FI119667B - Säädettävä tasoantenni - Google Patents

Description

Keksintö koskee erityisesti matkaviestimiin soveltuvaa säädettävää tasoantennia.

Keksintö koskee myös tällaisella antennilla varustettua radiolaitetta.

Säädettävä tasoantenni

Kannettavissa radiolaitteissa, varsinkin matkaviestimissä, antenni sijoitetaan mielui-5 ten laitteen kuorien sisälle käyttömukavuuden vuoksi. Pienikokoisen laitteen sisäinen antenni on tavallisesti taso-tyyppinen, koska antenni tällöin helpoimmin saadaan sähköisiltä ominaisuuksiltaan tyydyttäväksi. Tasoantenniin kuuluu säteilevä taso ja tämän kanssa samansuuntainen maataso. Matkaviestimien pienentyessä myös paksuussuunnassa tasoantennin säteilevän tason ja maatason etäisyys toisis-10 taan tulisi saada mahdollisimman pieneksi. Haittana etäisyyden pienentämisestä on kuitenkin, että antennin kaistanleveys/-leveydet pienenevät. Tällöin vaikeutuu tai käy mahdottomaksi ilman erityisjärjestelyjä kattaa yhtä useamman radiojärjestelmän käyttämät taajuusalueet, kun viestimen on tarkoitus toimia useammassa jäijes-telmässä, joiden taajuusalueet ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Tällainen jäijestel-15 mäpari on esimerkiksi GSM 1800 (Global System for Mobile telecommunications) ja GSM 1900. Vastaavasti voi vaikeutua spesifikaatioiden mukaisen toiminnan varmistaminen yksittäisen järjestelmän sekä lähetys- että vastaanottokaistoilla.

Edelläkuvatuilta haitoilta vältytään, jos antennin resonanssitaajuutta tai -taajuuksia voidaan muuttaa sähköisesti siten, että resonanssitaajuuden ympärillä oleva anten-20 nin toimintakaista kattaa aina sen taajuusalueen, jota kulloinenkin toiminta edellyttää.

: Julkaisusta JP 8242118 tunnetaan antennin resonanssitaajuuden säätöratkaisu, jossa säteilevän tason sivuilla on tason reunasta sen keskialueelle suuntautuvia halkioita. Kuhunkin halkioon liittyy elektroninen kytkin, joka johtavana ollessaan oikosulkee 25 kyseisen halkion tietystä kohtaa. Jonkin kytkimen tilan vaihtaminen muuttaa säteilevän tason sähköisiä mittoja ja siten antennin resonanssitaajuutta. Kullakin kytkimellä on erillinen ohjaus, joten antennia voidaan säätää portaittain. Ratkaisun haittana on, että yksittäisen kytkimen vaikutus on pieni, jolloin tarvitaan lukuisia kytkimiä. Kytkinkomponenttien määrä ja niiden asennus aiheuttavat merkittävän kus-30 tannuslisän.

Julkaisuista EP 0 678 030 ja US 5 585 810 tunnetaan ratkaisu, jossa säteilevän tason ja maatason välillä on sarjassa kapasitanssidiodi ja toinen kapasitiivinen elementti. Antennin resonanssitaajuutta muutetaan muuttamalla ohjausjännitteellä diodin kapasitanssia ohjauspiirin kautta. Ratkaisun haittana on, että se mutkistaa antennin pe- 2 rusrakennetta, jolloin antennin valmistuskustannukset ovat suhteellisen suuret. Tämä korostuu monikaista-antennin tapauksessa, jolloin tarvitaan erillinen järjestely kutakin toimintakaistaa varten.

