FI105623B - Menetelmä, jolla koodataan ja dekoodataan näytteistetty, toistuvaisluonteinen analoginen signaali, ja laite, jolla koodataan ja dekoodataan menetelmää käyttäen - Google Patents

Description

1 105623

Menetelmä, jolla koodataan ja dekoodataan näytteistetty foistuvaisluonteinen analoginen signaali, ja laite, jolla koodataan ja dekoodataan menetelmää käyttäen 5 Keksintö liittyy menetelmään, jolla koodataan näyt teistetty toistuvaisluonteinen analoginen signaali, jossa näytteistetty signaali jaetaan peräkkäisiin segmentteihin, joista kukin sisältää ennalta määrätyn lukumäärän näytteitä; jossa segmenteille suoritetaan lyhyen aikavälin ennus-10 teanalyysi ja jossa analyysissä määritetyt kertoimet lähetetään ja syötetään myös lyhyen aikavälin ennustesuodatti-meen, jossa suoritetaan pitkän aikavälin ennusteanalyysi suodattimen lähdöstä saatavalle jäännössignaalille ja myös tässä analyysissä saatava informaatio lähetetään, ja jossa 15 · jäännössignaalissa oleva informaatio koodataan ja lähetetään.

Keksintö liittyy myös menetelmään, jolla dekoodataan edellä kuvatulla tavalla koodattu signaali, jossa vastaanotettu pitkän aikavälin ennusteanalyysi-informaatio 2Ö sekä jäännössignaalista vastaanotettu muu informaatio yhdistetään ja yhdistetty signaali, yhdessä vastaanotettujen lyhyen aikavälin ennusteanalyysikertoimien kanssa, syötetään käänteiseen lyhyen aikavälin ennustesuodattimeen, jonka lähdöstä saadaan näytesarja, joka edustaa näytteis-25 tetyn analogisen signaalin rekonstruktiota.

Keksintö liittyy myös laitteeseen, jolla koodataan ja dekoodataan edellä kuvatulla menetelmällä.

Tiedetään, että analogiset signaalit, joiden luonne on voimakkaasti johdonmukainen, kuten esimerkiksi puhesig-30 naalit, voidaan tehokkaasti koodata näytteistyksen jälkeen suorittamalla peräkkäin joukko eri muunnoksia signaalin peräkkäisille segmenteille, joilla kullakin on tietty kestoaika. Eräs näistä tähän tarkoitukseen tunnetuista muunnoksista on lineaarinen ennustekoodaus (LPC), jonka selos-35 tusta varten voidaan viitata kirjaan "Digital Processing 2 . 105623 of Speech Signals", L.R Rabiner ja R. W. Schafer; Prentice Hall, New Jersey; kappale 8. Kuten mainittu, LPC:tä käytetään aina signaalisegmentteihin, joilla on tietty kestoaika, puhesignaalien tapauksessa esimerkiksi 20 ms, ja 5 sitä pidetään lyhyen aikavälin koodauksena. Lyhyen aikavälin koodauksen ohella on tunnettua myös pitkän aikavälin ennusteen (LTP) käyttö, jolloin saadan erittäin tehokas koodaus nämä kaksi tekniikkaa yhdistämällä. LTP:n periaate on kuvattu julkaisussa (Frequenz) (Frequency), voluumi 42, 10 nro 2 - 3, 1988; sivut 85 - 93; P. Vary et ai: "Sprach-codec fiir dass Europäische Funkfernsprechnetz" ("Speech coder/decoder for that European Radiotelephone Network"), kun taas LTP-periaatteen parannettu versio on kuvattu NL-patenttihakemuksessa 9 001 985.

15 Keksinnön päämääränä on menetelmä, jolla lähetetään hyvin tehokkaasti, t.s. pienellä lukumäärällä bittejä sekunnissa, ihmiskorvalle oleellinen informaatio jäännössig-naalista, joka on jäljellä STP-periaatteen soveltamisen jälkeen, ilman, että kuulijan kokeman vastaanottopuolella 20 olevalla dekooderilla rekonstruoidun puheen laatu heikke-nee.

