FI106009B - Saumautuva valkoinen, hyviä teknisiä ominaisuuksia omaava propeenipolymeerikalvo - Google Patents

Description

1 106009

Saumautuva valkoinen, hyviä teknisiä ominaisuuksia omaava propeeni-polymeerikalvo

Keksintö koskee patenttivaatimuksissa määriteltyjä kaksiakselisesti 5 venytyssuunnattua, valkoista kalvoa, jossa on propeenipolymeereihin pohjautuva, titaanidioksidihiukkasia sisältävä kantajakerros ja jonka toisella tai molemmilla puolilla on pintakerros, sekä sen valmistusta ja käyttöä.

Tämäntapainen kalvo tunnetaan esim. julkaisusta EP-A-0 244 614 .

Tässä kalvossa kantajakerros muodostuu polypropeenin ja polystyreenin 10 polymeeriseoksesta ja se sisältää 5-15 paino-% hienojakoisia täyteaineita.

Sopivina täyteaineina käytetään myös kalsiumkarbonaatin, piidioksidin ja titaanidioksidin seoksia. Hiukkaskoko on alueella 2-5 mikrometriä. Tekniikan tasolla on myös tunnettua lisätä termoplastisiin muoveihin piihapolla ja alumiinioksidilla pinnoitettuja titaanidioksidipigmenttejä (DE-A- 2 740 561).

15 EP-B-0 044 515 opettaa käyttämään alumiini-, sinkki-, titaani-, zirkonium-ja/tai magnesiumoksideilla sekä eräillä orgaanisilla aineilla, kuten pitkäketj u is il la '· ‘ϊ rasvahapoilla, alkoholeilla tai polydimetyylisiloksiaanilla pinnoitettuja • · : Ti02-pigmenttejä paperin muovipinnoitteissa, jotka on valmistettu esiml.

• · Λ : polyeteenistä. Lopuksi on julkaisusta DE-A 2 646 965 tunnettu käyttää 20 rasvahappoesterillä pinnoitettuja Ti02- tai CaC03-hiukkasia täyteaineena ·:·: termoplastisissa muoveissa, kuten polypropeenissa. Lisäksi on kuvattu polypropeenikalvo, joka sisältää Si02:lla ja Al203:lla pinnoitettuja Ti02-hiukkasia, jotka valinnaisesti on pinnoitettu polymeerisellä orqaanisella piiyhdisteellä tai polyolilla (DE-A- 3 817 909).

II*. 25 Fl-patenttijulkaisusta 100245 tunnetaan Ti02-pigmentti, joka kykenee *:** vastustamaan kellastumista polymeereissä kuten polypropeenissa. Ti02- :V: pigmentti on pinnoitettu epäorgaanisella oksidilla ja sen jälkeen päällystetty orgaanisella hapolla. Fl-patenttijulkaisussa 100245 ei kuitenkaan kuvata kalvoja. # Siinä mainitaan vain hyvin yleisessä muodossa päällystettyjen titaanidioksidi- ! ! 30 pigmenttien käyttö polymeerissä, mutta ei esitetä minkälaisia määriä ' ’· titaanidioksidipigmenttejä polymeerien tulisi sisältää.

GB-A-julkaisusta 1 047 539 tunnetaan titanioksidihiukkasia, joilla on parantuneet kostutus- ja dispersio-ominaisuudet orgaanisessa väliaineessa kuten polypropeenissa. Titaanihiukkaset on päällystetty ensin metallioksidilla ja 35 sen jälkeen alkyylisilikaatilla. GB-A-julkaisussa 1 047 539 ei kuitenkaan esitetä 2 106009 kalvoa. Siinä ei myöskään esitetä titaanidioksidihiukkasten hiukkaskokoa eikä käytettävän titaanidioksidin määrää.

