FI103427B - Kaksiakselisesti aaltoileva silkkipaperi ja aaltoterää käyttävä kreppa usmenetelmä - Google Patents

Description

103427

Kaksiakselisesti aaltoileva silkkipaperi ja aaltoterää käyttävä kreppausmene-telmä - Biaxiellt undulerande silkespapper och kräppningsforfarande med an-vändning av ett undulerat blad 5 Silkkipapereja valmistetaan tavallisesti laskeuttamalla veteen suspendoituneita sellu-loosakuituja liikkuvalle huokoiselle kantajalle, syntyvän rainan muodostamiseksi, poistamalla vettä syntyvästä rainasta, saattamalla vedestä vapautettu raina tarttumaan kuumennettuun jenkkisylinteriin ja poistamalla sen jälkeen raina jenkkisylinteriltä kreppausterällä, joka tavanomaisissa menetelmissä synnyttää kreppiharjanteita, jotka 10 ulottuvat yleisesti ottaen poikittain arkin konesuunnan yli, näiden kreppiharjanteiden taajuuden ollessa noin 4-60 kreppihaijannetta silkkipaperin senttimetriä kohti. Tällä tavanomaisella tavalla tuotettujen silkkipapereiden huikkia, ulkonäköä ja pehmeyttä pidetään usein puutteellisina ja niiden katsotaan vaativan siten lisäkäsittelyä kreppa-uksen jälkeen, erityisesti kun ne on valmistettu käyttäen tavanomaista märkäpuristus-15 teknologiaa. Silkkipapereilla, jotka on valmistettu käyttäen ilmapuhalluskuivaustek-niikkaa, on tavallisesti riittävä bulkki, mutta niiden ulkonäkö voi olla epämiellyttävä. Tämän eliminoimiseksi annetaan Tainalle muodostus- ja kuivausprosessin aikana yleiskuvio käyttäen kuvioitua kangasta, jossa on omistuskuvioita ulkonäön parantamiseksi, jotka eivät ole kaikkien valmistajien käytettävissä. Ilmapuhalluksella kuivat-20 tujen silkkipapereiden pintasileys ja pehmeys voi lisäksi olla puutteellinen, ellei sellaisia keinoja, kuten kalanterointia, kohokuviointia ja karkeusasteeltaan alhaisten kuitujen kerrostamista silkkipaperin ulkokerroksiin käytetä kreppauksen lisäksi. Tavanomaiset märkäpuristamalla valmistetut silkkipaperit saatetaan melkein maailmanlaajuisesti alttiiksi erilaisille jälkikäsittelyille kreppauksen jälkeen pehmeyden ja 25 huikin parantamiseksi. Tällaiset silkkipaperit saatetaan yleisesti alttiiksi erilaisille sekä kalanteroinnin että kohokuvioinnin yhdistelmille pehmeys- ja bulkkiparametrien saattamiseksi hyväksyttäviin arvoihin ensiluokkaisia tuotteita varten. Kalanterointi vaikuttaa haitallisesti huikkiin ja voi nostaa vetomodulia, joka on käänteisesti verrannollinen silkkipaperin pehmeyteen. Kohokuviointi lisää tuotteen paksuutta ja voi I . 30 alentaa modulia, mutta vähentää lujuutta ja voi vahingoittaa pintapehmeyttä. Näin ollen voidaan todeta, että nämä menetelmät voivat haitallisesti vaikuttaa lujuuteen, ulkonäköön, pintasileyteen ja erityisesti paksuustuntumaan, koska huikin ja kalanteroinnin välillä on perustavaa laatua oleva ristiriita.

Esillä oleva keksintö kohdistuu silkkipaperiin, jolla on erittäin hyvät bulkki-, ulko-: 35 näkö- ja pehmeysominaisuudet ja joka valmistetaan menetelmällä, jossa käytetään uutta aaltokreppausterää, jossa on lukuisia sahalaitoja muodostettuina sen sakarapin- 2 103427 taan, jotka muodostavat toisistaan poikkeavia kreppauskulmia ja/tai sakarakulmia Tainaan nähden, kun sitä krepataan. Keksintö kohdistuu myös uuteen terään, jossa on aaltoileva sakarapinta, jossa terän sakarapinnassa on kourun muotoisia sahalaitoja. Aaltoilevassa kreppausterässä on edullisesti lukuisia vuorottelevia nirhalaitaisia krep-5 pausvyöhykkeitä, joilla on joko yhdenmukainen syvyys tai lukuisia sahalaitasovi-telmia, joiden aallonpohjat eivät ole yhdenmukaisia. Esillä oleva keksintö kohdistuu myös kaksiakselisiin aaltoileviin yksinkertaisiin ja monikerroksisiin silkkipapereihin, yksinkertaisiin ja monikerroksisiin pyyhekreppipapereihin, yksinkertaisiin ja monikerroksisiin lautasliinoihin ja muihin henkilökohtaisiin hygienia- ja puhdistustuottei-10 siin kuten myös uusiin kreppausteriin ja uusiin menetelmiin tällaisten tuotteiden valmistamiseksi.

Paperia valmistetaan yleisesti dispergoimalla selluloosakuituja vesipitoiseen väliaineeseen ja poistamalla sen jälkeen suurin osa nesteestä. Paperin rakenteellinen koossapysyminen johtuu jossain määrin rainassa olevien selluloosakuitujen välisestä me-15 kaanisesta kosketuksesta, mutta ylivoimaisesti suurin osuus paperin lujuudesta johtuu vetysidoksista, jotka sitovat selluloosakuidut toisiinsa. Kun paperia on tarkoitus käyttää kylpyhuonepaperipyyhkeenä, tämä kuitujen välisen sidoksen antama lujuus-aste, joskin tarpeellinen tuotteen käytölle, voi johtaa havaitun pehmeyden puuttumiseen, joka voi olla esteenä kuluttajan hyväksymiselle. Eräs tavallinen menetelmä kyl-20 pyhuonepaperipyyhkeen havaitun pehmeyden ja joustavuuden lisäämiseksi on krepa-ta paperi. Kreppaus aikaansaadaan yleensä kiinnittämällä selluloosaraina jenkkisylin-teriin liima/irrotusaineyhdistelmällä ja kaapimalla raina sen jälkeen jenkkisylinteriltä kreppausterällä. Murtamalla merkittävän lukumäärän kuitujen välisiä sidoksia kreppaus edistää ja lisää saadun kylpyhuonepaperipyyhetuotteen havaittua pehmeyttä.

• · 25 Pelkästään tavanomaisella terällä suoritettu kreppaus voi kuitenkin olla riittämätön aikaansaamaan halutun pehmeyden, huikin ja ulkonäön yhdistelmät.

Nyt on havaittu, että pyyhe, jolla on erittäin hyvät bulkki-, ulkonäkö- ja pehmeysomi-naisuudet, on valmistettavissa menetelmällä, joka muistuttaa tavanomaisia menetelmiä, erityisesti tavanomaista märkäpuristusta, paitsi että tavanomainen kreppauste-30 rä on korvattu aaltokreppausterällä, jossa on toisistaan poikkeavat kreppaus- ja saka-rakulmat rainaan nähden ja jossa on lukuisia sahalaitaisia kreppausvyöhykkeitä välimatkan päässä toisistaan, joiden syvyydet ovat joko yhdenmukaisia tai järjestetty epäyhdenmukaisiksi. Aaltojen syvyydet ovat yli noin 0,2 mm.

Tunnetaan menetelmiä silkki- tai pyyhekreppipaperien kreppaamiseksi käyttäen ku-35 vioituja tai epäyhdenmukaisia kreppausteriä, mutta nämä tunnetut tekniikat eivät niinkään sovellu ensiluokkaisen kylpyhuonepyyhkeen, kasvopyyhkeen tai keittiö- 3 103427 pyyhkeen valmistukseen, vaan ne näyttävät paremmin sopivan selluloosavanun tai eristyspaperien tai muiden erittäin karkeiden paperien valmistukseen.

Kolme mielenkiintoista viitejulkaisua ovat Fuerstin US-patentti 3 507 745; B.D. Nobben US-patentti 3 163 575 ja mahdollisesti GB-patentti 456 032. Fuerstin US-5 patentissa 3 507 745 ehdotetaan erittäin viistetyn terän käyttöä, jossa sakarapintaan on muodostettu suoraolkaisia lovia. Tämän tyyppisen terän sanotaan soveltuvan hyvin korkean bulkin tuottamiseen ja eristystarkoituksiin, mutta se ei mielestämme sovellu ensiluokkaisille pyyhekreppi- ja silkkipaperituotteille. Fuerstin terien lovien syvyys on ainoastaan noin 0,038-0,2 mm.

10 Nobbe selostaa US-patentissa 3 163 575 kaavinterää arkkien vaihtelevaksi kreppaa-miseksi rummulta tuotteen aikaansaamiseksi, joka on varsin samanlainen kuin Fuerstin patentissa. Nobbe selostaa patentissaan terää, jolla on suhteellisen laakea viiste, johon on leikattu lovia, jotka rajoittavat alueita, joilla on hyvin suuri viiste. Arkin niissä osissa oleva kreppaus, joka koskettaa terän lovettuja osia, saa hyvin karkean 15 kreppauksen tai ei kreppausta laisinkaan, kun taas arkin ne alueet, jotka koskettavat loveamattomia teräosia ovat hienokrepattuja.

Fuerstin patentissa modifioimattomalla terällä on hyvin suuri viiste, jolloin osia sen kreppaussärmästä on litistetty sellaisen pinnan aikaansaamiseksi, joka johtaa hienoon kreppiin siinä arkin osassa, joka on kosketuksessa tämän pinnan kanssa. Arkin ne 20 osat, jotka koskettavat terän modifioimattomia vyöhykkeitä, ovat kuppaukseltaan hyvin karkeita, näyttäen siltä, kuin niissä ei olisi kreppausta ollenkaan. Kokemuksen mukaan eivät Nobben eikä Fuerstin terät sovellu kaupallisesti käyttökelpoisten ensi-luokkaisten silkkipaperi- ja pyyhekreppipaperituotteiden valmistukseen.

Pashley selostaa GB-patentissa 456 032 arkin kreppausta rummulta käyttäen krep-25 pausterää, jonka särmä on hammastettu sahanterämäiseen kuvioon, jolloin hampaat ovat noin 3,18 mm syviä ja lukumäärältään noin 3/cm. Etäisyys näiden hampaiden huipulta juureen on noin 2-25 kertaa esillä olevaan kreppausterään leikattujen aalto-: jen syvyys. Pashleyn patentissa selostetun tuotteen kreppaus on paljon karkeampi ja paljon epäsäännöllisempi kuin sellaisen tuotteen kreppaus, joka on tehty tavanomai-30 sella kreppaustekniikalla. Vaikka tämän tyyppisillä tuotteilla voikin olla joitakin etuja valmistettaessa selluloosavanua, ei näin karkean kreppauksen omaavaa tuotetta tavallisesti hyväksyttäisi käytettäväksi ensiluokkaisissa silkkipaperi- ja pyyhekreppipape-rituotteissa.

4 103427

Mitä on kaivattu, on yksinkertainen, luotettava menetelmä silkkipaperipainoisten substraattien kreppaamiseksi sellaisten haluttujen tuotteiden valmistamiseksi, joilla on suurempi paksuus alhaisemmalla neliömetripainolla kuin tavanomaisella kreppa-usterällä tuotetulla prosessilla. Esillä olevalla keksinnön mukaisella kreppausmene-5 telmällä valmistetuilla tuotteilla on kreppaushienous, joka on sama kuin tavanomaisesti valmistetuilla silkkipaperiarkeilla, mutta saadussa rainassa yhdistyy kreppi-poimuja, jotka ulottuvat poikittaissuunnassa aaltojen kanssa, jotka ulottuvat koneen suunnassa.

Nyt on havaittu, että voidaan valmistaa silkkipaperia, jolla on erittäin hyvät bulkki-, 10 ulkonäkö ja pehmeysominaisuudet, menetelmällä, joka muistuttaa tavanomaisia prosesseja, erityisesti märkäpuristusta, korvaamalla tavanomainen kreppausterä aalto-kreppausterällä, jossa on lukuisia sahalaitaisia kreppausvyöhykkeitä, jotka muodostavat poikkeavia kreppaus- ja sakarakulmia arkkiin. Aallotuksen syvyys on edullisesti yli noin 0,2 mm, edullisemmin noin 0,25-1 mm. Sen lisäksi, että esillä olevan keksin-15 nön mukaisella menetelmällä annetaan arkille suoraan haluttuja alkuominaisuuksia, aikaansaadaan arkki, joka paremmin kuin tavanomainen märkäpuristussilkkipaperi-raina kykenee kestämään kalanterointia vahingoittumatta liikaa. Tätä kreppaustek-niikkaa käyttäen on näin ollen mahdollista aikaansaada kokonaisprosessi, joka on sallivampi ja joustavampi kuin tavanomaiset olemassa olevat prosessit. Kokonaispro-20 sessia voidaan erityisesti käyttää ei ainoastaan haluttujen ensiluokkaisten tuotteiden valmistukseen, mukaan luettuna erittäin pehmeät silkkipaperit ja pyyhekreppipaperit, joilla on yllättävän korkea lujuus yhdessä korkean bulkin ja absorption kanssa, vaan myös aikaansaamaan yllättäviä yhdistelmiä bulkin, lujuuden ja absorptiokyvyn suhteen, jotka ovat toivottuja vähemmän laadukkaissa kaupallisissa tuotteissa. Kaupalli-25 sessa (kodin ulkopuolisessa) käsipyyhekreppipaperissa esim. pidetään tavallisesti tärkeänä saada varsin suuri pituus käsipyyhekreppiä suhteellisen pienihalkaisijaiselle rullalle. Aikaisemmin tämä on vakavasti rajoittanut näiden kaupallisten käsipyyhe-kreppipaperituotteiden absorptiokykyä, koska absorptiokyky kärsi vakavasti siitä käsittelystä, jota käytettiin sellaisen käsipyyhekreppipaperin tuottamiseksi, jolla oli : 30 rajoitettu bulkki, tai tarkemmin sanottuna prosessointi, joka pyrki lisäämään absorp- " tiokykyä, lisäsi myös huikkia niin paljon, että se haittasi aiottua käyttöä. Esillä oleva keksinnön mukainen menetelmä mahdollistaa yllättävän korkean absorptiokyvyn aikaansaamisen suhteellisen bulkittomassa pyyhkeessä, antaen siten tärkeän uuden edun tässä markkinaosuudessa. Samoin monia esillä olevan keksinnön rainoja voi-35 daan kalanteroida raskaammin kuin monia tavanomaisia rainoja samalla säilyttäen bulkki ja absorptiokyky, tehden mahdolliseksi aikaansaada sileämpiä ja siten peh-meämmän tuntuisia pintoja lisäämättä kohtuuttomasti vetomodulia tai kohtuuttomasti 5 103427 pilaamatta huikkia. Toisaalta, mikäli ensisijaisena päämääränä on säästää raaka-aine-kustannuksia, voi esillä olevan keksinnön silkkipaperilla olla yllättävä bulkki alhaisella neliömetripainolla ilman, että lujuutta tarvitsisi liikaa uhrata tai vähäprosenttisella kreppauksella samalla ylläpitäen suurta paksuutta. Voidaan näin ollen todeta, että 5 esillä olevan keksinnön etuja voidaan manipuloida uusien tuotteiden aikaansaamiseksi, joilla on useita sellaisia ominaisuuksien yhdistelmiä, jotka aikaisemmin olivat hieman epäkäytännöllisiä.

Lisäksi näyttää siltä, että prosessi, joka antaa nämä edut, on vähintäänkin vertailukelpoinen ajettavuudessa ja hallinnan helppoudessa kuin tavanomaiset kreppausprosessit 10 ja voidaan ajaa laitteilla, jotka on suunniteltu käyttämään tavanomaisia kreppausteriä, koska esillä olevan keksinnön mukaiset aaltokreppausterät sopivat tavanomaisiin pi-dikkeisiin ja toimivat suurin piirtein samoissa pitokulmissa. Suosittujen aaltoterien käyttöikä näyttäisi olevan vähintään suurin piirtein sama kuin tavanomaisten terien oletettu käyttöikä. Tällä kertaa ennakkotulokset indikoivat, että esillä olevan keksin-15 nön mukaisten edullisten aaltokreppausterien elinikä voisi mahdollisesti olla jopa huomattavasti pidempi kuin tavanomaisen terän käyttöikä, joskin tämän osoittamiseksi varmasti vaaditaan olennainen määrä kaupallisia käyttöarvoja, jotka eivät tietenkään ole käytettävissä. Ennakkotiedot osoittavat myös, että aaltokreppausterää käytettäessä on huolehdittava muodostuneen pölyn keräyksestä.

20 Päinvastoin kuin tavanomaisissa silkkipapereissa, joissa kreppipoimut kulkevat yleensä poikittain, on esillä olevan keksinnön mukaisessa silkkipaperissa kaksiakse-linen aallotettu pinta, jossa aaltokreppausterän aikaansaamat pituussuunnassa ulottuvat aallot leikkaavat poikittain ulottuvia kreppipoimuja.

• *

Keksintöä selostetaan alla lähemmin viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa: 25 Kuviot IA, IB ja 1C esittävät kolmea näkymää aihiosta keksinnön mukaisen aaltokreppausterän valmistamiseksi ennen pyältämistä sahalaitojen muodostamiseksi terään.

<

Kuviot 2A, 2B ja 2C esittävät perspektiivikuvantoja keksinnön mukaisesta aaltokrep-pausterästä.

30 Kuviot 3A, 3B ja 3C esittävät terää, joka on tehty US-patentin 3 507 745 (Fuerst) ohjeiden mukaan sen jälkeen, kun se on ajettu sisään.

; Kuvio 4 esittää kaaviomaisesti keksinnön mukaisen aaltokreppausterän ja jenkkisy- < linterin väliin jäävää kontaktialuetta.

6 103427

Kuviot 5A-G esittävät erilaisia pystykuvantoja keksinnön mukaisesta aallotetusta kreppausterästä.

Kuvio 6A esittää aaltokreppausterää, jossa aaltokreppausterän jenkkisylinterisivu on viistetty kulmassa, joka on sama kuin kreppausterät tai pitokulma.

5 Kuvio 6B esittää jotain, jota voidaan nimittää "tasahiotuksi aaltokreppausteräksi".

Kuvio 6C esittää jotain, jota voidaan nimittää "päinvastaisesti takaleikatuksi aaltokreppausteräksi".

Kuvio 7 esitää kreppausmenetelmän geometriaa ja kuvaa kyseisten kulmien määritykseen käytettyä sanastoa.

10 Kuvio 8 vertailee aaltokreppausterän kreppausgeometriaa Fuerstin US-patentissa 3 507 745 selostetun terän kanssa.

Kuvio 9A-F ovat kaaviomaisia pystykuvantoja, jotka esittävä esillä olevan keksinnön vuorottelevasti epäsäännöllistä aaltokreppausterää.

Kuvio 10A-F ovat kaaviomaisia pystykuvantoja, jotka esittävät keksinnön mukaista 15 kerratusti epäsäännöllistä aaltokreppausterää.

Kuviot 11A-C vertailevat matalakulmaisia mikrovalokuvia (8 kertaa) tavanomaisesta krepatusta tekniikan tason mukaisesta silkkipaperiperusarkista (kuvio 1 IA) arkin kanssa, joka on valmistettu ennestään tunnetun Fuerstin viitejulkaisun mukaisesti (kuvio 1 IB) ja esillä olevan keksinnön mukaisen kaksiakselisesti aallotetun silkkipa-·· 20 perin kanssa (kuvio 11C), valokuvan pituussuunta on arkin poikittaissuunta.

Kuviot 12A-C ovat mikrovalokuvia (50 kertaa) koneen suunnassa katsottuna, joissa verrataan: tekniikan tason mukaisia krepattuja silkkipapereita (kuvio 12A); tuotteita, jotka on tehty ennestään tunnetun Fuerstin patentin mukaisesti (kuvio 12B); ja esillä olevan keksinnön mukaisia tuotteita, jotka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää ! 25 (kuvio 12C).

Kuviot 13A-D ovat mikrovalokuvia (50 kertaa) koneen suunnassa katsottuna, joissa verrataan: tavanomaisesti krepattua silkkipaperia (kuvio 13A), silkkipapereita, jotka on krepattu käyttäen ennestään tunnettua Fuerstin patenttia, jolloin kuvio 13B esittää aluetta, jota on krepattu Fuerstin terän terävällä alueella, kuvio 13C esittää aluetta, 30 jota on krepattu latistetulla osalla ja kuvio 13D esittää esillä olevan keksinnön mukaista kaksiakselisesti aallotettua silkkipaperia.

7 103427

Kuviot 14A-D ovat mikrovalokuvia (16 kertaa) märkäkrepatuista arkeista ja esittävät aaltokreppausterällä kreppaamalla tuotettuja silmiinpistäviä koneen suuntaisia aallo-tuksia verrattuna ennestään tunnettuihin teriin. Kuviot 14A ja 14B esittävät huopa-ja jenkkisylinteripuolia, märkäkrepattuna tavanomaisella terällä, jolla on 15°:n viiste. 5 Kuviot 14C ja 14D esittävät huopa-ja jenkkisylinteripuolia arkeista, jotka on märkä-krepattu aaltokreppausterällä, jolla on 15°:n viiste ja 5 aaltoa/cm, jolloin kunkin aallon syvyys on 0,64 mm.

Kuvio 15 esittää kuivakreppausprosessia.

Kuvio 16 esittää märkäkreppausprosessia.

10 Kuvio 17 esittää ilmapuhalluskuivausprosessia (TAD-prosessia).

Kuvio 18 esittää keksinnön mukaisella menetelmällä aikaansaatua huikin ja lujuuden yhdistelmää verrattuna tavanomaiseen kreppausteknologiaan, kuten myös siihen, mitä saadaan terällä, joka on Fuerstin US-patentin 3 507 745 mukainen.

Kuvio 19 esittää niitä lisäyksiä absorptioarvoissa, jotka saadaan käyttäen aaltokrep-15 pausterää verrattuna tavanomaiseen terään ja Fuerstin US-patentin 3 507 745 mukaiseen terään.

Kuvio 20 esittää aaltokreppausterän vaikutusta perusarkin kalanteroituun paksuuteen verrattuna paksuuteen, joka saadaan käytettäessä tavanomaista aallottamatonta krep-pausterää.

20 Kuviot 21 ja 22 esittävät aaltokreppausterän vaikutusta perusarkin kalanteroimatto-maan paksuuteen käyttäen tavanomaista aaltoterää vertailuna.

Kuviot 23 ja 24 esittävät aaltokreppausterän vaikutusta perusarkin kalanteroituun paksuuteen verrattuna paksuuteen, joka saadaan käyttäen tavanomaisia kreppausteriä.

Kuvio 25 esittää aaltokreppausterän vaikutusta silkkipaperiperusarkin kalanteroituun . ! 25 paksuuteen.

Kuvioissa 26-30 verrataan perusarkkien ja sellaisten kohokuvioitujen tuotteiden fysikaalisia ominaisuuksia, jotka on valmistettu käyttäen aaltokreppausteriä, joilla on lukuisia konfiguraatioita.

Kuvio 31 esittää paksuutta, joka on saatu sen jälkeen, kun on kohokuvioitu arkkeja, 30 jotka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää verrattuna tavanomaisiin arkkeihin.

8 103427

Kuvio 32 esittää sellaisten alhaisen neliömetripainon omaavien kalanteroitujen ja ka-lanteroimattomien arkkien paksuutta, jotka on krepattu käyttäen aaltokreppausteriä verrattuna paksuuteen, joka saadaan tavanomaisilla terillä.

Kuvio 33 esittää yksinkertaisen kohokuvioidun silkkipaperin vetolujuutta, joka on 5 krepattu käyttäen aaltokreppausterää.

Kuvio 34 esittää sellaisen yksinkertaisen kohokuvioidun silkkipaperin kitkapoikkea-maa, joka on krepattu käyttäen aallotettua kreppausterää.

Kuvio 35 esittää teräkulman vaikutusta sellaisen perusarkin paksuuteen, joka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää.

10 Kuviot 26-38 esittävät aaltokreppausterän vaikutusta käsipyyhekreppipaperiperus-arkin ominaisuuksiin.

Kuviot 39-41 esittävät sellaisen kevyen käsipyyhekreppipaperin perusarkin paksuutta, vetolujuutta ja absorptio-ominaisuuksia, joka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää.

15 Kuviot 42-44 esittävät krepatun käsipyyhekreppipaperin kuvioinnin jälkeistä paksuutta, vetolujuutta ja absorptiokykyominaisuuksia, joka on saatu käyttäen aallotettua kreppausterää.

Kuviot 45 ja 46 esittävät sellaisen käsipyyhekreppipaperiarkin paksuus- ja absorptio-ominaisuuksia, joka on krepattu käyttäen epäsäännöllisesti aallotettua kreppausterää.

·· 20 Kuviot 47 ja 48 esittävät käsipyyhekreppipaperiperusarkkien vetolujuutta ja kitka- poikkeamaa. Tulokset osoittavat, että käyttämällä vaihtelevasti tai kerratusti epäsäännöllisesti aallotettua kreppausterää saadaan pehmeitä perusarkkeja menettämättä paksuutta tai absorptiokykyä.

Kuvio 49 esittää sellaisen ilmapuhalluskuivausprosessilla (TAD) valmistetun käsi-1 25 pyyhekreppipaperiperusarkin paksuutta, joka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää verrattuna käsipyyhekreppipaperiin, joka on krepattu käyttäen tavanomaista terää.

Kuvio 50 esittää aaltokreppausterän vaikutusta TAD-prosessilla valmistettuun perus-arkkiin.

9 103427

Kuviot 51A-F esittävät tuloksia sellaisten arkkien Fourier-analyysistä, jotka on kre-pattu käyttäen aaltokreppausterää verrattuna arkkeihin, jotka on krepattu käyttäen Fuerstin ohjeita.

Kuvio 52 esittää kaaviomaisesti esillä olevan keksinnön krepattua rainaa.

5 Kuviot 53, 54A ja 54B esittävät prosessia aaltokreppausterien valmistamiseksi.

Kuvio 55 esittää uudelleenkreppausprosessia.

Kuviot 56A-C esittävät ja vertailevat aaltokreppausteriä, joissa on kaltevia pyällyksiä terään, jonka pyällykset ovat olennaisesti kohtisuorassa terän takapintaan nähden.

Kuvioissa 56A takapinnan pyällyksien välinen kulma on 90°. Kuviossa 56B pyällyk-10 set kallistuvat ylöspäin terän huippua kohti ja kuviossa 56C pyällykset kallistuvat alaspäin.

Kuviot 1A-C esittävät osaa tavanomaisesta kreppausterästä 10, joka käytännössä on se aihio, josta ne aaltokreppausterät kaikkein sopivimmin valmistetaan, joita käytetään esillä olevaa keksintöä sovellettaessa. Terässä 10 sakarapinnan 14 ja takapinnan 15 16 välinen kontaktipinta 12 on merkitty yksinkertaisella viivalla kontaktipinnan 12 kapean alkuleveyden indikoimiseksi, ennen kuin terä kuluu.

Kuviot 2A ja 2B esittävät osaa edullisesta aaltokreppausterästä 20, joka on käyttökelpoinen esillä olevaa keksintöä sovellettaessa, jossa kappaleen 22 pituus on määräämätön, tavallisesti pituudeltaan yli 250 cm ja usein yli 9 m pitkä, jotta se vastaisi suu-20 remmissä moderneissa paperikoneissa olevien jenkkikuivaussylinterien leveyttä. Esillä olevan keksinnön taipuisia teriä, joiden pituus on määräämätön, voidaan sopivasti panna puolalle ja käyttää jatkuvakreppausjäijestelmällä toimivissa koneissa. Näissä tapauksissa terän pituus on useita kertoja jenkkikuivaussylinterin leveys. Sitä vastoin terän 20 rungon 22 leveys on tavallisesti muutamien cm:ien suuruusluokkaa, kun taas 25 rungon 22 paksuus on tavallisesti muutaman cm:n murto-osan suuruusluokkaa.

