetää putken poraukseen yhdessä kohdunkaulasta tulevan liman kanssa. Toinen vaihtoehto on kiertää putkea, niin että kaavintanäyte saadaan ensin, minkä jälkeen putkea vedetään hieman ulos ja sitten käytetään imua imunäytteen saamiseksi, niin että irtosolut T-vyöhyk-keestä, jotka eivät ole tarttuneet kaapimen etusivulle, tulevat vedetyiksi putken poraukseen.

Riippumatta käytetystä näytteenkeruumenetelmästä, imetty näyte ja kaavittu näyte sijoitetaan nopeasti peräkkäin ja kiinnitetään lasialuslevylle 36, kuten kuvioissa 11-14 esitetään. Kuten kuviossa 11 esitetään, imunäyte sijoitetaan ensin aluslevylle välittömästi sen himmennetyn pään 37 viereen. Seuraavaksi kaavittu näyte siirretään aluslevylle hankaamalla kevyesti kaapimen johtavaa sivua näyte-kokoumaan, kuten kuviossa 12 esitetään. Koska tämä sivu on tasomainen, se voidaan sovittaa litteästi aluslevyä vasten näin varmistaen, että kaikki solut tulevat siirretyiksi. Yhdistetty näyte levitetään 14 69241 oleellisen tasaisesti ja ohuesti aluslevyn yläpinnalle, kuten kuviossa 13 esitetään, tukemalla putken kehäripa 26 aluslevyn pitkittäistä reunaa vasten lieriömäisen, näytettä levittävän varren 28 levätessä litteänä aluslevyn yläpinnalla ja liikuttamalla putkea aluslevyn pituussuunnassa pois sen himmennetystä päästä. Välittömästi näytteen levityksen jälkeen näyte kiinnitetään esim. käyttämällä tavanomaista sumutintyyppistä kiinnitintä, kuten kuviossa 14 esitetään .

Koko näytteen siirto- ja kiinnitystoimenpide voidaan suorittaa muutamassa sekunnissa, niin että kummankaan näytteen merkittävää ilmakuivumista ei tapahdu. Kullakin aluslevyllä tulisi olla ohut kerros hyvin säilyneitä soluja, minkä ansiosta mikroskooppinen tutkimus ja diagnoosit ovat nopeita ja luotettavia.

Vaikka kohdunkaulan suun imun ja T-vyöhykekaavinnan yhdistelmä on luotettavin näytteenottomenetelmä epänormaalien solujen esiintymisen toteamiseksi, joillakin naisilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi limaa kohdunkaulan suulla, niin että imunäyte voitaisiin saada. Ns. "kuiva kohdunkaula" on erityisen tavallinen naisilla, joilla on tai on ollut vaihdevuodet. Kuten kuviossa 15 esitetään, esillä olevan keksinnön Papa-lima-T-vyöhykenäytteenotinta voidaan kuitenkin yhä käyttää yksinkertaisessa yksivaiheissa toimenpiteessä irtosolunäytteiden saamiseksi sekä kohdunkaulakanavasta että T-vyöhykkeestä jopa naisilta, joilla on "kuiva kohdunkaula" .

Kuten kuviossa 15 esitetään, pumpulikärkisen asettimen 16 varsi 38 voidaan sijoittaa putken 20 porauksen kapeaan pois-puoliseen pääosaan asettimen pehmeään kärkeen 15 asti. Edullisesti putken porauksen halkaisija on vain hieman suurempi kuin varren halkaisija, niin että pumpulikärkinen asetin sopii tiiviisti putken poraukseen, niin että asetin liittyy lujasti imuputkeen.

is 69241 Käytössä imuputki on edelleen oleellisen itsekeskiöityvä, kun se sijoitetaan pituussuunnassa emättimeen 1 pumpulikär-kisen asettimen kärjen sijoittamiseksi kohdunkaulakanavaan 9. Kun se on sijoitettu kokonaan sisään, putken litteän lastainmaisen kaavinosan 22 kaapiva reuna 27 koskettaa T-vyöhykettä 5. Kun putkea kierretään T-vyöhykekaavintanäyt-teen saamiseksi kohdunkaulakanavan irtosoluja kertyy samanaikaisesti pumpulikärkisen asettimen kärkeen. Ainakin yhden täyden kierroksen jälkeen putki vedetään pois ja pumpuli-kärkistä asetinta ja kaapimen etureunaa hangataan kevyesti aluslevyä vasten soluaineen siirtämiseksi sille. Yhdistetyt näytteet kiinnitetään välittömästi.