Tätä varten keksinnön mukainen koodausmenetelmä on tunnettu siitä, että jäännössignaali muunnetaan taajuusalueelle, siitä, että ainakin osa taajuuskomponenttien, 25 jotka saatiin taajuusalueelle muunnettessa, amplitudeista yhdistetään siten, että näihin yhdistettyihin amplitudei-hin liittyvät taajuudet sijaitsevat tasaisin välimatkoin Barkin asteikolla, ja siitä, että lähetetään signaali, joka edustaa yhdistettyjä amplitudeja.

30 Keksinnön mukainen dekoodausmenetelmä on tunnettu *, siitä, että alkuperäiset taajuusalueella olevat amplitudit rekonstruoidaan vastaanotetuista yhdistetyistä amplitudi-arvoista, siitä, että informaatiota, joka lähetettiin pitkän aikavälin ennusteen tuloksena, käytetään laskettaessa 35 näihin amplitudeihin liittyviä vaihearvoja, ja siitä, että 3 105623 lasketut vaihearvot yhdessä niihin liittyvien amplitudien kanssa muunnetaan aika-alueelle.

Esillä olevan keksinnön mukaan jäännössignaali koodataan havaittavuuspohjalta, mikä tarkoittaa, että lähete-5 tään ainoastaan informaatio, joka on oleellista dekoodatussa vastaanotetussa signaalissa olevien, ihmiskorvin havaittavien erojen kannalta.

Ensiksikin tätä tarkoitusta varten käytetään hyväksi sitä tunnettua tosiasiaa, että ihmiskorva ei ole herkkä 10 absoluuttisille vaihearvoille vaan ainoastaan vaihesuh-teille, joten' periaatteessa ei ole välttämätöntä lähettää jäännössginaalin vaiheinformaatiota koodattavaksi, edellyttäen, että on mahdollista rekonstruoida alkuperäiset vaihesuhteet vastaanottavassa päässä.

15 Tämän lisäksi esillä oleva keksintö käyttää hyväksi jo jonkin aikaa tunnettua havaintoa, että ihmisen kuulo toimii itseasiassa ketjuna, joka muodostuu joukosta suodattimia, joilla on vierekkäiset taajuuskaistat mutta eri kaistanleveydet, niin kutsutut kriittiset kaistat eli Bar-20 kin kaistat, tälläisten kriittisten kaistojen kaistanleveyden ollessa paljon pienempiä matalilla taajuuksilla kuin korkeilla taajuuksilla. Taajuusasteikkoa, joka on muodostettu tämän havainnon mukaan, kutsutaan lineaariseksi Barkin asteikoksi. Barkin asteikon lisäselostusta var-25 ten viitataan artikkeliin B. Scharf ja S. Buus, "Stimulus, Physiology, Thresholds", kirjassa L. Kaufman,K.R. Boff ja J.P. Thomas, toimittajat, Handbook of Perception and Human Performance, luku 14, sivut 1 - 43, Wiley, New York, 1986.

Todetaan lisäksi, että periaate, jossa puhekoo-30 dauksella lähetettävä jäännössignaali muunnetaan taajuusalueelle ja sitten lähetetään tämän muunnoksen jälkeen käytettävissä oleva informaatio, on esitetty jo aikaisemmin Tässä voidaan viitata esimerkiksi paperiin, jonka nimi on "Fourier Transform Vector Quantisation for Speech 35 Coding", P. Chang et el., IEEE Transactions on Communi- 105623 cations, Voi. COM 35, nro 10, sivut 1059 - 1068. Tämän julkaisun mukaan kuitenkin muunnoksen jälkeen käytetään vektorikvantisointia, eikä mainita puhtaasti amplitudi-informaation lähettämistä.

