FI106459B - Menetelmä 3-substituoitujen 2-oksoindolijohdannaisten valmistamiseksi - Google Patents

Description

1 106459

Menetelmä 3-substituoitujen 2-oksoindolijohdannaisten valmistamiseksi

Jakamalla erotettu hakemuksesta 901915.

5 Tämä keksintö koskee uutta menetelmää tiettyjen 3-substituoitujen 2-oksoindoli johdannaisten valmistamiseksi. Täsmällisemmin esitettynä keksintö koskee menetelmää

3-substituoitujen 2-oksoindoli johdannaisten valmi st amis ek-10 si, joilla on kaava I

(™2>n-Q

R20 jossa 20 X on H, F, Cl, Br, (Cj-Cg) alkyyli, (C3-C8) sykloalkyy- li, N02, CF3, CN, SH, S (O) mR3, OR4, COR4 tai CONR4R5; Y on H, F, Cl, Br, (C^Cg) alkyyli, (C3-Ce) sykloalkyy-li, N02, CF3, CN, SH, S(0)qR17, OR18 tai CONR18R19; R1 on H; 25 R20 on COR6, CONR7R8, fenyyli tai mono- tai disubsti- 4 « tuoitu fenyyli, jossa substituentti tai substituentit ovat kukin Cl, F, Br, (Ci-Cg) alkyyli, (C^Cg) alkoksi tai CF3; Q on 30 O1^ tai Q2-A* ; • · A on H, F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, CONR9R11, CN, N02, COR10, CH20RX1, OCOR10, NR^11, N(R9)COR11, 3 5 SOaNR9R11, • · i 10ί459

i_v R12 H

O'··· -0 · <r,i

w—'N

o-*·· -<>” -<r - o- B on H, F, Cl, Br, I, CF3, OR13, S (O) tR14, COOR15, 15 CONR13R15, CN, N02, COR14, CH2OR15, OCOR14, NR13R1s, N(R13) COR15 tai S02NR13R15; edellyttäen, että A ja B eivät molemmat voi olla H, tai A ja B yhdessä ovat sidottu samaan Q3:n renkaan hiileen ja muodostavat oksoryhmän, tai kun A ei ole H, B on kuten 20 yllä on määritelty tai (Ci-Qj) alkyyli; A1 on F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, CONR9Ru, CN, N02, COR10, CHjOR11, OCOR10, NR9Ri:l, N(R9)COR11 tai S02NR9R1]·; Q1 on “ O.0.0.

30 --, /N\ O . o. o.

H

N W , .N—W , /NS

O O Q

3 106459 öO' o o - o Q2 on

H

°K ' <s I

N N / ~ \ r M

// \\ f \ tai ft \\ 15 \ y ' N /N Nv 3 ; ra, n, p, q ja t ovat kukin nolla, yksi tai kaksi; W ja Z ovat kumpikin O, S tai NR11; W1 ja W2 ovat kumpikin O, S tai NR10 edellyttäen, 20 että kun jompikumpi W1:stä ja W2:sta on O, S tai NR10, toinen on O tai S; R3, R6, R10, R14 ja R17 ovat kukin (C^-Cg) alkyyli tai fenyyli; R5, R8, R11, R15 ja R19 ovat kukin H, (C^Cg)alkyyli tai fenyyli; R4, R7, R9, R13 ja R18 ovat kukin H tai (C^-Cg) -25 alkyyli; ja R12 on H, F, Cl, Br, CF3 tai (C-L-Cg) alkyyli.

Mainitut 3-substituoidut 2-oksoindolijohdannaiset ovat prostaglandiini H2-syntaasin, 5-lipo-oksigenaasin ja interleukiini-1:n biosynteesin inhibiittoreita, joten ne ovat käyttökelpoisia prostaglandiini H2-syntaasin ja inter-30 leukiini-l:n biosynteesin inhibiittoreina, per se, ja ki-vuntuntoa lievittävinä, tulehduksen vastaisina ja nivel-tulehduksen vastaisina aineina kroonisten tulehdustautien hoidossa.

US-patentti 4 569 942 esittää tietyt kaavan 35 « 106459

O

x II 1 ®or 5 Y I 2

0**C-NH-R

mukaiset 2-oksoindoli-l-karboksiamidit, jossa kaavassa, inter alia. X on H, fluori, kloori, bromi, (Cj-C^) alkyyli, (C3-C7) sykloalkyyli, (C^-Cg) alkoksi, (C^-C^) alkyylitio, tri-10 fluorimetyyli, (C^-Cg) alkyylisulf inyyli, (C^-CJ alkyylisul-fonyyli, nitro, fenyyli, (C2-C4)alkanoyyli, bentsoyyli, tenoyyli, (Cl-CJalkaaniamido, bentsamido tai N,N-dialkyy-lisulfamoyyli, jolla on 1 - 3 hiiltä kussakin mainitussa alkyylissä; Y on H, fluori, kloori, bromi, (C-l-CJalkyyli, 15 (C3-C7) sykloalkyyli, (C^C^) alkoksi, (Ci-C*) alkyyli tio ja trifluorimetyyli; R1 on (C^-Cg) alkyyli, (C3-C7) sykloalkyyli, (C4-C7) sykloalkenyyli, fenyyli, substituoitu fenyyli, fe-nyylialkyyli, jolla 1-3 hiiltä mainitussa alkyylissä, (substituoitu fenyyli)alkyyli, jolla on 1 - 3 hiiltä mai-20 nitussa alkyylissä, (substituoitu fenoksi)alkyyli, jolla on 1 - 3 hiiltä mainitussa alkyylissä, (tiofenoksi)alkyyli, jolla on 1 - 3 hiiltä mainitussa alkyylissä, naftyyli, bisyklo(2.2.1)heptan-2-yyli, bisyklo(2.2.1)hept-5-en-2-yyli tai - (CH2)n-Q-R°; n on nolla, 1 tai 2; Q on divalentti 25 radikaali, joka on peräisin furaanista, tiofeenistä, pyr-rolista, pyratsolista, imidatsolista, tiatsolista, iso-tiatsolista, oksatsolista, iso-oksatsolista, 1,2,3-tia-diatsolista, 1,3,4-tiadiatsolista, 1,2,5-tiadiatsolista, tetrahydrofuraanista, tetrahydrotiofeenista, tetrahydropy-30 raanista, tetrahydrotiopyraanista, pyridiinistä, pyrimi-diinistä, pyratsiinista, bentso(b)furaanista ja bentso(b)-" tiofeenistä; R° on H tai (C-l-C^) alkyyli; ja Rz on (C^-Cg) al kyyli, (C3-C7)sykloalkyyli, bentsyyli, furyyli, tienyyli, pyridyyli tai 35 .^5 5 106459 5 jossa R3 ja R4 ovat kumpikin H, fluori, kloori, (Ci-CJal-kyyli, (Ql-Qj) alkoksi tai trifluorimetyyli.

Kyseinen patentti esittää myös, että mainitut 2-oksoindoli-l-karboksiamidit ovat syklo-oksigenaasin ja lipo-oksigenaasin inhibiittoreita, omaavat kivuntuntoa 10 lievittävää aktiivisuutta nisäkkäissä ja ovat käyttökelpoisia hoidettaessa kipua ja lievitettäessä kroonisten tautien oireita, kuten nivelreumaan ja luu-niveltulehdukseen liittyvää tulehdusta ja kipua.

US-patentti 4 556 672 esittää tietyt 3-asyyli-subs-15 tituoidut 2-oksoindoli-l-karboksiamidit, jotka omaavat kaavan

y I

0=C-NH2 jossa X, Y ja R1 ovat kuten on kuvattu yllä US-patentin 4 569 942 yhdisteille. US-patentin 4 556 672 yhdisteiden 25 on esitetty omaavan saman aktiivisuuden kuin yllä keskustellun US-patentin 4 569 942 yhdisteet.

US-patentti 4 861 794 esittää kaavan

O

30 ϋ-R

/C

3 5 θ'" ^ΝΗ2 6 106459 mukaisten yhdisteiden ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien emässuolojen käytön, jossa kaavassa X on H, Cl, tai F, Y on H tai Cl ja R on bentsyyli tai tienyyli, inter-leukiini-l:n (IL-1) biosynteesin inhiboimiseksi ja 5 IL-l:een liittyvien sairauksien ja häiriöiden hoitamiseksi .

PCT-patenttihakemus sarjanumero PCT/US88/03658, rekisteröity lokakuun 18, 1988, esittää kaavan

10 J

x A

0**C-NH, 15 2 mukaiset ei-steroidiset tulehduksen vastaiset aineet, jossa kaavassa kukin X ja Y on vety, fluori tai kloori; R1 on 2-tienyyli tai bentsyyli; ja R on alkanoyyli, sykloalkyy-likarbonyyli, fenyylialkanoyyli, bentsoyyli ja tietty 20 substituoitu bentsoyyli ryhmä, tenoyyli, omega-alkoksikar-bonyylialkanoyyli, alkoksikarbonyyli, fenoksikarbonyyli, 1-alkoksikarbonyylioksi, alkyylisulfonyyli, metyylifenyy-lisulfonyyli ja dialkyylifosfonaatti.

Keksinnön mukaisessa uudessa menetelmässä, jota 25 myöhemmin kuvataan myös reaktiokaaviolla, kaavan II mukainen yhdiste saatetaan reagoimaan 1,11-karbonyylidi-imidat-solin kanssa, saatu kaavan V mukainen tuote saatetaan sitten reagoimaan kaavan IV mukaisen yhdisteen kanssa kaavan I yhdisteen saamiseksi.

30 Tätä uutta menetelmää ei ole sellaisenaan esitetty eikä edes ehdotettu tunnetussa tekniikassa, koska siinä ei 4 * ole esitetty tai ehdotettu oksindolien C-asylointia 1,1'-karbonyylidi-imidatsoliaktivoiduilla karboksyylihapoilla.

* 7 106459

Viitteessä Young, D.W., Heterocyclic Chemistry, Longman, New York 1975, s. 62 - 63 esitetään N-asyyli-imi-datsolien käyttö peptidisynteesissä peptidisidoksen [-(C=0)-NH-] muodostamiseksi. Kyseisessä Youngin viittees-5 sä ei kuitenkaan esitetä C-C -sidoksen muodostamista N-asyyli-imidatsoleja käyttämällä.

Viitteessä Ullmanns Encyclopedia of Industrial Chemistry, 5th Ed., Voi. AI, VCH Weinheim 1985, s. 185, 215, 220 esitetään ei-aromaattisten yhdisteiden CH-alkylointi 10 ja CH-asylointi reaktiolla, jossa käytetään alkyyli- tai aryylihalogenidia alkylointi- tai asylointiaineena. Täten kyseisessä viitteessä ei esitetä eikä edes ehdoteta alky-lointia tai asylointia N-asyyli-imidatsoleilla.

Viitteessä 100 Modem Reagents, Ed. Simpkins, N.S., 15 Moss Publishing, Nottingham 1989, s. 43 - 44 puolestaan esitetään, että 1,1 *-karbonyylidi-imidatsoli on peptidi-kytkentäreagenssi ja sen lisäksi karbonaatin ja esterin muodostamiseen sopiva reagenssi sekä edelleen hapettava aine ja dehydraava aine. Kyseisessä viitteessä ei kuiten-20 kaan esitetä oksindolien C- asylointia 1,1'-karbonyylidi-imidatsoliaktivoiduilla karboksyylihapoilla.

Myöskään US-patenttijulkaisun 4 556 672 palstojen 4-5 perusteella alan ammattilaiselle ei ole ilmeistä käyttää 1,1' -karbonyylidi-imidatsoliaktivoituja karboksyy-25 lihappoja oksindolien C-asylointiin.

Edellä esitetyn perusteella keksinnön mukainen uusi menetelmä, jossa oksindolit C-asyloidaan 1,1'-karbonyyli-di-imidatsoliaktivoiduilla karboksyylihapoilla, on voitava katsoa myös keksinnölliseksi siihen nähden, mitä on esi-30 tetty läheisimmassä tunnetussa tekniikassa.

:] Interleukiini-l:n (IL-1) on julkaistu stimuloivan luun resorptiota sekä in vitro että in vivo. Hayward, M. ja Fiedler-Nagy, Ch., Agents and Actions, 22., 251-254 (1987). Siinä on myös julkaistu, että IL-1, inter alia. 35 indusoi prostaglandiini E2:n (PGE2) tuotantoa. PGE2 on luun resorption stimuloija ja se on liitetty luukatoon. Katso 8 106459

Hayward, M. A. ja Caggiano, T.J., Annual Reports in Medicinal Chemistry, 22, osa IV, kappale 17, 169-178 (1987). Osteoporoosin on määritelty olevan luumineraalin heikentymisestä johtuva kato, joka johtaa korkeampiin mur-5 tumistiheyksiin. Katso Hayward, M.A. ja Caggiano, T.J., suora. ja siinä lainatut viittet.

Interleukiini-1:n on julkaistu olevan osallisena monien tautien patogeneesissa. Katso Dinarello, C.A., J. Clin. Immunol., 5, 287-297 (1985), jonka opetukset on lii- 10 tetty tähän viitteenä. Lisäksi IL-l:n kaltaisen materiaalin kohonneiden tasojen on havaittu olevan yhteydessä psoriasikseen. Camp, R.D. et ai., J. Immunol., 137. 3469-3474 (1986).

Samalla kun yllä olevan kaavan I yhdisteet on esi- 15 tetty enoleina, enolieettereinä ja -estereinä, on ymmärrettävä, että kun R1 on H, kaavan I mukaiset yhdisteet, joisa R20=R2, voivat omaksua niiden tautomeerisen ketonimuo-don. Nimittäin

(CH,) -Q

20 . 2 n - C6"‘ R2 25

A

(CHj)n-Q

• 30 rr° L2 35 Kaikki sellaiset tautomeeriset muodot kuuluvat tä män keksinnön ja liitettyjen patenttivaatimusten piiriin • 1. .

9 106459 ja on tarkoitettu olevan kuvattu kaavalla I. Lisäksi kaavan I mukaisten yhdisteiden asemassa 3 sijaitsevan ekso-syklisen kaksoissidoksen substituentit voivat olla syn-muotoa, antimuotoa tai molempien muotojen yhdistelmä. Niin 5 ollen kaavan I mukaiset yhdisteet ja niiden seokset, joilla on rakenteet

(CH2)n-Q

Γι 0'Rl L2 15 OR1

-J^NCH2)n-Q

20 I 2

R

kuuluvat tämän keksinnön ja liitettyjen patenttivaatimusten piiriin ja kaikki sellaiset isomeerit on tarkoitettu 25 olevan kuvattu kaavalla I.

Tämän keksinnön mukaisesti saatavien suositeltavien yhdisteiden ryhmä on yllä olevan kaavan I mukainen ryhmä, jossa X ja Y ovat kumpikin H, F, Cl, N02, {C^C^) alkyyli tai CF3. Toinen suositeltavien yhdisteiden ryhmä on se, jossa 30 R20 on COR6, CONR’R8 tai (C^Cg)alkyyli, jossa R6, R7 ja R8 ovat kuten yllä on määritelty. Toinen tämän keksinnön suositeltavien yhdisteiden ryhmä on se kaavan I mukainen ryhmä, jossa Q on A-Q1-B, jossa Q1 on ·· .

35 10 106459

___ N—W

Q tai ^ tai ^ 5 w ja W on O tai S. Eräs suositeltavien yhdisteiden ryhmä on se, jossa Q on Q2-A1, jossa Q2 on fr”'> /τλ ^v/ tai “V“ Ja W on S.

15 Suositeltavampi yhdisteryhmä on se, jossa Q1 on

O

ja I on O tai S. Erikoisen suositeltavia yhdisteitä ovat 20 ne, joissa X ja Y ovat kumpikin H, F, Cl, N02, (Ci-Cj) alkyy-li tai CF3; R20 on COR6, CONR7R8 tai (C^CJ alkyyli, jossa R6, R7 ja R8 ovat kuten on määritelty yllä, ja Q on A-Q1-B, jossa Q1 on 1! O '·· O Ώ jossa W on O tai S, tai Q on Q2-A1, jossa Q2 on 30 tai

V w tal N N

vw ν' • « 11 106459 jossa W on S. Edelleen suositeltavampia yhdisteitä ovat ne juuri edellisen kaltaiset, joissa W on S, R20 on CONR7R8 ja R7 ja R8 ovat H. Vielä suositeltavampia ovat mainitut yhdisteet, joissa X on H, Cl tai CF3; Y on H, Cl tai F; A on 5 Cl, Br, F, CF3, SCH3, OCH3, COCH3 tai CH2OCH3; ja B on H, Cl, Br tai CH3. Muita erikoisen suositeltavia yhdisteitä ovat mainitut yhdisteet, joissa n on nolla tai 1, sellaisen yhdisteen, jossa n on nolla, ollessa vieläkin erikoisemmin suositeltava.

10 Edelleen yhdisteiden muita suositeltavia ryhmiä ovat kaavan I mukaiset yhdisteet ja yllä määriteltyjen suositeltavien, suositeltavampien tai erikoisen suositeltavien yhdisteiden ryhmät, joissa A on H, F, Cl, Br, CF3, OR9, CN, N02, COR10, CH2OR1x tai N(R9)CORlx ja B on H, F, Cl, 15 Br, CF3, OR13, CN, N02, COR14, CH2OR15 tai N(R13)COR15, jossa R9, R10, R11, R13, R14 ja R1S ovat kuten yllä on määritelty, tai A ja B ovat yhdessä sidottuna samaan Qx:n renkaan hiileen ja muodostavat oksoryhmän tai kun A ei ole H, B on kuten on määritelty yllä tai (C1-C3) alkyyli; ja A1 on F, 20 vieläkin suositeltavampien yhdisteiden ollessa sellaisia yhdisteitä, joissa R6 on CH3; R7 on H ja R8 on H tai (Cx-C4) -alkyyli.

Keksinnön mukaiselle uudelle menetelmälle edellä määriteltyjen kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistami-25 seksi on tunnusomaista, että se sisältää kaavan II

Q- (CH2) nCOOH (II)

mukaisen yhdisteen, jossa Q ja n ovat kuten yllä on määri-30 telty, reagoimisen molaarisen ylimäärän kanssa 1,1'-kar-bonyylidi-imidatsolia reaktioinertissä liuottimessa iner-tissä ilmakehässä ja sen tuotteen reagoimisen kaavan IV

• ·.

12 106459 ’to» 5 1 i2e mukaisen substituoidun 2-oksoindolin kanssa, jossa X, Y ja R20 ovat kuten yllä on määritelty, emäksisen aineen läsnä ollessa noin 0-50 °C:ssa reaktioinertissä liuottimessa inertissä ilmakehässä.

10 Kaavan II mukaisiin välituotteisiin sisältyy joukko uusia yhdiseitä. Nämä uudet yhdisteet ovat kaavan II' 11' 15 H00C- (CH2 ) 5 mukaisia karboksyylihappoja ja niiden suoloja, jossa A2 on H; B1 on asemassa 4 ja on S(0)p'R16 tai COOCH3, tai B1 on asemassa 5 ja on S02NHCH3 tai B1 on ase-20 missä 4 tai 5 ja on CON(CH3)2, · -O-"" .

25 • 1 . V .

... tv 30 n' on nolla; p'on yksi; W3 on S; Z1 on 0 tai S; R12 on H, F, Cl, Br, CF3 tai alkyyli; ja R16 on (C-l-CJ alkyyli.

Kaavan IV mukaiset substituoidut 2-oksoindoliyh-35 disteet valmistetaan menetelmien mukaisesti, jotka mene- a 13 106459 telmät on esitetty patenteissa US 3 634 453, US 4 556 672, US 4 569 942, US 4 695 571, EP 175 551 ja niissä lainatuissa viitteissä. Kaavan II mukaiset karboksyylihappoyh-disteet valmistetaan kuten alla on kuvattu.