Esillä olevaa keksintöä voidaan myös käyttää näytteen saamiseksi hormonimääritystä varten, joka näyte edullisesti saadaan emättimen sivuseinämän läheisestä kolmanneksesta. Esimerkiksi kuvioihin 9-14 tai kuvioon 15 viitaten selitetyn näytteenotto-, siirto- ja kiinnitystoimenpiteen jälkeen kaapimen sivukielekettä vastapäätä sijaitsevaa kaapimen yläreunaa voidaan hangata kevyesti emättimen sivuseinämää vasten tähtäimen lapojen välissä. Tämä emättimen sivuseinämästä otettu näyte voidaan sijoittaa erilliselle aluslevylle tai kohdunkaulan kaavintanäytteen sisältävän aluslevyn toiseen pääosaan.

Kuten kuviossa 6 esitetään, esillä oleva keksintö toimitetaan edullisesti välinesarjana, johon kuuluu: esillä olevan keksinnön Papa-lima-T-vyöhykenäytteenotin 20, jota yleensä käytetään kohdunkaulan suun imunäytteen ja T-vyöhykekaavin-tanäytteen saamiseen, kuten kuvioissa 9 ja 10 esitetään; pitkävartinen, pumpulikärkinen asetin 16, jota voidaan käyttää pyyhkimään pois liika lima kohdunkaulan emätinosasta tai jonka varsi voi olla lyhennetty näytteenottimen poraukseen sijoitusta varten, kuten kuviossa 15 esitetään; alus-levy 36 esillä olevan keksinnön näytteenotinta käyttämällä otetun näytteen vastaanottamiseksi; jäykkä aluslevykotelo i6 69241 39 aluslevyn suojaamiseksi lääketieteelliseen laborato-rioon kuljetettaessa; ja taitettava pahvipakkaus 40, joka voi olla postissa palautettavaa tyyppiä. Esillä olevan keksinnön käyttöön tarvitaan myös imua kehittävä laite; joko kumipuristupallo 33 tai muoviruisku voidaan toimittaa erikseen. Samoin sumukiinnitin on edullinen, ja se voidaan myös toimittaa erikseen.

Mitä keksinnön edullisiin mittoihin tulee, putken porauksen kapean poispuolisen pääosan halkaisija ei saisi olla suurempi kuin n. 0,32 cm riittävän imun varmistamiseksi käytettäessä kumipuristuspalloa tai ruiskua.

Kuten edellä todettiin, porauksen kapean osan halkaisija on edullisesti oleellisesti sama kuin pumpulikärkisen asetti-men varren halkaisija, joka nykyään saatavissa olevissa asettimissa on n. 0,24 cm. Porauksen suuremman etupääosan halkaisijan tulisi olla ainakin n. 1-1/2 kertaa, edullisesti 2 kertaa porauksen kapean poispuolisen pääosan halkaisija jyrkän portaan muodostamiseksi kahden porausosan väliin ja huomattavan limamäärän varastoimiseksi.

Lastainmaisen kaapimen poikkipaksuuden tulisi olla pieni, edullisesti enintään n. kaksi kertaa putken porauksen kapean osan halkaisija, koska "maljan" muodostumisen todennäköisyys ruiskupuristetun muoviaineen ohuessa osassa on pienempi kuin paksummassa osassa. Kaapimen on kuitenkin oltava riittävän paksu, niin etteivät putken porauksen sivuseinämät murru tai taivu merkittävästi välineen käytön aikana. Edullisessa suoritusmuodossa kaavin suippenee tasaisesti paksuimmasta yläosastaan, joka on n. 0,48 cm paksu, ohuimpaan pohjaosaansa, joka on n. 0,24 cm paksu, kuten kuviossa 8 esitetään.

