FI106590B - Liikenteen valvonta tietoliikenneverkossa - Google Patents

Description

1 106590

Liikenteen valvonta tietoliikenneverkossa

Keksinnön ala

Keksintö liittyy pääasiassa liikenteen valvonnan tai suodatuksen toteutuk-5 seen tietoliikennejäijestelmässä. Tarkemmin sanottuna, keksintö liittyy sovelluksiin, joissa valvotaan kokonaisuuksien, kuten sanomien muodostamaa jonoa (sekvenssiä) arvioimalla tietyn tyyppisten kokonaisuuksien osuutta jonon kaikkien kokonaisuuksien joukossa. Koska keksinnöllä on monia mahdollisia toimintaympäristöjä, kutsutaan näitä kokonaisuuksia jatkossa yleisellä termillä liikenneyksikkö. Kokonaisuudet voivat 10 olla myös paketteja, soluja, puheluja, tilaajia, jne.

Keksinnön tausta

Monissa tietoliikennesovelluksissa on tarpeen valvoa tietyn tyyppisen sanoman suhteellista osuutta sanomajonossa, joka sisältää usean tyyppisiä sanomia. Usein 15 on esimerkiksi tarpeellista valvoa hälytysten osuutta jonossa, joka voi sisältää sekä hälytyksiä että normaaleja sanomia. Toinen esimerkki voisi olla virheellisten sanomien osuuden mittaus sanomajonossa. Valvontaa voidaan suorittaa esim. ohjaustarkoitukses-; sa, jolloin arvioidun suhteellisen osuuden perusteella tehdään jonkinlaisia ohjauspää- ‘ * töksiä. Tyypillisessä tilanteessa valvontaa käytetään kontrolloimaan tietyn tyyppisten 20 sanomien suhteellista osuutta verkkoelementin tai portin kautta kulkeneessa sanomajonossa. Toisin sanoen, verkkoelementissä tehdään ohjauspäätös siitä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö liikenneyksikkö. Seuraavassa käytämme mainitusta suhteellisesta osuudesta kirjainta p.

Viime mainittua voidaan estimoida esim. käyttämällä lineaarista suodatinta. 25 Tätä havainnollistetaan seuraavassa lyhyesti viittaamalla kuvioon la, joka esittää kuvitteellista sanomajonoa, jossa voi olla kahta eri tyyppiä olevia sanomia, ilmoituksia, joita on merkitty kirjaimella N tai hälytyksiä, joita on merkitty kirjaimella A. Kuviossa Xj, esittää kahden peräkkäisen hälytyksen välistä etäisyyttä (etäisyys mitataan kahden peräkkäisen hälytyksen välissä olevien ilmoitusten lukumääränä). Jos merkitsemme • ·' 30 xn:n keskiarvoa yn:llä, lineaarinen suodatin laskee mainitun keskiarvon esim. seuraavan " ' ' kaavan mukaisesti:

N M

yn =Zckxn-k+Zskyn-k k=0 k=l missä Cq, cl5 ...¾ ja gl5 g2, ..., gN ovat vakioita. Lineaarinen suodatin laskee siis mainitun keskiarvon x^n sen hetkisen arvon, N:n aikaisemman arvon ja yn:n M:n aikaisem-35 man arvon avulla. Kun yn on annettu, p voidaan laskea kaavasta pn = 1/(1+y„).

2 106590 (Tarkemman kuvauksen saamiseksi digitaalisesta suodatuksesta, katso esim. R.W. Hamming: Digital Filters, third edition, Prentice Hall, 1989.)

Yleisesti ottaen, mitä enemmän x^n ja yn:n aikaisempia arvoja otetaan huomioon, sitä tarkempi on mainitun keskiarvon estimaatti. Mittauksen tarkkuuden lisää-5 miseksi täytyy siis kasvattaa suodattimen muistia. Tämä on lineaarisen suodattimen avulla suoritettavaan p:n estimointiin liittyvä puute.

Jos p:n tarkkaa arvoa ei tarvitse tietää, vaan ainoastaan se, onko p ennalta määrätyn kynnyksen u (0<u<l) ylä- tai alapuolella, on olemassa yksinkertaisempi tapa toteuttaa valvonta: laskureiden käyttö. Tällaista estimointimenetelmää kuvataan ITU-10 T:n suosituksen Q.703 kappaleessa 10.2, missä u on yhtä suuri kuin suhde 1/D (D on positiivinen kokonaisluku). Tämä kappale kuvaa signaaliyksikön virhesuhteen monitorointia, jossa estimoidaan virheellisten sanomien suhteellista osuutta sanomajonossa vikaantuneen signalointilinkin havaitsemiseksi. Signalointilinkki on vikaantunut ja se pitäisi päivittää, jos ehto 1/D<p<l on tosi. Estimointi suoritetaan käyttämällä ylös-alas-15 laskuria, jonka arvoa vähennetään kiinteällä tahdilla ja jonka arvoa kasvatetaan joka kerta, kun havaitaan virheellinen sanoma. Tarkemmin sanottuna, laskimen arvoa vähennetään yhdellä aina, kun D kappaletta sanomia on vastaanotettu ja kasvatetaan yh-: dellä jokaisesta virheellisestä sanomasta. Liian suuri virheosuus indikoidaan siten aina * ' silloin, kun laskuri saavuttaa ennalta määrätyn kynnysarvon T. Olettakaamme esimerk- 20 kinä, että D = 256, T = 64 ja laskurin alkuarvo on nolla. Tällöin laskurin arvoa vähennetään yhdellä jokaista 256 sanomaa kohti, mutta ei nollan alle, ja jokainen virheellinen sanoma kasvattaa arvoa yhdellä, mutta ei yli arvon 64. Selvästikin, jos 0 < p < 1/256, arvon lisäyksiä on keskimäärin vähemmän kuin arvon pienennyksiä ja laskurin arvo pienenee. Toisaalta, jos 1/256 < p < 1, laskurin arvo kasvaa ja saavuttaa vähitellen ar-25 von 64.

Koska ylös-alas-laskurin arvoa vähennetään jokaista D sanomaa kohti, tarvitaan lisälaskuri, joka laskee jatkuvasti nollasta D:hen ja joka nollataan aina D sanoman jälkeen.