5 REAKTIOKAAVIO

O

Q-(CH2)nC°°H + ^ N-ON -* 10 (II)

O

Il /"V

Q-(CHJ C-N N 15 2 ” W

(V) 20

(V) + Y

R20 25 (IV) 30 ! 2 n Y X>'\N^o (R =H) b° 35 (I) 14 106459

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R1 on H, voidaan valmistaa tämän keksinnön mukaisella uudella menetelmällä, joka on esitetty yllä olevassa reaktiokaaviossa ja joka on kuvattu alla. Kaavan II mukaisen karboksyylihappoyhdis-5 teen, joka on valmistettu kuten alla on kuvattu, annetaan reagoida pienen molaarisen ylimäärän kanssa 1,1'-karbonyy-lidi-imidatsolia reaktioinertissä liuottimessa. Reaktio suoritetaan noin 25 °C:ssa ja sitä sekoitetaan inertissä ilmakehässä. Reaktion annetaan jatkua noin kaksi tuntia, 10 jonka jälkeen koko reaktioseos lisätään seokseen, joka sisältää suurin piirtein saman moolimäärän kaavan IV mukaista 2-oksoindoliyhdistettä, joka on valmistettu kuten yllä on kuvattu, kun läsnä on molaarinen ylimäärä emäksistä ainetta, reaktioinertissä liuottimessa inertissä ilma-15 kehässä. Sopivia reaktioinerttejä liuottimia ovat ne, jotka ainakin osittain liuottavat yhden tai kaikki reaktan-teista eivätkä reagoi haitallisesti reaktanttien eikä tuotteen kanssa. Käytännössä reaktioinertti liuotin on tavallisesti polaarinen aproottinen liuotin, kuten N,N-dinie-20 tyyliformamidi, N,N-dimetyyliasetamidi,N-metyylipyrrolido- ni tai dimetyylisulfoksidi. Suositeltava liuotin on N,N-dimetyyliformamidi. Inertti ilmakehä saadaan aikaan suorittamalla reaktio inertin kaasun, kuten typen tai argonin, alla. Suositeltavat emäksiset aineet ovat tertiaari-25 siä amiineja, kuten trimetyyliamiini, trietyyliamiini, tributyyliamiini, N-metyylimorfOliini, N-metyylipiperidii-ni, pyridiini ja 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiini ja erikoisen suositeltavia emäksisiä aineita ovat 4-(N,N-dimetyyliamino) pyridiini ja trietyyliamiini.

30 Tietyt kaavan II mukaiset karboksyylihappoyhdisteet ovat tunnettuja ja kaavan II mukaiset karboksyylihappoyh-disteet, sisältäen uudet kaavan II' mukaiset karboksyylihappoyhdisteet, valmistetaan tunnettujen menetelmien mukaisesti tai menetelmillä, jotka ovat yhdenmukaisia tun-35 netuille menetelmille. Sellaiset menetelmät voivat sisäl- 4 « 106459 tää asianomaisten karboksyylihappojen vastaavien esterei-den tai nitriilien valmistuksen, joissa tapauksissa hydro-lyysi tunnetuilla menetelmillä tuottaa halutun karboksyy-lihapon. Sellaisia menetelmiä varten ota huomioon: 5 Taylor, E.C. et ai., J.O.C. 50: 1002 (1985); Noto, R. et ai., J. Chem. Soc. P.T. II, 689 (1987); Schick, J.W. et ai., J. Am. Chem. Soc. 7C): 286 (1948); Carpenter, A.J. et ai., Tetrahedron 41: 3808 (1985); Gronowitz, S. et ai.,

Arkiv. for Kemi. 21: 265 (1963); Benseker, R.A. et ai., 10 J.O.C. 38: 3660 (1973); Corral, C. et ai., Heterocycles 23: 1431 (1985); Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem. 13: 393 (1976); Reinecke, M.G. et ai.. Synthesis, 327 (1980); Lawesson, S.O., Arkiv. for Kemi. 11: 317 (1957);

Gronowitz, S., Arkiv. for Kemi. 8.: 87 (1955); Knight, D.W. 15 et ai., J. Chem. Soc. P.T.I., 791 (1983); Gronowitz, S.,

Arkiv. for Kemi. 12: 239 (1958); Sice, J., J. Am. Chem.

Soc. 75,: 3697 (1953); Bohlmann, F. et ai., Chem. Ber. 106: 497 (1973); Thames, S.F. et ai., J. Het. Chem. 3.: 104 (1966); Arndt, F. et ai., Chem. Ber. 94: 1757 (1961); 20 Cyme rman-Craig, J. et ai., J. Chem. Soc.: 237 (1954);

Lora-Tamayo, M. et ai., Anales Real Soc. Espan. Fis. Quim. Ser. B 62: 187 (1966); Nemec, N. et ai., Coll. Czech.

Chem. Comm. 39: 3527 (1974); Janda, M. et ai., Coll. Czech. Chem. Comm. 27: 1191 (1962); Carpenter, A.J. et 25 ai., Tetrahedron Letters 26.: 1777 (1985); Satonaka, H., • · .

Bull. Chem. Soc. Japan 56.: 2463 (1983); Kinoshita, T. et ai., Bull. Chem. Soc. Japan 48.: 1865 (1975); Schwertner, E. et ai., CA 88.: 105790c (1978); Takaya, T. et ai., Bull. Chem. Soc. Japan 41: 2086 (1968); Kim, H. et ai., J. Med. 30 Chem. 29: 1374 (1986); Dostert, P. et ai., Eur. J. Med.

Chem.-Chim. Ther. 17: 437 (1982); Sato, N. et ai., J.

«

Heterocyclic Chem. 19: 407 (1982); Ladruee, D. et ai., Heterocycles 22.: 299 (1984); Leanza, W.J. et ai., JACS 75: 4086 (1953),; Barlin, G.B. et ai., Aust. J. Chem. 3.0: 2319 35 (1977); Gregory, G.I. et ai., JCS P.T.I.: 47 (1973); • 16 106459

Moriarty, R.M. et ai., JACS 89.: 5958 (1967); Ross, J.M. et ai., JACS 86: 2861 (1964); Goerdeler, J. et ai., Chem. Ber. 99: 1618 (1966); Demaree, P. et ai., Can. J. Chem. 55: 243 (1977); US-patentti 4 001 238; Kawazu, M. et ai., 5 J. Med. Chem. i5: 914 (1972); Buckle, D.R. et ai., JCS

P.T.I.: 627 (1982); Naik, S.R. et ai., JOC 38.= 4353 (1973); Okada, M. et ai., Macromolecules 19.: 503 (1986);

Ondetti, M.A. et ai., CA £2: 76268p (1980); Hollannin patenttihakemus 6503440, syyskuun 20., 1965; Kenley, R.A. et 10 ai., CA101: 90841f (1984); Schmidt, U. et ai., CA 96: 104572m (1982); Lukes, R. et ai., Chem. listy 51: 1510 (1957); Krowicki, K. et ai., JOC 52: 3493-3501 (1987);

Goya, P. et ai., Heterocycles 24: 3451 (1986); Montero, J.L. et ai., J. Heterocyclic Chem. 15: 929 (1978); Yasuda, 15 N. et ai., J. Heterocyclic Chem. 24: 303 (1987); Hosmana, R.S. et ai., Heterocycles 24.: 2743 (1986); Rapoport, H. et ai., Environ. Health Persp. 67: 41 (1986); Kravchenko, T.B. et ai., CA107: 189533t (1987); Stanovnik, B. et ai., Heterocycles 12: 761 (1979); Smith, R.C. et ai., Biochem. 20 Pharmacol. 36.: 1457 (1987); Bosso, C. et ai., Org. Mass

Spectrom. 20: 263 (1985); Takagi, T. et ai., CA83: 164172x (1975); Bende, Z. et ai., CA98: 89254e (1983); Sarodnick, G. et ai., CAI 01: 38426k (1984); Fletton, R.A. et ai., CA107: 39474k (1987); Solomon, D.M. et ai., Heterocycles 25 26.: 651 (1987); Erlenmeyer, H. et ai., Helv. Chim. Acta • · 27: 1432 (1944); CA98: 95673g (1983); US-patentti 4 437 876; Hundle, B.S. et ai., Biochemistry 26.: 4505 (1987); Marutani, Y. et ai., CAI04: 193202q (1986); Golubev, A.A. et ai., CA107: 236584X (1987); Higushi, M. 30 et ai., CAI04: 216392t (1986); Nakagawa, M. et ai., Tetra-hedron Letters 27: 6087-6090 (1986); Pereira, M.A. et ai., CAI01: 165001t (1984); Fujii, S. et ai., CA102: 45788d (1985); Bredereck, H. et ai., Chem. Ber. 97: 1414 (1964); Howe, R.K. et ai., CA95: 80933f (1981); Ibarra, C.A. et 35 ai., Tetrahedron Letters 26: 243 (1985); Hoppe, D., Justus • 17 106459

Liebigs Ann, Chetn. : 1843 (1976); Evans, D.L. et ai., JOC 44: 497 (1979); Ozaki, Y. et al., Synthesis 216 (1979); Ehler, K.W. et ai., CA87: 136361X (1977); Scolastico, C. et al., 5 Synthesis: 850 (1985); Corsico-Coda, A. et al.,

Heterocycles 26: 745 (1987); Fields, R. et al. , CA90: 152072w (1979); Farina, F. et al., Heterocycles 24: 2587 (1986); Manaev, Y.A. et al., CA98: 71993k (1983); Beck, J.R., CA107: 23332b (1987); Aoki, I. et al., CA107: 10 176057r (1987); Beck, J.R. et al., J. Heterocyclic Chem.

24: 267 (1987); Sato, T. et al. , CA107: 39807w (1987);

Ege, G. et al., Chem. Ber. 120: 1375 (1987); Klein, H.J. et al., CA102: 203932c (1985); Perevalov, V.P. et al., CA101: 171198d (1984); Hamilton, H.W., CA107: 59053a 15 (1987); Sabate-Alduy, C. et al. , CÄ87: 23137k (1977);

Bastide, J. et al., Tetrahedron 30.: 3355 (1974);

Chrzaszcewska, A. Lodz. Tow. Navk. Wydz. Ill, 12.: 119 (1967)(CA71: 124091r (1969)); Englannin patentti 705950 (CA41: 2233 (1955)); ja DeNardo, M., CA87: 118063X /1977); 20 ja niissä lainatut viitteet. Niiden opetukset on liitetty tähän viitteiksi.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R1 on H, ovat happamia ja muodostavat emässuoloja. Kaikki sellaiset emässuolat kuuluvat tämän keksinnön piiriin ja ne voidaan 25 valmistaa tavanomaisilla menetelmillä. Ne voidaan valmis- • « taa esimerkiksi yksinkertaisesti asettamalla happamat ja emäksiset aineet yhteyteen toistensa kanssa, tavallisesti stökiometrisessa suhteessa, joko vesipohjaisessa, ei-vesi-pohjaisessa tai osittain vesipohjaisessa alustassa, miten 30 on sopivaa. Suolat otetaan talteen joko suodattamalla, saostamalla liuotuskyvyttömällä aineella, jota seuraa suo- « datus, haihduttamalla liuotin, miten on sopivaa, tai vesipohjaisten liuosten tapauksissa lyofilisoimalla. Tyypilliset kaavan I mukaisten yhdisteiden suolat, joita voidaan 35 valmistaa, ovat primaariset, sekundaariset ja tertiaariset • ie 106459 amiinisuolat, alkalimetallisuolat ja alkaliset maametalli-suolat. Erikoisen arvokkaita ovat etanoliamiini-, dietano-liamiini- ja trietanoliamiinisuolat.

Suolamuodostuksessa sopivasti käyttökelpoiset emäk-5 siset aineet kuuluvat sekä orgaanisiin että epäorgaanisiin tyyppeihin ja ne sisältävät orgaaniset amiinit, alkalime-tallihydroksidit, aikaiimetallikarbonaatit, alkalimetalli-bikarbonaatit, alkalimetallihydridit, alkalimetallialkok-sidit, alkaliset maametallihydroksidit, alkaliset maame-10 tallikarbonaatit, alkaliset maametallihydridit ja alkaliset maametallialkoksidit. Edustavia esimerkkejä sellaisista emäksistä ovat primaariset amiinit, kuten n-propyyli-amiini, n-butyyliamiini, aniliini, sykloheksyyliamiini, bentsyyliamiini, p-toluidiini, etanoliamiini ja glukamii-15 ni; sekundaariset amiinit, kuten dietyyliamiini, dietano-liamiini, N-metyyliglukamiini, N-metyylianiliini, morfo-liini, pyrrolidiini ja piperidiini; tertiaariset amiinit, kuten trietyyliamiini, trietanoliamiini, N,N-dimetyyli-aniliini, N-etyylipiperidiini ja N-metyylimorfoliini; hyd-20 roksidit, kuten natriumhydroksidi; alkoksidit, kuten nat-riumetoksidi ja kaliummetoksidi; hydridit, kuten kalsium-hydridi ja natriumhydridi; ja karbonaatit, kuten kalium-karbonaatti ja natriumkarbonaatti.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida in-25 terleukiini-1 :n biosynteesiä osoitetaan testimenetelmällä, ♦ « joka on kuvattu alla.

C3H/HeN-hiiret {Charles River, Wilmington, Massachusetts) lopetetaan vääntämällä kaula sijoiltaan ja niiden vatsat ruiskutetaan 70 % etanolilla estämään bakteeri-30 kontaminaatio seuraavassa soluvalmisteen valmistuksessa.

Kunkin hiiren vatsaonteloon injektoidaan 8 ml RPMIrtä1, RPMI-1640-alusta (Hazelton Research Products, Inc., Lenexa, Kansas).

19 106459 joka sisältää 5 % FCS:ää2, penisilliini-strepto-mysiiniä (100 yksikköä/ral - 100 ug/ml) ja glutamiinia (2 mM). Vatsaonteloa sekoitetaan solujen vapauttamisen edistämiseksi. Sitten tehdään viilto vatsan ihon läpi alla olevan lihas-5 kerroksen paljastamiseksi. Vatsaontelon neste poistetaan 20-paksuisella neulalla työntämällä neula viisto pää alaspäin paljastetun lihaskerroksen läpi juuri rintalastan alapuolelta. Vatsaontelon neste kuudesta hiirestä yhdistetään muoviseen kartionmuotöiseen putkeen ja tutkitaan 10 mikroskooppisesti bakteerikontaminaation suhteen. Kontaminoitumat on neste sentrifugoidaan noin 600 x g kuusi minuuttia ja supematantti kaadetaan pois. 5-6 putkesta pelletoidut solut yhdistetään ja suspendoidaan uudestaan 20 ml kokonaistilavuuteen RPMI-FCS:ään3. Solumäärä määri-15 tetään sitten käyttäen hemasytometriä ja solujen elinkyky määritetään Trypan Blue -värjäyksellä myös käyttäen hemasytometriä. Solut laimennetaan sitten konsentraatioon 3 x 106 solua/ml käyttäen RPMI-FCS:ää. 35 mm kuoppalevyn kuoppiin lisätään 1 ml yllä olevaa solususpensiota. Soluja 20 inkuboidaan 2 tuntia 37 °C:ssa 5 % C02-ilmakehässä makro-fagien kiinnittämiseksi kuoppien seiniin. Supematantti poistetaan pyörittämällä kuoppia voimakkaasti ja kaatamalla pois. Kiinnittyneet solut (nimittäin makrofagit) pestään kahdesti RPMI-SF:llä4. Kuoppiin, jotka sisältävät 25 kiinnittyneet solut, lisätään 1 ml tutkittavaa yhdistettä • · konsentraatioina, jotka vaihtelevat 0,1 - 100 ug/ml RPMI-SF:ssä tai 1 ml RPMI-SF:ää kontrolliksi. Sitten lisätään 2Naudan sikiön seerumi, jonka on seulottu olevan hyvin res-pondoiva IL-l:n suhteen tymosyyttikokeessa (Hyclone Labora-30 tories, Logan, Utah) ja omaavan matalan spontaanin kasvun IL-l:n poissaollessa.

3RPMI-1640 alusta, joka sisältää 5 % naudan sikiön seerumia.

35 4RPMI, joka sisältää penisilliinistereptomysiiniä (100 yk-sikköä/ml - 100 μ$/χη1) ja glutamiinia (2 mM) .

20 1 0 6 4 5 9 100 ui LPS.-ää1 RPMI-SF:ssä (1 mg/5 ml) kuhunkin kuoppaan. Levyjä inkuboidaan 37 °C:ssa 5 % C02-ilmakehässä 24 tuntia. Supernatantit poistetaan ja testataan IL-l:n suhteen joko heti tai muuten säilytetään jääkaapissa tai jäädytettynä 5 myöhempää testausta varten.

Supernatantit testataan kvantitatiivisesti IL-l:n suhteen reseptorin sitomistestin mukaisesti, joka testi on kuvattu alla. Standardikäyrä muodostetaan seuraavasti. Jyrsijän EL4-6.1 tymoomasoluja (10-15 x 102 solua 0,4 10 ml:ssa sitomispuskuria (RPMI-1640, 5 % FCS, 25 mM HEPES, 0,01 % NaN3, pH 7,3)) lisätään vaihteleviin määriin leimaa-matonta jyrsijän rIL-l-alfaa (yhdistelmä-IL-l-alfa, joka on tuotettu Escherichia coli-bakteerissa IL-1-alfan aminohappojen 115-270 julkaistusta sekvenssistä, Lomedico, P.M. 15 et ai., Nature, 312, 458-462 (1984))(40 pg - 40 ng 0,5 ml:ssa puskuria) ja inkuboidaan 1 tunti 4 °C:ssa jatkuvalla ravistelulla, jonka jälkeen lisätään 0,6 ng (0,1 ml) ihmisen 125I-rIL-l-beetaa (New England Nuclear, Boston, Massachusetts) ja ravistelua jatketaan 3 tuntia lisää. Näyt-20 teet suodatetaan Yeda-kojeella (Linea Co., Tel-Aviv, Israel) Whatman GF/C2.4 cm:n lasikuitusuodattimien (päällystetty 0,5 %:lla maitojauheella 2 tuntia 37 °C:ssa) läpi ja pestään kerran 3 ml:11a jääkylmää puskuria. Suodattimet lasketaan Searlen gammalaskurissa ja epäspesifisenä sitou-25 tumisena pidetään cpm-arvoja, jotka sitoutuvat, kun läsnä

• I

on 200 ng leimaamatonta rIL-l-alfaa. Hillin kalibrointi-käyrä valmistetaan piirtämällä log (Y/100-Y) log C:n funktiona, jossa Y edustaa prosenttia kontrolli-125I-rIL-l-bee-tan sitoutumisesta ja C on leimaamattoman rIL-l-alfan kon-30 sentraatio. Lineaarinen 'least-square'-käyrä sovitetaan kulkemaan Y-arvojen kautta välillä 20 - 80 %. Sitten IL-l:n tasojen määrittämiseksi yllä kuvatulla tavalla saa-

Kirkastettu puhdistettu lipopolysakkaridi Salmonella minne- 2 sota-bakteerista, joka on tarkistettu, ettei C3H/Hej-hiiri 35 respondoi sille.

21 106459 duissa supematanteissa, laimennetut supernatantit korvaavat rIL-l-alfan yllä olevassa menetelmässä ja mitattuja sitoutumisprosenttiarvoja käytetään määritettäessä IL-l:n konsentraatiot Hillin standardikäyrältä. Kukin laimennos 5 testataan rinnakkaisina ja yleensä keskimääräisten IL-l:n tasojen laskemiseen käytetään vain laimennoksia, joiden Y arvot ovat välillä 20 - 80 %.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida prostaglandiini H2-syntaasia ja 5-lipo-oksigenaasia osoitetaan 10 seuraavalla testimenetelmällä. Alla kuvattua menetelmää käyttäen mitataan prostaglandiini H2-syntaasin ja 5-lipo-oksigenaasin tunnettujen tuotteiden tasoja soluissa, joita käsitellään tutkittavalla yhdisteellä, prostaglandiini H2-syntaasin ja/tai 5-lipo-oksigenaasin inhibition näkyessä 15 näiden entsyymien tunnettujen tuotteiden määrien alen tumisena tai poissaolona.

