FI57311B - Vaermeanlaeggning med radiatorer - Google Patents

Description

R3F1 [B] (11)KUUI.UTUSjULKAISU ς7Τΐ1 JΗΓα 1 J ' ' UTLAGGN I NQSSKKI FT J ' ill (51) Kv.ik.Va.3 F 24 D 3/00, P 24 H 9/20 SUOMI —FINLAND (21) Mw»ttlhekemus—Ntwtwiekmnf 3026/73 (22) Haktmltpllv·—An*eknln|td*g 27· 09· 73 **** (23) AlkupUvl—Giltl|h«tadt| 27.09.73

(41) Tulkit Julkis· k*l — liivit offantllg l6.06.7U

Patentti· Ja rakistaHhailltui Niht»v«toip«»n |. kuuLJullui™ pvm.-

Patent- och ragiaterttyralaan ' ' AmMcm uti*|d och utUkriftwi public«rad 31.03.80 (32)(33)(31) Pnrd«wy «tuoikeui —Begird priorim 15.12.72

Ruotsi-Sverige(SE) 16309/72 (71) Tour Agenturer Aktiebolag, Johanneshov, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Per Cairenius, Tyresö, Ruotsi-Sverige(SE) (7^) Berggren Oy Ab (51+) Radiaattoreilla varustettu keskuslämmityslaitos - Värmeanläggning med radiatorer

Radiaattoreilla varustetuissa keskuslämmityslaitoksissa on tavallista, että radiaattorien lämmönluovutus säädetään joko kaikille radiaattoreille yhteisen säätölaitteen avulla, joka yksinkertaisimmassa tapauksessa voi muodostua yhdestä huonetermostaatista, tai säädetään kunkin yksityisen radiaattorin lämmönluovutusta tämän radiaattorin oman, lämmitettävän huoneen lämpötilasta riippuvan termostaatin avulla. Viimeksi mainitussa tapauksessa termostaatit ohjaavat kuhunkin erilliseen radiaattoriin asennettua säätöventtiiliä, jota säädetään siten automaattisesti termostaatin avulla. Nämä ter-mostaattiohjatut säätöventtiilit ovat kalliita, eivätkä ne yleensä toimi hyvin muuten kuin sellaisten radiaattorien yhteydessä, joihin kohdistuu jokseenkin suuri konvektiovirtaus, eli toisin sanoen tilavissa huoneissa olevien radiaattorien yhteydessä. Tämä on johtanut yritykseen vähentää yhteen ja samaan laitokseen sisältyvien, termostaatti venttiiliohjattuj en radiaattorien lukumäärää asentamalla pienehköissä tiloissa kuten eteisissä, WC-huoneissa, kylpyhuoneissa, ruokailutiloissa ja vastaavissa oleviin radiaattoreihin tavalliset käsikäyttöiset venttiilit, jotka ovat toisaalta halvempia kuin ter-mostaattiohjatut venttiilit, ja joita voidaan toisaalta säätää myös 2 57311 käsin, niin että lämpötila tulee oikeaksi.

Se ei ole luonnollisestikaan mikään ihanneratkaisu mainitulle ongelmalle, että yhdessä ja samassa laitoksessa on vaihtelevasti radiaattoreita, jotka ovat termostaattiventtiiliohjattuja, ja radi-aattoreita, joita ohjataan käsikäyttöisillä venttiileillä, ja siksi pyritään löytämään sellaisiin vaihtelevasti monenlaisilla radiaat-toreilla varustettuihin keskuslämmityslaitoksiin jokin laite, jonka avulla voitaisiin kombinoida keskusohjaus, joka käsittäisi sekä käsisäätöiset radiaattorit että radiaattorikohtaisen ohjauksen, johon sisältyisi termostaattiohjatut radiaattorit.

