FI127803B - Vaarnalenkki - Google Patents

Abstract

Keksinnön kohteena on betonielementtien välisissä jälkivalettavissa saumoissa käytettävä vaarnalenkki, johon kuuluu saumaan asennettava kotelo (1) ja koteloon kiinnitetty vaijerilenkki (2), josta muodostuu tartuntalenkki (3) ja lenkin suorat osuudet (4), jotka on kiinnitetty toisiinsa holkilla (5). Keksinnön mukaan tartuntalenkki (3) on käännetty kotelon (1) sisään ja se on järjestetty käännettäväksi ulos ennen elementtien asennusvaihetta.

Description

VAARNALENKKI

Keksinnön kohteena on seinä- ja muiden teräsbetonielementtien välisissä jälkivalettavissa saumoissa käytettävä vaarnalenkki, johon kuuluu saumaan asennettava kotelo ja koteloon kiinnitettävä vaijerilenkki.

Vaamalenkkejä käytetään rakennuksilla teräsbetonisten seinä- ja muiden teräsbetonisten elementtien välisissä jälkivalettavissa saumoissa. Vaamalenkit koteloineen muodostavat betonielementtien valusaumoihin betonivaamoituksen ja lenkkiraudoitteen, joka tukee rakennetta ja lisää sauman kestävyyttä.

Aikaisemmin on tunnettua käyttää betoniteräksistä taivutettuja lenkkiraudoitteita ja 10 puisia tai metallisia vaamamuotteja. Lisäksi käytetään vaamalenkkejä ja teräspeltikoteloita tai vaamalenkkejä ja useampaan kertaan käytettäviä muovikoteloita ja muovisia asennusosia, joilla säädetään vaijerilenkin pituutta muovi- tai teräskoteloa käytettäessä. Näihin liittyy erilaisia epäkohtia.

Betoniteräksestä taivutettuja lenkkiraudoitteita käytettäessä tarvitaan suuri työpa15 nos kun raudoitteita valmistellaan, asennetaan ja myös elementtimuotteja purettaessa. Lisäksi lenkkiraudoitteiden laatutaso vaihtelee ja voi olla tarkoitukseen sopimaton saumavaluissa. Kun käytetään erillistä, muovista asennusosaa, jolla säädetään vaijerilenkin pituutta, on asennustyö monivaiheista ja monimutkaista, mikä lisää työaikaa. Lisäksi vaamalenkin tartuntapituuden mittaa on hankala valvoa eri20 tyisesti muovista asennuskoteloa käytettäessä.

Keksinnön tarkoituksena on tuoda esiin vaarnalenkki, jolla poistetaan nykyisiin vaamalenkkeihin liittyviä epäkohtia. Erityisesti keksinnön tarkoituksena on tuoda esiin vaarnalenkki, jonka rakenne on yksinkertainen, jossa ei ole erillisiä osia, ja jonka käsittely on helppoa. Lisäksi keksinnön tarkoituksena on tuoda esiin vaama25 lenkki, joka on helposti ja yksinkertaisesti asennettavissa muottiin, ja jota käytettäessä vaijerin tartuntapituuden toteaminen on helppoa, vaijeri ei pääse muottiin asennettaessa ja valutyön aikana liikkumaan kotelon suhteen ja kotelo pysyy erinomaisesti betonissa.

Keksinnön tarkoitus saavutetaan vaamalenkillä, jolle on tunnusomaista se, mitä on 30 esitetty patenttivaatimuksissa.

Keksinnön mukaisessa vaamalenkissä tartuntalenkki on valmistusvaiheessa käännetty kotelon sisään ja se on asetettu käännettäväksi ulos asennusvaiheen aikana. Tällöin valmis vaarnalenkki on helposti kuljetettavissa työmaalle ja sijoitettavissa

20115213 prh 14-01-2019 paikalleen. Elementtien asennusvaiheen aikana tartuntalenkki käännetään ulos kotelon sisältä, ja se on valmis valua varten. Keksinnön mukaisella vaamalenkillä on yksinkertainen rakenne, siinä ei ole irrallisia lisäosia, eikä uudestaan käytettäviä ja lisätyötä vaativia osia. Sen asentaminen muottiin on erittäin yksikertainen ja nopea 5 toimenpide.