5 Keksintö selostetaan yksityiskohtaisemmin jäljempnä esimerkki toteutuksen pohjalta viitaten piirrokseen, jossa: Kuvio la on lohkokaavio keksinnön mukaisen laitteen koodausyksikön esimerkkitoteutuksesta.

Kuvio Ib on lohkokaavio keksinnön mukaisen laitteen 10 dekoodausyksikön esimerkkitoteutuksesta.

Mikrofonin 1 antaman analogiaslgnaalin kaistanleveyttä rajoitetaan alipäästösuodattimella 2 ja se muunnetaan analogia/digitaalimuuntimessa 3 sarjaksi amplitudi-ja aikadiskreettejä näytteitä, jotka edustavat analogia-15 signaalia. Muuntimen 3 lähtösignaali syötetään lyhyen aikavälin analyysiyksikön 4 tuloon ja lyhyen aikavälin en-nustesuodattimen 5 tuloon. Nämä kaksi yksikköä huolehtivat edellä mainitusta lyhyen aikavälin ennusteesta (STP) esimerkiksi 160 näytteen segmenteille ja analyysiyksikkö 4 20 antaa lähtösignaalin lyhyen aikavälin ennistesuodatinker- toimina, jotka kvantisoidaan, koodataan ja lähetetään kuviossa Ib esitettyyn dekooderiyksikköön. Suodattimen 5 ja yksikön 4 rakenne ja toiminta ovat puhekoodauksen alaa tunteville hyvin tunnettuja, eivätkä ne ole sen tärkeämpiä 25 esillä olevan keksinnön oleellisten osien kannalta, joten lisäselostus voidaan sivuuttaa.

STP-suodatettu signaali syötetään pitkän aikavälin ennuste (LTP) analyysiyksikköön 6. Tässä analyysiyksikössä LTP-analyysiä sovelletaan kahdesti 160 näytteen segment-30 tiin tavalla, joka on kuvattu esimerkiksi NL-patenttihake-.. muksessa 9 001 985. Tälläisessä LTP-analyysissä koodatta valle signaalisegmentille tehdään aina haku tietyn hakustrategian mukaan hakien signaalisegmenttiä, joka on niin samanlainen kuin mahdollista mainittua segmenttiä edeltä-35 väliä, tietyn pituisella signaalijaksolla, ja lähetetään • · 5 105623 koodatussa muodossa signaali, joka edustaa näytteiden D määrää, jotka sijaitsevat löydetyn segmentin alkamishetken ja koodattavan segmentin alkamishetken välissä.

STP-suodatinyksikön 5 lähtöä kutsutaan jäännössig-5 naaliksi ja, keksinnön mukaan, tämä jäännössignaali lähetetään koodatussa muodossa sillä tavoin, että lähetetään ainoastaan informaatio, joka on havaittavuuden kannalta oleellista. Tätä varten jäännössignaalin 160 näytteen segmentit jaetaan kahdeksaan 30 näytteen apusegmenttiin piilo rissä 7. Tämä tehdään jakamalla ensin saatu segmentti kahdeksaan 20 näytteen apusegmenttiin ja täydentämällä nämä sitten johtoreunalla kymmenellä näytteellä edellisestä apusegmentistä. Tämä merkitsee, että kunkin segmentin 10 viimeisintä näytettä täytyy tallettaa, jotta ne voisivat 15 täydentää seuraavan segmentin ensimmäisen apusegmentin. Sitten kukin 30 näytteen apusegmentti kerrotaan piirissä 8 ikkunafunktiolla, kuten esimerkiksi kosinifunktio. Ikkuna-funktio valitaan siten, että kullekin apusegementtien li-mittäisissä osissa olevalle näytteelle kahden kertojateki-20 jän neliöitten summa on yksi. Syy miksi näin on neliöille oltava on, että ikkunafunktiolla kertominen tapahtuu sekä koodausyksikössä että ja kuviossa Ib esitetyssä dekoodaus-yksikössä. Ikkunoidulle apusegmentille suoritetaan diskreetti Fourier-muunnos (DFT) piirissä 19, jolloin saadaan 25 16 erilaista taajuuskomponenttia kullekin apusegmentille.