Julkaisusta US 6 255 994 tunnetaan kuvan 1 mukainen ratkaisu. Siinä on antennin 5 suorakulmainen säteilevä taso 2 ja maataso 3. Nämä on tuettu määrätylle etäisyydelle toisistaan dielektrisellä kappaleella 14. Antennin toisessa päädyssä ovat säteilevään tasoon galvaanisesti liittyvinä syöttö/vastaanottojohdin 4 sekä ensimmäinen 5 ja toinen 6 oikosulkujohdin. Syöttö/vastaanottojohdin on eristetty maatasosta tämän aukolla 3a, ensimmäinen oikosulkujohdin aukolla 3b ja toinen oikosulkujohdin au-10 kolia 3c. Ensimmäinen oikosulkujohdin 5 voidaan kytkeä maatasoon ensimmäisen kytkimen 7 kautta. Tämä on vaihtokytkin, jonka napa 7a voidaan yhdistää joko napaan 7b tai 7c. Edellisessä tapauksessa ensimmäinen oikosulkujohdin kytkeytyy maatasoon induktiivisen elementin 8 kautta ja jälkimmäisessä tapauksessa suoraan. Induktiivisen elementin sijasta voidaan käyttää kapasitiivista elementtiä tai vaihto-15 ehtoina voivat olla nämä molemmat suoran kytkennän lisäksi. Toinen oikosulku-johdin 6 voidaan kytkeä maatasoon toisen kytkimen 9 kautta. Tämä on sulkukytkin, jonka napa 9a voidaan yhdistää napaan 9b. Tässä tapauksessa toinen oikosulkujohdin kytkeytyy suoraan maatasoon. Kytkimen 7 tilan määrää ohjaimesta 13 tuleva ensimmäinen ohjaussignaali Sm ja kytkimen 9 tilan ohjaimesta 13 tuleva toinen oh-20 jaussignaali SD2. Antennirakenteen resonanssitaajuutta muutetaan kytkimiä 7 ja 9 ohjaamalla. Kaksitilaisten kytkimien tapauksessa vaihtoehtoisia oikosulkujärjestely-jä ja samalla resonanssitaajuuksia on neljä. Näistä käytetään kolmea: Alin taajuus saadaan, kun ensimmäinen oikosulkujohdin kytketään induktiivisen elementin kautta ja toisen oikosulkujohtimen pää on "ilmassa". Ylempi taajuus saadaan, kun en-25 simmäinen oikosulkujohdin kytketään suoraan maatasoon ja toisen oikosulkujohtimen pää on ilmassa. Ylin taajuus saadaan, kun ensimmäinen oikosulkujohdin kytketään induktiivisen elementin kautta ja toinen oikosulkujohdin suoraan maatasoon. Säteilevän tason ja siihen liittyvien johtimien välimatkojen mitoituksella voidaan määrätä kolmea resonanssitaajuutta vastaavien toimintakaistojen välit.

30 Ratkaisun haittana on, että tarvittaessa monikaista-antennia yllä mainittuja toimin-takaistoja on käytännössä vaikea tai mahdoton järjestää kyseessä olevien järjestel- _______r__._ mien käyttämien kaistojen kohdille. Lisäksi rakenne sisältää tavalliseen PIFAan (planar inverted F-antenna) verrattuna toisen oikosulkujohtimen järjestelyineen, mikä lisää antennin kokoa ja valmistuskustannuksia.

35 Keksinnön tarkoitus on vähentää edellä mainittuja, tekniikan tasoon liittyviä haittoja. Keksinnön mukaiselle säädettävälle tasoantennille on tunnusomaista, mitä on 3 esitetty itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1. Keksinnön mukaiselle radiolaitteelle on tunnusomaista, mitä on esitetty itsenäisessä patenttivaatimuksessa 12. Keksinnön eräitä edullisia suoritusmuotoja on esitetty epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa.

Keksinnön perusajatus on seuraava: Antenni on perusrakenteeltaan PIFA, jossa on 5 kiinteä oikosulkujohdin säteilevän tason ja maatason välissä. PIFAn perusrakenteeseen kuuluvan dielektrisen osan pinnalle sijoitetaan johdeliuska siten, että tällä on merkittävä sähkömagneettinen kytkentä säteilevään tasoon. Johdeliuska voidaan yhdistää kytkimen avulla suoraan galvaanisesti tai sarjaelementin kautta maatasoon. Kun kytkin suljetaan, säteilevän tason sähköinen pituus oikosulkupisteestä mitattu-10 na muuttuu, jolloin myös antennin resonanssitaajuus muuttuu. Johdeliuska voidaan sijoittaa monikaista-antennin tapauksessa niin, että sillä on merkittävä sähkömagneettinen kytkentä yhteen tai useampaan säteilevään elementtiin.

