FI98249C - Laite kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi - Google Patents

Description

98249

Laite kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi Tämän keksinnön kohteena on laite kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi, joka laite käsittää anturiso-5 vitelman kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseen soveltuvan informaation mittaamiseksi kolikoista tai vastaavista niiden kulkiessa anturisovitelman ohi, joka anturisovi-telma käsittää ensimmäisen ja toisen induktiivisen anturin, joiden mittausalueiden pinta-alat ovat oleellisesti 10 tunnistettavan kolikon tai vastaavan pinta-alaa pienempiä, ja välineet ensimmäisen ja toisen induktiivisen anturin mittausarvojen yhdistämiseksi tunnistettavan kolikon tai vastaavan tunnistamiseen soveltuvan informaation saamiseksi, jolloin ensimmäisen induktiivisen anturin mittausalue 15 sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan reunan ensimmäisellä alueella ja toisen induktiivisen anturin mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan reunan toisella, reunan ensimmäiseen alueeseen nähden ainakin likimain diametriaalisesti sijaitsevalla alueella. 20 Tavanomaisissa kolikontunnistuslaitteissa tunnista miseen käytetään tyypillisesti anturisovitelmaa, joka mittaa kahta eri asiaa. Tällaisina mitattavina suureina voivat tyypillisimmin olla kolikoiden tai vastaavien halkaisija ja valmistusmateriaali. Näiden tietojen perusteella 25 kolikot pystytään yleensä tunnistamaan erittäinkin luotettavasti. Halkaisijamittaukseen käytetään joko mekaanisia veitsilajittelijoita tai usein myös optisia mittausjärjestelyjä. Näissä optisissa mittausjärjestelyissä kolikko johdetaan valonlähteen ja valovastaanottimen välistä, jol-30 loin kolikko joko muuttaa vastaanottoanturin vastaanottamaa valomäärää tai peittää osan vastaanottoanturista, joka tällöin muodostuu esimerkiksi tiettyihin korkeusasemiin sijoitettujen optisten kuitujen päistä. Koska käytössä olevat kolikot saattavat olla halkaisijoiltaan hyvinkin 35 samankaltaisia ainakin käytettyjen kolikoiden ollessa ky- 2 98249 seessä, joudutaan halkaisijaan perustuva tunnistus yleensä varmistamaan jonkin muun seikan, kuten kolikon materiaalin, reunaurituksen tai muun vastaavan tekijän perusteella. Kolikon materiaalin tunnistukseen käytetään tyypilli-5 simmin induktiivisia antureita, koska eri metallimateriaaleilla on erilainen vaikutus induktiivisen anturin kehittämään magneettikenttään, jolloin kyseinen materiaali kyetään tunnistamaan. Halkaisijatiedon ja materiaalitiedon yhdistelmän perusteella kolikko kyetäänkin sitten jo erit-10 täin luotettavasti tunnistamaan.

Ongelmana tavanomaisissa mittausjärjestelyissä on kuitenkin se, että tarvitaan kaksi erilaista mittausta luotettavan tunnistuksen suorittamiseen. Tästä on seurauksena laitteiston monimutkaistuminen ja sen vikaantumismah-15 dollisuuksien lisääntyminen.

Esillä olevan keksinnön tavoitteena on tuoda esiin laite kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi, jossa tunnistaminen kyetään suorittamaan vain yhteen mittaukseen perustuen ja siten ratkaisemaan yllä mainitut ongelmat. 20 Tähän päästään keksinnön mukaisen laitteen avulla, jolle on tunnusomaista, että siinä ensimmäisen induktiivisen anturin mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan alareunan alueella ja toisen induktiivisen anturin mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vas-25 taavan yläreunan alueella.

Keksinnön mukaisessa laitteessa kolikoiden tunnistaminen perustuu toisaalta kolikoiden halkaisijaan ja toisaalta niiden materiaalin tunnistamiseen mittauspinta-aloiltaan pienten induktiivisten anturien avulla. Koska 30 keksinnön mukainen laite reagoi sekä kolikoiden halkaisijaan että niiden materiaaliin, synnyttävät samanhalkaisi-jaiset, mutta materiaaleiltaan erilaiset kolikot myös erilaisen vaikutuksen keksinnön mukaisen laitteen anturisovi-telmaan. Täten myös tällaiset samanhalkaisijäiset kolikot 35 kyetään erottamaan toisistaan. Käytettyjen antureiden mit- 3 98249 tausalueiden pienet pinta-alat puolestaan johtavat siihen, että mitattavan kolikon halkaisijan muutos vaikuttaa välittömästi myös anturisovitelman avulla saatuun mittaustulokseen.