' :* Kuten kuvioissa 2A ja 2B on esitetty, muodostuu aaltoleikkaussärmä 23 pyällyksistä 26, jotka on sovitettu rungon 22 yhtä särmää pitkin ja muodostettu siihen niin, että aallotettu kosketuspinta 28, joka on kaaviomaisesti kuvattu yksityiskohtaisemmin kuvioissa 4, 6 ja 7 sovitettuna sakarapinnan 14 ja takapinnan 16 väliin, kytkeytyy 30 jenkkisylinteriin 30 käytön aikana, kuten on esitetty kuvioissa 8, 15 ja 16. Joskaan tarkkaa selitystä geometrian kunkin aspektin suhteellisesta merkityksestä ei vielä ole saatavana, näyttäisi siltä, että geometrian neljällä aspektilla on ensisijainen merkitys.

10 103427

Esillä olevan keksinnön kaikkein edullisimmissa terissä 20 havaitaan neljä pääeroa näiden kaikkien edullisimpien terien ja tavanomaisten terien välillä: kosketuspinnan 28 muoto, takapinnan 16 muoto, sakarapinnan 14 muotoja kyseisen aallotetun leik-kaussärmä 23 muoto. Kosketuspinnan geometria näyttäisi liittyvän lisääntyneeseen 5 stabiiliuteen, kuten myös takapinnan geometria. Aallotetun leikkaussärmän 23 muoto näyttäisi voimakkaasti vaikuttavan krepatun rainan ulkomuotoon, kun taas sakarapinnan 14 muodon oletetaan vahvistavan tätä vaikutusta.

Näyttäisi siltä, että kreppaustoiminnan parantunut stabiilius liittyy seuraavan yhdistelmän läsnäoloon: (i) aallotettu kosketuspinta 28, jolla on suurentunut kosketusalue ja 10 (ii) takapinnassa 16 oleva kanta 32, joka aikaansaa paljon paremman irrotusasteen kuin tavallisesti saadaan tavanomaisessa kreppauksessa. Tätä on kuvattu kuvioissa 6A, 6B ja 6C. Kuvio 6A esittää esillä olevan keksinnön edullista terää, jossa viistetty alue liittyy kuviossa 8 esitetyn jenkkisylinterin 30 pintaan pintojen välisellä kontaktilla. Kuviossa 6B kanta 32 on työstetty pois niin, että terän 20 jenkkisylinterin puolei-15 nen sivu on sileä ja terä 20 koskettaa kuviossa 8 esitetyn jenkkisylinterin 30 pintaa pintojen välisessä kontaktissa. Kuviossa 6C ei ainoastaan jenkkisylinterin puoleinen kanta 32 ole poistettu, vaan jenkkisylinterin puoleinen osa terästä 20 on viistetty yhtä suuressa kulmassa kuin kuviossa 7 määritelty teräkulma yf. Näyttäisi siltä, että näiden neljän pääpiirteen yhdistelmät suuresti edistäisivät niitä edullisia tuloksia, jotka saa-20 daan käyttämällä esillä olevan keksinnön mukaisia edullisia aaltoteriä 20.

Hypoteesina on myös esitetty, että terän karkeneminen pyällysprosessin aikana tapahtuneen kylmätyöstön ansiosta voi myötävaikuttaa pitempään käyttöikään. Teräksen mikrokovuus sakaran juuressa voi osoittaa 3-5 pisteen lisäyksen Rockwell 'C-·* skaalassa. Tämän lisäyksen uskotaan olevan riittämätön lisäämään merkittävästi 25 jenkkisylinterin kulumisastetta, mutta se voi lisätä terän ikää.

Näyttää siltä, että krepatun rainan kaksiakselinen aallotettu geometria pääasiallisesti liittyy: (i) aallotetun sakarapinnan 14 ja (ii) aaltoleikkausterän 23 läsnäoloon, joilla kummallakin on muotoileva ja huikkia edistävä vaikutus krepattuun rainaan.

«

Kun esillä olevan keksinnön kaikkein edullisimpia aaltokreppausteriä muodostetaan, 30 jokainen pyällys 26 johtaa lovettujen aallotettujen sakarapintojen 34, lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 36, kannan 32 ja ulkonevan takapinnan 39 muodostumiseen. Kuvioissa 2A ja 2B kunkin aallotuksen on esitetty johtavan kahteen lovettuun sakarapintaan 34, joita erottaa jakopinta 40, joka vastaa särmää 42, joka on . määritelty kuvion 53 pyällyskehrässä 44. Joskin jakopinnan 40 läsnäolo tekee hel- 35 poksi havainnollistaa lovetun aallotetun sakarapinnan 34 luonnetta, ei ole olemassa Π 103427 mitään vaatimusta, että nämä pinnat olisivat epäjatkuvia ja itse asiassa on odotettavissa, että kun pyällyskehrää 44 käytetään toistuvasti, niin särmä 42 tylsyy johtaen yhteen ainoaan jatkuvaan lovettuun aallotettuun sakarapintaan 34. Kokemuksen mukaan kumpikin lovetun aallotetun sakarapinnan 34 tyyppi on sopiva. Kuten kuviosta 5 4 parhaiten nähdään, muodostuu aallotettu kosketuspinta 28 lukuisista olennaisista samansuuntaisista suoraviivaisista pitkänomaisista alueista 46, joiden leveys on "ε" ja pituus "1", jotka on yhdistetty toisiinsa lähes tasomaisilla puolikuun muotoisilla kaistoilla 36, joiden leveys on "δ", syvyys "λ" ja jänneväli "σ". Kuten kuvioista 2B ja 2C parhaiten nähdään, rajoittaa kukin lähes tasomainen puolikuun muotoinen kaista 36 10 yhtä pintaa kustakin takaleikatusta kannasta 32, joka ulkonee terän 20 rungon 22 takapinnasta 16. On havaittu, että parhaimpien tuloksien saamiseksi ovat edullisia elementtien, jotka rajoittavat aallotettua kosketuspintaa 28, se on olennaisesti samansuuntaiset suoraviivaiset pitkänomaiset alueet 46 ja lähes tasomaiset puolikuun muotoiset kaistat 36, tietyt mitat. Erityisesti olennaisesti samansuuntaisten pitkänomaisten 15 alueiden leveys "ε" on edullisesti olennaisesti pienempi kuin lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 36 leveys "δ", ainakin uudessa terässä. Suosituissa suoritusmuodoissa olennaisesti samansuuntaisten suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden 46 pituuden ”1" tulee olla noin 0,05-2,1 mm. Useimmissa sovellutuksissa "1" on alle 1,3. Pyällyksien 26 syvyyden "λ" tulee olla noin 0,2-1,3 mm, edullisemmin noin 0,3-20 0,9 mm ja kaikkein edullisimmin noin 0,38-0,76 ja lähes tasomaisten puolikuun muo toisten kaistojen 28 jännevälin "σ” tulee olla noin 0,25-2,4 mm, edullisemmin noin 0,5-2 mm ja kaikkein edullisimmin noin 0,8-1,5. Joissakin sovellutuksissa aaltomainen kosketuspinta 28 voi olla epäjatkuva. Näin voi sattua, jos terää 20 on kallistettu jompaankumpaan suuntaan: ensinnäkin aallotettu kosketuspinta voi muodostua ai-25 noastaan olennaisesti samansuuntaisista pitkänomaisista aalloista 46 tai mahdollisesti olennaisesti samansuuntaisten pitkänomaisten aaltojen 46 ja puolikuun muotoisten kaistojen 36 yläosien yhdistelmästä, jos terä 20 on kallistettu poispäin jenkkisylinte-ristä 30, tai toiseksi aaltomainen kosketuspinta voi muodostua puolikuun muotoisten kaistojen 36 alaosista, jos terä 20 on kallistettu sisäänpäin jenkkisylinterin 30 suh-30 teen. Kumpikin näistä muodostelmista on tasaisesti ajettavissa ja on itse asiassa ajettu λ tyydyttävästi pidempiä aikoja.

Useita kulmia tulee määrittää esillä olevan keksinnön mukaisen aaltomaisen terän leikkaussärmän geometrian kuvaamiseksi. Tätä varten on suositeltavaa käyttää seu-raavia termejä: • 12 103427 kreppauskulma "α" - terän 20 sakarapinnan 14 ja jenkkisylinterin 30 tangenttitason välinen kulma kohdassa, jossa aaltomainen leikkaussärmä 23 ja jenkki sylinteri 30 kohtaavat; akselin suuntainen sakarakulma "β" - jenkkisylinterin 30 akselin ja aaltomaisen leik-5 kaussärmän 23 välinen kulma, joka tietenkin on se käyrä, jonka jenkkisylinterin 30 pinta leikkausterän 20 ajatellun sakarapinnan 34 kanssa määrittelee; jättökulma "γ" - terän 20 takapinnan 16 ja jenkkisylinterin 30 tangenttitason välinen kulma jenkkisylinterin 30 ja aaltomaisen leikkaussärmän 23 välisessä leikkauskohdassa, jolloin jättökulma mitattuna pitkin esillä olevan terän tasaisia osia on sama 10 kuin mitä tavallisesti nimitetään "teräkulmaksi" tai "pitokulmaksi" ja sivusakarakulma "φ", joka on esitetty kuviossa 5 - viivan 40 ja jenkkisylinteriin 30 kohtisuorassa olevan tason välinen kulma tasossa, jonka määrittää jenkkisylinteriin kohtisuorassa oleva taso kosketuskohdissa terän leikkaussärmän (viiva 23, kuviot 2 ja 4) ja jenkkikuivaussylinterin akselin kanssa. Jenkki sylinteri 30 on esitetty kuviossa 8.

15 Aivan ilmeisesti kunkin tällaisen kulman arvo voi vaihdella riippuen eksaktista sijainnista pitkin leikkaussärmää, jossa se aiotaan määrittää. Uskotaan, että esillä olevan keksinnön aaltoterillä saadut huomattavat tulokset johtuvat näistä vaihteluista näissä kulmissa pitkin leikkaussärmää. Näin ollen on monissa tapauksissa tarkoituksenmukaista huomioida kohta, jossa kukin näistä kulmista on määritetty alaindeksillä, 20 joka on liitetty tämän kulman perussymboliin. Tässä on edullisesti käytetty alaindeksejä "f, "c" ja "m" niiden kulmien osoittamiseksi, jotka on mitattu suoraviivaisissa pitkänomaisissa alueissa, puolikuun muotoisissa alueissa ja leikkausterän alimmissa kohdissa. Näin ollen "yf”, esillä olevan terän tasaisia osia pitkin mitattu jättökulma, vastaa sitä, mitä yleisesti nimitetään "teräkulmaksi" tai "pitokulmaksi".

25 Kuten kuvioissa 7 ja 8 on kuvattu, on paikallinen kreppauskulma "a" esim. määritetty kussakin kohdassa pitkin aaltomaista leikkaussärmää 23 terän 20 sakarapinnan ja jenkkisylinterin tangenttitason väliseksi kulmaksi. Voidaan näin ollen todeta, että *| kuten on osoitettu kuvioissa 7 ja 8, "af”, paikallinen kreppauskulma olennaisesti sa mansuuntaisten suorien pitkänomaisten alueiden 46 vieressä, on tavallisesti suurempi 30 kuin "ac", paikallinen kreppauskulma lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 36 vieressä. Lisäksi voidaan todeta, että pitkin lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 36 pituutta paikallinen kreppauskulma "ac" vaihtelee korkeammista arvoista kunkin suoraviivaisen pitkänomaisen alueen 46 vieressä alempiin arvoihin "am" kunkin pyällyksen 26 alimman osan vieressä. On ymmärrettävä, että kulma 13 103427 "ac", joskaan sitä ei ole erityisesti merkitty kuvioon 7, on kreppauskulma mitattuna missä tahansa lovetun aallotetun sakarapinnan 34 (ei-esitetty kuviossa 5) kohdassa. Sellaisenaan sen arvo on välillä "af'’ ja "am". Esillä olevan keksinnön suosituissa terissä voi sakarapinta yleisesti ottaen olla kalteva muodostaen 30° ja 90° sisältävän 5 kulman takapintaan nähden, kun taas "af” on välillä noin 30° ja noin 135°, edullisesti noin 60° ja 135°, edullisemmin noin 75-125° ja kaikkein edullisimmin 85-115°, kun taas "am" on edullisesti noin 15-135° ja edullisemmin noin 25-115°.

Samoin kuin on esitetty kuviossa 4, paikallinen aksiaalinen sakarakulma "β" on määritelty kussakin kohdassa pitkin aaltomaista leikkaussärmää 23 jenkkisylinterin 10 30 akselin ja jenkkisylinterin 30 pinnan ja terän 20 lovetun sakarapinnan 34 välisen leikkauskohdan määrittelemän käyrän väliseksi kulmaksi, joka muutoin tunnetaan aallotettuna leikkaussärmäksi 23. Näin ollen voidaan todeta, että paikallinen aksiaalinen sakarakulma pitkin olennaisesti samansuuntaisia suoraviivaisia pitkänomaisia alueita 46, "Pf”, on olennaisesti 0°, kun taas paikallinen aksiaalinen sakarakulma 15 pitkin lähes tasomaisia puolikuun muotoisia kaistoja 36, "βς", vaihtelee positiivisesta negatiiviseen kunkin pyällyksen 26 pituutta pitkin. Lisäksi voidaan todeta, että paikallisen aksiaalisen sakarakulman "βς" absoluuttinen arvo vaihtelee suhteellisen korkeista arvoista kunkin suoraviivaisen pitkänomaisen alueen 46 lähellä paljon alempiin arvoihin, suurin piirtein 0°, kunkin pyällyksen 26 alimmissa osissa. Esillä olevan 20 keksinnön suosituissa terissä "βς" vaihtelee absoluuttisesta arvosta noin 15-75°, edullisemmin noin 20-60° ja kaikkein edullisimmin 25-45°.

Kuten edellä on selostettu ja kuten parhaiten näkyy kuvioista 2A ja 2B, esillä olevan keksinnön suosituissa terissä kukin lähes tasomainen puolikuun muotoinen kaista 36 leikkaa terän 20 rungon 22 takapinnasta 16 työntyvän kunkin takaleikatun kannan 32 25 ulkonevaa takapintaa 39. Vaikka esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää on kyetty käyttämään terillä 20, joissa ei ole takaleikattua kantaa 32, on havaittu, että kannan 32 olennaisen takaleikkauksen läsnäolo tekee menetelmästä paljon vakaamman ja sallivamman. On havaittu, että hyvin kevyille tai heikoille arkeille on menetelmää usein vaikeaa ajaa ilman kantaa. Kuvioissa 6A, 6B ja 6C on kuvattu terä 20 ‘1 30 ilman kantaa ja kannan 32 kanssa. Tavallisesti on edullista, että takaleikatun kannan 32 korkeus "τ" on ainakin noin 0,1 mm kunkin toiminnan alussa. Näyttäisi siltä, että kaikkein stabiilein kreppaus jatkuu sen ajan, jona takaleikatun kannan 32 korkeus "x" on ainakin noin 0,05 mm, ja että heti, kun takaleikattu kanta 32 on täysin kulunut, tulee raina 48 (esitetty kuviossa 52) paljon alttiimmaksi repeytymiselle ja reikiinty-35 miselle.

14 103427

Kuten kuvioissa 7 ja 8 on esitetty, on paikallinen jättökulma "γ" määritelty kussakin kohdassa pitkin aallotettua leikkaussärmää 23 terän 20 takapinnan 16 ja jenkkisylin-terin 30 tangenttitason väliseksi kulmaksi. Näin ollen voidaan todeta, että "yf, paikallinen päästökulma, jonka huippu on pinnassa 23, on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 "Yc"> paikallinen jättökulma lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 36 vie ressä. Lisäksi voidaan todeta, että paikallinen jättökulma "yc" vaihtelee suhteellisen suurista arvoista kunkin suoraviivaisen pitkänomaisen alueen 46 vieressä alhaisempiin arvoihin lähelle 0° kunkin pyällyksen 26 alimmissa osissa. Esillä olevan keksinnön suosituissa terissä "yf" on noin 5-60°, edullisesti noin 10-45° ja edullisemmin 10 noin 15-30°, näiden arvojen ollessa olennaisesti samanlaisia kuin ne, joita yleisesti käytetään "teräkulmana" tai "pitokulmana" tavanomaisessa kreppauksessa; kun taas "Yc" on pienempi tai yhtä suuri kuin "yf, edullisesti pienempi kuin 10° ja edullisemmin suurin piirtein 0°, jos mitattu tarkkaan aallotetusta leikkaussärmästä 23. Kuitenkin, vaikka jättökulma "yc", kun se on mitattu tarkkaan aallotetusta leikkaussärmästä 15 23, on hyvin pieni, on huomattava, että takapinta 16, joka on erittäin suuresti takalei- kattu, on ainoastaan pienen välimatkan päässä aallotetusta leikkaussärmästä 23.

Useimmissa tapauksissa edellä määritelty sivusakarakulma "φ" on noin 0-45° ja se on "tasapainotettu" toisella pinnalla, jolla on peilikuvamuoto ja joka määrittelee toisen vastakkaisen lovetun sakarapinnan 34, koska yleensä on edullista, että pyällyksien 20 symmetria-akseli on olennaisesti kohtisuorassa terän 20 takapintaan 16, kuten on esitetty kuviossa 5F. Edullisia tuloksia on kuitenkin aikaansaatu, kun pyällykset eivät ole "tasapainotettuja" vaan pikemminkin "vinoja", kuten on esitetty kuviossa 5G.

Keksinnön mukaisessa uudessa aaltokreppausterässä 20 on pitkänomainen, suhteel-'· lisen jäykkä, ohut levy, jonka pituus on olennaisesti suurempi kuin levyn leveys ja 25 levyn leveys on olennaisesti suurempi kuin sen paksuus, jossa levyssä on: aallotettu kosketuspinta muodostettuna siihen pitkin sen pitkänomaisen särmän pituutta, jolloin mainittu aallotettu kosketuspinta on sovitettu joutumaan jenkkikuivaussylinterin pintaa vasten, aallotetun kosketuspinnan koostuessa useista välimatkan päässä toisistaan olevista lähes tasomaisista puolikuun muotoisista kaistoista, joiden leveys "δ", sy-:* 30 vyys "λ" ja jänneväli "σ" on jakaantunut ja yhdistetty lukuisilla olennaisesti saman suuntaisilla suorilla pitkänomaisilla alueilla, joilla on leveys "ε" ja pituus "1", jolloin olennaisesti suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden alkuleveys "ε" on olennaisesti pienempi kuin pyälletyn kosketuspinnan lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen alkujänneväli "δ".

35 Aaltokreppausterässä kreppauskulma, joka määrittää kunkin lovetun sakarapinnan osaa, joka on jakaantunut mainittujen olennaisesti samansuuntaisten suorien pitkän- 15 103427 omaisten alueiden sekaan, on välillä noin 30-135°, jolloin sivusakarakulman "φ" absoluuttinen arvo on noin 0-45°.

Eräässä suositussa suoritusmuodossa aaltokreppausterä käsittää pitkänomaisen, suhteellisen jäykän, ohuen levyn, jonka leveys on olennaisesti suurempi kuin mainitun 5 levyn leveys ja tavallisesti yli 250 cm pitkä ja jolloin mainitun levyn leveys on olennaisesti suurempi kuin sen paksuus, jossa levyssä on: pyälletty kosketuspinta muodostettuna pitkin sen pitkänomaisen särmän pituutta, jolloin mainittu pyälletty kosketuspinta soveltuu saatettavaksi jenkkikuivaussylinterin pintaa vasten, mainitun pyälle-tyn kosketuspinnan muodostaessa välimatkan päässä toisistaan olevia lukuisia lähes 10 tasomaisia puolikuun muotoisia kaistoja, joiden leveys "δ", syvyys "λ" ja jänneväli "σ" on jakaantuneena ja yhdistettynä lukuisilla olennaisesti samansuuntaisilla suorilla pitkänomaisilla alueilla, joilla on leveys "ε" ja pituus "1", jolloin olennaisesti suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden leveys "ε" on olennaisesti pienempi kuin pyälletyn kosketuspinnan lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen alkujänneväli "δ", 15 jolloin siten määritelty sakarapinta, joka yhdistyy mainittuun pyällettyyn kosketuspintaan, ulottuu mainitun levyn paksuuden poikki. Siten on määritelty takapinta, joka yhdistyy mainittuun pyällettyyn kosketuspintaan, jolloin kunkin mainittujen lukuisten olennaisesti samansuuntaisten suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden pituus "1" on noin 0,051-0,21 mm, kunkin lukuisen lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kaistan 20 jännevälin "σ" ollessa noin 0,2-2,4 mm, kunkin lukuisen lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kaistan syvyyden "λ" ollessa noin 0,2-1 mm.

Kunkin mainitun takaleikatun lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kourun vieressä on edullisesti kanta, jonka korkeus on vähintään noin 0,02 mm ulottuen mainitusta ’* takapinnasta, jolloin takaleikattujen lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kaistojen 25 jättökulma on suurempi kuin olennaisesti samansuuntaisten suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden jättökulma.

Aaltokreppausteräprosessin käytön edut soveltuvat myös märkäkreppaus- ja ilmapu-halluskuivausprosessiin (TAD), kuten myös tavanomaiseen kuivakreppausteknolo-1 giaan. Kuivakreppausprosessia on kuvattu kuviossa 15. Tässä menetelmässä silkki- 30 paperiarkkia 71 krepataan jenkkikuivaussylinteriltä 30 käyttäen aaltokreppausterää 73. Arkin kosteuspitoisuus sen koskettaessa aaltokreppausterää 73 on tavallisesti 2-8 %. Krepattu arkki voidaan mahdollisesti kalanteroida johtamalla se kalanteritelojen 76a ja 76b läpi, jotka antavat arkille sileyttä samalla vähentäen sen paksuutta. Kalan-teroinnin jälkeen arkki kelataan rullalle 75.

16 103427 Märkäkreppausmenetelmä on kuvattu kuviossa 16. Tässä prosessissa silkkipaperi-arkkia krepataan jenkkikuivaussylinteriltä 30 käyttäen aaltokreppausterää 73. Aalto-kreppausterää 73 koskettavan arkin kosteuspitoisuus on tavallisesti 15-50%. Krep-paustoimituksen jälkeen kuivausprosessi saatetaan loppuun käyttäen yhtä tai useam-5 paa höyryllä kuumennettua kuivausrumpua 74a-74f. Näitä kuivaimia käyttämällä alennetaan kosteuspitoisuus haluttuun tasoon, tavallisesti 2-8 %:iin. Täysin kuivattu arkki kelataan sen jälkeen rullalle 75.

TAD-menetelmää on kuvattu kuviossa 17. Tässä menetelmässä märkä arkki 71, joka on muodostettu arkinmuodostuskudokselle 61, siirretään ilmapuhalluskuivauskudok-10 selle 62, tavallisesti tyhjölaitteella 63. TAD-kudos 62 on tavallisesti karkeasti kudottu kudos, joka sallii ilman suhteellisen vapaan läpivirtauksen sekä kudoksen 62 että muodostuvan rainan 71 läpi. Kudoksella 62 ollessaan arkkia 71 kuivataan puhaltamalla kuumaa ilmaa arkin 71 läpi käyttäen ilmapuhalluskuivainta 64. Tämä toimitus alentaa arkin kosteutta arvoon, joka tavallisesti on välillä 10 ja 65 %. Osittain kui-15 vattu arkki 71 siirretään sen jälkeen jenkkikuivaussylinterille 30, jolla se kuivataan haluttuun loppukosteuspitoisuuteen ja poistetaan sen jälkeen kreppaamalla jenkkikuivaussylinteriltä.

Esillä oleva keksintö käsittää myös parannetun menetelmän kahdesti tai uudestaan krepatun arkin valmistamiseksi. Tässä prosessissa kerran krepattu selluloosaraina 20 saatetaan tarttumaan jenkkikuivaussylinterin pintaan. Kosteutta vähennetään selluloo-sarainassa sen ollessa kontaktissa jenkkikuivaussylinterin kanssa ja raina krepataan uudestaan jenkkikuivaussylinteriltä. Uudelleenkreppausmenetelmä on esitetty kuviossa 55. Tässä menetelmässä liimaa levitetään joko kuivalle, krepatulle rainalle 71, jenkki/kreppauskuivaimelle 30 tai molemmille. Liimaa voidaan levittää millä tahansa 25 lukuisista tavoista, esim. käyttäen kuvioitua levitystelaa 81, kuten esitetty, liiman ruiskutuslaitetta 83 tai käyttäen erilaisia alan ammattimiehen tuntemien levittimien yhdistelmiä. Kosteutta liimasta ja mahdollisesti hieman jäännöskosteutta arkista poistetaan käyttäen jenkki/kreppauskuivainta 30. Arkki krepataan sen jälkeen jenkki/krep-pauskuivaimeita 30 käyttäen kreppausterää 73, kalanteroidaan mahdollisesti käyttäen 30 kalanterointiteloja 76a ja 76b ja kelataan rullalle 75. Esillä olevaan prosessiin kuuluu edullisesti aallotettu kreppauselin sovitettuna mainitun kerran krepatun selluloosarai-nan kreppaamiseksi mainitulta jenkki/kreppauskuivaimeita, jolloin mainittu aallotettu kreppauselin käsittää: pitkänomaisen terän, joka on sovitettu saatettavaksi vasten ja ulottumaan mainitun jenkki/kreppauskuivaimen leveydelle, jossa terässä on: sakara-35 pinta, joka ulottuu pääasiallisesti ulospäin mainitulta jenkkikuivaussylinteriltä, kun mainittu terä on vasten mainittua jenkki/kreppauskuivainta ja joka ulottuu mainitun 17 103427 jenkki/kreppauskuivaimen olennaisesti koko leveydelle, jolloin siinä on jättöpinta, joka on pääasiallisesti mainitun jenkki/kreppauskuivaimen osan vieressä, josta mainittu kuivattu selluloosaraina on krepattu tai uudestaan krepattu, kun mainittu terä on vasten mainittua jenkki/kreppauskuivainta ja joka ulottuu pääasiallisesti mainitun 5 jenkki/kreppauskuivaimen leveyden yli, jolloin mainitun sakarapinnan ja mainitun jättöpinnan leikkauskohta määrittelee pyälletyn kosketuspinnan, joka on muodostettu sen pitkänomaisen särmän pituudelle, mainitun pyälletyn kosketuspinnan ollessa sovitettu olemaan vasten mainitun jenkki/kreppauskuivaussylinterin pintaa pintakon-taktissa, jolloin pyälletty kosketuspinta muodostaa useita välimatkan päässä toisistaan 10 olevia lähes tasomaisia puolikuun muotoisia kaistoja, joiden leveys on "δ", syvyys "λ" ja jänneväli "σ" jakautuneena ja yhdistettynä lukuisilla olennaisesti samansuuntaisilla suoraviivaisilla pitkänomaisilla alueilla, joilla on leveys "e" ja pituus "1", olennaisesti suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden alkuleveyden "ε" ollessa olennaisesti pienempi kuin pyälletyn kosketuspinnan lähes tasomaisten puolikuun muotoisten 15 kaistojen alkuleveyden "δ"; jättöpinnan ollessa muotoiltu siten, että se muodostaa erittäin takaleikatun kannan pyälletyn kosketuspinnan kunkin lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kaistan vieressä; jolloin kunkin mainitun usean olennaisesti samansuuntaisen suoraviivaisen pitkänomaisen alueen pituus "1" on noin 0,05-0,21 mm ja kunkin mainitun usean lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kaistan jännevälin "σ" 20 ollessa noin 0,3-2,4 mm, kunkin mainitun usean lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kaistan syvyyden "λ" ollessa noin 0,20-1,27 mm; ja samalla kun kontrolloidaan kreppausgeometriaa siten, että: (a) saadussa uudestaan krepatussa rainassa on noin 4-60 kreppipoimua cm:ä kohti, kreppipoimujen ulottuessa poikittain koneen poikittais-suunnassa ja (b) arkissa on aaltoja, jotka ulottuvat pituussuunnassa koneen suunnas-25 sa, jolloin pituussuunnassa ulottuvien aaltojen lukumäärä cm:ä kohden on noin 4-20.

