FI58858C - Fodermedel foer idisslare - Google Patents

Description

fSSFH [B] (11) *^u ULUTUSJULKAISU cOQCO

m jtt 1 J 1 ' UTLAGGNINOSSKRIFT 300 do C Patentti nyönnotty 11 05 1981 ” Patent oeddelat (Si) Kv.ik.Va.3 A 23 K 1/22, 1/18 SUOMI—FINLAND <*) Ptt*nttlhak«inut — ftt«ntaiw6lcntng 762607 (22) Hikimtapttv· —AniBladngidig 10.09.76 ' ' (23) AikuplM-GlhighMdag 10.09.76 (41) TuHut |ulkiMkil— Bllvlt offandlg q3 77

PttMlt· OCn rttfittCTltyΙ*·ΙμΙΙ AiwekM utlagd och Utl.ikrtften puMIurid 01 8l (32)(33)(31) ^ryd«ty •weikm*—Begird prlortt·» ip.Q9.75

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) P 25^57.3 (71) Veba-Chemie Aktiengesellschaft, Pawikerstrasse 30, U660 Gelsen-kirchen-Buer, Ruhr-Stickstoff Aktiengesellschaft, Königsallee 21, U630 Bochum, Saksan Liittotasavalta-Forbundsrepubliken Tyskland(DE) (72) Norbert Merget, Bochum, Friedhelm Koch, Diilmen, Saksan Liittotasa-valta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (7^+) Oy Kolster Ab (5¾) Märehtijöille tarkoitettu rehu - Fodermedel för idisslare Märehtijöiden pötsissä tapahtuu tunnetusti rinnakkain erilaista valkuaisaineiden aineenvaihduntaa. Vastaanotettu rehun valkuainen hajoaa ensinnä ei-valkuaisaineen kaltaisiksi yhdisteiksi, kun taas samanaikaisesti ei-valkuaisaineen kaltaisista yhdisteistä muodostuu mikrobiproteiinia. Sata-kerroissa tapahtuva mikrobiproteiinin synteesi riippuu kuitenkin typen saannista, joka tyydytetään ensisijaisesti ammoniakilla ja vasta toissijaisesti peptideillä ja aminohapoilla.

Pötsin ja pohjukaissuolen fisteleitä omaavilla lehmillä suoritetuissa tutkimuksissa todettiin, että typpiyhdisteiden saannin ollessa riittävä mikrobisen proteiinisynteesin taso riippuu vain energiansaannista, joka ilmaistaan tärkkelysyksiköissä (ty).

Tutkimukset osoittivat edelleen, että satakerroissa tapahtuva rehun valkuaisen proteolyysi on riippumaton valkuaisen osuudesta ja on keskimäärin noin 70 %. Voidaan siis lähteä siitä, että 30 % syötetystä proteiinista joutuu suoleen, kun taas JO % hajoaa pötsissä eli käytetään bakteeri-proteiinin tuottamiseksi.

Pötsissä tapahtuvan mikrobisen valkuaisen korkeaan synteesimäärään 2 58858 tarvitaan edelleen energiansaantia edistävä helppoliukoisten hiilihydraattien korkea pitoisuus. Valkuaissynteesiin tarvittavien typpipitoisten yhdisteiden varaamiseksi märehtijällä on käytettävissään pötsi-maksa-kierrossa oleva hyvin joustava säätöjärjestelmä. Tätä kiertoa ohjaa esim. pötsin NH^+-pitoi-suus. Pötsin typpipitoiduuden ollessa matala voi paljon NH^a tai virtsa-ainetta diffundoitua takaisin verenkierrosta pötsiin ja edistää bakteerien typensaantia. Pötsin NH^-pitoisuuden ollessa korkea ammoniakki imeytyy pötsin seinämän kautta ja erottuu pois virtsassa olevana virtsa-aineena. Pötsissä olevan typen pieni vajaus voi tasoittua paluuvirtauksen avulla ja johtaa siten typen parempaan hyväksikäyttöön.

Bakteereista johtuvan proteiinisynteesin energiariippuvuus on ratkaisevan tärkeätä ei-proteiini-typpi-(NPN)yhdisteiden hyväksikäytölle. Kokeet antoivat lineaarisen riippuvuuden bakteeriproteiinien tuoton ja energiansaannin tason välille. Niinpä syntetisoituu noin 10 g bakteeriproteiinia 100 tärkkelysyksikköä kohti.

Märehtijän valkuaisen saannille ei ole ratkaisevaa vain rehuun sisältyvä valkuaismäärä, vaan myös suolessa imeytymiseen käytettävissä olevat aminohapot. Nämä aminohapot ovat peräisin kahdesta lähteestä, pötsissä hajoamatta jääneestä rehun valkuaisesta ja mikrobisynteesin tuottamasta mikrobivalkuaisesta.