Mukaan voidaan laskea se, että termostaattiohjatut radiaattorit tulevat tällöin sinänsä tunnetulla tavalla ylläpitämään jokseenkin vakion, halutunsuuruisen lämpötilan lämmittämissään huoneissa, kun taas käsinohjatut radiaattorit sitä vastoin mahdollisesti vaativat ajoittain venttiiliensä jälkisäätöä, ja sellaisen jälkisäädön puuttuessa tulevat mahdollisesti aiheuttamaan aivan liian korkean tai alhaisen lämpötilan niillä lämmitettyihin huoneisiin. Kuitenkin on otaksuttu, ettei tähän liittyisi mitään aivan liian suurta haittaa, koska kyseessä olevat huoneet ovat pieniä, ja itse radiaattoreilla on sen vuoksi myös pieni kokonaislämmönluovutus, ja koska näiden sekundääritilojen aivan liian voimakkaasti varsinaisten asuintilojen lämpötilasta poikkeava lämpötila voitaisiin loppujen lopuksi havaita helposti, minkä jälkeen radiaattorit voitaisiin säätää käsin.

Toisaalta on kuitenkin ilmeistä, että on suuri etu, jos sellaiset lämpötilavirheet voidaan välttää asunnon sekundääritiloissa, niin että siten vapaudutaan myös lämpötilan valvontatyöstä ja usein toistuvasta sekundääritilojen radiaattoriventtiilien käsisäädöstä.

Esillä oleva keksintö lähtee siitä, että asunnon, esim. huvilan termostaattisesti säädettyihin radiaattoriventtiileihin kohdistuva automaattinen venttiilisäätö pitää voida suuremmassa tai pienemmässä määrin reprodusoida sekundääritilojen radiaattorien yksinkertaisesti aikaansaadun lämpötilansäädön muodossa. Keksintö koskee keskuslämmityslaitosta, jolla tämä probleema ratkaistaan.

Keksintö koskee niin muodoin yhteisestä lämmityskattilasta syötetyillä radiaattoreilla varustettua keskuslämmityslaitosta, jossa osa näistä radiaattoreista on radiaattorikohtaisesti termostaattiohjattuja venttiileillään, kun taas toisista puuttuu venttiilien ter-mostaattiohjaus, ja laitos on sinänsä tunnetulla tavalla varustettu lämmityskattilaan tai sen läheisyyteen asennetulla säädetyllä ohitus-johdolla, minkä ohessa radiaattoreille yhteiseen paluujohtoon on asennettu termostaattiohjattu ohitusventtiili, jota ohjaa paluuveden lämpötila.

3 57311

Keksinnölle on tunnusmerkillistä, että paluuveden lämpötilan noustessa veden virtaus kattilan läpi lisääntyy ja mainitun ohitus-johdon läpi menevä virtaus pienenee ja kääntäen.

On niin muodoin pantava merkille, että edustettuna on kaksi erilaista termostaattiohjattujen venttiilien järjestelmää, nimittäin toisaalta primääritilojen kussakin automaattisesti säädetyssä radiaat-torissa olevat radiaattorikohtaiset, termostaattiohjatut venttiilit, toisaalta lisäksi paluujohdon ohitusjohtoon vievään haaraan asennettu termostaattiohjattu venttiili, ja että ensiksi mainitut termostaatit reagoivat silloin lämmitettävän huoneen lämpötilaan, kun taas viimeksi mainittu termostaatti reagoi paluuveden lämpötilaan.

Keksintöä kuvataan seuraavassa lähemmin oheisissa piirustuksissa esitetyn suoritusesimerkin yhteydessä, mutta samalla on ymmärrettävä, että keksintöä ei ole rajoitettu tähän erityiseen suori-tusesimerkkiin, vaan että kaikki erilaiset muunnelmat voivat esiintyä keksinnön puitteissa.

Piirustuksissa esittää kuvio 1 keksinnön mukaisen laitoksen periaatekaaviota, kuvion 2 esittäessä ohitusjohtoa ohjaavan, paluu-veden lämpötilan säätämän termostaattiventtiilin kaaviokuvaa.

Piirustuksessa on siis kattila 10 varustettu nousu- eli syöttöjohdolla 11 ja paluujohdolla 12 sekä ohitusjohdolla 13· Nousu-johtoon tai paluujohtoon, kuitenkin laitoksen siihen osaan, joka on kattilan 10 ja ohitusjohdon 13 välisen alueen ulkopuolella, on asennettu pumppu 14.