Esillä oleva keksintö käsittää myös parannetun menetelmän krepatun silkkipaperi-rainan muodostamiseksi, jossa: muodostetaan latentti selluloosaraina huokoisella pinnalla; saatetaan latentti selluloosaraina taittumaan jenkkikuivaussylinterin pintaan; kuivataan latentti selluloosaraina, kun se on kosketuksessa jenkkikuivaussylinterin . 30 kanssa kuivatun selluloosarainan muodostamiseksi; ja krepataan kuivattu selluloosa- raina jenkkikuivaussylinteriltä; joka tunnetaan siitä, että: kuivatun selluloosarainan kreppaamiseksi aikaansaadaan aaltokreppausterä, jossa on aallotettu leikkaussärmä, joka on sovitettu kreppaamaan mainittu kuivattu selluloosaraina mainitulta jenkkikuivaussylinteriltä; säädetään kreppausgeometria ja jenkkikuivaussylinterin ja latentin 35 selluloosarainan välinen adheesio kuivauksen aikana siten, että saadussa silkkipaperissa on noin 4-60 kreppipoimua cm:ä kohti, jolloin kreppipoimut ulottuvat poikittain koneen poikittaissuunnassa, aallotetun kreppausterän geometrian ollessa sellainen, 18 103427 että muodostuneessa rainassa on aaltoja, jotka ulottuvat koneen pituussuunnassa, jolloin pituussuunnassa ulottuvien aaltojen lukumäärä cm:ä kohti on noin 4-20.

Esillä oleva keksintö kohdistuu erityisesti kuviossa 52 esitettyyn krepattuun tai uudestaan krepattuun rainaan, joka on kaksiakselisesti aallotettu selluloosakuituraina 5 48, joka on krepattu kuviossa 8 esitetyltä jenkkikuivaussylinteriltä 30, jolle on tun nusomaista toisiaan leikkaavien kreppipoimujen 52 ja harjanteita 50 rajoittavien aaltojen kudos verkko sen ilmapuolella, jotka kreppipoimut 52 ulottuvat poikittain koneen poikkisuunnassa, harjanteiden 50 ulottuessa pituussuuntaisesti koneen suunnassa, jossa rainassa 48 on vakoja 54 harjanteiden 50 välissä ilmapuolella, kuten 10 myös harjanteita 56 rainan jenkkisylinteripuolella vastapuolella vakoja 54 ja uurteita 58 jakaantuneina harjanteiden 56 väliin ja harjojen 50 vastapuolella, jossa mainittujen poikittain ulottuvien kreppipoimujen 52 taajuus on noin 4-60 cm:ä kohti ja mainittujen pituussuuntaisesti ulottuvien harjojen 50 taajuus on noin 4-20 cm:ä kohti. On selvää, että esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistetun arkin voimakas kalante-15 rointi voi merkittävästi alentaa harjojen 50 korkeutta, jolloin niitä on vaikea silmin havaita ilman, että tämän keksinnön edulliset vaikutukset menetettäisiin.

Krepatun perusarkin tai -tuotteen kreppaustaajuusluku mitataan mikroskoopin avulla. Leica Stereozoom® 4 -mikroskoopin on havaittu olevan erityisen sovelias tähän tarkoitukseen. Arkkinäyte asetetaan mikroskooppialustalle jenkkisylinterisivu ylöspäin 20 ja arkin poikittaissuunta vertikaalisesti näkökentässä. Näytteen asettaminen vasten mustaa taustaa parantaa kreppauksen määritystä. Toimituksessa ja näytteen asettamisessa on huolehdittava siitä, että näytettä ei venytetä. Käyttäen kokonaissuurennosta 18 kertaa - 20 kertaa tarkennetaan mikroskooppi sen jälkeen arkkiin. Valonlähde ase-··’ tetaan mikroskoopin alustan oikealle tai vasemmalle puolelle säätäen lähteen asento 25 siten, että siitä tuleva valo osuu näytteeseen kulmassa, joka on suurin piirtein 45°. On todetty, että Leica- tai Nicholas-valaisimet ovat sopivia valonlähteitä. Kun näyte on asetettu ja valaistu, lasketaan kreppipoimut asettamalla skaala horisontaalisesti näkökenttään ja laskemalla kreppipoimut, jotka koskettavat skaalaa 1,5 cm.n matkalla. Tämä toimitus uudistetaan vähintään kaksi kertaa käyttäen erilaisia näytealueita. Las-30 kennoissa käytettyjen arvojen keskimäärä otetaan sen jälkeen ja kerrotaan sopivalla muuntotekijällä kreppitaajuuden saamiseksi halutussa yksikköpituudessa.

On huomattava, että pituussuunnassa ulottuvien harjanteiden 56 ja vakojen 54 välisen rainan 48 osan paksuus on tavallisesti keskimäärin noin 5 % suurempi kuin harjanteiden 50 ja uurteiden 58 välisten rainan 48 osien paksuus. Pituussuuntaisesti ulottu-* 35 vien harjanteiden 50 (ilmapuolella) vieressä olevan rainan 48 osat ovat sopivasti noin 19 103427 1-7 % ohuempia kuin rainan 48 sen osan paksuus, joka on vakojen 54 vieressä rainan 48 ilmapuolella määritettynä.

Harjanteiden 50 korkeus vastaa aaltokreppausterään 20 muodostettujen pyällyksien 26 syvyyttä. Pyällyssyvyydellä noin 0,25 mm haijanteen korkeus on tavallisesti noin 5 0,02-0,08 mm arkeissa, joiden neliömetripaino on 6,4-8,6 kg riisiä kohti. Kaksinker taisessa syvyydessä haijanteen korkeus kohoaa 0,1-0,2 mm:iin. Pyällyssyvyyksillä noin 0,76 mm on harjanteen korkeus noin 0,25-0,33 mm. Suuremmalla aallotussy-vyydellä voi olla, ettei harjanteiden 50 korkeus suurene ja se voi itse asiassa aleta. Harjanteiden 50 korkeus riippuu myös arkin neliömetripainosta ja arkin lujuudesta.

10 Rainalevyn 48 sen osan keskimääräinen paksuus, joka liittyy harjanteisiin 56 on edullisesti merkittävästi suurempi kuin rainan 48 niiden osien paksuus, jotka liittyvät uurteisiin 58, siten rainan 48 sen osan tiheys, joka on haijanteiden 56 vieressä voi olla alempi kuin rainan 48 sen osan tiheys, joka on uurteiden 58 vieressä. Esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä aikaansaadaan raina, jonka ominaispaksuus 15 on noin 0,089-0,2 mm kahdeksaa arkkia ja 0,545 kg m^ painoa kohti. Rainan 48 tavallinen neliömetripaino on noin 3-16 kg/300 m^ riisiä.

Kun raina 48 kalanteroidaan, on rainan 48 ominaispaksuus edullisesti noin 0,05-0,15 mm/8 arkkia/0,045 kg neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on noin 3-1 kg/300 m^ riisiä.

20 Kuvio 1 IA esittää sellaisen silkkipaperiarkin pintaa, joka on krepattu käyttäen tavanomaista suorakulmaista (0°:n viiste) kreppausterää. Kuvio 11B esittää sellaisen silk-kipaperiperusarkin pintaa, jota on krepattu käyttäen Fuerstin US-patentissa 3 507 745 selostamaa terää. Esillä olevaa keksinnön mukaista menetelmää käyttäen krepatun pe-rusarkin pintaa on esitetty kuviossa 11C. Kaikissa näissä kolmessa silkkipaperiarkissa 25 mikrovalokuvan pituussuuntainen dimensio vastaa perusarkin poikittaissuuntaa. Kuten nähdään kuvion 11A mikrovalokuvasta on arkin pinnassa kreppipoimuja, jotka ulottuvat arkin poikittaissuunnassa. Kuvio 1 IB esittää mikrovalokuvaa arkista, joka . on valmistettu käyttäen kreppausterää, joka on rakennettu niin tarkasti kuin mahdol- : lista Fuerstin mukaan. Tässä arkissa, kuten vertailuarkissa, on kreppipoimuja, jotka 30 ulottuvat ainoastaan poikittaissuunnassa. Kuvion 1 IB lähempi tarkastelu osoittaa suhteellisen leveitä (7,937 mm) vuorottelevia karkeampia ja hienoja kreppikaistoja, jotka ulottuvat perusarkin koneen suunnassa, vastaten terän teräviä ja litteitä reunoja. Kuvio 11C on esillä olevan keksinnön mukaisen arkin mikro valokuva, joka on val-. mistettu käyttäen aaltokreppausterää 20. Kuvio 11C esittää tämän tuotteen kaksiak- 35 selista aallotettua luonnetta, joka on toisiaan leikkaavien kreppipoimujen ja aaltojen 20 103427 kudosverkko, jossa kreppipoimut ulottuvat poikittain arkkien poikittaissuunnassa ja leikkaavat pituussuunnassa ulottuvia poimuja, jotka muodostavat koneen suuntaisia "kuita”.

Suosituissa rainoissa harjanteiden 56 viereisten rainan osien tiheys on pienempi kuin 5 uurteiden 58 viereisten rainan osien tiheys; raina kalanteroidaan; rainan ominaispak-suus on noin 0,05-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; ja rainan neliömetri-paino on noin 3-6,4 kg/300 m^ riisiä. Kalanteroidussa rainassa harjanteiden ja uurteisiin liittyvien alueiden välinen tiheysero häviää.

Kuvio 12 esittää (50-kertainen suurennos) kolmen perusarkin reunojen mikrovalo-10 kuvia katsottuna koneen suunnassa. Kuvioissa 12A ja 12B verrataan verrokin ja Fuerstin tuotetta, joilla on samanlainen suhteellisen litteä profiili. Kuvio 12C sen sijaan esittää arkkia, joka on krepattu käyttäen aaltokreppausterää, jossa on koneen suunnassa ulottuvia aaltoja.

Kuvio 13 esittää perusarkkien reunojen mikrovalokuvanäkymiä (50-kertainen suu-15 rennos) katsottuna arkkien poikittaissuunnassa. Nämä kuviot mahdollistavat vertailun arkkien kreppaustaaj uuden välillä. Kuvio 13 A esittää vertailukreppausterällä krepat-tua arkkia. Kuviot 13B ja 13 C esittävät Fuerstin terää käyttäen valmistetun arkin kreppauskuviota. Kuvio 13B esittää leikkausta arkista, joka on krepattu jollakin terän terävällä osalla, kun taas kuvio 13C esittää osaa krepattuna terän litteällä osalla. Näh-20 dään, että kreppauksella, joka tulee Fuerstin terän teroitetusta osasta, on yleensä kreppejä, joilla on yleensä pidempi aallonpituus verrattuna niihin osiin arkista, jotka on krepattu käyttäen terän litteämpää osaa, joilla on kreppaustaajuus, joka tarkemmin vastaa verrokkia. Aaltokreppausterällä valmistetun arkin kreppaustaajuudella on kreppaus, joka näyttää samanlaiselta kuin verrokilla, mikä osoittaa, että tämäntyyp-25 pisen aaltokreppausterän käyttö ei olennaisesti muuta arkin kokonaiskreppaustaajuutta.

Esillä olevalla keksinnöllä aikaansaadaan uusi yksinkertainen ja monikerroksinen silkkipaperi, pyyhekreppipaperi, lautasliina ja kasvopyyhe, joilla on rainalle määritelty luonteenomainen kaksiakselinen aallotettu geometria. Tietyt fysikaaliset omi-30 naisuudet kuitenkin eroavat. Jäljempänä olevassa taulukossa A esitetään uudella aal-tokreppausterämenetelmällä valmistettujen erilaisten paperituotteiden ominaisuuksia. On huomattava, että monikerroksiselle silkkipaperille paksuus perustuu kahdeksaan monikerroksiseen arkkiin (8 kertaa kussakin monikerroksisessa arkissa olevien kerrosten lukumäärä = kerrosten kokonaislukumäärä). Kahdeksalle kaksinkertaiselle 35 arkille perustuvien kaksinkertaisten silkkipaperien paksuus esim. on 16 kerrosta ko- 21 103427 konaisuudessaan. Tämä pitää paikkansa myös monikerroksisille pyyhekreppipaperi-tuotteille.

Märkäkreppausprosessissa syntyvä raina saatetaan alttiiksi kokonaiskokoonpuristuk-selle läsnäolevien kiintoaineiden prosenttiosuuden ollessa alle 50 paino-%.

5 Taulukko A

Yksinkertaisen ja monikerroksisen silkkipaperin ja yksinkertaisen ja monikerroksisen käsipyyhekreppipaperin fysikaaliset ominaisuudet

Yksinkertainen silkkipaperi Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 4,5-9 kg/riisi

Paksuus: 0,89-2,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,08-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Perusarkki, kalanteroitu:

Neliömetripaino: 4,5-9 kg/riisi

Paksuus: 0,8-2 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 30 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,300

Lopputuote, kuvioimaton:

Neliömetripaino: 4,5-9 kg/riisi .· Paksuus: 0,8-2 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 30 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,300

Lopputuote, kuvioitu: - .· Neliömetripaino: 4,5-9 kg/riisi

Paksuus: 0,89-2*5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,069-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 200 g/8 cm

Vetolujuus: alle 20 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,330 22 103427 I Monikerroksinen silkkipaperi Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 3-6,4 kg/riisi

Paksuus: 0,64-2,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,08-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 150 g/8 cm

Perusarkki, kalanteroitu:

Neliömetripaino: 3-6,4 kg/riisi

Paksuus: 0,5-1,8 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivavetolujuus: ainakin 150 g/8 cm

Vetolujuus: alle 15 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,250

Lopputuote, kuvioimaton:

Neliömetripaino: 6-16 kg/riisi

Paksuus: 1-3,4 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi* CD-kuivavetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 31 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,250

Lopputuote, kuvioitu:

Neliömetripaino: 6-16 kg/riisi

Paksuus: 0,11-4,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi* CD-kuivavetolujuus: ainakin 225 g/8 cm

Vetolujuus: alle 20 g/cm/% I Kitkapoikkeama: alle 0,300 23 103427 O Yksinkertainen käsipyyhe; kuivakrepattu Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 1,1-3,4 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 98 g/cm/%

Perusarkki, kalanteroitu

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,89-2,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,05-0,1 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 31 g/cm/%

Kitkapoikkeama:

Huom: perusarkkeja ei tavallisesti kalanteroida

Lopputuote, kohokuvioimaton:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,8-3,4 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,05-0,1 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 31 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,500

Absorptiokyky: ainakin 100 g/m^

Lopputuote, kuvioitu:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 1,9-5,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,08-0,2 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 200 g/8 cm

Vetolujuus: alle 60 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,520

Absorptiokyky: ainakin 150 g/m^ 24 103427

Yksikerroksinen käsipyyhe; märkä-krepattu

Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,89-3,18 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,056-2,5 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 300 g/8 cm

Vetolujuus: alle 500 g/8 cm

Perusarkki, kalanteroitu

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,64-2,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,05-0,089 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 300 g/8 cm

Vetolujuus: alle 200 g/cm/% IKitkapoikkeama: alle 0,400

Huom: perusarkkeja ei tavallisesti kalanteroida

Lopputuote, kuvioimaton:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,64-3,18 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,05-2,5 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 300 g/8 cm

Vetolujuus: alle 200 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,400

Absorptiokyky: ainakin 75 g/m^

Lopputuote, kuvioitu:

Neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi

Paksuus: 0,1-4,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 160 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,425

Absorptiokyky: ainakin 100 g/m^ 25 103427

Monikerroksinen käsipyyhe; kuiva-krepattu

Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 4-8,2 kg/riisi

Paksuus: 0,89-3,05 nun/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,08-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 150 g/8 cm

Vetolujuus: alle 150 g/8 cm

Perusarkki, kalanteroitu

Neliömetripaino: 4-8,6 kg/riisi

Paksuus: 0,8-2,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,15 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 150 g/8 cm

Vetolujuus: alle 60 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,350

Huom: perusarkkeja ei tavallisesti kalanteroida

Lopputuote, kuvioimaton:

Neliömetripaino: 7,7-16 kg/riisi

Paksuus: 0,13-5,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 120 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,425

Absorptiokyky: ainakin 175 g/m^

Lopputuote, kuvioitu:

Neliömetripaino: 7,7-18 kg/riisi

Paksuus: 1,9-5,7 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,1-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 60 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,450 ~ Absorptiokyky: ainakin 175 g/m^ 26 103427

Monikerroksinen käsipyyhe; märkä-krepattu

Perusarkki, kalanteroimaton:

Neliömetripaino: 4,5-7,7 kg/riisi

Paksuus: 0,89-3,2 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,08-0,19 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 200 g/8 cm

Vetolujuus: alle 400 g/8 cm

Perusarkki, kalanteroitu

Neliömetripaino: 4,5-7,7 kg/riisi

Paksuus: 0,64-2,5 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 200 g/8 cm

Vetolujuus: alle 160 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,375

Huom: perusarkkeja ei tavallisesti kalanteroida

Lopputuote, kuvioimaton:

Neliömetripaino: 8,2-15 kg/riisi

Paksuus: 0,38-5,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,19 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 350 g/8 cm

Vetolujuus: alle 240 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,400

Absorptiokyky: ainakin 75 g/m^

Lopputuote, kuvioitu:

Neliömetripaino: 8,2-15 kg/riisi

Paksuus: 0,38-5,1 mm/8 arkkia

Ominaispaksuus: 0,064-0,19 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-märkävetolujuus: ainakin 250 g/8 cm

Vetolujuus: alle 160 g/cm/%

Kitkapoikkeama: alle 0,425 [Absorptiokyky: ainakin 100 g/m2___ 27 103427

Keksinnön mukaisilla silkkipapereilla on miellyttävät kosketusominaisuudet, joita joskus nimitetään pehmeydeksi tai tekstuuriksi. Taulukossa A vetolujuutta ja kitka-poikkeamaa on esitetty havaitun pehmeyden indikaatioina, koska pehmeys ei ole suoraan mitattava, selkeä määre vaan pikemminkin hieman subjektiivinen.

5 Bates on ilmoittanut, että kaksi kaikkein tärkeintä komponenttia havaitun pehmeyden ennustamiseksi ovat karkeus ja moduli, jota tässä nimitetään jäykkyysmoduliksi (stiffhes modulus). Katso J. D. Bates "Softness Index: Fact or Mirage?, " TAPPI, voi. 48, nr. 4, s. 63A-64A, 1965. Katso myös H. Hollmark, "Evaluation of Tissue Paper Softness", TAPPI, voi. 66, nr. 2, s. 97-99, helmikuu 1983, jossa vetojäykkyyttä ja 10 pintaprofiilia suhteutetaan havaittuun pehmeyteen.

Vaihtoehtoisesti voidaan pintatekstuuri arvioida mittaamalla geometrinen keskipoikkeama (MMD) kitkakertoimessa käyttäen Kawabata KES-SE Friction Testeriä varustettuna sormenjälkityyppisellä tunnusteluyksiköllä käyttäen herkkyyden ala-aluetta, 25 g neulapainoa ja jakamalla instrumentin lukema 20:llä kitkakertoimen keskipoik-15 keaman saamiseksi. Geometrinen keskipoikkeama kitkakertoimessa on siten tietenkin MMD:n tulon neliöjuuri koneen suunnassa ja poikkisuunnassa.

Tässä selostettuja vetolujuuksia määritettiin Instron Model 4000/Series IX:llä käyttäen 8 cm:n levyisiä leikenäytteitä, näytteiden pituuden ollessa tavallisesti 15 cm; tuotteille, joiden arkkikoko on alle 15 cm, on näytteen pituus perforointien välinen 20 etäisyys koneen suuntaisen vetolujuuden ollessa kysymyksessä ja rullan leveys, kun kyseessä on koneen suunta. Testi ajetaan käyttäen kilolla kuormitettua kennoa kevyiden tartuntaelinten ollessa sovitettuna näytteen koko leveydelle ja mittaamalla . maksimikuorma. Tulokset on esitetty grammoina/8 cm:n kaistale.

Vetolujuusmoduli, ilmaistuna g/cm/prosentuaalinen rasitus määritetään vetolujuu-25 delle käytetyllä menetelmällä, paitsi että mitattu moduli on geometrinen keskiarvo poikittaissuuntaisten ja koneen suuntaisten kuormitus-rasituskäyrien kaltevuuksista kuormituksella, joka on 0-20 g/cm, ja näytteen leveyttä, joka on ainoastaan 2,5 cm, ·: käytetään.

Tässä selityksessä ja patenttivaatimuksissa, silloin kun tuotteen absorptiokyky on 30 mainittu, tämä on mitattu käyttäen kolmannen sukupolven gravimetrista absorptio-kykytestausjärjestelmää mallia M/K 241, jota saa M/K Systems Inc.:sta, Danvers, MA, modifioituna seuraavasti: valmistetaan erikoismalli näytepitimestä testattavan näytteen vastaanottamiseksi, halkaisijaltaan 50 mm pyöreä osa perusarkista tai lopputuotteesta, joka tavallisesti leikataan käyttäen pyöreää matriisia. Kun kaksinkertai- 28 103427 selle tuotteelle tarkoitettua perusarkkia testataan, on tavallista, että kaksi perusarkki-näytettä sovitetaan laitteeseen ja testataan yhdessä.

Näytteen pidin muodostuu kahdesta osasta, alustasta ja kannesta, ja alusta on tehty pyöreästä akryylipalasta, jonka halkaisija on 15 cm ja paksuus 2,5 cm. Kiekon 5 ulompi 9,792 mm:n pohjasivu poistetaan 19 mm:n syvyyteen. Poistamalla tämä kiekon pohjan ulompi osa se saadaan sopimaan laitteen pohjapitimeen. Kiekon keskelle porataan halkaisijaltaan 3,00 mm:n reikä koko kiekon läpi niin, että vesi voi kulkea rungon pohjan läpi näytteeseen. Rungon pohjasivulla tätä reikää laajennetaan poraamalla 14 mm:n matkalta käyttäen 8,73125 mm:n poraa. Tämä laajenema kierteitetään 10 9,53 mm:n syvyyteen putkisovitusta varten, joka kuljettaa veden rungon läpi näyttee seen.

Alustan yläsivulle koneistetaan halkaisijaltaan 60,38 mm:n ja syvyydeltään 1,59 mm:n kokoinen pyöreä osa jalustan keskustasta. Lisäkoneistusta suoritetaan leikkaamalla neljä samankeskistä pyöreää kanavaa jalustan keskustassa olevan reiän ympäri. 15 Sisin näistä kanavista alkaa 3,18 mm jalustan keskustasta ja ulottuu säteittäisesti ulos päin 4,23 mm:n leveydelle. Toinen kanava alkaa 8,46 mm keskustasta ja ulottuu myöskin ulospäin 4,23 mm. Kolmas kanava alkaa 13,7 mm keskustasta ja ulottuu myös ulospäin 4,23 mm. Neljäs kanava alkaa 19,0 mm alustan keskiosasta ja ulottuu myös ulospäin 4,23 mm. Kukin näistä kanavista ulottuu syvyydelle, joka on 3,557 20 mm jalustan koneistamattoman yläpinnan alapuolelle. Välittömästi edellä selostetun neljän kanavan lisäksi on jalustaan syövytetty pyöreä näytteen pidinrengas, joka ulottuu 23,3 mm jalustan keskustasta ulospäin 25,4 mm:n etäisyydelle keskiosasta. Tämä rengas ulottuu lisäksi 0,25 mm edellä selostetun 1,59 mm:n leikkauksen pinnan • · ·. alapuolelle; siten tämän renkaan pohja on 1,84 mm jalustan käsittelemättömän ylä- 25 osan alapuolella. Tämän renkaan tarkoituksena on olla kosketuksissa testattavan näytteen ulkosärmän kanssa ja pitää tämä paikoillaan.

Näytteen kansi on myös valmistettu akryylista. Se on pyöreä ja halkaisijaltaan 60,33 mm ja sen kokonaispaksuus on 9,53 mm. Kannen yläosa on kokonaan poistettu 3,18 mm:n syvyyteen, lukuun ottamatta ympyrää sen keskiosassa, jonka halkaisija on 30 15,8 mm. Yläosan tämä jäljellä olevan osan keskiosa on uurrettu 1,59 mm:n syvyy teen. Uurre on pyöreä ja sen halkaisija on 9,53 mm.

Kannen pohjaosa koskettaa testattavan näytteen yläpintaa. Kannen pohjan keskiosassa oleva pyöreä osa, jonka halkaisija on 6,35 mm ja kannen ulompi kehä jätetään käsittelemättä 7,938 mm:n etäisyydelle kannen särmästä; jäljelle jäävä osa kannen 35 pohjasta uurretaan 4,763 mm:n syvyydelle.

29 103427

Edellä selostetun näytteen kannen painon tulee olla 32,5 g. Kannen yläosan mittoja voidaan jonkin verran modifioida, jotta haluttu paino saavutetaan. On myös huomattava, että kaikilla edellä selostetuilla näytteenpitimen mitoilla on toleranssi, joka on 0,013 mm.

5 Selostetun näytteenpitimen lisäksi on instrumenttia myös modifioitava varustamalla se pinneventtiilillä ja ajoitus/säätöjäijestelmällä. Sopiva pinneventtiili on Anger Scientificin valmistama malli 388-NO-12-12-15. Pinneventtiili on sovitettu taipuisaan putkeen, joka johtaa varastosäiliöstä näytteenpitimen jalustan pohjaan. On havaittu, että tähän tarkoitukseen soveltuu sisähalkaisijaltaan 6,4 mm kertaa ulkohal-10 kaislaltaan 9,5 mm, 1,6 mm:n paksuinen toleranssiltaan tarkka lääkelaatuinen siliko-niputki, mallia T5715-124 S/P, Baxter Laboratorilta, McGraw Park, IL. Kim testi aloitetaan, venttiilin liike supistaa hetkellisesti putkea niin, että vettä työntyy ylöspäin joutuen kosketuksiin näytteen pohjan kanssa. Kuristusaika on rajoitettu niin, että se sallii veden koskettaa näytettä pakottamatta vettä näytteeseen. Kun kosketus on ta-15 pahtunut, näytteen imuvaikutus sallii veden jatkaa virtaustaan, kunnes näyte on kyllästynyt. Sen varmistamiseksi, että kuristusaika on vakio testistä toiseen, on venttiili varustettava ajastinkontrollijärjestelmällä. Sopiva ajastin on National Semiconductor mallia LM 555.

Absorptiotestin suorittamiseksi on näytepitimen korkeutta säädettävä. Säätö suorite-20 taan asettamalla pyyhekreppipaperinäyte näytteenpitimeen ja laskemalla pidintä, kunnes näyte alkaa absorboida vettä. Näytteenpidin nostetaan sen jälkeen 5 mm tämän tason yläpuolelle. Sen jälkeen, kun useita näytteitä on ajettu, on näytteen korkeutta säädettävä, koska täyttösäiliöstä syöttösäiliöön johdetun veden määrä ei vält-tämättä tarkasti vastaa näytteen absorboiman veden määrää.

25 Silkkipaperi- ja pyyhekreppipaperituotteille sopivat teräviisteet ovat välillä noin 0° ja 50°, sopivia aaltotaajuuksia ovat taajuudet välillä noin 4 ja 20 aaltoa/cm ja sopiva aallotussyvyys on noin 0,2-1,3 mm. Aallotussyvyys vaihtelee edullisesti välillä noin 0,3-1 mm. Useimmissa tapauksissa on edullista, että pyällykset ovat symmetrisiä ja että pyällyksien symmetria-akseli on kohtisuorassa jenkkisylinteriin tai aaltokreppa-30 usterän takapintaan, joskin joitakin etuja on saavutettavissa käyttämällä aaltokrep-pausteriä, joissa pyällyksen symmetria-akselit ovat vinossa, muodostaen pystykul-man, joka poikkeaa 90°:sta, joko ylös- tai alaspäin, kuviossa 56 esitetyn aaltokrep-pausterän takapinnan suhteen. Samoin pyällyksien akselit voivat edullisesti muodostaa horisontaalisen kulman, joka ei ole 0°, se on vasemmalle tai oikealle, takapinnan 35 suhteen.