Keksinnön edullisessa sovelluksessa kotelossa on reititys vaijerilenkin kiinnittämistä varten, ja eri koteloissa on reititys eri kohdilla. Kun kotelot ovat samankokoiset ja käytetään samanmittaisia vaijereita lenkin tekemiseen, ja tietyssä kotelotyypissä on reititys tietyllä kohdalla, on tässä kotelotyypissä tietyn kokoinen tar10 tuntalenkki ja tietyn mittaiset lenkin vapaat osuudet. Vastaavasti kun toisessa kotelotyypissä on reititys toisella kohdalla, on siinä kotelotyypissä tietyn kokoinen tartuntalenkki ja tietyn mittaiset lenkin vapaat osuudet, jotka ovat erilaiset kuin toisessa kotelotyypissä. Näin ollen kotelo (= kotelon reititys/sisämitta) määrittää vaamalenkin elementtiin valettavan / saumaan jälkivalettavan osan pituuden. Kote15 loissa oleva reititys vaamalenkkiä varten määrittää automaattisesti minkälainen vaamalenkki on kyseessä. Näitä voi olla esim. 80/100/120 tyyppiset vaamalenkit. Lisäksi kuhunkin koteloon on stanssattu tyyppitunnus 80 tai 100 tai 120, jolloin kunkin vaamakotelon vaamalenkin ja vapaan osuuden pituudet ovat helposti havaittavissa. Näin saavutetaan se, että vaijerin tartuntapituuden toteaminen on erit20 täin yksinkertaista.

Keksinnön edullisessa lisäsovelluksessa kotelon sivuseinämät on taivutettu vinoon asentoon. Tällä saadaan aikaan kotelon erinomainen pysyvyys betonissa reunapäästön ansiosta.

Keksinnön seuraavassa edullisessa lisäsovelluksessa suorien osuuksien kiinnitys25 holkki on kuusikulmainen vaijerin puristeholkki, mikä on paras mahdollinen vetojännitysten kaimalta.

Seuraavaksi keksintöä selvitetään tarkemmin viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa kuva 1 esittää erästä sovellusta keksinnön mukaisesta vaamalenkistä vinosti edestä katsottuna, ja kuvat 2-4 esittävät keksinnön eri sovelluksia kotelon päältä katsottuna ja vaamalenkki esitettynä katkoviivoin, kuva 5 esittää erästä keksinnön mukaista koteloa sivulta katsottuna.

20115213 prh 14-01-2019

Kuvien mukaiseen vaamalenkkiin kuuluu teräspellistä tai muusta tarkoitukseen soveltuvasta materiaalista taivutettu kotelo 1 ja sen läpi pujotettu korkealujuusteräksestä valmistettu vaijerilenkki 2. Kotelo valmistetaan leikkaamalla mekaanisesti ja taivuttamalla muotoon. Kotelon sivuseinämät 7 taivutetaan vinoon asentoon.

Vaijerilenkki 1 pujotetaan kotelon rekistä 6 läpi siten, että tartuntalenkki 3 jää kotelon sisäpuolelle ja vaijerin vapaat päät eli lenkin suorat osuudet 4 yhdistetään toisiinsa ankkurikappaleena toimivalla kuusikulmaisella puristeholkilla 5. Vaijerilenkki asennetaan koteloon siten, että tartuntalenkki 3 taivutetaan kotelon sisään ja kotelon auki jäävä osa suojataan teipillä valupurseilta.