Käsiteltävänä olevan keksinnön tehtävänä onkin parantaa yllä mainitunlaisten kalvojen valkoisuutta ja mekaanisia ominaisuuksia. Kalvon on 5 lisäksi omattava hyviä vanhenemisominaisuuksia. Tällä tarkoitetaan sitä, että polymeereissä, joihin kohdistuu sähkömagneettista säteilyä, kuten valoa ja erityisesti UV-säteilyä, esiintyy vain vähäistä pilkkoutumista tai haurastumista, jotka johtavat valkoisen kalvon mekaanisten ominaisuuksien huonontumiseen ja kellastumiseen. Kellastumistaipumus on erityisen häiritsevää, jos valkoista 10 kalvoa käytetään esineiden kauppakääreenä, esim. pakkauskalvona, etikettinä tai kartongin, pahvin tai paperin päällystyskalvona. Kalvon on lisäksi muodostettava hyvä esto valolle ja erityisesti UV-säteilylle siten, että sitä voidaan erityisesti käyttää säteilyherkän tavaran kuten rasvapitoisten elintarvikkeiden pakkaamiseen. Keksinnön lisätehtävänä on tarjota taloudellinen 15 menetelmä tämän kalvon valmistamiseksi.

Keksinnön mukainen kalvo on patenttivaatimuksessa 1 mainitut « · *· " tunnusmerkit omaava kalvo, joka voidaan valmistaa patenttivaatimuksessa 6 : kuvatulla menetelmällä. Epäitsenäisistä patenttivaatimuksista ilmenee kalvon tai : menetelmän sopivia muunnoksia.

20 Propeenipolymeeri, joka muodostaa kalvon kantaja- eli ·:··: pohjakerroksen, on propeenista ja eteenistä tai 4 - 8 hiiliatomia sisältävistä alfa-olefiineista muodostuva isotaktinen homopolymeeri tai sekapolymeeri tai seos, joka muodostuu propeenihomopolymeereista ja propeenisekapoly- ..... meereista ja/tai muista polyolefiineista, erityisesti 2-6 hiiliatomia sisältävistä « · il! 25 polyolefiineista siten, että seos sisältää vähintään 50, erityisesti vähintään 75 ·;·* paino-% propeenihomopolymeeria. Isotaktisessa homopolymeereissa osuus, • · joka liukenee n-heptaaniin, on sopivasti enintään 15 paino-%. Sekapolymee- reissä eteenin ja 4 - 8 hiiliatomia sisältävien alfa-olefiinien muodostamien komonomeerien määrä on yleensä enintään 10 paino-% sekapolymeerista . , 30 laskettuna. Edullisia komonomeerejä ovat eteeni ja buteeni-(1).

• · * ’· Polymeeriseoksessa sopivia polyolefiineja ovat HDPE, LDPE ja LLDPE, jolloin näiden polyolefiinien osuus ei missään tapauksessa ole suurempi kuin 15 paino-% polymeeriseoksesta laskettuna. Näiden pohjakerroksen muodostavien polymeerien sulaindeksi on sopivasti alueella 0,5 g/10 min 8 g/10 min 230 35 °C:ssa kuormituksella 2,16 kp (DIN 53 735), erityisesti alueella 1,5 g/10 min - 4 g/10 min.

3 106009

Kantajakerros sisältää titaanidioksidihiukkasia. Titaanidioksidihiukka-set muodostuvat pääasiassa rutiilista, jonka peittokyky on suurempi kuin anataasin. Edullisessa suoritusmuodossa titaanidloksidihiukkasista vähintään 95 paino-% muodostuu rutiilista. Ne voidaan valmistaa tavalliseen tapaan esim.

5 kloridi- tai sulfaattimenetelmällä. Niiden osuus on 7 - 12 paino-% kanta jakerroksesta laskettuna ja niiden keskimääräinen hiukkaskoko on suhteellisen pieni eli edullisesti 0,15 - 0,30 mikrometriä.