Tavanomaisissa laitoksissa asennettiin sille paikalle, joka on merkitty katkotulla ääriviivalla 15, tavallisesti moottorikäyttöinen ohitusventtiili. Mitään sellaista venttiiliä ei tarvitse olla keksinnön mukaisessa laitoksessa, ja on vieläpä edullista, jos sellaista venttiiliä ei ole. Sen asemesta on paluujohdon 12 ja sen jatkeen 17 ja ohitusjohdon 13 väliin asennettu tuonnempana toiminnaltaan lähemmin kuvattava ohitusventtiili 16.

Nousujohdon 11 ja paluujohdon 12 välille on liitetty kahdenlaisia radiaattoreita, nimittäin toisaalta joukko termostaattiohja-tuilla venttiileillä 19 varustettuja radiaattoreita 18, toisaalta lisäksi joukko käsisäätöisillä venttiileillä 21 varustettuja radiaattoreita 20. Ensimmäiset radiaattorit on asennettu lämmittämään primäärit iloja, kun taas viimeksi mainitut radiaattorit on asennettu lämmittämään sekundääritiloja.

4 57311

Nyt kuvattu järjestely toimii seuraavalla tavalla.

Jos aluksi jätetään huomioimatta se säätötoiminta, joka aikaansaadaan ohitusventtiilillä 16, niin primääritilojen lämpötilaa säädetään sinänsä tunnetulla tavalla erilaisilla radiaattorikohtai-silla, termostaattiohjatuilla venttiileillä 19» niin että ulkolämpö-tilan noustessa tai lämmön tullessa muusta suunnasta, esim. kynttilän-valosta, takkatulesta, henkilömäärän kasvusta huonetta kohti tai vastaavasta huonelämpötilan nousupyrkimys kompensoidaan vähentämällä termostaattiohjatun venttiilin 19 läpivirtauspinta-alaa, mikä pienentää radiaattorin 18 läpi menevää lämminvesimäärää ja radiaattorin 18 lämmönluovutusta. Tällä tavalla kyseisen primäärihuoneen lämpötila voidaan pitää jokseenkin vakiona, kuitenkin ottaen tietenkin huomioon säätömarginaalin, joka voi valitettavasti monessa tapauksessa muodostua häiritsevän suureksi. Alla esitetystä keksinnön toimintatavan selityksestä tulee ilmenemään, että säätömarginaali tulee huomattavasti pienemmäksi esillä olevaa keksintöä käytettäessä.

Se, mikä nyt kuvatussa laitoksessa on kuitenkin silmäänpis-tävää, on tämä, että radiaattoreihin 20 ei kohdistu mikään automaatti-säätö. Jos niiden venttiilejä 21 ei säädetä uudelleen käsin, sekundaarit iloj en lämpötila nousee itse asiassa aivan säätelemättömällä tavalla.

Tyyppiä 19 olevien, termostaattisäätöisten, radiaattori-kohtaisten venttiilien läpivirtauspinta-alan pienentyessä vähenee nimittäin myös tyyppiä l8 olevien radiaattorien läpi menevän veden virtausnopeus, ja veden jäähtyminen radiaattorissa lisääntyy, niin että nousuveden lämpötilan ollessa vakio, esim. 80°, paluuveden lämpötila laskee. Tästä huolimatta primääritiloissa sijaitsevien radiaattorien kokonaislämmönluovutus tulee tietenkin pienemmäksi. Paluuveden lämpötilan laskeminen samalla, kun sekundääritilojen radiaattorien 20 venttiilien 21 käsisäätö pysyy ennallaan, johtaa kuitenkin näihin radiaattoreihin 20 kohdistuvaan, suurentuneeseen, termiseen paineeseen, ja niiden läpivirtaava lämminvesimäärä pyrkii kasvamaan, niin että aivan päinvastoin kuin mitä olisi toivottavaa, viimeksi mainittujen radiaattorien 20 lämmönluovutus kasvaa pienentymisen sijasta.