Rehun valkuainen ja energia vastaavat mikrobien tarvetta ollessaan suhteessa 1:7· Korkean maidontuotannon omaavan lypsylehmän energian ja valkuaisen tarpeen peittämiseksi tarvitaan kuitenkin suhde 1:U,5 - 6.

Normaalissa ruokinnassa liittyy kuitenkin ty:tä (tärkkelysyksikkö) kohti laskettuna suurempiin valkuaismääriin kuin 1:6-7 virtsaan siirtyvän virtsa-aineen suurehkot häviöt. Jos tiukemman suhteen kuin 1:7 omaavissa annoksissa vielä myös proteiini korvataan virtsa-aineella, niin eläimen suolessa käytettävissä oleva valkuainen alenee vielä tällä määrällä, so. märehtijöiden energian saannin parantamiseksi on otettava huomioon valkuaisen fermentointiosuudesta johtuva tietty optimaalinen energian suhde valkuaiseen.

Vain satakerroissa fermentoitavissa oleva ruokinnan valkuainen voidaan korvata typpiekvivalentisti fermentoitavissa olevilla NPN-yhdisteillä vaikuttamatta märehtijän valkuaisensaantiin.

Tässä keksinnössä taataan valkuaisen saanti siten, että syötetään re-huvalkuaista, jonka pötsissä tapahtuvaa sulavuutta on alennettu erityiskä- 58858 sittelyllä, mutta joka on hajotettavissa suolessa entsymaattisesti.

Syötettäessä keksinnön mukaista rehua kulkeutuvat myös arvokkaat aminohapot pääosaltaan suoraan suoleen, kun taas pötsin floorasta, joka muutoinkin peittää typentarpeensa pääasiassa ammoniakilla ja vähemmässä määrin korkeammilla orgaanisilla typpiyhdisteillä, huolehditaan lisätyillä NPN-yhdisteillä.

Korvattaessa rehuproteiinit tavanomaisissa rehuseoksissa NPN-yhdisteillä esiintyi kaksi vaikutusta: ensiksikin pötsissä liukoisen typen määrä kohoaa siksi, että NPN-yhdisteet ovat täysin liukoisia, toiseksi virtaa suoleen 30 % vähemmän kuin valkuaista syötettäessä olisi joutunut hajoamatta suoleen.

Tämä potsin kohonnut typen taso ei vaikuta bakteerien proteiinisynteesiin, koska suhde energia/raaka-aine ei muutu.

Jos sitävastoin syötetään pötsissä stabiileiksi tehtyjä proteiineja, jotka suurelta osalta joutuvat hajoamatta suoleen, niin pötsiliukoisen typen osuus alenee ja lisätty NPN-yhdiste yhdistyy pitkälti bakteeriproteiiniksi.

Saksalaisessa patenttijulkaisussa 1 692 U12 kuvataan pötsissä stabiilien valkuaisten valmistamiseksi menetelmä, jossa aldehydin, esim. formaldehydin avulla tai muodostamalla emäksisiin vinyyli- tai akryylimonomeereihin perustuva polymeraattikerros valkuaiset päällystetään niin, että valkuaiset ovat pötsissä stabiileja pH-arvon ollessa suurempi kuin viisi ja pienemmässä kuin neljä olevassa pH-alueessa epöstabiileja.

Tämä julkaisu kuvaa edelleen näiden proteiinien käyttöä märehtijöiden valkuaisensaannin parantamiseksi siten, että enemmmän rehuproteiinia joutuu suoleen, so. julkaisu kuvaa yksinomaan juoksutusmahassa ja ohutsuolessa tapahtuvaa parempaa energiansaantia, mutta ei pötsissä NPN-yhdisteiden avulla tapahtuvaa bakteeriflooran typensaantia.

Esillä olevan keksinnön kohteena on märehtijöille tarkoitettu rehu tai rehunlisäaine, joka muodostuu kasveista tai eläimistä peräisin olevista tai synteettisen alkuperän omaavista valkuaisen kaltaisista rehuista, jolloin valkuaisen kaltaisen aineksen pinnalle on aikaansaatu aldehydillä tai emäksisiin vinyyli- tai akryylimonomeereihin perustuvalla polymeraatilla kerros, joka on pienemmän pH-arvon kuin 1+ omaavissa liuoksissa epästabiili ja suuremman pH-arvon kuin 5 omaavissa liuoksissa suhteellisen stabiili, joille on tunnusomaista, että rehu tai rehun lisäaine sisältää a) ei-proteiinityppiyhdisteitä ja b) aldehydeillä tai vinyyli- tai akryylipolymeereilla käsiteltyjä proteiinityppiyhdisteitä (valkuaisen kaltaisia yhdisteitä), jolloin suhde a:b typpiekvivalentteina laskettuna on 0,1:1 - 10:1.