Etukielekkeen pystysuuntainen korkeus on suuri verrattuna putken porauksen kapean osan halkaisijaan kohdunkaulan puhkaisu-mahaollisuuden poistamiseksi.Edullisesti tällaisen kielekkeen korkeus»toisin sanoen pystymittä»kuten kuviossa 7 esitetään, on

II

17 69241 ainakin kaksi kertaa putken porauksen kapean osan halkaisija, edullisessa suoritusmuodossa n. 0,64 cm, mikä on 2-3 kertaa edullinen porauksen halkaisija. Lisäksi etukielek-keen kärjen tulisi olla tylppä ja pyöristetty sen kaarevuus-säteen ollessa ainakin yhtä suuri kuin suunnilleen putken porauksen kapean osan halkaisija. Edullisessa suoritusmuodossa etukielekkeen kärki on oleellisen puolipyöreä kaarevuus-säteen ollessa n. 0,32 cm.

Sivukielekkeen etureunan tulee ulota ulospäin riittävän matkan verran koskettaakseen kohdunkaulan emätinrengasta, ja edullisessa suoritusmuodossa tämä kieleke ulkonee ulospäin n. 1,1 cm putken porauksen akselista. Lisäksi tämän etureunan tulee sijaita taaksepäin etukielekkeen aukollisesta kärjestä sellaisen matkan verran, että etukielekkeen aukollinen kärki sijaitsee aivan kohdunkaulan suun lähellä, kun sivu-kielekkeen etureuna koskettaa kohdunkaulan emätinrengasta. Edullisessa suoritusmuodossa sivukielekkeen etureuna sijaitsee n. 0,64 cm taaksepäin etukielekkeen kärjestä.

Olennaisesti kulmanmuotoisten kulmien, jotka muodostavat kaapimen sivupintojen ja T-vyöhykettä kaapivan reunan väliset yhtymäkohdat, mainitun reunan sisältäessä etu- ja sivu-kielekkeen viereiset reunat ja kielekkeiden välisen koveran siirtymävyöhykkeen, tulee olla riittävästi pyöristetyt kohdunkaulan hankautumisen estämiseksi, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla niin pyöristetyt, että ne estävät hyvän kaavintatehon irtosolujen keräämiseksi. Edullisesti kummankin tällaisen kulman kaarevuussäde on n. 0,25 mm, eikä se saisi olla suurempi kuin n. 0,76 mm. Kaapimen yläreunalla, jota voidaan käyttää näytteenottoon emättimen sivuseinämästä, voi olla hieman terävämmät pituussuunnassa ulottuvat kulmat, koska emättimen seinämä on vähemmän hauras ja herkkä vuotamaan kuin kohdunkaula. Edullisesti kummankin pituussuuntaisen yläkulman kaarevuussäde on n. 0,025 mm tai pienempi 18 69241

Mitä tulee putken lieriömäiseen etupääosaan, tämän pääosan ulkohalkaisijan ja pituuden on oltava riittävä, niin että se sopii tiiviisti tavanomaisen kumipuristuspallon aukkoon. Edullisesti suoritusmuodossa etupääosan ulkohal-kaisija on n. 0,64 cm, ja tämä pääosa on n. 0,87 cm pitkä. Samoin etupääosan sisähalkaisijan on oltava sellainen, että se sopii tiiviisti tavanomaisen ruiskun ontelon muodostavan etukärjen päälle. Putken porauksen poispuolisen pääosan halkaisija n. 0,40 tai 0,48 cm täyttää tämän vaatimuksen.

Lopuksi putken pitkän, suoran kädensijaosan pituuden ja halkaisijan tulisi olla riittävä, niin että putkea voidaan käsitellä helposti. Edullisessa suoritusmuodossa putken hylsy on n. 15 cm pitkä, ja kädensijaosan vastakkaisten litteiden sivujen välinen etäisyys on hieman suurempi kuin 0,64 cm, niin että kädensijaosa on suunnilleen samankokoinen ja samanmuotoinen kuin lyijykynä, mikä varmistaa välineen helpon käsittelyn.

Näytteenotin voidaan ruiskupuristaa kirkkaasta polypropylee-nimuoviaineesta, jolloin näytteenotin on niin halpa, että se voidaan heittää pois käytön jälkeen.