* « Näistä 16 taajuuskomponentista, numeroitu 0 - 15, komponenttien 1-13 amplitudit lasketaan piirissä 10. Komponentit 0, 14 ja 15 voidaan sivuuttaa, koska ne sijaitsevat puhevälitykseen valitun kaistan 300 - 3400 Hz ulkopuolel-30 la. Jos kyseessä on suurempi tai pienempi taajuuskaista, ' .. tarkasteltavien amplitudikomponenttien määrää voidaan sää- • * tää vastaavasti. Lähtien mainituista 13 komponentista, neljä niin kutsuttua Barkin amplitudikomponenttia lasketaan piirissä 11. Nämä amplitudit liittyvät taajuuksiin, 35 jotka sijaitsevat tasaisin välimatkoin lineaarisella * «t 6 105623

Barkin asteikolla. Barkin amplitudikomponentit Βα - B4 voidaan laskea esimerkiksi seuraavalla tavalla DFT-amplitu-deista Aj - A13: 5 Bi - Ai + a2 b2 “ -iyj A j + + Λζ 10 -____ BJ m λΊ Al + A7 * Ae + A9 b4 - -yJA10 + A11 + Ä12 * Ä13 15

Haluttaessa vahvistustekijä 6 lasketaan skaalaus-tekijänä piirissä 12 neljästä Barkin amplitudikomponen-tista: 20 S - Jb[ > B\ > Bj' * b|

Skaalausarvon G käytöllä on etuna, että skaalatut amplitudit voidan koodata tehokkaammin. G:n arvo kvanti-soidaan piirissä 13 ja lähetetään sitten dekoodausyksik-25 köön. Jos skaalaustekijä G on laskettu, jokainen Barkin komponentti jaetaan kvantisoidulla vahvistustekijällä G piirissä 14. Tämän jakolaskun lopputulos kvantisoidaan piirissä 15, koodataan ja lähetetään myös dekooda.usyksik-köön.

30 Jos skaalausarvoa ei käytetä, piirit 12, 13 ja 14 . voidaan jättää pois ja Barkin amplitudikoponenteille las- • ketut neljä arvoa voidaan lähettää välittömästi piirissä 15 tapahtuneen kvantisoinnin jälkeen.

Dekoodausyksikön piirissä 16 tapahtuneen dekoodauk-35 sen jälkeen neljä skaalattua Barkin amplitudikomponenttia kerrotaan kertojassa 18 vahvistustekijällä G , joka on 7 105623 dekoodattu piirissä 17, minkä tuloksena saadaan rekonstu-roidut Barkin amplitudikomponentit Bx - B4 . Tämä ei tietenkään päde, jos skaalaustekijää ei käytetä koodausyksi-kössä. Piirissä 19 taajuusalueella olevat amplitudit Äx -5 ÄX3 (tasaisin välimatkoin Hz-asteikolla) lasketaan seuraa-vien kaavojen avulla: ** - 77 10 h - Ä4 - *5 - % V 3

Ag = Ä7 - Äg - Ä9 - ^

15 · S

Ä10 ” Än “ Ä12 - Äi3 -

Jotta voitaisiin muuntaa kooderissa tarkastellut 13 taajuuskomponenttia takaisin aika-alueelle käänteisen 20 DFT:n (IDFT) avulla IDFT-piirissä, tarvitaan amplitudit Ja vaiheet.

Vaiheet määritetään seuraavalla tavalla piirissä 23 dekoodatun ja näytevälistä D muodostuvan LTP-informaation avulla.

