FI68051C - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara 3-(1h-tetrazol-5-yl)-4h-pyrimido(2,1-a)isokinolin-4-oner samt farmaceutiskt godtagbara salter av dessa foereningar - Google Patents

Description

1 68051

Menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten 3—(1 H— tetratsol-5-yyli)-4H-pyrimido/2,1-a7isokinoliini-4-onien sekä näiden yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi 5

Jakamalla erotettu hakemuksesta 78284 9 (Patentti 65246) Tämän keksinnön kohteena on menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3(1H-tetratsol-5-yyli)pyrimido-10 [2 ,1-a7isokinoliini-4-onien valmistamiseksi, joilla on kaa va

15 N N

S II " r2\^\ .......^

j 6 N5 3| H

20 J / 25 „4 2 jossa R on vety, alempi alkyyli tai alempi alkenyyli, ja 3 4 R ja R toisistaan riippumatta ovat vety tai alempi alkok-30 si, sekä näiden yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

2 68051

Edellä kuvattuja substituenttiryhmiä voidaan määritellä täsmällisemmin seuraavasti: "alempi alkyyli" käsittää suora- ja haaraketjuisia tyydytettyjä alifaattisia hiilivetyryhmiä, joissa on 1 - 6 5 hiiliatomia, esim. metyylin, etyylin, n-propyylin, isoprop-yylin, n-butyylin, isobutyylin, sek.-butyylin, tert.-butyyIin, n-pentyylin, isopentyylin ja n-heksyylin, "alempi alkenyyli" käsittää suora- ja haaraketjui-sia tyydyttämättömiä alifaattisia hiilivetyryhmiä, jotka 10 sisältävät yhden kaksoissidoksen ja joissa on 2 - 6 hiili-atomia, esim. vinyylin, allyylin, isopropenyylin, 2- tai 3-metallyylin ja 3-butenyylin, ja "alempi alkoksi" käsittää -C^-alkoksiryhmiä, esim. metoksin, etoksin, n-propoksin, isopropoksin, n-butoksin, 15 isobutoksin, sek.-butoksin, n-pentyylioksin, isopentyyli-oksin ja n-heksyylioksin.

Keksinnön mukaisesti valmistetuissa yhdisteissä on tautomeerinen vetyatomi ja yhdisteet voivat siten esiintyä muodoissa I ja I '. Näitä muotoja voi olla läsnä suuremmas- 3, 3 20 sa tai pienemmässä määrässä ja ne ovat dynaamisessa tasapainossa toistensa suhteen. Yksinkertaisuuden vuoksi kaava I on valittu kuvaamaan näitä yhdisteitä.

Il 3 68051

N N

j

N N

. XaJ " _> -V ' R4

10 R

a o Γ 1

XaJ " ,χ R4 I ' a 25 Kaava I käsittää sekä pyrimido^J, 1-§7isokinoliinin (kaksoissidos hiiliatomien 6 ja 7 välillä) että vastaavan 6,7-dihydropyrimido£2,1-§7isokinoliinin (yksinkertainen sidos C-6 ja C-7 välillä), kuten on osoitettu katkoviival- 2 la. Kaavan I mukaiset 6,7-dihydro-johdannaiset, joissa R 30 on muu susbtituentti kuin vety, sisältävät asymmetrisen hiiliatomin ja sellaisissa tapauksissa yhdisteet voivat esiintyä optisina isomeereinä samoin kuin rasemaatteina.

4 68051

Sanonta "farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat” tarkoittaa ei-myrkyllisiä suoloja, kuten alkalimetallisuoloja, esim. natrium- ja kaliumsuoloja, maa-alkalimetallisuoloja, kuten kalsium-, magnesium- tai baariumsuoloja, aluminium-5 suoloja, ammoniumsuoloja ja suoloja orgaanisten emästen, esim. amiinien kuten trietyyliamiinin, n-propyyliamiinin, tri-n-butyyliamiinin, piperidiinin, etanoliamiinin, dietano-liamiinin, trietanoliamiinin, dietyyliaminometyyliamiinin, etyleenidiamiinin, Ν,Ν'-dibentsyylietyleenidiamiinin, bents-10 yyliamiinin, tris (hydroksimetyyli) aminometaanin ja pyrroli-r diinin kanssa. Suola saadaan muodostetuksi antamalla kaavan I mukaisen karboksyylihapon tai tetratsolin reagoida olennaisesti ekvimolaarisen määrän kanssa emästä vesiliuoksessa tai sopivassa orgaanisessa liuottimessa kuten metanolissa 15 tai etanolissa. Suolat otetaan talteen sinänsä tunnetulla tavalla, kuten suodattamalla, mikäli ne ovat liukenemattomia väliaineeseen, tai jos ne liukenevat väliaineeseen, haihduttamalla tai seostamalla lisäten suolan ei-liuotinta.

Näitä uusia yhdisteitä voidaan valmistaa seuraavas-20 sa kuvatuilla menetelmillä. Mikäli muutoin ei ole ilmoitettu, merkitsevät menetelmän kuvauksessa käytetyt substituen-2 5 tit R - R samaa kuin mitä on määritelty kaavan I mukaisten yhdisteiden yhteydessä.

5 68051

Tyydyttämättömiä pyrimido/2,1-ajisokinoliini-tetrat-soleja, joilla on kaava 5 _

Λ N

il

S

XAJ "

-V

15 R

voidaan helposti valmistaa menetelmän mukaan, jossa konden-soidaan 1-aminoisokinoliini-lähtöaine, jolla on kaava 20 R2 r3v^v\

Ti] n· r4/ γ nh2 30 etyyli-etoksimetyleenisyanoasetaatilla inertin orgaanisen liuottimen (esim. tolueenin)läsnä- tai poissaollessa akry-laatti-välituotteen saamiseksi, jolla on kaava .... _ - TT-........

6 68051 I II v

HN

10 \ ιυ CH=C(C=N)C02C2H5 jonka jälkeen annetaan välituotteen V reagoida aluminium-atsidin kanssa tetrahydrofuraanissa tetratsolin I"' saarni-15 seksi.

Kondensoimisvaihe edellä kuvatussa menetelmässä voidaan suorittaa antamalla yhdisteen II' ja etyyli-etoksi-metyleenisyanoasetaatin ekvimolaaristen määrien reagoida. Reaktiolämpötila voi vaihdella alle huoneen lämpötilasta 20 (esim. noin 0°C) korotettuun lämpötilaan (esim. 100°C tai enemmän) . Tällöin muodostuu halutun akx;ylaatti-välituotteen V ja syklisoidun iminoesterin/ jolla on kaava

NH

25 ^Kyc02C2HS

I N T

' Vl 30 !

K

seos, jota voidaan käyttää edellä kuvatulla tavalla väli-35 tuotteena valmistettaessa kaavan 1' mukaisia tyydyttämättö- a miä pyrimido/2,1-a7isokinoliini-3-karboksyylihappoja. Kaa- ^ 68051 van VI mukaisilla yhdisteillä on myös todettu olevan voimakas antiallerginen vaikutus, kuten on ilmoitettu taulukossa II rotalla suoritetun PCA-kokeen tuloksilla koskien etyyli- 4-imino-4H-pyrimido/2, 1-a7isakinoliini-3-karboksylaattia.