Il

Claims (11)

1. 69241 19
2. 1. Näytteenottoväline irtosolujen keräämiseksi nai sen kohdunkaulasta, jossa välineessä on tavallisesti vaakasuuntainen pitkänomainen imuputki (20), jossa on etupää (30) ja poispuolitien pää (22), putken (20) poispuolisen päatyosan (22) ollessa sovitettavissa kohdunkaulan aukkoon ja varustettu osalla joka on litistetty muodostamaan sivukielekkeen (24), joka ulkonee alaspäin, kohtisuoraan putken (20) pituuteen nähden ja kohtaa kohdunkaulan emä-tinrenkaan, ja jossa putkessa (20) on läpikulkeva poraus-aukko (21) jonka kautta kohdunkaulakanavassa olevaa limaa imeytyy putkeen, tunnettu siitä, että putken (20) poispuolisen päätyosan (22) litistetty osa muodostaa kaapimen, joka käsittää litistetyn etukielekkeen (23), joka muodostuu tylppänokkaisesta, kuperasti pyöristetystä poispuoli-sesta kärkiosasta, joka on sovitettavissa kohdunkaulan aukkoon, putken porausaukon (21) avautuessa olennaisesti mainitun kärkiosan kehän kohdalla, että etukieleke ulkonee sivukielekkeen (24) edelle etäisyyden verran joka on riittävä asettamaan porausaukon (21) suunnilleen kohdunkaulan suun kohdalle kun sivukieleke (24) on kosketuksessa kohdunkaulan emätinrenkaan kanssa, että sivukielekkeen (24) yläosan ja etukielekkeen (23) viereisen etuosan välissä on näitä yhdistävä kovera ylimeno-osa (25), että tylppä kaavinreuna (27) voi kohdata emätinrenkaan sisäreunan ja on sovitettu ulottumaan ylimenovyöhykkeen yli kun sivukieleke (24) on kosketuksessa kohdunkaulan emä-tinrenkaaseen, mainitun tylpän kaavinreunan (27) muodostuessa sivukielekkeen (24) poispuolisesta reunasta, ylimeno-osan (25) ulkoreunasta ja etukielekkeen (23) alareunasta ja että kaapimessa on ainakin yksi olennaisesti tasomainen sivu etäisyyden päässä putken porausau-kosta (21), joka sivu kaavinreunan (27) kanssa muodostaa kulmikkaan yhtymäkohdan, jolla saadaan irtosolujen kaa-vintanäyte ylimenovyöhykkeestä putken poispuolisen kärkio san ollessa sovitettuna ottamaan imunäyte. 20 69241
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen väline, tunnettu siitä, että etukielekkeen (23) poispuolisen kärkiosan kehän kaarevuussäde on ainakin yhtä suuri kuin porausaukon (21) halkaisija, niin että etukielekkeen pystysuuntainen korkeus on ainakin kaksi kertaa porausaukon (21) halkaisija .
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen väline, tunnettu siitä, että etukielekkeen (23) tylppänokkainen kuperasti pyöristetty poispuolinen kärkiosa on poikkileikkaukseltaan olennaisesti puoliympyrän muotoinen ja että porausaukko (21) avautuu olennaisesti keskeisesti tähän kärkiosaan.
5. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen väline, tunnettu siitä, että etukielekkeen (23) poispuolisen kärkiosan kehä ulottuu säteensuuntaisesti porausaukosta huomattavan matkan vastakkaisiin suuntiin tylppänokkaisen poispuolisen kärkiosan muodostamiseksi.
6. 5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen väline, tunnettu siitä, että kaapimen (22) vaakasuuntainen mi-nimipaksuus porausaukosta (21) sivusuunnassa on ainakin yhtä suuri kuin porausaukon halkaisija.
