FI125259B - Tukiranka - Google Patents

Description

TUKIRANKA Keksinnön tausta

Keksintö liittyy patenttivaatimuksen 1 johdannon mukaiseen tukirankaan ja erityisesti tukirankaan seinärakenteiden tukemista ja/tai kiinnittämistä varten, joka tukiranka käsittää ensimmäisen ja toisen tukirangan pituussuunnassa ulottuvan laippaosan sekä niiden välillä ulottuvan uuman. Keksintö liittyy lisäksi patenttivaatimuksen 9 johdannon mukaiseen menetelmään ja erityisesti menetelmään tukirangan valmistamiseksi seinärakenteiden tukemista ja/tai kiinnittämistä varten, joka tukiranka käsittää ensimmäisen ja toisen tukirangan pituussuunnassa ulottuvan laippaosan sekä niiden välillä ulottuvan uuman.

Rakennusten seinärakenteissa ja erityisesti väliseinärakenteissa käytetään tukirankoja, eli niin sanottuja väliseinärankoja, joka toimivat seinärakenteen tukina ja joihin seinärakenteen osia kiinnitetään. Vaakasuorat tukirangat, eli vaakajuoksut, kiinnitetään perinteisesti rakennuksen seinä- ja/tai lattia ja/tai kattorakenteisiin ja pystysuorat tukirangat, eli pystyjuoksut, kiinnitetään edelleen ulottumaan kattoon ja lattiaan asennettujen vaakajuoksujen välillä. Tukirangoilla on yleisesti U:n tai C:n muotoinen poikkileikkaus siten, että pystyjuoksu voidaan asettaa kohtisuorasti tukirangan sisään. Tukiranka voi olla lisäksi sovitettu vastaanottamaan tarvittaessa myös eristevilla, joka voi ulottua kattoon ja lattiaan asennettujen vaakajuoksujen välissä sekä vierekkäisten pystyjuoksujen välissä. Tukirankoihin voidaan kiinnittää edelleen seinälevyjä ja/tai pintalevyjä tai muita seinärakenteen osia, jolloin tukirangat muodostavat seinän rungon ja antavat seinärakenteelle jäykkyyden.

Ongelmana tunnetun tekniikan mukaisissa tukirangoissa on niiden suuri materiaalinkulutus, joka on perinteisten tukirankojen valmistuksen suurimpia yksittäisiä kustannuksia. Tunnetussa tekniikassa materiaalikustannuksia on pyritty alentamaan esimerkiksi embossauksella, mutta materiaalisäästöjä ei voida kasvattaa embossauksella rajattomasti. Lisäksi ongelma näissä tunnetuissa ratkaisuissa syntyy kuitenkin siinä, että tukirankoja tarvitaan monen kokoisia erilaisia seinärakenteita varten, jolloin erilaisia valmistettavia tukirankojakin on useita. Tällöin varastossa pitää olla rakennuskohteita varten jatkuvasti erilaisia tukirankoja sekä lisäksi valmistuslaitteistoja täytyy ajoittain säätää erilaisten tukirankojen valmistukselle sopivaksi.

Keksinnön lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on siten aikaansaada tukiranka ja menetelmä tukirangan valmistamiseksi siten, että yllä mainitut ongelmat saadaan ratkaistua.

Keksinnön tavoite saavutetaan patenttivaatimuksen 1 mukaisella tukirangalla.

Keksinnön tavoitteet saavutetaan edelleen patenttivaatimuksen 9 mukaisella menetelmällä.

Keksinnön edulliset suoritusmuodot ovat epäitsenäisten patenttivaatimusten kohteena.

Keksintö perustuu siihen, että keksinnön mukainen tukiranka aikaansaadaan liittämällä yhteen kaksi pitkänomaista levyä. Näihin levyihin on aikaansaatu leikkaamalla ja taivuttamalla ulokkeita, jotka työntyvät ulospäin levyn pinnasta. Toisin sanoen levyyn on tehty leikkauksia, jotka mahdollistavat leikkauksilla määritettyjen osien levystä taivuttamisen ulospäin levyn pinnasta, jolloin levyn pintaan muodostuu aukko. Tukiranka muodostetaan liittämällä yhteen kaksi tällaista levyä, joihin on aikaansaatu edellä mainitusti ulokkeita. Levyt liitetään toisiinsa kiinnittämällä vastakkaisesti asetettujen levyjen ulokkeet toisiinsa, jolloin yhteen kiinnitetyt ulokkeet ulottuvat levyjen välillä. Näin aikaansaadussa tukirangassa levyt muodostavat tukirangan laippaosat ja yhteen kiinnitetyt ulokkeet muodostavat laippaosien välillä ulottuvan uuman.