Keksinnön etuna on, että PIFA-tyyppisen tasoantennin säätö onnistuu pienillä lisäosilla, jotka eivät edellytä muutoksia antennin perusrakenteeseen. Tästä seuraa, että 15 antennin koko ei muutu ja että säädettävyyden aiheuttamat lisäkustannukset ovat suhteellisen pienet. Lisäksi keksinnön etuna on, että sen mukaisen johdeliuskan vaikutus voidaan kohdistaa halutulla tavalla esimerkiksi kaksikaista-antennin alempaan tai ylempään toimintakaistaan tai myös molempiin toimintakaistoihin. Edelleen keksinnön etuna on, että sen mukaisen järjestelyn aiheuttama antennin häviöiden 20 kasvu on suhteellisen pieni.

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti. Selostuksessa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa kuva 1 esittää esimerkkiä tekniikan tason mukaisesta säädettävästä tasoantennista, kuva 2a esittää esimerkkiä keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista, 25 kuva 2b esittää kuvan 2a tasoantennin antennipiirilevyä alapuolelta nähtynä, kuva 3 esittää kuvan 2a mukaisen järjestelyn vaikutusta antennin toimintakaistoihin, kuva 4 esittää toista esimerkkiä keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista, kuva 5 esittää kuvan 4 mukaisen järjestelyn vaikutusta antennin toimintakaistoihin, 30 kuva 6 esittää kolmatta esimerkkiä keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista, kuva 7 esittää neljättä esimerkkiä keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennis- 4 ta ja kuva 8 esittää esimerkkiä keksinnön mukaisella antennilla varustetusta radiolaitteesta.

Kuva 1 selostettiin jo tekniikan tason kuvauksen yhteydessä.

5 Kuvissa 2a,b on esimerkki keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista. Kuvassa 2a näkyy osa radiolaitteen, jonka antennista on kysymys, piirilevystä 200. Radiolaitteen piirilevyn yläpinta on suurimmaksi osaksi johtava toimien tasoanten-nin maatasona 210 ja samalla signaalimaana GND. Piirilevyn 200 päädyn yläpuolella, dielektristen kappaleiden 251 ja 252 määräämällä korkeudella, on suorakulmai-10 nen dielektrinen levy 205. Tämän yläpinnalla on antennin säteilevä taso 220. Säteilevään tasoon liittyy antennin syöttöjohdin 212 syöttöpisteessä F ja oikosulkujohdin 215 oikosulkupisteessä S. Oikosulkujohdin yhdistää säteilevän tason galvaanisesti maatasoon antennin impedanssin sovittamiseksi. Antenni on siis PIFA-tyyppinen. Säteilevässä tasossa on levyn pitkästä reunasta ja syöttöpisteestä katsottuna oikosul-15 kupisteen ulommalta puolelta alkava ensimmäinen rako 225. Tämä on muotoiltu niin, että säteilevään tasoon muodostuu johtava haara Bl, jossa on oikosulkupistees-tä lähtien levyn lyhyen sivun suuntainen ensimmäinen osuus, levyn pitkän sivun suuntainen ja toiseen pitkään reunaan rajautuva toinen osuus, levyn lyhyen sivun suuntainen ja lyhyeen reunaan rajautuva kolmas osuus, levyn pitkän sivun suuntai-20 nen ja pitkään reunaan rajautuva neljäs osuus, tason keskialueelle suuntautuva viides osuus ja levyn pitkän sivun suuntainen kuudes osuus. Haaran Bl pää, eli kuudes osuus, on tällöin toisen, kolmannen ja neljännen osuuden muodostaman U-kuvion keskellä. Lisäksi säteilevässä tasossa 220 on toinen rako 226, joka alkaa samalta pitkältä reunalta kuin ensimmäinenkin rako ja menee syöttö- ja oikosulkupisteiden 25 välistä. Toisen raon toinen, suljettu pää on lähellä säteilevän tason vastakkaista pitkää sivua.