Titaanidioksidihiukkasilla on lisäksi pinnoite, joka muodostuu epäorgaanisista oksideista ja joka on tavanomainen paperin ja maalien 10 Ti02-valkopigmentissä valonkestävyyden parantamiseksi. Ti02 on tunnetusti valoaktiivinen. UV-säteilyn vaikutuksesta hiukkasten pinnalle muodostuu vapaita radikaaleja. Nämä vapaat radikaalit voivat vaeltaa maalienkalvon muodostaviin aineosiin, jolloin tapahtuu pilkkoutumisreaktioita ja kellastumista. Nimenomaan pinnoitteeseen sopivia oksideja ovat alumiini-, pii-, sinkki- tai magnesiumoksidi 15 tai näistä yhdisteistä kahden tai useamman seokset. Ti02-hiukkasia, joiden pinnoite muodostuu useasta tällaisesta yhdisteestä, on kuvattu esim. julkaisuissa EP-A-0 044 515 ja EP-A- 0 078 633. Pinnoite sisältää lisäksi • · : orgaanisia, poolisia ja poolittomia ryhmiä sisältäviä yhdisteitä. Orgaanisten '·[’ ’· yhdisteiden on oltava riittävän lämpöstabiileja valmistettaessa kalvo ekstrudoi- 20 maila polymeerisulasta. Poolisia ryhmiä ovat esim. -OH, -OR, -COOX (X = R, H tai Na, R = 1 - 34 hiiliatomia sisältävä alkyyli). Edullisia orgaanisia yhdisteitä ovat alkanolit ja rasvahapot, joiden alkyyliryhmässä on 8 - 30 hiiliatomia, eritvisesti rasvahapot ja primaariset n-alkanolit, joissa on 12 - 24 hiiliatomia, sekä t...f polydiorganosiloksaanit ja/tai polyorqanovetysiloksaanit, kuten polydimetyyli- 25 siloksaani ja polymetyylivetysiloksaani.

• · ·;·* Titaanidloksidihiukkasista muodostuvassa pinnoitteessa on :Y: tavallisesti 1-12, erityisesti 2 - 6 g epäorgaanisia oksideja ja 0,5 - 3, erityisesti :***: 0,7 - 1,5 g orgaanista yhdistettä per 100 g titaanioksidihiukkasia. Hiukkaset • · · pinnoitetaan vesisuspensiossa. Epäorgaaniset oksidit seostetaan vesisuspen- ! I 30 siossa vesiliukoisista yhdisteistä, kuten alkaliyhdisteistä, erityisesti natriumalumi-• · · *· naatista, alumiinihydroksidista, alumiinisulfaatista, alumiininitraatista, natriumsili- kaatista (vesilasista) tai piihaposta.

Epäorgaanisilla oksideilla kuten, Al203:lla ja Si02:lla tarkoitetaan myös hydroksideja tai niiden erilaisia vedenpoistovälimuotoja, kuten oksidihydraatteja 35 (hydroksideja) tarkentamatta niiden koostumusta tai rakennetta. Hehkutuksen ja vesisupensiossa-jauhamisen jälkeen hydroksidit, esim. alumiini- ja/tai piihyd- 4 106009 roksidi saostetaan Ti02-pigmenttien pinnalle ja sitten pigmentit pestään ja kuivataan. Saostus voidaan siten suorittaa suoraan suspensiossa, joka muodostuu valmistusprosessissa hehkutuksen ja tätä seuraavan märkäjauhatuksen jälkeen. Ko. metallien oksidit ja/tai hydroksidit saostetaan 5 vesiliukoisista metallisuoloista määrätyllä pH-alueella. Alumiinin kohdalla käytetään esim. alumiinisulfaattia vesiliuoksessa (pH alle 4) ja hydroksidi saostetaan pH-alueella 5-9, edullisesti 7 - 8,5, lisäämällä ammoniakki- tai natriumhydroksidivesiliuosta. Lähdettäessä vesilasi- tai alkalialuminaatti-liuoksesta on käsiteltävän Ti02-suspension pH-arvon oltava voimakkaasti 10 emäksisellä alueella (pH yli 8). Sitten saostetaan pH-alueella 5-8 lisäämällä mineraalihappoa, kuten rikkihappoa. Metallioksidien saostamisen jälkeen suspensiota sekoitetaan vielä 15:stä minuutista n. 2:een tuntiin, jolloin saostetut kerrokset läpikäyvät kypsymisen. Pinnoitettu tuote eristetään vesidispersiosta ja kuivataan pesun jälkeen kohotetussa lämpötilassa, erityisesti 70 -110 °C ssa.