30 103427

Uutta aaltokreppausterää käyttäen valmistetut uudet paperituotteet voidaan valmistaa käyttäen mitä tahansa sopivaa tavanomaista raaka-ainetta, kuten lehtipuuta, havupuuta, uusiopaperia, mekaanisia massoja, mukaan luettuna kuumahierre- ja puoli-kuumahierremassa, sekakuituja ja näiden yhdistelmiä.

5 Yleisesti ottaen oletetaan, että uudella aaltokreppausterällä krepatun rainan valmistamiseksi ei tarvita mitään lujuutta lisäävää ainetta eikä pehmennys/irrotusainetta. Mikäli raaka-aine kuitenkin sisältää suuren määrän havupuuta, niin tällöin voi olla edullista käyttää lujuutta lisääviä aineita, edullisesti vesiliukoista tärkkelystä. Tärkkelys voi olla läsnä määrässä, joka on noin 0,5-5 kg raaka-ainetonnia kohti. Vaihto-10 ehtoisesti, mikäli raaka-aine sisältää paljon karkeampia kuituja, kuten lehtipuu- tai kierrätyskuitua, voi olla edullista käyttää pehmennintä.

Tyypillisillä pehmentimillä on seuraava rakenne:

[(RCO)2EDA]HX

jossa EDA on dietyleenitriamiinitähde, R on sellaisen rasvahapon tähde, jossa on 12-15 22 hiiliatomia, ja X on anioni tai

[(RCONHCH2CH2)2NR']HX

jossa R on 12-22 hiiliatomia sisältävän rasvahapon tähde, R' on alempi alkyyliryhmä ja X on anioni.

Edullisia pehmentimiä ovat Quasoft® 202-JR ja 209-JR, joita Quaker Chemical Cor-20 poration valmistaa, ja jotka ovat sellaisten lineaaristen amiiniamidien ja imidatsolii-nien seoksia, joilla on kaavat:

OH HXÖ HO

H I Ua I II

(l) C17H33-C-N-CH2-CH2-N(;i)-CH2-CH2-N-C-C17H33 R' ja 25 OH o/CHriH2

il i X0/ I

(li) C17H33-C-N-CH2-CH2-N© .N

R'

CnH33 jossa X on anioni.

31 103427

Koska typpipitoinen kationinen pehmennin / sidoksia vähentävä aine reagoi paperituotteen kanssa muodostuksen aikana, pehmennin / sidoksia vähentävä aine tarttuu ionisesti selluloosaan ja alentaa vetysidokselle tarjolla olevien paikkojen lukumäärää vähentäen siten kuitu-kuitusidoksia.

5 Muita käyttökelpoisia pehmentimiä ovat osittain happamista neutraloituvista amiineista johdetut amido-amiinisuolat. Tällaisia aineita on selostettu US-patentissa 4 720 383, palsta 3, rivit 40-41. Relevantteja ovat myös seuraavat artikkelit: Evans, Chemistry and Industry. 5 kesäkuu 1969, s. 893-903; Egan, J, Am. Oil Chemist's Soc.. Voi. 55 (1978), s. 118-121; ja Trivedi et ai., J. Am. Oil Chemist's Soc., kesäkuu 10 1981, s. 754-756. Kuten niissä on esitetty, ovat pehmentimet usein kaupallisesti saa tavana ainoastaan kompleksiseoksina eikä niinkään erillisinä yhdisteinä. Vaikka tässä yhteydessä keskitytään päälajeihin, on selvää, että kaupallisesti saatavia seoksia yleisesti ottaen käytetään.

Tällä kertaa Quasoft® 202-JR ja 209-JR ovat edullisia pehmentimiä ja ne on johdettu 15 alkyloimalla oleiinihapon ja dietyleenitriamiinin kondensaatiotuotetta. Synteesiolo-suhteet, joissa käytetään riittämättömästi alkylointiainetta (esim. dietyylisulfaattia) ja ainoastaan yhtä alkylointivaihetta, jota seuraa pH:n säätö ei-etyloitujen lajien proto-noimiseksi, johtaa seokseen, joka käsittää kationisia etyloituja ja kationisia ei-etyloi-tuja lajeja. Pieni osa (esim. noin 10 %) saaduista amidoamiineista syklisoituvat imid-20 atsoliiniyhdisteiksi. Koska nämä aineet eivät ole kvatemäärisiä ammoniumyhdisteitä, ne ovat pH-herkkiä. Kun tätä kemikaaliryhmää käytetään, tulee pH.n sen vuoksi perä-laatikossa olla suurin piirtein 6-8, edullisemmin 6-7 ja kaikkein edullisimmin 6,5-7.

Sulpun käsittelyyn käytettyä pehmennintä lisätään määrässä, joka riittää aikaansaa-maan havaittavan pehmeysasteen paperituotteessa, mutta vähemmän kuin se määrä, 25 joka aiheuttaisi merkittäviä ajettavuus- ja arkinlujuusongelmia lopullisessa kaupallisessa tuotteessa. Käytetyn pehmentimen määrä on, 100 %:n aktiiviperusteilla, edullisesti noin 0,45-4,5 kg/sulpputonni. Edullisemmin se on noin 1-2 kg sulpputonnia kohti. Märän rainan käsittely pehmentimellä voidaan aikaansaada eri tavoin. Käsitte-’· lyvaihe voi esim. käsittää suihkuttamisen, levityksen suorakosketuslevitysvälineellä 30 tai käyttämällä levityshuopaa.

Kreppausprosessin helpottamiseksi levitetään liimoja suoraan jenkkisylinterille. Tavalliset paperinvalmistusliimat ovat sopivia. Sopivia typpipitoisia liimoja ovat glyok-syloidut polyakryyliamidit ja polyaminoamidit. Seokset, kuten glyoksyloitu polyak-ryyliamidiseos sisältää ainakin 40 paino-% polyakryyliamidia ja ainakin 4 paino-% 35 glyoksalia. Polydiallyylidimetyyliammoniumkloridia ei tarvitse käyttää liimana, mut- 32 103427 ta sitä esiintyy kaupallisissa tuotteissa eikä se ole haitallinen esillä olevissa toiminnoissa.

Edulliset seokset sisältävät noin 2-50 paino-% glyoksyloitua polyakryyliamidia ja noin 40-95 % polyakryyliamidia.

5 Sopivia polyaminoamidihartseja on selostettu US-patentissa 3 761 354. Polyakryyli-amidiliimojen valmistusta on selostettu US-patentissa 4 217 425.

Esimerkki 1 Tämä esimerkki esittää aaltokreppausterän etuja verrattuna tavanomaiseen terään ja terään, joka noudattaa Fuerstin US-patentin 3 507 745 ohjeita. Pyyhekreppipaperi- ja 10 silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisessa arkinmuodostuspilotti-paperikoneessa sulpusta, jossa oli 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattiselluloosaa ja 50 % pohjoisen mäntypuun sulfaattiselluloosaa. Kolmea erilaista kreppausterää käytettiin tuotteen kreppaamiseksi jenkkikuivaussylinteriltä: suorakulmainen verrokki-tai tavanomainen kreppausterä, terä, joka valmistettiin niin tarkkaan kuin mahdollista 15 Fuerstin patentin mukaisesti, ottaen huomioon sen laadinnassa syntynyt ilmeinen tekninen epätarkkuus, ja aaltokreppausterää. Terällä, joka tehtiin Fuerstin patentin mukaisesti, oli 70°:n viiste, 0,1 mm:n urasyvyys ja 7,938 mm:n uraleveys, mikä parhaan ymmärryksemme mukaan vastaa siinä esitettyjä ohjeita. Aaltokreppausterän viiste oli 25° ja aaltosyvyys 0,51 mm ja aaltotaajuus 8 aaltoa cm:ä kohti.

20 Kun Fuerstin patentin mukainen terä alunperin asetettiin kreppausteräpitimeen, terällä valmistunut arkki sisälsi monta reikää eikä sitä voitu kelata rullalle. Havaittiin, että ·’ oli tarpeen sallia terän "sisäänajo", kuten Fuerst neuvoo, käyttämällä sitä jenkkikui- vaussylinteriä vasten suurin piirtein 20 min ennen kuin arkki voitiin menestyksellisesti pujottaa ja rullata rullalle. Tämä sisäänajoaika, joka Fuerstin mukaan on tarpeen 25 menestyksekkäälle toiminnalle, edustaa olennaista tuotantomenetystä ja poikkeaa jyrkästi aaltokreppausterillä saadusta kokemuksesta, joita tavallisesti voidaan käyttää tuotteen valmistamiseksi välittömästi teränpitimeen asettamisen jälkeen.

Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisella arkinmuodos-tuspilottipaperikoneella käyttäen sulppua, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaat-30 tisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua. Sulppuun lisättiin 8 kg märkälu-juutta parantavaa hartsia (aminopolyamidi-epikloorihydriiniä, Herculesin valmistama Kymene® 557H) massatonnia kohti. Kaikki arkit tehtiin käyttäen 20 %:n kreppausta. * Tuote krepattiin käyttäen edellä selostettua kolmea erilaista kreppausterää. Verrokki- kreppausterää ja aaltokreppausterää käyttäen valmistetuille arkeille tehtiin perusark- 33 103427 keja, joilla oli useita lujuusarvoja, käyttäen jauhatusta silkkipaperin lujuuden vaihte-lemiseksi. Fuerstin patentin mukaista terää käyttäen krepattu tuote tehtiin yhdessä ainoassa lujuusarvossa.

Perusarkkien paksuus on esitetty kuviossa 8 arkkien vetolujuuksien funktiona. Kuvi-5 osta nähdään, että Fuerstin patentissa selostettua kreppausterää käyttäen valmistettu perusarkki johti vähäiseen tai ei mihinkään lisäykseen ominaispaksuudessa verrattuna verrokkituotteeseen. Toisaalta aaltokreppausterää käyttäen valmistetuilla perusarkeil-la oli paksuusarvoja, jotka olivat 15-20 % suurempia kuin verrokilla. Kuvio 19 esittää kolmen tuotteen absorptiokykyä niiden vetolujuuden funktiona. Käyrä osoittaa, että 10 Fuerstin patentissa selostettua terää käyttäen valmistetulla arkilla oli absorptioarvo, joka oli samanlainen kuin verrokkituotteilla. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetuilla pyyhekreppipaperiperusarkeilla oli toisaalta noin 10 %:n lisäys absorptio-kyvyssä.

Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin 8 kg/riisi tavoitepainolla samasta sul-15 pusta käyttäen kolmea kreppaustekniikkaa. Valmistettiin sekä kalanteroimattomia että kalanteroituja arkkeja. Kalanteroidut arkit kalanteroitiin kaikki samalla kalanterikuor-mituksella 1,95 pii (kg/lineääri-cm). Kaikki arkit valmistettiin käyttäen 23 %:n rul-lauskreppausta. Kalanteroimattomien ja kalanteroitujen perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 1.

20 Taulukko 1 _Pyyhekreppipaperiperusarkkien fysikaaliset ominaisuudet _

Kreppausterän tyyppi Verrokki Fuerst Aallo- ·· _ _ tettu__

Kalanterointi (pii)__--__0,77__~__0,77__0,77

Neliömetripaino 8,01 7,92 8,28 8,14 8,00 7,81 (kg/riisi)________

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,44__1,15__1,67__1,23 2,12 1,37

Ominaispaksuus (mm/8 0,081 0,066 0,091 0,069 0,12 0,080 arkkia/0,45 kg/perus- paino)________ MD-veto (g/8 cm) 1275 1386 1224 1140 981 893 CD-veto (g/8 cm)__972 1049 868 913 740 639 MD-venymä (%)__34,4 31,3 33,7 31,5 32,3 30,6 CD-venymä (%)__411__4J__3^8__4^3__6^2__5,8

Vetomoduli (g/cm/%)__10,2__33__9,65__7,68

Kitkapoikkeama__ 0,236 __0,222 __0,206 „ 103427 34

Kuten taulukosta nähdään, oli Fuerstin patentin mukaisesti valmistettua terää käyttäen tuotetulla kalanteroimattomalla tuotteella suurempi kalanteroimaton paksuus kuin verrokkiarkilla. Fuerstin kreppausterää käyttäen valmistetulla arkilla oli kuitenkin kalanteroinnin jälkeen ainoastaan pieni (suurin piirtein 5 %) lisäys paksuudessa ver-5 rokkituotteen paksuuteen nähden. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla tuotteella oli toisaalta ei ainoastaan lisäys paksuudessa kalanteroimattoman arkin verrokkiin nähden, vaan se myös säilyttää olennaisen (melkein 20 %) lisäyksen paksuudessa jopa kalanteroinnin jälkeen. Aaltoterää käyttäen valmistetulla tuotteella on kuitenkin alhaisempi lujuus kuin verrokilla.

10 Kreppipaperiperusarkkeja, joilla oli alhaisempi neliömetripaino, valmistettiin myös pilottipaperikoneessa samasta sulpusta. Kaikki arkit tehtiin käyttäen 36 %:n krep-pausta ja kalanteroitiin kalanterointikuormituksella 0,137 pii. Tehtiin myös kalante-roimattomia näytteitä. Edellä esimerkissä 1 selostettuja kolmea erilaista kreppausterää käytettiin tuotteen kreppaamiseksi jenkkikuivaussylinteriltä. Kalanteroimattomien 15 ja kalanteroitujen perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 2.

Kuten 1,2 kg/riisi-arkkien tapauksessa on Fuerstin patentissa selostettua terää käyttäen valmistetulla silkkipaperilla suurempi kalanteroimaton paksuus kuin verrokilla; tämä etu menetetään oleellisesti kalanteroinnissa. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla kalanteroidulla arkilla oli toisaalta paksuus, joka oli suurin piirtein 20 % 20 suurempi kuin verrokilla jopa kalanteroinnin jälkeen. Fuerstin patentissa selostettua terää käyttäen valmistetulla silkkipaperiperusarkilla on myös kitkapoikkeama-arvo, joka on noin 35 % suurempi kuin verrokilla tai aaltokreppausterää käyttäen tuotetuilla arkeilla mitataan. Tämä korkeampi kitkapoikkeama vaikuttaa haitallisesti tästä '1 perusarkista valmistettujen tuotteiden havaittuun pintapehmeyteen.

Taulukko 2 35 103427 _Silkkipaperipemsarkkien fysikaaliset ominaisuudet _

Kreppausterän Verrokki Fuerst Aallotettu tyyppi_______

Kalanterointi (pii) _ 0,763 _ 0,763 _0,763

Neliömetripaino 5,25 5,16 5,30 5,07 5,03 5,06 (kg/riisi)_______

Paksuus (mm/8 1,21 0,89 1,40 0,92 1,79 1,059 arkkia)_______

Ominaispaksuus 0,105 0,0780 0,121 0,082 0,161 0,095 (mm/8 arkkia/0,45 kg/peruspaino)_______ MD-veto (g/8 cm) 368 428 322 389 310 290 CD-veto (g/8 cm) 466 641 477 615 462 428 MD-venymä (%) 49,4_ 45,7 49,3 45,3 47,8_42,4 CD-venymä (%) 3,1_ 4,3 3,3 4,5 6,7__5^8_

Vetomoduli -- 5,27 — 4,84 -- 3,15 (g/cm/%)_______

Kitkapoikkeama _0,185 _ 0,260 _0,192

Aaltokreppausterää ja Fuerstin terää käyttäen valmistettujen pyyhekreppipaperi- ja silkkipapereiden kalanteroimattomia perusarkkinäytteitä testattiin käyttäen Fourier-5 analyysiä. Tässä analyysissä perusarkin näyte, jonka sivut olivat 5,88 cm, valaistiin käyttäen matalassa kulmassa tulevaa valoa arkin poikkisuunnassa. Tällä valaistuksella arkille piirtyneet varjot analysoitiin sen jälkeen käyttäen diskreettejä kaksituotteisia Fourier-muunnoksia jaksollisten rakenteiden läsnäolon havaitsemiseksi arkissa. Valaistuksen suunnan ansiosta arkkien koneen suuntaiset rakenteet korostuvat.

10 Tämän analyysin tulokset on esitetty kuviossa 51, kuviot 5IA, 5IB ja 51C esittävät pyyhekreppipaperi-, raskaan kreppipaperi- ja kevyen kreppipaperinäytteen taajuus-spektrit, jotka krepattiin käyttäen aaltokreppausterää, kun taas 5 ID, 5 IE ja 51F esittävät samojen tuotteiden taajuusspektrejä, jotka valmistettiin käyttäen Fuerstin terää, t Kaikilla kolmella tuotteella, jotka oli krepattu käyttäen aaltokreppausterää, oli domi- 15 noiva huippu taajuudella 0,00075-0,0008 sykliä/mikroni. Tämä taajuus vastaa noin 0,75-0,79 sykliä/mm, mikä vastaa terän aaltotaajuutta 8 aaltoa/cm. Fuerstin terää käyttäen valmistettujen tuotteiden spektrit toisaalta osoittavat vähän tai ei mitään merkkiä dominoivasta taajuudesta. Analyysien tulokset osoittavat sen sijaan, että arkki, joka on enemmän tai vähemmän tasainen poikkisuunnassa, antaa samoja tu-20 loksia, kuin mitä olisi odotettavissa arkilla, joka on krepattu käyttäen standardikrep-pausterää. Tämä analyysi havainnollistaa jälleen eroja silkkipaperiarkeissa, jotka on 103427 valmistettu käyttäen esillä olevan keksinnön mukaista aaltokreppausterää ja ennestään tunnettuja teriä.

Esimerkki 2

Teräparametrien vaikutus tuotteen ominaisuuksiin 5 Aallotetun kreppausterän oikeaksi valitsemiseksi johonkin sovellutukseen terän pääasialliset parametrit, jotka on määriteltävä, ovat aallotussyvyys, aaltotaajuus ja terän viistekulma. Teräparametriyhdistelmän valinta riippuu valmistettavan erityisen tuotteen halutuista ominaisuuksista. Yleensä tuotteen perusarkin ominaispaksuus kohoaa aallotussyvyyden lisääntyessä. Tämä vaikutus voidaan nähdä kuvioista 21 ja 22, jotka 10 esittävät yksinkertaisten silkkipaperiperusarkkien kalanteroimatonta ominaispaksuutta perusarkkien lujuuden funktiona. Nähdään, että aallotussyvyyden lisäys 0,25 :stä mm:stä 0,51 mm:iin on johtanut ominaispaksuuden kohoamiseen perusarkeissa, jotka on valmistettu käyttäen sekä 15 että 25°:n terää. On kuitenkin havaittu, että suurilla aallotussyvyyksillä voi perusarkin ominaispaksuus itse asiassa kohota aallotussyvyy-15 den lisääntyessä. Uskotaan, että näillä äärimmäisillä aallotussyvyyksillä aaltokreppa-usterän käytöstä johtuva lujuudenmenetys alkaa ylittää sen paksuutta parantavia ominaisuuksia.

Taulukko 3 kuvaa tätä asiaa. Kaksinkertaisia perusarkkeja, jotka oli valmistettu sul-pusta, joka sisälsi 60 % etelän lehtipuun sulfaattisellua, 30 % pohjoisen havupuun 20 sulfaattisellua ja 10 % hylkyä, valmistettiin pilottipaperikoneessa, joka on puolikuun muotoinen arkinmuodostusyksikkö. Kaikki tuotteet tehtiin samalla tavoiteneliömetri-painolla ja samalla tavoitelujuudella. Sekä standardia 0°:n kreppausterää että lukuisia • · aaltokreppausteriä, joilla oli erilainen rakenne, käytettiin kreppaustoimituksessa. Kreppauksen jälkeen arkit kalanteroitiin samaan tavoitepaksuuteen.

25 Taulukko 3 _Kaksikerroksisten kreppipaperiperusarkkien ominaisuudet __

Teräviiste (asteita)__0__15__15__35__35__15__25 i Aaltotaajuus (viivoja/cm)__0__5__12__5__1.2__5__12_

Aallotussyvyys (cm)__0__0,03 0,03 0,03 0,03 0,08 0,05

Neliömetripaino (kg/riisi)_ 4,27 4,23 4,13 4,23 4,27 4,26 4,25

Paksuus (mm/8 arkkia)_ 0,709 0,711 0,691 0,714 0,716 0,747 0,726

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/- 0,0754 0,0764 0,0759 0,0765 0,0762 0,0795 0,0774 0,45 kg neliömetripainoa)________ GM-veto (g/8 cm)_ 388 387 411 362 397 386 371 · Kalanterointikuormitus (pii)__0,65 0,76 0,847 0,763 0,847 0,847 1,06 37 103427

Taulukko 3 osoittaa, että kaikille käytetyille aaltokreppausterille oli tavoitepaksuuden aikaansaamiseen tarvittava kalanterointipainekuormitus suurempi kuin mitä verrokki-arkin kalanteroitiin tarvittiin, indikoiden, että aaltokreppausterää käyttäen valmistetut kalanteroimattomat arkit olivat paksumpia kuin kalanteroimattomat verrokkiarkit.

5 Taulukosta nähdään myös, että aallotustaajuuden lisäys viidestä kahteentoista aaltoa/-cm tai aallotussyvyyden lisäys 0,25 mm:stä 0,51 :iin tai jopa 0,76 mm:iin johti siihen, että tarvittiin suurempi kalanteripaine arkin saattamiseksi tavoitepaksuuteen. On myös huomattava, että muutos terän viisteessä ei näytä merkittävästi vaikuttaneen halutun arkin paksuuden aikaansaamiseen tarvittavaan kalanteripaineeseen.

10 Trendiä kohonneeseen ominaispaksuuteen lisääntyneen aallotussyvyyden myötä ei kuitenkaan ole havaittavissa, kun syvyyttä lisätään 0,76 mm:iin 0,51 nimistä. Tällä muutoksella se kalanteripaine, joka tarvitaan perusarkin saattamiseksi tavoitetasoon itse asiassa aleni ja muistutti enemmän sitä, mitä tarvittiin arkeille, jotka oli tehty käyttäen aaltokreppausterää, jonka aallotussyvyys oli 0,25 mm indikoiden, että mo-15 lempien arkkien kalanteroimattomat paksuudet olivat samanlaisia.

Tämä sama vaikutus on myös nähtävissä kuviosta 26, joka esittää pyyhekreppipape-riperusarkkien kalanteroimattomia paksuuksia niiden vetoluujuden funktiona. Nämä perusarkit valmistettiin tavoiteneliömetripainoon 7,3 kg/riisi. Sulpussa oli 70 % etelän lehtipuun sulfaattisellua ja 30 % etelän havupuun sulfaattisellua. 5,5 kg märkä-20 lujuushartsia/tonni massaa lisättiin sulppuun.

Kuviosta 26 nähdään, että kun aallotussyvyyttä lisättiin 0,51 nimistä 0,76 mmiiin, saatiin tulokseksi lisäys perusarkin ominaispaksuudessa. Kun aallotussyvyyttä vielä lisättiin 1,0 mmiiin, arkin ominaispaksuus kuitenkin putosi itse asiassa sen alle, mitä havaittiin arkille, jolla oli samanlainen lujuus ja joka oli valmistettu käyttäen 0,76 25 mmin aallotussyvyyttä. On huomattava, että arkilla, joka on valmistettu käyttäen 1,0 mmin aallotussyvyyttä, oli 4 aaltoa/cm, kun sitä vastoin tuotteilla, jotka oli valmistettu 0,51 mmin ja 0,76 mmin syvyyksillä oli 5 aaltoa/cm. Ei kuitenkaan ole oletettavissa, että tällä pienellä erolla aaltotaajuudessa olisi merkittävä vaikutus ominaispaksuu-‘ teen ja, joka tapauksessa, minkä tahansa alentuneesta aaltotaajuudesta johtuvan omi- 30 naispaksuuden menetyksen olettaisi tulevan enemmän kuin kompensoiduksi lisääntyneellä aallotussyvyydellä.

Lisätodisteena aallotussyvyyden vaikutuksesta silkkipaperin ominaisuuksiin on havaittu, että CWP-silkkipaperituotteiden tapauksessa lisäys terän aallotussyvyydessä . voi vastata kohokuvioidun lopputuotteen kitkapoikkeaman alenemista. Tämä alene- 35 minen, joka korreloi pintapehmeyden lisäyksen kanssa, voidaan nähdä kuviosta 27, 38 103427 joka esittää tuotteen kitkapoikkeamaan silkkipaperin lujuuden funktiona. Nämä silkkipaperit valmistettiin sulpusta, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua, ja ne kalanteroitiin käyttäen kalanteripuris-tusta, joka oli 1,93 kg/lineäärinen cm. Perusarkit kohokuvioitiin sen jälkeen käyttäen 5 pistekohokuviota kohokuviointisyvyydellä 1,9 mm. Nähdään, että tuotteilla, jotka on valmistettu käyttäen aaltokreppausterää, jonka aallotussyvyys on 0,51 mm, on alemmat kitkapoikkeamat ja siten paremmat pintapehmeysominaisuudet kuin tuotteilla, jotka on valmistettu käyttäen sellaista terää, jonka aallotussyvyys oli 0,25 mm. Tämä parannus tuotteen pehmeydessä johtuu luultavasti siitä lisäkalanteroinnista, jolle 0,5 10 mm:n syvyistä terää käyttäen valmistetun perusarkin lisääntynyt paksuus saatetaan alttiiksi.

Aaltotaajuudella on myös vaikutuksensa aaltokreppausterää käyttäen valmistetun pyyhekreppipaperi- ja silkkipaperituotteen ominaisuuksiin. Kuten edellä on todettu, kaksinkertaisille silkkipaperiperusarkeille, aaltojen lukumäärän lisäys cm:ä kohden 15 viidestä kahteentoista edellyttää kalanteripuristuksen lisäystä tavoitepaksuuden saavuttamiseksi.

Edellä selostetulle yksikerroksiselle silkkipaperituotteelle aallotustaajuuden muutoksella ei ollut mitään olennaista vaikutusta perusarkin ominaispaksuuteen. Vaikutusta kuitenkin oli silkkipaperin muihin ominaisuuksiin. Valmistettiin silkkipaperiarkkeja 20 aallotussyvyydellä 0,25 mm useilla aallotustaajuuksilla. Perusarkkeja kalanteroitiin kaikkia samalla kuormituksella (1,95 pii) ja kohokuvioitiin käyttäen pistekohokuvioit-tajaa, jossa kohokuviointisyvyys oli 1,9 cm. Kuvio 28 esittää kohokuvioitujen tuotteiden kitkapoikkeamaa tuotteen lujuuden funktiona. Vaikka arvoissa on hajontaa, näh-dään, että lisäys aallotustaajuudessa viidestä kymmeneen aaltoa/cm näyttäisi johtavan 25 kohoamiseen tuotteen kitkapoikkeamassa, mikä vastaa vähenemistä pintapehmeydes-sä.

Eräs toinen tärkeä piirre tuotteessa, johon aallotustaajuus vaikuttaa, on ulkonäkö. Jopa kalanterointi- ja kohokuviointitoimitusten jälkeen voidaan tuotteesta nähdä aalto-kreppausterän aikaansaamat koneen suuntaiset harjanteet. Aaltoterän aikaansaama 30 kuvio tuotteessa, erityisesti kun sen päällä on kohokuviointi, vaikuttaa tuotteen ulkonäköön ja voi vaikuttaa kuluttajan mielipiteeseen.

Toisen tärkeän teräparametrin, teräviisteen, on osoitettu vaikuttavan pyyhekreppipa-periperusarkkien absorptio-ominaisuuksiin. Kuviot 29 ja 30 osoittavat, että teräviis-• teen lisäys 25°:sta 50°:seen on johtanut pyyhekreppipaperiperusarkkien absorptioka- 35 pasiteetin lisäykseen aaltokreppausterillä, joiden aallotussyvyys on 0,51 ja 0,76 mm.