Käyttämällä keksinnön mukaista suojatuista aminohapoista, mm.

11 58858 valkuaisen kaltaisista yhdisteistä ja NPN-yhdisteistä muodostuvaa yhdistelmää on mahdollista tyydyttää pötsin bakteeriflooran typen tarve pelkästään NPN-yhdis-teiden avulla, jolloin verrattomasti arvokkaammat aminohapot säästyvät suolessa tapahtuvaan imeytymiseen. Tällä menettelyllä NPN-yhdisteiden hyväksikäytön aste paranee ja märehtijän valkuaisen saanti muodostuu taloudellisesti edullisemmaksi.

Tässä keksinnössä käsitellään ensimmäistä kertaa erikseen mikrobien proteiinisynteesiä varten olevaa ja valkuaisen tarvetta varten olevaa märehtijän erilaisia valkuaistarpeita. Näin voidaan säätää suolessa olevan käyttökelpoisen proteiinin määrää.

Valkuaisen kaltaisena aineena voidaan syöttää jokaista kasveista tai eläimistä peräisin olevaa tai synteettisen alkuperän omaavaa materiaalia.

Sitäpaitsi käytetään seuraavassa ilmaisua "valkuaisen kaltainen" sekä yksistään yksittäisille aminohapoille, polypeptideille ja aminohapposeoksille, polypep-tidien ja aminohappojen seoksille että luonnonvalkuaiselle.

Keksinnön mukaisen rehun tai rehuseosten valmistamiseen voidaan käyttää kaikkia valkuaispitoisia rehuaineita, etenkin käytetään runsaasti valkuaista sisältäviä rehuja kuten öljynuuttorouheita ja öljykakkuja, soijarouhetta, maapähkinärouhetta, seesamirouhetta, bakteereista, hiivoista ja levistä saatuja yksisolu-proteiineja ja sienistä saatuja valkuaisia ja muita tunnettuja valkuaisrehuja yksistään tai seoksina.

Proteiinien stabilointi voi tapahtua aldehydien, etenkin formaldehydin avulla siten, että muodostetaan valkuaismaisten hiukkasten päälle stabiili vaippa, joka, kuten edellä on kuvattu, on pH-arvossa 5 liukenematon, tappamalla alueella (pH 3-^) kuitenkin liukoinen. Myös on mahdollista pinnan suojaus muodostamalla yhtenäinen kerros emäksisten vinyyli- ja/tai akryylimono-meerien polymeraateista. Saksalainen patenttijulkaisu 1 692 U12 kuvaa erilai- Tämän keksinnön tarkoittamassa mielessä sopivia ei-proteiinityppiyhdis-teitä (NPN-yhdisteitä) ovat kaikki liukoiset typpiyhdisteet, joina on ymmärrettävä myös suhteellisen alhaisen liukoisuuden omaavat yhdisteet, jotka edelleen eivät ole myrkyllisiä ja hajoavat pötsissä niin pitkälle, että ne voidaan käyttää bakteeriproteiinien synteesiin. Näiden yhdisteiden tärkeimmät ryhmät ovat amidit, kuten hiilihapon ja alifaattisten - C^-monokarboksyylihap-pojen amidit, esim. virtsa-aine, formamidi, asetamidi, propioniamidi ja siitä johdetut derivaatit, N-monoasetyylivirtsa-aine, N-monopropionyylivirtsa-aine, N,N-dipropionyylivirtsa-aine, sekä niiden suolat, esim. fosfaatit, sulfaatit, mm. kondensaatio- ja additiotuotteet, kuten guanidiini, biureetti, aldehydi-virtsa-aine-kondensaatiotuotteet, esim. formaldehydin, asetaldehydin, pro-pionialdehydin (propylideenimonovirtsa-aine, propylideenidivirtsa-aine), kanssa krotonialdehydin (krotylideenidivirtsa-aine) kanssa yms. sekä epäorgaanisten ja orgaanisten happojen, fosfori-, (myös polymeerisen muodon) typpi-, (kuitenkin yain 5 58858 vähäisessä määrin) r^kki-, hiilihapon ym. ammoniumsuolat, sekä karhamiini-, etikka-, propioni-, voi-, maito-, omena-, viini-, fumaarihapon mm. ammoniumsuolat. Luonnollisesti voidaan käyttää myös edellä mainittujen yhdisteiden seoksia.