5 Akrylaatin V ja iminoesterin VI välinen suhde voidaan saada suuremmaksi suorittamalla kondensoimisvaihe alemmissa lämpötiloissa, esim. huoneen lämpötilasta noin 0°C:seen.

Välituote V saatetaan reagoimaan menetelmän toisen vaiheen mukaisesti aluminiumatsidin kanssa tetrahydrofuraa-10 nissa halutun tetratsoli-lopputuotteen saamiseksi. Käytetään suunnilleen ekvimolaarisia määriä reaktiokomponentteja ja aluminiumatsidi voidaan sopivasti valmistaa in situ antamalla natriumatsidin ja aluminiumkloridin reagoida molaarisissa suhteissa noin 3:1. Vaikkakin reaktiolämpötila ei ole kriit-15 tinen, niin edullisia tuloksia on saatu liuottimen palautus-jäähdytyslämpötilassa. Tetratsolituote I"' voidaan helposti ottaa talteen reaktioseoksesta lisäämällä riittävästi vettä ja sen jälkeen tekemällä happameksi saostumisen aikaansaamiseksi. Tällä ja seuraavaila menetelmällä valmistettu tetr-20 atsolituote voidaan haluttaessa muuttaa farmaseuttisesti hyväksyttäväksi kationiseksi suolaksi.

Kaavan I"' mukaisia tetratsoli-tuotteita voidaan myös valmistaa antamalla nitriili-välituotteen, jolla on kaava 25

R1 O

r* Jl JL

il 30 I VI1

| N

35 8 68051 reagoida aluminiumatsidin kanssa tetrahydrofuraanissa. Käytetään suunnilleen ekvimolaarisia määriä reaktiokomponent-teja ja aluminiumatsidi muodostetaan edullisesti in situ natriumatsidista ja aluminiumkloridista samalla tavalla 5 kuin edellä on kuvattu tetratsoliprosessin yhteydessä (ak-rylaatti V). Reaktiolämpötilat ja tetratsolin talteenotto on kuvattu akrylaatin muuttamismenetelmän yhteydessä.

Kaavojen VII ja VII' mukaiset nitriili-lähtöaineet voidaan sopivasti valmistaa kaavan I" mukaisista 6,7-di-10 hydropyrimido/2,1-a7isokinoliiniestereistä seuraavan reak-tiokaavion avulla: R2Y^^rC°2'(alet“Pi,alkyyli »2^/γ«2 (' /1 nestemäinen NH., s I —----- L. J suljettu astia j höyry haude iJL ss

k4 R

R4 VIII

I" dehydratoiva s' aine, esim. s^ P0C13 s'

O O

R2X / C=N 2 11

'll] R y^^vC5N

. Λ J

j

dehyflU:Qgenaatio. i! J

*4 esim. Pd(C)r p-kymeeni R A ^ VII VII· 9 68051

Kaavan VIII mukaisia amideja valmistetaan käsittelemällä kaavan I" mukaisia estereitä nestemäisellä ammoniakilla, ammoniumhydroksidilla tai ammoniakkiliuoksella alemmassa alkanolissa (esim. metanoli tai etanoli), joka mah-5 dollisesti sisältää natriummetoksidia katalyyttinä. Reaktio suoritetaan sopivasti suljetussa astiassa höyryhaudelämpöti-lassa.

Amidi-välituotteet voidaan muuttaa kaavan VII mukaisiksi nitriileiksi käyttämällä dehydratoimisainetta ku-10 ten fosforipentoksidia, tionyylikloridia, p-tolueenisulfo-nyylikloridin j^a pyridiinin seosta tai edullisimmin fosfori-oksikloridia. Dehydratoiminen suoritetaan korotetussa lämpötilassa, edullisimmin palautusjäähdytysolosuhteissa.

Nitriili VII voidaan muuttaa vastaavaksi tyydyttä-15 mättömäksi nitriiliksi VII' dehydraamalla korotetussa lämpötilassa (sopiva dehydrausaine on kuvattu edellä yhdisteiden I" ja 1' yhteydessä). Edullinen menetelmä käsittää nit-riilin VII kuumentamisen palladium-hiilen ja p-kymeenin läsnäollessa. Kuten edellä on kuvattu nitriiliä VII' voidaan 20 käyttää lähtöaineena valmistettaessa tetratsolia I"'.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden, jotka on valmistettu millä tahansa edellä kuvatulla menetelmällä, voidaan haluttaessa antaa edelleen reagoida sinänsä tunnettujen mene- 2 3

telmien mukaan yhden tai useamman substituentin R , R

4

25 tai R muuttamiseksi muiksi substituenttiryhmiksi kaavan I

mukaisen suojapiirin puitteissa. Siten esim. alempi alkoksi-substituoitu tuote voidaan muuttaa vastaavaksi hydroksisubs-tituoiduksi tuotteeksi käyttämällä happohydrolyysiä (esim.

HC1 tai HCl-HOAc). Tämä tuote voidaan sen jälkeen vuorostaan 30 realkyloida, esim. alkyylihalogenidilla emäksen läsnäollessa alempi alkoksi-substituoidun tuotteen, edullisesti sellaisen saamiseksi, jossa on alempi alkoksi-substituentti erilainen kuin lähtöaineessa. Hydroksi-substituoidun tuotteen asyloi-minen bentsoyylihalogenidilla tai alempi alkanoyyli haloge-35 nidilla antaa vastaavan bentsoyyli- tai alempi alkanoyyli- oksi-substituoidun yhdisteen. Allyyli-substituoidun tuotteen 68051 10 otsonolyysi antaa formyylimetyyli-substituoidun yhdisteen, joka vuorostaan voidaan pelkistää hydroksietyyli-substituoi-duksi tuotteeksi. Allyyli-substituoitu yhdiste voidaan myös hydrata vastaavaksi hydroksipropyyli-tuotteeksi. Yhdisteitä, 5 joissa on dialkoksietyylisubstituentti, voidaan valmistaa käsittelemällä vastaavaa formyylimetyyli-substituoitua yhdistettä sopivalla alempi alkanolilla, esim. metanoli antaa di-metoksietyylin, etanoli antaa dioksietyylin jne.

1-aminoisokinoliini- ja 1-amino-3,4-dihydroisokino-10 liinilähtöaineet, joita on käytetty edellä kuvatussa menetelmässä, ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä.

Eräs menetelmä 1-amino-3,4-dihydroisokinoliinien valmistamiseksi on kuvattu seuraavassa reaktiokaaviossa: 11 11 68051 3 ^ CrUC=N 1. CAK11N®CH(CH^)pLi® ?