39 103427

Teräviisteen muutoksella näyttäisi olevan pienempi vaikutus yksin- ja kaksinkertaisten silkkipapereiden paksuus- ja pehmeysominaisuuksiin. Teräviisteen valinnalla on kuitenkin vaikutusta siihen helppouteen, jolla voidaan valmistaa terä, jolla on haluttu aallotussyvyys ja -taajuus. Varsinkin syvemmillä aalloilla loveamis- ja pyällysmene-5 telmää helpottaa sellaisten terien käyttö, joilla on suurempi viistekulma, koska vähemmän metallia tarvitsee deformoida ja poistaa loveamisprosessin aikana.

On myös huomattava, että teräviisteen valinta voi vaikuttaa siihen helppouteen, millä määrätyt tuotteet voidaan valmistaa. Edellä mainittujen kaksinkertaisten perusarkkien kohdalla todettiin, että silkkipaperiarkkeja valmistettiin käyttäen terää, jonka viiste oli 10 15°, aallotussyvyys 0,76 mm ja aallotustaajuus 5 aaltoa cm kohti. Yritettiin valmistaa samanlainen tuote käyttäen terää, jolla oli sama aaltosyvyys ja -taajuus, mutta jonka teräviiste oli 35°. Tämä yritys epäonnistui, koska tällä terällä valmistetussa tuotteessa oli lukuisia reikiä ja siitä johtuen heikko lujuus ja huono ajettavuus. Kuten tässä on selostettu, osoittautuvat siten määrätylle tuotteelle määrätyt teräparametrien kombi-15 naatiot vähemmän käytännöllisiksi, koska niillä ei saatu joko helposti tuotetta tai ne antoivat arkkeja, joilla oli huono laatu. Teräparametrien halutut yhdistelmät ovat helposti identifioitavissa rutiinikokeilla seuraten tässä esitettyjä periaatteita.

Edellä olevasta selostuksesta ilmenee, että aaltotaajuuden, aaltosyvyyden ja kreppa-usterän viisteen erityinen yhdistelmä, joka valitaan määrättyyn tarkoitukseen, riippuu 20 valmistettavasta erityisestä tuotteesta (silkkipaperi, pyyhekreppipaperi jne.), tuotteen neliömetripainosta ja siitä, mitkä ominaisuudet (paksuus, lujuus, pehmeys, absorptio-kyky) ovat kaikkein tärkeimmät tähän tarkoitukseen. Useimpien silkkipaperi- ja pyy-hekreppipaperituotteiden kohdalla uskotaan, että 0-50°:n teräkulmat, aaltotaajuudet ·· 4-20 aaltoa/cm sekä 0,2-1,3 mm:n aaltosyvyydet ovat kaikkein sopivimpia.

25 Esimerkki 3 Tämä esimerkki kuvaa sellaisen aaltokreppausterän käyttöä, jossa pyällykset on leikattu sivutakakulmalla noin 35°. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin sulpusta, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua, 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaatti-: sellua. Arkit krepattiin jenkkikuivaussylinteriltä 20 % kuppauksella käyttäen aal- 30 tokreppausteriä. Molempien terien kulma oli 25°, aaltotaajuus 6 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,64 mm. Toisessa terässä aallotukset olivat kohtisuorassa terän takapintaan nähden muodostaen ns. suorakulmaiset pyällykset, so. pyällyksen symmetria-akselit olivat olennaisesti kohtisuorassa terän jättöpintaa vasten, kuten on esitetty kuviossa 5F. Toisessa terässä aallotukset leikattiin sivutakakulmalla 35°, kuten on 35 esitetty kuviossa 5G. Näitä teriä käyttäen valmistettujen kalanteroimattomien arkkien 40 103427 fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 4. Mukana on vertailun vuoksi myös perusarkki, jolla on suurin piirtein sama lujuus, joka on valmistettu käyttäen vertai-lu(suorakulmaista)kreppausterää.

Taulukko 4 _Silkkipaperiperusarkkien fysikaa iset ominaisuudet_

Terän tyyppi__Verrokki Aallotettu Aallotettu

Sivutakakulma (°)__-__0__35_

Neliömetripaino (kg/riisi)__7,92__7,54__7,78

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,59__2,01__1,75

Ominaispaksuus (mm/8 0,091 0,121 0,102 arkkia/0,45 kg neliömetri- kainoa)____ MD-veto (g/8 cm)__1689__1711__1614 CD-veto (g/8 cm)__778__788__858 MD-venymä (%)__29J__29^__27,3 CD-venymä (%)__5J__6J5__6,0 5

Taulukosta ilmenee, että jommankumman aaltoterän käyttö antoi tulokseksi lisäyksen ominaispaksuudessa verrattuna verrokkiarkkiin. Kuitenkin terä, jonka terän sivutakakulma oli 0°, antoi suuremman lisäyksen ominaispaksuudessa verrokkiin verrattuna kuin terä, jossa sivutakakulma oli 35°.

10 Esimerkki 4 Tämä esimerkki kuvaa sitä, että saadaan suurempi kalanteroimaton ominaispaksuus arkkeissa, jotka on valmistettu käyttäen aaltoterää. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisella arkinmuodostuskoneella sulpusta, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua. Kaikki 15 perusarkit valmistettiin tavoitepainolla, joka oli 8 kg/riisi ja krepattiin terä- tai pidin-kulmalla yf, joka oli 17°. Kaikille arkeille suihkutettiin 1,4 kg pehmennintä massa-tonnia kohti. Tässä tutkimuksessa käytettiin kolmea terätyyppiä: terää, jonka viiste oli . 0°, terää, jonka viiste oli 15°, ja terää, jonka viiste oli 25°. Kullakin terätyypillä val mistettiin perusarkkeja, joilla oli erilaisia lujuuksia, jotka saatiin lisäämällä tärkke-20 lystä sulpun pohjoisen havupuun sulfaattiselluosaan. Perusarkkeja valmistettiin myös käyttäen aaltoteriä, joilla oli samat kolme viistekulmaa. Viistekulman, aallotuksi-en/cm ja aallotussyvyyden erilaisia käytettyjä yhdistelmiä tässä tutkimuksessa on esitetty taulukossa 5.

Taulukko 5 4i 103427

Silkkipaperitutkimuksessa käytetyt aallotetut kreppausterät

Teräviiste (asteita)_Aaltoja/cm Aallotussyvyys (mm) 0__8__^25_ 15__5__025_ 15__8__0,25 15__10__025_ 15__5__051_ 15__6__051_ 15__8__051_ 25__5__025_ 25__8__025_ 25__5__051_ 25 1 8 1 0,51

Aaltokreppausteriä käyttäen valmistettujen erilaisten perusarkkien kalanteroimat-tomia ominaispaksuuksia on esitetty niiden vetolujuuksien funktioina kuvioissa 20, 5 21 ja 22. Kukin kuvio esittää niiden perusarkkien tuloksia, jotka on valmistettu yh dellä niillä kolmella teräviisteellä, joita on käytetty tässä tutkimuksessa. Kuten kuviosta 20, 21 ja 22 nähdään, oli aaltokreppausteriä käyttäen valmistetuilla arkeilla kaikissa tapauksissa korkeampi kalanteroimaton ominaispaksuus kuin tavanomaisia teriä käyttäen valmistetuilla arkeilla. Joissakin tapauksissa todetaan 50 %:n lisäyksiä 10 tai enemmän.

Kuviot 23, 24 ja 25 esittävät tuloksia kalanteroiduille tuotteille, jotka on valmistettu . käyttäen samoja kreppausteriä kuin edellä. Kaikki tuotteet kalanteroitiin 1,95 kg/line- aarinen cm kuormituksella. Tuotteissa, jotka on valmistettu käyttäen suorakulmaista (0° teräkulma) aaltoterää, ei esiinny suurta ominaispaksuuden lisäystä käytettäessä 15 aaltokreppausterää - ei ainakaan alhaisilla lujuusarvoilla (kuvio 23). Aaltoterillä, joiden teräviiste on 15 ja 25°, saadaan kuitenkin suuria lisäyksiä kalanteroidussa omi-naispaksuudessa käytettäessä aaltokreppausterää. Joissakin tapauksissa havaitaan yli 20 %:n lisäys ominaispaksuudessa.

<

Esimerkki 5 20 Tämä esimerkki osoittaa, että kun kohokuvioidaan yksinkertaista silkkipaperia, joka on valmistettu käyttäen esillä olevan keksinnön mukaisia aaltoteriä, saadaan perus-arkin ominaispaksuutta lisätyksi. Kalanteroituja yksikerroksisia silkkipaperiperus-arkkeja kohokuvioitiin kohokuviointikoelaitteessa erilaisilla kohokuviointisyvyyksillä „ 103427 42 kohokuvioinnin vaikutuksen määrittämiseksi silkkipaperiperusarkeille, jotka oli valmistettu käyttäen aaltokreppausteräteknologiaa. Tähän kokeeseen valittiin kolme pe-rusarkkia edellisestä esimerkistä: vertailuarkki, joka oli krepattu käyttäen suorakulmaista (0°) terää, jota ei oltu aallotettu, ja kaksi perusarkkia, jotka oli valmistettu 5 käyttäen aaltoterää. Aaltoterät olivat 25° viistetty terä, joka oli pyällytetty taajuudella 8 viivaa/cm ja syvyydellä 0,51 mm, ja 15° viistetty terä, joka oli pyälletty käyttäen samaa aaltotaajuutta ja -syvyyttä. Perusarkit kalanteroitiin kaikki samalla kuormituksella (1,95 kg/lineaari cm). Kaikki kolme perusarkkia kohokuvioitiin käyttäen piste-kohokuviointia kolmella tunkeutumissyvyydellä: 1,5, l,9ja2,2mm.

10 Tämän kohokuvioinnin tulokset on esitetty kuviossa 31, joka esittää kohokuvioidun tuotteen paksuuden/neliömetripainon GM-veto/neliömetripainon funktiona. Esitetty on myös arvot kohokuvioimattomien perusarkkien paksuudesta jaettuna kokeessa käytetyllä neliömetripainolla (tätä nimitetään "ominaispaksuudeksi"). Käyrästä voidaan nähdä, että perusarkin paksuuden suhde neliömetripainoon molemmille tuot-15 teille, jotka on valmistettu käyttäen aaltokreppausteriä, olivat suurempia kohokuvioinnin jälkeen kuin verrokkiarkilla. Käyrä osoittaa myös, että kohokuvioidun tuotteen paksuus on suurempi arkilla, jotka oli valmistettu käyttäen aaltokreppausterää kaikissa kohokuviointi syvyyksissä, mikä indikoi, että ominaispaksuudessa saavutettu etu, mikä ilmenee perusarkeissa, jotka on valmistettu käyttäen aaltokreppausteräteknolo-20 giaa, säilyy koko kohokuvioinnin aikana.

Esimerkki 6 Tämä esimerkki osoittaa, että arkkien neliömetripainoa voidaan alentaa vaikuttamatta haitallisesti kalanteroimattomaan paksuuteen. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisella arkinmuodostuspaperikoneella käyttäen sulppua, jossa oli 25 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua/50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua.

Arkit valmistettiin neliömetripainolla, joka oli 8,2 kg/riisi käyttäen tavanomaista (0°) kreppausterää teräkulmalla yf 17°. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin myös tavoi-teneliömetripainolla 6,4 kg/riisi samasta sulpusta käyttäen aaltokreppausterää, jonka ·' teräkulma oli 25°. Terässä oli 8 aaltoa/cm ja aaltosyvyys oli 0,51 mm. Käytetty terä- 30 kulma yf oli 17°. Sekä verrokki- että aaltoteräperusarkeilla saatiin tuotteita, joilla oli eri lujuudet lisäämällä tärkkelystä sulpun pohjoisen havupuun sulfaattiselluosuuteen. Saatiin sekä kalanteroituja että kalanteroimattomia perusarkkinäytteitä. Perusarkkien neliömetripainoa, paksuutta ja vetolujuudet koneen suunnassa ja poikkisuunnassa testattiin.

43 103427 Näiden fysikaalisten testien tulokset on koottu kuvioon 32, joka esittää kalanteroitu-jen ja kalanteroimattomien perusarkkien paksuuden niiden vetolujuuksien funktiona. Tässä kuviossa paksuus- ja lujuusarvot on normalisoitu perusarkkien tavoiteneliö-metripainoihin (8,2 ja 6,4 kg/riisi). Kuvio 32 osoittaa, että, jopa 22 % alenemisella 5 neliömetripainossa, on arkeilla, jotka oli valmistettu arvossa 6,4 kg/riisi käyttäen aal-toterää, korkeampi kalanteroimaton paksuus kuin mitä verrokkiarkeilla, jotka oli valmistettu käyttäen tavanomaista kreppausterää 8, 2 kg:n/riisi painolla. Kun arkit kalan-teroitiin kuormituksella 1,95 pii, oli 8,2 kg:n/riisi arkeilla hieman suuremmat paksuudet kuin 6,4 kg:n aaltoteräsilkkipapereilla; tulokset osoittavat kuitenkin, että aalto-10 teräteknologialla voidaan aikaansaada arkkeja, joiden paksuudet vastaavat tavanomaisesti krepattujen perusarkkien paksuutta neliömetripainon olennaisella alenemisella.

Edellä selostetun konekokeen aikana tuotetut perusarkit jalostettiin valmiiksi silkki-paperituotteiksi kohokuvioittamalla perusarkkeja pistekohokuvioituksella. Kohoku-vioitettujen tuotteiden fysikaalisia ominaisuuksia testattiin, kuten vetomodulia, joka 15 on sillckipapereiden bulkkipehmeyden mitta, ja kitkapoikkeamaa, joka on osoituksena silkkipaperin pintapehmeydestä. Näiden testien tulokset on esitetty kuvioissa 33 ja 34, jotka esittävät vetomodulia ja kitkapoikkeamaa kohokuvioidun tuotteen lujuuden funktiona. Käyristä ilmenee, että samoissa lujuusarvoissa aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla tuotteella on yleensä hieman korkeampi vetomoduli ja alempi kitkapoik-20 keama kuin verrokkituotteilla. Nämä tulokset osoittavat, että silkkipaperilla, joka on valmistettu alemmalla painolla käyttäen aaltokreppausterää, on hieman alhaisempi bulkkipehmeys ja hieman korkeampi pintapehmeys kuin painavammalla, tavanomaisesti krepatulla silkkipaperilla.

Esimerkki 7 25 Tämä esimerkki osoittaa, että käytettäessä aaltoterää voidaan saada pehmeämpi yksinkertainen silkkipaperi. Silkkipaperiperusarkki valmistettiin kaupallisella paperikoneella käyttäen aaltokreppausterää. Käytetyn terän viistekulma oli 25°, aaltotaajuus 8 aalto/cm ja aaltosyvyys 0,51 mm. Perusarkki kerrostettiin niin, että jenkkisylinterin • ·; puoleinen kerros muodosti 30 % arkista ja ylempi kerros käsitti jäljellä olevat 70 %.

30 Jenkkisylinterin puoleinen kerros muodostui 100 %:sta länsirannikon havupuun sulfaattisellua, kun taas yläkerros sisälsi 36 % länsirannikon havupuun sulfaattisellua, 36 % eukalyptusta ja 28 % hylkyä. Perusarkki valmistettiin käyttäen 17,5 % kreppa-usta. Perusarkin fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 6. Taulukossa 6 on myös esitetty sellaisen tavanomaisen perusarkin ominaisuudet, joka on valmistettu 35 samalla koneella käyttäen samaa sulppua, mutta käyttäen tavanomaista (suorakulmaista) kreppausterää. Tämä arkki valmistettiin kuitenkin käyttäen 19,0 %:n krep- 44 103427 pausta. Molemmat perusarkit kitakalanteroitiin käyttäen samaa kita-asetusta. Nähdään, että aaltoterää käyttäen valmistetun perusarkin ominaispaksuudet ovat suurempia kuin tavanomaista kreppausta käyttäen valmistetulla arkilla, riippumatta siitä tosiasiasta, että aaltoterää käyttäen valmistettu arkki ajettiin alhaisemmalla kreppauksel-5 la; muutos, joka normaalisti alentaa perusarkin ominaispaksuutta.

Molemmat perusarkit kohokuvioitiin käyttäen pistekohokuviointia ja testattiin fysikaalisten ominaisuuksien suhteen. Näiden testien tulokset on myös esitetty taulukossa 6. Taulukosta 6 nähdään, että molempien kohokuvioitujen tuotteiden paino, paksuus ja lujuus ovat hyvin samanlaisia. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla tuotteella 10 on kuitenkin alhaisempi kitkapoikkeama-arvo, osoituksena arkista, jolla on korkeampi pintapehmeys.

Molemmat tuotteet testattiin myös arviointiraadilla niiden aistittavan pehmeyden ja huikin testaamiseksi. Näiden raatitestien tulokset on esitetty taulukossa 6. Arvoja, jotka eroavat 0,4 yksikköä, pidetään tilastollisesti merkittävinä 95 % luotettavuudella. 15 Nämä tulokset osoittavat, että silkkipaperi, joka on valmistettu aaltoterällä, on parempi kuin tuote, joka on valmistettu standardikreppausteknologialla mitä tulee pehmeyteen marginaalilla, joka on tilastollisesti merkittävä. Molemmat tuotteet eivät merkittävästi eroa aistittavan huikin suhteen.

Taulukko 6

Perusarkkien ja kohokuvioitujen tuotteiden fysikaaliset ominaisuudet __Perusarkki__Kohokuvioitu tuote

Kreppausterä__Standardi Aallotettu Standardi Aallotettu

Neliömetripaino (kg/riisi) 8,13_8,31__8,14__8,04_

Paksuus (mm/8 arkkia)__1^21__1,29__M5__1^45_

Ominaispaksuus (mm/8 ark- 0,068 0,070 0,081 0,082 kia/0,45 kg neliömetripaino)_____ MD-vetolujuus (g/8 cm)__1245__1287_ 949_ 928_ CD-vetolujuus (g/8 cm) 657_ 565_ 390__372_

Perf-vetolujuus (g/8 cm) _~_ 356_ 333_ } MD-venymä (%)_21,0 19,6 19,5 16,8

Vetomoduli (g/cm/%)_— _5,67__5,47_

Kitkapoikkeama__--__--_ 0,190 0,171

Aistittava pehmeys___16,47__16,95

Aistittava bulkki_~_~_0,16_0,00_

Fysikaalisten ominaisuuksiensa lisäksi molemmat tuotteet testattiin myös vapaiden kuitupäiden (FFE) lukumäärän määrittämiseksi. Jotkut pitävät vapaiden kuitupäiden 20 45 103427 lukumäärää tärkeänä karakterisoitaessa silkkipaperia sillä perusteella, että korkeat FFE-arvot korreloivat havaitun pintapehmeyden kanssa. Tässä testissä silkkipaperi-näytteiden pintaa rikotaan tavalla, joka jäljittelee sitä rikkoutumista, joka silkkipaperiin syntyy pehmeysraatitutkimuksessa. Näytteet asetetaan ja kuvataan sen jälkeen 5 mikroskoopissa. Kuva-analyysiä käytetään sen jälkeen niiden kuitujen lukumäärän ja koon määrittämiseksi, jotka kohoavat silkkipaperin pinnasta. Testi ilmaisee vapaiden kuitupäiden keskimääräisen lukumäärän useassa mittauksessa silkkipaperin 1,95 mm pituudelta. Molemmille testatuille silkkipapereille aaltoterää käyttäen valmistetun tuotteen vapaiden kuitupäiden lukumäärä oli 12,5 verrattuna arvoon 9,9 verrokkituot-10 teille.

Molempia tuotteita testattiin Monadic-kotikäyttötesteissä. Tässä testityypissä kuluttajat testaavat yhtä ainoaa tuotetta ja heitä pyydetään sen jälkeen arvioimaan sen ko-konaissuorituskykyä, kuten myös sen suorituskykyä useassa luokituskategoriassa. Nämä luokitukset voivat olla erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, kohtalainen ja huono. 15 Tämän testin tulokset on koottu taulukkoon 7. Taulukointitarkoituksessa kukin vastaus sai numeroarvon, joka ulottui viidestä, arvolle erinomainen, yhteen, arvolle huono. Sen jälkeen laskettiin painotettu keskimääräinen arvo silkkipaperin kokonaisarvolle, kuten myös kullekin luokitukselle. Monacid-kotikäyttötestejä on selostettu Blumenshipin and Greenin kirjassa "State of The Art Marketing Research", NTC 20 Publishing Group Lincolnwood, Illinois, 1993.

Taulukko 7

Monadic kkt-tulokset yksinkertaisille silkkipaperituotteille . Kreppausterän tyyppi__Verrokki__Aallotettu

Kokonaisluokittelu__3,41__3,50_

On pehmeä__3,57__3,85_

On vahva__3,65__3,65_

Itse arkin paksuus__3,33__3,43_

On absorptiokykyinen__3,60__3,76_

On miellyttävä käyttää__3,48__3,65_ . :* Ei ole ärsyttävä__3,84__3,95_

Puhdistamiskyky__3,70__3,70_

Kuten taulukosta nähdään, vastaa tai ylittää aaltokreppausterää käyttäen valmistetun tuotteen suorituskyky verrokkituotteen näissä tärkeissä silkkipaperin ominaisuuksissa.

46 103427

Esimerkki 8 Tämä esimerkki osoittaa, että voidaan sietää huomattava vaihtelu teräkulmassa yf, kun aaltoterää käytetään yksinkertaisen silkkipaperin valmistuksessa säilyttäen samalla olennaisesti parantunut ominaispaksuus. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin 5 sulpusta, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua käyttäen aaltoterää, jonka terän viistous oli 15°, aaltotaajuus 8/cm ja aaltosyvyys 0,51 mm. Arkit valmistettiin teräkulmalla yf 17°. Arkkeja valmistettiin kolmella lujuusarvolla, jolloin arkin lujuutta säädettiin lisäämällä tärkkelystä sulpun SWK-osaan. Silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin myös käyttäen samaa 10 sulppua ja samaa aaltokreppausterää; näiden arkkien teräkulma yf oli kuitenkin 25°. Näitä arkkeja valmistettiin myös lujuudeltaan kolmea lajia käyttäen tärkkelyslisäystä arkin lujuuden säätämiseksi.

Eri perusarkkien fysikaalisia ominaisuuksia mitattiin ja verrattiin. Kuvio 35 esittää näiden testien tulokset. Esitetään myös tulokset samanlaisilla perusarkeilla, jotka on 15 valmistettu käyttäen tavanomaista (suorakulmaista) kreppausterää. Huomataan, että aaltoteriä käyttäen valmistettujen perusarkkien kalanteroimaton ominaispaksuus, molemmilla kreppauskulmilla on paljon suurempi kuin verrokkiarkilla ja että aalto-terää käyttäen valmistetut arkit olennaisesti vastaavat toisiaan samassa lujuusarvossa ja voidaan kuvata yhdellä regressiosuoralla. Tämä jälkimmäinen tulos on odottama-20 ton, koska tavanomaisten kreppausterien kohdalla tällaisen muutoksen teräkulmassa yf odottaisi johtavan paljon suurempaan eroon perusarkin ominaisuuksissa, erityisesti ominaispaksuudessa. Suuremmalla teräkulmalla yf valmistettujen silkkipaperiperus-arkkien odottaisi omaavan merkittävästi suurempia ominaispaksuuksia kuin arkkien, • jotka on valmistettu käyttäen pienempää kulmaa.

25 Koska perusarkin ominaispaksuus on suhteellisen epäherkkä teräkulmalla yf käytettäessä aaltokreppausterää, on usein mahdollista valmistaa samanlaisia silkkipaperi-tuotteita koneilla, joilla on erilainen teräkulma yf. Aallotetun kreppausterän käyttö ei ainoastaan anna perusarkkia, jolla on parempi ominaispaksuus verrattuna siihen, mitä ·' saadaan tavanomaisella kreppausterällä, mutta voi myös tehdä helpommaksi valmis- 30 taa samanlaisia tuotteita koneilla, joilla on eri kreppausgeometriat.

Esimerkki 9 Tämä esimerkki esittää aallotetun kreppausterän vaihtelevan teräkulman yf vaikutusta kaksikerroksisen silkkipaperin kreppausprosessissa. Kaksikerroksisia silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin käyttäen aaltokreppausterää, jonka viiste oli 25°, aallotus- 47 103427 47 syvyys 0,51 mm ja aaltotaajuus 8 aaltoa/cm. Perusarkit valmistettiin käyttäen kahta erilaista teräkulmaa yf, 18° ja 25°. Sulppu oli kummallekin silkkipaperille 60 % etelän lehtipuun sulfaattisellua, 30% pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 10% hylkyä. Kummassakin silkkipaperissa käytettiin yhtä paljon hierrettä (3,5 hv-päivää/-5 - tonni).

Molempia teräkulmia käyttäen valmistettujen perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 8. Taulukosta nähdään, että ominaisuudet ovat hyvin samanlaisia, mikä viittaa siihen, että aaltokreppausterän käyttö johtaa prosessiin, jolla saadaan silkkipaperia, joka on suhteellisen epäherkkä teräkulmalle yf.

10 Taulukko 8

Eri teräkulmilla valmistetun kaksikerroksisen silkkipaperiperusarkin _fysikaaliset ominaisuudet __

Teräkulma (°)__18__25_

Neliömetripaino (kg/riisi)_ 4,25 4,31

Paksuus (mm/8 arkkia)_ 0,726 0,704

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa) 0,0775 0,0741 MD-veto (g/8 cm)_ 547 553_ CD-veto (g/8 cm)_251_ 254_ MD-venymä (%)__16J__14,5

Kitkapoikkeama_ 0,164 0,159

Esimerkki 10 Tämä esimerkki osoittaa sitä parannusta modulissa, joka saadaan esillä olevan kek-* sinnön aaltoterän käytöstä valmistettaessa perusarkkia kaksinkertaiselle silkkipape- 15 rille, verrattuna moduliin, joka saadaan käytettäessä tavanomaista terää. Kaksinkertaisia silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisella arkinmuodostus-silkkipaperikoneella. Arkit valmistettiin sulpusta, jossa oli 60 % etelän lehtipuun sulfaattisellua, 30 % etelän havupuun sulfaattisellua ja 10 % hylkyä. Valmistettiin sekä verrokkituote, joka krepattiin käyttäen tavanomaista suorakulmaista kreppausterää, 20 että tuote käyttäen aaltokreppausterää. Aaltokreppausterän viistekulma oli 25°, aalto-taajuus 8 aaltoa/cm ja aaltosyvyys 0,51 mm. Molemmat arkit valmistettiin samaan ta-voite-/neliömetripainoon, -paksuuteen ja vetolujuuteen. Taulukossa 9 on koottu molempien perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet.

48 103427

Taulukko 9 _Kaksikerroksisen silkkipaperiperusarkin ominaisuudet_

Kreppausterän tyyppi__Verrokki Aallotettu

Neliömetripaino (kg/riisi)_4,27 4,25

Paksuus (mm/8 arkkia)_ 0,709 0,726

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa) 0,0754 0,0775 MD-veto (g/8 cm)_ 572 547 CD-veto (g/8 cm)_ 263 251_ MD-venymä (%)__17,4__16J_ CD-venymä (%)_6β_jl/7_ MD-vetomoduli (g/cm/%)_ 10,9 11,6 CD-vetomoduli (g/cm/%)__17^3__10,7_ GM-vetomoduli (g/cm/%)__13,7__UJ_

Kitkapoikkeama_ 0,147 0,151

Taulukosta nähdään, että aaltokreppausterää käyttäen valmistetun silkkipaperiperusarkin geometrinen keskivertomoduli on alhaisempi kuin standardikreppausterää käyt-5 täen valmistetun silkkipaperiarkin. Tämä alhaisempi GM-moduli johtuu vuorostaan alhaisemmasta CD-modulista, joka ainakin osittain johtuu korkeammasta CD-veto-lujuudesta, mikä johtuu aallotetun kreppausterän käytöstä. Alhaisemman vetomodulin on osoitettu korreloivan silkkipaperin pehmeyden kanssa, siten aaltokreppausterää käyttäen krepatun perusarkin osoittaman moduliarvon pitäisi olla avuksi valmistet-10 taessa pehmeämpää silkkipaperituotetta.