Tällaisen laskuriin perustuvan valvontamenetelmän epäkohta on se, että 30 laitteen käyttäytymistä ei voida kontrolloida, kun p on suurempi kuin ennalta määrätty * kynnysarvo (joka on edellä mainitussa tapauksessa 1/D). Käyttämällä tätä menetelmää voidaan esimerkiksi hylätä liikennevirrasta osa virheellisistä sanomista, kun p > 1/D. Jos ylös-alas-laskurin arvo on yhtä suuri kuin T sen jälkeen, kun virheellinen sanoma on päivittänyt laskuria, ko. sanoma hylätään liikennevirrasta. On kuitenkin huomattava, 35 että vaikka p > 1/D, laskuria vähennetään silti aina D sanoman jälkeen, jolloin osa virheellisistä sanomista jää liikennevirtaan. Edellä kuvattua Q.703 mukaista menetelmää 3 106590 ei siis voida käyttää kaikkien virheellisten sanomien poistamiseen liikennevirrasta, kun virheellisten sanomien suhteellinen osuus on suurempi kuin ennalta määrätty kynnys, vaikkakin tämä olisi tarpeellista monissa tilanteissa. Esimerkki tällaisesta tilanteesta annetaan jatkossa kuvion 6 yhteydessä.

5

Keksinnön yhteenveto

Keksinnön tarkoituksena on eliminoida laskuriin perustuvan valvontamenetelmän edellä kuvatut epäkohdat sekä aikaansaada menetelmä, joka taijoaa monipuoliset valvontaominaisuudet eri sovelluksille erilaisissa ympäristöissä. Keksinnön tarkoi-10 tuksena on myös saada aikaan menetelmä, joka voidaan toteuttaa niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.

Nämä päämäärät saavutetaan ratkaisulla, joka on määritelty itsenäisissä patenttivaatimuksissa.

Keksinnön ajatuksena on soveltaa vuotavan sangon tunnettua modifikaatiota 15 edellä kuvattuun valvontamenetelmään, joka perustuu ylös-alas-laskuriin. Tässä modifioidussa vuotavan sangon mekanismissa, kuten myös standardissa vuotavan sangon mekanismissa, ohjausprosessi perustuu liikenneyksiköiden nopeuteen, eli liikenneyksi- : - · köiden määrään aikayksikössä; liikennettä hylätään niin, että hyväksytyn liikenteen • · * ' määrä aikayksikössä ei ylitä ennalta määrättyä kynnysarvoa. Modifikaation mukaisesti 20 hylättyjä liikenneyksiköltä käytetään vähentämään vuotavan sangon rahakevarantoa niin, että liikennevirta, jolla on paljon suurempi nopeus kuin kynnys voi hankkia “velkaa”, joka täytyy ensin maksaa takaisin ennen kuin liikenneyksiköltä voidaan hyväksyä. Mainittu modifikaatio kuvataan esimerkiksi tämän hakemuksen hakijan PCT-hakemuksessa PCT/FI96/00607. Esillä olevan keksinnön mukaisesti sovelletaan sa-25 manlaista modifiointiajatusta valvontamenetelmään, joka perustuu ylös-alas-laskuriin, joka mittaa tietyn tyyppisten liikenneyksiköiden suhteellista osuutta p liikennevirrassa. Tämä sovellus tehdään siten, että ylös-alas-laskurin arvon voidaan sallia muuttuvan yhteen suuntaan tiettyyn rajaan asti, joka on kauempana kuin se raja, joka osoittaa, että suhteellinen osuus on saavuttanut ennalta määrätyn kynnyksen.

30 Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta laskuriin perustuvaa valvontamene telmää voidaan modifioida niin, että useissa sovelluksissa saadaan tarkempia tuloksia kuin aikaisemmin, hyvin yksinkertaisen laitteiston avulla. Tämä johtuu siitä, että suhteellisen osuuden ylittäessä ennalta määrätyn kynnyksen suodatusastetta voidaan muuttaa yksinkertaisella tavalla kulloinkin voimassa olevien vaatimusten täyttämiseksi. 35 Keksinnön erään edullisen toteutustavan mukaisesti ylös-alas-laskurin arvo pakotetaan, joko periodisesti tai satunnaisesti, lähemmäksi rajaa, joka indikoi, että 4 106590 suhteellinen osuus on saavuttanut ennalta määrätyn kynnyksen. Tällä tavoin laitteen vasteaika voidaan saada lyhyemmäksi tilanteissa, joissa voi esiintyä p:n arvon äkillisiä vaihteluja.

Keksinnön lisäetuna on mahdollisuus toteuttaa suuri määrä rinnakkaisia 5 vuotavan sangon mekanismej a yksinkertaisella tavalla.

Kuvioluettelo

Seuraavassa keksintöä ja sen edullisia toteutustapoja kuvataan tarkemmin viitaten kuvioihin 1-11 oheisten piirustusten mukaisissa esimerkeissä, joissa 10 kuvio la esittää osaa kuvitteellisesta sanomajonosta, joka sisältää kahden tyyppisiä sanomia, kuvio Ib havainnollistaa tyypillistä sovellusympäristöä, jossa keksintöä hyödynnetään, 15 kuvio 2 on vuokaavio, joka havainnollistaa keksinnön mukaisen menetelmän ensimmäistä toteutustapaa, kuvio 3 on vuokaavio, joka havainnollistaa keksinnön mukaisen menetelmän toista : ; toteutustapaa, « ' ' kuvio 4 on lohkokaavioesitys kuvion 1 mukaisesta hälytysten tallentimesta, 20 kuvio 5 on graafinen esitys, joka havainnollistaa vaikutuksia, joita ylös-alas-laskurin rajojen muutoksella on hälytysten tallentunen toimintaan, kuvio 6 havainnollistaa, kuinka keksinnön mukaisesti toimivaa porttia voidaan käyttää suojaamaan verkkoelementtiä ylikuormitukselta, kuvio 7 on lohkokaavioesitys keksinnön mukaisesta kaistanpäästöportista, 25 kuvio 8 havainnollistaa toteutustapaa, joka perustuu alivirtojen nopeuksien suhteeseen, kuvio 9 havainnollistaa, kuinka keksinnöllä voidaan edullisesti toteuttaa suuri määrä konventionaalisia vuotavia sankoja, kuvio 10 havainnollistaa toteutustapaa, jolla mitataan liikennevirrasta kahta eri tyyp-30 piä olevien sanomien suhteelliset osuudet, ja kuvio 11 on vuokaavio, joka havainnollistaa laskurin päivitysmenetelmää kuvion 10 toteutustavassa.

Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus 35 Kuvio Ib havainnollistaa esillä olevan keksinnön erästä edullista sovellus ympäristöä. Valvontalaite 11 generoi jatkuvasti sanomia, joita voi olla kahta tyyppiä, 5 106590 ilmoituksia, joita on merkitty kirjaimella N tai hälytyksiä, joita on merkitty kiij aim elia A. Kuvassa on esitetty osa kuvitteellisesta jonosta. Hälytyksen esiintyminen jonossa ei ole ennustettavissa; se riippuu valvottavan järjestelmän (ei esitetty kuvassa) tilasta. Tässä yhteydessä oletetaan, että kahden peräkkäisen hälytyksen välissä olevien ilmoi-5 tusten määrä on satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo y > 0. Tällöin on hälytysten suhteellinen osuus p jonossa p = l/(l+y), kuten aiemmin mainittiin.

Kuvion Ib esimerkissä hälytysten osuus tulisi tallentaa aina, kun niiden suhteellinen osuus sisään tulevassa sanomajonossa ylittää tietyn kynnyksen u. Tyypillisessä valvontatilanteessa ei siis tarvitse tallentaa kaikkia hälytyksiä, koska normaalisti 10 hälytysten suhteellinen osuus vaihtelee ja vain tilanteet, joissa suhteellinen osuus ylittää tietyn rajan ovat mielenkiintoisia myöhemmän tehtävän analyysin kannalta. Prosessointia voidaan myös minimoida, jos hälytyksiä tallennetaan vain silloin, kun niiden suhteellinen osuus ylittää kynnyksen. Kaikkia käytännön tarpeita varten voidaan olettaa, että mainittu kynnys u on osamäärä Hm, missä l ja m ovat positiivisia kokonaislu-15 kuja ja / on pienempi kuin m (voidaan myös olettaa, että /:llä ja m:llä ei ole yhteistä tekijää,).

Tallentimella 12, joka vastaanottaa sanomajonon ja tallentaa hälytykset, on j kolme porttia: tuloportti PO, ensimmäinen lähtöportti P1 ja toinen lähtöportti P2. Toi nen lähtöportti on kytketty massamuistilaitteeseen MM, joka on esimerkiksi magneetti-20 nauha. Sanomat tulevat tallentimelle tuloportin PO kautta ja lähtevät ensimmäisestä lähtöportista Pl. Kuitenkin, kun hälytysten suhteellinen osuus p sisään tulevassa jonossa ylittää arvon l!m, hälytykset lähtevät toisesta lähtöportista ja ne talletetaan massamuistiin. Hälytykset hyväksytään siis, kun suhteellinen osuus on alle kynnyksen ja ne karsitaan (jonosta), kun suhteellinen osuus ylittää kynnyksen.

» 25 Keksinnön edullisimmassa toteutustavassa tallennin käyttää yhtä ylös-alas- laskuria päättämään, hyväksytäänkö vai karsitaanko tuleva hälytys. Tätä laskuria merkitään tässä yhteydessä viitemerkillä CB ja sen arvoa viitemerkillä b. Keksinnön mukaisesti laskurin arvo voi vaihdella alarajan -D ja ylärajan B välillä, eli -D < b < B. Näiden rajojen ei pitäisi olla pienempiä kuin maksimi /:stä ja (m-l):stä. Tallennin toimii 30 siten, että sisään tulevat sanomat päivittävät b:tä\ ilmoitus kasvattaa b:tä arvolla / ja hälytys vähentää b:tä arvolla m-l Tuleva hälytys pitäisi karsia (tallentaa), jos laskurin CB päivitetty arvo on negatiivinen.

Kuvion 2 vuokaavio havainnollistaa tallentunen toimintaa. Tässä Boolen muuttuja “pass” indikoi reitityspäätöksen tulosta. Uuden sanoman saapumishetkellä 35 muuttujalle pass annetaan arvo “tosi” oletusarvona (vaihe 21). Tämän jälkeen tallennin tutkii vastaanotetun sanoman tyypin. Toisin sanoen, tallennin tutkii, onko vastaanotettu 6 106590 sanoma ilmoitus vai hälytys (vaihe 22). Ilmoituksen tapauksessa kasvatetaan laskurin sen hetkistä arvoa /:llä, edellyttäen, että loppuarvo on pienempi tai yhtä suuri kuin B (vaihe 23). Toisin sanoen, b:tä päivitetään arvoon, joka on pienempi arvoista b+l ja B. Sen j älkeen prosessi hyppää vaiheeseen 25.

5 Jos vastaanotettu sanoma vaiheessa 22 on hälytys, laskurin CB arvoa vähen netään arvolla m-l, edellyttäen, että tuloksena oleva arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin -D (vaihe 24). Toisin sanoen, tässä vaiheessa laskuria päivitetään arvoon, joka on suurempi arvoista ja -D. Muuttujalle pass annetaan Boolen arvo b > 0 eli muuttuja pass saa arvon “tosi”, jos b > 0 ja muuten arvon “epätosi”. Sen jälkeen pro-10 sessi hyppää vaiheeseen 25, jossa palautetaan muuttujan pass arvo. Toisin sanoen, jos arvo on “tosi”, sanoma välitetään ensimmäiseen lähtöporttiin ja jos arvo on “epätosi”, sanoma tallennetaan.