R / * 6 11 ^ 2 R3 CH-CSN

j heksaani THF ^ r4/^/ 2- r2x 4/^Ss/ />

1 •L

LiAlHk tai \ L1A1H^ X. (CoH-)50 R2 = H \^Κ5>2° i * ’ = \ 0 N. ΕΓ R2 i.cs2..m_ nh2 ] I ^TxiiTococi, Δ i ,4^V s 2 5 5- § (c2h5)3obf4 tai

^ CH^OSOgF

R2 „2 1· m~y C2h-°H., Δ κ3γ^\^\ I να®--> I 1

2. NaOH

sr m2 5 6 Z = BF^tax SO^F^ R = tax CH^ n 68051

Fenyyliasetonitriilien 1 alkyloiminen voidaan suorittaa käyttämällä erilaisia tavanomaisia emäksiä kuten natrium-amidia tai natriumhydridiä, mutta melkein kvantitatiivisiä saantoja on saatu käyttämällä N-isopropyylisykloheksyyliamii-5 nin litiumsuolaa. Fenyyliasetonitriilien (1 tai 2) pelkistys fenyylietyyliamiinien IV muodostamiseksi ja isotiosyanaattien 3 saamiseksi viimeksimainituista ovat tunnettuja reaktioita. Isotiosyanaattien 3 syklisoiminen isokinoliniumsuoloiksi 5 tapahtuu käyttämällä erittäin lieviä olosuhteita, jolloin 10 erilaisia substituentteja voidaan liittää isokinoliini-run-koon. Tämä yleinen menetelmä on kuvattu julkaisussa J. Chem. Soc., Perkin Trans. 1, 1, 33 (1976). Isokinoliniumsuolojen 5 reaktio teräsastiassa noin 100°C:ssa etanolin kanssa, joka on kyllästetty ammoniakilla, antaa tulokseksi joko fluori-15 boraattisuolan tai fluorisulfonaattisuolan 6. Käsiteltäessä suoloja natriumhydroksidilla vapautuu vapaa emäs 6.

1-aminoisokinoliini-lähtöaineet voidaan valmistaa vastaavista 1-amino-3,4-dihydroisokinoliineista dehydraamalla , esimerkiksi keittämällä p-kymeenissä hiili-palladiumkataly-20 saattorin läsnäollessa.

Käyttämällä Chichibabin-reaktiota (J. Russ. Phys.

Chem. Soc., 50, 543 (1920) ja US-patentti 3 847 919) saadaan myös valmistetuksi 1-aminoisokinoiiineja. Pesson ja Richer ^ranskal. patentti 3589M ja Compt. rend., Ser. C., 262 (24), 25 1719 (1966)7 kuvaavat 1-aminoisokinoliinien valmistusta pel kistämällä vastaavia 1-hydratsinoyhdisteitä.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä tai niitä sisältäviä farmaseuttisia koostumuksia voidaan antaa allergisille ihmispotilaille suun kautta annettavina yksikkö-30 annoksina, joissa on noin 0,5 - 500 mg aktiivista aineosaa tai suun kautta useina annoksina, annoksen kokonaismäärän ollessa aina noin 100 mg päivässä aktiivista aineosaa. Annosteltuna hengitysteitse tai tiputusruiskeina käytetään pienempiä annoksia, esimerkiksi vain kymmenesosa normaalista, suun kaut-35 ta annettavasta annoksesta. Kuitenkin edellä esitetyt arvot ovat ainoastaan viitteellisiä ja käytetty annos riippuu luonnol- 11 1: 68051 lisesti potilaan iästä ja painosta, oireiden vakavuudesta ja annosteltavasta yhdisteestä.

Seuraavat eläimillä suoritetut in vivo-kokeet osoittavat, että kaavan I mukaiset yhdisteet ovat erittäin voi-5 makkaita anti-allergisia aineita.

Biologisen aktiviteetin määritys Määritys perustuu ihon passiivinen herkistyminen-kokeeseen (PCA), jota pidetään yhtenä parhaimmista kokeista käytettäväksi koeyhdisteen antiallergisen aktiviteetin enna-10 koita määräämiseksi ihmisessä. Tämä menetelmä käsittää koe-eläinten ihokohtien passiivisen herkistämisen reaginiini-vasta-aineella ja koelääkkeen ja antigeenin annostamisen 24 tunnin kuluttua. Allerginen reaktio mitataan käyttämällä Evans'in siniväriä ja arvostellaan täplän halkaisijana in-15 jektiokohdassa. Kokeen yksityiskohdat on esitetty seuraa-vassa.

Kokeessa käytetyt aineet:

Ovalbumiini (5 kertaa kiteytetty) Dinitrobentseenisulfonihappo, Na+-suola 9 20 Bordetella pertussis-rokote - faasi I, 10 - 20 x 10 tapettua organismia/ml

Aluminiumhydroksidigeeli - 10 mg/ml Kaliumkarbonaatti

Tris-puskuroitu suolaliuos (TBS) - 0,02 mol/1 2-amino-2-25 hydroksimetyyli-1,3-propaanidiolia (Tris) ja 0,15 mol/1 NaCl; pH 8,2.

Antigeenipreparaatin valmistus - DNP-d EA

Ko. ovalbumiini-antigeenipreparaattia käytetään sekä immunogeenina että vaikuttavana antigeeninä. Antigeeni-30 preparaatti valmistetaan seuraavasti: 500 mg ovalbumiinia (EA) ja 500 mg liuotetaan 25 ml:aan tislattua vettä ja sekoitetaan huoneen lämpötilassa 5 minuuttia. Sen jälkeen lisätään hitaasti samalla sekoittaen 500 mg dinitrobentsee-nisuifonihappoa, Na+-suolaa (ennakolta uudelleenkiteytetty 35 kuumasta vedettömästä etanolista). Sen jälkeen reaktioseos pannaan välittömästi pimeään ja annetaan seistä 2 tuntia sa- 14 68051 maila jatkuvasti sekoittaen. Kahden tunnin kuluttua seos pannaan sopivaan dialyysiputkeen ja dialysoidaan 5°C:ssa käyttäen 5x4 litraa tislattua vettä. Dialyysin jälkeen tuote lyofilisoidaan ja pidetään huoneen lämpötilassa rus-5 keassa tai meripihkanvärisessä säiliössä. Saatu antigeeni on vaaleankeltaista amorfista kiinteätä ainetta,, joka liukenee hyvin veteen tai suolaliuokseen. Sitä nimitetään DNP denaturoiduksi ovalbumiiniksi (DNP-d EA).

Immunisoimismenetelmä IgE-tuotantoa varten 10 Täysikasvuisia urospuolisia Sprague-Dawley-rottia (paino n. 200 g) käytetään reagiini-rikkaan antiseerumin lähteenä PCA-koetta varten. Immunointi suoritetaan DNP-d EA:n, joka on AI(OH)^“geelillä, ja B. pertussis-rokot-teen yhdistelmän avulla. DNP-d EA-geelin valmistus on seuraa-15 va: DNP-d EA liuotetaan TBS:ään väkevyyden 10 mg/ml saamiseksi. Lisätään hitaasti 1 ml tätä liuosta 10 ml:aan Ai(OH) geeliä (10 mg kiinteätä ainetta/ml) samalla jatkuvasti sekoittaen huoneen lämpötilassa. Seosta sekoitetaan vielä 30 minuuttia antigeenin tasaisen adsorboitumisen varmistamisek-20 si geeliin.