Tämä on siis se toimintatapa, joka saataisiin, jos termos-taattisäätöistä ohitusventtiiliä 16 ei olisi. Tähän vaikuttaa kuitenkin myös paluuveden lämpötila, niin että paluuveden lämpötilan laskiessa paluuveden pienempi osa pakotetaan virtaamaan kattilan 10 läpi uudelleen lämmitettäväksi, kun taas paluuveden ohitusjohdon 13 5 57311 läpi menevä virtaus kasvaa. Täten aikaansaadaan automaattinen lämpötilan laskeminen nousujohdossa, ja äsken mainittu sekundääritilo-jen radiaattorien pyrkimys suurentuvaan lämmönluovutukseen kompensoituu. Luonnollisesti syntyy myös vastavaikutus primääritilojen ter-mostaattiohjatuissa radiaattoreissa 18, mutta juuri siitä syystä, että ne ovat termostaattiohjattuja, tapahtuu niiden venttiilien automaattinen jälkisäätö, niin että huonelämpötila pysyy vakiona.

Nyt on ilmeistä, että jos ulkolämpötila sen sijaan laskisi, primääritilojen lämmöntarve olisi suurempi, ja silloin termostaatti-ohjattu venttiili 19 avautuu suuremmassa määrin, ja suurempi vesimäärä virtaa radiaattorin 18 läpi lämmönluovutuksen samalla suurentuessa. Tämä johtaa vuorostaan paluujohdon 12 lämpötilan nousuun ja pienempään sekundääritilan radiaattoriin 20 kohdistuvaan lämpöpainee-seen, minkä radiaattorin pitäisi luovuttaa enemmän lämpöä mutta joka sen sijaan antaakin vähemmän lämpöä, niin kauan kuin venttiilin 16 vaikutusta ei oteta huomioon. Tämä venttiili aikaansaa kuitenkin sen, että suurempi osa paluuvedestä virtaa takaisin kattilaan 10, mistä aiheutuu se, että johdossa 11 olevan nousuveden lämpötila kasvaa. Täten kompensoidaan sekundääriradiaattorin 20 pyrkimys luovuttaa liian vähän lämpöä. ' Tietenkin myös primääriradiaattorissa 18 ilmenee samanaikaisesti pyrkimys luovuttaa enemmän lämpöä, mutta tätä pyrkimystä vastustaa radiaattorikohtainen, huonelämpötilan ohjaama termostaattiventtiili 19·

Nyt kuvatunlaista laitosta voi tietyissä oloissa olla vaikea käynnistää, kun se on ollut pitkään suljettuna. Olettakaamme, että lämpimän kesäpäivän aikana on ulkolämpötila ollut sellainen, että radiaattorien 18 ja 20 ei ole ollenkaan pitänyt luovuttaa lämpöä. Termostaattiventtiilit 19 ovat silloin kokonaan suljettuna, ja voi vieläpä sattua, että joku liikalämmölle herkkä henkilö sulkee myös käsikäyttöiset venttiilit 21. Paluujohdon 12 lämpötila laskee silloin vähitellen, ja venttiili avaa täyden yhteyden sisääntulevan paluu-johdon 12 ja ohitusjohdon 13 välille. Kun tämän jälkeen syntyy lämmöntarvetta, termostaattiohjatut venttiilit 19 avautuvat, mutta tämä johtaa silloin siihen, että paluuveden lämpötilan ohjaama venttiili 16 lähettää kaiken veden ohitusjohtoon 13» ja että kattilan paluu-johdossa 17 ja kattilassa 10 oleva vesi pysyy aivan paikoillaan. Kun ulkolämpötila laskee yöllä, pitää laitoksen kuitenkin alkaa taas työskennellä, mutta tämä ei siis voi tapahtua, sillä paluuvesijohto-han on aivan kylmä, ja tämän vaikuttaessa venttiiliä 16 ei voida säätää uudelleen, niin että vesi tulisi syötetyksi kattilaan 10 johdon 17 kautta.