15 Mieluiten ei saa ylittää titaanidioksidin absoluuttista hiukkaskokoa 10 mikrometriä, koska suuremmat hiukkaset huonontavat kalvon optisia ominaisuuksia ja kalvonvalmistuksen tasalaatuisuutta.

: : Hyvä valkoisuus voidaan saavuttaa titaanidioksidihiukkaspitoi- : suudella 7 -12 % kantajakerroksesta (pohjakerroksesta) laskettuna.

| y 20 Pintakerrokset, jotka on pinnoitettu kantajakerroksen toiselle tai ·:··: molemmille puolille, voivat olla sekä kylmä- että kuumasaumautuvia. Nämä kerrokset voivat peittää pohjakerroksen toisen tai molemmat puolet.

«

Molemminpuoliset pintakerrokset voivat olla samaa tai eri materiaalia. Tavanomaisen kuumasaumauskerroksen pehmenemispiste on vähintään 10 °C

• · 25 alempi kuin kantajakerroksen pehmenemispiste. Saumauskerros on edullisesti *:** eteenihomopolymeeria (suuren tiheyden omaava polyeteeni tai pienen tiheyden • · v.: omaava polyeteeni), LLDPE:tä, sekapplymeeria, joka muodostuu propeenista :[[[: pääkomponenttina ja eteenistä siten, että eteenin osuus on edullisesti 4-10 paino-% (sekapolymeerista laskettuna), sekapolymeeria, joka muodostuu . 30 propeenista pääkomponenttina ja buteenista-(l) siten, että buteenin osuus on ** edullisesti 10-15 paino-% (sekapolymeerista laskettuna), terpolymeeria, joka muodostuu propeenista, eteenistä ja 4 - 10 hiiliatomia sisältävästä alfa-olefiinista, edullisesti sellaista, jossa on 93,2 - 99,0 paino-% propeenia, 0,5 - 1,9 paino-% eteeniä ja 0,5 - 4,9 paino-% 4-10 hiiliatomia sisältävää 35 alfa-olefiinia tai seosta, joka muodostuu kahdesta tai useammasta tällaisesta 5 106009 polymeeristä. Komonomeerien jakauma polymeereissä on olennaisesti statistinen.

Sopivat kylmäsaumauskerrokset muodostuvat polymeereistä, jotka pohjautuvat luonnon tai synteettiseen kautsuun. Sopivat ulommat pintakerrokset 5 muodostuvat myös akrylaateista, kuten on kuvattu julkaisuissa EP-A-0 214 790, EP-A-0 254 417 ja CH-patenttijulkaisussa 632 777, tai vinylideenikloridiseka-polymeereista, kuten on kuvattu julkaisussa EP-A-0 088 535. Nämä yhdisteet on kiinnitettävä tarttuvalla kerroksella alla olevaan polyolefiinikerrokseen. Mainituista julkaisuista ilmenee myös sopivia pohjusteita.

10 Käytettäessä kalvoa pakkausmateriaalina on pintakerrokseen (-kerroksiin) lisättävä liukastusainetta liukumiskyvyn parantamiseksi riittävän koneella ajettavuuden saavuttamiseksi ja kitkan välttämiseksi pussien täyttövaiheessa. Liukastusaineena käytetään sopivasti polydialkyylisiloksaania, edullisesti sellaista, jonka alkyyliryhmässä on 1 - 4 hiiliatomia, jolloin 15 polydialkyylisiloksaanin käyttömäärä pintakerroksessa tai -kerroksissa on 0,2 - 2,5 paino-%, edullisesti 0,5 -1 ,6 paino-% pintakerrosten painosta laskettuna.

*· * : Kalvon kokonaispaksuus on 20 -1 20, edullisesti 25 - 60 mikrometriä, : jolloin pintakerroksen (-kerrosten) paksuus on kulloinkin 0, 2 - 2, edullisesti 0, 5 - •«· V : 1 mikrometriä.