Jokaista hälytystä kohti laskurin arvoa siis vähennetään arvolla m-l, kunnes saavutetaan alaraja -D, ja jokaista ilmoitusta kohti laskurin arvoa kasvatetaan arvolla /, 15 kunnes saavutetaan yläraja B. Hälytykset välitetään ensimmäiselle lähtöportille vain, jos laskurin arvo on vähintään nolla (mikä tarkoittaa sitä, että hälytysten suhteellinen osuus ei ole ylittänyt arvoa Hm). Toinen toteutusvaihtoehto olisi sellainen, että jokainen . ilmoitus kasvattaa b:tä arvolla Hm ja hälytys vähentää b:tä määrällä (m-l)/m. Kolmas toteutusvaihtoehto on sellainen, että jokainen ilmoitus kasvattaa b:tä yhdellä ja hälytys 20 vähentää b:tä arvolla (m-l)/l. Nämä vaihtoehdot edellyttävät kuitenkin murtolukuarit-metiikkaa. Kaikissa vaihtoehdoissa voidaan lisäksi vaihtaa vähentäminen lisäämiseksi ja päinvastoin. Oleellinen piirre on se, että ylös-alas-laskurin arvon voidaan antaa muuttua yhteen suuntaan sen rajan yli, joka osoittaa, että suhteellinen osuus on saavuttanut ennalta määrätyn kynnyksen. Edellä esitetyssä konfiguraatiossa tämä merkitsee 25 sitä, että laskurin arvo voi olla negatiivinen.

Edellä kuvatussa tallentimessa myös mahdollista käyttää kahta laskuria. Kuvio 3 vuokaavio, joka havainnollistaa tällaista vaihtoehtoa. Laskurin CB lisäksi käytetään toista laskuria laskemaan sanomia. Tämän lisälaskurin, laskurin CC, arvoa on merkitty viitteellä c vuokaaviossa.

30 Uuden liikenneyksikön saapuessa muuttujalle pass annetaan taas arvo “tosi” (vaihe 31). Tämän jälkeen portti tutkii, onko laskurin CC arvo pienempi kuin m. Jos näin on, laskurin arvoa kasvatetaan yhdellä ja prosessi hyppää vaiheeseen 35. Toisaalta, jos osoittautuu, että arvo on saavuttanut arvon m, laskuri CC nollataan (vaihe 34). Lisäksi laskurin CB arvoa kasvatetaan arvolla /, jos loppuarvo ei ylitä ylärajaa B (vaihe 35 34). Toisin sanoen, laskuri CB päivitetään arvoon, joka on pienempi arvoista b+l ja B.

7 106590

Yllä esitettyjen vaiheiden jälkeen prosessi tutkii vaiheessa 35, onko vastaanotettu sanoma hälytys. Jos näin on, vähennetään laskurin CB arvoa yhdellä (vaihe 36). Jos loppuarvo menee kuitenkin tällä tavalla alle alemman kynnyksen -D, arvo rajoitetaan alempaan kynnykseen. Toisin sanoen, laskuri CB päivitetään arvoon, joka on suu-5 rempi arvoista b-1 ja -D. Muuttujalle pass annetaan lisäksi Boolen arvo b > 0 eli muuttuja pass saa arvon “tosi” jos b>0 ja arvon “epätosi” muutoin (vaihe 36). Vaiheesta 36 prosessi hyppää vaiheeseen 37, jonne hypätään myös suoraan vaiheesta 35, jos vastaanotettu sanoma on ilmoitus.

Tässä toisessa toteutustavassa laskurin CB arvoa kasvatetaan siis määrällä / 10 jokaista m sanomaa kohti ja arvoa pienennetään yhdellä jokaista hälytystä kohti. Laskuria CC kasvatetaan puolestaan yhdellä jokaista sanomaa kohti ja se nollataan aina m:nnen sanoman jälkeen.

Kuvio 4 on lohkokaavioesitys tallenninyksiköstä 12. Tulevat sanomat vastaanottaa laskurin päivitysyksikkö CUB, joka päivittää laskuriyksikön CU lasku-15 rin/laskurit edellä kuvatulla tavalla. Kuten on ilmeistä edellä kuvatun perusteella, lasku-riyksikkö voi sisältää yhden tai kaksi laskuria (laskuri CB tai laskurit CB ja CC). Tal-lenninyksikkö käsittää lisäksi ensimmäisen muistialueen Ml vakioiden (/ ja m) tallet-- tamiseksi, toisen muistialueen M2 ylös-alas-laskurin rajojen (B ja D) tallettamiseksi ja • ' kolmannen muistialueen M3 muuttujan pass arvon tallettamiseksi. Laskurin päivitys- 20 yksikkö käsittää myös elimet, joilla tarkastetaan sanoman tyyppi niin, että se voi suorittaa kuvioissa 2 ja 3 kuvatut askeleet. Kun nämä askeleet on suoritettu, sanoma välitetään kytkinyksikölle SU, joka vastaanottaessaan sanoman lukee muuttujan pass muistialueelta M3 ja kytkee sanoman joko ensimmäiseen tai toiseen lähtöporttiin, muuttujan arvosta riippuen.

25 Kuvio 5 havainnollistaa kynnysten B ja D vaikutusta tallenninyksikön toi mintaan. Kuvassa vaakasuora akseli esittää hälytysten suhteellista osuutta p liikenneyk-sikköjonossa, joka vastaanotetaan tallentunen porttiin PO, ja pystysuora akseli esittää niiden hälytysten suhteellista osuutta, jotka kytketään ensimmäiseen lähtöporttiin P1, eli hyväksyttyjen hälytysten suhdetta tallentuneen aikayksikössä tulevien hälytysten 30 kokonaismäärään. Kuvion käyrät perustuvat simulaatiotestiin todellisella tallentimella, ; ' joka hyväksyy hälytyksen, jos b > 0. Käyrä AI vastaa arvoja B=D=20, käyrä A2 arvoja B=D=3, ja käyrä A3 arvoja B=D=1. Tässä testissä kynnykselle Hm valittiin arvo Ά eli /=1 ja m=2. Kuten edellä esitettiin, tallentunen tulisi käyttäytyä siten, että niin kauan kuin p on kynnyksen alapuolella, oleellisesti kaikki hälytykset hyväksytään ja kun p 35 ylittää kynnyksen, oleellisesti kaikki hälytykset tallennetaan. Kuten kuviosta voidaan havaita, mitä suurempi D:n arvo on, sitä tarkemmin monitori seuraa tätä käytöstä. Jos 8 106590 siis halutaan, että tallennin käyttäytyy tarkasti edellä kuvatulla tavalla, D:n arvon tulisi olla suhteellisen suuri. Kuten kuviosta voidaan myös nähdä, laite voidaan helposti sovittaa erilaisiin sovelluksiin, jotka asettavat erilaisia vaatimuksia suodatusominaisuuksille. Tämä johtuu siitä, että suodatusastetta, kun p > l/m, voidaan vaihtaa yksinkertai-5 sesti vaihtamalla D:n arvoa.