5 Koska keksinnön mukaisen laitteen anturisovitelmas- sa käytettyjen induktiivisten anturien mittausalueiden pinta-alat ovat pieniä, ei laitteella kyetä yllä kuvatussa peruskokoonpanossaan tunnistamaan kuin vain joitakin kolikoita, joiden halkaisijat ovat suhteellisen lähellä toisi-10 aan. Tästä ei kuitenkaan aiheudu ongelmia käytännössä, koska suurempaa halkaisijavaihtelualuetta tarvittaessa voidaan luonnollisesti käyttää anturisovitelmaa, johon on sijoitettu useita tällaisia pienen mittausalueen omaavia induktiivisia antureita sopiville etäisyyksille toisis-15 taan. Tällöin kyetään helposti kattamaan riittävän laaja kolikoiden tai vastaavien halkaisijoiden vaihtelualue. Käytännössä tarvitaan ehkäpä kuusi tällaista pienipinta-alaista induktiivista anturia.

Keksinnön mukaisen laitteen mittaustarkkuuden pa-20 rantamiseksi on edullista, että siinä käytetyt induktiiviset anturit muodostuvat kahdesta toisiaan vastapäätä sijoitetusta induktiivisesta anturista. Tällöin molemmat vastapäätä sijaitsevat anturit voivat olla magneettikentän kehittäviä antureita, jolloin mittaus perustuu näiden an-25 tureiden kuormituksen muutokseen kolikon tai vastaavan ohittaessa anturin tai edullisemmin toinen antureista on magneettikentän kehittävä lähetinanturi ja toinen antureista on tähän magneettikenttään reagoiva vastaanotinan-turi. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa selvitään vähemmil-30 lä mittauksilla, koska ei tarvitse mitata molempien vastapäätä toisiaan sijaitsevien antureiden mittausarvoja ja muodostaa joko niiden summaa tai niiden keskiarvoa mittaustuloksen saamiseksi vaan riittää, että seurataan pelkästään vastaanottavan anturin mittaustietoa. Tyypillises-35 ti tämä tieto on induktiivisen anturin kelaan indusoitunut 4 98249 jännite.

Seuraavassa keksinnön mukaista laitetta kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi kuvataan yksityiskohtaisemmin viitaten oheiseen piirustukseen, jossa 5 kuvio 1 esittää keksinnön mukaisen anturin periaat teellisen rakenteen kaaviokuvana katsottuna kolikon liikesuuntaan nähden kohtisuorasta suunnasta, kuvio 2 esittää keksinnön mukaisen laitteen anturi-sovitelman kolikon liikesuunnasta katsottuna, 10 kuvio 3 esittää kuvion 1 mukaisella anturilla mi tattavissa olevia käyriä kahdelle eri halkaisijäiselle kolikolle, kuvio 4 esittää mittaustilannetta, jossa kolikkoa siirretään pystysuorassa suunnassa laitteen anturisovitel-15 man ohitse ja kuvio 5 esittää kuvion 4 mukaisessa tilanteessa mitattavissa olevia käyriä.

Kuviossa 1 on esitetty keksinnön mukaisen laitteen anturisovitelman periaatteellinen rakenne katsottuna koli-20 kon 1 liikesuuntaan A nähden kohtisuorassa suunnassa. Tällöin kolikko tai vastaava 1 on sovitettu kulkemaan anturisovitelman ohitse kolikkoradalla 2. Korostettakoon kuitenkin sitä, että kolikon 1 ei tarvitse olla mittaushetkellä kiinni kolikkoradassa 2, kuten kuvioiden 4 ja 5 yhteydessä 25 tullaan tarkemmin selittämään. Kuviossa 1 anturisovitelma käsittää alemman induktiivisen anturin AA ja ylemmän induktiivisen anturin AY. Alemman induktiivisen anturin AA mittausalue, joka kuviossa 1 on kuvattu oleellisesti ympyränmuotoisena, sijaitsee siten, että sen keskipiste on 30 hivenen kolikkoradan 2 yläpuolella. Täten kolikon 1 ala reuna sen ohittaessa anturin AA tulee sijaitsemaan joko anturin AA mittausalueen keskipisteessä tai hivenen sen ala- tai yläpuolella, koska kolikon 1 pomppiminen kolikko-radalla 2 on sallittua. Ylemmän anturin AY mittausalue 35 sijaitsee puolestaan siten, että kolikon 1 yläreuna sen s 98249 4