NPN-yhdisteiden lisäys tapahtuu yksinkertaisimmassa tapauksessa typpi-ekvivalentisti suhteessa 1:1 sovitettuna fermentointiosuuden laskemiseksi luontaiseen valkuaiseen verraten. Jos rehu lisätään runsaasti tärkkelysyksi-köitä sisältävinä mutta vähän valkuaista sisältävinä annoksina, niin korkeampi NPN-lisäys mahdollistaa suotuisamman valkuaisen hyväksikäytön. Runsaasti valkuaista sisältävän perusrehun lisäämiseksi on kuitenkin NPN-osuu-den alentaminen edullista (tästä lähempiä selityksiä jäljempänä olevissa esimerkeissä) .

Stabilointiin käytetään edullisesti pienehkön hiukkaskoon, edullisesti 0,1 mm:n ja 1 mm:n 0, omaavia proteiineja ja suhteellisen tiheyden tulisi olla lähellä yhtä.

Nämä ominaisuudet vaikuttavat siihen, että stabiloidun valkuaisen viipy-misaika pötsissä on mahdollisimman pieni. Toisaalta viipymisaika on kuitenkin kyllin pitkä antaakseen NPN-yhdisteen mennä liuokseen.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksinnön kohdetta.

Esimerkki 1

Runsaasti valkuaista sisältävän rehun valmistus ja stabiloidun valkuaisen vaihdettavuus NPN-yhdisteen (virtsa-aineen) kanssa.

Raakaproteiinin in-vitro-sulavuuden 70 % (pötsinesteinkubaatio) omaavaa kaupallista soijarouhetta käsiteltiin 0,5 painoprosentilla formaldehydiä .

a. Tämä laski in-vitro-sulavuuden 10 #:iin. Tästä tuotteesta vapautui pötsissä 60 % vähemmän raakaproteiinia, mikä vastaa 3,75 g typpeä 100 g soijaa kohden. Vähäisempi pötsissä vapautuva proteiinityppi korvattiin lisäämällä helppoliukoista virtsa-ainetta ekvivalentinen määrä soijavalkuaiseen, niin että valkuaisen alkuperäinen sulavuus säilyi (33 % käsiteltyä soijavalkuaista ja 66 % NPN:stä, so. virtsa-aineesta peräisin olevaa valkuaista).

Tämä seos voi korvata raakaproteiinipitoisuutta vastaten soijarouheen tavanomaisissa väkirehuseoksissa.

b. 70 )S:n in-vitro-sulavuuden omaavaa helppoliukoista soijarouhetta käsiteltiin 0,3 painoprosentilla formaldehydiä ja pötsinesteessä mitattu sulavuus oli sen jälkeen enää vain 30 %. Stabiloitu määrä korvattiin virtsa-aineella. Stabiloidun valkuaismäärän ja NPN-lisäyksen kulloinkin valitun suhteen mukaan voidaan täten säätää pötsissä olevaa sulavuutta, kuten taulukko 1 osoittaa.

6 58858 TS*.

*cö co

CO

•H

CO ö p a> ö

:0 CO (D

P- «H C

g 35

S SS

r—I S > 0OOOO X! CQ t— OO f— LTv OJ tt) *· 5

JS

>0 O •H p O Ö P oi s a g OI fi <i-t Φ

't-ι 0 •H

3 Cj 3 t» .

p bJ P 10) 01 rl P OJ O +5 0 ,¾ a> 3 b M

-—- a! ·> + P 0 0 0) ··

a; o p B

ό 0 ·η Hl o 0 ·3 w a

Ai W M 0) 0 MO 0+5 0

0+5 LT\ +5 p +J

H Ä · Λ 2 43 0 ·Η τ— O ·Η 0 ·Η JO CO .... 0) ID β)

Eh i> I I *— 1— Ο ί> %+ ία 1Λ icd OJ Ό CO ,¾

Λ Λ ·. OJ

t— 00 J- p IP· OJ *- ·Η J+ + + + *00 0 :aj IS) IS) <0 OJ0 0P0P0P 0 ΰ <u ti 01 01 to 01 m äo 0 ·Η 0 ·Η 0 ·Η 0) •Η ·Η φ ·Η 0) ·Η 0) Ό 0 σ) α)ρ α) ρ β)Ρ Λ Λ!00Μ0ω0οι :3 s a as 3¾ as s S I S S S ft SS s •ο a) a) 1 ο) I td 1 ·η • r+ *1-3 .1-3 J25 .1-3 Sg -r-3 ^ (0 O ·Η »H CL) »H Ph *r+ Ph t> to O O β O ϋϋ OB! to tn to to 0 0 c# ci o) 0