RBL-l-soluja, joita ylläpidetään yksisolukerrokse-na, kasvatetaan 1-2 vuorokautta Spinner-viljelmässä Minimum Essential Mediumissa (Eagle), jossa on Earlen-suo-20 lat plus 15 % naudan sikiön seerumia, johon alustaan on lisätty antibiootti/homeen vastainen liuos (Gibco), menetelmän mukaisesti, jonka menetelmän ovat kuvanneet Jakschik, B.A. et ai., Nature, 287: 51-52 (1980). Solut pestään kahdesti ja suspendoidaan uudestaan kylmään RPMI-25 1640 :een solutiheyteen 4 x 106 solua/ml. Sitten 0,25 ml: n b« annos tutkittavaa yhdistettä halutussa konsentraatiossa RPMI-1640:ssä tasapainotetaan 37 °C:ssa 5 minuuttia. Tasapainotettuun annokseen lisätään 0,25 ml:n annos esilämmi-tettyä solususpensiota ja seosta inkuboidaan 37 °C:ssa 5 30 minuuttia. Lisätään 10 ul:aa liuosta, joka sisältää 14C-·' arakidonihappoa ja A-23187:ää (kalsium-ionofori, Sigma

Chemical) ja seosta inkuboidaan 37 °C:ssa toiset 5 minuuttia. Sitten lisätään 267 ui asetonitriili/0,3 % etikkahap-poa ja seoksen annetaan seisoa jäissä 30 minuuttia. Seosta 35 sisältävä putki sekoitetaan, kirkastetaan sentrifugoimalla • 22 106459 (3 000 kierrosta minuutissa, 10 minuuttia) ja supernatant-ti kaadetaan pois ja sentrifugoidaan uudestaan 2 minuuttia mikrofuugissa korkealla nopeudella. Sitten 100 ul:n annos supernatanttia testataan HPLC:llä Perkin Elmer-HS-pylvääs-5 sä (3 mikronia) käyttäen gradienttiliuotinsysteemiä, jossa on asetonitriili/H20:ta 0,1 % trifluorietikkahapon kanssa, ja virtausnopeutta 2 ml/min. Radioaktiivisuuden mittaus suoritetaan Berthold LB504-Radioactivity Monitorilla, joka on varustettu 800 ul:n virtauskammiolla sekoittaen Omni-10 fluoria (New England Nuclearin, Boston, Massachusetts, kauppanimike) 2,4 ml/min pylväästä ulos tulleeseen nesteeseen. Ulos tulleen radioaktiivisuuden määrän määritys suoritetaan käyttäen Spectra Physics SP4200-tietokone-integraattoria. Näin saatuja tietoja käytetään tulosten 15 reduktio-ohjelmassa, jossa integraatioyksiköt kullekin tuotteelle lasketaan prosenttina kokonäisintegraatioyksi-köistä ja verrataan keskimääräisiin kontrollitasoihin.

Kaavan I mukaiset yhdisteet omaavat kivuntuntoa lievittävää aktiivisuutta. Tämä aktiivisuus osoitetaan 20 hiirissä osoittamalla vatsan pingotuksen estyminen, joka indusoidaan antamalla 2-fenyyli-l,4-bentsokinonia (PBQ). Käytetty menetelmä perustuu Siegmund et ai., Proc. Soc. Exp. Biol. Med., 95, 729-731 (1957) menetelmään sovellettuna korkeaan suoritustehoon (katso lisäksi Milne ja 25 Twomey, Agents and Actions, 10, 31-37 (1980)). Kaikkia hiiriä pidettiin paastolla yön yli ennen lääkkeen antoa ja testausta.

Kaavan I mukaiset yhdisteet liuotetaan tai suspen-doidaan liuotteeseen, joka sisältää etanolia (5 %), emul-3 0 f ori 62 0:tä (polyoksietyleenirasvahappoestereiden seos, 5 %) ja suolaliuosta (90 %) . Tämä liuos toimii myös kont-rollina. Annokset olivat logaritmisessa mittakaavassa (nimittäin ...0,32, 1,0, 3,2, 10, 32... mg/kg). Antoreitti on suun kautta vaihtelevin konsentraatioin niin, että annok-35 sen tilavuus oli vakio 10 ml/kg kehon painoa. Ennenmainit- «...

23 106459 tua Milnen ja Twomeyn menetelmää käytetään tehokkuuden ja vahvuuden määrittämiseen. Hiiriä käsitellään yhdisteillä suun kautta ja yksi tunti myöhemmin ne saavat PBQ:ta vatsaontelon sisäisesti 2 mg/kg. Yksittäiset hiiret asetetaan 5 sitten välittömästi lämmitettyyn, valaistuun kammioon ja, aloittaen 5 minuuttia PBQ:n annon jälkeen, vatsan kokoon-vetäytymisten määrä rekisteröidään seuraavien 5 minuutin aikana. Kivuntunnon lievityksen suojausaste (% MPE) lasketaan perustuen vatsan kokoonvetäytymisten vähenemiseen 10 suhteessa samana päivänä samaan aikaan testattujen kont-rollieläinten vastaaviin. Ainakin 4 sellaista määritystä (N=5) antaa annoksesta riippuvaisia tuloksia MPE50:n muodostamiseksi, joka on paras arvio annoksesta, joka vähentää vatsan kokoonvetäytymisiä 50 %:iin kontrollien tasois-15 ta.

Kaavan I mukaiset yhdisteet omaavat myös tulehduksen vastaista aktiivisuutta. Tämä aktiivisuus osoitetaan rotilla menetelmällä, joka perustuu standardiin karragee-nin-indusoituun rotan jalan turpoamistestiin (Winter et 20 ai., Proc. Soc. Exp. Biol. Med., 111, 544 (1963)).

Nukuttamattomat, aikuiset, koiraspuoliset albiino-rotat, joiden kehon paino on 150 g - 190 g, numeroidaan, punnitaan ja oikean pohjeluun ulkokehräkseen laitetaan mustemerkki. Kukin käpälä upotetaan elohopeaan juuri mus-v 25 temerkkiin asti. Elohopea on lasisylinterissä, joka on liitetty Statham Pressure Transducer -kojeeseen. Ulostulo transdusoijasta syötetään kontrolliyksikön läpi mikrovolt-timetriin. Määritetään upotetun käpälän syrjäyttämän elohopean tilavuus. Lääkkeet annetaan letkuruokinnalla. Yksi 30 tunti lääkkeen annon jälkeen turvotus indusoidaan injek toimalla 0,05 ml 1 % karrageenin-liuosta merkittyjen käpä-lien jalkapohjien kudokseen. Heti sen jälkeen mitataan injektoidun jalan tilavuus. Jalan tilavuuden nousu 3 tuntia karrageenin-injektion jälkeen muodostaa yksilön tuleh-35 dusresponssin.

24 106459

Kaavan I mukaisten yhdisteiden kivuntuntoa lievittävä aktiivisuus tekee niistä käyttökelpoisia äkillisiin antoihin nisäkkäille kivun, esim. leikkauksen jälkeisen kivun ja vamman aiheuttaman kivun, säätelemiseksi. Lisäksi 5 kaavan I mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia jatkuvaan antoon nisäkkäille kroonisten tautien, kuten nivelreuman tulehduksen ja luu-niveltulehdukseen ja muihin luuranko-lihasten häiriöihin liittyvän kivun, oireiden lievittämiseksi .

10 Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida IL- l:n biosynteesiä tekee niistä käyttökelpoisia IL-l:n bio-synteesoinhibiittoreita, per se. Se tekee niistä myös käyttökelpoisia hoidettaessa IL-1 reen liittyviä tauteja ja immuunihäiriöitä nisäkkäillä. Mainitut IL-l:een liittyvät 15 taudit sisältävät, mutta eivät ole rajoitettuja, luun ja sidekudoksen metaboliataudit, kuten osteoporoosin, hammasta ympäröivän kudoksen taudin ja kudosarpeutumisen. IL-lreen liittyvät immuunihäiriöt sisältävät, mutta eivät ole rajoitettuja, allergian ja psoriasiksen.

2 0 Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida pros taglandiini H2-syntaasia tekee niistä käyttökelpoisia prostaglandiini H2-syntaasoinhibiittoreita, per se, tämän entsyymin toiminnan tiedettäessä ottavan osaa niveltulehduksellisten nivelten patogeneesiin nisäkkäillä.

. 25 Kun kaavan I mukaista yhdistettä tai sen farmaseut tisesti hyväksyttävää suolaa käytetään IL-l:n inhibiittorina, prostaglandiini H2-syntaasin inhibiittorina, kivuntuntoa lievittävänä aineena tai tulehduksen vastaisena aineena, se voidaan antaa nisäkäsvastaanottajalle joko 30 yksinään tai suositeltavasti yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävien kantajien tai laimentimien kanssa farmaseut-tisessa kokoonpanossa standardin farmaseuttisen käytännön mukaisesti. Yhdiste voidaan antaa suun kautta tai paren-teraalisesti. Parenteraalinen anto sisältää laskimon si- 25 106459 säisen, lihaksen sisäisen, vatsaontelon sisäisen, ihon alaisen ja paikallisen annon.

Kaavan I mukaista yhdistettä tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa sisältävässä farmaseuttisessa 5 kokoonpanossa kantajan painosuhde aktiiviseen aineeseen on normaalisti välillä 1:4 - 4:1 ja suositeltavasti 1:2 -2:1. Kuitenkin kaikissa tapauksissa valittu suhde riippuu sellaisista tekijöistä, kuten aktiivisen osan liukoisuudesta, ajatellusta annoksesta ja tarkasta antoreitistä.

10 Suun kautta käyttöä varten tämän keksinnön kaavan I

mukaista yhdistettä voidaan antaa esimerkiksi tablettien tai kapselien muodossa tai vesipohjaisena liuoksena tai suspensiona. Suun kautta otettavien tablettien tapauksessa tavallisesti käytettävät kantajat sisältävät laktoosin ja 15 maissitärkkelyksen, ja voiteluaineita, kuten magnesium-stearaattia, lisätään tavallisesti. Suun kautta otettavassa kapselimuodossa käyttökelpoisia laimentimia ovat laktoosi ja kuivattu maissitärkkelys. Kun suun kautta antoa varten tarvitaan vesipohjaisia suspensioita, aktiivinen 20 aine yhdistetään emulsifioivien ja suspendoivien aineiden kanssa. Jos halutaan, tiettyjä makeutus- ja/tai makuaineita voidaan lisätä. Lihaksen sisäistä, vatsakalvon sisäistä, ihon alaista ja laskimon sisäistä käyttöä varten aktiivisesta aineesta valmistetaan tavallisesti steriilit 25 liuokset ja liuosten pH:n pitäisi olla sopivasti säädetty ja puskuroitu. Laskimon sisäistä käyttöä varten liuottei-den kokonaiskonsentraatiot pitää säätää niin, että valmiste on isotoninen.

Kun kaavan I mukaista yhdistettä tai sen suolaa 30 käytetään ihmiskohteelle, päivittäisen annoksen määrittää tavallisesti hoitava lääkäri. Lisäksi annos vaihtelee yk-sittäisen potilaan iän, painon ja responssin mukaan, kuin myös potilaan oireiden vakavuuden ja tietyn annetun yhdisteen vahvuuden mukaan. Kuitenkin annettaessa äkillinen 35 annos kivun lieventämiseksi, tehokkaan kivuntuntoa lievit- 26 106459 tävän responssin aikaan saava annos useimmissa tapauksissa on noin 5 mg - 500 mg otettuna tarvittaessa (esim. joka 4. - 24. tunti). Jatkuvaa antoa varten kivun ja tulehduksen lieventämiseksi (hoitamiseksi), IL-l:n biosynteesin 5 inhiboimiseksi ja/tai prostaglandiini H2-syntaasin in-hiboimiseksi tehokas annos useimmissa tapauksissa on 5 mg - 1,0 g per vuorokausi, ja suositeltavasti 50 mg -500 mg per vuorokausi, yksittäisinä tai jaettuina annoksina. Toisaalta joissain tapauksissa voi olla välttämätön-10 tä käyttää annoksia, jotka ovat näiden rajojen ulkopuolella .

Seuraavat esimerkit kuvaavat tätä keksintöä eikä niitä pidä käsittää sen piiriä millään tavalla rajoittaviksi .

15 ESIMERKKI 1 4-metwlisulf inwli-2-tiofeenikarbokswlihappo

Sekoitettu liuos, jossa oli 2,46 g (14,1 mmol) 4-metyylitio-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu kuten on kuvattu alla olevassa esimerkissä 28) 150 ml:ssa 20 dikloorimetaania ja 10 ml metanolia, jäähdytettiin jäähau-teen lämpötilaan. Jäähdytettyyn reaktioliuokseen lisättiin hitaasti 120 ml dikloorimetaaniliuosta, jossa oli 2,82 g (13,9 mmol) m-klooriperoksibentsohappoa (teknillinen laatu, 80-85 %) . Yhden tunnin kuluttua reaktio oli oleelli-v 25 sesti mennyt loppuun muodostaen värittömän saostuman.

Saostuma suodatettiin ja kuivattiin saaden 1,18 g (6,20 mmol) haluttua yhdistettä värittömänä kiinteänä aineena, sp. 188 - 190 °C. Konsentroitu emoliuos kromatografoitiin (silikageeli) saaden 0,83 g (4,36 mmol) lisää haluttua 4-30 metyylisulfinyyli-2-tiofeenikarboksyylihappoa, kokonais saanto 75 % (10,56 mmol).

Analyysi: Laskettu C6H603S2: lie: C, 37,88; H, 3,18 %. Löydetty: C, 37,89; H, 3,18 %. EIMS (m/z): 190 (M+, 45 %) ja 175 (M+-CH3) . 1HNMR (DMS0-d6) delta, 13,4 (1H, vaihtuva), 35 8,27 (1H, d, J = 1,5 Hz), 7,96 (1H, d, J = 1,5 Hz) ja 2,86 27 106459 (3H, s). 13CNMR (DMSO-d6) delta 162,1, 146,4, 137,2, 131,7, 128,9 ja 42,2; ir (kaliumbromidi): 3420, 2550, 1705, 1245, 1015 cm"1.

ESIMERKKI 2 5 5- (N-metwliaminosulfonwli) -2-tiofeenikarbokswli- happo

Litiumdi-isopropyyliamidi valmistettiin lisäämällä hitaasti 17,5 ml (43,8 mmol) 2,5 M n-butyylilitiumia hek-saaneissa jäähdytettyyn (2-propanoli/kuivajää) di-isopro-10 pyyliamiinin (7,0 ml, 50,0 mmol) tetrahydrofuraaniliuok-seen (200 ml) pitäen reaktiolämpötila alle -60 °C:ssa. 5 minuutin kuluttua reaktioseos lämmitettiin huoneenlämpötilaan 30 minuutiksi ja sitten jäähdytettiin uudelleen alle -70 °C:seen. Lisättiin hitaasti 100 ml tetrahydrofuraani-15 liuosta, jossa oli 3,54 g (20,0 mmol) 2-(N-metyyliamino-sulfonyyli)tiofeenia (valmistettu Slocum, D.W. et ai., JOC

38., 4189 (1973) kuvaaman menetelmän mukaisesti) , säätäen reaktiolämpötila alle -70 °C:seen. Kun kaikki oli lisätty, reaktiota sekoitettiin 30 minuuttia ja sitten kuplitettiin 20 ylimäärä hiilidioksidia liuoksen läpi. Sitten liuos lämmitettiin 5 °C:seen ja reaktio lopetettiin lisäämällä 50 ml 1 N natriumhydroksidia. Vesipohjaiseen tetrahydrofuraani-liuokseen lisättiin 300 ml annos dietyylieetteriä ja faasit erotettiin erotussuppilossa. Orgaaninen kerros uutet-·, 25 tiin 50 ml :11a 1 N natriumhydroksidia. Molemmat emäksiset vesipohjaiset liuokset yhdistettiin, pestiin 50 ml :11a dietyylieetteriä ja tehtiin happamaksi konsentroidulla suolahapolla. Hapan vesipohjainen seos uutettiin dietyyli-eetterillä (2 x 100 ml). Eetteriliuos pestiin suolavedel-30 lä, kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä, suodatettiin ja konsentroitiin tyhjiössä saaden 3,38 g (15,3 mmol) halut-tua tiofeenikarboksyylihappoa värittömänä kiinteänä aineena, sp. 145 - 148 °C. Kokonaissaanto oli 76 %.

Analyysi: Laskettu C6H7N04S2:lle: C, 32,57; H, 3,19;

35 N, 6,33 %. Löydetty: C, 32,43; H, 3,08; N, 6,30 %. EIMS

28 106459 (m/z) : 221 (M\ emäs), 191 (M+-NHMe, 98 %) , 157 (tuntematon, 95 %) , 127 (tuntematon, 45 %) ja 115 (tuntematon, 73 %) . 1HNMR {DMSO-d6) delta, 7,92 (1H, vaihtuva), 7,74 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,58 (1H, d, J = 4,0 Hz) ja 2,51 (3H, 5 d, J = 5,2 Hz); ir (kaliumbromidi) : 3440 br, 3000 br, 1680, 1170 cm'1.

ESIMERKKI 3 5-iodi-2-tiofeenikarboksvylihappo Otsikon yhdisteen ovat kuvanneet Schick, J.W. et 10 ai., J. Am. Chem. Soc. 70: 286 (1948) ja se valmistettiin seuraavan menetelmän mukaisesti. 25 ml tilavuus (62,5 mmol) 2,5 M heksaaniliuoksessa olevaa n-butyylilitiumia lisättiin hitaasti ruiskulla jäähdytettyyn (kuivajää/2-propanoli) 100 ml:n tetrahydrofuraaniliuokseen, jossa oli 15 9,0 ml (64,2 mmol) di-isopropyyliamiinia. Seos pidettiin alle -60 °C:ssa n-butyylilitiumin lisäyksen aikana. Lisäyksen jälkeen jäähdytyshaude poistettiin ja seoksen annettiin saavuttaa huoneenlämpötila (22 °C) ja sitten jäähdytettiin uudelleen alle -60 °C:seen. Jäähdytettyyn reaktio-20 astiaan lisättiin hitaasti 3,2 g (25,0 mmol) 100 ml:aan tetrahydrofuraania liuotettua 2-tiofeenikarboksyylihappoa. 30 minuutin kuluttua siitä, kun kaikki 2-tiofeenikarbok-syylihappo oli lisätty, kondensoitiin reaktioon noin 17,2 g (87,8 mmol) joditrifluorimetaania. 5 minuutin ku-·. 25 luttua jäähdytyshaude poistettiin ja reaktio lämmitettiin 0 °C:seen ja reaktio lopetettiin 50 ml:11a vettä. Emäksinen vesipohjainen liuos pestiin 500 ml :11a dietyylieette-. riä. Eetteriliuos uutettiin 50 ml:11a 1 N natriumhydroksi- dia ja kaksi vesipohjaista liuosta yhdistettiin ja pestiin 30 eetterillä. Emäksinen liuos tehtiin happamaksi ja uutet-. tiin kolme kertaa 100 ml:11a dietyylieetteriä. Orgaanisen liuoksen kuivatus vedettömällä magnesiumsulfaatilla, jota seurasi suodatus ja konsentrointi, antoi raa'an kiinteän tuotteen. Osittainen puhdistus suoritettiin kiinteän tuot-35 teen uudelleen saostamisella kuumasta vesipohjaisesta eta- 106459 nolista saaden 3,79 g hiukan epäpuhdasta haluttua tuotetta tumman punaisen kiinteän aineen ja keltaisten kiteiden seoksena. Kiinteän seoksen uudelleen kiteytys antoi 2,18 g (8,58 mmol, 34 %:n saanto) puhdasta otsikon yhdistettä 5 vaalean keltaisina neulamaisina kiteinä, sp. 132-134 °C (heksaanit).

Analyysi: Laskettu C5H3I02S: lie: C, 23,64; H, 1,19 %. Löydetty: C, 23,86; H, 1,10 %. EIMS (m/z) : 254 (M\ emäs), 237 (M+-OH, 79 %) , 209 (M+-C02H, 5 %) , 127 (M+-I, 10 18 %) ja 82 (C4H2S, 36 %) ; 1HNMR (CDC13) delta, 7,50 (1H, d, J = 3,9 Hz) ja 7,29 (1H, d, J = 3,9 Hz); ir (CHC13) : 2977 br, 2565, 1679 ja 1410 cm’1.

ESIMERKKI 4 5- ( (N.N-dimetwliamino) karbonyvli)-2-tiofeeni-15 karboksialdehvdi

Liuokseen, jossa oli 5-formyyli-2-tiofeenikarbok-syylihappoa (valmistettu Carpenter, A.J. et ai., Tetrahedron 41.: 3808 (1985) kuvaaman menetelmän mukaisesti) (2,75 g, 17,61 mmol) 75 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisät-20 tiin 1,11-karbonyylidi-imidatsolia (3,71 g, 22,88 mmol), seosta sekoitettiin argonin alla 2,5 tuntia ja käsiteltiin ylimäärällä kaasumaista dimetyyliamiinia. Liuos konsentroitiin tyhjiössä öljyksi, joka liuotettiin etyyliasetaattiin (100 ml) ja uutettiin 1 N suolahapolla (2 x 50 ·, 25 ml) ja sen jälkeen 5 % natriumbikarbonaatilla (2 x 50 ml) .