25 120 viimeisintä rekonstruoidun STP-jäännöksen näy tettä, kuten ne, jotka ovat läsnä jäljempänä yksityiskohtaisemmin käsiteltävän piirin 22 lähdössä, talletetaan kussakin tapauksessa. Piirissä 24 määritetään apusegment-ti, joka sijaitsee D:n näytteen päässä menneisyydessä kä-30 sillä olevaan apusegmenttiin nähden ja tämä apusegmentti , : kerrotaan piirissä 25 samalla ikkunafunktiolla, jota käy- • tettiin koooderiyksikön piirissä 8. DFT:tä sovelletaan t sitten apusegmenttiin piirissä 26, minkä jälkeen 13 tar kastellun komponentin vaiheet voidaan laskea piirissä 27. 35 Tällä tavoin määritettyjen vaiheiden ja jo laskettujen ; » · 1 v β 105623 amplitudien avulla suoritetaan IDFT-piirissä 20, amplitudien Ä0, Ä14, Ä15, ja Ä16, asettuessa nollaksi.

Piirin 20 lähdössä on nyt saatavilla 30 näytettä pitkän apusegmentin rekonstruktio, mutta jota on myös mo-5 difioitu kooderiyksikössä suoritetulla ikkunafunktiolla.

Rekonstruoitu apusegmentti kerrotaan sen vuoksi jälleen ikkunafunktiolla piirissä 21. Nyt toistamiseen ikkunafunktiolla kerrottavan apusegmentin kymmenen ensimmäistä näytettä, ja toistamiseen ikkunafunktiolla kerrottavan, tätä 10 tarkoitusta varten talletettujen, edellisen apusegmentin kymmenen viimeistä näytettä summataan piirissä 22. Tämän seurauksena saatavien kymmenen näytteen kertojatekijöiden summa on yksi.

Tämän apusegmentin kymmenen viimeistä näytettä tal-15 letetaan. Kaksikymmentä ensimmäistä näytettä muodostavat osan STP-jäännöksen segmentin rekonstruktiosta. Kun kahdeksan apusegemnttiä on rekonstruoitu ja yhdistetty, saadaan täysin rekonstruoitu STP:n segmentti, ja tämä sijai-tesee kymmenen näytettä jäljessä segmentin suhteen, jolle 20 STP-analyysi on suoritettu koodausyksikössä.

Käänteinen STP-suodatus suoritetaan tälle segmentille suodatinpiirissä 28 tavalla, joka sinänsä on tunnettu, vastaanotettujen STP-kertoimien avulla, käyttäen edellisen segmentin suodatinkertoimia kymmenelle ensimmäiselle 25 näytteelle.

Suodattimen 28 lähtösignaali muunnetaan digitaa-li/analogia-muuntimessa 29 analogiasignaaliksi, joka syötetään alipäästösuodattimen 30 kautta kaiuttimeen 31, joka antaa korkealaatuisen toiston mikrofoniin 1 syötetystä 30 puhesignaalista, koska on ollut mahdollista lähettää pu- ·. hesignaali koodatussa muodossa pienellä bittimäärällä kek- • % sinnön mukaisten toimenpiteiden ansiosta.

Haluttaessa voidaan piirien 23 ja 24 väliin sijoit- » taa piiri 23', joka ensiksi kohdistaa dekooderin vastaan-35 ottamaan arvoon D joukon toimenpiteitä, jotta saataisiin 9 105623 D:n optimiarvo puhesignaalin rekonstruointiin. Nämä voivat olla kolme peräkkäistä toimenpidettä.

1) Jos vastaanotettujen arvojen D sarjassa on suuntaus, esillä oleva vastaanotettu arvo D, mikäli se on 5 suuntauksen ulkopuolella tietyllä marginaalilla, korvataan arvolla, joka pysyy suuntauksen sisällä. Algoritmit, joilla määritetään suuntaus peräkkäisten arvojen sarjassa ja joilla määritetään korvausarvo suuntauksen ulkopuolelle joutuville arvoille, ovat sinänsä hyvin tunnettuja alaa 10 tunteville.