Kuvissa 2-4 on esitetty eri tyyppisiä koteloita. Kotelot 1 ovat samankokoisia ja samanmuotoisia. Kuvissa esitetyissä koteloissa on vaijerilenkkiä varten oleva rei’itys eri kohdilla koteloa. Kuvan 2 mukaisessa kotelossa rei’itys on lähellä kotelon päätä, kuvan 3 mukaisessa kotelossa rei’itys on suuremman välimatkan päässä kotelon päästä ja kuvan 4 mukaisessa kotelossa rei’itys on vielä suuremman väli15 matkan päässä kotelon päästä. Tartuntalenkki 3 on esitetty kuvissa katkoviivoin ja se ulottuu jokaisessa kotelossa kotelon vastakkaisen pään läheisyyteen. Näin ollen kuvan 2 mukaisessa kotelossa on kotelon sisällä suurin tartuntalenkki, kuvan 4 mukaisen kotelon sisällä on pienin tartuntalenkki ja kuvan 3 mukaisen kotelon sisällä on suuruudeltaan keskimittainen tartuntalenkki. Kun vaijerilenkin pituus on 20 vakio, on vastaavasti kotelon ulkopuolella olevien vapaiden osuuksien mitat päinvastaiset; kuvan 2 mukaisessa tapauksessa lyhin ja kuvan 4 mukaisessa tapauksessa pisin.

Keksinnön mukaisten vaamalenkkien asennus tapahtuu seuraavasti:

Tarvittava vaamalenkki valitaan käytettävän saumaleveyden mukaan. Tarvittava 25 betonilujuus ja vaamalenkkien jako määräytyvät rakennesuunnitelmien mukaisen leikkausvoiman perusteella.

Vaamalenkit asennetaan muottiin naulaamalla naulat kotelossa olevien reikien läpi. Taipuva teräsvaijeri asennetaan elementin raudoituksen lomaan. Vaijeria ei tarvitse sitoa raudoitukseen. Vaamalenkkien asennuksessa on noudatettava betoni30 normien betonipeitevaatimuksia.

Ennen elementtien asennusta työmaalla koteloista poistetaan suojateipit. Tartuntalenkit käännetään ulos koteloista ennen elementtien asennusta. Tartuntalenkki kääntyy ulos ilman työkaluja. Vaamalenkit sijoitetaan elementtiin normaalisti symmetrisesti sauman suhteen (vaakasuunta). Kun elementit on asennettu, asenne taan saumateräs kaikkien lenkkien läpi. Tämän jälkeen suoritetaan sauman juotosvalu rakennussuunnitelmien mukaisella juotosbetonilla, suosituksena vähintään sama lujuus kuin elementissä.

Vaamalenkit muodostavat betonielementtien valusaumoihin betonivaamoituksen 5 ja lenkkiraudoitteen. Vaamalenkit asennetaan elementtiin rakennus suunnittelijan määräämällä jaolla. Taipuisat vaijerilenkit kestävät useita taivutuksia ja siten mahdollistavat elementtien onnistuneen asennuksen murtamatta betonia tiheälläkin jaolla.

Keksintöä ei rajata esitettyihin sovelluksiin, vaan se voi vaihdella patenttivaati10 muksien muodostaman keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Claims (3)

1. PATENTTIVAATIMUKSET

   1. Betonielementtien välisissä jälkivalettavissa saumoissa käytettävä vaamalenkki, johon kuuluu saumaan asennettava kotelo (1) ja koteloon kiinnitetty vaijerilenkki (2), josta muodostuu tartuntalenkki (3) ja lenkin suorat osuudet (4), jotka on kiinni-

   5 tetty toisiinsa hoikilla (5), joka tartuntalenkki (3) on käännettynä kotelon (1) sisään ja se on järjestetty käännettäväksi ulos ennen elementtien asennusvaihetta, ja kotelossa (1) on rei’itys (6) vaijerilenkin kiinnittämistä varten, tunnettu siitä, että eri koteloissa on rei’itys (6) kotelon pituussuunnassa eri kohdilla siten, että ensimmäisissä koteloissa rei’itys (6) on lähellä kotelon päätä, toisissa koteloissa rei’itys (6) 10 on suuremman välimatkan päässä kotelon päästä ja kolmansissa koteloissa rei’itys (6) on vielä suuremman välimatkan päässä kotelon päästä.
2. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen vaamalenkki, tunnettu siitä, että kotelon (1) sivuseinämät (7) on taivutettu vinoon asentoon.
3. 3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen vaamalenkki, tunnettu siitä, että suorien 15 osuuksien kiinnitysholkki (5) on kuusikulmainen vaijerin puristeholkki.