20 Jotta voitaisiin parantaa edelleen keksinnön mukaisen kalvon ·:··: määrättyjä ominaisuuksia, voivat sekä pohjakerros että pintakerros (-kerrokset) sisältää asianmukaisia lisäaineita kulloinkin tehokkaina määrinä ja erityisesti voidaan mainita antistaattiset aineet ja nukleointiaineet (ytimenmuodostajat). ..... Ytimenmuodostajina voidaan käyttää esim. dibentsyylideenisorbitolia tai 25 natriumbentsoaattia ja antistaattisina aineina esim. dibentsylideenisorbitolia tai • · *:** natriumbentsoaattia ja antistaattisina aineina esim. etoksyloituja amiineja tai :V: rasvahappoamideja. Positiiviseksi on osoittautunut erityisesti työstön stabilointi- aineiden lisääminen ydinkerrokseen. Tällöin on kyse yhdisteistä, joiden mm['. tehtävänä on estää polymeerien lämpöpilkkoutuminen kalvon valmistuksen ! ! 30 aikana. Tällaisia yhdisteitä ovat fosfiittistabilointiaineet ja/tai difosfiittistabilointi- • · · ‘ *· aineet kuten tris-(2,4-ditert-butyylifenyyli)fosfiitti ja bis(2,4-ditert-butyylifenyyli)- pentaerytritolidifosfiitti määränä 0,05 - 0,3 paino-% ydinkerroksesta laskettuna. Erityisen edulliseksi on myös osoittautunut optisen kirkasteen lisääminen, jonka käyttömäärä on 100 - 500, edullisesti 150 - 250 ppm ydinlkerroksesta 35 laskettuna. Erityisesti työstettävyyden parantamiseksi pintakerrokseen tai -kerroksiin voidaan lisätä 0,1-1 paino-% orgaanista tai epäorgaanista 6 106009 tarttumisen estoainetta. Sopivia tarttumisen estoaineita ovat esim. orgaaniset polymeerit kuten polyamidit, polyesterit, polykarbonaatit ja vastaavat, jotka hylkivät pintakerroksen polymeeriä ja ovat hiukkasmuodossa. Sopivia ovat myös epäorgaaniset hiukkaset, erityisesti piidioksidihiukkaset.

5 Kalvo valmistetaan ekstrodoimalla kantajakerros tai yhteiseksrudoi- malla yksittäiset kerrokset muodostavat sulajuoksevat polymeerimateriaalit tasosuulakkeen kautta, karkaisemalla ja kiinnittämällä sulakalvo, venytyssuuntaamalla tämän jälkeen kaksiakselisesti pituus- ja poikkisuunnassa ja lämpökiinnittämällä lopuksi. Kalvo venytetään kaksiaksiaalisesti 10 kuumentamalla kalvo ja venyttämällä se ensin pituussuunnassa ja sitten poikkisuunnassa. Venytys pituussuunnassa tapahtuu esim. 120 - 130 °C:ssa suhteessa 5:1 - 7:1 ja sitten poikkisuunnassa 160 - 170 °C:ssa suhteessa 8:1 - 10:1. Lämpökiinnitys tapahtuu n. 0,5 - 10 sekuntia 150 - 160 °C:ssa.

Tarvittaessa voidaan pintakerrosten pintoja vielä pintakäsitellä lämpökiinnityksen 15 jälkeen esim. korona- tai liekkikäsittelyllä parantamaan muiden pinnoitteiden tarttuvuutta kalvoon ja parantamaan liimautuvuutta tai laminoitavuutta tai ’· 'i painettavuutta.

• · : Kantajakerros muodostetaan edullisesti masterbatchtekniikalla eli v : titaanidioksidihiukkasten halutusta pitoisuudesta riippuen ekstruuderiin 20 syötetään polypropeeniraaka-ainetta ja titaanidioksidimasterbatchia muodosta- ·:·· maan kantajakerros. Sanonnalla masterbatch tarkoitetaan tunnetusti perusseosta eli muoviraaka-aineesta muodostuvaa rakeistettua, pölytöntä, runsaasti täyteaineita sisältävää konsentraattia, jota käytetään välituotteena ..... massan työstössä esim. täyteaineettoman raemassan täyteaineena ennen • · 25 ekstrudointia, jolloin siitä voidaan valmistaa määrätyn määrän täyteainetta • ♦ *:** sisältäviä muotokappaleita. Keksinnön mukaisesti käytettävä masterbatch Ti02:n :V: lisäämiseksi tunnetaan siitä, että se sisältää polymeerien ja täyteaineiden kokonaispainosta laskettuna yli 30 paino-%, edullisesti 40 - 75 paino-% Ti02-hiukkasia ja että se on lieriö- tai linssimäisinä rakeina. Ti02-mastebatchin ! i 30 kantajapolymeerinä käytetään polyolefiineia, 2-8 hiiliatomia jokaisessa • · · ’· olefiiniyksikössä sisältäviä sekapolymeereja tai tällaisten yhdisteiden seoksia.