6 57311 Tämä epäkohta voidaan kuitenkin välttää helposti siten, että venttiili 16 asennetaan tarkoituksella epätiiviiksi tai se varustetaan ohitusjohdolla 22, jota säädetään edullisesti venttiilillä 23· Käytännön kokeissa on ilmennyt, että venttiilin 16 läpi tapahtuvan vuodon tai sen kanssa samansuuruisen ohitusjohdon 22 läpi menevän virtauksen pitää olla suuruusluokaltaan noin 5 % maksimaalisesta kokonaisvirtauksesta. Jos virtaus on huomattavasti pienempi, voi toiminta vaarantua, varsinkin jos laitos on aivan liian hidas käynnistyessään, ja jos virtaus on huomattavasti suurempi, sekundää-ritilat lämpiävät aivan liian tuntuvasti, vaikka mikään lämpiäminen ei olisi ollenkaan suotavaa.

Venttiiliä 23 käytetään kuristusventtiilinä mainitun arvon säätämiseen noin 5 % maksimivirtauksesia, ja se pitää siksi säätää kertaalleen koko laitoksen kapasiteetista riippuen, mutta sitä ei pidä sen jälkeen muuttaa.

Venttiilikonstruktio, jota voidaan edullisesti käyttää venttiilinä 16, esitetään kuviossa 2. Kuviossa 2 on ohitusjohdon 13 liitinnysää tällöin merkitty numerolla 44, sisääntulevan paluujohdon 12 liitinnysää on merkitty numerolla 46 ja kattilaan vievän johdon 17 liitinnysää on merkitty numerolla 45. Kolme johtoa 12, 13 ja 17 on esitetty liitetyiksi vastaaviin liitinnysiinsä tavanomaisilla liitosmuhveilla 25, 47 ja 24. Venttiili on sijoitettu venttiiliko-teloon 26, joka on tehty valamalla, jolloin on myös muodostettu mainitut kolme liitinnysää 44, 45 ja 46 sekä venttiilikotelonkaula 27, joka on sovitettu vastaanottamaan venttiilikaran 28. Venttiili-karaan 28 on istutettu säätönuppi. Venttiilikotelonkaulan 27 ja venttiilikaran 28 väliin on sovitettu tavanomaiset tiivistimet, mutta koska nämä kuuluvat ammattimiehen normaaliin tietämykseen, ei niitä kuvata tässä lähemmin.

Venttiilikara 28 on liitetty venttiilikotelonkaulaan 26 kier-reliitoksella 31, niin että säädettäessä nuppia, joka on tarkoitettu kertaalleen säädettäväksi laitoksen kapasiteetistä riippuen, ja siten venttiilikaraa 28 kierrettäessä se nousee ja laskee. Tällä kiertoliikkeellä voidaan siis venttiili säätää laitosta sisäänajettaes-sa edullisimpaan lähtöasentoon, mikä venttiilin pitää sitten ensisijaisesti säilyttää. Venttiilin automaattisäätöä varten on venttiilin sisään asennettu samakeskisesti venttiilikaran 28 kanssa termos-taattikappale 32, niin että paluujohdosta 12 tuleva kylmävesivirtaus ympäröi sitä. Termostaattikappale 32 voi olla mitä tahansa tavanomaista tyyppiä, jolla on se ominaisuus, että sen ulkoneva kara siir- 7 57311 tyy piirustuksessa alaspäin, jos kylmäveden lämpötila pyrkisi nousemaan ja päinvastoin. Tämä ulkoneva kara 33 on liitetty kahteen erilaiseen venttiilikappaleeseen 34 ja 35, ensiksi mainittu kappale 34 on järjestetty säätämään veden syöttöä ohitusjohtoon 13 ja viimeksi mainittu kappale 35 on järjestetty säätämään kattilaan 10 johdolla 17 tapahtuvaa veden syöttöä.

Venttiilikappale 34 on muodostettu kaksoismaljanmuotöiseksi, niin että se koostuu kahdesta maljanmuotoisesta osasta 34' ja 34", ensiksi mainitun läpimitan ollessa huomattavasti suurempi kuin viimeksi mainitun. Molemmat osat liittyvät toisiinsa tasaisen, rengasmaisen yhdistysosan välityksellä,johon on järjestetty joukko aukkoja 36. Ohitusjohdon 13 ulkonevan nysän 44 ja varsinaisen venttiilin väliseen erotusseinämään on järjestetty joukko reikiä 37 niin, että ne peittyvät tai avautuvat vaihtelevassa määrin venttiilikappa-leen 34 liikkuessa ylös tai alas, niin että ohitusjohtoon 13 menevän veden virtauspinta-ala muuttuu venttiilikappaleen 34 liikettä vastaavasti.