Keksinnön mukaisen tukirangan etuna on se säästää materiaalia verrattuna tunnetun tyyppisiin tukirankoihin, koska tukirangan uuma osa muodostetaan leikkaamalla ja taivuttamalla laippaosista. Näin syntyneen tukirangan laippaosissa on reikiä ja uuma muodostuu peräkkäisistä siltamaisista osista, jotka on kiinnitetty toisiinsa ja muodostettu edellisen mukaisesti laippaosista leikkaamalla ja taivuttamalla. Täten laippaosat sekä uuma eivät ole tukirangassa täysin yhtenäisiä levymäisiä osia, vaan ne käsittävät aukkoja, jolloin materiaalia säästyy. Edelleen keksinnön mukaisesti vastakkaisista pitkänomaisista levyistä leikatut ja taivutetut ulokkeet voidaan asettaa halutun matkaa limittäin kiinnitettäessä ne toisiinsa, jolloin tämän limityksen avulla on mahdollista säätää tukirangan leveyttä. Tukirangan leveyttä on mahdollista säätää edelleen muuttamalla kulmaa, jossa ulokkeet työntyvät levyistä. Kun tukirangan leveyttä voidaan säätää sen valmistuksen yhteydessä, voidaan minkä tahansa levyisen tukirangan valmistukseen käyttää samoja pitkänomaisia levyjä tai samaa raakamateriaalirainaa, jolloin valmistusprosessia saadaan yksinkertaistettua ja kustannuksia säästettyä.

Kuvioiden lyhyt selostus

Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yhteydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista: kuvio 1 esittää kaavamaisen kuvan esillä olevan keksinnön erään suoritusmuodon mukaisesta levyosasta; kuvio 2 esittää kaavamaisen sivukuvan eräästä esillä olevan keksinnön mukaisesta tukirangasta; ja kuvio 3 esittää kaavamaisen yläkuvan kuvion 2 mukaisesta tukirangasta.

Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Viitaten kuvioon 1, on siinä esitetty osittaiskuva pitkänomaisesta levyosasta 4, jota käytetään esillä olevan keksinnön mukaisen tukirangan valmistamiseen. Tukirangan valmistamiseen käytetään kahta tällaista levyosaa 4, jotka liitetään toisiinsa tukirangan valmistamiseksi. Levyosa 4 on valmistettu edullisesti ohutlevystä, jonka paksuus voi olla esimerkiksi 0,5 - 1 mm. Levyosan 4 jäykkyyden lisäämiseksi se voi olla embossattu halutulla tavalla ja kuviolla. Kuvion 1 mukaisesti levyosa 4 on profiloitu levyosan jäykkyyden lisäämiseksi. Kuvion 1 tapauksessa profilointi on suoritettu siten, että levyosan 4 pituussuuntaisiin reunoihin on aikaansaatu taitteet 10. Profilointi on mahdollista suorittaa myös vain toiseen levyosan 4 pituussuuntaisista reunoista. On huomattava, että profilointi voidaan suorittaa halutulla tavalla siten, että syntyvällä profiloidulla levyosalla 4 on haluttu muoto sekä jäykkyysominaisuudet. Tällaisen levyosan 4 leveys voi olla esimerkiksi 40 - 60 mm ja profiloinnin aikaansaama syvyys noin 5-10 mm. Pituudeltaan levyosat 4 voivat olla halutun mittaisia kulloisenkin tarpeen mukaisesti.