Kukin vesipohjaisista kerroksista pestiin sen jälkeen etyyliasetaatilla (2 x 50 ml) ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin (magnesiumsulfaatti). Konsentrointi tyhjiössä antoi vaalen keltaisen kiinteän aineen (2,42 g, 30 75 %) . EIMS (m/z) : 183 (M+, 82 %) , 154 (M+-CH0, 7 %) , 139 (M+-(CH3)2N, emäs) ja 111 (M+- (CH3) 2NC0, 59 %) ; XHNMR (CDC13) delta, 9,91 (1H, s), 7,67 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,35 (1H, d, J = 4,0 Hz), 3,13 (6H, br s). Tätä materiaalia käytettiin suoraan ilman lisäpuhdistusta.

35 30 1 0 6 4 5 9 ESIMERKKI 5 5- ((N.N-dimetwliamino) karbonwli) -2-tiofeeni-karbokswlihappo 2,39 g:n (13,04 mmol) osa raa1asta 5-((N,N-dimetyy-5 liamino)karbonyyli)-2-tiofeenikarboksialdehydistä lisättiin sekoitettuun hopeaoksidisuspensioon, joka oli valmistettu lisäämällä 2,29 g (57,13 mmol) natriumhydroksidia 5,85 g:aan (34,44 mmol) hopeanitraattia 100 mlrssa vettä. Kun oli sekoitettu ympäröivässä lämpötilassa 15 minuuttia 10 ja suodatettu piimaatyynyn läpi, suodos tehtiin happamaksi pH 12:sta pH 2:een konsentroidulla suolahapolla ja uutettiin etyyliasetaatilla. Uutokset kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja konsentroitiin tyhjiössä saaden valkoista kiinteää ainetta (2,01 g, 77 %) . Analyyttinen näyte saatiin 15 trituroimalla lämpimällä etyyliasetaatilla, sp. 158 - 159 °C.

Analyysi: Laskettu CBH9N03S:lie: C, 48,23; H, 4,55; N, 7,03 %. Löydetty: C, 48,30; H, 4,42; N, 6,79 %. EIMS (m/z) : 199 (M\ 68%), 155 (M+-(CH3)2N, emäs), 111 (M*-20 (CH3)2NCO, 44 %) ; XHNMR (DMSO-d6) delta, 7,66 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,46 (1H, d, J = 4,0 Hz), 3,09 (6H, s); ir (kali-umbromidi) : 3430, 1710, 1594, 1246 cm'1.

ESIMERKKI 6 4- ( (N.N-dimetwliamino) karbonwli) -2-tiofeeni-·, 25 karboksialdehvdi

Liuokseen, jossa oli 2-formyyli-4-tiofeenikarbok-syylihappoa (valmistettu Gronowitz, S. et ai., Arkiv. for Kemi. 21: 265 (1963) kuvaaman menetelmän mukaisesti) (1,24 g, 7,94 mmol) 50 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisät-30 tiin 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (1,80 g, 11,10 mmol), . liuosta sekoitettiin kuivan argonin alla 1,5 tuntia ja käsiteltiin ylimäärällä kaasumaista dimetyyliamiinia. Liuos konsentroitiin tyhjiössä öljyksi, joka liuotettiin etyyliasetaattiin (60 ml) ja uutettiin 1 N suolahapolla (1 35 x 30 ml) ja sen jälkeen 5 % natriumbikarbonaatilla (1 x 30 ml). Kukin vesipohjaisista uutoksista pestiin sen jälkeen 31 106459 etyyliasetaatilla (2 x 50 ml) ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin (magnesiumsulfaatti). Konsentrointi tyhjiössä antoi keltaisenruskean kiinteän aineen (1,15 g, 79 %) . E IMS (m/z) : 183 (M+, 31 %) , 155 (M+-CO, 38 %) , 139 5 (M+-(CH3)2N, emäs) ja 111 (M+- (CH3) 2NCO, 25 %) ; 1HNMR (DMSO- d6) delta, 9,89 (1H, d, J = 1,4 Hz), 7,89 (1H, dd, J = 1,5, 1,4 Hz), 7,86 (1H, d, J = 1,5 Hz), 3,08 (6H, s). Tätä materiaalia käytettiin suoraan ilman lisäpuhdistusta.

ESIMERKKI 7 10 4-((N.N-dimetvyliamino)karbonvvli)-2-tiofeeni- karboksvvlihappo 1,12 g:n (6,11 mmol) osa raa'asta 4-( (N,N-dimetyy-liamino)karbonyyli)-2-tiofeenikarboksialdehydistä lisättiin sekoitettuun hopeaoksidisuspensioon, joka oli valmis-15 tettu lisäämällä 1,08 g (26,90 mmol) natriumhydroksidia 2,74 g:aan (16,14 mmol) hopeanitraattia 40 ml:ssa vettä. Kun oli sekoitettu ympäröivässä lämpötilassa 15 minuuttia, seos suodatettiin piimaatyynyn läpi, tehtiin happamaksi pH 12:sta pH 2:een konsentroidulla suolahapolla ja kyllästet-20 tiin kiinteällä natriumkloridilla. Kun oli uutettu etyyliasetaatilla (3 x 75 ml) kuivatut (magnesiumsulfaatti) uutokset konsentroitiin tyhjiössä vaalean keltaiseksi kiteiseksi kiinteäksi aineeksi (1,10 g, 90 %).. Analyyttinen näyte saatiin trituroimalla lämpimällä etyyliasetaatilla, , 25 sp. 112 - 114 °C.

Analyysi: Laskettu C8H9N03S:lie: C, 48,23; H, 4,55; N, 7,03 %, Löydetty: C, 48,07; H, 4,58; N, 6,86 %. EIMS (m/z): 199 (M\ 26 %) , 181 (M°-H20, 7 %) , 155 M+-(CH3)2N, emäs); XHNMR (DMSO-d6) delta, 8,09 (1H, d, J = 1,8 Hz), 30 7,74 (1H, d, J = 1,8 Hz), 2,98 (6H, d, J = 13,0 Hz); ir (kaliumbromidi): 3388, 1706, 1594, 1250, 1186 cm·1.

* ' ESIMERKKI 8

Metwli-2-formwli-4-tiofeenikarboksvlaatti Otsikon yhdisteen ovat kuvanneet Gronowitz, S. et 35 ai., Arkiv. for Kemi. 21: 265 (1963) ja se valmistettiin 32 106459 seuraavan menetelmän mukaisesti· Metyylijodidia (1,32 g, 9,30 mmol) lisättiin sekoitettuun suspensioon, jossa oli 2-formyyli-4-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu Grono-witz, S. et ai., Arkiv. for Kemi. 21.: 265 (1963) kuvaaman 5 menetelmän mukaisesti)(1,21 g, 7,75 mmol) ja natriumkarbonaattia (2,87 g, 27,12 mmol) 40 ml:ssa N,N-dimetyyli-formamidia. Kun oli sekoitettu yli yön huoneenlämpötilassa, seos kaadettiin veteen (200 ml) , kyllästettiin kiinteällä natriumkloridilla ja uutettiin etyyliasetaatilla.

10 Yhdistetyt uutokset pestiin suolavedellä, kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja konsentroitiin tyhjiössä vaalen keltaiseksi kiinteäksi aineeksi (1,20 g, 91 %) , sp. 110 -112 °C. E IMS (m/z) : 170 (M\ 84 %) , 139 (M+-CH30, emäs), 111 (M+-CH302C, 29 %) ; 1HNMR (CDC13) delta, 9,90 (1H, d, 15 1,5 Hz), 8,41 (1H, s), 8,13 (1H, d, J = 1,5 Hz), 3,88 (3H, s) .

ESIMERKKI 9 4-metoksikarbonyyli-2-tiofeenikarbokswlihappo Sekoitettua metyyli-2-formyyli-4-tiofeenikarboksy-20 laattiliuosta (823 mg, 4,85 mmol) 50 ml:ssa asetonia käsiteltiin tipoittain Jonesin reagenssilla (5 ml). Kun lisäys oli täydellinen, seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 30 minuuttia, ylimäärä hapetinta hajotettiin isopro-panolilla ja seos suodatettiin piimään läpi. Asetoni pois-25 tettiin tyhjiössä, jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin (30 ml) ja liuos kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä. Kon-sentrointi tyhjiössä antoi vaikeahkon kiinteän aineen (880 mg, 98 %) . Analyyttinen näyte saatiin trituroimalla pienellä määrällä etyyliasetaattia, sp. 141 - 143 °C.

30 Analyysi: Laskettu C7H604S:lle: C, 45,15; H, 3,25 %.

Löydetty: C, 45,09; H, 3,14 %. EIMS (m/z): 186 (M\ 42 %) , 155 (M+-CH30, emäs); 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,59 (1H, d, J = 1,2 Hz), 7,91 (1H, d, J = 1,2 Hz), 3,81 (3H, s); ir (ka- liumbromidi) : 3419, 1706, 1681 cm*1.

35 33 106459 ESIMERKKI 10

Metwli-5-formwli-2-tiofeenikarboksvlaatti Otsikon yhdisteen ovat kuvanneet Gronowitz, S. et ai., Arkiv. for Kemi. 21: 265 (1963) ja se valmistettiin 5 seuraavan menetelmän mukaisesti. Metyylijodidia (4, 36 g, 30,74 mmol) lisättiin sekoitettuun suspensioon, jossa oli 5-formyyli-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu

Carpenter, A.J. et ai., Tetrahedron 41: 3808 (1985) kuvaaman menetelmän mukaisesti) (4,00 g, 25,61 mmol) ja natrium-10 karbonaattia (9,50 g, 89,65 mmol) 75 ml:ssa N,N-dimetyyli-formamidia. Kun oli sekoitettu yön yli huoneenlämpötilassa, seos kaadettiin veteen (350 ml), kyllästettiin kiinteällä natriumkloridilla ja uutettiin etyyliasetaatilla. Yhdistetyt uutokset pestiin suolavedellä, kuivattiin (mag-15 nesiumsulfaatti) ja konsentroitiin tyhjiössä harmaaksi kiinteäksi aineeksi (3,83 g, 88 %) , sp. 85-87 °C. EIMS (m/z) : 170 (M*, 95 %) , 139 (M+-CH30, emäs), 111 (M+-CH302C, 64 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,94 (1H, s), 7,81 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,71 (1H, d, J - 3,9 Hz), 3,91 (3H, s).

20 ESIMERKKI 11 5-metoksikarbonwli-2-tiofeenikarbokswlihappo Otsikon yhdisteen ovat kuvanneet Benseker, R.A. et ai., J.O.C. 38.: 3660 (1973) ja Englannin patentissa 705950 ja se valmistettiin seuraavan menetelmän mukaisesti. Se-·, 25 koitettua liuosta, jossa oli metyyli-5-formyyli-2-tiofee- nikarboksylaattia (2,00 g, 11,75 mmol) 100 ml:ssa asetonia, käsiteltiin tipoittain Jonesin reagenssilla (9 ml) . Kun lisäys oli täydellinen, seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa yksi tunti, ylimäärä hapetinta hajotettiin 30 isopropanolilla ja seos suodatettiin piimään läpi. Asetoni poistettiin tyhjiössä, jäännös liuotettiin etyyliasetaat-tiin (75 ml) ja liuos kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä. Suodatus ja konsentrointi antoi keltaisen kiinteän aineen (1,60 g, 73 %). Analyyttinen näyte saatiin trituroimalla 35 lämpimällä etyyliasetaatilla, sp. 186 - 189 °C.

t 34 106459

Analyysi: Laskettu C7H604S:lle: C, 45,15; H, 3,25 %. Löydetty: C, 45,12 %; H, 3,09 %. EIMS (m/z) : 186 (M+, 70 %) , 169 (NT-OH, 7 %) , 155 (M+-CH30, emäs) ; "HNMR (DMSO-dg) delta, 7,78 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,72 (1H, d, J = 5 4,0 Hz), 3,85 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3416, 1712, 1666, 1258 cm'1.

ESIMERKKI 12 5-metoks ikarbonvvli-2-1 iofeenikarboksvvlihappohvdrats idi Sekoitettua suspensiota, jossa oli 5-metoksikarbo-10 nyyli-2-tiofeenikarboksyylihappoa (1,86 g, 10,0 mmol) 20 ml:ssa tionyylikloridia, takaisinvirtautettiin kaksi tuntia. Liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja konsentroitiin tyhjiössä lähes värittömäksi öljyksi, joka kiteytyi tyhjiössä. Tämä kiinteä aine liuotettiin sitten 25 ml:aan 15 kloroformia ja lisättiin tipoittain jäähdytettyyn (5 °C) liuokseen, jossa oli vedetöntä hydratsiinia (800 mg, 25,0 mmol) 25 ml:ssa kloroformia, argonin alla. Kun lisäys oli täydellinen, seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa yksi tunti ja sitten haihdutettiin kuivaksi tyhjiössä. Jäljelle 20 jäänyt kiinteä aine suspendoitiin 25 ml:aan vettä, sekoitettiin 15 minuuttia ja suodatettiin saaden vaikeahkoa kiinteää ainetta (1,79 g, 90 %). Analyyttinen näyte valmistettiin kiteyttämällä uudestaan etanolista, sp. 198 -200 °C.

25 Analyysi: Laskettu C7H8N203S:lle: C, 41,99; H, 4,03;

N, 13,99 %. Löydetty: C, 41,88; H, 3,91; N, 13,86 %. EIMS (m/z): 200 (M+, 26 %) , 169 (M+-CH30 tai N2H3, emäs); 1HNMR

(DMSO-d6) delta, 10,05 (1H, br s), 7,77 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,71 (1H, d, J = 3,9 Hz), 4,56 (2H, br s), 3,82 30 (3H, s); ir (kaliumbromidi): 3319, 3285, 1723, 1618, 1264, 746 cm'1.

35 106459 ESIMERKKI 13

Metwli-5- (5-metwli-l. 3.4-oksadiatsol-2-yvli) -2-tio- feenikarboksvlaatti

Sekoitettua suspensiota, jossa oli 5-metoksikarbo-5 nyyli-2-tiofeenikarboksyylihappohydratsidia (548 mg, 2,74 mmol) ja etyyliasetimidaattivetykloridia (372 mg, 3,01 mmol) 10 ml:ssa pyridiiniä, takaisinvirtautettiin 4 tuntia, jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja haihdutettiin tyhjiössä. Jäljelle jäänyt öljyinen kiinteä aine liuotet-10 tiin etyyliasetaattiin ja pestiin vedellä, 1 N suolahapolla ja 5 % natriumbikarbonaatilla. Etyyliasetaatti kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin tyhjiössä vaalean ruskeankeltaiseksi kiinteäksi aineeksi (242 mg, 39 %), sp. 142 - 145 °C. Tätä materiaalia käytettiin suo-15 raan ilman lisäpuhdistusta. Tarkka massa: 224,0253, Laskettu: 224,0256; EIMS (m/z) : 224 (M\ emäs), 193 (M+-CH30, 33 %) , 169 (CvH503S, 83 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 7,88 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,80 (1H, d, J = 3,9 Hz), 3,87 (3H, s), 2,58 (3H, s); ir (kaliumbromidi): 1705, 1571, 1291, 1101, 20 751 cm'1.

ESIMERKKI 14 5- (5-metwli-1.3.4-oksadiatsol-2-wli) -2-tio-feenikarboksvvlihappo

Seosta, jossa oli metyyli-5-(5-metyyli-l,3,4-oksa-< 25 diatsol-2-yyli)-2-tiofeenikarboksylaattia (100 mg, 0,45 mmol) 3 mltssa 2 N natriumhydroksia, laimennettiin 1 ml:11a metanolia ja sekoitettiin huoneenlämpötilassa 2 tuntia. Liuos suodatettiin vähäisten liukenemattomien jäännösten poistamiseksi ja tehtiin happamaksi pH 3:een 30 konsentroidulla suolahapolla. Saostuma kerättiin ja ilma- kuivattiin saaden vaalean keltainen kiinteä aine (67 mg, 1 ' 71 %), sp. 281 - 284 °C.

Analyysi: Laskettu C8H6N203S: lie: C, 45,70; H, 2,88; N, 13,33 %. Löydetty: C, 45,81; H, 2,81; N, 13,26 %. EIMS 35 (m/z) : 210 (M+, emäs) , 193 (M+-OH, 3 %) , 168 (tuntematon, 36 106459 8 %) , 155 (C6H303S, 56 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delat, 7,79 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,77 (1H, d, J = 3,9 Hz), 2,57 (3H, s)/ ir (kaliumbromidi) : 3443, 1693, 1599, 1574, 1264, 744 cm'1.

ESIMERKKI 15 5 Metwli-4-asetwli-2-tiofeenikarboksvlaat ti

Metyylijodidia (783 mg, 5,51 mmol) lisättiin sekoitettuun suspensioon, jossa oli 4-asetyyli-2-tiofeenikar-boksyylihappoa (valmistettu Satonaka, H., Bull. Chem. Soc. Japan j>6: 2463 (1983) kuvaaman menetelmän mukaisesti) (782 10 mg, 4,59 mmol) ja natriumkarbonaattia (1,70 g, 16,08 mmol) 25 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia. Kun oli sekoitettu yön yli huoneenlämpötilassa, seos kaadettiin veteen (125 ml), kyllästettiin kiinteällä natriumkloridilla ja uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 50 ml) . Yhdistetyt uutokset pestiin 15 suolavedellä, kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja konsentroitiin tyhjiössä vaikeahkoksi kiinteäksi aineeksi (761 mg, 90 %), sp. 94 - 96 °C. EIMS (m/z) : 184 (M*, 74 %) , 169 (M+-CH3, emäs), 153 (M+-CH30, 51 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,17 (1H, d, J = 1,5 Hz), 8,13 (1H, d, J = 1,5 Hz), 20 3,88 (3H, S) , 2,51 (3H, s) .

ESIMERKKI 16

Metwli-4-bromiasetwli-2-tiofeenikarboksylaatti

Seuraten menetelmää, jonka ovat kuvanneet Japan Kokai Tokkyo Koho JP 60 11,487 CA 103: 22580m (1985), li-·, 25 sättiin liuos, jossa oli bromia (4,29 g, 26,87 mmol) 40 ml:ssa kloroformia, tipoittain sekoitettuun liuokseen, jossa oli metyyli-4-asetyyli-2-tiofeenikarboksylaattia (4,95 g, 26,87 mmol), valmistettu esimerkin 15 mukaisesti, 150 ml:ssa kloroformia sisältäen neljä tippaa 50 % (v/v) 30 48 % vetybromihappoa/jääetikkahappoa. Kun oli pidetty 10 minuuttia 40 °C:ssa, liuos jäähdytettiin huoneenlämpöti-laan, konsentroitiin tyhjiössä ja jäännös trituroitiin metanolilla (25 ml) . Suodatus antoi vaikeahkon kiinteän aineen (4,96 g, 63 %) , sp. 112 - 114 °C. EIMS (m/z): 35 264/262 (M+, 11 %) , 233/231 (M+-CH30, 11 %) , 171/169 (M*- „ 106459 37 CH2Br, emäs); 1HNMR (CDC13) delta, 8,31 (1H, d, J = 1,5 Hz), 8,17 (1H, d, J = 1,5 Hz), 4,29 (2H, s), 3,90 (3H, s).

ESIMERKKI 17

Metwli-4- (2-metwlitiatsol-4-wli) -2-tiofeeni-5 karboksvlaattimonovetvbromidi

Liuosta, jossa oli metyyli-4-bromiasetyyli-2-tio-feenikarboksylaattia (398 mg, 1,51 mmol), valmistettu esimerkin 16 mukaisesti, ja tioasetamidia (125 mg, 1,66 mmol) 15 ml:ssa asetonia, takaisinvirtautettiin 2 tuntia. Seos 10 jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, suodatettiin ja jäännös kuivattiin tyhjiössä saaden valkoista kiinteää ainetta (375 mg, 77 %) , sp. 224 - 225 °C.

Analyysi: Laskettu C10H9NO2S2.HBr:lle: C, 37,50; H, 3,15; N, 4,36 %. Löydetty: C, 37,53; H, 3,09; N, 4,28 %.

15 EIMS (m/z) : 239 (M\ emäs), 208 (M+-CH30, 65 %) , 198 (M*- C2H3N, 76 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,25 (1H, d, J = 1,5 Hz), 8,22 (1H, d, J = 1,5 Hz), 7,98 (1H, s), 5,98 (vaihtuva), 3,82 (3H, s), 2,68 (3H, s); ir (kaliumbromi- di) : 3091, 1703, 1285 cm'1.