Tätä ominaisuutta voidaan käyttää esim. suojaamaan verkkoelementtiä ylikuormitukselta. Sellaisessa sovelluksessa keksinnön mukainen portti 60 (samanlainen kuin kuvion 4 tallennin) sijoitetaan suojattavan verkkoelementin NE eteen, kuten esitetään kuviossa 6. Jos verkkoelementin kuormitustaso saavuttaa tietyn kynnyksen, 10 portti alkaa hylätä tietyn tyyppisiä paketteja, esim. alemman prioriteettitason paketteja. Siitä, kuinka tämä voidaan saavuttaa mainittakoon esimerkkinä, että kun verkkoelementin kuormitustaso on alhainen, D:llä on pieni arvo, esim. 1, ja paketti hyväksytään jos b> 0. Tällöin korkeintaan (7//m)x100 prosenttia paketeista, jotka välitetään palvelimelle on alemman prioriteettitason paketteja. Toisaalta, jos kuormitustaso on korkea, 15 voidaan käyttää korkeampaa arvoa D:lle (esim. B=D), jolloin portti alkaa, kuten kuviosta 5 havaitaan, hylätä alemman prioriteettitason paketteja tehokkaammin niin, että kun p > l!m oleellisesti kaikki alemman prioriteettitason paketit hylätään. Verkkoele-. mentin yhteydessä on siis kuormanmittausyksikkö LMU ja takaisinkytkentäsilmukka kuormanmittausyksiköltä portille, joka silmukka antaa portille kulloinkin käytettävien 20 parametrien (B, D, / and m) arvot.

Menetelmiä, jotka ovat samanlaisia kuin se, jota kuvataan edellä mainitussa suosituksessa Q.703 eli joissa suunta, johon ylös-alas-laskuria päivitetään on vastakkainen edellä esitettyyn nähden (eli hälytykset kasvattavat b:tä, mutta ei yli arvon T, ja ilmoitukset vähentävät b:tä, mutta ei alle nollan), modifioidaan esillä olevan keksinnön 25 mukaisesti ottamalla käyttöön toinen kynnys H, joka on suurempi kuin T. Laskurin arvo b voi silloin olla nollan ja H:n välissä, ei nollan ja T:n välissä. Kun b on nollan ja T:n välissä, laite toimii kuten Q.703:ssa on esitetty. Kun b on T:n ja H:n välissä, kukin tuleva hälytys karsitaan, mutta silti se aiheuttaa b:n lisäyksen.

Ylipäästösuodattimen toteuttamiseksi alipäästösuodattimen sijasta voidaan 30 pass:= b > 0 korvata termillä pass— b < 0. Toinen tapa toteuttaa ylipäästösuodatin on J *· kääntää suunnat, johon sanomat modifioivat b\tä: ilmoitus vähentää b:n arvoa /:llä ja hälytys kasvattaa b:tä määrällä m-l.

Kahdella portilla on myös helppo toteuttaa kaistanpäästö- tai kaistanestosuo-datin. Esim. kaistanpäästöportti, jolla on päästökaista (IJm, l2/m) voidaan saada aikaan 35 seuraavasti. Päättääkseen, hyväksytäänkö vai kareitaanko tuleva hälytys, portti kutsuu kuvion 2 (tai kuvion 3) mukaisen algoritmin kahta instanssia, toista arvolla u = lx!m ja 9 106590 toista arvolla u = l2/m , ja sen jälkeen se yhdistää näiden kahden palauttamat tulokset poissulkevalla TAI-operaatiolla (EXCLUSIVE-OR). Tällaista porttia on havainnollistettu kuviossa 7. Kaistanpäästöportilla 70 on kaksi rinnakkaista laskurin päivitysyksik-köä (CUB ja CUB’), joilla kummallakin on omat laskurinsa. Ensimmäinen yksikkö 5 ylläpitää muuttujaa pass muistialueella M3 ja toinen yksikkö muistialueella M3 Nämä kaksi arvoa syötetään poissulkevan TAI-portin G1 tuloihin ja kytkinyksikkö SU kytkee sanomat portin G1 lähdön tilan mukaisesti.

Kaistanestosuodatin on muuten samanlainen, mutta se käyttää poissulkevaa EI-TAI-porttia (EXCLUSIVE-NOR) poissulkevan TAI-portin sijasta.

10 Muutos p:n arvossa kesken operaation arvosta a arvoon β kääntää laskurin etenemissuunnan, jos a on pienempi kuin Hm ja β on suurempi kuin Hm (tai päinvastoin). Seuraavassa esitetään, kuinka estimoidaan aika, joka portilta menee tällaiseen tilanteeseen sopeutumiseen. Ensiksi merkitsemme viitemerkillä v laskurin arvon muutosta yhden sanoman jälkeen. Keskiarvo v:lle on silloin 15 (1) E(v) = -(m-/)xp+/x(l-p) = l-mx p koska hälytys pienentää laskurin arvoa määrällä m-l todennäköisyydellä p ja ilmoitus ; r - kasvattaa laskurin arvoa määrällä / todennäköisyydellä (1-p). Jos ylös-alas-laskurin arvo muutoshetkellä on x, arvo saavuttaa nollaa noin χ/|/-«ίχβ| sanoman jälkeen, mikä 20 vastaa etäisyyttä origosta (nollasta) jaettuna yhden sanoman keskimääräisellä muutos-määrällä. Olettakaamme yksinkertaisuuden vuoksi, että B=D. Koska 0 < β < 1, portin keskimääräistä vasteaikaa (mitattuna sanomien lukumääränä) hälytysten suhteellisen osuuden p äkkinäisille muutoksille rajoittaa alhaalta pienempi arvoista BH ja B/(m-l), ja vasteaika menee äärettömäksi, kun β = Hm, t.s. kun p:n uusi arvo on täsmälleen Hm.