2) Kolme väliarvoa (I3, I2, ja I3) lasketaan kahden peräkkäisen arvon D (D: ja D2), joita on mahdollisesti säädetty mainitunlaisella algoritmilla, välillä interpoloi-malla. Tämä tehdään esimerkiksi seuräavalla tavalla: 15 *

Ix - 0,75 * D2 + 0,25 * D2 12 - 0,5 .* Dx + 0,5 * D2 13 = 0,25 * D2 + 0,75 * D2 20 Interpolointi suoritetaan, koska ero D määritetään koodausyksikössä kahdesti per segmentti. Ilman interpolointia suoritettaisiin neljän peräkkäisen apusegmentin dekoodaus samalla D:n arvolla. Jos signaalissa ei ole pe-russäännöllisyyttä, neljän apusegmentin aikana saataisiin 1' 25 näin ollen·väärin perustein säännöllisyyttä. Tästä ongel masta päästään interpoloimalla.

Jos perussäännönisyyttä esiintyy puhesignaalissa, signaalissa oleva toistoväli vaihtelee yleensä hitaasti. Interpoloinnin vuoksi arvon D vaihtelulla on nyt pehmeä 30 luonne dekooderissa.

' ·· 3) Kun arvot D on tasattu laskemalla tarvittaessa korvausarvo ja interpoloinnin jälkeen, laskettu väli D vastaa niin hyvin kuin mahdollista signaalissa olevaa todellista toistoväliä. Jos mainittu väli D on kuitenkin 35 pienempi kuin 30, D kerrotaan kokonaisluvulla, joka väli- 105623 taan siten, että lopputulos on vähintäänkin 30. Tämä on välttämätöntä, sillä kaikki apusegmentin näytteet, joiden etäisyys on vähemmän kuin 30 esillä olevasta segmentistä, ovat vielä rekonstruoimatta, joten niitä ei sen vuoksi 5 voida käyttää vaiheiden laskemiseen.

Syy, että välit D, jotka ovat pienempiä kuin 30, lähetetään siitä huolimatta, on että jos signaalissa oleva perussäännöllisyys kattaa 30:tä pienemmän lukumäärän, tämä estää dekoodatun välin D saamasta arvoja, jotka ovat kes-10 kenään erisuuria todellisen toistovälin monikertoja. Tämän seurauksena tasausalgoritmilla olisi vähemmän mahdollisuuksia suuntauksen toteamiseksi.

« *

Claims (8)

11 105623

1. Menetelmä, jolla koodataan·näytteistetty tois-tuvaisluonteinen analoginen signaali, jossa näytteistetty 5 signaali jaetaan peräkkäisiin segmentteihin, joista kukin sisältää ennalta määrätyn lukumäärän näytteitä; jossa segmenteille suoritetaan lyhyen aikavälin ennusteanalyysi ja jossa analyysissä määritetyt kertoimet lähetetään ja syötetään myös lyhyen aikavälin ennustesuodattimeen, jossa 10 suoritetaan pitkän aikavälin ennusteanalyysi suodattimen lähdöstä saatavalle jäännössignaalille ja myös tässä analyysissä saatava informaatio lähetetään, ja jossa jäännös-signaalissa oleva informaatio koodataan ja lähetetään, tunnettu siitä, että jäännössignaali muunnetaan 15 taajuusalueelle, että ainakin osa taajuuskomponenttien, jotka saatiin taajuusalueelle muunnettaessa, amplitudeista yhdistetään siten, että näihin yhdistettyihin amplitudei-hin liittyvät taajuudet sijaitsevat tasaisin välimatkoin. Barkin asteikolla, ja siitä, että lähetetään signaali, 20 joka edustaa yhdistettyjä amplitudeja.