Kuvan 2a esimerkissä antenni on kaksikaistainen. Haara Bl muodostaa yhdessä maatason kanssa resonaattorin, jonka perusresonanssitaajuus on antennin alemmalla toimintakaistalla. Toinen rako 226 muodostaa yhdessä ympäröivän johdetason ja 30 maatason kanssa resonaattorin, jonka pemsresonanssitaajuus on antennin ylemmällä toimintakaistalla. ----------------

Dielektrisen levyn 205 alapinnalla on kuvassa 2a katkoviivalla piirrettynä keksinnön mukainen johde-elementti 230. Tässä esimerkissä se on suorakulmainen johde-liuska, joka lähtee levyn toisesta pitkästä reunasta yläpinnalla olevan johdehaaran 35 Bl neljännen osuuden kohdalta ja ulottuu haaran Bl kuudennen osuuden kohdalle.

5

Johdeliuskan 230 pinta-ala on siksi suuri, että sillä on merkittävä sähkömagneettinen kytkentä antennin säteilevään tasoon, edellä kerrotusta sijainnista johtuen lähinnä johdehaaraan Bl. Johdeliuskaa 230 voidaan tästä syystä nimittää parasiitti-seksi elementiksi. Termi "parasiittinen" viittaa myös patenttivaatimuksissa rakenne-5 osaan, jolla on merkittävä sähkömagneettinen kytkentä antennin säteilevään tasoon.

Johdeliuska 230 on yhdistetty kytkinjohtimella 231 radiolaitteen piirilevyllä 200 olevan kytkimen SW ensimmäiseen napaan. Kytkimen SW toinen napa taas on yhdistetty suoraan maatasoon. Kytkimen navat voidaan yhdistää ja erottaa ohjaussignaalilla CO. Kun ensimmäinen napa on kytketty toiseen napaan, johdeliuska 230 on 10 kytketty maatasoon, ja säteilevän haaran Bl väliltä on tietty, sähkömagneettisen kytkennän voimakkuudesta riippuva impedanssi signaaiimaahan. Sähkömagneettinen kytkentä on tässä tapauksessa voittopuolisesti kapasitiivinen, mistä syystä haaran Bl sähköinen pituus on suurempi ja antennin vastaava resonanssitaajuus pienempi kuin ilman mainittua kytkentää.

15 Kuvassa 2b on antennipiirilevy altapäin nähtynä. Dielektrisen levyn 205 pinnalla on johdeliuska 230. Säteilevän tason raot ja haara Bl näkyvät nyt katkoviivoilla. Kytkin SW on esitetty piirrosmerkkinä. Käytännössä kytkin on esimerkiksi pin-diodi tai kanavatransistori.

Kuvassa 3 on esimerkki parasiittisen johdeliuskan kytkennän vaikutuksesta anten-20 nin toimintakaistoihin kuvan 2a mukaisessa rakenteessa. Kuvassa 3 on antennin hei-jastuskertoimen Sll mittaustuloksia. Kuvaaja 31 näyttää heijastuskertoimen muuttumisen taajuuden funktiona, kun johdeliuskaa ei ole kytketty maahan, ja kuvaaja 32 heijastuskertoimen muuttumisen, kun johdeliuska on kytketty maahan. Kuvaajia r : verrattaessa havaitaan, että alempi toimintakaista siirtyy alaspäin ja heijastuskertoi- > s, 25 men minimiarvo samalla pienenee eli paranee hiukan. Esimerkkitapauksessa taajuus fi, eli kaistan keskitaajuus lopuksi, on 950 MHz, ja sen siirtymä Afi on noin -80 MHz. Rakenne voidaan helposti järjestää niin, että toimintakaista kattaa GSM900-järjestelmän joko vastaanotto- tai lähetysalueen riippuen siitä, onko kytkin SW johtamaton vai johtava. Ylemmällä, 2 GHz:n alueella taajuuden f2 ympärillä olevalla 30 toimintakaistalla kytkimen sulkemisen aiheuttamat muutokset ovat hyvin pieniä.

-----------------Kuvassa 4 on toinen esimerkki keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista.