Näin saatua geeliä käytetään yhdistelmänä B. pertus- sis-rokotteen faasin I kanssa immunisoimaan urospuolisia S/D-rottia seuraavasti. Kullekin rotalle annetaan 0,1 ml DNP-d EA-geelisuspensiota lihaksensisäisesti kumpaankin ta- 25 kajalkaan (200 μg DNP-d EA:ta eli 2 mg geeliä kokonaisannok- sena) . Näiden injektioiden jälkeen annetaan intraperitoneaa-r g lisesti 1,0 ml B. pertussis-rokotetta (10 - 20 x 10' organismia) . Lievää eetterinukutusta suositellaan käytettäväksi tämän käsittelyn aikana oikeiden laskimonsisäisten ja intra-30 peritoneaalisten injektioiden varmistamiseksi. Yhdeksän päivän kuluttua immunisoimisesta eläimiltä otetaan verinäyte sydänpunktiolla tai vatsa-aortta-kanyylillä eetteri- tai pentobarbitaali-nukutuksen aikana. Yhdistetyn kokonaisveren annetaan hyytyä, seerumi erotetaan sentrifugoimalla ja yk-35 sittäisiä seeruminäytteitä varastoidaan jäähdytettynä siihen saakka kunnes IgE-pitoisuus analysoidaan.

ti.

15 68051

Suuritiitterlsten seeruminäytteiden valinta Yksittäiset seeriuminäytteet on tutkittava niiden reagiini-vasta-aine-väkevyyden suhteen ennenkuin ne voidaan yhdistää muiden seerumien kanssa, koska kaikki rotat ei-5 vät reagoi inntunisoimiskäsittelyyn. Kustakin immunisoidusta rotasta otetun seerumin 1:50 suolalaimennusta käytetään tätä tarkoitusta varten. Laimennettujen seerumien ihonalaisia injektioita (0,05 ml) annetaan kahden pienen naaraspuolisen herkistyneen rotan (100 - 120 g) selkään, josta 10 karvat on ajettu pois. Eri seeruminäytteitä voidaan testata samanaikaisesti herkistyneissä eläimissä. 1-2 vuorokauden latenttiajän jälkeen antigeenin vaikutus aikaansaadaan annostelemalla laskimonsisäisesti jokaiselle rotalle 1 mg DNP-d EA:ta 0,5 ml:ssa 0,5-% Evans1 in siniväriä 15 suolaliuoksessa. Seerumit, jotka osoittavat positiivisia PCA-reaktioita laimennuksella 1:50 mitattuna 20 - 30 minuuttia antigeenin vaikutuksen jälkeen, yhdistetään ja jaetaan pieniin tasaisiin eriin ja pidetään -70°C:ssa tai alempana käyttöön saakka. Negatiiviset seerumit voidaan hylätä.

20 Yhdistettyjen antiseerumien IgE-tiitteri voidaan sen jälkeen määrätä. Valmistetaan kuumentamattomien seerumien ja seerumien, jotka on kuumennettu 56°C:ssa 1 tunti, useita kaksinkertaisia laimennuksia (1:5 - 1:160) suolaliuokseen ja 0,05 ml kutakin laimennusta injektoidaan ihonalaisesti 25 naaraspuolisten herkistyneiden rottien selkiin. Vähintään 4 eläintä on käytettävä sekä kuumennetun että kuumentamattoman seerumin titrauksia varten. Vuorokauden latenttiajän jälkeen kullekin ryhmälle annetaan 1 mg DNP-d EA:ta 0,5 ml:ssa 0,5 % Evans1 in sinivärinä. Reaktiot luetaan heijas-30 tamalla ihoa 20 - 30 minuuttia annostuksen jälkeen. Voimakkuus (sinistyminen) ja täplän halkaisija mitataan ja merkitään muistiin. Tiitteri määritellään kuumentamattoman seerumin sen suurimman laimennuksen käänteisarvona, joka antaa tulokseksi mitattavan PCA-reaktion (>6 mm halkaisija) aina-35 kin puolessa määrässä herkistyneitä eläimiä. Antiseerumit, joiden tiitteri on 50 tai suurerrpi, hyväksytään PCA-tutkimusta varten.

ie 68051 Nämä antiseerumit steriili-suodatetaan ja pidetään -70°C:ssa tai alempana käyttöön saakka. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää lyofilisoimista pienissä määrissä.

PCA-tutkimusmenetelmä 5 1. Käytetään koe-eläiminä nuoria naaraspuolisia

Sprague-Dawley rottia (90 - 110 g). Rotat konditioidaan (mukautetaan olosuhteisiin) ainakin 5 vuorokauden aikana ennen käyttöä antamalla ravintoa ja vettä rajoituksetta.

2. Passiivinen herkistäminen. Koe-eläimet valmiste-10 taan passiivista herkistämistä varten ajamalla karvat huolellisesti pois selän kummaltakin puolelta hienolla hammastetulla leikkurilla. Käytetään 27 numeron 11,9 mm:n neulaa asennettuna 1 ml:n tuberkuliiniruiskuun antiseerumin suolaliuos-laimennuksien injektoimiseksi ihonalaisesti. Käytetään antiseeru- 15 min 4 laimennusta (2 kummallekin puolelle). Käytetyt tarkat laimennukset riippuvat antiseerumin tiitteristä. Esim. jos antiseerumin tiitteri on 50 niin käytetään laimennuksia 1:10, 1:20, 1:30, 1:40; jos tiitteri on 100 silloin käytetään laimennuksia 1:20, 1:40, 1:60 ja 1:80. Kunkin laimennuksen 20 järjestys käytössä on joko myötäpäivään tai vastapäivään lukemien helpottamiseksi. Latenttiaika on ainakin 1 vuorokausi, mutta korkeintaan 2 vuorokautta.

3. Kutakin koeyhdistettä annostellaan 4:lie koe-eläimel-le. Dinatrium-kromoglykaattia (DSCG) liuotettuna suolaliuok- 25 seen annetaan laskimonsisäisesti (i,v.) antigeenin vaikutus-hetkellä. Koeyhdisteet liuotetaan natriumbikarbonaattiliuok-seen milloin mahdollista. Bikarbonaattiliuokseen liukenemattomat yhdisteet suspendoidaan väliaineeseen Tween/CMC.

Koeyhdisteitä annostellaan i.v. tai suun kautta 30 joko 1-5 tai 10 minuuttia ennen antigeenin vaikutusta.

4. Antigeenin vaikutus ja reaktion arviointi.

PCA-reaktio aikaansaadaan annostelemalla laskimonsisäisesti 1 mg DNP-d EA:ta 0,5 ml:ssa 0,5 % Evans'in sini väriä suolaliuoksessa kullekin koe-eläimelle. PCA-reaktiot 35 ovat suurimmillaan 20 - 30 minuuttia annostuksen jälkeen. Reaktiot merkitään silmämääräisesti värin voimakkuuden ja ” 68051 täplien keskimääräisen halkaisijan perusteella mitattuna kunkin antiseerumilaimennuksen kohdassa. Molemmat mittaukset suoritetaan heijastamalla pintaan. Vertailutarkoituk-sia varten kontrolliryhmän (käsittelemätön) lukumäärän on 5 oltava ainakin 5 % ja tavallisesti 10 % tutkittujen eläinten kokonaismäärästä kunakin päivänä.