Esimerkki 11 • Tämä esimerkki kuvaa esillä olevan keksinnön aaltoterää käyttäen valmistetun kak sinkertaisen silkkipaperiperusarkin fysikaalisia ominaisuuksia verrattuna silkkipaperiin, joka on valmistettu käyttäen tavanomaista suorakulmaista terää. Kaksinker-15 täisiä silkkipaperiperusarkkeja valmistettiin sulpusta, jossa oli 30% pohjoisen havupuun sulfaattisellua, 60 % etelän lehtipuun sulfaattisellua ja 10 % hylkyä. Valmistettiin kolme tuotetta: verrokkituote, joka krepattiin suorakulmaisella standardi-: kreppausterällä, ja kaksi tuotetta, jotka valmistettiin käyttäen aaltokreppausterää.

Aaltokreppausterän viistekulma oli 25°, 8 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,51 mm. Ver-20 rokkiperusarkki kalanteroitiin paineella 0,9 kg/lineääri cm, jolloin saatiin perusarkki, jonka tavoitepaksuus oli noin 0,73 mm/8 arkkia. Yksi aaltoteräperusarkeista kalanteroitiin 2,7 kg/lineääri cm, jolloin saatiin perusarkki, jolla oli suurin piirtein sama paksuus kuin verrokkituotteilla. Aaltokreppausterää käyttäen valmistettu toinen arkki kalanteroitiin hyvin kevyesti (suurin piirtein 0,5 kg/lineääri cm), jolloin saatiin arkki, 49 103427 jolla oli kohonnut perusarkkipaksuus. Kolmen perusarkin fysikaaliset ominaisuudet on lueteltu taulukossa 10. Havaitaan, että aaltoterää voidaan käyttää sellaisen perusarkin aikaansaamiseksi silkkipaperia varten, jolla on hyvin edulliset ominaispaksuu-den ja pehmeyden yhdistelmät.

5 Taulukko 10 _Kaksinkertaisen perusarkin ominaisuudet_

Kreppausterän tyyppi_Standardi Aallotettu Aallotettu

Kalanterointikuormitus (kg/lineääri cm) 0,9_^5__2/7_

Neliömetripaino (kg/riisi)_4j2_^3_4^3_

Paksuus (mm/8 arkkia)_0,719__1,08_0,739

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/0,45 0,0772 0,115 0,0787 kg/neliömetripainoa)____ MD-veto (g/8 cm)_631_ 560_ 536_ CD-veto (g/8 cm)_234 234 226 MD-venymä (%)__17,2__19^9__16^6_ CD-venymä (%)_6j5_9J>_j^5_

Vetomoduli (g/cm/%)_7,72_4,84_5,00_

Kitkapoikkeama 0,166 0,216 0,146

Esimerkki 12 Tämä esimerkki esittää niitä tuloksia, jotka saatiin, kun kohokuvioitiin esimerkissä 11 valmistettuja kaksinkertaisia perusarkkeja. Kolmea perusarkkityyppiä kohokuvioitiin 10 kaksinkertaisina kohokuviointisyvyydellä 1,5 mm. Taulukossa 11 on esitetty kaksinkertaisina kohokuvioitujen tuotteiden fysikaalisia ominaisuuksia. Arvosteluraati testasi tuotteet niiden kokonaispehmeyden ja huikin arvioimiseksi. Tämän raadin tulokset on esitetty taulukossa 11. Arvosteluraatitesteissä on tuotteiden välisessä vertailussa 0,40 yksikön ero tilastollisesti merkittävä 95 %:n luotettavuudella. Näiden raati-15 testien tulokset osoittavat, että aaltokreppausteräteknologiaa voidaan käyttää joko sellaisten tuotteiden valmistamiseen, joilla on suurin piirtein yhtä hyvä pehmeys, mutta ylivoimainen bulkkituntuma kontrolliin verrattuna, tai toisaalta tuote, jolla on ; olennaisesti yhtä suuri bulkkituntuma, mutta ylivoimainen pehmeys.

Taulukko 11 so 103427 _Kohokuvioitujen kaksinkertaisten tuotteiden ominaisuudet_

Kreppausterän tyyppi_Standardi Aallotettu Aallotettu

Kalanterikuormitus (kg/lineääri cm) 0,9_^5_2,7

Kohokuviointisyvyys (mm)_2,16_2,16_2,16_

Neliömetripaino (kg/riisi)_8,21_8,35_8,35_

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,81__1,99__1,69_

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/0,45 0,100 0,108 0,0920 kg neliömetripainoa)____ MD-veto (g/8 cm)__1070_ 952_ 997_ CD-veto (g/8 cm)_ 375_405_ 385_

Perf-veto (g/8 cm)_ 489_421_447_ MD-venymä (%)__BJ__15,6__14,7_ CD-venymä (%)_JM)_JM*_%2_

Vetomoduli (g/cm/%)_7,68_8,31_7,68_

Kitkapoikkeama_ 0,180 0,162 0,160

Havaittu pehmeys__17,63__17,30__18,56

Havaittu bulkki_0,07__1^01__0,22_

Esimerkki 13 Tämä esimerkki on samanlainen kuin esimerkki 12 paitsi, että erilaista kohokuvioin-5 tia käytetään esimerkissä 11 valmistettujen perusarkkien yhdistämiseksi. Verrokki-perusarkkeja ja perusarkkeja, jotka oli valmistettu käyttäen aaltokreppausterää, jotka oli kalanteroitu 1,95 kg/lineääri cm kalanterointiasetuksella, yhdistettiin pareiksi ja kohokuvioitiin. Molempien tuotteiden kohokuviointisyvyys oli 2,2 mm. Molempien kohokuvioitujen tuotteiden fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 12.

Taulukko 12 103427 51

Kaksikerroksisen silkkipaperin fysikaaliset ominaisuudet

Kreppausterän tyyppi_Standardi Aallotettu

Kohokuviointisyvyys (mm)_2,16_2,16_

Neliömetripaino (kg/riisi)_8,40_8,31_

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,74__1,72_

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/0,45 0,0940 0,0942 kg neliömetripainoa)___ MD-veto (g/8 cm)__1053_ 934_ CD-veto (g/8 cm)_ 373_ 364_

Perf-veto (g/8 cm)_ 478_ 466_ MD-venymä (%)__14,0__13,3_ CD-venymä (%)__JM_

Vetomoduli (g/cm/%)__7^5_6J>_

Kitkapoikkeama_ 0,197 0,190

Esimerkki 14 Tämä esimerkki esittää arviointiraatitestituloksia esimerkin 13 menetelmän mukai-5 sesti valmistetulle silkkipaperille. Molemmat tuotteet arvioitiin raadissa tuotteiden pehmeyden, paksuuden, huikin ja jäykkyyden vertailemiseksi. Raadin tulokset näille eri silkkipaperiominaisuuksille on esitetty taulukossa 13. Luetellut numeeriset arvot ovat niiden raatilaisten lukumäärä (40), jotka arvioivat, että määrätyllä tuotteella oli enemmän jotakin ominaisuutta kuin toisella tuotteella. Tapauksessa, että raatilaiset 10 arvioivat molempien tuotteiden olevan yhtä hyviä tietyn ominaisuuden suhteen, on vastaukset jaettu tasan molempien tuotteiden kesken. On huomattava, että kaikkien ominaisuuksien suhteen, lukuun ottamatta jäykkyyttä, korkea vastaajien antama luku vastaa edullista tuotetta. Tuloksista nähdään, että aaltokreppausterää käyttäen valmistettu tuote oli yhtä hyvä tai parempi kuin verrokkituote kaikkien testattujen ominai-15 suuksien suhteen.

Taulukko 13 • Arviointiraatitulokset - Kaksinkertainen silkkipaperi

Kreppausterän tyyppi__Standardi Aallotettu

Kokonaispehmeys__5__35_

Yläpinnan pehmeys__10,5__29,5

Alapinnan pehmeys__9__31_

Bulkki__18j5__21,5 ' Paksuus__18,5__21,5 Jäykkyys__29,5__10,5 52 103427

Esimerkki 15 Tämä esimerkki osoittaa, että aaltoterällä saadaan parempi paksuus, moduli ja ab-sorptiokyky samalla painolla kaksinkertaisilla pyyhekreppipaperiperusarkeilla. Pyy-hekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin sulpusta, jossa oli 70 % etelän lehtipuun 5 sulfaattisellua ja 30 % etelän havupuun sulfaattisellua. 5,5 kg märkälujahartsia lisättiin massatonnia kohti. Perusarkit valmistettiin eri lujuuksina käyttäen hioketta arkki-lujuuden vaihtelemiseksi. Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin kahdella ta-voiteneliömetripainolla, 7,2 ja 6,4 kg/riisi. Verrokkiarkkeja krepattiin käyttäen 0°:n (suorakulmaista) kreppausterää; arkkeja valmistettiin lisäksi käyttäen aaltokreppaus-10 teriä, joilla oli erilaisia teräviiston, aallotussyvyyden ja aallotustaajuuden yhdistelmiä.

Kuvioissa 36, 37 ja 38 on vertailu verrokki- ja aaltokreppiterien välillä paksuuden, vetomodulin ja absorptiokyvyn suhteen. Paksuudelle ja vetomodulille on omainai-suudet esitetty arkin kuivavetolujuuden funktiona; absorptiokyky on esitetty märkä-15 vetolujuuden funktiona. Kaikissa kolmessa käyrässä ominaisuusarvot on normaali-soitu niiden tavoiteneliömetripainoon (7,2 kg/riisi).

Käyrät osoittavat, että aaltokreppausteriä käyttäen valmistetuilla arkeilla oli omi-naispaksuus-, moduli- ja absorptiokykyarvoja, jotka ylittivät verrokkiarkkien arvot. On muistettava, että vetomoduli korreloituu negatiivisesti tuotteen pehmeyteen ja si-20 ten alhaisempi arvo on edullinen.

Kuviossa 39, 40 ja 41 verrataan verrokkiarkkeja arvossa 7,2 kg/riisi kaksiakselisesti aallotettuihin perusarkkeihin, jotka valmistettiin tavoitepainolla 6,4 kg/riisi. Nämä lukemat osoittavat perusarkkien paksuuden, modulin, absorptiokyvyn joko niiden kuiva- tai märkävetolujuuden funktiona. Kuten käyrästä nähdään, vastaavat tai ylittävät 25 aaltokreppausteriä käyttäen valmistetut kevyempipainoiset arkit verrokkiarkin kaikkien kolmen ominaisuuden suhteen, huolimatta verrokkiarkin 14 % edusta neliömetri-painossa.

Esimerkki 16 Tämä esimerkki osoittaa, että aaltokreppausteräteknologian käyttö voi johtaa krep-30 pausterän pidempään käyttöikään. Aaltoterä, jonka viiste oli 25°, aaltotaajuus 8 aal-toa/cm ja aallotussyvyys 0,51 mm, asennettiin puolikuun muotoiseen arkinmuodos-tuspaperikoneeseen, joka kulki jenkkisylinterin nopeudella 1000 m/min. Teräkulma Yf oli 17°. Silkkipaperiarkki sisälsi 60 % etelän lehtipuun sulfaattisellua, 30 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 10 % hylkyä. Arkin lujuus säädettin tavoitearvoon 103427 53 jauhamalla koko sulppu. Silkkipaperiarkkeja valmistettiin kahdella eri kalanteroin-nilla; raskaasti kalanteroitu arkki, joka valmistettiin käyttäen kalanterointipainoa 2,7 kg/lineääri cm ja kevyemmin kalanteroitu arkki, joka oli valmistettu käyttäen 0,5 kg/lineääri cm kalanterointipainoa. Näiden arkkien fysikaaliset ominaisuudet on esi-5 tetty taulukossa 14. Ajo kesti 4 tuntia (3 tuntia suurella kalanterointiarvolla, yksi alhaisemmalla kalanterointiarvolla), käyttäen samaa kreppausterää koko ajan. Toisessa paperikoneajossa, samalla konenopeudella ja sulpulla kuin edellä, asennettiin sama aaltokreppausterä teräpitimeen ja krepattiin sillä tuote. Tuotetta ajettiin 3 tuntia käyttäen 17° teräkulmaa yf, minkä jälkeen teräkulma yf kohotettiin 25°. Tuotetta valmis- 10 tettiin tällä toisella teräkulmalla 1,5 tuntia, minkä jälkeen terä poistettiin. Toisen ajon aikana valmistettujen tuotteiden fysikaaliset ominaisuudet on myös esitetty taulukossa 14.

Taulukko 14 _Silkkipaperiperusarkin fysikaaliset ominaisuudet_

Ajon numero__1__1_2_2_

Jauhatustaso (hv-päivä/tonni) 2,7__0,54 2,7 2,7

Kalanterointipuristus (kg/line- 15 3 15 15 ääri cm)_____

Teräkulma (°)__17__17 17 25

Neliömetripaino (kg/riisi)_ 4,27 4,27 4,27 4,31

Paksuus (mm/8 arkkia)_ 0,739 1,08 0,726 0,704

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/- 0,0787 0,115 0,0772 0,0741 kg neliömetri painoa)_____ MD-veto (g/8 cm)_ 536 560 547 553 CD-veto (g/8 cm)_ 226 234 251 254 MD-venymä (%)__16,6 19,9 16,1 14,5 15 Kuten taulukon arvoista nähdään, pysyivät perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet suhteellisen vakioina molempien koneajojen aikana, huolimatta siitä, että kaikki arkit krepattiin käyttäen yhtä ainoaa kreppausterää. Tämän ainoan terän kokonaisajoaika oli 8,5 tuntia. Tämä aika eroaa standarditerän tavallisesta käyttöiästä, joka tässä koneessa on tavallisesti noin 4 tuntia.

20 Esimerkki 17

Esimerkistä 15 valittiin verrokkipyyhekreppipaperiperusarkkeja niiden muuttamiseksi kaksinkertaisiksi pyyhekreppipaperilopputuotteiksi. Tähän tarkoitukseen valittiin myös perusarkkeja, jotka oli valmistettu käyttäen aaltokreppausterää.

103427 54 Nämä perusarkit valmistettiin samalla paperikoneella ja niillä oli sama sulppu ja sama märkälujuushartsin pitoisuus kuin verrokkiarkeilla. Käytetyn aaltoterän teräviiste oli 50°, aaltotaajuus 6 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,76 mm. Pareiksi muuntamista varten yhdistettyjen perusarkkien keskimääräiset fysikaaliset ominaisuudet on esitetty 5 taulukossa 15. Molemmilla kreppausmenetelmillä valmisteut perusarkit kohokuvioi-tiin käyttäen tiivistä (nested) kohokuviointia ja kohokuviointisyvyyttä 2,0 mm. Kuvioissa 42-44 verrataan verrokki- ja aaltoterätuotteiden kohokuviointituoteominai-suuksia. Kuvio 42 esittää tuotteen paksuuden sen kuivalujuuden funktiona. Pyyhe-kreppipaperin vetomoduli on esitetty kuivalujuuden funktiona kuviossa 43. Kuvio 44 10 esittää molempien tuotteiden absorptiokykyä niiden märkävetolujuuden funktiona. Kuten käyristä nähdään, näyttää aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla tuotteella olevan suurempi paksuus, alhaisempi moduli ja suurempi absorptiokyky määrätyssä märkä- tai kuivalujuudessa kuin verrokkituotteilla. Kaikki nämä kolme eroa ovat suotuisaan suuntaan.

15 Taulukko 15 _Muuntokokeessa käytettyjen pyyhekreppipaperiperusarkkien fysikaaliset ominaisuudet_

Kreppausterän Verrokki Verrokki Verrokki Verrokki Verrokki Aallotettu Aallotettu Aallotettu tyyppi_________

Terän viiste (°) 0__0__0__0__0_ 50 50 50

Aaltotaajuus — -- 6 6 6 (aaltoja/cm)_________

Aallotussyvyys -- — -- -- - 0,76 0,76 0,76 (mm)_________

Neliömetripaino 0,4049 0,4034 0,4044 0,4166 0,4089 0,4105 0,4079 . 0,4059 (kg/riisi)_________

Paksuus (mm/8 1,50 1,41 1,51 1,37 1,33 1,99 1,92 2,05 , arkkia)_________

Ominaispaksuus 0,0940 0,0886 0,0945 0,0838 0,0823 0,123 0,120 0,128 (mm/8 arkkia/0,45 kg kuivaa neliö- metripainoa)_________ MD-kuivavetolu- 1296 1549 1211 2007 1948 1096 802 1692 juus (g/8 cm )_________ CD-kuivavetolu- 828 1060 856 1389 1948 621 602 992 : juus (g/8 cm)_________ MD-venymä (%) 25,0 24,9 25,2 24,2 25,7 23,6 21,4 22,9 CD-venymä (%) 4,4 4,0__4/)_4β_4β__6J5__5^5__6^6_ MD-märkävetolu- 482 516 402 724 610 426 231 586 juus (g/8 cm)_________ CD-märkävetolu- 259 309 262 421 338 426 231 586 juus (g/8 cm)_________

Absorptiokyky 284 270 293 274 294 340 332 378 ; (g/m2)_________

Vetomoduli 17,0 32,2 25,0 41,06 39,5 25,2 19,4 23,8 (g/cm/%)_________ 103427 55

Esimerkki 18 Tämä esimerkki esittää lisääntynyttä ominaispaksuutta ja absorptiokykyä kohoku-vioimattomalle pyyhekreppipaperille, joka on valmistettu käyttäen aaltoterää. Pyy-hekreppipaperiperusarkkia valmistettiin puolikuun muotoisella arkinmuodostuskoe-5 paperikoneella käyttäen jenkkisylinterinopeutta 660 m/min ja 20 %:n kreppausta. Arkin sulppu sisälsi 30 % etelän havupuun sulfaattisellua ja 70 % etelän lehtipuun sulfaattisellua. Sulppua lisättiin 6,4 kg/tonni märkälujahartsia, Kymene 557 H, mär-kälujuuden aikaansaamiseksi. Perusarkit valmistettiin käyttäen sekä tavanomaista (suorakulmaista) että aaltokreppausterää. Aaltokreppausterän viistekulma oli 25°, 10 aaltotaajuus 6 aaltoa/cm ja aaltosyvyys 0,51 mm. Näiden arkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 16. Jokainen ilmoitettu fysikaalinen ominaisuus on kahden perusarkin keskiarvo. Taulukosta nähdään, että aaltokreppausteriä käyttäen valmistetut arkit antoivat, suurin piirtein samassa tai suuremmassa poikkisuuntaisessa märkävetolujuudessa, sekä paremman perusarkkipaksuuden että kohonneen veden 15 absorptiokyvyn.

Taulukko 16

Pyyhekreppipaperiperusarkkien fysikaaliset ominaisuudet

Terän tyyppi__Standardi Aallotettu

Terän viiste__0__25_

Viivoja/cm__-__6_

Pyällyssyvyys__-__20_

Neliömetripaino (kg/riisi)__7,69__7,70

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,40__1,94

Ominaispaksuus (mm/8 0,0828 0,114 arkki a/kg neliömetripainoa)___ MD-kuivaveto (g/8 cm)__1814__1535_ CD-kuivaveto (g/8 cm)__1126__1072_ CD-märkäveto (g/8 cm)__314__352_

Absorptiokyky (g/m^) 296__381_ .* Esimerkki 19 Tämä esimerkki osoittaa, että kun esimerkissä 18 selostettuja pyyhekreppipaperipe-20 rusarkkeja kohokuvioitiin piste-pistekuvioituksella, tarvittiin vähemmän kohokuvi-ointisyvyyttä. Kaikille perusarkeille kohokuvioitu pyyhekreppipaperituote valmistettiin niin, että perusarkkien ilman puoleiset sivut olivat muunnetun tuotteen ulko-.· sivulla. Verrokkiperusarkin kukin kerros kohokuvioitiin tunkeutumissyvyyteen 2,4 mm ennen kuin molemmat arkit yhdistettiin kaksinkertaisen lopputuotteen muodos- 103427 56 tamiseksi. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetuille perusarkeille tunkeutumi s syvyys oli 1,3 mm toiselle arkille ja 2,3 mm toiselle. Aaltokreppausterän käytöstä johtuvan paksumman perusarkin ansiosta oli mahdollista aikaansaada kohokuvioitu pyy-hekreppipaperi, jolla oli samanlainen loppupaksuus ja rullahalkaisija kuin verrokki-5 tuotteilla käyttäen alhaisempaa tunkeutumissyvyyttä. Taulukko 17, joka luettelee molempien kohokuvioitujen pyyhekreppipaperien fysikaalisia ominaisuuksia, osoittaa, että aaltoterän sallima alhaisempi kohokuviointisyvyys, on johtanut pyyhekreppi-paperiin, jolla on suurempi lujuus (sekä märkä että kuiva) kuin voimakkaammin ko-hokuvioidulla verrokilla.

10 Taulukko 17

Kohokuvioitujen pyyhekreppipaperituotteiden _fysikaaliset ominaisuudet _

Terän tyyppi_Standardi Aallotettu

Terän viiste__0__25_

Viivoja/cm___6_

Pyällyssyvyys__-__20_

Kohokuviointisyvyys (cm) 0,24/0,24 0,13/0,23

Neliömetripaino (kg/riisi) 14,60__15,02

Paksuus (mm/8 arkkia) 3,782 3,810

Ominaispaksuus (mm/8 0,118 0,115 arkki a/kg neliömetripainoa)___ MD-kuivaveto (g/8 cm)__2391__2654_ CD-kuivaveto (g/8 cm)__1119__1823_ MD-märkäveto (g/8 cm) 714__801_ CD-märkäveto (g/8 cm) 347__518_

Absorptiokyky (g/m^) 291__337_

Rullahalkaisija (cm)__11,0__10,9_

Rullapuristus (%)__19,0__19,7_

Esimerkki 20 Tämä esimerkki kuvaa niitä parannettuja ominaisuuksia, jotka saadaan käytettäessä ·’ aaltoterää valmistettaessa pyyhekreppipapereita, jotka sisältävät jopa 30 % käyrää 15 kuitua. Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin sulpusta, jossa oli 40% etelän lehtipuun sulfaattisellua, 30 % etelän havupuun sulfaattisellua ja 30 % HBA. HBA on Weyerhauser Corporationin myymä havupuusulfaattisellu, joka on saatettu käyräksi käsittelemällä massaa fysikaalisesti ja kemiallisesti siten, että kuiduissa on pysyviä mutkia ja kiemuroita. Näiden kuitujen lisääminen pyyhekreppipaperiperusark-20 kiin parantaa arkin huikkia ja absorptiokykyä. Tästä sulpusta valmistettu verrokkipe-rusarkki krepattiin käyttäen standardikreppausterää, jonka viistous oli 5°. Yhtä lujia 103427 57 perusarkkeja valmistettiin myös käyttäen aaltokreppausterää, jonka viiste oli 25°, 8 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,51 mm. Kumpikin perusarkki sisälsi 9 kg märkäluja-hartsia ja 3 kg karboksimetyyliselluloosaa massatonnia kohti lisäaineina.

Pyyhekreppipaperiperusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 18, 5 kukin arvo edustaa kahden perusarkkiarvon keskiarvoa. Molemmilla tuotteilla on samanlaiset lujuusarvot, sekä märkänä että kuivana. Aaltokreppausterää käyttäen valmistetulla arkilla on kuitenkin korkeampi ominaispaksuus ja absorptiokyky kuin ver-rokkiarkilla, indikoiden, että jopa sellaisten tuotteiden, jotka sisältävät olennaisia määriä bulkkia lisääviä kuituja, ominaisuuksia voidaan parantaa käyttämällä aalto-10 kreppausterää.

Taulukko 18 _HBA-pitoisen arkin fysikaaliset ominaisuudet_

Tuote_Verrokki Aaltoterä

Neliömetripaino (kg/riisi)_6,87_6,96_

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,694__1,986

Ominaispaksuus (mm/8 arkkia/- 0,112 0,129 0,45 kg neliömetripainoa)___ MD-kuivavetolujuus (g/8 cm) 1102__1149_ CD-kuivavetolujuus (g/8 cm) 886__852_ MD-venymä (%)_24,9_22,6_ CD-venymä (%)_5,3 _6^4_ MD-märkäveto (g/8 cm)_442_ 406_ CD-märkäveto (g/8 cm)_ 289_ 269_

Absorptiokyky (g/m^) 386_ 438_ • > · ·

Esimerkki 21 Tämä esimerkki kuvaa pyyhekreppipaperiperusarkkien valmistusta käyttäen teriä, 15 joilla on vaihtelevat aaltokuviot. Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin sul-pusta, jossa oli 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua. 7,3 kg märkälujahartsia massatonnia kohti lisättiin sulppuun. Perusarkkeja valmistettiin useita lujuuksia, jolloin lujuutta säädeltiin jauhamalla kokonais-sulppua. Verrokkiarkkien lisäksi, jotka valmistettiin kreppaamalla silkkipaperijenkki-20 sylinteriltä käyttäen suorakulmaista (viiste 0°) kreppausterää, valmistettiin myös pyy-hekreppipaperituotteita käyttäen useita aaltokreppausteriä. Kaikkien aaltoterien viiste oli 25°. Yhden terän aaltotaajuus oli 8 aaltoa/cm ja aaltosyvyys 0,51 mm. Vaihtelevia aaltokuvioita käytettiin valmistettaessa kahta muuta aaltokreppausterää. Toisessa terässä oli 16 aaltoa/cm aallotussyvyyden ollessa 0,51 ja 0,2 mm vuorotellen. Tämä te- 103427 58 rä on kaaviomaisesti esitetty kuviossa 9. Toinen kokeessa käytetty vuorottelevasti aallotettu terä käsitti 13 mm vyöhykkeitä terää pitkin, jotka vaihtelivat vyöhykkeiden kanssa, joiden aaltotaajuus oli 8 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,51 mm ja vyöhykkeiden kanssa, joissa oli 16 aaltoa/cm aaltotaajuus ja aallotussyvyys 0,2 mm. Kuviossa 5 10 on kaaviomaisesti esitetty tämä terä. On ymmärrettävä, että kaikissa tämän seli tyksen esimerkeissä lovetun sakarapinnan vierintäjyrsinnät ovat yleensä kohtisuorassa terän takapintaan nähden ellei muuta ilmoiteta. Näiden erilaisten kreppausterien käytöllä aikaansaatujen perusarkkien ominaisuudet on esitetty kuvioissa 45 ja 46. Kuvio 45 esittää tuotteiden perusarkkipaksuuden niiden kuivavetolujuuksien funktio-10 na, kun taas kuvio 46 esittää perusarkin absorptiokykyjä sen märkävetolujuuksien funktiona. Kuten kuviot esittävät, on kaikilla perusarkeilla, jotka on valmistettu käyttäen erilaisia aaltokreppausteriä, paksuus ja absorptiokyky, joka on selvästi yli verrokkiperusarkin määrätyllä märkä- tai kuivalujuusarvolla. Nähdään myös, että kolmella aaltokreppausterällä valmistetuilla arkeilla on samanlainen bulkki ja ab-15 sorptiokyky huolimatta eroista terägeometriassa.

Kuviot 47 ja 48 esittävät verrokki- ja aaltoteriä käyttäen valmistettujen arkkien ve-tomoduli- ja kitkapoikkeama-arvoja niiden vetolujuuden funktiona. Kuviosta 47 nähdään, että aaltoteriä käyttäen valmistetut perusarkit näyttäisivät kaikki omaavan ve-tomodulin, joka on yhtä suuri tai pienempi kuin niillä, jotka on valmistettu käyttäen 20 standarditerää, ja että alhaisemmat moduliarvot saadaan perusarkeilla, jotka on kre-pattu käyttäen aaltoteriä, joissa on vuorotteleva aaltokuvio. Kuviosta 48 nähdään, että perusarkki, joka on valmistettu käyttäen aaltoterää, jossa on 8 aaltoa/cm ja jonka aallotussyvyys on 0,51 mm, omaa hieman korkeamman kitkapoikkeaman kuin verrokilla, kun taas terät, jotka on valmistettu käyttäen vuorottelevaa aaltokuviogeomet-'* 25 riaa, tuottavat perusarkkeja, joiden kitkapoikkeama-arvot ovat olennaisesti yhtä suu ret tai pienemmät kuin ne, jotka saadaan verrokkiterällä.