Perusrakenne on samanlainen kuin kuvassa 2a, ainoana erona on parasiittisen johde-liuskan sijoitus ja koko. Kuvassa 4 onkin vain antennipiirilevy altapäin nähtynä. Kuvaan 2b verrattuna johdeliuska 430 on nyt dielektrisen levyn 405 vastakkaisella 35 pitkällä sivulla niin, että se peittää suuren osan säteilevän haaran Bl toisesta osuu- 6 desta. Lisäksi se peittää osan toisesta, säteilevästä raosta 426 tämän suljetun pään puolelta.

Kuvassa 5 näkyy parasiittisen johdeliuskan kytkennän vaikutus antennin toiminta-kaistoihin kuvaa 4 vastaavassa antennissa. Kuvaaja 51 näyttää heijastuskertoimen 5 SI 1 muuttumisen taajuuden funktiona, kun johdeliuskaa ei ole kytketty maahan, ja kuvaaja 52 heijastuskertoimen muuttumisen, kun johdeliuska on kytketty maahan. Kuvaajia verrattaessa havaitaan, että alempi toimintakaista siirtyy alaspäin. Taajuus fi, eli alemman kaistan keskitaajuus lopuksi, on 950 MHz, ja sen siirtymä Af) on noin -140 MHz. Ylempi, 2 GHz:n alueella taajuuden f2 ympärillä oleva toiminta-10 kaista siirtyy ylöspäin ja heijastuskertoimen minimiarvo samalla tässä tapauksessa paranee selvästi. Kaistan siirtyminen ylöspäin johtuu siitä, että johdeliuska 430 aiheuttaa lisäkapasitanssia rakoon 426 perustuvan neljännesaaltoresonaattorin siinä päässä, jossa vallitsee magneettikenttä. Tällöin rakosäteilijän sähköinen pituus pienenee ja resonanssitaajuus kasvaa. Ylemmän toimintakaistan siirtymä Af2 on kuvan 15 4 esimerkkitapauksessa noin 110 MHz.

Kuvassa 6 on kolmas esimerkki keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista. Perusrakenne on samanlainen kuin kuvassa 2a. Erona on, että parasiittinen johde-liuska 630 on sijoitettu nyt antennipiirilevyn 605 sijasta tätä paikoillaan pitävän di-elektrisen kappaleen 651 pystysuuntaiselle pinnalle. Kuvassa 6 on antennipiirilevy 20 piirretty läpinäkyväksi johdeliuskan havainnollistamiseksi paremmin. Leveän suo-: rakulmaisen U:n muotoinen dielektrinen kappale 651 kiertää tasoantennin sitä pää tyä, jonka lähellä syöttö- ja oikosulkupiste sekä toinen, säteilevä rako ovat. Johde-liuska 630 on kiinnitetty dielektrisen kappaleen 651 sisäpinnalle. Siinä on tässä esimerkissä dielektrisen kappaleen 651 antennipiirilevyn päädyn suuntaisen seinä-25 män pituinen osuus ja lisäksi tätä lyhyemmät antennipiirilevyn pitkien sivujen suuntaiset osuudet. Johdeliuskalla 630 on keksinnön mukaisesti vain sähkömagneettinen % kytkentä säteilevään tasoon 620.

Kuvan 6 järjestelyllä saadaan aikaan, että johdinliuskan kytkeminen maahan vaikuttaa antennin ylempään toimintakaistaan, mutta ei juurikaan alempaan toimintakais-30 taan. Tämä on ymmärrettävää säteilevän tason toisen raon ja johdehaaran B1 sijainnin perusteella. Ylempi kaista saadaan siirtymään ylöspäin esimerkiksi 60 MHz. Vähäinen vaikutus alempaan kaistaan on tätä alaspäin siirtävä. Jos johdinliuska sijoitetaan vastaavalla tavalla antennin vastakkaisessa päädyssä olevan toisen dielektrisen kappaleen 652 pinnalle, johdinliuskan kytkeminen maahan vaikuttaa luonnol-35 lisesti voimakkaasti antennin alempaan toimintakaistaan. Sen sijaan vaikutus ylempään toimintakaistaan on mitätön.