25 Tämä muisti-ilmiö voidaan eliminoida niin, että laskuri palautetaan keinote koisesti pienempään arvoon, edullisesti nollaan jokaisen K sanoman jälkeen (K on suurempi kuin kynnys B). Laskurilta menee näin ollen maksimissaan K sanomaa arvon nolla saavuttamiseen. Tämä toteutus vaatii lisälaskuria, joka laskee sanomia yhdestä arvoon K. Tällä tavoin maksimivasteajalla on raja, joka vastaa K sanomaa vastaavaa 30 aikaa.

Sama piirre voidaan saavuttaa niin, että lasketaan jokaiselle vastaanotetulle sanomalle satunnaisluku nollan ja ykkösen väliltä ja nollataan laskuri, jos satunnaisluku on pienempi kuin 1/K, t.s. laskuri nollataan todennäköisyydellä 1/K jokaisen vastaanotetun sanoman jälkeen. Laskuri voidaan myös palauttaa arvoon, joka ei ole nolla, 35 mutta on lähempänä nollaa kuin sen hetkinen arvo. Toisin sanoen, bn= ybc, missä bn on päivitetty arvo, bc on sen hetkinen arvo, ja 0 < γ < 1. Laskurin arvo voidaan myös pa- 10 106590 lauttaa nollaan todennäköisyydellä | bc | /K jokaisen vastaanotetun sanoman jälkeen. Tällä tavoin todennäköisyys laskurin nollaamiselle kasvaa arvon mennessä kauemmaksi nollasta (kumpaan suuntaan tahansa).

Keksinnön mukainen portti voidaan toteuttaa myös siten, että suodatus pe-5 rustuu alivirtojen nopeuksien suhteelle. Tätä kuvataan seuraavassa. Olettakaamme, että kaksi liikennelähdettä, sisäinen ja ulkoinen, lähettävät paketteja samaan kohdeosoittee-seen niin, että ne lähettävät keskimääräisillä nopeuksilla f, and fE (mainitussa järjestyksessä). Olettakaamme edelleen, että sisäisiä paketteja on pidettävä etusijalla niin, että ulkoisesta lähteestä tulevat paketit on suodatettava (hylättävä) aina, kun suhde fE/fj 10 ylittää ennalta määrätyn kynnyksen RE/RI? missä RE ja R, ovat positiivisia kokonaislukuja. Tämä päämäärä voidaan saavuttaa kuviossa 8 esitetyllä järjestelyllä. Molemmista lähteistä tulevat paketit multipleksoidaan ensin multiplekserissä MUX ja sen jälkeen multipleksoitu pakettijono syötetään portille 80, joka toimii keksinnön mukaisella tavalla eli pitäen sisäisiä paketteja ilmoituksina ja ulkoisia paketteja hälytyksinä. Jos /:n 15 arvoksi valitaan RE ja m:n arvoksi RE+R]5 portti toimii halutulla tavalla. Tämä arvojen valinta on perusteltu seuraavista syistä. Portti 80 vastaanottaa yhteensä fE+f, pakettia aikayksikköä kohti, joista fE kappaletta on ulkoisia. Siten p on yhtä suuri kuin fE/(fE+fj), ja yhtälön (1) nojalla laskurin arvon keskimääräinen muutos E(v) yhden sanoman jäl-·’' keen on 20 (2) E(v)=/-mx—.

h + *e Näin ollen {Hm):n tulisi olla yhtä suuri kuin RE/(RE+R[), jotta E(v) vaihtaisi merkkiä (t.s. ylittäisi nollan) positiivisesta negatiiviseen, kun fE/fj ylittää arvon Re/Ri.

:** Olettakaamme nyt, että fE1 on portin hyväksymän ulkoisen liikenteen nopeus.

Kontrolloimalla f(:n arvoa voidaan tällöin selvästikin kontrolloida myös fE1:n maksimi-25 arvoa. Erityisesti voidaan kuvion 8 järjestelyä käyttää konventionaalisena vuotavan sangon mekanismina, kun f, pidetään vakiona (kts. em. PCT-hakemus PCT/FI96/00607 ja siellä oleva viite). Jos siis esim. kello generoi sisäisiä paketteja, voidaan (ulkoisen) hyväksytyn liikenteen nopeuden ylärajaa ohjata säätämällä /:n ja m:n arvoja. Tunnetun \ vuotavan sangon mekanismin tällaisen toteutuksen merkittävä etu on se, että ryhmää 30 ko. mekanismeja voidaan ohjata yhden kellon avulla. Esimerkkinä mainittakoon, että verkkoelementin liitäntäkortissa voi olla 64000 porttia (eli 64000 vuotavan sangon mekanismia), joista jokainen on kytketty tulevalle johdolle. Käyttämällä esillä olevaa keksintöä voidaan näitä kaikkia mekanismeja ohjata yksilöllisesti käyttämällä yhtä kelloa 11 106590 CLK syöttämään kaikkia vuotavia sankoja ja säätämällä /:n ja m:n arvoja yksilöllisesti jokaisessa vuotavassa sangossa. Tällaista toteutusta on havainnollistettu kuviossa 9.

Liikennevirrassa voi olla myös enemmän kuin kahden tyyppisiä liikenneyksiköltä, jolloin voidaan valvoa yhden tai useamman tyypin suhteellista osuutta. Olete-5 taan, että liikennevirrassa on kahden tyyppisiä hälytyksiä, hälytyksiä A, ja hälytyksiä A2. Tässä tapauksessa osa sanomajonoa voisi olla esim. seuraavanlainen: Α1ΝΑ,Α1Α2ΝΝΑ1ΝΑ2ΝΑ2Α1. Seuraavassa merkitsemme hälytysten A, tiheyttä viite-merkillä p, ja hälytysten A2 tiheyttä viitemerkillä p2. Olettakaamme, että hälytykset A, on karsittava, kun p, > ll/ml ja hälytykset A2 on karsittava, kun p2> l2/m2. Tällainen me-10 netelmä ei toimi kahdella edellä kuvatun tyyppisellä portilla. Vaikeus on siinä, että koska A, ja A2 on limitetty samaan liikennevirtaan, tiheydet p, ja p2 eivät ole riippumattomia toisistaan. Esimerkiksi karsimalla A2 alijonosta A,A2NNAl hälytykset A, tulevat lähemmäksi toisiaan, jolloin p, kasvaa. Yleisesti ottaen yhden tyyppisen hälytyksen karsiminen kasvattaa toisen tyyppisen hälytyksen suhteellista osuutta. Yhdiste-15 tyn virran oikeaa suodatusta ei siis voida suorittaa itsenäisillä porteilla.