Koska sekä vetomoduli että kitkapoikkeama ovat kääntäen verrannollisia arkin pehmeyteen, voidaan tämä kokeen tuloksesta päätellä, että näiden vuorottelevien aalto-kuvioiden käytöllä voidaan aikaansaada pehmeämpiä perusarkkeja uhraamatta pak-30 suutta tai absorptiokykyä.

, ·

Esimerkki 22 Tämä esimerkki kuvaa märkäkrepatun pyyhekreppipaperiperusarkin valmistusta ja ominaisuuksia. Pyyhekreppipaperiperusarkkia valmistettiin käyttäen märkäkreppaus-prosessia. Sulpussa oli 60 % keräyskuitua, 20 % lännen havupuun sulfaattisellua ja ·* 35 20% magnefiittisellua. 26 kg märkälujahartsia/tonnikuitua lisättiin sulppuun. Arkit valmistettiin kone (jenkkisylinteri) nopeudella 15 m/min ja 15 %:n kreppauksella.

103427 59

Tavoiteneliömetripaino oli 11 kg/riisi. Perusarkit kuivattiin osittain yhteen useista valituista arvoista jenkkikuivaussylinterillä, krepattiin osittain kuivatussa tilassa ja kuivattiin haluttuun loppukiintoainepitoisuuteen käyttäen tavanomaisia kuivausrum-puja. Tuotteen kreppauksessa käytettiin kolmea kreppausterää; tavanomaista 15° ja 5 kahta aaltoterää. Kummankin aaltoterän viiste oli 15°. Toisessa aaltoterässä oli 8 aal-toa/cmja aallotussyvyys oli 0,51 mm. Toisessa aaltoterässä oli 5 aaltoa/cm ja aallo-tussyvyys oli 0,64 mm. Kumpikin näistä teristä tasoitettiin (kuten on esitetty kuviossa 6B) siten, että terän "kanta" poistettiin täydellisesti, jolloin jäljelle jäi tasainen pinta terän taka(jenkkisylinteri)sivulle.

10 Perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 19. Taulukosta nähdään, että aaltoterien käyttö johti kohonneeseen perusarkkipaksuuteen niissä arkeissa, jotka oli krepattu 67 ja 76 %:n kiintoainepitoisuuksissa. Kokemuksen mukaan ab-sorptiokyky tämäntyyppisessä tuotteessa yleensä seuraa paksuutta. Joskaan mitään lisäystä ominaispaksuudessa ei havaittu arkeissa, jotka oli krepattu 54 % kiintoaine-15 pitoisuuksissa käyttäen aaltokreppausterää, havaittiin arkissa arkin kontaktista terän aaltojen kanssa johtuvia koneen suuntaisia haijanteita. Taulukosta nähdään, että aal-tokreppausterän käytöstä johtuva lisäys ominaispaksuudessa kohoaa lisääntyvän kre-patun kiintoainepitoisuuden mukana.

• ♦ » · • ·

Taulukko 19 60 103427 _Märkäkrepattu pyyhekreppipaperikoe käyttäen aaltokreppausterää_

Kreppausterän Massan % kiintoai- Paksuus/- Kuiva Märkä tyyppi jauhautu- neita krep- neliömet- GM-veto/- GM-veto/- neisuus pausterällä ripaino neliömet- neliömet- __CSF____ripaino ripaino

Standardi: 15° viiste 470__54__2,36__248,2__72,7

Aallotettu: 15° viis- 470 54 2,38 243,2 72,9 te, 8 aaltoa/cm, 0,51 mm syvyys______

Aallotettu: 15° viis- 470 54 2,30 236,5 70,7 te, 5 aaltoa/cm, 0,64 mm syvä______

Standardi: 15° viiste 580__67__2,47__185,1__54,5

Aallotettu: 15° viis- 580 67 2,75 169,2 52,9 te, 8 aaltoa/cm, 0,51 mm syvyys______

Aallotettu: 15° viis- 580 67 2,93 179,0 52,7 te, 5 aaltoa/cm, 0,64 mm syvä______

Standardi: 15° viiste 380__76__1,82__296,7__87,5

Aallotettu: 15° viis- 380 76 2,25 262,8 78,7 te, 8 aaltoa/cm, 0,51 mm syvyys______

Aallotettu: 15° viis- 380 76 2,57 272,7 83,0 te, 5 aaltoa/cm, 0,64 mm syvä______ • • ·«

Vapaiden kuitujen päät (FFE) analysoitiin kahdesta näistä arkeista samalla tavoin kuin on selostettu esimerkissä 7. Ensimmäinen oli arkki, joka oli krepattu käyttäen 5 verrokkiterää ja joka oli kuivattu 76 %:n kiintoainepitoisuuteen ennen kreppausta. Toinen oli arkki, joka oli krepattu käyttäen aaltoterää, jossa oli 5 aaltoa/cm, joka oli kuivattu 76 %:n kiintoainepitoisuuteen ennen kreppausta. Tämän analyysin tulokset osoittavat FFE-laskennassa 4,3 vapaata kuitupäätä/1,95 mm silkkipaperipituutta pe-rusarkille, joka oli valmistettu käyttäen aaltoterää verrattuna 3,2 vapaita kuitu-10 päitä/1,95 mm arkille, joka oli valmistettu käyttäen standardikreppausterää. Tämä vapaiden kuitupäiden suuri lukumäärä tuotteessa, joka oli valmistettu käyttäen aaltokreppausterää, ilmeisesti edistää pyyhekreppipaperituotteen pintapehmeystuntumaa.

.* Molempien perusarkkien kummankin arkkipinnan mikrovalokuvat (16-kertainen suu

rennos) analysoitiin FFE:n suhteen, kuten on esitetty kuviossa 14. Kuviot 14A ja 14B

103427 61 esittävät aaltokreppausterää käyttäen valmistettujen arkkien jenkki-ja ilmasivuja, kun taas verrokkikreppiterää käyttäen valmistetun arkin jenkkisylinteri- ja ilmasivuja on esitetty kuviossa 14C. Nämä kuviot osoittavat selvästi aaltoterää käyttäen krepatussa arkissa olevat koneen suuntaiset harjanteet. Molempien perusarkkien kreppitaajuudet 5 voidaan nähdä kuviosta 14A ja 14C, mikä esittää arkkien jenkkisylinteripuolia. Kuviosta nähdään, että molempien arkkien kreppiviivojen etäisyys on samanlainen, mikä viittaa siihen, että aaltokreppausterän käyttö ei merkittävästi muuttanut arkin kreppi-taajuutta.

Esimerkki 23 10 Tämä esimerkki kuvaa aaltoteräkreppausprosessin soveltuvuutta ilmapuhalluskuiva-us(TAD)prosesseihin silkkipaperin ja pyyhesilkkipaperin valmistukseen. Silkkipaperi- ja pyyhesilkkipaperiperusarkkeja valmistettiin koepaperikoneella. Molempien tuotteiden sulppu sisälsi 50 % pohjoisen havupuun sulfaattisellua ja 50 % pohjoisen lehtipuun sulfaattisellua. Silkkipaperiarkit valmistettiin tavoiteneliömetripainolla 8,2 15 kg/riisi. Silkkipaperiarkkien tavoitepaino oli 6,8 kg/riisi. Märkälujuutta parantavaa hartsia lisättiin silkkipaperisulppuun 5,5 kg hartsia/tonni kuitua. Silkkipaperiperus-arkkien kuivalujuus säädettiin lisäämällä tärkkelystä sulppuun. Koko sulpun jauhamista käytettiin pyyhekreppipaperisulpun vahvuuden säätämiseksi.

Arkit muodostettiin kaltevalla viiramnuodostajalla, siirrettiin ilmapuhalluskuivaus-20 kankaalle, kuivattiin osittain käyttäen ilmapuhalluskuivainta (TAD) ja puristettiin sen jälkeen jenkkisylinterikuivaimelle kuivatuksen loppuunviemiseksi. Kankaalla, jota käytettiin arkin siirtämiseksi TAD:n läpi ja sen puristamiseksi jenkkikuivaussylinteriä vasten, oli 17 säiettä/cm koneen suunnassa kertaa 15 säiettä poikkisuunnassa. Koneen suuntaiset säikeet olivat halkaisijaltaan 0,349 mm, kun sen sijaan poikkisuuntaisten 25 säikeiden halkaisija oli 0,400 mm. Tämän kankaan käyttö arkin siirtämiseen jenkki-kuivaussylinterille johti siihen, että arkki puristui epätasaisesti kuivainta vasten. TAD:ista tulevien arkkien kosteuspitoisuus oli 29-38 % pyyhekreppipaperituotteelle, 38-47 % silkkipaperiarkeille.

Useimmat arkit krepattiin jenkkisylinteriltä käyttäen standardikreppausterää, jonka 30 viiste oli 8°. Joillekin tuotteille käytettiin myös aaltokreppausterää, yhdelle pyyhe-kreppipaperiarkille käytettiin terää, jonka teräviiste oli 15°, 8 aaltoa/cm ja aallotus-syvyys 0,51 mm. Silkkipaperiarkeille käytettiin tätä samaa terää ja erästä toista aaltokreppausterää, jonka viiste oli 15°, aaltotaajuus 5 aaltoa/cm ja aaltosyvyys 0,81 mm.

··» 103427 62 Näille perusarkeille suoritettujen fysikaalisten testien tulokset on esitetty kuvioissa 49 ja 50, jotka esittävät perusarkkien kalanteroimattomia paksuuksia arkkien vetolujuuksien funktiona. Käyristä nähdään, että aaltokreppausterien käyttö lisää perusarkin paksuutta suurin piirtein 10-15 %.

5 Esimerkki 24 Tämä esimerkki kuvaa erilaisia aaltoteriä, joista joillakin on kanta, toisilla tasopinta käytettynä kevyille ja raskaille silkkipaperiperusarkeille yksi- ja monikerroksisia silkkipapereita varten. Yksin- ja kaksinkertaisia perusarkkeja valmistettiin käyttäen aaltokreppausteriä. Yksikerroksinen tuote valmistettiin käyttäen 25°:n viistettyä terää, 10 jota oli pyälletty taajuudella 8 aaltoa/cm ja 0,51 mm syvyydelle. Kaksinkertainen pe-rusarkki krepattiin käyttäen terää, joka oli viistettu 15°, 8 aaltoa/cm ja 0,51 mm aallo-tussyvyys. Sekä yksin- että kaksinkertaisia arkkeja kalanteroitiin niiden ollessa paperikoneella. Taulukossa 20 on esitetty arkkien sulpun ja fysikaalisten ominaisuuksien yksityiskohdat. Molempien tuotteiden kohdalla valmistettiin perusarkkinäytteitä 15 käyttäen aaltoteriä, jotka oli viimeistelty jättämään takaa viistetty kanta ("takaleik-kausviimeistely") ja käyttäen myös teriä, jotka oli viimeistelty "sileäksi". Takaa viistettyjä teriä käsiteltiin niin, että pyällysprosessin aikana terän takasivulle muodostuva takaa viistetty "särmä" tai "kanta" muodostuu kulmalla, joka vastaa teräkulmaa, kun terää käytetään (ks. kuvio 6A). Teristä, joilla on tasainen viimeistely (kuvio 6B), tä-20 mä kanta poistettiin kokonaan ja jäljelle jäi terä, joka oli täysin tasainen sen taka-(jenkkisylinteri)sivulla.

Yksinkertaisen tuotteen ajo sujui hyvin käyttäen sekä terää, joka oli saanut takaa viistetyn viimeistelyn, että terää, josta kanta oli poistettu. Huomattiin, että aaltokrep- « pausterän aikaansaama koneensuuntaisten harjanteiden kuvio ei ollut niin silmiin-25 pistävä arkissa, joka oli valmistettu käyttäen tasaiseksi viimeisteltyä terää, kuin tuotteessa, joka oli valmistettu käyttäen terää, joka oli saanut takaa viistetyn viimeistelyn ja sen seurauksena erittäin takaa viistetyn kannan.

Kun kaksinkertaista tuotetta ajettiin käyttäen tasaiseksi viimeisteltyä terää, arkki kulki suurin piirtein 5 min ennen katkeamista kreppausterän jälkeen. Toistuvat yritykset 30 arkin uudelleen pujottamiseksi ja kelauksen jatkamiseksi olivat tuloksettomia, sillä arkki katkesi jatkuvasti kreppausterän ja rullan välillä. Lopuksi yritykset ajon jatkamiseksi terää käyttäen keskeytettiin ja tasaiseksi viimeistelty kreppausterä korvattiin aaltoterällä, joka oli viimeistelty käyttäen takaa viistettyä viimeistelytekniikkaa, jonka tuloksena saadaan takaa viistetty kanta. Tämän terän käyttö mahdollisti arkin pujot-35 tamisen ja kelaamisen ilman vaikeuksia.

103427 63

Taulukon 20 arvojen vertailu osoittaa, että arkkeja, joilla on samanlaiset fysikaaliset ominaisuudet, voidaan valmistaa käyttäen aaltokreppausteriä, joissa käytetään joko takaa viistettyä tai tasaiseksi viimeisteltyä tekniikkaa. On olemassa viitteitä, että terä, joka on viimeistelty tasaiseksi, voi aikaansaada perusarkin, jolla on hieman alhai-5 sempi ominaispaksuus ja korkeampi lujuus kuin mitä saadaan käytettäessä terää, joka on valmistettu käyttäen takaa viistettyä viimeistelytekniikkaa. Ajon kannalta näyttää kuitenkin, erityisesti kevyempien tuotteiden kohdalla, että takaa viistetty viimeistely-tekniikka antaa edun verrattuna menetelmään, jossa on viimeistelty tasaiseksi. Toiminnallisten etujen lisäksi takaa viistetty terä antaa sen lisäedun, että se on paljon 10 helpompi ja nopeampi valmistaa kuin tasaiseksi viimeistelty terä. Tämä näkökohta on erityisen tärkeä, otettaessa huomioon sitä aikaa ja vaivaa, mikä tarvitaan leveässä kaupallisessa silkkipaperikoneessa käytettävän terän viimeistelemiseksi tasaiseksi.

Taulukko 20 _Aallotetun kreppausterän tutkimus_

Tuote__Yksikerroksinen paino Kaksikerroksinen paino

Sulppu 52 % NHWK; 28 % 65 % NHWK; 35 % _NSWK; 20 % hylky NSWK_

Kalanterointikuorma 9,6 10,8 (kg/lineääri cm)_____

Terän viimeistely Takaviistetty Tasainen Takaviistetty Tasainen

Neliömetripaino 7,90 7,90 4,22 4,27 (kg/riisi)_____

Paksuus (mm/8 ark- 1,55 1,46 0,833 0,800 kia)_____

Ominaispaksuus 0,0891 0,0838 0,0897 0,0851 (mm/8 arkkia/kg ne- liömetripainoa)_____ MD-veto (g/8 cm) 952_ 968 524_573 CD-veto (g/8 cm) 446_482__223_271_ MD-venymä (%) 30,3_29,8 16,4_ 18,2 CD-venymä (%) 6,6_6j2__ • ’ 15 Pelkästään yksinkertaisella tuotteella yritettiin myös valmistaa silkkipaperia käyttäen viistettyä aaltoterää, joka oli viimeistelty siten, että sen kantaa ei pelkästään ollut kokonaan poistettu, vaan terän taka(jenkkisylinteri)sivu oli myös viistetty kulmassa, joka vastasi teräkulmaa sen koskettaessa jenkkikuivaussylinteriä (käänteinen takaviiste, kuvio 6C). Tämä terä oli ennen viimeistelyä 25°:n viistetty terä ja se oli pyälletty 20 taajuudella 8 aaltoa/cm syvyydelle 0,51 mm.

„ 103427 64

Yritykset yksinkertaisen perusarkin valmistamiseksi tällä terällä eivät olleet onnistuneita, sillä arkissa oli lukuisia reikiä, jotka estivät sen rullaamista.

Yksinkertaisia perusarkkeja, jotka oli valmistettu käyttäen takaviistettyjä ja tasaiseksi viimeisteltyjä teriä edellä olevasta kokeesta, kohokuvioitiin käyttäen pistekohokuvio-5 ta kohokuviointisyvyydellä 1,9 mm. Kohokuvioitu tuote valmistettiin sekä perusar-keista, jotka oli valmistettu käyttäen takaviistettyä aaltoterää ja arkeista, jotka oli valmistettu käyttäen terää, joka oli viimeistelty tasaiseksi. Näiden kahden lopputuotteen fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 21. Molempien rullien fysikaalisten ominaisuuksien samanlaiset arvot osoittavat, että teräviimeistelytapa ei 10 merkittävästi vaikuttanut kohokuvioidun tuotteen laatuun.

Taulukko 21 _Aaltokreppausterätutkimus - Kohokuvioitu tuote_

Tuote_Yksikerroksinen_

Sulppu_52 % NHWK; 28 % NSWK; 20 % hylky

Kohokuviointisyvyys (mm)__1,91__

Teräviimeistely_Tasainen_Takaviistetty_

Neliömetripaino (kg/riisi)__7,51__7,81_

Paksuus (mm/8 arkkia)__\JJ\__1,72_

Ominaispaksuus (mm/8 ark- 0,103 0,100 kia/0,45 kg neliömetripainoa)___ MD-veto (g/8 cm)__777__832_ CD-veto (g/8 cm)__330__353_ MD-venymä (%)__22,2__21,7_ CD-venymä (%)__6^5__6J_ :· Vetomoduli (g/cm/%)__4,65__4,92_

Kitkapoikkeama__0,204__0,198

Esimerkki 25

Esimerkki kuvaa sopivaa pyällysmenetelmää esillä olevan keksinnön mukaisten aal-15 lotettujen terien konstruoimiseksi, joilla on seuraavat ominaisuudet: leveys "δ": puolikuun muotoisen alueen 0,20-0,64 mm syvyys "λ": 0,20-1,3 mm väli "σ": 0,3-2,4 mm matalat lineääriset pitkänomaiset alueet, joilla on leveys "ε": 0,1-0,31 mm 20 pituus"!": 0,51-2,1 mm.

103427 65

Mitä pyällyskehrään, joka on kuvattu kaaviomaisesti kuviossa 53, tulee, se on edullisesti terästä, jossa on noin 5 % kobolttia ja joka on karkaistu kovuuteen ΙΙς, joka on noin 65-67, joskin halvemmat lejeeringit ovat myös sopivia, kuten esim. lejeeringit, joiden Rc on 63-65, verrattuna terään, jolla tavallisesti on kovuus, joka on noin 42 5 Rockwell C. Lähtöaineena on edullista käyttää standarditerää, jolla on mikä tahansa haluttu viiste, tyypillisesti alueella 0,50°, ja joka käsittää 1075-terästä tai jotakin muuta terästä, jota tavallisesti käytetään kreppausterissä. 15° viiste on hyvin sopiva moniin tarkoituksiin.

Pyällyskehrä, joka on pyöriväsi! sovitettu haarukkaan niin, että työkalu voi pyöriä 10 vaakasuoran akselin ympäri, on asennettu kohtaan, joka on terän sakarapinnan yläpuolella. Raskaita teräskappaleita on kiinnitetty terän ympärille terän rungon estämiseksi muuttamasta muotoaan niiden voimien vaikutuksesta, joita tarvitaan terän leik-kuusärmän pyällyttämiseksi ja pyällyksien muodostamiseksi metallia syrjäyttämällä. On varmistettava, että terä on kannatettu sekä sivusuuntaisesti että pystysuorasti, 15 koska pyällyksen vaatimat voimat voivat helposti tärvellä ilman tukea olevaa terää.

Kannattamalla pyällyskehrää tukevasti saatetaan terä kosketukseen pyällyskehrän kanssa. Pyällystoimituksen aloittamiseksi terä pannaan pituussuuntaiseen liikkeeseen pyällyskehrän ja terän sakarapinnan suhteen samalla, kun terää hitaasti nostetaan matkan, joka vastaa haluttua aallotussyvyyttä "upottaen" pyällystä terään noin 25 mm 20 terän pituussuuntaisessa kulkusuunnassa.

Heti kun pyällys on terässä haluttuun syvyyteen, siirretään terää pyällyskehrän suhteen kohtuullisella nopeudella, tyydyttävän pöytänopeuden ollessa 31 cm/min. Siir-.. ron lopussa terän liikesuuntaa käännetään ja pyällys saatetaan takaisin suurin piirtein sen lähtöasentoon. Tällä kohtaa terä erotetaan pyällyskehrästä ja irrotetaan. Edellä 25 selostettua menetelmää voidaan käyttää terän koko leveydelle tai toistaa askelettain, kunnes terä on pyälletty pitkin sen koko pituutta. Pyällystoimenpide lisää mikroko-vuutta pyällyksen alaosan läheisyydessä noin 3-6 pistettä Rockwellin C-skaalassa.

Terä voidaan viimeistellä seuraavalla menetelmällä:

Terä sovitetaan terän viimeistelypitimeen ja viisteen korkealla sivulla (tai jenkkisy-30 linterin puoleinen) särmän päämassa poistetaan karkealla, kovalla käsihiomakivellä ja kiveä pidetään särmää vasten samassa kulmassa kuin terä on kuivaimeen nähden. Sopivan paksuinen pieni metallinpalanen voidaan panna pitkin terää ohjaimeksi oikean kivikulman ylläpitämiseksi ja sen varmistamiseksi, että oikean korkuinen kanta jää terän takasivulle. Kun särmän päämassa on poistettu, suoritetaan loppuviimeistely 35 käsikiillotuksena. Karkeudeltaan 120 kankaaseen käärittyä pientä kappaletta voidaan 103427 66 käyttää alkuhiontaan, kun taas 180 karkeutta käytetään loppuhiontaan, jolloin poistetaan ainoastaan niin paljon metallia, että aikaansaadaan pinta, jolla on kuviossa 54B esitetty muotoja säilyttäen tarvittava kulma.

Esimerkki 26 5 Tässä esimerkissä verrataan aaltokreppausterää käyttäen valmistettua kaksinkertaista pyyhekreppipaperituotetta tuotteeseen, joka on valmistettu tavanomaista kreppauste-rää käyttäen valmistetuista perusarkeista. Pyyhekreppipaperiperusarkkeja valmistettiin puolikuun muotoisella paperikoneella. Pyyhekreppipaperien sulppu sisälsi 70 % etelän lehtipuun sulfaattisellua ja 30 % etelän havupuun sulfaattisellua.

10 Perusarkit valmistettiin käyttäen sekä tavanomaista (suorakulmaista) kreppausterää että aaltokreppausterää. Verrokkiarkin, joka oli valmistettu käyttäen suorakulmaista terää, sulppuun oli lisätty 3,6 kg märkälujuutta parantavaa hartsia Kymene® 557H massatonnia kohti. Aaltokreppausterää käyttäen valmistettuun pyyhekreppipaperipe-rusarkkiin oli lisätty märkälujuutta parantavaa hartsia Kymene® 557H 5,4 kg/massa-15 tonni. Tuotteen kreppaamiseen käytetyn aaltoterän viiste oli 25°, sen aaltotaajuus oli 6 aaltoa/cm ja aallotussyvyys 0,51 mm. Perusarkkien fysikaaliset ominaisuudet on esitetty taulukossa 22.

Perusarkit kohokuvioitiin kaksinkertaisten pyyhekreppipaperilopputuotteiden aikaansaamiseksi. Verrokkituotteen kohokuviointisyvyys oli 2,3 mm, kun taas aaltokrep-20 pausterää käyttäen valmistetut perusarkit kohokuvioitiin syvyydelle 2,5 mm. Koho-kuvioinnin syvyydet valittiin niin, että molemmilla tuotteilla oli suurin piirtein yhtä suuri poikittaissuuntainen märkä vetolujuus. Kohokuviointi tällä tavoin eliminoi aal-; lotuksen edut. Kohokuvioitujen tuotteiden ominaisuudet on esitetty taulukossa 22.

Taulukko 22 67 103427

Pyyhekreppipaperiperusarkin ja kohokuvioitujen pyyhekreppipaperi- _tuotteiden fysikaaliset ominaisuudet_ __Perusarkki__Kohokuvioitu tuote

Kreppausterän tyyppi_Verrokki Aallotettu Verrokki Aallotettu

Neliömetripaino (kg/riisi) 7,49__7,72__14,4__14,2_

Paksuus (mm/8 arkkia)__1,33 2,09_ 4,27 4,27_

Ominaispaksuus (mm/8 ark- 0,0808 0,123 0,134 0,136 kia/0,45 kg neliömetripainoa)_____ MD-kuivavetolujuus (g/8 cm) 1893__1931_ 2850 2581_ CD-kuivavetolujuus (g/8 cm) 1390__1452__1406__1408_ MD-märkävetolujuus (g/8 cm) 589_ 658_ 803_ 756_ CD-märkävetolujuus (g/8 cm) 335_ 356_ 380_ 399_

Absorptiokyky (g/m^) -_-_292_ 322_ MD-venymä (%)__16,2 22,2__15,5__13,0_ CD-venymä (%)_4J_6£_5/7_J3/9_

Vetomoduli (g/cm/%) __-_21,7__19,9_

Kitkapoikkeama_-__-_ 0,306 0,337

Verrokki- ja aaltoterätuotteet pantiin Monadic-kotikäyttötesteihin. Näitä erilaisia pyyhekreppipaperituotteita testaavia kuluttajia pyydettiin arvioimaan tuotteita niiden 5 kokonaissuorituskyvyn suhteen ja arvioimaan tuotteen erityisominaisuuksia. Tuotteita voitiin pitää "erinomaisena", "erittäin hyvänä", "hyvänä", "kohtalaisena" tai "huonona". Niiden kuluttajien prosentuaalisen määrän summa, jotka arvioivat tuotteen joko "erinomaiseksi" tai "erittäin hyväksi" on esitetty taulukossa 23 verrokkituotteelle ja tuotteelle, joka on valmistettu käyttäen aaltokreppausterää. Tulokset osoittavat, että 10 kumpaakin tuotetta pidetiin suurin piirtein yhtä hyvänä, mitä tulee kokonaissuoritus-kykyyn ja toisaalta useimpien tärkeimpien ominaisuuksien suhteen.