4>>»>>P>>P>>P tO

Cppmptopto ·η H »H ιΗ Ή r-| ·Η ιΗ ·Η 0) aJojoitOojaJUJa) g

P P P0 P0 P0 H

0 ·Η .H M ·γ+ M ·Η H

O to 10 H tQr-j M H

0 *3 ta) 3 std 3 t3 3 58858

Esimerkki 2

Proteiininakeiden laskeminen Tämän esimerkin avulla on määrä näyttää, miten valkuaisaineen koostumus juoksutusmahassa riippuu ruokinnasta: a. Lypsylehmän ylläpitotarve on normaalisti 3 000 ty ja 300 g sulavaa valkuaista. Normin mukaisessa ruokinnassa fermentoituu pötsissä yleensä 210 g (so. 70 %) sulavaa valkuaista, kun taas 90 g (30 %) joutuu suoraan suoleen. Syötetyistä tärkkelysyksiköistä riippuen on bakteerien proteiinisynteesi 300 g proteiinia, so. pötsissä on typpipitoisten yhdisteiden efektiivinen vajaasaanti (vastaten 90 g proteiinia). Jos valkuaistarve tyydytetään pelkästään NPN-yhdisteillä, niin pötsissä vapautuu 300 g valkuaista vastaava N-määrä, josta mikrobisynteesissä saadaan bakteeriproteiinia.

Realistisempaa on luonnollisesti korvata vain osa rehun valkuaisesta NPN-yhdisteillä, esim. 20 %, so. tässä tapauksessa korvattaisiin 60 g valkuaista NPN-yhdisteellä (kuten diammoniumfosfaatti).

2^0 g rehuvalkuaista fermentoituu pötsissä 168 g:ksi (so. 70 %) bakteeriproteiinia, kun taas 72 g joutuu suoraan suoleen. Juoksutusmahan valkuainen (300 g) muodostuu tässä tapauksessa 228 g:sta bakteeriproteiinia ja 72 g:sta luontaista rehuvalkuaista, jos ei oteta huomioon pötsi-maksa-kiertoa.

Eläimellä on siis kaikissa kolmessa tapauksessa 300 g valkuaista käytettävissä juoksutusmahassa. Mikrobien proteiinisynteesiä rajoittaa yksistään pötsin typensaanti.

Ylläpitoon tarvittava valkuaistarve voidaan tyydyttää täysin NPN-yhdisteillä.

b. Maidontuotannon 20 1 päivässä omaavan lypsylehmän ravintoainetaxve (mukaanlukien ylläpitotarve) on 8 500 ty ja 1 500 g sulavaa valkuaista.

Norminmukaisessa ruokinnassa fermentoituu tästä pötsissä 1 050 g (so.

70 %), josta muodostuu 850 g bakteeriproteiinia (vastaten 10 g/100 ty).

Eläimellä on juoksutusmahassa siis käytettävissä vain 1 300 g sulavaa valkuaista, jota on pidettävä tarpeen peittävänä.

Jos valkuaistarpeella tarkoitetaan juoksutusmahassa käytettävissä olevaa valkuaista, niin tarpeeksi voidaan ilmoittaa 1 300 g sulavaa valkuaista (300 g ylläpitoon, 50 g yhtä maitolitraa kohden).

Jos myös tässä tapauksessa kaikki valkuainen lisätään NPN-yhdisteiden muodossa, niin juoksutusmahan maksimaalinen valkuaismäärä on vain 850 g valkuaista (vastaten 8 500 ty), so. NPN-yhdiste voidaan käyttää hyväksi vain 58858 noin 57-prosenttisesti ja juoksutusmahassa muodostuu 1+50 g:n valkuaisvajaus normin mukaiseen valkuaisruokintaan verraten.

Jos myös tässä tapauksessa vain 20 % valkuaistarpeesta tyydytetään NPN-yhdisteillä, niin 1 200 g sulavaa rehuproteiinia muuttuu pötsissä SUO g:ksi (70 %) sulavaa bakteeriproteiinia ja 360 g (30 %) joutuu suoraan suoleen.

300 g:sta proteiinityppeä voi muodostua enää vain 10 g bakteeriproteiinia (ty:n muodostuksen vuoksi mahdollisesta maksimista 850 g), mikä vastaa 3j3 $:n hyväksikäytön astetta.

Yhteensä eläimen käytettävissä juoksutusmahassa on 1 200 g sulavaa proteiinia.