Kuvion 1 mukaisesti levyosaan 4 on leikattu alueita 6, joita ei kuitenkaan ole leikattu irti levyosasta, vaan leikkaukset 9 on tehty siten, että leikkausten määrittämä alue 6 on kiinni levyosassa 4 yhdeltä reunaltaan tai yhdestä tai useammasta kohdasta. Leikkaukset voidaan suorittaa millä tahansa tunnetulla menetelmällä. Leikattu alue 6 voi olla muodoltaan kuvion 1 mukainen suorakulmainen, neliömäinen suorakaiteen muotoinen, pitkänomainen liuskamainen, kaareva, puoliympyrän muotoinen, puolikkaan soikion muotoinen tai minkä tahansa muun muotoinen siten, että leikattu alue 6 on ainakin yhdestä kohdasta tai yhdeltä sivulta ainakin osittain kiinni levyosassa 4. Leikkaukset 9 on aikaansaatu edullisesti profiloidun levyosan 4 suoralle pintaosalle. Leikatut alueet 6 on täten aikaansaatu siten, ne voidaan taivuttaa suhteessa muuhun levyosaan 4, jolloin ne työntyvät lehtimäisesti ulospäin levyosan 4 pinnasta. Leikattuja alueita 6 on aikaansaatu levyosaan 4 peräkkäisesti levyosan 4 pituussuunnassa kuvion 1 mukaisesti. Tukirangan muodostamista varten näitä leikattuja alueita on kussakin levyosassa kaksi tai useampia. Vierekkäiset tai peräkkäiset leikatut alueet 6 on leikattu kuviossa 1 siten, että ne on taivutettavissa eri suuntiin suhteessa levyosaan 4. Toisin sanoen kuvion 1 ylempi leikattu osa on taivutettavissa ylöspäin, koska se on kiinni levyosassa 4 yläreunastaan, ja alempi leikattu osa on taivutettavissa alaspäin, koska se on kiinni levyosassa 4 alareunastaan. Vierekkäiset tai peräkkäiset leikatut osat voivat olla kuitenkin myös keskenään identtisiä, jolloin ne on taivutettavissa samaan suuntaan suhteessa levyosaan 4. Lisäksi on huomioitava, että edullisesti kaikki levyosan leikatut alueet 6 ovat muodoltaan ja mitoiltaan samanlaisia, mutta erityistapauksissa ainakin osa niistä voi olla myös erilaisia. Esimerkiksi joka toinen peräkkäisistä leikatuista alueista voi olla samanlaisia. Vaihtoehtoisesti leikatut alueet voidaan aikaansaada siten, että ne ovat taivutettavissa sivuttaisesti oikealle tai vasemmalle, jolloin ne ovat kiinni levyosassa jommastakummasta sivureunasta. Tällöin myös vierekkäiset leikatut alueet voivat olla kiinni levyosassa eri sivureunoista, jolloin ne on taivutettavissa eri suuntiin.

On huomattava, että leikkaukset voidaan aikaansaada myös levyosien 4 reunoihin, jolloin reunoihin muodostuu loveuksia kun leikatut alueet taivutetaan ulottumaan poispäin levyosasta. Tällaisia reunoihin aikaansaatavia leikkauksia voidaan muodostaa levyosan toiseen tai molempiin reunoihin.

Peräkkäiset tai vierekkäiset leikatut alueet 6 on edullisesti aikaansaatu ennalta määrätyn etäisyyden päähän toisistaan siten, että niiden väliin muodostuu yhtenäinen kannas 12. Tämä kannas 12 muodostaa ruuvausalueen, johon levyosaan tai tukirankaan kiinnitettävä seinälevy ja/tai pintalevy voidaan ruuvata tai muuten kiinnittää·

Tukiranka käsittää tukirangan pituussuunnassa ulottuvat laippaosat sekä niiden välillä ulottuvan uuman. Kuviossa 2 on esitetty esillä olevan keksinnön mukainen tukiranka 2, joka on aikaansaatu liittämällä yhteen kaksi kuvion 1 mukaista levyosaa 4. Toisin sanoen tukiranka 2 koostuu kahdesta pitkänomaisesta levyosasta 4 ja 5, jotka on liitetty yhteen. Levyosat 4 ja 5 ulottuvat edullisesti yhdensuuntaisina tukirangan 2 pituussuunnassa siten, että levyosien 4 ja 5 suorat pintaosat ovat olennaisesti yhdensuuntaisia, jolloin ne muodostavat tukirangan 2 laippaosat. Kuvion 2 mukaisesti ensimmäiseen levyosaan 4 leikatut alueet on taivutettu työntymään ulospäin levyosan 4 pinnasta siten, että ne muodostavat ulokkeita 6. Vastaavalla tavalla toiseen levyosaan 5 leikatut alueet on taivutettu työntymään ulospäin levyosan 5 pinnasta siten, että ne muodostavat ulokkeita 7. Ulokkeita 6 ja 7 kutsutaan tässä nyt kiinnitysulokkeiksi 6 ja 7. Edellisen mukaisesti kiinnitysulokkeet 6, 7 on muodostetut vastaavasti levyosista 4, 5 leikkaamalla ja taivuttamalla, jolloin taivutuksen jälkeen levyosiin 4, 5 on jäänyt kiinnitysulokkeita 6, 7 vastaavat aukot.