Tutkitun lääkkeen estokyky ilmoitetaan antiseerumin tehollisen tiitterin pienenemis~%:eina käsitellyssä ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään.

10 Tulokset

Tutkittuja yhdisteitä edustavan näytteen koetulokset on esitetty taulukoissa I ja II yhdessä dinatrium-kro-moglykaatin (DSCG) arvojen kanssa. DSCG annostellaan antigeenin vaikutushetkellä. Tulokset on ilmoitettu ID_ -arvoi- bu 15 na, so. yhdisteen annoksena, joka estää 50 % reaktiosta.

Taulukko I

Tutkitun yhdisteen kaava: 18 68051

N N

O ,

r2 Ϊ Jl I

I H

r^T ^ ^ R3 R4

Esimerkki R°tta' pCA-koe 234 ΙΟςη' m9/k? n:o R R R u p.o.

2 C-H, H H 0,10

Δ D

3 H OCH3 OCH3 ^0,030 DSCG >>30 DSCG:n ID^-annos on 0,6 mg/kg (i.v.) 19 68051

Taulukko II

Tutkitun yhdisteen kaava: __ R4

Esimerkki PCA-koe 2 34 IDso' m9/k9 n :o R R R .

l.v. p.o.

1 H H H 0,04 4 C2H5 H H 0,009 0,04 DSCG 0,6 >>30 20 68051

Seuraavassa on kuvattu lähtöaineiden ja lopputuotteiden valmistamista. Kaikki lämpötilat on ilmoitettu Celsiusasteina. Sulamis- ja kiehumispisteet ovat korjaamattomia. "Skellysolve B" on petrolieetterifraktio, kp. 60 - 68°C, kä-5 sittäen olennaisesti n-heksaania, valmistaja Skelly Oil Co. Lähtöaineiden valmistus A. 1-amino-3,4-dihydrolsokinoliinit a) Fenyyliasetonitriilit (rakenne 2) 1. (—)-2-ailyyli-2-(4-metoksifenyyli)asetonitriili 10 n-butyylilitiumia (0,16 moolia, 1,6-m heksaanissa) lisättiin typpisuojakaasussa kuivaan tetrahydrofuraaniin (100 ml), joka oli jäähdytetty CC^-asetoni-hauteessa. Sen jälkeen lisättiin perättäin pisaroittain 10 minuutin aikana N-iso-propyylisykloheksyyliamiinin (22,6 g, 0,160 moolia) ja p-15 metoksifenyyliasetonitriilin (21,2 g, 0,144 moolia) liuokset tetrahydrofuraanissa (10 ml kumpaakin). Seosta sekoitettiin kylmässä 10 minuuttia samalla kun lisättiin pisaroittain 10 minuutin aikana allyylibromidia (24,2 g, 0,20 moolia). Sekoittamista jatkettiin kylmässä 15 minuuttia ja sen jälkeen ympä-20 ristön lämpötilassa 1,5 tuntia. Liuos laimennettiin dietyyli-eetterillä ja pestiin peräkkäin 4-% kloorivetyhapolla (2 x 100 ml), vedellä ja suolaliuoksella. Eetteriliuos kuivattiin (Na2SO^), väkevöitiin ja jäännös tislattiin, jolloin saatiin 24,2 g (89 % saanto) nitriiliä, kp. 99 - 114° (0,1 mm).

25 2. (—)-2-fenyylibutyronitriili Käyttäen menetelmää A a) 1 saatiin alkyloitaessa fe-nyyliasetonitriili etyylibromidilla 98 %:n saannolla otsikoitua yhdistettä, kp. 110 - 116°/13 Torr. (Compt. rend., 232, 1424 (1951) mukaan kp. 124 - 126°/25 Torr).

30 b) Fenetyyliamiinit (rakenne 4) 1. (-)-2-allyyli-2-(4-metoksifenyyli)etyyliamiini (-)-2-allyyli-2-(4-metoksifenyyli)asetonitriilin (159^7 g, 0,852 moolia) liuos dietyvlieetterissä (200 ml) lisättiin pisaroittain 20 minuutin aikana litiumaluminium-35 hydridin (LiAlH^, 42,2 g, 1,11 moolia) sekoitettuun hitaasti palautusjäähdytettyyn seokseen dietyylieetterissä (Θ00 ml). Seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen vielä 1,25 tuntia 11.

21 68051 ja sitten jäähdytettiin jää-vesi-hauteella. Ylimäärä LiAlH^ hajotettiin lisäämällä hitaasti pisaroittain vettä siihen saakka kunnes kaasun kehittyminen päättyi ja muodostui valkoinen sakka. Seos suodatettiin ja suodatinkakku pestiin hy-5 vin dietyylieetterillä. Väkevöitäessä suodos saatiin otsikoitu tuote (146 g, 90 %) sameana öljynä.

Osa öljystä tislattiin, jolloin saatiin puhdasta tuotetta, kp. 78 - 84° (0,1 Torr); vetyfumaraattisuola suli 137 - 139°:ssa uudelleenkiteyttämisen jälkeen etanoli/eet-10 teristä.

Anal.: laskettu yhdisteelle 2^1-yNO.C^H^O: C 62,52; H 5,88; N 4,56.

Löydetty; C 62,05; H 7,22; N 4,50.

2. 2-(4-metokslfenyyli)etyyliamiini ja (-)-2-fenyyli-15 butyyliamilni

Samalla tavalla kuin mitä edellä on kuvattu valmistettaessa (-)-2-allyyli-2-(4-metoksifenyyli)etyyliamiini pelkistettiin p-metoksifenyyliasetonitriili ja (-)-2-fenyylibu-tyronitriili litiumaluminiumhydridillä 2-(4-metoksifenyyli)-20 etyyliamiinin /Ber. , 42, 4778 (1909),7 ja t~) -2-fenyylibutyy-liamiinin ^Compt. rend., 184, 30 (1927)7 saamiseksi.

c) Aryylialkyyli-isotlosyanaatit (rakenne 3) Lähtemällä tarkoituksenmukaisista aryylialkyyliamii-neista käytettiin menetelmää, jonka on kuvannut Gittos et ai., 25 /J. Chem. Soc. , Perkin Trans., 1 , 1, 33 (1976)^7, seuraavien isotiosyanaattien syntetisoimiseksi: 2-(4-metoksifenyyli)-etyyli-isotiosyanaatti (100 % saanto), kp. 112 - 114°/0,1 Torr. (US-patentti 3 895 014 kp. 119 - 120°/0,5 Torr.); 2-{3-metoksifenyyli)etyyli-isotiosyanaatti (89 % saanto), kp.

30 135 - 140°/0,1 Torr.; 2-(3,4-dimetoksifenyyli)etyyli-isotio syanaatti (52 % saanto, kp. 155 - 165°/0,4 Torr. (kirjallisuuden mukaan kp. 138 - 140°/0,2 Torr); (-)-2-fenyylibutyyli-isotiosyanaatti (97 % saanto), kp. 85 - 98°/0,1 Torr.; ja (-)-2-allyyli-2-(4-metoksifenyyli)etyyli-isotiosyanaatti 35 (81 % saanto), kp. 136 - 144°/0,1 Torr.

d) 1-etyylitio- ja 1-metyylitioisokinolinium-suolat (rakenne 5) Käytettiin menetelmiä, jotka on kuvannut Gittos 22 68051 (US-patentti 3 895 014) ja Gittos et ai. /J. Chem. Soc.