20 ESIMERKKI 18 4- (2-metwlitiatsol-4-wli) -2-tiofeenikarboksvvlihappo Seosta, jossa oli metyyli-4-(2-metyylitiatsol-4-yyli)-2-tiofeenikarboksylaattimonovetybromidia (3,20 g, 10,0 mmol), valmistettu esimerkin 17 mukaisesti, 50 ml:ssa 25 2 N natriumhydroksidia, laimennettiin 15 ml:11a metanolia ja takaisinvirtautettiin 1 tunti. Metanoli poistettiin tyhjiössä ja jäljelle jäänyt vesipohjainen liuos tehtiin happamaksi pH 3:een konsentroidulla suolahapolla. Seos uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 50 ml) ja kuivatut (mag-30 nesiumsulfaatti) uutokset konsentroitiin valkoiseksi kiinteäksi aineeksi (2,12 g, 94 %). Analyyttinen näyte saatiin trituroimalla lämpimällä etyyliasetaatilla, sp. 195 -197 °C.

Analyysi: Laskettu C9H7N02S2:lle: C, 47,98; H, 3,13; 35 N, 6,22 %, Löydetty: C, 47,84; H, 3,01; N, 6,14 %. EIMS

• i 38 1 0 6 4 5 9 (m/z) : 225 (M\ emäs), 208 (M+-OH, 1 %) , 184 (M+-C2H3N, 90 %) ; ir (kaliumbromidi) : 3103, 1676, 1284 cm'1.

ESIMERKKI 19

Metwli-5-formwli-2-tiofeenikarboksvlaattioksiimi 5 Liuosta, jossa oli metyyli-5-formyyli-2-tiofeeni- karboksylaattia (6,26 g, 36,78 mmol), valmistettu esimerkin 10 mukaisesti, hydroksyyliamiinivetykloridia (3,07 g, 44,14 mmol) ja pyridiiniä (3,49 g, 44,14 mmol) 200 mltssa etanolia, takaisinvirtautettiin 2 tuntia. Etanoli poistet-10 tiin tyhjiössä, jäännös liuotettiin eetteriin ja pestiin vedellä. Orgaaninen kerros kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin keltaiseksi kiinteäksi aineeksi. Tritu-rointi pienellä määrällä eetteriä antoi otsikon yhdisteen valkoisena kiinteänä aineena (4,93 g, 72 %) , sp. 164 -15 167 °C. Oksiimi Z:E-suhde: (82:18).

Analyysi: Laskettu C7H7N03S: lie: C, 45,39; H, 3,81; N, 7,56 %. Löydetty: C, 45,41; H, 3,69; N, 7,48 %. EIMS (m/z): 185 (M*, 97 %) , 154 (M+-CH30, emäs); 1HNMR (DMSO-d6) delta, Z-isomeeri: 12,52 (1H, br s), 7,99 (1H, s), 7,77 20 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,50 (1H, d, J = 4,0 Hz), 3,83 (3H, s); E-isomeeri: 11,66 (1H, br s), 8,38 (1H, s), 7,74 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,34 (1H, d, J = 4,0 Hz), 3,82 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3400, 1649, 918 cm'1.

ESIMERKKI 20 . 25 Me tvvli-5-svano-2-tiofeenikarboksvlaa11 i

Otsikon yhdisteen ovat kuvanneet Decroix, B. et ai., J. Chem. Res. (M), 1848 (1978) ja se valmistettiin seuraavan menetelmän mukaisesti. Sekoitettua metyyli-5-formyyli-2-tiofeenikarboksylaattioksiimiseosta (4,87 g, 30 26,29 mmol), valmistettu esimerkin 19 mukaisesti, takai sinvirtautettiin yli yön 60 ml:ssa etikkahappoanhydridiä. Liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, kaadettiin 400 ml:aan vettä ja ravisteltiin voimakkaasti. Seos uutettiin eetterillä (3 x 100 ml) ja uutokset pestiin sen jälkeen 35 10 % kaliumhydroksidilla (3 x 50 ml). Yhdistetyt orgaani- • · 39 106459 set kerrokset kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja konsentroitiin vaikeahkoksi kiinteäksi aineeksi (3,50 g, 80 %) , sp. 76 - 78 °C. EIMS (m/z) : 167 (M\ 34 %) ja 136 (M+-CH30, emäs); XHNMR (DMSO-d6) delta, 8,03 (1H, d, J -5 4,2 Hz), 7,88 (1H, d, J = 4,2 Hz), 3,87 (3H, s); ir (ka- liumbromidi) : 2228, 1726 cm'1.

ESIMERKKI 21

Metyyli-5-(N-hvdroksi)karboksi-imidiamido-2-tio-feenikarboksvlaatti 10 Seosta, jossa oli metyyli-5-syano-2-tiofeenikarbok- sylaattia (901 mg, 5,39 mmol), valmistettu esimerkin 20 mukaisesti, hydroksyyliamiinivetykloridia (412 mg, 5,93 mmol) ja natriumasetaattia (553 mg, 6,74 mmol) 25 ml:ssa 5:1-suhteisessa etanoli-vesi-liuoksessa, takaisinvir-15 tautettiin 45 minuuttia. Etanoli poistettiin tyhjiössä ja kiteinen jäännös kerättiin suodattamalla. Lisämateriaali kerättiin jäähdytetystä suodoksesta saaden lopulta 932 mg (86 %) vaalean keltaista kiteistä kiinteää ainetta, sp. 144 - 146 °C.

20 Analyysi: Laskettu C7H8N203S: lie: C, 41,99; H, 4,03; N, 13,99 %. Löydetty: C, 42,24; H, 3,91; N, 13,59 %. EIMS (m/z): 200 (M\ emäs), 185 (M+-CH3, 83 %) , 169 (M+-CH30, 60 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,97 (1H, s), 7,72 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,51 (1H, d, J = 4,0 Hz), 6,11 (2H, br s), 25 3,80 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3491, 1725 ja 1636 cm'1.

ESIMERKKI 22

Metwli-5-(5-metvvli-l.2.4-oksadiatsol-3-yvli)-2-tio- feenikarboksvlaatti

Seosta, jossa oli metyyli-5-(N-hydroksi)karboksi-30 imidiamido-2-tiofeenikarboksylaattia (734 mg, 3,67 mmol), valmistettu esimerkin 21 mukaisesti, ja etikkahappoan- « hydridiä (1,12 g, 11,0 mmol) 25 ml:ssa tolueenia, takai-sinvirtautettiin 24 tuntia. Liuotin poistettiin tyhjiössä ja jäännös trituroitiin pienellä määrällä tolueenia saaden 35 vaikeahkoa kiinteää ainetta (547 mg, 67 %) , sp. 134 - •.

40 1 0 6 4 5 9 136 °C. E IMS (m/z) : 224 (M\ 99 %) , 193 (M+-CH30, emäs) , 183 (M+-C2H3N, 58 %) , 152 (C6H2N02S, 89 %) ; 1HNMR (DMSO-ds) delta, 7,77 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,69 (1H, d, J = 4,0 Hz), 3,89 (3H), 2,64 (3H, s); ir (kaliumbromidi): 1720, 1597 ja 887 5 cm*1. Tätä materiaalia käytettiin suoraan ilman lisäpuhdis- tusta.

ESIMERKKI 23 5- (5-metwli-l. 2,4-oksadiatsol-3-wli) -2-tio-feenikarbokswlihapoo 10 Seosta, jossa oli metyyli-5-(5-metyyli-l,2,4-oksa- diatsol-3-yyli)-2-tiofeenikarboksylaattia (86 mg, 0,38 mmol), valmistettu esimerkin 22 mukaisesti, 3 ml:ssa 2 N natriumhydroksidia, laimennettiin 1 ml :11a metanolia ja lämmitettiin 60 °C:ssa 10 minuuttia. Liuos jäähdytettiin 15 huoneenlämpötilaan, laimennettiin 2 ml:11a vettä ja tehtiin happamaksi pH 2:een konsentroidulla suolahapolla. Kun oli seisotettu 30 minuuttia, nukkamainen kiteinen kiinteä aine, joka hitaasti erottui, kerättiin suodattamalla ja kuivattiin tyhjiössä saaden otsikon yhdiste (45 mg, 56 %) , 20 sp. 218 - 220 °C.

Analyysi: Laskettu CeH6N203S: lie: C, 45,70; H, 2,88; N, 13,33 %. Löydetty: C, 45,69; H, 2,81; N, 13,06 %. EIMS (m/z) : 210 (M\ 89 %) , 169 (M+-C2H3N, emäs) , 152 (C6H2N02S, 27 %) ; 1HNMR (DMS0-ds) delta, 7,77 (2H, s), 2,65 (3H, s); 25 ir (kaliumbromidi) : 3429, 1668 ja 889 cm*1.

ESIMERKKI 24

Metyyli-5- (5-trifluorimetwli-l. 2.4-oksadiatsol-3-wli) - 2 -tiofeenikarboksvlaatti

Sekoitettua seosta, jossa oli metyyli-5-(N-hydrok-30 si)karboksi-imidiamido-2-tiofeenikarboksylaattia (833 mg, 4,16 mmol), valmistettu esimerkin 21 mukaisesti, ja tri-fluorietikkahappoanhydridiä (2,62 g, 12,48 mmol) 25 ml:ssa tolueenia, takaisinvirtautettiin yksi tunti. Liuotin haihdutettiin tyhjiössä, jäännös trituroitiin pienellä määräl-35 lä tolueenia ja suodatettiin saaden valkoista kiteistä • i 41 106459 kiinteää ainetta (400 mg, 35 %), sp. 126 - 127 °C. Tuotetta käytettiin suoraan ilman lisäpuhdistusta. Tarkka massa: 277,9998; Laskettu: 277,9974; EIMS (m/z): 278 (M\ 67 h), 247 (M+-CH30, emäs) , 152 (C6H2N02S, 41 %) ; 1HNMR (CDC13) del-5 ta, 7,81 (2H, s), 3,91 (3H, s); ir (kaliumbromidi): 1712, 1255, 912 cm'1.

ESIMERKKI 25 5- (5-trifluorimetwli-1.2.4-oksadiatsol-3-wli) -2-tiofeenikarbokswlihappo 10 Seosta, jossa oli metyyli-5-(5-trifluorimetyyli- l,2,4-oksadiatsol-3-yyli)-2-tiofeenikarboksylaattia (100 mg, 0,36 mmol), valmistettu esimerkin 24 mukaisesti, 3 ml:ssa 2 N natriumhydroksidia, laimennettiin 1 ml :11a me-tanolia ja lämmitettiin 50 °C:seen 10 minuutiksi. Liuos 15 jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, laimennettiin 3 ml:11a vettä ja tehtiin happamaksi pH 2:een konsentroidulla suolahapolla. Kun oli seisotettu yksi tunti, vaikeahko kiteinen kiinteä aine (41 mg, 43 %) kerättiin suodattamalla ja kuivattiin tyhjiössä, sp. 175 - 177 °C.

20 Analyysi: Laskettu C8H3F3N203S: lie: C, 36,37; H, 1,14; N, 10,61 %. Löydetty: C, 36,65; H, 1,18; N, 10,24 %. EIMS (m/z): 264 (M+, emäs), 247 (M+-OH, 43 %) , 169 (M+-C2F3N, 24 %) ; 1HNMR (DMSO-ds) delta, 7,94 (1H, d, J = 4,0 Hz), 7,83 (1H, d, J = 4,0 Hz); ir (kaliumbromidi): 25 3430 br, 1661, 1208, 847 cm'1.

ESIMERKKI 26

Metwli-4- (tiatsol-4-wli) -2-tiofeenikarboksvlaatti- vetvbromidi

Liuosta, jossa oli metyyli-4- (bromiasetyyli)-2-tio-30 feenikarboksylaattia (1,25 g, 4,75 mmol), valmistettu esimerkin 16 mukaisesti, ja tioformamidia (436 mg, 7,13 mmol) 35 ml:ssa asetonia, takaisinvirtautettiin yksi tunti. Seosta jäähdytettiin hiukan ja suodatettiin saaden keltainen kiinteä aine (941 mg, 65 %) . Analyyttinen näyte 35 kiteytettiin uudelleen etanolista, sp. 201 - 202 °C.

« · 42 106459

Analyysi: Laskettu C9H7N02S2.HBr:lie: C, 35,30; H, 2,63; N, 4,58 %. Löydetty: C, 35,31; H, 2,60; N, 4,48 %.

E IMS (m/z) : 225 (M\ emäs), 194 (M+-CH30, 92 %) , 167 (C8H702S, 25 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,18 (1H, d, J = 5 1,7 Hz), 8,31 (1H, d, J= 1,2 Hz), 8,30 (1H, d, J = 1,2 Hz), 8,21 (1H, d, J = 1,7 Hz), 4,50 (1H, vaihtuva), 3,85 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3054, 1711, 1272, 778 cm"1.

ESIMERKKI 27 10 4-(tiatsol-4-wli)-2-tiofeenikarboksyvlihappo

Seosta, jossa oli metyyli-4- (tiatsol-4-yyli) -2-tio-feenikarboksylaattivetybromidia (500 mg, 1,63 mmol), valmistettu esimerkin 26 mukaisesti, 8 ml:ssa 2 N natriumhyd-roksidia, laimennettiin 1 ml:11a metanolia ja takaisinvir-15 tautettiin 30 minuuttia. Metanoli poistettiin tyhjiössä ja jäljelle jäänyt vesipohjainen liuos tehtiin happamaksi pH 2 reen konsentroidulla suolahapolla. Seos uutettiin etyyliasetaatilla ja kuivatut (magnesiumsulfaatti) uutokset konsentroitiin vaalean keltaiseksi kiinteäksi aineeksi 20 (318 mg, 92 %), sp. 183 - 185 °C.

Analyysi: Laskettu C8H5N02S2: lie: C, 45,48; H, 2,39; N, 6,63 %. Löydetty: C, 45,42; H, 2,29; N, 6,46 %. EIMS (m/z) : 211 (M+, emäs) , 194 (M+-OH, 23 %) ja 184 (C7H402S2, 80 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,16 (1H, d, J = 1,2 Hz), > 25 8,23 (2H, br s), 8,16 (1H, d, J = 1,2 Hz); ir (kaliumbro midi) : 3440 br, 3110, 1691, 1285 cm'1.

ESIMERKKI 28 4 -metwlitio-2 -tiof eenikarboksyvlihappo Litiumdi-isopropyyliamidi valmistettiin lisäämällä 30 hitaasti 31,0 ml:aa (77,5 mmol) heksaaneissa olevaa 2,5 M .· n-butyylilitiumia jäähdytettyyn (2-propanoli/kuivajää) tetrahydrofuraaniliuoksessa (200 ml) olevaan di-isopropyy-liamiiniin (11,0 ml, 78,5 mmol) pitäen reaktiolämpötila alle -60 °C:ssa. 15 minuutin kuluttua reaktioliuos lämmi-35 tettiin huoneenlämpötilaan 30 minuutiksi ja sitten jäädy- • · 106459 43 tettiin uudelleen alle -70 °C:seen. 100 ml tetrahydrofu-raaniliuosta, jossa oli 9,9 g (76,0 mmol) 3-metyylitiotio-feeniä (valmistettu Henrio, G. et ai., Tetrahedron 3J5., 191 (1977) kuvaaman menetelmän mukaisesti) , lisättiin hitaasti 5 pitäen reaktiolämpötila alle -70 °C:ssa. Kun lisäys oli täydellinen, reaktiota sekoitettiin 15 minuuttia ja sitten kuplitettiin ylimäärä hiilidioksidia liuoksen läpi. Sitten liuos lämmitettiin 10 °C:seen ja reaktio lopetettiin 100 ml :11a vettä. Kun oli sekoitettu muutama minuutti, reak-10 tioseos kaadettiin erotussuppiloon ja uutettiin 500 ml:n annoksella dietyylieetteriä. Orgaaninen kerros uutettiin 100 ml :11a 1 N natriumhydroksidia, sitten molemmat emäksiset vesipohjaiset liuokset yhdistettiin, pestiin 100 ml :11a dietyylieetteriä ja tehtiin happamaksi konsentroi-15 dulla suolahapolla. Hapan vesipohjainen seos uutettiin sitten dietyylieetterillä (2 x 250 ml) .' Eetteriliuos pestiin suolavedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä, suodatettiin ja konsentroitiin tyhjiössä 11,75 g:ksi (67,4 mmol) keltaista kiinteää ainetta, jonka NMR osoitti olevan 20 halutun tiofeenikarboksyylihapon 3:2-suhteinen isomeeri- seos (4- vastaan 3-) . Tätä raakaa tuotetta sekoitettiin 50 ml:ssa dietyylieetteriä 30 minuuttia, sitten suodatettiin ja suodos konsentroitiin tyhjiössä 8,68 g:ksi (49,8 mmol) kiinteää ainetta, joka sisälsi enemmän kuin 80 % (arvioitu 25 NMR:llä) haluttua 4-metyylitio-2-tiofeenikarboksyylihap- poa. Kiteytys uudelleen kloroformista antoi 4,11 g (23,6 mmol) vaalean keltaista kiinteää ainetta, sp. 118 - 120 °C (lit. s.p. 123 - 124 °C) , joka oli 95 % 4-metyylitio-2-tiofeenikarboksyylihappoa (puhtaus arvioitu NMR:llä). Ko-30 konaissaanto oli 31 %.

. ESIMERKKI 29 5- (N.N-dimetwliaminosulfonwli) -2-tiofeenikar- boksvvlihappo

Litiumdi-isopropyyliamidi valmistettiin lisäämällä 35 hitaasti 10,5 ml (26,3 mmol) heksaaneissa olevaa 2,5 M

• · i , 44 106459 n-butyylilitiumia jäähdytettyyn (2-propanoli/kuivajää) diisopropyyliamiinin (5,0 ml, 35,7 mmol) tetrahydrofu-raaniliuokseen (200 ml) pitäen reaktiolämpötila alle -60 °C:ssa. 5 minuutin kuluttua reaktioliuos lämmitettiin 5 huoneenlämpötilaan 30 minuutiksi ja sitten jäähdytettiin uudelleen alle -70 °C:seen. Lisättiin hitaasti 100 ml tet-rahydrofuraaniliuosta, jossa oli 3,4 g (17,8 mmol) 2-(N,N-dimetyyliaminosulfonyyli)tiofeeniä (valmistettu Slocum, D.W. et ai., JOC 3.8, 4189 (1973) kuvaaman menetelmän mu-10 kaisesti), pitäen reaktiolämpötila alle -70 °C:ssa. Kun lisäys oli täydellinen, reaktiota sekoitettiin 30 minuuttia ja sitten kuplitettiin ylimäärä hiilidioksidia liuoksen läpi. Sitten liuos lämmitettiin 0 °C:seen ja reaktio lopetettiin 50 ml :11a 1 N natriumhydroksidia. Vesipoh-15 jäiseen tetrahydrofuraaniliuokseen lisättiin 300 ml di-etyylieetteriä ja faasit erotettiin erotussuppilossa. Orgaaninen kerros uutettiin 50 ml :11a 1 N natriumhydroksidia. Molemmat emäksiset vesipohjaiset liuokset yhdistettiin, pestiin 50 ml :11a dietyylieetteriä ja tehtiin hap-20 pamaksi konsentroidulla suolahapolla. Hapan vesipohjainen seos uutettiin dietyylieetterillä (2 x 100 ml) . Eetteri-liuos pestiin suolavedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä, suodatettiin ja konsentroitiin tyhjiössä 3,66 g:ksi (15,6 mmol) haluttua tiofeenikarboksyylihappoa värittömäk-25 si kiinteäksi aineeksi, sp. 184 - 186 °C (lit. sp. 170 -172 0C). Kokonaissaanto oli 87 %.