Edullinen kantajapolymeeri on polypropeeni, polyeteeni tai polypropeenin ja polyeteenin seos.

Molempien masterbatchien irtotiheys on 700 - 1500 g/l, edullisesti 35 950 - 1250 g/l. Irtotiheys määritetään DIN 53 466 mukaan. Polypropeeni- 7 106009 raaka-aineen irtotiheyden ja masterbatchin irtotiheyden suhde on pienempi kuin 0,80, edullisesti pienempi kuin 0,65.

Keksinnön mukainen kalvo on hyvin valkoinen, se omaa hyviä teknisiä ominaisuuksia ja sen tiheys on 0,9 1,1, erityisesti 0,95 -1,05 g/cm3.

5 Edullisten ominaisuuksiensa, erityisesti hyvän ja kestävän valkoisuutensa ansiosta keksinnön mukainen kalvo sopii pakkausmateriaaliksi ja myös teknisiin tarkoituksiin esim. laminointikalvona, etikettikalvona tai liimanauhan kantajakalvona.

Keksintöä kuvataan lähemmin seuraavissa esimerkeissä.

10 Esimerkki 1

Koekstrudoitiin polypropeenikalvo, joka oli molemminpuolin varustettu kuumasaumautuvalla pintakerroksella, statistisesta eteeni-propeenisekapoly-meerista (C2-pitoisuus 4,5 paino-%) (ABA-kalvo) n. 270 °C:ssa tasosuulakkeen kautta. Kalvon ydinkerroksen muodostavassa seoksessa (sulassa) oli 91,0 15 paino-% polypropeenia ja 8,5 paino-% Ti02:ta (rutiili), keskimääräinen hiukkashalkaisija 0,2 mikrometriä, varustettuna epäorgaanisella Al203-pinnoit-teella (4 g/100 g Ti02) ja orgaanisella steariinihappopinnoitteella (1 g/100 g • · ·.· i Ti02), jolloin ydinkerroksen muodostava seos muodostetaan siten, että siinä on :T: 84,5 paino-% polypropeenia ja 15,5 paino-% masterbatchia, jossa on 55 20 paino-osaa pinnoitettua Ti02:ta ja 45 paino-osaa polypropeenia. Irtotiheys on • · kulloinkin polypropeenilla 530 g/l ja Ti02-pitoisella masterbatchilla 750 g/l.

Tämän jälkeen kalvo venytettiin pituussuunnassa (venytyssuhde 5:1) ja sitten poikkisuunnassa (venytyssuhde 10:1). Kaksiakselisesti suunnatun kalvon kalvonpaksuus oli 30 mikrometriä siten, että saumauskerrosten paksuus 25 oli kulloinkin 0,8 mikrometriä. Kalvon tiheys oli 0,98 g/cm3.

• · ···* Esimerkki 2 :Y: Toistettiin esimerkki 1 siten,että Ti02-hiukkaset oli samalla tavoin :***: pinnoitettu Al203:lla. Ti02-hiukkasten lisäpinnoitteena käytettiin steariinihapon ♦ ·· * . asemasta polydimetyylisiloksaania (1,5 g/100 g Ti02).

30 Vertailuesimerkki 1 • · *♦ '· Toistettiin esimerkki 1 siten, että Ti02-hiukkaset oli samalla tavoin pinnoitettu Al203:lla (4 g/100 g Ti02) ja steariinihapolla (1 g/100 g Ti02). Kalvon ydinkerroksessa oli lisäksi 6 paino-% masterbatchia, jossa oli 70 paino-osaa CaC03 ja 30 paino-osaa polypropeenia. Kalvon tiheys oli 0,72 g/cm3.