Tämän ongelman voittamiseksi portin laskurin arvoa b on säädettävä sen jälkeen, kun toinen portti on karsinut sanoman. Tällaisen ominaisuuden eräs toteutusta- r pa on esitetty kuviossa 10, jossa kahden portin, joista toinen on Α,-tyyppisten sanomien • ♦ * * suodatusta varten ja toinen A2-tyyppisten sanomien suodatusta varten, edellä kuvatut 20 sisäiset komponentit yhdistetään ohjaamaan yhtä kytkinyksikköä SU. Kuviossa on näiden sisäisten komponenttien muodostamaa lohkoa merkitty viitemerkillä CNBi (i=l,2). Tämä ratkaisu perustuu siihen tosiseikkaan, että vain yksi porteista voi karsia sanoman, koska sanoma voi olla toista kahdesta tyypistä.

Kuvion 10 toteutuksessa yhdistämisen toteuttaa kaksi loogista porttia: JA-25 portti 101 ja EI-JA-portti 102. Yhtäältä, muuttujien passi ja pass2 arvot yhdistetään loogisen JA-operaation avulla ja syötetään kytkentäyksikölle. Sanoma kytketään siis porttiin P1 vain, jos sekä passi että pass2 ovat tosia, muuten sanoma kytketään porttiin P2 ja karsitaan. Toisaalta muuttujien passi ja pass2 arvot yhdistetään loogisen EI-JA-operaation avulla ja tulos syötetään takaisin molemmille laskurin päivitysyksiköille. i 30 Kuviossa on tätä Boolen tulosta, joka on tosi jos ainakin toinen muuttujista passi ja * 1 " pass2 on epätosi, merkitty viitemerkillä d.

Sanomien prosessointi suoritetaan kahdessa vaiheessa, kuten on esitetty kuvion 11 vuokaaviossa. Ensiksi laskurin päivitysyksiköt laskevat passim ja pass2:n edellä esitetyn mukaisesti (kts. kuviot 2 ja 3), minkä jälkeen määritetään myös d:n arvo 35 (vaihe 111). Toiseksi, laskurin päivitysyksikkö säätää (vaihe 113) laskurinsa arvoa b siten, että b:=max{b-l, -D} jos sekä pass että d ovat “tosia” (mikä testataan vaiheessa ,2 106590 112). Toisin sanoen, kussakin lohkossa säädetään laskuria CB pienentämällä sen arvoa /:n verran, edellyttäen, että tuloksena oleva arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin -D. Tämän toisen vaiheen jälkeen laite on valmis prosessoimaan seuraavan sanoman. Tämä ratkaisu on myös helppo laajentaa sanomavirtoihin, jotka sisältävät enemmän kuin 5 kahden tyyppisiä hälytyksiä. Yleisesti ottaen portissa on N kappaletta rinnakkaisia lohkoja CNBi (i=l,2,...N) kun arvioidaan N eri tyyppiä olevien liikenneyksiköiden suhteelliset osuudet.

Kuten kuviosta 4, 7 ja 10 voidaan nähdä, kytkinyksikkö ja sitä ohjaava logiikka voivat olla joko peräkkäin (kuviot 4 ja 7) tai rinnakkain (kuvio 10). Edellisessä 10 tapauksessa sanomat kulkevat logiikan läpi kytkinyksikölle, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa sanomat kulkevat vain kytkinyksikön läpi.

Vaikka keksintöä on kuvattu edellä viitaten oheisissa piirustuksissa esitettyihin esimerkkeihin, on ilmeistä, ettei keksintö ei ole rajoittunut näihin esimerkkeihin, vaan sitä voidaan muunnella oheisten patenttivaatimusten rajoissa. Kuten edellä mai-15 nittiin, liikenneyksiköt, joiden suhteellinen osuus on arvioitava, voivat joko pienentää tai suurentaa ylös-alas-laskurin arvoa, ja laskurin D:tä vastaava raja-arvo voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Toisin sanoen, se voi olla joko ylä- tai alapuolella sitä arvoa, joka indikoi, että suhteellinen osuus on saavuttanut ennalta määrätyn kynnyksen. Viime mainittu raj a voi olla mikä tahansa nollasta poikkeava arvo.

• « «

Claims (18)

1. Menetelmä liikenteen valvomiseksi tietoliikennejäijestelmässä, jossa menetelmässä - vastaanotetaan liikenneyksiköiden muodostama jono, joka sisältää aina-5 kin ensimmäistä ja toista tyyppiä olevia liikenneyksiköltä, - estimoidaan toista tyyppiä olevien liikenneyksiköiden suhteellinen osuus vastaanotetussa jonossa muuttamalla laskuriarvoa ensimmäiseen suuntaan vasteena ensimmäiselle tapahtumalle, ei kuitenkaan ennalta määrätyn rajan yli, ja toiseen suuntaan vasteena toisen tyyppisen liikenneyksikön vastaanottamiselle, ja 10. tehdään ohjauspäätös sen perusteella, onko laskuriarvo saavuttanut toi sessa suunnassa ennalta määrätyn toisen rajan, joka osoittaa, että mainittu suhteellinen osuus on saavuttanut tietyn kynnyksen, tunnettu siitä, että - annetaan laskuriarvon muuttua toiseen suuntaan kolmanteen rajaan, joka on 15 toisen rajan takana, jolloin ohjauspäätös tehdään, kun laskuriarvo on toisen ja kolmannen rajan välissä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että - tulkitaan ensimmäiseksi tapahtumaksi sellaisen liikenneyksikön vastaanotto, joka on muuta kuin toista tyyppiä ja 20. käytetään yhtä ylös-alas-laskuria, jonka arvoa muutetaan ensimmäisellä määrällä ensimmäiseen suuntaan vasteena ensimmäiselle tapahtumalle ja toisella määrällä toiseen suuntaan vasteena toisen tyyppisen liikenneyksikön vastaanotolle, jotka ensimmäinen ja toinen määrä ovat kokonaislukuja, jotka riippuvat mainitusta , kynnyksestä. »