ESIMERKKI 30 5-aminosulfonwli-2-tiofeenikarbokswlihappo Litiumdi-isopropyyliamidi valmistettiin lisäämällä 30 hitaasti 26,5 ml (66,3 mmol) heksaaneissa olevaa 2,5 M n-.· butyylilitiumia jäähdytettyyn (2-propanoli/kuivajää) di isopropyyliamiinin (11,0 ml, 78,5 mmol) tetrahydrofuraaniliuokseen (200 ml) pitäen reaktiolämpötila alle -60 °C:ssa. 5 minuutin kuluttua reaktioliuos lämmitettiin 35 huoneenlämpötilaan 30 minuutiksi ja sitten jäähdytettiin • t 45 106459 uudelleen alle -70 °C:seen. Lisättiin hitaasti 100 ml tet-rahydrofuraaniliuosta, jossa oli 3,26 g (20,0 mmol) 2-ami-nosulfonyylitiofeeniä (valmistettu Slocum, D.W. et ai., JOC 3jJ, 4189 (1973) kuvaaman menetelmän mukaisesti) , pi-5 täen reaktiolämpötila alle -70 °C:ssa. Kun lisäys oli täydellinen, reaktiota sekoitettiin 30 minuuttia ja sitten kuplitettiin ylimäärä hiilidioksidia liuoksen läpi. Sitten liuos lämmitettiin 2 °C:seen ja reaktio lopetettiin 50 ml:11a 1 N natriumhydroksidia. Vesipohjaiseen tetrahydro-10 furaanilluokseen lisättiin 300 ml dietyylieetteriä ja faa sit erotettiin erotussuppilossa. Orgaaninen kerros uutettiin 50 ml:11a 1 N natriumhydroksidia. Molemmat emäksiset vesipohjaiset liuokset yhdistettiin, pestiin 50 ml :11a dietyylieetteriä ja tehtiin happamaksi konsentroidulla 15 suolahapolla. Hapan vesipohjainen seos uutettiin dietyyli-eetterillä (2 x 100 ml). Eetteriliuos pestiin suolavedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatin yllä, suodatettiin ja konsentroitiin tyhjiössä 2,56 g:ksi (12,4 mmol) haluttua tiofeenikarboksyylihappoa värittömäksi kiinteäksi aineek-20 si. Kiteytys uudelleen vedestä antoi 1,79 g (8,6 mmol) keltaisenruskeata kiinteää ainetta, sp. 228 - 231 °C (lit. sp. 231 - 232 °C). Kokonaissaanto oli 43 %.

ESIMERKKI 31 5-kloori-3- (4-asetwli-2-tenowli) -2-okso-25 indoli-1-karboksiamidi 0,78 g:n (4,59 mmol) näyte 4-asetyyli-2-tiofeeni-karboksyylihappoa (valmistettu Satonaka, H., Bull. Chem. Soc. Japan 56: 2463 (1983) kuvaaman menetelmän mukaisesti) yhdistettiin 0,95 g:n (5,85 mmol) kanssa 1,1'-kar-30 bonyylidi-imidatsolia 10 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja .* sekoitettiin huoneenlämpötilassa argon-ilmakehän alla.

Kahden tunnin kuluttua reaktion sisällöt siirrettiin li-säyssuppiloon ja lisättiin hitaasti liemeen, jossa oli 0,88 g (4,18 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia 35 ja 1,38 g (11,28 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä 30 « • 4 46 106459 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia, sekoittaen 5 °C:ssa (jää-haude) inertin ilmakehän alla. Reaktiosisältöjä sekoitettiin 15 minuuttia 5 °C:ssa, kunnes koko määrä oli lisätty, jota seurasi 24 tunnin sekoitus huoneenlämpötilassa. Reak-5 tioseoksen kaataminen 110 ml:aan 0,3 N suolahappoa aiheutti vihertävänkeltaisen kiinteän aineen saostumisen. Suodatus, jota seurasi peräkkäinen pesu 3 N suolahapolla ja vedellä, antoi raakatuotteen, joka kiteytettiin uudelleen kahdesti etikkahaposta saaden 0,34 g (0,94 mmol, 22 %:n 10 saanto) puhdasta 5-kloori-3-(4-asetyyli-2-tenoyyli)-2-ok-soindoli-l-karboksiamidia vihertävänkeltaisena liuenneena kompleksina, jossa oli 0,2 ekvivalenssia etikkahappoa, sp. 230 - 233 °C.

Analyysi: Laskettu C16H1;lClN204S x 0,2 C2H402:lle: C, 15 52,55; H, 3,17; N, 7,47 %. Löydetty: C, 52,24; H, 2,88; N, 7,61 %. E IMS (m/z) : 362/364 (M\ 9 %) , 319/321 (M+-CONH, 43 %) , 193/195 (M+-CONH-C6H6OS, emäs) ja 153 (C7H502S, 79 %) ; 1HNMR {DMSO-d6) delta, 8,64 (1H, br s), 8,47 (1H, d, J = 1,3 Hz), 8,07 (1H, d, J = 8,5 Hz), 8,00 {1H, br s), 7,07 20 (1H, br d, J = 8,5 Hz), 5,94 (1H, br s, vaihtuva) ja 2,52 (3H, s) ; ir (kaliumbromidi) : 3387, 3230 br, 1743, 1692, 1623, 1592, 1577, 1384, 1272 ja 1192 cm-1.

ESIMERKKI 32 5-kloori-3- (4-metwlisulfinwli-2-tenovvli) -2-okso-25 indoli-l-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetelmän mukaisesti. 1,64 g (8,6 mmol) 4-metyylisulfinyyli-2-tiofeenikarboksyylihappomäärän (valmistettu kuten on kuvattu esimerkissä 1) asyyliaktivointi 1,65 g:11a (10,0 30 mmol) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia tuotti vastaavan reak-.· tiivisen asyyli-imidatsolijohdannaisen, jota käytettiin suoraan ja kiinnitettiin 1,65 g:n (7,8 mmol) kanssa 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 2,87 g (23,5 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä, saaden 35 raa'an keltaisen tuotteen. Tämän keltaisen kiinteän aineen •« 47 106459 triturointi 2-butanonilla antoi 1,67 g (4,36 mmol, 56 %:n saanto) puhdasta 5-kloori-3- (4-metyylisulfinyyli-2-tenoyy-li)-2-oksoindoli-l-karboksiamidia keltaisena kiinteänä aineena, sp. 204 - 206 °C.

5 Analyysi: Laskettu C^H^dN^S;,: lie: C, 47,06; H, 2,90; N, 7,32 %. Löydetty: C, 47,11; H, 2,91; N, 7,27 %. EIMS (m/z) : 382/384 (M+, 7 %) , 339/341 (NT-CHNO, 16 %) , 193/195 (M+-CHNO-C5H6OS2, emäs) ja 173 (C6H502S2, 31 %) ; ^iNMR (DMSO-d6) delta, 8,36 (1H, br s) , 8,27 (1H, br s) , 8,11 10 (1H, d, J = 8,5 Hz), 7,99 (1H, br s), 7,13 (1H, br d, J = 8,5 Hz) ja 2,88 (3H, s) ; ir (kaliumbromidi) : 3385, 3220 br, 1721, 1612, 1573, 1376 ja 1193 cm’1.

ESIMERKKI 33 5-kloori-3-(5-sulfonamido-2-tenowli)-2-okso-15 indoli-1-karboksiamidi 1,48 g:n (7,2 mmol) näyte 5-sulfonamido-2-tiofeeni-karboksyylihappoa (valmistettu kuten on kuvattu esimerkissä 30) muutettiin asyyli-imidatsoliksi antamalla reagoida 1,39 g:n (8,6 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia. 20 Asyyli-imidatsolivälimuoto kiinnitettiin suoraan 1,26 g:n (6,0 mmol) kanssa 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 2,2 g (18,0 mmol) 4-(Ν,Ν-dimetyyliamino)py-ridiiniä, saaden 2,34 g raakaa oranssinväristä kiinteää ainetta. Uudelleen kiteytys antoi 1,22 g (3,05 mmol, 51 • 25 %:n saanto) puhdasta 5-kloori-3-(5-sulfonamido-2-tenoyy- li)-2-oksoindoli-l-karboksiamidia keltaisenvihreänä kiinteänä aineena, sp. 227 - 229 °C (etikkahappo).

Analyysi: Laskettu C14H10ClN3O5S2:lle: C, 42,06; H, 2,52; N, 10,51 %. Löydetty: C, 41,78; H, 2,48; N, 10,15 %. 30 EIMS (m/z) : 399/401 (M\ 2 %) , 356/358 (M+-CHNO, 23 %) , .· 193/195 (M+-CHN0-C4H5N02S2, emäs) ja 190 (C5H4N03S2, 53 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,23 (1H, d, J = 4 Hz), 8,05 (1H, br d, J = 1,5 Hz), 8,02 (1H, d, J = 8,5 Hz), 7,71 (br s, vaihtuva), 7,49 (1H, d, J = 4 Hz), 6,95 (1H, dd, J = 8,5, 35 1,5 Hz) ja 5,56 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi): 3393, 3250, 3109 br, 1722, 1600, 1569, 1345, 1203 ja 1150 • cm'1.

48 106459 ESIMERKKI 34 5-kloori-3-(5-(N-metvylisulfonamido)-2-tenowli)-2-oksoindoli-l-karboksiamidi Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetel-5 män mukaisesti. 2,21 g (10,0 mmol) 5-(N-metyylisulfonami-do) -2-tiofeenikarboksyylihappomäärän (valmistettu kuten on kuvattu esimerkissä 2) asyyliaktivointi 1,95 g:11a (12,0 mmol) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia muodosti vastaavan asyyli-imidatsolivälimuodon 20 ml:ssa N,N-dimetyyliform-10 amidia. Tämä liuos siirrettiin ja lisättiin hitaasti 1,75 g:aan (8,33 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia 40 ml:ssa N,N-dimetyyliformamidia, jossa oli 3,05 g (25,0 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Reaktion hapan kiihdytys tuotti 2,96 g keltaisen oranssinväristä kiinteää 15 ainetta. Uudelleen kiteytys etikkahaposta antoi 1,90 g (4,59 mmol, 55 %:n saanto) puhdasta otsikon yhdistettä keltaisena kiinteänä aineena, sp. 225-227 °C.

Analyysi: Laskettu C1SH12C1N305S2:lie: C, 43,53; H, 2,92; N, 10,15 %. Löydetty: C, 43,49; H, 2,86; N, 10,15 %.

20 E IMS (m/z) : 413/415 (M+, 2 %) , 370/372 (M+-CHNO, 20 %) , 205 (C6H7N03S2, 68 %) ja 193/195 (M+-CHN0-C5H7N02S2, emäs) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,32 (1H, d, J = 4 Hz), 8,08 (1H, d, J = 1,5 Hz), 8,05 (1H, d, J = 8,5 Hz), 7,71 (br s, vaihtuva), 7,53 (1H, d, J = 4 Hz) , 6,97 (1H, dd, J = 8,5, 1,5 Hz), 25 5,77 (1H, br s, vaihtuva) ja 2,54 (3H, s); ir (kaliumbro- midi) : 3433 br, 3323 br, 1731, 1607, 1566 ja 1151 cm'1.

ESIMERKKI 35 5-kloori-3- (5-karboksi-2-tenowli) -2-oksoindoli-l-karboksiamidi 30 Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetel- ,« män mukaisesti. 1,00 g:n (5,81 mmol) näytteen kaupallises- ti saatavaa 2,5-tiofeenidikarboksyylihappoa annettiin reagoida 1,88 g:n (11,62 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 15 ml:ssa N,N-dimetyyliformamidia saaden ak-35 tivoitu asyyli-imidatsoli. Asyyli-imidatsolin hidas lisäys Ν,Ν-dimetyyliformamidissa oleviin 1,11 g:aan (5,28 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 1,92 g: aan « 106459 (15,68 mmol) 4-(Ν,Ν-dimetyyliamino)pyridiiniä antoi kel-taisenvihreän kiinteän aineen happaman kiihdytyksen jälkeen. Lopullinen puhdistus suoritettiin otsikon yhdisteen kuumasta liemestä etikkahapossa. Tämä tuotti 1,51 g (4,14 5 mmol, 78 %:n saanto) 5-kloori-3-(5-karboksi-2-tenoyyli)-2-oksoindoli-l-karboksiamidin keltaisena kiinteänä aineena, sp. 274-278 °C.

Analyysi: Laskettu C15H9ClN205S:lle: C, 49,39,- H, 2,49; N, 7,68 %. Löydetty: C, 49,19; H, 2,45; N, 7,38 %.

10 E IMS (m/z) : 364/366 (M+, 17 %) , 321/323 )M+-CHNO, 73 %) , 193/195 (M+-CHN0-C5H402A, 98 %) ja 186 (tuntematon, emäs) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,10 (1H, d, J = 4 Hz), 8,09 (1H, d, J = 8,5 Hz), 8,03 (1H, br d, J = 1,5 Hz), 7,74 (1H, d, J = 4 Hz) ja 7,08 (1H, dd, J = 8,5, 1,5 Hz); ir (kaliumbromi-15 di) : 3388, 3276 br, 1718, 1695, 1551 ja 1273 cm'1.

ESIMERKKI 36 5-kloori-3-(4-metoksikarbonyyli-2-tenowli)-2-okso-indoli-l-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetel-20 män mukaisesti. Liuokseen, jossa oli 1,50 g (8,06 mmol) 4-metoksikarbonyyli-2-1iofeenikarboksyylihappoa (valmi stettu kuten on kuvattu esimerkissä 9) 15 ml:ssa N,N-dimetyyli-formamidia, lisättiin 1,57 g (9,67 mmol) 1,11-karbonyyli-di-imidatsolia. Kahden tunnin kuluttua reaktiosisällöt 25 lisättiin hitaasti Ν,Ν-dimetyyliformamidissa oleviin 1,54 g:aan (7,32 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 2,66 g:aan (21,75 mmol) 4-(Ν,Ν-dimetyyliamino)pyridiiniä. Tämän reaktion hapan kiihdytys, jota seurasi suodatus, kuivatus ja triturointi kuumalla etikkahapolla, tuot-30 ti 1,88 g (4,97 mmol, 68 %:n saanto) otsikon yhdistettä .< keltaisena kiinteänä aineena, sp. 244 - 246 °C.

Analyysi: Laskettu C16Hi:lC1N205S : He: C, 50,73; H, 2,93; N, 7,40 %. Löydetty: C, 50,52; H, 2,86; N, 7,12 %.

E IMS (m/z) : 378/380 (M\ 1 %) , 335/337 (M+-CONH, 7 %) ,

35 193/195 (M+-C0NH-C6H502S, emäs) , 169 (C7H503S, 35 %) ; 1HNMR

(DMSO-d6) delta, 8,59 (1H, d, J = 1,4 Hz), 8,48 (1H, br s), 8,06 (1H, d, J = 8,5 Hz), 8,05 (1H, br s), 7,02 (br d, J = 50 1 0 6 4 5 9 8,5 Hz), 4,64 (1H, br s, vaihtuva) ja 3,82 (3H, s); ir (kaliumbromidi): 3383, 3217 br, 1746, 1590, 1375, 1279 ja 745 cm'1.

ESIMERKKI 37 5 5-kloori-3- (5-metoksikarbonwli-2-tenowli) -2-okso- indoli-l-karboksiamidi

Esimerkin 31 menetelmää seuraten lisättiin N,N-di-metyyliformamidiliuos, jossa oli 1,25 g (6,71 mmol) 5-me-toksikarbonyyli-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu 10 kuten on kuvattu esimerkissä 11), 1,19 g:aan (7,35 mmol) 1,11-karbonyylidi-imidatsolia saaden aktivoitu asyyliväli-muoto. Tämän välimuodon reaktioliuos lisättiin hitaasti myöskin Ν,Ν-dimetyyliformamidissa oleviin 1,29 g:aan (6,10 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 2,02 g:aan 15 (16,54 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiih dytys, jota seurasi suodatus, kuivatus ja uudelleen kiteytys, tuotti 1,29 g (3,41 mmol, 56 %:n saanto) otsikon yhdistettä keltaisena kiinteänä aineena, sp. 219 - 221 °C (etikkahappo).

20 Analyysi: Laskettu CigHnCH^OgS^le: C, 50,73; H, 2,93; N, 7,40 %. Löydetty: C, 50,76; H, 2,84; N, 7,38 %.

E IMS (m/z) : 378/380 (M+, 2 %) , 335/337 (M+-CONH, 11 %) , 193/195 (M+-C0NH-C6H502S, emäs) ja 169 (C7H503S, 46 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,16 (1H, d, J = 3,9 Hz), 8,05 (1H, d, J = 25 8,5 Hz), 8,03 (1H, br s), 7,78 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,02 (1H, dd, J = 8,5, 2,3 Hz), 5,55 (1H, br s, vaihtuva) ja 3,84 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3388, 3216 br, 1730, 1589, 1290 ja 745 cm'1.

ESIMERKKI 38 3 0 5-kloori-3- (4-N.N-dimetwlikarbamido-2-tenowli) - 2-oksoindoli-l-karboksiamidi • ”

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetelmän mukaisesti. 1,70 g:n (8,56 mmol) näytteen 4-((N,N-di-metyyliamino)karbonyyli)-2-tiofeenikarboksyylihappoa (val-35 mistettu kuten on kuvattu esimerkissä 5) annettiin reagoida 1,77 g:n (10,90 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidat-.· solia saaden asyyli-imidatsolivälituote, joka lisättiin

Sl 106459 hitaasti Ν,Ν-dimetyyliformamidiliuokseen, jossa oli 1,64 g (7,80 ramol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 2,57 g (21,02 ramol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiihdytys, jota seurasi suodatus, antoi oranssinväri-5 sen kiinteän aineen, joka kiteytettiin uudelleen kahdesti etikkahaposta saaden 0,86 g (2,19 mmol, 28 %:n saanto) puhdasta otsikon yhdistettä keltaisena liuotettuna kompleksina, jossa oli 0,2 ekvivalenttia etikkahappoa, sp.

240 - 243 °C.

10 Analyysi: Laskettu C17H14C1N304S x 0,2 C2H402:lle: C, 51,75; H, 3,69; N, 10,41 %. Löydetty: C, 51,58; H, 3,46; N, 10,42 %. E IMS (m/z) : 391/393 (M\ 26 %) , 348/350 (M+- CONH, 20 %) , 193/195 (M+-CONH-C7HBNOS, emäs) ja 182 (C8H8N02S, 46 %) ; 1HNMR (DMS0-d6) delta, 8,16 (1H, br s), 15 8,08 (1H, d, J = 8,5 Hz), 8,04 (1H, br s), 7,95 (1H, br s), 7,10 (1H, br d, J = 8,5 Hz), 6,38 (1H, br s, vaihtuva), 3,07 (3H, br s) ja 2,98 (3H, br s); ir (kaliumbromi-di) : 3390, 3233, 1744, 1622, 1375 ja 1195 cm'1.

ESIMERKKI 39 20 5-kloori-3- (4- (2-metyyli-4-tiatsolwli) -2-tenowli) - 2-oksoindoli-l-karboksiamidi Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetelmän mukaisesti. 1,25 g:n (5,55 mmol) näyte 4-(2-metyyli-4-tiatsolyyli)-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu ku- 25 ten on kuvattu esimerkissä 18) muutettiin asyyli-imidat- soliksi antamalla reagoida 0,98 g:n (6,05 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 15 ml:ssa N,N-dimetyyli-formamidia. Kun reaktio oli täydellinen, tämä liuos siirrettiin lisäyssuppiloon ja lisättiin hitaasti 50 ml N,N-30 dimetyyliformamidia, jossa oli 1,06 g (5,04 mmol) 5-kloo- • ri-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 1,66 g (13,59 mmol) « 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiihdytys, jota seurasi suodatus ja triturointi 2-butanonilla, antoi O, 50 g (1,20 mmol) otsikon yhdistettä keltaisena kiinteänä 35 aineena, sp. 238 - 241 °C.

Analyysi: Laskettu C1BH12ClN303S2: lie: C, 51,73; H, • 2,90; N, 10,06 %. Löydetty: C, 51,63; H, 2,95; N, 9,75 %.

52 1 0 6 4 5 9 E IMS (m/z) : 417/419 (M\ 1 %) , 374/376 (M+-CONH, 8 %) , 208 (C9H6NOS2, 34 %) , 193/195 (M+-CONH-C8H7NS2, 20 %) ja 181 (CbH7NS2; emäs); 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,44 (1H, br s), 8,13 (1H, br s), 8,09 (1H, d, J = 8,4 Hz), 7,94 (1H, br 5 s), 7,79 (1H, s), 7,10 (1H, d, J = 8,4 Hz), 4,88 (1H, br s, vaihtuva) ja 2,71 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3385, 2919, 1747, 1587, 1374, 1196 ja 729 cm’1.