Kiinnitysulokkeet 6, 7 voidaan taivuttaa haluttuun kulmaan suhteessa levyosiin 4, 5, jolloin levyosan 4, 5 ja siinä olevan kiinnitysulokkeen välinen kulma voi olla esimerkiksi välillä 90°- 20°, edullisesti 45° - 90°. Tyypillisesti levyosan 4, 5 kalkki kiinnitysulokkeet 6, 7 ulottuvat levyosasta 4, 5 samassa kulmassa. Peräkkäisten tai vierekkäisten kiinnitysulokkeiden 6, 7 ja levyosan välinen kulma voi olla sama vaikka peräkkäiset tai vierekkäiset kiinnitysulokkeet 6, 7 olisikin aikaisemmin selitetyn mukaisesti taivutettu eri suuntiin suhteessa levyosaan 4, 5. Tietyissä suoritusmuodoissa peräkkäiset tai vierekkäiset kiinnitysulokkeet 6, 7 voivat ulottua ulospäin levyosasta 4, 5 myös eri kulmassa.

Kuvion 2 mukaisesti tukiranka 2 aikaansaadaan liittämällä yhteen kaksi edellisen mukaista levyosaa 4, 5, jotka käsittävät kiinnitysulokkeita 6, 7. Tämä aikaansaadaan kiinnittämällä ensimmäisen levyosan 4 ensimmäiset kiinnitysulokkeet 6 toisen levyosan 5 toisiin kiinnitysulokkeisiin 7 siten, että toisiinsa kiinnitetyt ensimmäiset ja toiset kiinnitysulokkeet 6, 7 ulottuvat ensimmäisen ja toisen levyosan 4, 5 välillä. Ensimmäisen levyosan 4 ensimmäiset kiinnitysulokkeet 6 ulottuvat edullisesti samassa kulmassa ensimmäisestä levyosasta 4 kuin toisen levyosan 5 toiset kiinnitysulokkeet 7 toisesta levyosasta 5. Täten ensimmäiset ja toiset kiinnitysulokkeet 6, 7 ovat yhdensuuntaisia ensimmäisen ja toisen levyosan 4,5 välillä ja ne voidaan asettaa päällekkäisesti kuvion 2 mukaisesti.

Vaihtoehtoisesti voidaan liittää yhteen kaksi levyosaa, joissa leikatut alueet on taivutettavissa sivuttaisesti suhteessa levyosien pituussuuntaan uuman muodostamiseksi. Tällöin leikatut ja taivutetut kiinnitysulokkeet voivat ulottua vastakkaisten levyjen välillä ristikkäisistä levyjen reunoista tai niiden läheisyydestä. Peräkkäiset yhteen liitetyt kiinnitysulokkeet ulottuvat poikittain toisiinsa nähden ristikkorakenteen aikaansaamiseksi tai yhdensuuntaisesti jolloin kummankin levyosan kiinnitysulokkeet ulottuvat samaan suuntaan. Leikatut ja taivutetut kiinnitysulokkeet voivat ulottua myös vastakkaisten levyosien vastapäätä olevista reunoista tai niiden läheisyydestä, jolloin on muodostettavissa kotelomainen rakenne, kun peräkkäiset yhteen liitetyt kiinnitysulokkeet on aikaansaatu levyosien eri reunoille tai niiden läheisyyteen. Liitettäessä yhteen kaksi levyosaa, voidaan nämä sivuttaisesti taivutetut leikatut alueet kiinnittää toisiinsa uuman muodostamiseksi. Näin vastapäisten levyosien leikatut alueet voivat ulottua ristikkäisesti suhteessa levyosiin ristikkorakenteisen uuman muodostamiseksi, kun leikkaukset toisessa levyosassa on muodostettu samalla tavalla. Samalla tavalla voidaan levyosan reunoihin peräkkäisesti aikaansaadut ja taivutetut leikkaukset kiinnittää toisiinsa uuman muodostamiseksi.