Kattilaan 10 johtavan johdon 17 liitinnysään 45 on kierretty sisäpuolisten kierteiden 39 avulla venttiilikehys 40, jonka kanssa venttiilikappale 35 pääsee kosketuksiin venttiilisijaa 4l pitkin. Siksi on selvää, että termostaattikappaleesta 32 ulkonevan karan 33 liikkuessa alaspäin paluuveden lämpötilan nousun johdosta venttiilikappale 35 erkanee enemmän venttiilisijasta 4l ja päästää siten suuremman paluuvesimäärän johdosta 12 kattilaan 10.

Venttiilikehyksen 40 ja venttiilikappaleen 34 väliin on jännitetty kierrejousi 42 siten, että venttiilikehykseen 40 on järjestetty sisäpuolinen vaste 43 alemmaksi jousisijaksi, samalla kun jousi ympäröi venttiilikappaleen 34 sylinterimäistä osaa 34". Tällä tavalla aikaansaadaan haluttu vastapaine termostaattikappaleen laajene-misliikkeelle.

Käytännön kokeista tiedetään, että kaikkiin tällaisiin ja vastaavanlaisiin venttiileihin liittyy tietty vuoto, ja tämä on tapana arvioida hyvän venttiilin ollessa kyseessä 1-2 % venttiilin läpi menevästä maksimivirtauksesta. Tämä on liian pieni tyydyttämään sen vuotovirran, joka ilmoitettiin kuviossa 1 johdolle 22.

Venttiilisijaan 4l voidaan kuitenkin helposti järjestää yksi tai useampi uramainen kolo, joiden läpi voidaan aikaansaada haluttu vuoto tämän venttiilin läpi sen varmistamiseksi, että laitos voi alkaa säätötoimintansa, sitten kun se uiko- ja sisälämpötilan välisen tilapäisen lämpötasapainon johdosta on sattunut pysähtymään kokonaan, 8 57311 niin että vain paluuvesi on kiertänyt paluujohdosta 12 nousujohtoon 11 nyt täysin avoimen ohitusjohdon 13 kautta.

Järjestely toimii hyvin myös sellaisessa laitoksessa, jossa on vain termostaattisäätöisiä radiaattoreita. Jos laitoksessa on, kuten yllä olevan selityksen yhteydessä edellytettiin, sekä termostaattisäätöisiä radiaattoreita että ilman termostaattisäätöä olevia radiaattoreita, laitos toimii tietenkin sitä paremmin, mitä suurempi termostaattisäätöisten radiaattorien lukumäärä on, tai mitä pienempi ilman termostaattisäätöä olevien radiaattorien lukumäärä on. Termostaattisäätöisten radiaattorien lukumäärän ei pitäisi mielellään yhteenlasketun, lämpöä luovuttavan pintansa puolesta alittaa lämpöä luovuttavan kokonaisradiaattoripinnan puolikasta tai kolmasosaa.

Esillä olevan keksinnön mukaisella järjestelyllä saavutettavat edut ovat huomattavat. Niiden selvittämiseksi voidaan esittää seuraavaa:

Mukaan voidaan laskea tapaukset, jolloin ulkolämpötila vaih-telee esim. 40°C:n lämpötila-alueella, mikä voidaan myös ilmoittaa - 20°C:a. Venttiilin 16 läpi tapahtuvan vuotamisen johdosta, mikä esitettiin kuviossa 1 venttiilillä 23 varustetulla vuototiellä 22, muodostuu tämän venttiilin säätömarginaali jokseenkin suureksi, esim. 8 JS:n suuruiseksi, kun taas radiaattorikohtaisten, termostaatti-ohjattujen venttiilien 1.9 säätömarginaali on sitä vastoin huomattavasti pienempi, esim. 4 %. Sitten kun laitokseen on syntynyt stabiili olotila, rakennuksessa tapahtuvat lämpötilavaihtelut tulevat siksi termostaattiohjattujen venttiilien 16 toiminnan johdosta pienennetyksi - 20°C:sta 8 % siitä eli toisin sanoen - l,6°C:een. Tämä säätömarginaali tulee koskemaan myössekundääritiloja siitä huolimatta, että niiden radiaattoreita 20 ei ole ollenkaan varustettu radiaatto-rikohtaisilla, tarmostaattiohjatuilla venttiileillä. Primääritilois-sa, joissa radiaattorit 18 on varustettu termostaattiohjatuilla venttiileillä, äsken mainittu - 1,6°C suuruinen säätömarginaali tulee kuitenkin pienenemään 4 % siitä eli 0,064°C:een, mikä on niin pieni arvo, ettei sitä ole tähän mennessä koskaan aikaisemmin kyetty saavuttamaan millään tunnetulla laitoksella.

Siten on siis toisaalta voitu terävöittää primääri tilojen säätötarkkuutta, toisaalta on sekundääritiloihin aikaansaatu jokseenkin hyvä lämpötilansäätö ilman, että on tarvinnut ryhtyä erikoisiin toimenpiteisiin näiden tilojen radiaattorien 20 suhteen.

Tällöin on voitu välttää muutoin tarvittava, moottorikäyttöinen ohitusventtiililaite 15, joka on toisaalta hyvin kallis,

Claims (5)

9 57311 toisaalta ulkoisesta voimasta riippuvainen, ja se on korvattu termos-taattiohjatulla venttiilillä 16, jonka etuna > on, että se on huomattavasti halvempi , ja että se toimii ilman sähköverkosta syötettävää ulkoista voimaa. Lisäksi tulee vielä se, että sen mukaan, mitä kokemus on osoittanut, moottorikäyttöisillä ohitusventtiileillä ei ole juuri milloinkaan ollut haluttua herkkyyttä, vaan lämpötilojen vaihdellessa voimakkaasti ollaan oltu pakotettuja turvautumaan käsiin ohitussäädön muuttamiseksi. Tämä työ jää nyt pois ilman, että siitä aiheutuisi mitään epämukavuutta rakennuksen huoneiden lämpötilansäädön suuren tarkkuuden johdosta.

1. Yhteisestä lämmityskattilasta (10) syötetyillä radiaattoreil-la (18, 20) varustettu keskuslämmityslaitos, jossa osa (18) näistä radiaattoreista on radiaattorikohtaisesti termostaattiohjattuja venttiileillään (19)t kun taas toisista (20) puuttuu venttiilien (21) termostaattiohjaus, ja laitos on sinänsä tunnetulla tavalla varustettu lämmityskattilaan (10) tai sen läheisyyteen asennetulla säädetyllä ohitusjohdolla, minkä ohessa kaikille radiaattoreille (18, 20) yhteiseen paluujohtoon (12) on asennettu termostaattiohjattu ohitus-venttiili (16), jota ohjaa paluuveden lämpötila, tunnettu siitä, että paluuveden lämpötilan noustessa veden virtaus kattilan (10) läpi lisääntyy ja mainitun ohitusjohdon (13) läpi menevä virtaus pienenee ja kääntäen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen keskuslämmityslaitos, tunnettu siitä, että termostaattiohjatun ohitusventtiilin (16) ohi on järjestetty vuototie (22) varsinaisesta paluujohdosta (12) termos-taattiohjatusta venttiilistä (16) kattilaan (10) vievään johtoon (17).

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen keskuslämmityslaitos, tunnettu siitä, että vuototie (22) on varustettu kertakaikkiaan säädettäväksi tarkoitetulla venttiilillä (23)·

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen keskuslämmityslaitos, tunnettu siitä, että vuototie on järjestetty ohitusventtiilin (16) sisälle.

5. Jonkin patenttivaatimuksista 2-4 mukainen keskusläramityslai-tos, tunnettu siitä, että vuototie (22) on säädetty niin, että se päästää lävitseen noin 5 % lämpöä siirtävän väliaineen mak-simivirtauksesta.