ESIMERKKI 40 5-kloori-3-(6-kloorinikotinovvli)-2-oksoindoli-10 1-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetelmän mukaisesti. 823 mg:n (5,22 mmol) kaupallisesti saatavan 6-kloori-nikotiinihapponäytteen asyyliaktivointi 924 mg:lla (5,70 mmol) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia tuotti 15 vastaavan reaktiivisen asyyli-imidatsolivälimuodon, jota käytettiin suoraan ja kiinnitettiin 1,00 g:n (4,75 mmol) kanssa 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 1,57 g (12,85 mmol) 4-(Ν,Ν-dimetyyliamino)pyridiiniä, saaden raaka vihertävänruskea kiinteä aine. Tämän kiinteän 20 aineen uudelleen kiteytys antoi 400 mg (1,14 mmol, 24 %:n saanto) vihertävänkeltaista kiinteää ainetta, sp. 236 -238 °C (etikkahappo).

Analyysi: Laskettu C15H9C12N303: lie: 0, 51,45; H, 2,59; N, 12,00 %. Löydetty: C, 51,54; H, 2,54; N, 11,69 %.

• 25 E IMS (m/z) : 349/351/353 (M+, 8 %) , 306/308/310 (M+-C0NH, 64 %) , 193/195 (M+-C0NH-CSH4C1N, emäs) ja 140/142 (C6H3C1N0, 61 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,56 (1H, d, J = 2,3 Hz), 8,37 (br s, vaihtuva), 8,07 (1H, d, J - 8,5 Hz), 8,01 (1H, dd, J = 8,2, 2,3 Hz), 7,94 (1H, d, J - 2,3 Hz), 7,60 (1H, 30 d, J = 8,2 Hz), 7,41 (br s, vaihtuva), 7,11 (1H, dd, J = I 8,5, 2,3 Hz) ja 4,93 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi): 3390, 3210 (br) , 1730, 1580, 1380, 1290, 1110 ja 820 cm'1.

« 53 106459 ESIMERKKI 41 5-fluori-3-(4-kloori-2-tenoyvli)-2-oksoindoli- 1-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetel-5 män mukaisesti. 329 mg:n (2,02 mmol) annos 4-kloori-2-tio-feenikarboksyylihappoa (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem., 13, 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) yhdistettiin 358 mg:n (2,21 mmol) kanssa 1,1'-karbonyyli-di-imidatsolia 5 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja väli-10 muotona syntynyt imidatsoli kiinnitettiin suoraan 357 mg:n (1,84 mmol) kanssa 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 607 mg (4,96 mmol) 4- (N, N-dime tyyli amino) -pyridiiniä. Tuloksena syntynyt keltainen raakatuote kiteytettiin uudelleen saaden 189 mg (0,558 mmol, 30 %:n saan-15 to) keltaista kiinteää ainetta, sp. 224 - 226 °C (etik-kahappo).

Analyysi: Laskettu C14H8C1FN203S:lie: C, 49,64; H, 2,38; N, 8,27 %. Löydetty: C, 49,41; H, 2,28; N, 8,12 %. EIMS (m/z) : 338/340 (M% 4 %) , 295/297 (M+-C0NH, 19 %) , 177 20 (M+-CONH-C4H3ClS, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 3 9 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,80 (br s, vaihtuva), 8,42 (1H, d, J = 1,8 Hz), 8,04 (1H, dd, J - 9,0, 5,8 Hz), 7,80 (1H, dd, J = 10,5, 2,1 Hz), 7,74 (1H, br s), 7,30 (br s, vaihtuva), 6,74 (1H, ddd, J = 10,1, 9,0, 2,1 Hz) ja 5,00 (br s, vaih-- 25 tuva); ir (kaliumbromidi): 3392, 3242 (br), 3112, 1743, 1588, 1381, 1182 ja 838 cm·1.

ESIMERKKI 42 5-trifluorimetwli-3- (4-kloori-2-tenowli) -2-okso-indoli-1-karboksiamidi 30 Otsikon yhdisteen valmistukseen käytetty koemene- telmä perustui esimerkin 31 menetelmään. 388 mg:n (2,39 mmol) näyte 4-kloori-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem., 13, 393 (19769 kuvaaman menetelmän mukaisesti) muutettiin asyyli-imidat-35 soliksi antamalla reagoida 420 mg:n (2,59 mmol) kanssa 54 106459 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia. 4-kloori-2-tiofeeni-(1-imi-datso)karboksiamidivälimuoto kiinnitettiin suoraan 486 mg:n (1.99 mmol) kanssa 5-trifluorimetyyli-2-oksoindoli-1-karboksiamidia, kun läsnä oli 657 mg (5,37 mmol) 4-(N,N-5 dimetyyliamino)pyridiiniä, saaden 634 mg (1,63 mmol, 82 %) otsikon yhdistettä keltaisena kiinteänä aineena, sp. 164 -166 °C.

Analyysi: Laskettu C15H8ClF3N203S: lie: C, 46,34; H, 2,07; N, 7,21 %. Löydetty: C, 46,29; H, 2,07; N, 7,79 %.

10 EIMS (m/z) : 388/390 (M+, 7 %) , 345/347 (NT-CONH, 25 %) , 227 (M+-C0NH-CH4H3C1S, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 26 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,10 (br s, vaihtuva), 8,63 (1H, d, J = 1,1 Hz), 8,46 (1H, S), 8,20 (1H, d, J = 8,4 Hz), 7,69 (1H, d, J = 1,1 Hz), 7,30 (br s, vaihtuva), 7,20 (1H, dd, J = 15 8,4, 1,5 Hz) ja 5,28 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi) : 3397, 3233 (br) , 1747, 1583, 1324, 1270, 1188 ja 1122 cm*1.

ESIMERKKI 43 6-kloori-3-(4-kloori-2-tenowli)-2-oksoindoli-1- (N-etwli) karboksiamidi 20 Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkissä 31 kuva tun koemenetelmän mukaisesti. 381 mg:n (2,34 mmol) 4-kloori-2-tiofeenikarboksyylihappoannoksen (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. het. Chem., 13., 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) asyyliaktivointi 412 mg:lla (2,54 • 25 mmol) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia antoi vastaavan reaktiivisen asyyli-imidatsolin, jota käytettiin suoraan ja kiinnitettiin 466 mg:n (1,95 mmol) kanssa 6-kloori-2-oksoindoli-1-(N-etyyli)karboksiaraidia, kun läsnä oli. 644 mg (5,27 mmol) 4 -(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä, saaden 30 445 mg (59 %) raakaa keltaista kiinteää ainetta. Uudelleen I kiteytys antoi puhtaan otsikon yhdisteen (200 mg, 0,552 mmol, 27 %:n saanto) keltaisena kiteisenä kiinteänä aineena, sp. 164 - 166 °C (etikkahappo).

Analyysi: Laskettu C16H12Cl2N203S: lie: C, 50,14; H, 35 3,16; N, 7,31 %. Löydetty: C, 49,95; H, 3,01; N, 7,21 %.

55 106459 E IMS (m/z) : 382/384/386 (M\ 5 %) , 311/313/315 (M+-C3H5NO, 21 %) , 193/195 (M+-C3H5NO/ C4H3ClS, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 40 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,43 (br s, vaihtuva), 8,34 (1H, d, J = 1,8 Hz), 8,12 (1H, d, J = 1,9 Hz), 5 8,04 (1H, d, J = 8,2 Hz), 7,74 (1H, br s), 7,04 (1H, dd, J = 8,2, 1,9 Hz), 4,92 (br s, vaihtuva), 3,29 (2H, br g, J = 7,3 Hz) ja 1,13 (3H, t, J = 7,3 Hz); ir (kaliumbromi-di) : 3336, 3084, 1720, 1530, 1375, 1196 ja 809 cm-1.

ESIMERKKI 44 10 5-fluori-3- (4-kloori-2-tenowli) -2-oksoindoli- 1- (N-t-butwli) karboksiamidi Otsikon yhdisteen valmistamiseen käytettiin esimerkin 31 koemenetelmää. 390 mg:n (2,40 mmol) 4-kloori-2-tio-feenikarboksyylihapponäytteen (valmistettu Iriarte, J. et 15 ai., J. Het Chem., 13, 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) annettiin reagoida 481 mg:n (2,60 mmol) kanssa 1,11-karbonyylidi-imidatsolia saaden asyyli-imidatsolivälimuoto, joka lisättiin hitaasti N,N-dimetyyliformamidi-liuokseen, jossa oli 500 mg (2,00 mmol) 5-fluori-2-oksoin-20 doli-1-(N-t-butyyli)karboksiamidia ja 659 mg (5,39 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiihdytys, jota seurasi uudelleen kiteytys, antoi otsikon yhdisteen (260 mg, 0,66 mmol, 33 %:n saanto) keltaisena kiinteänä aineena, sp. 202 - 205 °C (etikkahappo).

25 Analyysi: Laskettu C18H16ClFN203S:lle: C, 54,75; H, 4,08; N, 7,10 %. Löydetty: C, 54,21; H, 3,76; N, 6,94 %. E IMS (m/z) : 394/396 (M\ 1 %) , 295/297 (M+-C5H9NO, 28 %) , 177 (M+-C5H9NO- C4H3C1S, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 24 %) ; 1HNMR (DMS0-d6) delta, 9,55 (br s, vaihtuva), 8,37 (1H, d, 30 J = 1,1 Hz), 8,05 (1H, dd, J - 9,0, 5,2 Hz), 7,81 (1H, dd, J = 10,5, 2,0 Hz) , 7,73 (1H, br s) , 6,73 (1H, ddd, J = 10,5, 9,0, 2,0 Hz), 4,13 (br s, vaihtuva) ja 1,38 (9H, s); ir (kaliumbromidi): 3305, 3075, 2988, 1721, 1615, 1548, 1193 ja 835 cm'1.

35 56 106459 ESIMERKKI 45 6-kloori-3-(4-kloori-2-tenowli)-2-oksoindoli- 1-karboksiamidi

Koemenetelmä otsikon yhdisteen valmistamiseksi pe-5 rustui esimerkin 31 menetelmään. 463 mg:n (2,85 mmol) annos 4-kloori-2-tiofeenikarboksyylihappoa (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem., 13, 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) muutettiin asyyli-imidatsoliksi antamalla reagoida 500 mg:n (3,09 mmol) kanssa 1,1'-kar-10 bonyylidi-imidatsolia. 4-kloori-2-tiofeeni-(1-imidatso)-karboksiamidivälimuoto kiinnitettiin suoraan 500 mg:n (2,37 mmol) kanssa 6-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 783 mg (6,41 mmol) 4-(Ν,Ν-dimetyyliamino)-pyridiiniä, saaden 665 mg raakaa vihertävänkeltaista kiin-15 teää ainetta. Uudelleen kiteytys antoi 450 mg (1,27 mmol, 53 %:n saanto) puhdasta otsikon yhdistettä keltaisena kiinteänä aineena, sp. 231 - 233 °C (etikkahappo).

Analyysi: Laskettu C14H8C12N203S:lie: C, 47,34; H, 2,27; N, 7,89 %. Löydetty: C, 47,11; H, 2,11; N, 7,73 %. 20 E IMS (m/z) : 354/356/358 (M\ 5 %) , 311/313/315 (M+-CONH, 15 %) , 193/195 (M+-CONH- C4H3C1S, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 49 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,80 (br s, vaihtuva), 8,31 (1H, d, J = 1,1 Hz), 8,10 (1H, d, J = 2,2 Hz), 8,03 (1H, d, J = 8,2 Hz), 7,74 (1H, br s), 7,36 25 (br s, vaihtuva), 7,04 (1H, dd, J = 8,2, 2,2 Hz) ja 5,32 (br s, vaihtuva) ; ir (kaliumbromidi) : 3398, 3191 (br) , 1749, 1726, 1587, 1368, 1196 ja 807 cm'1.

ESIMERKKI 46 3-(4-kloori-2-tenowli)-2-oksoindoli-1-karboksiamidi 30 Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetel- ! män mukaisesti. 831 mg:n (5,11 mmol) annos 4-kloori-2-tio- feenikarboksyylihappoa (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem., 13, 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) yhdistettiin 897 mg:n (5,53 mmol) kanssa 1,1'-karbonyyli-35 di-imidatsolia 5 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja imidat- 57 106459 solivälimuoto kiinnitettiin suoraan 750 mg:n (4,26 mmol) kanssa 2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 1,40 g (11,49 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Tuloksena syntynyt raaka keltainen kiinteä aine (803 mg, 59 %:n 5 saanto) kiteytettiin uudestaan etikkahaposta saaden 376 mg (1,17 mmol, 27 %:n saanto) nukkamaisia keltaisia kiteitä, sp. 221 - 222 °C.

Analyysi: Laskettu C14H9C1N203S: lie: C, 52,42; H, 2,83; N, 8,74 %. Löydetty: C 52,04; H, 2,62; N, 8,51 %.

10 EIMS (m/z) : 320/322 (M+, 3 %) , 277/279 (M+-CONH, 6 %) , 159 (M+-CONH- C4H3C1S, emäs) ja 145/147 (CsH2ClOS, 50 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,10 (1H, br s), 8,09 (1H, d, J - 8,5 Hz), 7,95 (br s), 7,83 (br s), 7,75 (br s), 7,30 (br) , 7,08 (br) ja 4,92 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi) : 3392, 15 3243 (br) , 3117, 1744, 1591, 1379, 1268 ja 1183 cm'1.

ESIMERKKI 47 5-fluori-6-kloori-3-(4-kloori-2-tenowli)-2-okso-indo1i-1-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin käyttäen esimerkin 31 20 menetelmää. 427 mg:n (2,62 mmol) näytteen 4-kloori-2-tio-feenikarboksyylihappoa (valmistettu Iriarte, J. et ai., J. Het. Chem., 13, 393 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) annettiin reagoida 461 mg:n (2,84 mmol) kanssa 1,1'-kar-bonyylidi-imidatsolia 5 ml:ssa N,N-dimetyyliformamidia 25 saaden aktivoitu asyyli-imidatsoli. Asyyli-imidatsolin hidas lisäys Ν,Ν-dimetyyliformamidissa oleviin 500 mg:aan (2,19 mmol) 5-fluori-6-kloori-2-oksoindoli-l-karbok siamidia ja 721 mgraan (5,90 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)-pyridiiniä antoi raa'an keltaisen kiinteän aineen (635 mg, 30 78 %:n saanto) happaman kiihdytyksen jälkeen. Uudelleen * kiteytys etikkahaposta antoi keltaisenruskean kiteisen kiinteän aineen (390 mg, 1,05 mmol, 48 %:n saanto), sp. 235 - 237 °C.

Analyysi: Laskettu C14H7C12FN203S:lie: C, 45,05; H, 35 1,89; N, 7,51 %. Löydetty: C, 44,81; H, 1,87; N, 7,44 %.

• 58 106459 EIMS (m/z) : 372/374/376 (M\ 7 %) , 329/331/333 (M+-CONH, 23 %) , 211/213 (M+-CONH- C4H3ClS, emäs) ja 145/147 (C5H2C10S, 33 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 9,00 (br s, vaihtuva), 8,62 (1H, d, J = 1,2 Hz), 8,14 (1H, d, J = 5 7,2 Hz), 8,02 (1H, d, J = 11,2 Hz), 7,69 (1H, d, J = 1.2 Hz), 7,25 (br s, vaihtuva) ja 4,32 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi): 3386, 3231, 1715, 1610, 1580, 1464, 1366 ja 1183 cm"1.

ESIMERKKI 48 10 6-kloori-3-(5-bromi-3-furowli)-2-oksoindoli- 1-karboksiamidi

Otsikon yhdisteen valmistukseen käytetty koemenetelmä perustui esimerkin 31 menetelmään. 750 mg:n (3,93 mmol) annos 5-bromi-3-furoiinihappoa (valmistettu Amaral, 15 L. et ai., J.O.C., 41, 2350 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) muutettiin asyyli-imidatsoliksi antamalla reagoida 690 mg:n (4,25 mmol) kanssa 1,11-karbonyylidi-imi-datsolia. 5-bromi-3-furaani-(l-imidatso)karboksiamidivälimuoto kiinnitettiin suoraan 689 mg:n (3,27 mmol) kanssa 6-20 kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 1,08 g (8,83 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä, saaden 500 mg (40 %:n saanto) raakaa vihertävänkeltaista kiinteää ainetta. Uudelleen kiteytys antoi 143 mg (0,37 mmol, 11 %:n saanto) puhdasta otsikon yhdistettä vihertävänä kiin-25 teänä aineena, sp. 232 - 234 °C (etikkahappo).

Analyysi: Laskettu C14H8BrClN204: lie: C, 43,83; H, 2,10; N, 7,30 %. Löydetty: C, 43,54; H, 2,00; N, 7,19 %. EIMS (m/z) : 382/384/386 (M+, 11 %) , 339/341/343 (M+-CONH, 30 %) , 260/262 (M+-C0NH- Br, 90 %) , 232/234 (tuntematon, 30 90 %) , 193/195 (M+-CONH- C4H3BrO, 92 %) ja 173/175 (C5H2Br02, V' emäs); 1HNMR (DMS0-ds) delta, 8,43 (br s, vaihtuva), 8,40 (1H, br s), 8,14 (1H, d, J = 1,8 Hz), 7,92 (1H, d, J = 8.2 Hz), 7,54 (br s, vaihtuva), 7,15 (1H, dd, J = 8,2, 1,9 Hz), 6,96 (1H, d, J = 1,8 Hz) ja 4,04 (br s, vaihtu- 59 1 0 6 4 5 9 va) ; ir (kaliumbromidi) : 3470, 3389, 3305 (br) , 1757, 1718, 1579, 1387, 1198, 1122 ja 915 cm-1.

ESIMERKKI 49 5-fluori-3-(5-bromi-2-furovvli)-2-oksoindoli-5 1- (N-t-butwli)karboksiamidi

Esimerkin 31 koemenetelmää käytettiin otsikon yhdisteen valmistamisessa. 641 mg:n (3,36 mmol) näytteen 5-bromi-3-furoiinihappoa (valmistettu Amaral, L. et ai., J.O.C., 41, 2350 (1976) kuvaaman menetelmän mukaisesti) 10 annettiin reagoida 590 mg:n (3,64 mmol) kanssa 1,1'-kar-bonyylidi-imidatsolia saaden asyyli-imidatsolivälimuoto, joka lisättiin hitaasti N,N-dimetyyliformamidiliuokseen, jossa oli 700 mg (2,80 mmol) 5-fluori-2-oksoindoli-l-(N-t-butyyli)karboksiamidia ja 923 mg (7,56 mmol) 4-(N,N-di-15 metyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiihdytys antoi raa'an otsikon yhdisteen (777 mg, 66 %:n saanto) keltaisenruskeana kiinteänä aineena. Uudelleen kiteytys antoi 256 mg (0,60 mmol, 22 % saanro) vaikeahkoa kiteistä kiinteää ainetta, sp. 190 - 192 °C (asetonitriili).

20 Analyysi: Laskettu C18H16BrFN204:lie: C, 51,08; H, 3,81; N, 6,62 %. Löydetty: C, 50,98; H, 3,57; N, 6,61 %. EIMS (m/z) : 423/425 (M+, 1 %) , 323/325 (M+-C5H10NO, 35 %) , 244 (M+-CSH10NO- Br, emäs) , 216 (tuntematon,. 95 %) ja 57 (C4H9/ 99 %} ; 1HNMR (DMS0-d6) delta, 9,07 (br s, vaihtuva), 25 8,44 (1H, d, J = 1,4 Hz), 8,10 (1H, dd, J = 9,0, 4,1 Hz), 7,67 (1H, dd, J = 9,5, 2,8 Hz), 6,96 (1H, d, J = 1,4 Hz), 6,91 (1H, ddd, J = 9,5, 9,0, 2,8 Hz), 3,93 (br s, vaihtuva) ja 1,36 (9H, s); ir (kaliumbromidi): 3300, 3205, 2960, 1720, 1550, 1179 ja 820 cm'1.

30 ESIMERKKI 50 ; 5-kloori-3-(5-bromi-3-tenowli)-2-oksoindoli- 1-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin esimerkin 31 menetelmän mukaisesti. 100 g:n (4,83 mmol) annos 5-bromi-3-tio-35 feenikarboksyylihappoa (valmistettu J. Am. Chem. Soc., 76., 60 1 0 6 4 5 9 2445 (1954) kuvaamalla menetelmällä) yhdistettiin 848 mg:n (5,23 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 5 mlrssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja imidatsolivälimuoto kiinnitettiin suoraan 848 mg:n (4,02 mmol) kanssa 5-kloori-2-ok-5 soindoli-l-karboksiamidia, kun läsnä oli 1,33 g (10,89 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Tuloksena syntynyt raaka vihreä kiinteä aine (1,22 g, 76 %:n saanto) kiteytettiin uudelleen saaden 540 mg (1,35 mmol, 34 %:n saanto) keltaista kiinteää ainetta, sp. 238 - 240 °C (etikkahap-10 po).