2. Menetelmä, jolla dekoodataan vaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä koodattu signaali, jossa vastaanotettu pitkän aikavälin ennusteanalyysi-informaatio sekä jäännössignaalista vastanotettu muu informaatio yhdiste- 25 tään ja yhdistetty signaali, yhdessä vastaanotettujen ly- hyen aikavälin ennusteanalyysikertoimien kanssa, syötetään käänteiseen lyhyen aikavälin ennustesuodattimeen, jonka · lähdöstä saadaan näytesarja, joka edustaa näytteistetyn analogisen signaalin rekonstruktiota, tunnettu 30 siitä, että alkuperäiset taajuusalueella olevat amplitudit rekonstruoidaan vastaanotetuista yhdistetyistä amplitudi-.· _ arvoista, että informaatiota, joka lähetettiin pitkän ai kavälin ennusteen tuloksena, käytetään laskettaessa näihin amplitudeihin liittyviä vaihearvoja ja, että lasketut vai-35 12 105623 hearvot yhdessä niihin liittyvien amplitudien kanssa muunnetaan aika-alueelle.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kolmentoista taajuuskomponentin 5 Ax - A13, jotka saatiin siirryttäessä taajuusalueelle, amplitudit muunnetaan neljän tasaisin välein Barkin asteikolla sijaitsevan taajuuskomponentin amplitudeiksi B3 - B4 kaavojen “ An * A2

10 V B2 - + A4 + A5 B3 - * A7 + A0 * A9 15 / 2 2 2 2 B< " ΛΊ * A11 + A12 * At 3' mukaan, ja että nämä arvot B lähetetään kvantisoinnin jälkeen.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että neljälle tasaisin välein Barkin asteikolla sijaitsevalle taajuuskomponentille Bx - B4 lasketaan skaalaustekijä G kaavan

25 G - λ^βι * ®2 + B3 * B<; mukaan, että tämä arvo G kvantisoidaan, ja siitä, että arvot Bx - B4 jaetaan kvantisoidulla skaalaustekijällä ennen niiden kvantisoimista.

5. Patenttivaatimuksen 2 ja 3 tai 4 mukainen mene- telmä, tunnettu siitä, että yhdistetyt amplitudi-’ arvot -B4 konstruoidaan vastaanotetusta informaatiosta, että amplitudi arvot Äx - Ä13 saadaan niistä kaavojen 13 105623 " Äl “ V 2 5 Ä3 - Ä4 - Ä5 - ^ A A A A ^ ^ Ag " A7 ^ Λ0 " A9 "2 10. kl0 - ku - 1 2„ - 113 - ^ mukaan ja että pitkän aikavälin ennusteanalyysin tuloksena lähetetty informaatio edustaa näytteiden lukumäärää D, 15 joka sijaitsee pitkän aikavälin ennusteanalyysin avulla löydettyjen, aikaisemmin lähetettyjen näytteiden ryhmän alkamishetken ja dekoodattavien näytteiden ryhmän alkamis-hetken välillä.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että aikaisemmin lähetettävien näytteiden ryhmä, joka sijaitsee etäisyydellä D dekoodattavien näytteiden ryhmään nähden, muunnetaan taajuusalueelle, että vaihearvo määritetään ainakin osasta muunnoksella laskettavista taajuuskomponenteista, että vaihe-25 arvot yhdistetään amplitudiarvojen h1 - A13 kanssa, ja, että ? nämä yhdistelmät muunnetaan aika-alueelle.

7. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotetuissa arvoissa D tapahtuva vaihtelu tasataan ennalta määrätyn algoritmin 30 mukaan laskemalla tarvittaessa korvausarvo vastaanotetulle „ arvolle D, ja siitä, että D:lle lasketaan kolme väliarvoa D:n kahden peräkkäisen arvon välillä interpoloinnin , avulla. · 2 105623

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kolme väliarvoa I2, I2 ja I3 lasketaan kahdesta tunnetusta arvosta Dj ja D2 kaavojen

5 Ij = 0,75 1 Dj + 0,25 1 D2 12 - 0,5 1 Dj + 0,5 1 D2 13 = 0,25 1 Dj + 0,75 1 D2 avulla. « • « is 105623