Esimerkki 3 Märehtijän ravitseminen pötsissä stabiileilla proteiineilla a. Syötettäessä pötsissä stabiileja proteiineja (fermentointisuhde 10 % verrattuna luontaisen rehuproteiinin 70 JS: iin) ylläpitotarpeen peittämiseksi menee 270 g valkuaista suoraan juoksutusmahaan, kun taas vain 30 g on käytettävissä pötsissä mikrobisynteesiin.

Ylläpitotarpeen peittämisen kannalta ei ole mitään etua pötsissä stabiilien proteiinien syötöstä, koska tällöin pötsin mikrobien proteiinisynteesiä rajoittaa typpipitoisen aineen tarjonta.

b. Lypsylehmän ravintonormit perustuvat luontaiseen valkuaiseen.

Kuten esimerkissä 2 osoitettiin, maidontuotannon 20 1 päivässä omaavalla lypsylehmällä on normin mukaisella ruokinnalla juoksutusmahassa ja siten imey-tymiskohdassa käytettävissä vain 1 300 g sulavaa valkuaista. Koska normit ovat johdetut luontaista valkuaista käytettäessä saaduista ruokintatuloksista, peittyy todellinen tarve 1 300 g:11a juoksutusmahassa olevaa valkuaista, mikä vastaa 50 g valkuaista yhtä maitolitraa kohden ja 300 g sulavaa valkuaista ylläpitoon.

Koska pötsissä stabiilin proteiinin syöttäminen mahdollistaa juoksutus-mahassa käytettävän valkuaismäärän tarpeen tyydyttämisen ilman, että pötsissä syntyy häviötä, voidaan tällöin varautua juoksutusmahan tarpeeseen 1 300 g valkuaista, so., luontaiseen valkuaiseen verrattuna voidaan maidontuotannon tarve tyydyttää käyttäen noin 17 % vähemmän valkuaista.

Jos lehmän rehuannokseen sisältyy 1 300 g pötsissä stabiileista proteiineista muodostuvaa valkuaista pötsin fermentointisuhteen ollessa 10 %, niin juoksutusmahassa mitattavissa oleva valkuainen muodostuu 1 170 g:sta hajoamatonta valkuaista ja 130 g:sta bakteeriproteiinia, ja pötsissä on merkittävä typpivajaus.

9 58858

Keksinnön mukaista ei kuitenkaan ole rehuvalkuaisen yksinkertainen vaihto pötsissä stabiileihin proteiineihin ja NPN-yhdisteisiin, vaan eläimen tarpeen turvaaminen luontaisella valkuaisella mikäli tarve ylittää mikrobien valkuaissynteesin, so., 20 1 maitoa päivässä tuottavalla lehmällä rehuannoksen tulee sisältää helposti feraentoitavien yhdisteiden muodossa typpeä määrä, joka vastaa 850 g sulavaa valkuaista ja U50 g:n sulavaa valkuaista täytyy kulkea hajoamatta pötsin läpi, so., rehuvalkuaisen fermentointisuhteen täytyy olla 65 tätä vastaa seos, joka sisältää 61,2 % NPN-yhdistettä ja 38,8 % pötsissä stabiileja proteiineja.

Esimerkki ä Pötsissä stabiilien proteiinien sisällyttämisestä väkirehuun esitetään seuraava esimerkki: 20 1 maitoa päivässä tuottavan lypsylehmän ravinnontarve on 8 500 ty ja 1 500 g sulavaa valkuaista. Perusrehun tulee riittää ylläpitoon ja maidontuotantoon 8 1/päivä. Rehu sisältää Τ8θ g valkuaista, josta 5^6 g (so. 70 %) fermentoituu pötsissä ja 23^ g (30 %) voi imeytyä suoraan suolessa, väkirehuna lisätään 720 g valkuaista.

Kaupallinen soijarouhe hajoaa noin 70 % pötsissä, formaldehydikäsittely laski hajoamismäärän kuitenkin 30 #:iin. Keksinnön mukaisesti voidaan tämä pötsissä stabiilin valkuaisen h0 % korvata NPN-yhdisteellä (virtsa-aine).H^PO^, niin että rehu fermentoituu edelleen 70-prosenttisesti, so., pötsistä poistettu valkuainen korvataan typpiekvivalentisti.

Syötettäessä kaupallista soijarouhetta 216 g (so. 30 %) joutuu suoraan suoleen, kun taas 50^ g (70 %) fermentoituu pötsissä.