Ensimmäiset ja toiset kiinnitysulokkeet 6, 7 on kuvion 2 mukaisesti asetettu päällekkäisesti limittäin ja kiinnitetty toisiinsa kiinnitysvälineillä 8. Kiinnitysvälineinä 8 voidaan käyttää esimerkiksi niittejä, ruuveja tai muita vastaavia mekaanisia kiinnitysvälineitä. Vaihtoehtoisesti ensimmäiset ja toiset kiinnitysulokkeet 6, 7 voidaan kiinnittää toisiinsa hitsaamalla esimerkiksi laserhitsilla. Keksinnön mukaisesti näin saatu tukiranka 2 muodostuu ensimmäisestä ja toisesta levyosasta 4, 5, jotka aikaansaavat tukirangan 2 laippaosat, sekä toisiinsa kiinnitetyistä ensimmäisistä ja toisista kiinnitysulokkeista 6, 7, jotka muodostavat tukirangan 2 uuman. Toisin sanoen tukirangan 2 uuma on muodostettu leikkaamalla laippaosista kaistaleita, jotka on taivutettu työntymään laippaosista ja jotka kiinnitetty edelleen vastakkaisen laippaosan vastaaviin kaistaleisiin. Tällöin uuma on muodostettu laippaosien materiaalista, jolloin laippaosiin on muodostunut aukkoja, jotka vastaavat laippaosista leikattuja ja taivutettuja kaistaleita. Uuma koostuu täten vastakkaisten levyosien 4, 5 peräkkäisistä taitetuista ja yhteen kiinnitetyistä kiinnitysulokkeista 6, 7, joiden yhteen kiinnittämisellä levyosat 4, 5 on liitetty toisiinsa. Täten tukirangan 2 uuma muodostuu kennomaisesta rakenteesta, jolloin uuma ei ole enää yhtenäinen levy vaan peräkkäisistä levymäsistä silloista koostuva rakenne, joka yhdistää ensimmäisen ja toisen levyosan 4, 5 toisiinsa. Täten uuma ei ole yhtenäinen vaan se käsittää kiinnitysulokkeiden 7, 6 välillä aukkoja. Täten on aikaansaatu tukiranka 2, jonka sekä laippaosat että uuma käsittävät aukkoja, jolloin materiaalia säästyy. Toisin sanoen tukirangan 2 uuma on muodostettu laippaosista tai levyosista leikkaamalla ja taivuttamalla.

Kuviosta 2 voidaan edelleen huomata, että keksinnön mukainen järjestely mahdollistaa tukirangan 2 leveyden D säätämisen kiinnitysulokkeiden 6, 7 avulla. Ensinnäkin tukirangan 2 leveyteen voidaan vaikuttaa säätämällä kiinnitysulokkeiden 6, 7 taivutuskulmaa suhteessa levyosiin 4, 5. Mitä pienempi on kiinnitysulokkeiden 6, 7 kulma suhteessa levyosiin, sitä kapeampi tukiranka 2 on mahdollisuus valmistaa kiinnittämällä vastakkaisten levyosien kiinnitysulokkeet 6, 7 toisiinsa. Suurin tukirangan 2 leveys on puolestaan saavutettavissa taivuttamalla kiinnitysulokkeet 6, 7 90° kulmaan suhteessa levyosiin 4, 5. Toinen mahdollisuus tukirangan 2 leveyden muuttamiseen on vaihdella toisiinsa kiinnitettävien kiinnitysulokkeiden 6, 7 päällekkäisyyttä ja limitystä. Toisin sanoen, mitä pidemmältä matkalta kiinnitysulokkeet 6 ja 7 ovat päällekkäin, sitä pienempi on tukirangan 2 leveys D. Toisaalta mitä vähemmän kiinnitysulokkeet ovat päällekkäin tai limittäin, sitä leveämpi on tukiranka 2. Näin samanlaisista levyosista voidaan valmistaa hyvinkin erilaisia ja erilevyisiä tukirankoja kulloisenkin tarpeen mukaan.