Perkin Trans. 1 , 1 , 33 (1976)_7, edellä esitettyjen isotio-syanaattien syklisoimiseksi seuraaviksi isokinolinium-suo-loiksi: 1-etyylitio-3,4-dihydro-6,7-dimetoksi-isokinolinium-5 fluoriboraatti (79 % saanto), sp. 175 - 177°C etanoli/eette-ristä (kirjallisuuden mukaan sp. 174 - 176°C); 3,4-dihydro-7-metoksi-1-metyylitio-isokinolinium-fluorisulfonaatti (41 % saanto), sp. 208 - 209,5°C asetonitriilistä.

Anal, laskettu yhdisteelle C^H^NOS.HSO^F 10 C 42,99 H 4,59 N 4,56 S 20,86 löydetty:C 43,41 H 4,93 N 4,53 S 20,99 3,4-dihydro-6-metoksi-1-metyylitio-isokinolinium-fluorisulfo-naatti (100 % raakasaanto), sp. 106 - 119°C metyleenikloridi/ eetteristä; (i)-4-etyyli-3,4-dihydro-1-metyylitio-isokinoli-15 nium-fluorisulfonaatti ja (±)-4-allyyli-3,4-dihydro-7-met-oksi-1-metyylitio-isokinolinium-fluorisulfonaatti, jotka eristettiin kumimaisina öljyinä, joita käytettiin puhdistamatta.

e) 1-amino-3,4-dihydrolsokinoliinit (rakenne 6) 20 3,4-dihydro-7-metoksi-1-metyylitio-isokinolinium- fluorisulfonaattia (10,0 g, 0,0362 moolia) lisättiin etanoliin (100 ml), joka kyllästettiin ammoniakilla teräsputkessa. Sekoitettua seosta kuumennettiin höyryhauteella 2 tuntia. Seos yhdistettiin aineen kanssa, joka saatiin neljästä 25 samanlaisesta valmistuksesta ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös jaettiin 5-n natriumhydroksidin (300 ml) ja metyleeni-kloridin kesken. Orgaaninen kerros pestiin vedellä (2 x) ja kuivattiin natriumsulfaatilla. Metyleenikloridin poistamisen jälkeen saatu kiinteä aine kiteytettiin uudelleen 30 bentseenistä, jolloin saatiin 23 g (72 % saanto) 1-amino-3, 4-dihydro-7-metoksi-isokinoliinia, sp. 114 - 117,5°C. Uudelleenkiteytettäessä etyyliasetaatista saatiin analyyttinen näyte, sp. 117,5 - 119,5°C.

Anal, laskettu yhdisteelle 35 C 68,16 H 6,86 N 15,90 löydetty: C 68,01 H 6,81 N 15,83 11.

23 68051

Seuraavat 1-amino-3,4-dihydroisokinoliinit valmistettiin vastaavalla tavalla: 1-amino-3,4-dihydro-6,7-dimetoksi-isokinoliini ^akugaku Zasshi, 82, 352 (1962)J7 (105 % raaka-saanto, fluoriboraattisuola suli 181 - 185°C:ssa kiteyttä-5 misen jälkeen etanolista); 1-amino-3,4-dihydro-6-metoksi-isokinoliini (41 % s-anto), sp. 129 - 131°C etyyliasetaatista.

Anal, laskettu yhdisteelle c^qH^Nj0 C 68,16 H 6,86 N 15,90 10 löydetty: C 68,39 H 7,01 N 16,05 (*)-1-amino-4-etyyli-3,4-dihydroisokinoliini (102 % raaka-saanto rusketa öljyä), joka karakterisoitiin monovetyfuma-raattisuolana, sp. 146 - 148°C vedestä.

Anal, laskettu yhdisteelle c^ Hη 4N2 ' C4H4°4 15 C 62,05 H 6,25 N 9,65 löydetty: C 60,95 H 6,12 N 9,26 ja (i)-4-allyyli-1-amino-3,4-dihydro-7-metoksi-isokinoliini, ruskea öljy, joka eristämisen jälkeen ja muutettuna monovety-fumaraattisuolaksi suli 174 - 176°C:ssa kiteyttämisen jäl-20 keen etanolista.

Anal, laskettu yhdisteelle g^O.C^H^O^ C 61,43 H 6,07 N 8,43 löydetty: C 60,82 H 6,15 N 7,82 B. 1-aminoisokinoliinit 25 1. 1-amino-4-metoksi-isokinoliini

Pelkistettäessä 1-hydratsino-4-metoksi-isokinoliini vedyllä ja Raney-nikkelillä etanolissa menetelmän mukaan, jonka on kuvannut Pesson ja Richer julkaisussa Compt. rend., Ser. C, 262 (24), 1719 (1966), saatiin 17 % saanto otsikon 30 yhdistettä, sp. 112,5 - 114°C kromatografoinnin jälkeen alu-miniumoksidilla kloroformi/etanolilla (20:1).

2. 1-amino-4-etyyli-isokinoliini (-)-1-amino-4-etyyli-3,4-dihydro-isokinoliinin (6,83 g) ja hiilellä (1,5 g) olevan 10-% palladiumin sekoitettua 35 seosta p-kymeenissä (80 ml) kuumennettiin palautusjäähdyttäen 4 tuntia. Seos suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin tyhjössä, jolloin jäljelle jäi öljy, joka kiteytet- 24 6 8 0 51 tiin peräkkäin Skellysolve B:stä ja sykloheksaanista, jolloin saatiin 1,84 g (27 % saanto) tuotetta, sp. 84 - 85°C. Anal, laskettu yhdisteelle ci-]H-j2N2 C 76,71 H 7,02 N 16,27 5 löydetty: C 76,87 H 6,92 N 16,15

Esimerkki 1 3- (1H-tetratsol-5-yyli)-4H-pyrimido/2,1-a7isokinoli- 4- oni (välituotteen V kautta) A. Etyyli-2-syano-3-(Isoklnolyyllamino)akrylaatii 10 1-aminoisokinoliinin (14,4 g, 0,10 moolia) ja etyy- lietoksimetyleenisyanoasetaatin (16,9 g, 0,10 moolia) seos upotettiin öljyhauteeseen lämpötilaan 105 - 110°C ja pidettiin siinä 10 minuuttia typpisuojakaasussa. Tänä aikana seos suli, kehittyi etanolia ja jähmettyi kiinteätä ainetta. 15 Se kiteytettiin tolueenista, jolloin saatiin kirkkaankeltaisia kiteitä (18 g, 67 % saanto) etyyli-4-imino-4H-pyrimido-/2,1-a7isokinoliini-3-karboksylaattia, sp. 197 - 199°C. Uudelleenkiteytettäessä tolueenista saatiin analyyttinen näyte, sp. 199 - 201°C.