Kokonaistase näyttää silloin seuraavalta: 1 050 g hajotettua valkuaista pötsissä ja U50 g luontaista rehuvalkuaista juoksutusmahassa, so. pötsissä on käytettävissä 200 g valkuaista enemmän kuin pötsin bakteerit voivat käyttää (850 g), yhteensä voi siis vain 1 300 g valkuaista imeytyä.

Jos lisäksi stabiloidusta valkuaisesta tO % korvataan suhteessa 1:1 typpiekvivalentisti NPN-yhdisteillä, so., syötetään seosta, joka sisältää U2,8 % käsiteltyä soijaa ja 57,2 % NPN-yhdisteen valkuaisesta niin tase ei muutu.

Keksinnön mukaan nämä tO % lisäksi stabiloitua valkuaista voidaan korvata kuitenkin myös muissa suhteissa, kuten esim. 1:0,5, so., 50 % liukenemattomasta proteiinista korvataan NPN-yhdisteillä. Tällöin saadaan seuraava tase: 10 58858 Väkirehu sisältää yhteensä 720 g sulavaa valkuaista, josta 511+ g (71 »*+® on stabiloituna proteiinina ja 206 g (28,6 %) NPH-yhdisteenä, ja pötsissä tapahtuvan hajoamisen keskimääräinen osuus on 50 %.

Taseen mukaan hajoaa pötsissä 906,2 g valkuaista (5*+6 g perusrehuna, 206 g NPN-yhdisteestä ja 15*+>2 g stabiloidusta soijarouheesta) ja 59*+ g valkuaista (360 g stabiloidusta soijarouheesta ja 23*+ g perusrehusta) joutuu suoraan suoleen.

Yhteensä joutuu siis 1 M*0 g käytettävissä olevaa valkuaista imeytymään suolessa, so., 1^0 g valkuaista enemmän kuin käsittelemättömällä soijarou-heella, tarve ylittyy tällä määrällä.

Tässä tapauksessa vapautuu pötsissä vielä 56,2 g valkuaista enemmän kuin bakteerit voivat käyttää, tällä tasolla tapahtuu siis vielä vähäisiä häviöitä. Mutta toisaalta virtaa myös juoksutusmahaa kohti 1U0 g sulavaa valkuaista yli tarvittavan määrän.

Jos nyt vähennetään väkirehun valkuaispitoisuutta 100 g, so., 720 g:n asemesta lisätään vain 620 g, muuttuu pötsissä vapautunut ja juoksutusmahaa kohti virtaava määrä kulloinkin 50 g:lla, so., pötsissä tapahtuva häviö tulee käytännöllisesti katsoen nollaksi, juoksutusmahaa kohti virtaa 90 g yli tarpeen. Muuttamalla sekoitussuhdetta NPN:n eduksi ja siten nostamalla fermentointisuhdetta yli 50 %ih voitaisiin alentaa edelleen väkirehussa tarvittavaa valkuaismäärää, esim. fermentointimäärän ollessa 60 ί ja lisäämällä 520 g valkuaista hajoaisi pötsissä 858 g (312 + 5*+6) valkuaista ja yhtyisi bakteeri-proteiiniksi, juoksutusmahassa käytettävissä olisi 1 292 g valkuaista (850 mikrobiproteiinista ja 25*+ g perusrehusta ja 208 g väkirehusta). Fermentointi-suhteen 60 % omaavan väkirehun seos muodostuu UU ,5-prosenttisesti soijarouheesta (fermentointisuhde 10 %) ja 55,5 Ji:sta NPN-yhdistettä. Tällä yhdistelmällä tarve voidaan tyydyttää 200 g pienemmällä valkuaismäärällä.

Esimerkki 5 Tässä esimerkissä esitetään rehuvalkuaisen fermentointi lypsylehmän normin mukaisella ruokinnalla erilaisille maidontuotoksille.

Kolmen erilaisen rehuyhdistelmän Pötsissä hajoamissuhteen 70 % omaava luontainen valkuainen (ks. taulukko 2, palsta 7,8)

Yhdistelmä, joka muodostuu 50 #:sta luontaista valkuaista (hajoamissuhde 70 %) ja 50 $:sta pötsissä 11 58858 stabiileja proteiineja (hajoamissuhde 10 %)

Keskimääräinen hajoamissuhde kO % (ks. taulukko 2, palsta 9» 10)

Yhdistelmä, joka muodostuu kulloinkin 50 #:sta luontaista valkuaista ja 50 %:sta keksinnön mukaista rehua (yhdistelmä, joka muodostuu 70 #:sta pötsissä stabiileja proteiineja + 30 #:sta typpipohjaista NPN-yhdistettä, esim. virtsa-ainetta) Keskimääräinen hajoamissuhde 53>5 % (ks. taulukko 2, palsta 11, 12) avulla osoitetaan, mitkä valkuaismäärät kulloinkin hajoavat pötsissä (ks. taulukko 2, palstat 7» 9» 11) ja missä määrin nämä vaikuttavat pötsin bakteerien typensaantiin (ks. taulukko 2, palstat 8, 10 ja 12).