7

Kuvassa 7 on neljäs esimerkki keksinnön mukaisesta säädettävästä tasoantennista. PIFAn perusrakenne poikkeaa edellisten esimerkkien rakenteesta. Säteilevä taso 720 on nyt jäykähkö johdelevy eli pelti, joka on tuettu alla olevaan radiolaitteen piirilevyyn 700 dielektrisellä kehyksellä 750. Tästä on piirretty näkyviin vain osa. Syöttö-5 johdin 712 ja oikosulkujohdin 715 ovat säteilevän tason toisella pitkällä sivulla lähellä tason erästä kulmausta. Ne ovat jousikosketintyyppiset ja samaa yhtenäistä kappaletta säteilevän tason kanssa. Säteilevää tasoa asennettaessa koskettimet painautuvat jousivoimalla piirilevyn 700 yläpintaa vasten, oikosulkujohtimen kosketin maatasoa GND vasten ja syöttöjohtimen kosketin maatasosta eristettyä kosketinpin-10 taa vasten. Säteilevässä tasossa 720 on rako 725, joka alkaa tason reunasta oikosul-kupisteen S vierestä ja päättyy tason sisäalueelle. Raon 725 muoto on sellainen, että säteilevä taso jakautuu oikosulkupisteestä katsottuna ensimmäiseen ja toiseen haaraan. Ensimmäinen haara B1 kiertää tason reunoja pitkin ja ympäröi toista, lyhyempää haaraa B2. Tämäkin antenni on siis kaksikaistainen. Keksinnön mukainen para-15 siittinen johdeliuska 730 on kiinnitetty tai muuten muodostettu dielektrisen kehyksen 750 pystysuuntaiselle sisäpinnalle antennin sille pitkälle sivulle, jossa ovat syöttö- ja oikosulkujohdin. Johdeliuska 730 on tällöin ensimmäisen haaran B1 viimeisen osuuden alapuolella, minkä vuoksi johdeliuskan kytkeminen vaikuttaa käytännössä vain antennin alemman toimintakaistan paikkaan.

20 Kuvan 7 esimerkissä parasiittinen elementti on yhdistetty kytkimelle SW, jonka toinen napa on yhdistetty signaalimaahan pelkän johtimen sijasta impedanssin Z omaavan rakenneosan kautta. Impedanssia Z voidaan käyttää apuna, jos toiminta-kaistojen siirtymiä ei saada halutun suuruisiksi vain parasiittisen elementin paikan valinnalla. Impedanssi on joko puhtaasti induktiivinen tai puhtaasti kapasitiivinen; 25 resistiivinen osa ei tule kysymykseen sen aiheuttamien häviöiden vuoksi. Tietenkin impedanssi Z voi olla nolla myös kuvan 7 rakenteessa.

Kuvassa 8 on radiolaite RD, jossa on keksinnön mukainen säädettävä tasoantenni 80.

Etuliitteet "ala" ja "ylä" samoinkuin sanat "vaaka" ja "pysty" viittaavat tässä selos-30 tuksessa ja patenttivaatimuksissa antennien kuvissa esitettyihin asentoihin, eikä niillä ole tekemistä laitteen käyttöasennon kanssa.

Edellä on kuvattu esimerkkejä keksinnön mukaisesta tasoantennista. Niistä havaitaan, että parasiittinen elementti voidaan järjestää johonkin sellaiseen antenniraken-teen osaan, joka tarvitaan muutenkin. Kun lisäksi elementti on liuskamainen, se ei 35 tee rakenteesta isompaa eikä mutkikkaampaa. Esimerkeistä nähdään myös, että kak- 8 sikaista-antenneissa toimintakaistan siirtyminen voidaan haluttaessa rajoittaa joko alempaan tai ylempään kaistaan. Tämä rajoitus, samoin kuin toimintakaistojen muutos ylipäätään, määräytyy johdeliuskan sijainnista ja koosta. Toimintakaistan siirtymän suuruutta voidaan antennityypistä riippumatta asetella myös lisäimpedanssin 5 avulla. Tämä voi olla myös sähköisesti säädettävä kapasitanssidiodiin perustuen. Parasiittisen elementin muoto ja paikka voivat vaihdella suuresti. Samoin antennin perusrakenne voi poiketa esimerkeissä esitetyistä. Keksinnöllistä ajatusta voidaan soveltaa eri tavoin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 asettamissa rajoissa.