8 106009

Vertailuesimerkki 2

Toistettiin vertailuesimerkki 1 siten, että Ti02-hiukkaset oli pinnoitettu pelkästään Al203:lla (4 g/100 g Ti02).

Vertailuesimerkki 3 5 Toistettiin esimerkki 1 siten, että Ti02-hiukkaset oli pinnoitettu pelkästään Al203:lla (4 g/100 g Ti02).

Vertailuesimerkki 4

Toistettiin esimerkki 1 siten, että Ti02-hiukkaset pinnoitettiin pelkästään steariinihapolla (1 g/100 g Ti02).

10 Vertailuesimerkki 5

Toistettiin esimerkki 1 siten,että Ti02-hiukkaset olivat pinnoitta- mattomia.

Saadun kalvon valkoisuusarvot, kellertymistaipumus, elastisuus-moduuli, vetolujuus ja vetovenymä on koottu seuraavaan taulukkoon.

15 Valkoisuus määritettiin remissiofotometrillä "ELREPHO", valmistaja

Zeiss Oberkochem (DE), normivalo C, 2 asteen normiokulaari.Valkoisuus on ·.*·: määritelty WG = RY + 3RZ - 3RX, jossa WG = valkoisuus, RY, RY, RX = : vastaavat heijastuskertoimet käytettäessä Y-, Z- ja X-värinmittaussuodattimia.

Valkoisuusstandardina käytettiin bariumsulfaatista puristettua kiekkoa (DIN 20 5033, osa 9). Kalvonäytettä (koko DIN A4) säteilytettiin useita päiviä laitteessa ·;·: tyyppiä Suntest CPS, valmistaja Heraeus, Hanau (DE). Säteilytyksen voimakkuus oli 765 W/m2 ja säteilytyksen jälkeen verrattiin silmämääräisesti säteilyttämättömään näytteeseen.

Elastisuusmoduuli, vetolujuus ja vetovenymä määritettiin DIN 53 457 25 mukaan.

• ·

Taulukosta ilmenee selvästi, että joko kalvon valkoisuus tai :Y: mekaaniset ominaisuudet huononevat heti kun • · kantajakalvo sisältää muita epäorgaanisia hiukkasia tai • · · • . Ti02-hiukkasia ei ole pinnoitettu tai niitä ei ole pelkästään pinnoitettu [ ' 30 orgaanisella tai epäorgaanisella päällysteellä.

• ♦ · • · · • · 9 106009

CO

* ·Η r^ootntniooo ΛηηΝΝΝηη 1 8.

gi -------- g> t> · 0 o\° ' co -μ co <1) 30000000 > ΰοβσσνΓ'βσ» k *3 -— H H H H rl

*H

_:_l &________ co •H , ,νοοοοοοο rYvi'ffinn'rui

ONNHHNNN

1 ^—1---- •ΓΊ 0 : ·

H CiP CO

0 CO

4-> gmoooooo .0) 3nno«7>rjtMri

k·5* HHH

__cl-________ 1__I_1_ COOOOOOOO -H o O O O O O O 2 r* j m m Γ- m ό 3 8. v v

.··.; I

• · >0 CS · • · n Ogcoooooooo I ; ; y g g cflooooooo .... T ^ 3 m η σ\ σ\ tn ·+ c*

... .¾ W!S 3tMr4HHCMdCM

... 3 4->

• <H . -H . v V

... -3 -L—Ui_________ : : 3 ·

• · &H I

....: w.

... G 3 C 3 ! : - ti g as as s-s § £ ^ a a -33a $a Bä ä ä :£ f

H -3 4->:3 4->;3 ·γΗ3 i ,C H H

d)'3 -Hi -3¾ 5-1 «3 S3 OT Q) 0) .·', W -P 54S3 s-iSo a) > /- > > co co . cd .>} a) > ..