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotetaan jono, joka sisältää vain ensimmäistä ja toista tyyppiä olevia liikenneyksiköltä, jolloin ylös-alas-laskurin arvoa muutetaan ensimmäiseen suuntaan ensimmäisellä määrällä vasteena ensimmäistä tyyppiä olevan liikenneyksikön vastaanotolle.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kolmannen rajan arvoa kontrolloidaan estimoinnin aikana.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että - mitataan kuormitustasoa verkkoelementissä ja 35. annetaan laskuriarvon muuttua toisen rajan yli, kun mitattu kuormitustaso ylittää ennalta määrätyn kynnystason. ,4 106590

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennalta määrätyin välein pakotetaan laskuriarvo lähemmäksi toista rajaa.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 5. lasketaan satunnaisluku jokaisen vastaanotetun liikenneyksikön kohdalla ja - päätetään lasketun arvon perusteella, pitääkö laskuriarvoa siirtää lähemmäksi toista rajaa.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 10 että laskuriarvon perusteella päätetään lisäksi, kuinka lähelle toista rajaa laskuriarvo tulee pakottaa.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että - muodostetaan liikenneyksikköjono multipleksoimalla kahdesta eri läh- 15 teestä tulevia liikenneyksiköltä ja - toisella lähteistä generoidaan liikenneyksiköltä vakionopeudella.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, • ; että • · · * - multipleksoidaan mainitusta toisesta lähteestä tulevia liikenneyksiköltä 20 yhdestä lähteestä tulevien liikenneyksiköiden kanssa ja - suoritetaan mainittu multipleksointi erikseen N lähteelle, jolloin muodostetaan N eri jonoa.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että • i 25. käytetään ensimmäistä ja toista laskuria, jolloin yksittäisen laskurin toi seen rajaan liittyvät kynnykset ovat erilaiset, - päivitetään laskureita toisistaan riippumatta, ja - tehdään ohjauspäätös molempien laskurien arvojen perusteella.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa vastaanotetaan jono, 30 joka sisältää M eri tyyppiä olevia liikenneyksiköltä ja estimoidaan suhteellinen osuus N (N<M) eri tyyppiselle liikenneyksikölle, tunnettu siitä, että lisäksi - annetaan kullekin mainitulle N tyypille laskuri ja muutetaan kunkin laskurin arvoa tulkitsemalla kyseisen tyypin vastaanotto mainitun toisen tyyppisen liikenneyksikön vastaanotoksi ja muiden tyyppien vastaanotto mainituksi ensimmäi- 35 seksi tapahtumaksi, 15 106590 - tutkitaan kunkin liikenneyksikön vastaanoton jälkeen, ovatko laskuriar-vot sellaisia, että ennalta määrätty ehto on täytetty, ja - säädetään laskuriarvoja, kun mainittu ehto on täytetty.

13. Valvontajärjestely liikenneyksikköjonon valvomiseksi tietoliikenne-5 verkossa, joka järjestely käsittää portin (12; 70; 80), joka sisältää - ensimmäiset elimet (CUB) liikenneyksikköjonon vastaanottamiseksi, joka jono sisältää ainakin ensimmäistä ja toista tyyppiä olevia liikenneyksiköttä, - laskurin sen estimoimiseksi, mikä on toisen tyyppisten liikenneyksiköi-den suhteellinen osuus vastaanotetussa jonossa, 10. laskurin päivityselimet (CUB) laskuriarvon muuttamiseksi ensimmäiseen suuntaan vasteena ensimmäiselle tapahtumalle, ei kuitenkaan ennalta määrätyn rajan yli, ja toiseen suuntaan vasteena toisen tyyppisen liikenneyksikön vastaanottamiselle, ja - päätöksentekovälineet (CUB, SU) ohjauspäätöksen tekemiseksi sen pe-15 rusteella, onko laskuriarvo saavuttanut toisessa suunnassa ennalta määrätyn toisen rajan, joka osoittaa, että mainittu suhteellinen osuus on saavuttanut tietyn kynnyksen, tunnettu siitä, että portti sisältää lisäksi e#: toiset elimet (CUB, M2), joilla sallitaan laskuriarvon muuttua toiseen suuntaan kolmanteen rajaan, joka on toisen rajan takana, jolloin ohjauspäätös teh-20 dään, kun laskuriarvo on toisen ja kolmannen rajan välissä.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että portti sisältää elimet (CUB) laskuriarvon pakottamiseksi lähemmäksi toista rajaa estimoinnin aikana.

.. 15. Patenttivaatimuksen 13 mukainen järjestely, tunnettu siitä, 25 e 11 ä se käsittää lisäksi multiplekserin (MUX), jolla on kaksi tuloa ja lähtö, joka on toiminnallisesti kytketty portin (80) tuloon.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että se käsittää useita multipleksereitä (MUX,...MUXN), joista jokainen on kytketty omaan porttiinsa, ja yhteisen kellolähteen (CLK), joka on kytketty kunkin mul-30 tiplekserin ensimmäiseen tuloon.

‘ 17. Patenttivaatimuksen 13 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että - portti sisältää kaksi laskuria (CU, CU’) sen estimoimiseksi, mikä on toisen tyyppisten liikenneyksiköiden suhteellinen osuus vastaanotetussa jonossa, jolloin 35 laskurin päivityselimet on sovitettu päivittämään laskureita toisistaan riippumattomasti, ja että 16 106590 - päätöksentekovälineet ovat vasteellisia kummankin laskurin arvoille.

18. Patenttivaatimuksen 13 mukainen järjestely N eri tyyppiä olevien lii-kenneyksiköiden vastaavien suhteellisten osuuksien estimoimiseksi liikennejonosta, joka sisältää M eri tyyppiä olevia liikenneyksiköltä (N<M), tunnettusiitä, 5 että - portti sisältää erillisen laskurilobkon (CNB1; CNB2) kullekin N eri tyypeistä, joka laskurilohko sisältää mainitut ensimmäiset ja toiset elimet, mainitun laskurin ja mainitut laskurin päivityselimet, - päätöksentekovälineet ovat vasteellisia N lohkon laskuriarvoille, ja 10. portti sisältää lisäksi takaisinkytkentäelimet (102) mainituissa lohkoissa olevien N laskurin arvojen säätämiseksi vastaanotetun liikenneyksikön jälkeen. 17 106590