7. 6. Jonkin patenttivaatimuksista 1-5 mukainen väline, tunnettu siitä, että kaapimessa (22) on toinen pituussuuntaan ulottuva kaapiva reuna, joka muodostaa kaapimen yläreunaosan, jolla kaavitaan näyte emättimen sivuseinä-mästä. 1 Il Patenttivaatimuksen 6 mukainen väline, tunnettu siitä, että kaapimen (22) olennaisesti tasomaisen sivu-seinän ja toisen kaavinreunan yhtymäkohta on terävämpi kuin tällaisen sivuseinän ja ensimmäisen kaavinreunan (27) yhtymäkohta. 21 69241 β. Jonkin patenttivaatimuksista 1-7 mukainen väline, tunnettu siitä, että ensimmäinen kaavinreuna (27) sisältää eteenpäin ulkonevan osan joka ulottuu tavallisesti porausaukon (21) suunnassa huomattavan matkan ja muodostaa etukielekkeen (23) alareunan, ja että kaa-pimen olennaisesti tasomainen pystysivu sisältää reunaosan lähellä mainittua eteenpäin ulkoneva osaa, muodostaen tämän kanssa olennaisesti kulmanmuotoisen yhtymäkohdan joka edesauttaa irtosulujen kaavintaa.
8. 9. Näytteenottoväline irtosolujen keräämiseksi nai sen kohdunkaulasta, jossa välineessä on tavallisesti vaakasuuntainen pitkänomainen imuputki (20), jossa on etupää (30) ja poispuolinen pää (22), putken poispuolisen pää-tyosan (22) ollessa sovitettavissa kohdunkaulan aukkoon ja varustettu osalla joka on litistetty muodostamaan sivu-kielekkeen (24), joka ulkonee alaspäin, kohtisuoraan putken (20) pituuteen nähden ja kohtaa kohdunkaulan emätiri-renkaan, ja jossa putkessa (20) on läpikulkeva porausaukko (21) jonka kautta kohdunkaulakanavassa olevaa limaa imeytyy putkeen, tunnettu siitä, että putken (20) poispuolisen päätyosan (22) litistetty osa muodostaa kaapimen, joka käsittää kohdunkaulan aukkoon sovitettavan etukielekkeen (23), joka ulkonee sivukielekkeen (24) edelle etäisyyden verran joka on riittävä asettamaan porausaukon (21) suunnilleen kohdunkaulan aukon kohdalle kun sivukie-leke (24) on kosketuksessa kohdunkaulan eraätinrenkaan kanssa, että sivukielekkeen (24) yläosan ja etukielekkeen (23) viereisen etuosan välissä on näitä yhdistävä kovera ylimenoosa (25), että tylppä kaavinreuna (27) voi kohdata eraätinrenkaan sisäreunan ja sisältää eteenpäin ulkonevan osan, joka ulottuu yleensä putken (20) pituussuuntaan huomattavan matkan, mainitun kaavinreunan (27) ollessa sovitettu ulottumaan ylimenovyöhykkeen yli kun sivukieleke (24) on kosketuksessa kohdunkaulan emätinrenkaaseen ja sen muodostuessa sivukielekkeen (24) poispuolisesta reunasta, 22 69241 ylimeno-osan (25) ulkoreunasta ja etukielekkeen (23) poh-jareunasta, ja että kaapimessa on ainakin yksi olennaisesti tasomainen sivu etäisyyden päässä putken porausau-kosta (21), joka sivu ulottuu yli kaavinreunan (27) koko pituuden ja muodostaa tämän kanssa jyrkän yhtymäkohdan, jolla saadaan irtosolujen kaavintanäyte siirtymävyöhykkeestä kun putken (20) poispuolinen kärkiosa on sovitettuna keräämään imunäyte.
9. 10. Jonkin patenttivaatimuksista 1-9 mukainen väline, tunnettu siitä, että putki (20) on olennaisesti jäykkää valettua muoviainetta ja että kaavin (22) suipentuu alaspäin sivukielekkeen (24) ulokkeen suunnassa ja sen vaakasuuntainen paksuus pienenee putken (20) porauksesta kohti sivukielekkeen (24) kärkeä.
10. 11. Jonkin patenttivaatimuksista 1-10 mukainen väline, tunnettu siitä, että kaapimen ensimmäisen kaapivan reunan (27) ja kaapimen olennaisesti tasomaisen sivuseinän välinen yhtymäkohta on lievästi pyöristetty.
11. 12. Patenttivaatimuksen il mukainen väline, tunnettu siitä, että kaapimen ensimmäisen kaapivan reunan ja kaapimen olennaisesti tasomaisen sivuseinän yhtymäkohdan kaarevuussäde on välillä noin 0,25 mm ja noin 0,76 mm. Il 23 69241