• · ««· ^ § 3 n H o a o> ui 'f *.*,* ' ω Λ* σι σι σι t-« r- r- f·'

.*·*. O

a _j_ _ ··«·· .--- ... - -.- m —I .- — i. I . M - — —1 • ·

.*. : I I I I I

- * · * * . t— (N *3 -H -3 -3 -3 co co co m co -H -3 (1) φ CD φ d) Λί Ai 3 T- 3 tN 3<^ 3 ^ 3 Ln ^ , Λί I—I >3 »3 t-H >3 5-1 5-1 -Η -H -3 -H -H-H -H -3 -H -3

Φ Φ 3 ,y 3 M 3.¾ 3 3 X

g g' -P Λί -P^ -ΡΛ! 4-·^ -P Ai •3 ' -3 5-)5-) S-ι S-l 5-15-1 5-1545454 CO CO (1)0)0)(1) 0)0) 0)0)0)0) __ H H[>g|>g|>g[>g,|>g

Claims (9)

10 106009

1. Kaksiakselisesti venytyssuunnattu valkoinen kalvo, jossa on propeenipolymeereihin pohjautuva kantajakerros ja jonka toisella tai molemmilla 5 puolilla on pintakerros, tunnettu siitä, että kantajakerros sisältää titaanidioksidihiukkasia, jolloin titaanidioksidihiukkaset on pinnoitettu vähintään yhdellä epäorgaanisella oksidilla ja vähintään yhdellä poolisia ja poolittomia ryhmiä sisältävällä yhdisteellä, 10 titaanidioksidihiukkasten osuus on 7 -12 paino-% kantajakerroksesta laskettuna ja titaanidioksidihiukkasten keskimääräinen hiukkaskoko on 0,15 - 0,3 mikrometriä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kalvo, tunnettu siitä, että 15 titaanidioksidihiukkaset muodostuvat pääasiassa rutiilista.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kalvo, tunnettu siitä, '« että titaanidioksidihiukkaset on pinnoitettu 1-12, erityisesti 2-6 grammalla « « i.i : epäorgaanisia oksideja ja 0,5 - 3, erityisesti 0,7 - 1,5 grammalla orgaanisia v : yhdisteitä per 100 9 titaanidioksidihiukkasia.

4. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-3 mukainen kalvo, •s’·: tunnettu siitä, että titaanidioksidihiukkaset on pinnoitettu alumiiniin, piihin, magnesiumiin ja/tai sinkkiin pohjautuvilla epäorgaanisilla oksideilla ja orgaanisilla yhdisteillä ryhmästä rasva-alkoholit, rasvahapot ja polydiorgano- ..... siloksaanit, erityisesti polyalkyylivetysiloksaanit ja/tai polydialkyylisiloksaanit, • · 25 jolloin alkyyliryhmissä on 1 - 6, edullisesti 1 - 3 hiiliatomia. ·;·* 5. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1 - 4 mukainen kalvo, tunnettu siitä, että kalvon tiheys on 0,9 - 1,1 g/cm3, erityisesti 0,95 1,05 g/cm3.

6. Menetelmä yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-5 mu- • · . . 30 kaisen kalvon valmistamiseksi, tunnettu siitä, että koekstrudoidaan • · · ’· kantajakerrosta varten oleva seos, joka muodostuu polypropeeniraemassasta, jossa ei ole epäorgaanisia hiukkasia, ja masterbatchista, joka sisältää pinnoitettuja titaanidioksidihiukkasia ja polypropeeniraemassaa, ja pintakerroksen tai pintakerrokset muodostavat polymeerimateriaalit ja suunnataan saatu kalvo 35 venyttämällä pituus- ja poikkisuunnassa ja lämpökiinnitetään lopuksi. 11 106009

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että titaanidioksidihiukkaset ovat masterbatchissa siten, että hiukkasten kokonaisosuus on 40 - 75 paino-% propeenipolymeeriraemassan ja titaanidioksidi-hiukkasten muodostamasta seoksesta laskettuna.

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että masterbatchin irtotiheys on 700 - 1500, erityisesti 950 - 1250 9/I (DIN 53466).

9. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-5 mukaisen kalvon käyttö liimanauhakalvona, pakkausmateriaalina, etikettinä tai laminointikalvona. • · • · # • · »Il • · · · • 1 1 • · • · • I > » 1 • Φ · III • · · • · • · • 4 · • Il • · • · 1 • · · • · · • · ·«· • · • · • · · · • · • · · • · · • · 106009