Kuviossa 3 on esitetty kuvioiden 1 ja 2 mukainen suoritusmuoto ylhäältä päin katsottuna. Kuviosta 3 nähdään, että ensimmäinen ja toinen levyosa 4, 5 on kiinnitetty toisiinsa kiinnitysulokkeilla 6, 7. Ensimmäiseen levyosaan on leikattu ensimmäisiä kiinnitysulokkeita 6, jotka on taivutettu työntymään ulospäin ensimmäisestä levyosasta 4. Vastaavasti toiseen levyosaan 5 on aikaansaatu toisia kiinnitysulokkeita 7, jotka on taivutettu työntymään ulospäin toisesta levyosasta 5. Ensimmäiset ja toiset kiinnitysulokkeet 6, 7 on asetettu päällekkäisesti siten, että ne ulottuvat ennalta määrätyn matkaa toistensa päälle. Kuviossa 3 toiset kiinnitysulokkeet 7 on asetettu ensimmäisten kiinnitysulokkeiden 6 päälle. Sitten nämä päällekkäiset kiinnitysulokkeet 6, 7 on kiinnitetty toisiinsa niiteillä 8. Kuvion 3 mukaisesti ensimmäisen ja toisen levyosan 4, 5 pituussuuntaiset reunat on profiloitu levyosien 4, 5 jäykkyyden lisäämiseksi. Valmistettaessa keksinnön mukaisia tukirankoja 2, aluksi aikaansaadaan pitkänomaiset tasaiset levyosat 4, 5, jotka leikataan sopiviin mittoihin. Sen jälkeen levyosat 4, 5 profiloidaan, esimerkiksi rullamuovaamalla. Profiloinnin jälkeen levyosiin 4, 5 leikataan kiinnitysulokkeet 6, 7, jotka sitten taivutetaan työntymään ulos levyosista 4, 5. Tämän jälkeen kahden levyosan 4, 5 kiinnitysulokkeet 6, 7 kiinnitetään toisiinsa tukirangan 2 muodostamiseksi. On huomattava, että edelliset vaiheet voidaan suorittaa myös jossakin muussa vaihtoehtoisessa järjestyksessä ja lisäksi ne voidaan suorittaa peräkkäisesti tai osittain samanaikaisesti yhdessä valmistuslaitteistossa. Lisäksi voidaan hyödyntää valmistuslaitteistoa, joka on tuotavissa työmaalle ja käytettävissä siellä, jolloin työmaalle ei tarvitse tuoda valmiita tukirankoja, vaan ne voidaan valmistaa siellä tarpeen mukaan ja tarvittavin mitoin.

Alan ammattilaiselle on ilmeistä, että tekniikan kehittyessä keksinnön perusajatus voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Keksintö ja sen suoritusmuodot eivät siten rajoitu yllä kuvattuihin esimerkkeihin vaan ne voivat vaihdella patenttivaatimusten puitteissa.

Claims (18)

1. Seinärakenteiden tukemiseen ja/tai kiinnittämiseen tarkoitettu pitkänomainen seinäranko (2), joka on valmistettu metallipeilistä ja käsittää kaksi vastakkaista laippaosaa, joita yhdistää uumaosa, jolloin kaksi vastakkaista laippaosaa on tehty ensimmäisestä ja toisesta pitkänomaisesta peltiosasta (4, 5), ensimmäisen pitkänomaisen peltiosan (4) ollessa varustettu kahdella tai useammalla lehtimäisellä ensimmäisellä kiinnityskorvakkeella (6), jotka työntyvät ulos ensimmäisen pitkänomaisen peltiosan (4) pinnasta, ja toisen pitkänomaisen peltiosan (5) ollessa varustettu kahdella tai useammalla lehtimäisellä toisella kiinnityskorvakkeella (7), jotka työntyvät ulos toisen pitkänomaisen peltiosan (5) pinnasta, tunnettu siitä, että ensimmäiset ja toiset kiinnityskorvakkeet (6, 7) on aikaansaatu leikkaamalla ja taivuttamalla siten että ne muodostavat aukkoja ensimmäisen ja toisen pitkänomaisen peltiosan (4, 5) pintaan, ja että ensimmäiset ja toiset kiinnityskorvakkeet (6, 7) on kiinnitetty toisiinsa limittäin siten että ne ulottuvat ensimmäisen ja toisen pitkänomaisen peltiosan (4, 5) välillä muodostaen seinärangon uumaosan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeet (6, 7) on aikaansaatu peltiosiin (4, 5) peräkkäin peltiosien (4, 5) pituussuunnassa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että peltiosista (4, 5) ainakin toinen on profiloitu sen jäykkyyden lisäämiseksi.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että peltiosan (4, 5) toinen tai kumpikin pituussuuntainen reuna on varustettu profiloinnilla.

5. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 1-4 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeet (6, 7) ovat lehtimäisiä, liuskamaisia, suorakaiteen muotoisia ja/tai kaarevia.

6. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 1-5 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että peltiosien (4, 5) kiinnityskorvakkeet (6, 7) on mekaanisesti kiinnitetty toisiinsa.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että peltiosien (4, 5) kiinnityskorvakkeet (6, 7) on kiinnitetty toisiinsa niiteillä, ruuveilla tai hitsiliitoksilla.

8. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 1-7 mukainen tukiranko (2), tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeet (6, 7) työntyvät ulos peltiosista (4, 5) suorassa tai vinossa kulmassa peltiosien (4, 5) pintaan nähden.

9. Menetelmä seinärakenteiden tukemiseen ja/tai kiinnittämiseen tarkoitetun seinärangon (2) valmistamiseksi, joka seinäranko (2) valmistetaan metallipeilistä ja joka käsittää ensimmäisen ja toisen vastakkaisen laippaosan, jotka ulottuvat seinärangon pituussuunnassa, sekä uuman, joka ulottuu ensimmäisen ja toisen laippaosan välissä, menetelmän käsittäessä sen, että aikaansaadaan ensimmänen pitkänomainen peltiosa (4) ja toinen pitkänomainen peltiosa (5); muodostetaan ensimmäisen pitkänomaisen peltiosan (4) pintaan kaksi lehtimäistä ensimmäistä kiinnityskorvaketta (6) tai useampia sellaisia leikkaamalla ja taivuttamalla siten että ensimmäiset kiinnityskorvakkeet työntyvät ulos ensimmäisen pitkänomaisen peltiosan (4) pinnasta, ja muodostetaan toisen pitkänomaisen peltiosan (5) pintaan kaksi lehtimäistä toista kiinnityskorvaketta (7) tai useampia sellaisia leikkaamalla ja taivuttamalla siten että toiset kiinnityskorvakkeet (7) työntyvät ulos toisen pitkänomaisen peltiosan (5) pinnasta; tunnettu siitä, että ensimmäiset ja toiset kiinnityskorvakkeet (6, 7) muotoillaan leikkaamalla ja taivuttamalla siten että ne muodostavat aukkoja ensimmäisen ja toisen pitkänomaisen peltiosan (4, 5) pintaan, ja ensimmäiset ja toiset kiinnityskorvakkeet (6, 7) kiinnitetään toisiinsa limittäin siten että ne ulottuvat ensimmäisen ja toisen pitkänomaisen peltiosan (4, 5) välissä muodostamaan seinärangon uumaosan.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeet (6, 7) aikaansaadaan peltiosiin (4, 5) peräkkäin peltiosien pituussuunnassa.

11. Patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmä myös käsittää sen, että peltiosista (4, 5) ainakin toinen profdoidaan sen jäykkyyden lisäämiseksi.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että profilointi suoritetaan ennen kiinnityskorvakkeiden (6, 7) muodostamista.

13. Patenttivaatimuksen 11 tai 12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että profilointi tehdään toiseen tai kumpaankin pituussuuntaiseen reunaan.

14. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 9-13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeet (6, 7) leikataan peltiosista (4, 5) ja taivutetaan niin että ne ulottuvat ulospäin niistä.

15. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 9-14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kiinnityskorvakkeista (6, 7) tehdään lehtimäisiä, liuskamaisia, suorakaiteen muotoisia ja/tai kaarevia.

16. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 9-15 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että peltiosien (4, 5) kiinnityskorvakkeet (6, 7) kiinnitetään toisiinsa mekaanisesti.

17. Patenttivaatimuksen 16 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että peltiosien (4, 5) kiinnityskorvakkeet (6, 7) kiinnitetään toisiinsa niiteillä, ruuveilla tai hitsiliitoksilla.

18. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 9-17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kiinni tyskorvakkeista (6, 7) tehdään peltiosien (4, 5) pintaan nähden suorassa tai vinossa kulmassa peltiosista (4, 5) ulos työntyviä.