20 Ensimmäinen tolueeni-emälipeä väkevöitiin tilavuu teen noin 150 ml keittämällä ja sen jälkeen laimennettiin Skellysolve B:llä (100 ml). Seos suodatettiin ja suodos kuivattiin, jolloin jäljelle jäi keltainen aine, joka kiteytettiin metanolista, jolloin saatiin 5,5 g etyyli-2-syano-3-25 (isokinolyyliamino)akrylaattia, sp. 129 - 133°C. Lisää tätä ainetta (1,7 g, 27 % kokonaissaanto), sp. 129 - 131°C, saatiin väkevöimällä etanoli-emälipeä. Kromatografoitaessa tämä viimeksimainittu saanto käyttäen piihappoa (60 g) ja kloroformia ja sen jälkeen kiteyttämällä uudelleen metano-30 lista saatiin analyyttinen näyte, sp. 129 - 130°C.

Anal, laskettu yhdisteelle C 67,40 H 4,90 N 15,72 löydetty; C 67,10 H 5,01 N 15,78 il 25 6 8 0 51 B. 3-(1H-tetratsol-5-yyii)-4H-pyrimldo/2,1-a/isokino- li-4-oni

Aluminiumkloridia (2,98 g, 0,0224 moolia) lisättiin varovaisesti sekoitettuun jäähdytettyyn (jää/vesi) tetrahyd-5 rofuraaniin (150 ml). Sitten lisättiin natriumatsidia (4,36 g, 0,0672 moolia) ja saatua seosta kuumennettiin palautus jäähdyttäen 0,5 tuntia aluminiumatsidin muodostumisen saattamiseksi loppuun.

Jäähdytettyyn seokseen lisättiin etyyli-2-syano-3-10 (isokinolyyliamino)akrylaattia (4,93 g, 0,0184 moolia). Saatua seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 20 tuntia, haihdutettiin kuiviin ja laimennettiin vedellä (200 ml). Vesipitoinen seos tehtiin happameksi 37-% kloorivetyhapolla (20 ml). Aine, sp. 260 - 290°C (hajosi), otettiin talteen ja 15 sekoitettiin 150 ml:n kanssa lämmintä 2-% KHCO^ ja vettä.

Seos pestiin dietyylieetterillä ja veteen liukenematon aine poistettiin vesikerroksesta suodattamalla. Suodos tehtiin happameksi etikkahapolla, jolloin saostui tetratsolia, sp.

304 - 308°C (hajosi). Kiteytettäessä uudelleen N,N-dimetyyli-20 formamidista saatiin vaaleankeltaisia neulasia: 1,1 g (22,6 % saanto), sp. 313 - 314°C (hajosi).

Anal, laskettu yhdisteelle C^HgNgO

C 59,09 H 3,05 N 31,81 löydetty: C 58,70 H 3,02 N 31,41 25 Esimerkki 2 (1)-7-etyyli-6,7-dihydro-3-(1H-tetratsol-5-yyli)-4H-pyrimidoZ2,1-a7isokinoli-4-oni (nltriilin VII kautta A. (1)-7-etyyli-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido/2,1-a7~ isokinoliini-3-karboksiamidi 30 (i)-7-etyyli-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido/2,1-a/~ isokinoliini-3-karboksylaatin (1,0 g) ja nestemäisen ammoniakin (25 ml) seosta teräsastiassa kuumennettiin höyryhau-teella 1,5 tuntia. Poistettaessa ammoniakki jäi jäljelle amidiini, höytälemäisiä kiteitä 900 mg (100 % saanto), sp.

35 197 - 202°C. Kiteyttämällä uudelleen metanolista saatiin vä rittömiä kiteitä, sp. 205 - 207°C.

26 68051

Anal, laskettu yhdisteelle C 66,90 H 5,61 N 15,61 löydetty: C 66,37 H 5,31 N 15,42 B. (1)-7-etyyll-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido- 5 jjL 11 -a7isokinoliini-3-karbonitriili (±)-7-etyyli-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido,/2,1-a7~ isokinoliini-3-karboksiamidin (800 mg) ja fosforioksiklo-ridin (8 ml) seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 2 tuntia. Seos haihdutettiin kuiviin ja jäännös jaettiin me- 10 tyleenikloridin ja kaliumkarbonaatin kesken. Orgaaninen kerros kuivattiin natriumsulfaatilla ja haidutettiin kuiviin, jolloin jäljelle jäi 600 mg (80 % saanto) nitriiliä, sp. 145 - 148°C. Kiteyttämällä uudelleen metanolista saatiin keltaisia kiteitä, sp. 153 - 154°C.

15 Anal, laskettu yhdisteelle C 71,69 H 5,21 N 16,72 löydetty: C 71,31 H 5,11 N 16,75 C. (i)-7-etyyli-6,7-dihydro-3-(lH-tetratsol-5-yyli)- 4H-pyrimidoZ2,1-a7isokinoli-4-oni 20 (1)-7-etyyli-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido/2,1-a7~ isokinoliini-3-karbonitriilin (208 g, 0,836 moolia), natrium-atsidin (59,8 mg, 0,92 mmoolia) ja ammoniumkloridin (49,1 mg, 0,92 mmoolia) seosta N,N-dimetyyliformamidissa (2 ml) sekoitettiin 19 tuntia öljyhaudelämpötilassa 120°C:ssa.

25 Seos laimennettiin vedellä ja tehtiin happameksi laimealla kloorivetyhapolla, jolloin saostui 215 mg (87 % saanto) tetratsolia, sp. 254 - 258°C (hajoten). Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta saatiin analyyttisen näytteen vaaleankeltaisia kiteitä, sp. 282 - 283,5°C (hajoten).

30 Anal, laskettu yhdisteelle C^H^N^O

C 61,21 H 4,79 N 28,56 löydetty: C 61,44 H 4,81 N 28,66 il 68051 27

Esimerkki 3 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi-3(IH-tetrasol-5-yyll)-

4H-pyrimido/2,1-a7isokinoll-4-oni (nltriilin VII

kautta 5 A. 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi-4-okso-4H-pyrlmido- 12,1-a7isokinoliini-3-karboksiamidi

Esimerkissä 2 A kuvatulla tavalla muutettiin etyy-li-6,7-dihydro-9,1 0-dimetoksi-4-okso-4H-pyrimido/2", 1 -a7iso-kinoliini-3-karboksylaatti amidiksi 92 % saannolla, sp.

10 313 - 315°C 2-metoksietanolista.

Anal, laskettu yhdisteelle 5H·) 5^3^4 C 59,79 H 5,02 N 13,95 löydetty: C 59,62 H 5,09 N 13,94 B. 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi-4-okso-4H-pyrimido- 15 [3., 1-a7isokinoliini-3-karbonltriili

Esimerkin 2 B mukaisella tavalla 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi-4-okso-4H-pyrimido (2 ,1-a7isokinoliini-3-karboksi-amidi dehydratoitiin nitriiliksi 93 % saannolla, sp. 261 -262°C etikkahaposta.