Claims (12)

1. Säädettävä, olennaisesti ilmaeristeinen tasoantenni, jolla on ainakin alempi ja ylempi toimintakaista ja joka käsittää maatason (210; GND), säteilevän tason (220; 620; 720) ja tämän dielektrisen tukiosan (205; 405; 651; 750), säteilevään tasoon 5 galvaanisesti liittyvän antennin syöttöjohtimen (212; 712), mainittujen tasojen välisen oikosulkujohtimen (215; 715), jossa antennissa edelleen on parasiittinen johde-elementti (230; 430; 630; 730) ja tämän sekä maatason välinen kytkin (SW) antennin resonanssitaajuuden muuttamiseksi, tunnettu siitä, että parasiittinen johde-elementti (230; 430; 630; 730) kiinnittyy mainittuun dielektriseen tukiosaan (205; 10 405; 651; 750), ja säteilevässä tasossa (220; 620; 720) on ensimmäinen säteilevä elementti (Bl), jolla on ensimmäinen resonanssitaajuus ja toinen säteilevä elementti (226; 426), jolla on toinen resonanssitaajuus, jotka resonanssitaajuudet ovat antennin eri toimintakaistoilla, jolloin mainittu kytkimellä (SW) muutettava resonanssi-taajuus on ainakin ensimmäinen resonanssitaajuus.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainittu pa rasiittinen johde-elementti on johdeliuska.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että sen säteilevä taso (220) on johdekerros antennipiirilevyn yläpinnalla, mainittu dielektrinen tu-kiosa on antennipiirilevyn dielektrinen kerros (205) ja mainittu johdeliuska (230; 20 430) on antennipiirilevyn alapinnalla.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainittu johdeliuska (230) on pystysuunnassa katsottuna koko alaltaan ensimmäisen säteilevän elementin (Bl) kohdalla.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainitun 25 johdeliuskan eräs ensimmäinen osa on pystysuunnassa katsottuna ensimmäisen säteilevän elementin (Bl) kohdalla ja johdeliuskan eräs toinen osa on pystysuunnassa katsottuna toisen säteilevän elementin (426) kohdalla, jolloin sekä ensimmäinen että toinen resonanssitaajuus ovat kytkimellä muutettavia resonanssitaajuuksia.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että toinen sätei-30 levä elementti (426) on rakosäteilijä.

7. Patenttivaatimuksen 2 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainittu dielektrinen tukiosa on säteilevää tasoa tietyllä etäisyydellä maatasosta pitävä tukike- hys (651; 750), ja mainittu johdeliuska (630; 730) on tämän tukikehyksen pystysuuntaisella pinnalla.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että säteilevä taso on erillinen pelti (720).

9. Patenttivaatimuksen 7 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että säteilevä taso on johdekerros (620) antennipiirilevyn yläpinnalla.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että kytkimen (SW) toisen navan mainittu kytkentä maatasoon (GND) on galvaaninen.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että kytkimen 10 (SW) toinen napa on kytketty maatasoon (GND) reaktiivisen impedanssin (Z) kautta antennin resonanssitaajuuden siirtymän suuruuden asettamiseksi.

12. Radiolaite (RD), jossa on säädettävä, olennaisesti ilinaeristeinen tasoantenni (80), jolla on ainakin alempi ja ylempi toimintakaista ja joka käsittää maatason, säteilevän tason ja tämän dielektrisen tukiosan, säteilevään tasoon galvaanisesti liit- 15 tyvän antennin syöttöjohtimen, mainittujen tasojen välisen oikosulkujohtimen, jossa antennissa edelleen on parasiittinen johde-elementti ja tämän sekä maatason välinen kytkin antennin resonanssitaajuuden muuttamiseksi, tunnettu siitä, että parasiittinen johde-elementti kiinnittyy mainittuun dielektriseen tukiosaan, ja säteilevässä tasossa on ensimmäinen säteilevä elementti, jolla on ensimmäinen resonanssitaajuus 20 ja toinen säteilevä elementti, jolla on toinen resonanssitaajuus, jotka resonanssitaa-juudet ovat antennin (80) eri toimintakaistoilla, jolloin mainittu kytkimellä muutettava resonanssitaajuus on ainakin ensimmäinen resonanssitaajuus.