Osoittautuu, että luontaisten valkuaisten yksinomaisella ruokinnalla (ks. taulukko 2, palsta 7» 8) pötsissä syntyy merkittävä typpiylimäärä, joka ilmenee valkuaishäviöinä.

Käytettäessä pötsissä stibiileja proteiineja ilmein NPN-lisäystä pötsissä vallitsee suurehko valkuaisen puute, niin että toivottu pötsin maksimaalinen bakteerien proteiinisynteesi ei ole taattua (ks. taulukko 2, palsta 10). Jos lisätään pötsissä stabiileista proteiineista ja nPN-yhdisteistä muodostuva keksinnön mukainen yhdistelmä luontaiseen valkuaiseen, niin osoittautuu, että vain maidontuotannon ollessa alhainen pötsissä on pieni valkuaisvajaus. Runsaan tuotoksen omaavilla eläimillä pötsin bakteerien typentarve on suunnilleen tyydytetty. On tunnettua, että matalan tuotoksen omaavilla eläimillä tämä vähäinen vajaus voi tasoittua pötsi-maksa-kierron avulla.

Saavutetaan siis yhteensä rehuvalkuaisen erittäin hyvä hyväksikäyttö, erityisesti jo lisätyt NPN-yhdisteet käytetään täydellisesti hyväksi.

Nämä tutkimukset suoritettiin soijarouheella, stabiloidulla soijarou-heella ja virtsa-aineella.

12 __ 58858

ai · φ :cö C'*" O Li*'1' OD

pi rö -H ·*·%·»·*·» ^ · ä +> *^R κλ o c-~ σ> i_| o t <°σ^σ>ΟΛ H 5 £αΙ . ^ - M M +J c-- O LT\ 0) ^R'iR'iR <D Φ Ö _ S m P· ® (XJCvlfAfA-J- II omin h m P P co <j- o vo cg LA K> <r- ® -PS 00 <f VO CO One- ___ — - — «»».«.«». - - - - - ---- — - ^

I NO

fi°'

® o I

• _ a ¥ wi O \ £o M +» ft<2 *3 S cR tAC-^-Kvn .w <D > "JR φ 1010^1^-^ 0 · Ό 3 P< O P.,0 Ä O _____

nSääS-^S

M m ® a A\ >p · Q| φ u -ss.·^. c a μ c ooooo M fi 3-H bO ΌΟΟΟ<Λ)<}-

o o o ® -p a m <J- Ό CO

mmf* V ____

® I

co § A 8 5? 5§ > Λ S Φ ^ σ^^ΚΛΙΝΟ SS pcR o®» o cg c\j m MM S3 ® 4» r- v r- m τ ο Ci ® O M O fl " - H§ 5 ^ 'S&So-- 8 o λ a o S’o ooooo 3 r^_ 5 > 6 MMOM m-ctlAlO^ 3 1 S £ 3 ™ g bo vo oo o cg <1-

M M

3 ^^— \— «0 ®------ΙΤ-ΙΓ -p el -p «

CM "iR -J- CT>C^m<J- M

® o m voifMTumn ra _____ m m a__l S3 M ® g O Φ Φ ® in id o o inmorom 0 £

^ M o S, o- τ- in co cg 5 M

S p, Eo bO lAMBCn^ M> τ— Φ

--.----«p O

O M O M

I OS P* £ φ 4> ^ O" CT\ t^~ LTV <f M Φ

+ φ (Q C ·>·«·.·.». M M -P

-p φ m io lAimmn o m ►> Λ ra > ••j rj :g 3Μα) τ- τ- τ- τ- τ- m *8 _ ” Η U___$ S * o ο ο

φ <β I ' OM

> £ 3 ο ooooo g* =S -S

o ra 3 ® ooooo g ® ·» ^ m m £i bO OMMlACDr- Sm® -P 3 Λ M (\i H T; ~ O W > d τ-τ-^-ι\) Oraa

O O -P M

--C---3 :o ra g ra MP.® mm o m o m o ► JO mci) 0ΜΛ « · CM £ ® £ C- τ- LO 00 CNJ * " * (§ m o- co σν τ- .

_ ^ _ τ— P.

Il o · O O M 2 g o ra {n p · β«

*“ 2 o < Oinomo M ^ S

0 3 O to τ— τ- CM cg m

S -P -P M