103427 68

Taulukko 23

Monadic-kotikäyttötestien tulokset, niiden kuluttajien prosentuaali-nen määrä, jotka pitivät tuotetta erinomaisena tai erittäin hyvänä

Kreppausterän tyyppi__Verrokki__Aallotettu

Kokonaisarvio__73__74_

Absorboi nopeasti__75__77_

Absorboi paljon__82__79_

Ei repeydy eikä hajoa märkänä__80__75_

Lujuus__79__79_

Pehmeys__60__62_

Paksuus__77__80_

Ei jätä nöyhtää__72__69_

Seuraavassa on muutamia keksinnön edullisia piirteitä: 5 1. Kreppausprosessia säädetään niin, että rainaan saadaan noin 12-30 kreppipoi- mua emille; 2. kalanteroimattoman kohokuvioidun rainan ominaispaksuus on edullisesti vähintään noin 0,08/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on noin 3-16 kg/300 m^ riisiä; 10 3. menetelmä käsittää lisävaiheen, jossa mainittua rainaa kalanteroidaan ja jossa mainitun rainan ominaispaksuus kalanteroinnin jälkeen on ainakin noin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on 3-16 kg/300 m^ riisiä; • · t . · 4. kreppaus- ja kalanterointiprosessia säädetään edullisesti siten, että rainan omi-15 naispaksuus on ainakin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; rainan neliömetripaino on noin 3-16 kg/300 m^ riisiä; ja vetomoduli on korkeintaan noin 40 g/cm/% rasitus; 5. krepatulla silkkipaperilla on poikki suuntainen kuivavetolujuus, joka on ainakin 150 g/8 cm, vetomoduli, joka on alle 40 g/cm/% rasitus, ja kitkapoikkeama, joka on 20 vähemmän kuin 0,350; 6. poikittaisten kreppipoimujen välimatkataajuus krepatussa rainassa on noin 12-24 kreppipoimua emille ja pituussuuntaisesti ulottuvien aaltojen välimatkataajuus on noin 4-12 aaltoa cm: lie; 103427 69 7. kohokuvioidun rainan kalanteroimaton ominaispaksuus on noin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on noin 5-9 kg/-300 riisiä; ja edullisesti mainitun rainan ominaispaksuus on kalanteroinnin jälkeen vähintään noin 0,05 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa ja mainitun rainan 5 neliömetripaino on noin 5-9 kg/300 m2 riisiä, vetomoduli on korkeintaan noin 40 g/cm/% rasitusta ja poikittaissuuntainen kuivavetolujuus on vähintään 250 g/8 cm; 8. syntyvä raina saatetaan alttiiksi kokonaiskokoonpuristamiselle kiintoainepro-sentin ollessa vähemmän kuin 50 paino-%, krepattu raina kohokuvioidaan ja mainitun rainan paksuus on noin 0,069-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; mainitun 10 rainan neliömetripaino on noin 5-9 kg/300 m2 riisiä; ja vetomoduli on alle noin 28 g/cm/% rasitusta ja kitkapoikkema on alle 0,280; 9. krepatulla rainalla on poikkisuuntainen kuivavetolujuus, joka on vähintään 150 g/8 cm, vetomoduli alle 160 g/cm/% rasitusta ja kitkapoikkeama alle 0,500; edullisesti alle 0,350; ja mainitun silkkipaperirainan ominaispaksuus on edullisesti noin 15 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on noin 3-6,4 kg/300 m2 riisiä ja kalanteroinnin jälkeen on mainitun rainan ominaispaksuus edullisesti ainakin noin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa, mainitun rainan neliömetripainon ollessa noin 3,64 kg/300 m2 riisiä, vetomoduli on korkeintaan noin 30 g/cm/% rasitusta ja GM-veto on vähintään 200 g/8 cm; 20 10. kun edellä olevassa kohdassa 9 selostettu raina asetetaan toisen viereen silkki- paperin muodostamiseksi ja nämä molemmat yhdistetään kohokuvioittamalla, jolloin ainakin toisen rainan ilmasivu on mainitun silkkipaperin ulkopinnalla, niin mainitun silkkipaperin ominaispaksuus on edullisesti vähintään noin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa; mainitun silkkipaperin neliömetripaino on noin 5,9-16 kg/300 25 m2 riisiä ja vetomoduli on alle noin 24 g/cm/% rasitusta; 11. krepatulla rainalla on poikkisuuntainen märkävetolujuus, joka on ainakin 250 g/8 cm, vetomoduli, joka on vähintään 180 g/cm/% rasitusta ja kitkapoikkeama, joka on alle 0,400; ja edullisesti rainan ominaispaksuus on noin 0,051-0,17 mm, edulli-V; sesti ainakin 0,08 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa, mainitun rainan neliömet- 30 ripaino on noin 6,8-16 kg/300 m2 riisiä, vetomoduli on korkeintaan noin 68 g/cm/% rasitusta ja kitkapoikkeama on alle 0,400 ja edullisesti mainitun rainan ominaispaksuus on kalenteroinnin jälkeen vähintään noin 0,051 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa, jolloin mainitun rainan neliömetripaino on noin 6,8-16 kg/300 m2 riisiä ja kitkapoikkeama on alle 0,375, edullisemmin kreppaustoimintaa säädetään siten, että 35 rainalle saadaan ominaispaksuus, joka on yli 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetri-painoa ja poikkisuuntainen märkävetolujuus yli 250 g/8 cm. Tämä raina kohokuvioi- 70 103427 daan edullisesti sellaisen kohokuvioidun tuotteen aikaansaamiseksi, jolla on koneen suunnassa kuivavetolujuus, joka on yli 1200 g/8 cm, poikkisuuntainen kuivavetolu-juus yli 600 g/8 cm, poikkisuuntainen märkävetolujuus, joka on yli noin 250 g/8 cm, ja absorptiokyky, joka on yli 200 g neliömetriä kohti; 5 12. kreppausmenetelmää säädetään edullisesti siten, että rainalle saadaan paksuus, joka on yli noin 0,08-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja absorptiokyky, joka on yli 200 g maille ja rainalla on poikkisuuntainen märkävetolujuus, joka on ainakin 150 g/8 cm, vetomoduli, joka on alle 160 g/cm/% rasitusta, ja kitkapoikkeama, joka on alle 0,425, mainitun rainan neliömetripaino on edullisesti noin 4-8 kg/300 m^ 10 riisiä; ja kalanteroinnin jälkeen on mainitun rainan ominaispaksuus edullisesti ainakin noin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun rainan neliömetripaino on noin 4-8 kg/300 m^ riisiä, vetomoduli on alle 50 g/cm/% rasitusta ja GM-veto on ainakin 600 g/8 cm. Kohokuvioinnin jälkeen on kohokuvioidulla rainalla edullisesti koneen suuntainen kuivavetolujuus, joka on yli 800 g/8 cm, poikkisuuntainen kuiva-15 vetolujuus yli 400 g/8 cm, poikkisuuntainen märkävetolujuus, joka on yli noin 100 g/8 cm, ja absorptiokyky, joka on yli 200 g maille; 13. kohdassa 12 selostetun rainan asettaminen toisen sellaisen viereen siten, että ainakin toisen rainan poimut ovat poispäin toisesta rainasta ja yhdistämällä molemmat kohokuvioittamalla muodostuu raina, jossa edullisesti mainitun kohokuvioidun tuot- 20 teen paksuus on ainakin noin 0,10 mm/8 arkkia/0,45 kg/neliömetripainoa; mainitun rainan neliömetripaino on noin 7,7-16 kg/300 m^ riisiä; ja vetomoduli on alle noin 47 g/cm/% rasitusta; 14. menetelmällä aikaansaadaan märkäkrepattu raina, jonka poikkisuuntainen märkävetolujuus on ainakin 200 g/8 cm, vetomoduli alle 180 g/cm/% rasitusta ja kitka- 25 poikkeama alle 0,400; 15. menetelmällä aikaansaadaan aikaan krepattu silkkipaperi ja tällä silkkipaperilla on poikkisuuntainen kuivavetolujuus, joka on ainakin 250 g/8 cm, vetomoduli alle 40 g/cm/% rasitusta ja kitkapoikkeama alle 0,350; 16. prosessilla aikaansaadaan märkäkrepattu raina, joka on käyttökelpoinen valmis-30 tettaessa yksi- tai monikerroksisia pyyhekreppipapereita, joilla on poikkisuuntainen märkävetolujuus vähintään 300 g/8 cm, vetomoduli alle 180 g/cm/% rasitusta ja ominaispaksuus, joka on yli 0,055 mm/8 arkkia/0,45 kg riisiä, ja kitkapoikkeama alle 0,400; • · 103427 71 17. prosessilla aikaansaadaan krepattu pyyhekreppipaperi, jossa on jopa 30 % käyriä kuituja.

18. krepattu silkkipaperi, jossa kalanteroimaton ominaispaksuus on noin 0,064-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun silkkipaperin neliömetripaino on 5 noin 3-16 kg/300 m2 riisiä ja jossa mainitun kalanteroidun rainan ominaispaksuus kalanteroinnin jälkeen on noin 0,064-0,15 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun silkkipaperin neliömetripaino on noin 3-16 kg/300 m2 riisiä; 19. menetelmä, jossa syntyvä raina saatetaan alttiiksi kokonaispuristukselle, kun kiintoaineprosentti on alle 50 paino-%, jolloin kuidut krepatun silkkipaperin poimuis- 10 sa ulkonevat kohtisuorasti siitä; 20. kohdan 19 menetelmällä aikaansaadaan krepattu silkkipaperi, jossa kalanteroinnin jälkeen mainitun silkkipaperin ominaispaksuus on noin 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; mainitun silkkipaperin neliömetripaino on noin 3-16 kg/300 m^ riisiä; ja vetomoduli on alle noin 40 g/cm/% rasitus; 15 21. kohdan 19 krepattu yksikerroksinen silkkipaperi kohokuvioidaan kohokuvioi- duksi silkkipaperiksi, jonka ominaispaksuus on noin 0,069-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa mainitun rainan neliömetripainon ollessa noin 5-9 kg/300 m2 riisiä ja vetolujuus korkeintaan noin 28 g/cm/% rasitus ja kitkapoikkeama alle 0,280; 22. krepattu yksikerroksinen silkkipaperi, jossa mainitun silkkipaperin poikkisuun-20 täinen märkävetolujuus on vähintään 150 g/8 cm vetomoduli alle 40 g/cm/% rasitus ja kitkapoikkeama alle 0,350; ja jossa mainitun silkkipaperin ominaispaksuus kalante-• roimattomassa muodossa on noin 0,076-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun silkkikankaan neliömetripainon ollessa noin 5-9 kg/300 m2 riisiä ja kalanteroinnin jälkeen mainitun silkkipaperin ominaispaksuus on noin 0,064-0,11 mm/8 25 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja silkkipaperin neliömetripainon ollessa noin 4-9 kg/300 m2 riisiä, vetomoduli on korkeintaan noin 40 g/cm/% rasitus ja GM-veto on ainakin 350 g/8 cm; : 23. krepattu monikerroksinen silkkipaperi, jossa mainitun silkkipaperin ominais^ paksuus on ainakin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun silkki-30 paperin neliömetripaino on noin 5,9-16 kg/300 m2 riisiä ja jossa mainitun silkkipaperin ominaispaksuus kalanteroinnin jälkeen on noin 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja silkkipaperin neliömetripaino on noin 5,9-16 kg/300 m2 riisiä, vetomoduli on alle noin 31 g/cm/% rasitusta ja poikkisuuntainen kuivavetolujuus on 72 103427 ainakin 150 g/8 cm ja kohokuvioinnin jälkeen mainitun silkkikankaan ominaispak-suus on noin 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; mainitun silkkipaperin neliömetripaino on noin 5,9-16 kg/300 m2 riisiä; ja vetomoduli on alle noin 24 g/cm/% rasitus; 5 24. krepattu yksikerroksinen pyyhekreppipaperi, jossa pyyhekreppipaperin omi- naispaksuus on noin 0,076-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun pyyhekreppipaperin neliömetripaino on noin 6,8-16 kg/300 m2 riisiä ja jossa kalante-roinnin jälkeen mainitun pyyhekreppipaperin ominaispaksuus on noin 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun pyyhekreppipaperin neliömetri-10 paino on noin 6,8-14 kg/300 m2 riisiä, vetomodulin ollessa korkeintaan noin 59 g/cm/% rasitusta ja poikkisuuntainen märkävetolujuus on ainakin 250 g/8 cm; 25. krepattu yksikerroksinen pyyhekreppipaperi, jossa mainitun pyyhekreppipaperin ominaispaksuus on noin 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja mainitun pyyhekreppipaperin neliömetripaino on noin 6,8-16 kg/300 m2 riisiä ja poikki- 15 suuntainen märkävetolujuus on ainakin noin 250 g/8 cm; 26. kohokuvioitu krepattu yksikerroksinen pyyhekreppipaperi, jossa mainitun rai-nan ominaispaksuus on noin 0,076-0,20 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa; mainitun rainan neliömetripaino on noin 6,8-16 kg/300 m2 riisiä ja vetomoduli on alle noin 40 g/cm/% rasitusta; ja poikkisuuntainen märkävetolujuus on ainakin 250 g/8 20 cm; 27. krepattu monikerroksisen pyyhekreppipaperi, jossa pyyhekreppipaperin ominaispaksuus on noin 0,064-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa ja neliömetripaino on kussakin rainassa noin 7,7-16 kg/300 m2 riisiä, edullisesti kukin pyyhe-kreppipaperiraina on kalanteroitu ja vetomoduli on alle noin 120 g/cm/% rasitusta ja 25 poikkisuuntainen märkävetolujuus on ainakin 250 g/8 cm; 28. kohokuvioitu krepattu monikerroksinen pyyhekreppipaperi, jossa mainitun pyyhekreppipaperin ominaispaksuus on noin 0,10-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetri-painoa; mainitun pyyhekreppipaperin neliömetripaino on noin 7,7-18 kg/300 m2 riisiä; ja vetomoduli on alle noin 47 g/cm/% rasitusta ja poikkisuuntainen märkävetolu- 30 juus on ainakin 250 g/8 cm.

• ·

Claims (41)

103427 73

1. Kaksiakselisesti aallotettu selluloosakuitupitoinen silkkipaperiraina, joka on krepattu jenkkikuivaussylinteriltä, tunnettu toisiaan leikkaavien kreppipoimujen ja -aaltojen verkostosta, jossa kreppipoimut ulottuvat kohtisuorassa koneen pituussuun-5 nassa, aaltojen muodostaessa haijanteita ja niiden välisiä vakoja, jotka ulottuvat koneen poikkisuunnassa mainitun rainan ilman puoleisella sivulla, ja harjoja, jotka ovat rainan jenkkisylinterin puolella, poikkisuuntaisten kreppipoimujen välimatkataajuu-den ollessa 4-60 poimua/cm ja pituussuuntaisten harjanteiden välimatkataajuuden ollessa 4-20 harjannetta/cm.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen raina, tunnettu siitä, että harjat ovat vakojen vastakkaisella puolella ja muodostavat niiden väliin uurteita ja että rainan sen osan paksuus, joka yhdistää mainitut harjat, on olennaisesti suurempi, esim. vähintään noin 5 % suurempi kuin rainan niiden osien paksuus, jotka yhdistävät mainitut uurteet.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen raina, tunnettu siitä, että rainan mainituissa harjoissa olevan osan keskimääräinen tiheys on pienempi kuin mainitun rainan tiheys mainituissa uurteissa.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen raina, tunnettu siitä, että sen omi-naispaksuus on 0,089-0,2 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen raina, tunnettu siitä, että sen neliömetripaino on 3-16 kg/300 m^ riisiä.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen raina, tunnettu siitä, että se on ka-lanteroitu.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen kalanteroitu raina, tunnettu siitä, että sen omi-25 naispaksuus on 0,05-0,2 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukainen raina, tunnettu siitä, että se on koho-kuvioitu.

9. Yksikerroksinen silkkipaperi käsittäen patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukaisen kalanteroidun rainan, tunnettu siitä, että se on kohokuvioitu.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen yksikerroksinen silkkipaperi, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: 74 103427 neliömetripaino: 4,5-9,1 kg/riisi paksuus: 0,89-2,54 nun/8 arkkia ominaispaksuus: 0,0699-0,14 nun/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 200 g/8 cm 5 vetomoduli: alle 20 g/cm/% kitkapoikkeama: alle 0,330

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen raina, joka soveltuu käytettäväksi muodostettaessa patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukaista yksikerroksista silkkipaperia, tunnettu siitä, että rainalla on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: 10 neliömetripaino: 4,5-9,1 kg/riisi paksuus: 0,89-2,54 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,076-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 250 g/8 cm

12. Monikerroksinen silkkipaperi, joka käsittää ainakin patenttivaatimuksen 6 tai 7 15 mukaisen kalanteroidun rainan, tunnettu siitä, että se on kohokuvioitu.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen monikerroksinen silkkipaperi, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: neliömetripaino: 5,9-16 kg/riisi paksuus: 1,1-4,06 mm/8 arkkia 20 ominaispaksuus: 0,064-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi* CD-kuivaveto: ainakin 250 g/8 cm vetomoduli: alle 20 g/cm/% kitkapoikkeama: alle 0,300

14. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen raina, joka soveltuu käytettäväksi 25 muodostettaessa patenttivaatimuksen 12 tai 13 mukaista monikerroksista silkkipaperia, tunnettu siitä, että rainalla on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: neliömetripaino: 3-6,4 kg/riisi paksuus: 0,64-2,2 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,076-0,17 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi

15. Yksikerroksinen pyyhekreppipaperi, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukaisen kalanteroidun tai kalanteroimattoman, kuivakrepatun tai märkäkrepatun rainan, tunnettu siitä, että se on kohokuvioitu.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yksikerroksinen krepattu pyyhekreppipaperi, 5 tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi paksuus: 1,9-5,1 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,076-0,20 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 200 g/8 cm 10 vetomoduli: alle 60 g/cm/% kitkapoikkeama: alle 0,520 absorptiokyky: ainakin 150 g/m^

17. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen kuivakrepattu raina, joka soveltuu käytettäväksi muodostettaessa patenttivaatimuksen 15 tai 16 mukaista yksikerroksista 15 pyyhekreppipaperia, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi paksuus: 1,1-3,43 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,064-0,11 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 250 g/8 cm 20 vetomoduli: alle 98 g/cm/%

18. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yksikerroksinen märkäkrepattu pyyhekreppipaperi, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat ominaisuudet: neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi paksuus: 1,0-4,45 mm/8 arkkia 25 ominaispaksuus: 0,056-0,14 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto. ainakin 250 g/8 cm vetomoduli: alle 160 g/cm/% kitkapoikkeama: alle 0,425 absorptiokyky: ainakin 100 g/m^ 30

19. Märkäkrepattu raina, joka soveltuu käytettäväksi muodostettaessa patenttivaa timuksen 14 tai 18 mukaista yksikerroksista pyyhekreppipaperia, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: 103427 76 neliömetripaino: 6,8-16 kg/riisi paksuus: 0,89-3,18 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,056-0,10 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 300 g/8 cm 5 vetomoduli: alle 500 g/8 cm

20. Monikerroksinen pyyhekreppipaperi, joka käsittää ainakin yhden jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukaisen kalanteroidun tai kalanteroimattoman, kuivakrepatun tai märkäkrepatun rainan, tunnettu siitä, että se on kohokuvioitu.

21. Patenttivaatimuksen 20 mukainen kuivakrepattu monikerroksinen pyyhekreppi-10 paperi, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat ominaisuudet: neliömetripaino: 7,7-18 kg/riisi paksuus: 1,9-5,72 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,10-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 250 g/8 cm 15 vetomoduli: alle60g/cm/% absorptiokyky: ainakin 175 g/m^

22. Kuivakrepattu raina, joka soveltuu käytettäväksi muodostettaessa patenttivaatimuksen 20 tai 21 mukaista pyyhekreppipaperia, tunnettu siitä, että rainan fysikaaliset ominaisuudet ovat seuraavat: 20 neliömetripaino: 4-8,2 kg/riisi paksuus: 0,89-3,05 mm/8 arkkia : ominaispaksuus: 0,076-0,18 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 150 g/8 cm vetomoduli: alle 150 g/8 cm

23. Patenttivaatimuksen 20 mukainen märkäkrepattu monikerroksinen pyyhekreppi paperi, tunnettu siitä, että sillä on seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: • neliömetripaino: 8,2-15 kg/riisi paksuus: 1,3-5,1 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,064-0,19 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi

24. Märkäkrepattu raina, joka soveltuu käytettäväksi muodostettaessa patenttivaatimuksen 20 tai 23 mukaista pyyhekreppipaperia, tunnettu siitä, että sillä on seuraa-vat fysikaaliset ominaisuudet: neliömetripaino: 4,5-7,7 kg/riisi 5 paksuus: 0,89-3,18 mm/8 arkkia ominaispaksuus: 0,076-0,19 mm/8 arkkia/0,45 kg/riisi CD-kuivaveto: ainakin 200 g/8 cm vetomoduli: alle 400 g/8 cm

25. Pyälletty kreppausterä, joka käsittää pitkänomaisen, suhteellisen jäykän, ohuen 10 levyn, jonka pituus on olennaisesti suurempi kuin sen leveys ja mainitun levyn leveyden ollessa olennaisesti suurempi kuin sen paksuus, tunnettu siitä, että levyssä on pyälletty kosketuspinta, joka on muodostettu siihen pitkin sen pitkänomaisen särmän pituutta, joka pyälletty kosketuspinta on sovitettavissa jenkkikuivaussylinterin pintaa vasten, jolloin pyälletyssä kosketuspinnassa on välimatkan päässä toisistaan lukuisia 15 takaviistettyjä lähes tasomaisia puolikuun muotoisia kantoja, joilla on leveys "δ", syvyys "λ" ja jänneväli "σ" jakaantuneina lukuisiin ja yhdistettynä lukuisilla olennaisilla samansuuntaisilla suoraviivaisilla pitkänomaisilla alueilla, joilla on leveys "ε" ja pituus "1", jolloin olennaisesti suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden leveys "ε" on olennaisesti pienempi kuin pyälletyn kosketuspinnan lähes tasomaisten puolikuun 20 muotoisten kantojen leveys "δ", jossa leveys "δ" on noin 0,2-0,64 mm, syvyys "λ" on noin 0,2-1,3 mm, väli "σ" noin 0,03-2,4 mm, leveys "ε" on noin 0,1-0,31 mm ja pituus "1" on noin 0,05-2,1 mm.

. 26. Patenttivaatimuksen 25 mukainen pyälletty kreppausterä, tunnettu siitä, että kunkin mainittujen olennaisesti samansuuntaisten suoraviivaisten pitkänomaisten 25 osien vieressä olevan sakarapinnan osan määrittämä kreppauskulma on noin 30-135° ja että kunkin mainittujen lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kantojen viereisen • sakarapinnan osan määrittämä kreppauskulma on noin 15-135°, kunkin mainittujen takaviistettyjen lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kantojen vieressä olevan sakarapinnan ensimmäisen osan määrittämä aksiaalinen sakarakulma on olennaisesti 0° 30 ja kunkin mainittujen takaviistettyjen lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kantojen vieressä olevan sakarapinnan toisen osan määrittämä aksiaalinen sakarakulma on noin 15-75° ja kunkin takaviistetyn lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kannan vieressä on kanta, jonka korkeus on ainakin noin 0,025 mm ja joka ulkonee mainitusta takaviistetystä pinnasta. • · 78 103427

27. Patenttivaatimuksen 25 tai 26 mukainen pyälletty kreppausterä, tunnettu siitä, että takaviistettyjen lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kantojen takakulma on suurempi kuin mainittujen olennaisesti samansuuntaisten suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden takakulma.

28. Pyälletty kreppausterä, jossa on pitkänomainen, suhteellisen jäykkä, ohut levy, jonka pituus on olennaisesti suurempi kuin sen leveys ja mainitun levyn leveys on olennaisesti suurempi kuin sen paksuus, tunnettu siitä, että mainitussa levyssä on pyälletty kosketuspinta muodostettuna siihen pitkin sen pitkänomaisen särmän pituutta, jolloin pyälletty kosketuspinta on sovitettavissa vasten jenkkikuivaussylinterin 10 pintaa, pyälletyn kosketuspinnan muodostuessa välimatkan päässä toisistaan olevista lukuisista lähes tasomaisista puolikuun muotoisista kannoista, joilla on leveys "δ", syvyys "λ" ja jänneväli "σ" jakaantuneina lukuisten ja yhdistettynä lukuisilla olennaisesti samansuuntaisilla suoraviivaisilla pitkänomaisilla alueilla, joilla on leveys V ja pituus "1", jolloin olennaisesti suoraviivaisten pitkänomaisten alueiden leveys "ε" on 15 olennaisesti pienempi kuin pyälletyn kosketuspinnan lähes tasomaisten puolikuun muotoisten kantojen leveys "δ"; sakarapinta, joka liittyy mainittuun pyällettyyn kosketuspintaan ja joka ulottuu mainitun levyn poikki, takapinta, joka liittyy mainittuun pyällettyyn kosketuspintaan, jolloin kunkin lukuisan olennaisesti samansuuntaisen suoraviivaisen pitkänomaisen alueen pituus "1" on noin 0,05-2,1 mm ja kunkin lukui-20 san lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kannan välin "σ" ollessa noin 0,3-2,5 mm, kunkin mainitun lukuisan lähes tasomaisen puolikuun muotoisen kannan syvyyden "λ" ollessa noin 0,2-1,3 mm.

29. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen kaksiakselisesti aallotetun selluloo-sakuitupitoisen rainan muodostamiseksi, tunnettu siitä, että muodostetaan syntyvä 25 selluloosaraina revitetylle pinnalle, saatetaan mainittu syntyvä selluloosaraina tarttumaan jenkkikuivaussylinterin pintaan, mahdollisesti kuivaten raina ensin osittain, alentaen rainan kosteuspitoisuutta sen ollessa kosketuksessa jenkkikuivaussylinterin kanssa, krepataan alennetun kosteuspitoisuuden omaava raina jenkkikuivaussylin-teriltä käyttäen aaltokreppausterää, säädetään kreppausgeometriaa ja jenkkikuivaus-30 sylinteriä ja rainan välistä adheesiota siten, että saadussa krepatussa rainassa on 4-20 kreppipoimua/cm ja valitaan kreppausterän geometria siten, että saadussa krepatussa rainassa on aaltoja, jotka ulottuvat koneen pituussuunnassa näiden aaltojen lukumäärän ollessa 4-20/cm.

30. Patenttivaatimuksen 29 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään .. 35 jonkin patenttivaatimuksen 25-28 mukaista kreppausterää. 103427 79

30 CD-kuivaveto: ainakin 250 g/8 cm vetomoduli: alle 160 g/cm/% kitkapoikkeama: alle 0,425 absorptiokyky: ainakin 100 g/m^ 103427 77

30 CD-kuivaveto: ainakin 150 g/8 cm 75 103427

31. Patenttivaatimuksen 29 tai 30 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saka-rapinnan ja takapinnan välinen kulma on noin 90-40°.

32. Jonkin patenttivaatimuksen 29-31 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisäksi kalanteroidaan raina.

33. Jonkin patenttivaatimuksen 29-32 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että syntyvä raina saatetaan alttiiksi kokonaispuristukselle, kun kiintoainemäärä on alle 50 paino-%.

34. Patenttivaatimuksen 33 mukainen menetelmä sen viitatessa patenttivaatimukseen 32, tunnettu siitä, että kreppausta ja kalanterointia säädetään siten, että maini- 10 tun rainan ominaispaksuus on ainakin 0,064 mm/8 arkkia/0,45 kg neliömetripainoa, mainitun rainan neliömetripaino on 3-16 kg/300 m2 riisiä ja vetomoduli on korkeintaan noin 40 g/cm/% rasitusta.

35. Jonkin patenttivaatimuksen 29-34 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että terän viistekulmaa säädetään noin 0,50°:seen.

36. Jonkin patenttivaatimuksen 29-34 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että li säksi kohokuvioidaan raina.

37. Jonkin patenttivaatimuksen 29-36 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että il-mapuhalluskuivainta käytetään selluloosapitoisen rainan kuivaamiseksi osittain ennen sen saattamista tarttumaan jenkkikuivaussylinterin pintaan.

38. Jonkin patenttivaatimuksen 29-37 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rai na yhdistetään toisen rainan kanssa silkkipaperiksi ja yhdistetään nämä kohokuvioit-tamalla niin, että ainakin toisen rainan ilmasivu muodostaa silkkipaperin ulkopinnan.

39. Jonkin patenttivaatimuksen 29-38 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että raina yhdistetään toisen kanssa niin, että ainakin toisen rainan ilmasivun aaltojen harjat 25 ovat poispäin mainitusta toisesta rainasta.

40. Jonkin patenttivaatimuksen 29-37 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan jonkin patenttivaatimuksen 1-11, 14, 17-19, 22 ja 24 mukainen kaksi-akselisesti aallotettu selluloosakuitusilkkipaperi.

41. Menetelmä uudestaan krepatun arkin muodostamiseksi, tunnettu siitä, että en-30 nestään krepattu selluloosaraina saatetaan tarttumaan jenkkikuivaussylinterin pintaan, alennetaan rainan kosteuspitoisuutta sen ollessa kosketuksessa jenkkikuivaussylinte- ♦ · 103427 80 rin kanssa, uudelleenkrepataan raina, jolla on alennettu kosteuspitoisuus, jenkkikui-vaussylinteriltä käyttäen aaltokreppausterää, säädetään kreppausgeometriaa ja jenkki-kuivaussylinterin ja rainan välistä adheesiota siten, että saadussa uudestaan krepatus-sa rainassa on 4-40 kreppipoimua/cm ja valitaan kreppausterän geometria siten, että 5 saatu uudestaan krepattu raina sisältää aaltoja, jotka ulottuvat koneen pituussuunnassa, joiden aaltojen lukumäärä on 4-20/cm.