Analyysi: Laskettu C14H8BrClN203S:lie: C, 42,07; H, 2,02; N, 7,01 %. Löydetty: C, 42,26; H, 1,98; N, 6,99 %.

E IMS (m/z) : 398/400/402 (M\ 39 %), 355/357/359 (M+-CONH, emäs), 276/278 (M+-C0NH- Br, 30 %) ja 193/195 (M+-C0NH- 15 C4H3BrS, 75 %) ; 1HNMR (DMS0-d6) delta, 8,36 (br s, vaihtuva), 8,09 (1H, d, J = 8,5 Hz), 8,08 (1H, d, J = 1,6 Hz), 7,85 (1H, d, J = 2,0 Hz), 7,52 (br s, vaihtuva), 7,49 (1H, d, J = 1,6 Hz), 7,16 (1H, dd, J = 8,5, 2,0 Hz) ja 3,73 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi): 3389, 3218 (br), 1744, 20 1585, 1391, 1272 ja 1194 cm"1.

ESIMERKKI 51 5-kloori-3-(5-kloori-2-tiofeeniasetwli)-2-okso-indoli-l-karboksiamidi

Otsikon yhdiste valmistettiin käyttäen esimerkin 31 25 menetelmää. 1,00 g:n (5,66 mmol) näytteen 5-kloori-2-tio-feenietikkahappoa (valmistettu Ford, et ai., J. Am. Chem. Soc., 72, 2109 (1950) kuvaaman menetelmän mukaisesti) annettiin reagoida 995 mg:n (6,13 mmol) kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 5 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia 30 saaden aktivoitu asyyli-imidatsoli. Asyyli-imidatsolin hidas lisäys Ν,Ν-dimetyyliformamidissa oleviin 994 mg:aan (4,72 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 1,44 g:aan (11,79 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä antoi raa'an ruskeahkonharmaan kiinteän aineen (1,52 g, 87 %:n 35 saanto). Uudelleen kiteytys etikkahaposta antoi otsikon β1 106459 yhdisteen harmaana kiteisenä kiinteänä aineena (387 mg, 1,05 mmol, 22 %:n saanto), sp. 238 - 241 °C.

Analyysi: Laskettu C15H10Cl2N2O3S: lie: C, 48,74; H, 2,68; N, 7,51 %. Löydetty: C, 48,79; H, 2,73; N, 7,59 %.

5 EIMS (m/z) : 368/370/372 (M+, 4 %) , 324/326/328 (M+-CONH, 4 %) , 237/239 (M+-C5H4C1S, 49 %) ja 194/195 (M+-CONH- C5H4C1S, emäs); 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,52 (br s, vaihtuva), 8,07 (1H, d, J » 8,5 Hz), 7,80 (1H, d, J = 2,6 Hz), 7,12 (1H, dd, J = 8,5, 2,6 Hz), 6,94 (1H, d, J = 4,1 Hz), 10 6,90 (1H, d, J = 4,1 Hz), 4,43 (2H, s) ja 3,71 (br s, vaihtuva); ir (kaliumbromidi): 3392, 3249 (br), 1724, 1695, 1664, 1582, 1381, 1287, 1202, 995 ja 847 cm-1.

ESIMERKKI 52

Metyyli-3-etoksi-5-iso-oksatsolikarboksvlaatti 15 Sekoitettua suspensiota, jossa oli 3,53 g (24,67 mmol) kaupallista metyyli-3-hydroksi-5-iso-oksatsolikar-boksylaattia 50 mltssa metyleenikloridia, käsiteltiin huoneenlämpötilassa tipoittain liuoksella, jossa oli trietyy-lioksoniumtetrafluoriboraattia (5,62 g, 29,60 mmol) liuo-20 tettuna 30 ml:aan metyleenikloridia. Kun oli sekoitettu yli yön, liuos pestiin vedellä (2 x 30 ml), 5 % natriumbikarbonaatilla (2 x 30 ml) ja vielä yhden kerran vedellä. Orgaaninen kerros kuivattiin (magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin tyhjiössä saaden otsikon yhdiste (3,61 g, 86 %:n 25 saanto) kirkkaan keltaisena kiinteänä aineena, sp. 77 - 79 °C. 1HNMR (DMSO-d6) delta, 6,65 (1H, s), 3,93 (2H, q, J = 7,4 Hz), 3,87 (3H, s) ja 1,21 (3H, t, J = 7,4 Hz); EIMS (m/z): 171 (M\ 48 %) , 156 (M+-CH3, 4 %) , 143 (C5HsN04, 31 %) , 112 {C4H2N03, 12 %) ja 69 (C3H3NO, emäs) ; ir (kalium-30 bromidi) : 3105, 1744, 1611, 1441, 1241, 1106, 974 ja T 797 cm'1.

ESIMERKKI 53 3-etoksi-5-iso-oksatsolikarbokswlihappo Sekoitettua liuosta, jossa oli esimerkin 52 mukai-35 sesti valmistettua metyyli-3-etoksi-5-iso-oksatsolikarbok- 106459 sylaattia (3,00 g, 17,53 mmol) 75 ml:ssa 2 N natriumhyd-roksidia, sekoitettiin huoneenlämpötilassa 10 minuuttia, jäähdytettiin jäähauteessa ja tehtiin happamaksi pH 3:een konsentroidulla suolahapolla. Saostunut kiinteä aine ke-5 rättiin sitten suodattamalla. Jäljelle jäänyt haluttu tuote eristettiin kyllästämällä vesipohjainen suodos kiinteällä natriumkloridilla ja uuttamalla etyyliasetaatilla (3 x 100 ml). Kaiken kaikkiaan 2,46 g (89 %:n saanto) otsikon yhdistettä saatiin tällä tavalla. Näyte kiteytettiin 10 uudelleen asetonitriilistä, sp. 210 - 213 °C.

Analyysi: Laskettu C6H7N04:lle: C, 45,86; H, 4,49; N, 8,92 %. Löydetty: C, 45,80; H, 4,32; N, 8,87 %. EIMS (m/z) : 157 (M+-CH3, 22 %) , 129 (C4H3N04, 70 %) , 112 (C4H2N03, 15 %) ja 69 (C3H3NO, emäs); 1HNMR (DMSO-d6) delta, 6,51 (1H, 15 s), 3,91 (2H, q, J = 7,4 Hz) ja 1,20 (3H, t, J = 7,4 Hz); ir (kaliumbromidi) : 3136 (br) , 1726, 1626, 1238 ja 984 cm'1.

ESIMERKKI 54 5-kloori-3-(3-etoksi-iso-oksatsol-5-owli)-2-okso-20 indoli-1-karboksiamidi

Esimerkin 31 koemenetelmää käytettiin otsikon yhdisteen valmistamiseen. Esimerkin 53 mukaisesti valmistetun 1,50 g (9,55 mmol) näytteen 3-etoksi-5-iso-oksatsoli-karboksyylihappoa annettiin reagoida 1,68 g:n (10,34 mmol) 25 kanssa 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia saaden asyyli-imidat-solivälimuoto, joka lisättiin hitaasti N,N-dimetyyli-formamidilluokseen, jossa oli 1,68 g (7,96 mmol) 5-kloori-2-oksoindoli-l-karboksiamidia ja 2,62 g (21,48 mmol) 4-(N,N-dimetyyliamino)pyridiiniä. Hapan kiihdytys antoi 3 0 raa1 an otsikon yhdisteen oranssinkeltaisena kiinteänä ai-neena (2,43 g, 87 %:n saanto). Suspensointi kuumaan jää- * etikkahappoon, jota seurasi suodatus, antoi puhtaan otsikon yhdisteen kirkkaan keltaisena kiinteänä aineena (1,75 g, 5,.00 mmol, 63 %:n saanto), sp. 260 - 262 °C.

63 106459

Analyysi: Laskettu C1SH12C1N305: lie: C, 51,51; H, 3,46; N, 12,01 %. Löydetty: C, 51,57; H, 3,22; N, 11,89 %. E IMS (m/z) : 349/351 (M+, 10 %) , 306/308 (M+-CONH, 45 %) , 235/237 (M+-C5H8N02, 20 %) ja 193/195 (M+-CONH, C5H7N02, 5 44 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,76 (br s, vaihtuva), 8,01 (1H, d, J = 8,6 Hz), 7,97 (1H, d, J = 2,2 Hz), 7,30 (br s, vaihtuva), 6,96 {1H, dd, J = 8,6, 2,2 Hz), 6,30 (1H, s), 4,98 (br s, vaihtuva), 3,86 (2H, q, J = 7,4 Hz) ja 1,21 (3H, t, J = 7,4 Hz); ir (kaliumbromidi): 3315, 3228 (br) , 10 1748, 1673, 1549, 1370, 843 ja 819 cm'1.

ESIMERKKI 55

Metwli-5- (3-metwli-l,2.4-oksadiatsol-5-wli) -2-tiofeenikarboksvlaatti

Sekoitettua suspensiota, jossa oli 5-metoksikarbo-15 yyli-2-tiofeenikarboksyylihappoa (1,50 g, 8,06 mmol) 15 ml:ssa tionyylikloridia, takaisinvirtautettiin kaksi tuntia. Liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja konsentroitiin tyhjiössä lähes värittömäksi öljyksi, joka kiteytyi tyhjiössä. Tämä kiinteä aine liuotettiin 5 ml:aan klo-20 roformia ja lisättiin tipoittain huoneenlämpötilassa sekoitettuun seokseen, jossa oli asetamidioksiimia (valmistettu Eloy, et ai., Helv. Chim. Acta., 45., 441 (1962) kuvaaman menetelmän mukaisesti) (657 mg, 8,86 mmol) ja tri-etyyliamiinia (897 mg, 1,24 ml, 8,86 mmol) 30 ml:ssa klo-• 25 roformia. Kun lisäys oli täydellinen, liuosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa yksi tunti ja pestiin vedellä (2 x 20 ml) . Orgaaninen kerros kuivattiin (magnesiumsulfaatti), haihdutettiin ja jäännös trituroitiin tolueenilla saaden O-(2-metoksikarbonyyli-5-tenoyyli)asetamidioksiimivälimuo-30 to, 1,55 g (80 %:n saanto), valkoisena kiinteänä aineena, sp. 150 - 152 °C. 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,03 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,83 (1H, d, J = 3,9 Hz), 6,54 (br s, vaihtuva), 3,85 (3H, s) ja 1,80 (3H, s). Tätä materiaalia käytettiin ilman lisäpuhdistusta.

64 106459 1,43 g:n (5,90 mmol) annos O-(2-metoksikarbonyyli-5-tenoyyli)asetamidioksiimia suspendoitiin 75 ml:aan to-lueenia ja lämmitettiin takaisinvirtautukseen yön yli. Liuotin poistettiin tyhjiössä ja jäännös trituroitiin pie-5 neliä määrällä tolueenia saaden 1,10 g (83 %) otsikon yhdistettä vaikeahkona kiteisenä kiinteänä aineena, sp. 154 - 156 °C. Tätä materiaalia käytettiin suoraan ilman lisäpuhdistusta. Tarkka massa: 224,0241, Laskettu: 224,0256. E IMS (m/z) : 224 (M+, 98 %) ja 193 (M+-CH30, emäs); 10 1HNMR (DMSO-d6) delta, 8,01 (1H, d, J = 4,3 Hz), 7,92 (1H, d, J = 4,3 Hz), 3,88 (3H, s) ja 2,41 (3H, s).

ESIMERKKI 56 5-(3-metwli-1.2.4-oksadiatsol-5-yvli)-2-tiofeeni- karboksvvlihappo 15 Seosta, jossa oli esimerkin 55 mukaisesti valmis tettua metyyli-5-(3-metyyli-l,2,4-oksädiatsol-5-yyli)-2-tiofeenikarboksylaattia (1,09 g, 4,86 mmol) 35 ml:ssa 2 N natriumhydroksidia, laimennettiin 5 ml:11a etanolia ja lämmitettiin 65 °C:ssa 35 minuuttia. Liuos jäähdytettiin 20 jäähauteessa ja tehtiin happamaksi pH 2:een konsentroidulla suolahapolla. Suodatus ja kuivatus antoi 870 mg (85 %:n saanto) otsikon yhdistettä vaikeahkona kiinteänä aineena. Analyyttinen näyte kiteytettiin uudelleen metanolista, sp. 226 - 228 °C.

• 25 Analyysi: Laskettu C8H6N203S: lie: C, 45,70; H, 2,88; N, 13,33 %. Löydetty: C, 45,57; H, 2,75; N, 13,37 %. EIMS (m/z) : 210 (M+, emäs) ja 153 (M+-C2H3NO, 99 %) ; 1HNMR (DMSO-d6) delta, 7,97 (1H, d, J = 3,9 Hz), 7,82 (1H, d, J = 3,9 Hz) ja 2,40 (3H, s); ir (kaliumbromidi) : 3112 (br) , 30 1699, 1289, 1112 ja 840 cm'1.

♦ · »

Claims (7)

1. 65 106459 Patenttivaatimus Menetelmä 3-substituoitujen 2-oksoindolijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I 5 (CH2)n-Q x —τ'0--1 m Λ „ y
2. 10 I k20 jossa X on H, F, Cl, Br, (Cx-C6) alkyyli, (C3-C8) sykloalkyy-15 li, N02, CF3, CN, SH, S(0)mR3, OR4, COR4 tai C0NR4R5; Y on H, F, Cl, Br, (Cj-Cg) alkyyli, (C3-C8) sykloalkyy-li, N02, CF3, CN, SH, S (O) qR17, OR18 tai CONR18R19; R1 on H; R20 on COR6, C0NR7R8, fenyyli tai mono- tai disubsti-20 tuoitu fenyyli, jossa substituentti tai substituentit ovat kukin Cl, F, Br, (C^Cg) alkyyli, (C-L-Cg) alkoksi tai CF3; Q on KA 0\B tal - Q2-A2 ; 25 ö A on H, F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, CONR9R11, CN, N02, COR10, CHjOR11, OCOR10, NR9RX1, N(R9)C0R11, SOaNR^11, .. 30 //-1 r=x*X2 IL O*" < .i XN--N 35 N N N 12 /N^| 12 -O' <?' -O’ 66 106459 -0‘ Ό-” 5 B on H, F, Cl, Br, I, CF3, OR13, S(0)tR14, COOR15, CONR13R15, CN, N02, COR14, CH2OR15, OCOR14, NR13R15, N(R13)C0R15 tai S02NR13R15; edellyttäen, että A ja B eivät molemmat voi olla H, 10 tai A ja B yhdessä ovat sidottu samaan Q^n renkaan hiileen ja muodostavat oksoryhmän, tai kun A ei ole H, B on kuten yllä on määritelty tai (C1-C4 )alkyyli; A1 on F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, C0NR9Rn, CN, N02, COR10, CHjOR11, OCOR10, NR9Ru, N(R9)CORu tai 15 S02NR9R11; Q1 on O,0.0. 20 o o o . 25 O ' O O ' 30 ö o · o 35 „1 λ rw"i -· M tai M Q2 on 67 1 0 6 4 5 9 H o=\ '4 1 5 N N /--r /-N // \\ A A tai // \\ \ /3 ' \ /N N J » w Nf/ 10 m, n, p, q ja t ovat kukin nolla, yksi tai kaksi; W ja Z ovat kumpikin O, S tai NR11; W1 ja W2 ovat kumpikin O, S tai NR10 edellyttäen, että kun jompikumpi W1:stä ja W2:sta on O, S tai NR10, toinen on O tai S;
3. 15 R3, Rs, R10, R14 ja R17 ovat kukin (Cj-Cg) alkyyli tai fenyyli; R5, R8, R11, R1S ja R19 ovat kukin H, (Cj-C6) alkyyli tai fenyyli; R4, R7, R9, R13 ja R18 ovat kukin H tai (Cx-C6) -alkyyli; ja R12 on H, F, Cl, Br, CF3 tai (Cx-C6) alkyyli; tunnettu siitä, että menetelmä sisältää 20 kaavan II Q- (CH2)nCOOH (II) mukaisen yhdisteen, jossa Q ja n ovat kuten yllä on määritelty, reagoimisen molaarisen ylimäärän kanssa 1,1'-kar-.· 25 bonyylidi-imidatsolia reaktioinertissä liuottimessa iner- tissä ilmakehässä ja sen tuotteen reagoimisen kaavan IV CDu» Y iso mukaisen substituoidun 2-oksoindolin kanssa, jossa X, Y ja R20 ovat kuten yllä on määritelty, emäksisen aineen läsnä ollessa noin 0-50 °C:ssa reaktioinertissä liuottimessa 35 inertissä ilmakehässä. • < 68 1 0 6 4 5 9 Förfarande för framställning av 3-substituerade 2-oxoindolderivat med formeln I 5 x Τ^ιΊ—i °"rI (i)
4. 10 I B20 vari X är H, F, Cl, Br, (Ci-Cg) alkyl, (C3-C8) cykloalkyl, 15 N02, CF3, CN, SH, S(0)mR3, OR4, COR4 eller C0NR4R5; Y är H, F, Cl, Br, (Ci-Cg) alkyl, (C3-C8) cykloalkyl, N02, CF3, CN, SH, S (0)qR17, OR18 eller CONR18R19; R1 är H; R20 är COR6, CONR7R8, fenyl eller mono- eller disubs-20 tituerad fenyl, vari substituenten eller substituenterna är var och en Cl, F, Br, (C^Cg) alkyl, (C^Cg) alkoxi eller CF3; Q är l/A 0* q2.a1 . 25 eller U ' A är H, F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, CONR9R11, CN, no2, cor10, ch2oru, ocor10, nr9r1x, n(r9)cor11, SOaNR^11, <>*12 ' <Γ'Ι -N
5. 35 N__ ,, N N 12 12 -Cr <?' irv/r-Q 69 ioGnJ? O* ·“· <>’
6. 5 B är H, F, Cl, Br, I, CF3, OR13, S(0)tR14, C00R15, CONR13R15, CN, N02, COR14, CH2OR15, OCOR14, NR13R1s, N(R13)COR15 eller S02NR13R15; under förutsättning att bäde A och B inte är H, eller A och B är tillsammans bundna tili samma ringkol i Q1 10 och bildar oxogruppen, eller när A inte är H, dä betecknar B samma som ovan definierats eller är (C1-C4) alkyl ; A1 är F, Cl, Br, I, CF3, OR9, S(0)pR10, COOR11, C0NR9R11, CN, N02, COR10, CHjOR11, OCOR10, NR9R1X, N(R9)COR11 eller SOjNR^11;
7. 15 Q1 är O . O'. o . 20 0.0. o. 25 O ' Ö ' O ' ; -" Ö 0 ' O 0 Q2 är 70 106459 <τ · <D · 5 N Ν /-r /-Ν // \\ Λη tai // \\ V y - N Ν Η 3 ; 10 m, n, p, q och t är var och en noll, ett eller tvä; W och Z är bäda O, S eller NR11; W1 och W2 är bäda O, S eller NR10 under förutsättning att dä den ena av W1 och W2 är O, S eller NR10, är den andra 15 O eller S; R3, R6, R10, R14 och R17 är var och en (C^-Cg) alkyl eller fenyl; Rs, R8, R11, R15 och R19 är var och en H, (Ci-Cg) alkyl eller fenyl; R4, R7, R9, R13 och R18 är var och en H eller (Cx-Cg)alkyl; och R12 är H, F, Cl, Br, CF3 eller 20 (Ci-Cg) alkyl; kännetecknat av att förfarandet inklu-derar att en forening med forraeln II Q- (CH2)nCOOH (II) 25 väri Q och n är som ovan definierats, reagerar med det molärä överskottet i 1,l'-karbonyldi-imidazol i ett reak-tionsinert lösningsmedel i inert atmosfär och att produk-ten därav reagerar med en substituerad 2-oxoindol med for-30 mein IV χ - ; Y R20 35 väri X, Y och R20 är som ovan definierats, i närvaro av en basisk substans vid ca 0 - 50 °C i ett reaktioninert lös-, ningsmedel i inert atmosfär.