20 Anal, laskettu yhdisteelle C 63,59 H 4,63 N 14,83 löydetty: C 63,47 H 4,82 N 14,79 C. 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi-3-(1H-tetratsol-5- yyli)-4H-pyrimidoZ2,1-a7isokinoli-4-oni 25 Esimerkin 2 C mukaisesti 6,7-dihydro-9,10-dimetoksi- 4-okso-4H-pyrimido/2*, 1 -a7isokinoliini-3-karbonitriili muutettiin vastaavaksi tetratsoliksi 57 % saannolla, sp. 286 -288°C (hajosi) etikkahaposta.

Anal, laskettu yhdisteelle 30 C 55,21 H 4,32 N 25,76 löydetty C 54,89 H 4,39 N 25,64 68051 28

Esimerkki 4 7-etyyll-3-(IH-tetratsol-5-yyli)-4H-pyrlmldo/?, 1-&7-isokinoli-4-onl (nitriilin VII1 kautta) A. 7-etyyli-4-okso-4H-pyrimldoZ2,1-q7isokinoliini-5 3-karbonitriili (1)-7-etyyli-6,7-dihydro-4-okso-4H-pyrimido/2,1-aJ-isokinoliini-3-karbonitriilin (3,5 g) ja hiilellä (1,5 g) olevan 10-% palladiumin sekoitettua seosta p-kymeenissä (50 ml) kuumennettiin palautusjäähdyttäen 18 tuntia. Seos 10 laimennettiin metyleenikloridilla ja suodatettiin katalyytin poistamiseksi. Liuottimet poistettiin pyöröhaihduttimes-sa ja jäännös kiteytettiin etanolista, jolloin saatiin 1,6 g (46 % saanto) otsikon yhdistettä, sp. 208 - 211°C. Kiteytettäessä peräkkäin tolueenista ja etanolista saatiin analyyt-15 tinen näyte, sp. 218 - 219°C.

Anal, laskettu yhdisteelle C^H^N^O

C 72,27 H 4,45 N 16,86 löydetty: C 72,00 H 4,65 N 16,56 B. 7-etyyli-3-(lH-tetratsol-5-yyli)-4H-pyrimido-20 [2,1 ~€ isokinoliini-4-oni

Aluminiumkloridia (595 mg, 4,46 mmoolia) lisättiin sekoitettuun jääkylmään tetrahydrofuraaniin (40 ml). Sitten lisättiin natriumatsidia (870 mg, 13,4 mmoolia) ja seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 0,5 tuntia aluminium-25 atsidin muodostumisen saamiseksi täydelliseksi.

Lisättiin 7-etyyli-4-okso-4H-pyrimido^2,1-a7iso-kinoliini-3-karbonitriiliä (1,0 g, 4,05 mmoolia) ja seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 18 tuntia. Seos laimennettiin vedellä ja tehtiin happameksi 37-% kloorivetyhapolla 30 tetratsolin saostamiseksi. Raakaa tetratsolia kuumennettiin 5-% natriumkarbonaatti/vesiliuoksen kanssa. Vesiseos pestiin etyyliasetaatilla ja vesikerrosta lämmitettiin värinpoisto-hiilen kanssa ja suodatettiin. Tehtäessä suodos happameksi etikkahapolla saostui 1,0 g (85 % saanto) tuotetta, sp. 301 35 - 303°C (hajosi). Kiteytettäessä 2-metoksietanolista saa tiin vaaleankeltaisia neulasia, sp. 310,5 - 312°C (hajosi).

tl 68051 29

Anal, laskettu yhdisteelle C 61,63 H 4,14 N 28,76 löydetty: C 60,99 H 4,07 N 28,28

Esimerkki 5 5 Esimerkkien 1 - 6 mukaiset tetratsolituotteet muute taan vastaaviksi natrium-, kalium-, ammonium-, kalsium-, magnesium-, barium-, aluminium-, trietyyliamiini-, n-propyy-liamiini-, tri-n-butyyliamiini-, piperidiini-, etanoliamii-ni-, dietanoliamiini-, trietanoliamiini-, dietyyliamino-10 etyyliamiini-, etyleenidiamiini-, pyrrolidiini-, bentsyyli-amiini-, tris(hydroksimetyyli)aminometaani- ja Ν,Ν'-di-bentsyylietyleenidiamiini-suoloiksi antamalla niiden reagoida ekvivalentin kanssa tarkoituksenmukaista metallihydroksidia, ammoniumhydroksidia tai amiinia vedessä tai eta-15 nolissa ja sen jälkeen suodattamalla suola mikäli se on liukenematon tai haihduttamalla liuotin pois mikäli suola liukenee siihen.

Claims (7)

1. 30 6 8 0 51 Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3(1H-tetratsol-5-yyli)-4H-pyrimido/2,1-a7isokinoliini-4-onien 5 valmistamiseksi, joilla on kaava n N N 2. ii II R II H n 10
2. 1. J 8 9 11 15 r3^ R4 20 2 jossa R on vety, alempi alkyyli tai alempi alkenyyli ja 3.4 R 3a R toisistaan riippumatta ovat vety tai alempi alk-oksi, sekä näiden yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, 25 että tl 31 68051 a) 1-aminoisokinoliini-lähtöaine, jolla on kaava R2 5 II' R4
3. 10 NH2 kondensoidaan etyylietoksimetyleenisyanoasetaatin kanssa, jolloin läsnä mahdollisesti on inertti orgaaninen liuotin, ja muodostuneen akrylaatti-välituotteen, jolla on kaava 15 R2
4. 20 V HN \ CH=C(C=N}C02C2H5 25 annetaan reagoida aluminiumatsidin kanssa tetrahydrofuraanissa kaavan Λ N S y ,v R4 32 6 8 0 51 • · k 2 3 mukaisen tetratsolin saamiseksi, jossa kaavassa R , R 4 ja R merkitsevät samaa kuin edellä» tai b) nitriili, - jolla on kaava 5 0 N Y VII' R 15 saatetaan reagoimaan aluminiumatsidin kanssa tetrahydrofuraa-nin läsnäollessa. i * il 33 68051 Förfarande för framställning av terapeutiskt an-vändbara 3{1H-tetrazol-5-yl)-4H-pyrimido/2,1-a7isokinolln-5 4-oner med formeln
5. 10 NN S II II r2 ^/N ή 6 N5 H τ I 11 R3/y
6. 20 R4 2 3 väri R är väte, lägre alkyl eller lägre alkenyl, och R 4 och R oberoende av varandra är väte eller lägre alkoxi, samt av farmaceutiskt godtagbara salter av dessa föreningar, 25 kännetecknat därav, att a) 1-aminoisokinolin-utgängsmaterial med formeln 34 68051 R2 s I I κ,/γγΝ 10 r4 NH2 kondenseras med etyletoximetylencyanoacetat, möjligen i när-varo av ett inert organiskt lösningsmedel, och den bildade akrylat-mellanprodukten med formeln 15 R2
7. 20 X. r3 y ] p4 HN R \ CH=C(C=N)C02C2H5 25 omsättes med aluminiumazid i tetrahydrofuran för erhällande av en tetrazol med formeln R1 O f| \\ I I"' ΑΛ»; 35 f R3"y^ R4