ohittaessa anturisovitelman tulee sijaitsemaan anturin AY

mittausalueen keskipisteessä tai hivenen sen ylä- tai alapuolella .

Oleellista ylemmän ja alemman anturin sijoitukselle 5 on, että ne sijaitsevat jossakin kolikon ohikulun vaiheessa kolikon suhteen ainakin likimain diametriaalisesti, jolloin on määritettävissä kolikon halkaisijaan verrannollinen mittaustieto. Todettakoon, että tämä ehto ei tarkoita sitä, että antureiden tulisi sijaita samalla pystylin-10 jalla, kuten kuvion 1 esimerkissä on asianlaita, vaan että ylempi anturi voi sijaita kolikon liikesuunnassa katsottuna jonkin verran alemman anturin etu- tai takapuolella.

Oleellista keksinnön mukaisen laitteen anturiso-vitelmalle on edelleen, että sekä alemman anturin AA että 15 ylemmän anturin AY mittausalueiden pinta-alat ovat suhteellisen pieniä verrattuna tunnistettavan kolikon 1 pinta-alaan. Täten anturisovitelma saadaan reagoimaan sekä kolikon halkaisijaan että sen materiaaliin. Nämä seikat perustuvat toisaalta siihen, että kolikko 1 halkaisijas-20 taan riippuen peittää pienemmän tai suuremman alueen antureiden mittausalueista, joten mittaustulos on riippuvainen tästä halkaisijasta, ja toisaalta induktiivisen anturin magneettikenttään tuodun metallikappaleen, kuten kolikon, vaikutus induktiivisen anturin avulla saatavaan mittaustu-25 lokseen riippuu myös kyseisen metallikappaleen materiaalista. Tämä perustuu eri metallimateriaalien erilaiseen magneettiseen permeabiliteettiin.

Keksinnön mukaisen laitteen anturisovitelma voi muodostua vain kahdesta, alemmasta ja ylemmästä, induktii-30 visesta anturista, jotka sijaitsevat yksipuolisesti vain tunnistettavan kolikon toisella puolella, jolloin mittaus perustuu esimerkiksi kuormitusmuutoksiin näitä induktiivisia antureita syöttävässä virtapiirissä, kolikon kulkiessa antureiden ohi. Tällöin kuitenkin sillä etäisyydel-35 lä, jolla kolikko anturit ohittaa, on merkittävä vaikutus 6 98249 mittaustulokseen. Tämän vaikutuksen eliminoimiseksi on edullista käyttää esimerkiksi kuviossa 2 kuvatun kaltaista kaksipuoleista mittausjärjestelyä. Tällainen kaksipuolinen mittausjärjestely voisi perustua kahden toisiaan vastapää-5 tä sijoitetun yksipuolisen anturin käyttöön. Näiden kahden vastapäätä toisiaan sijoitetun anturin mittaustulosten yhdistelmä kumoaisi jo suhteellisen hyvin kolikon etäisyydestä johtuvan mittausvirheen. Tällöin mittaustuloksia jouduttaisiin kuitenkin keräämään molemmilta toisiaan vas-10 tapäätä sijoitetuilta antureilta niiden mittaustulosten yhdistämiseksi tällaiseksi kompensoiduksi mittausarvoksi.

Yksinkertaisemmin etäisyyskompensointi voidaan toteuttaa kuviossa 2 kuvatulla järjestelyllä, jossa toinen toisiaan vastapäätä sijoitetuista antureista toimii lähet-15 timenä ja toinen vastaanottimena. Kuviossa 2 alempi anturi käsittää magneettikentän kehittävän anturin AAL ja tämän magneettikentän vastaanottavan anturin AAV. Samalla tavalla ylempi anturi käsittää lähetinanturin AYL ja vastaan-otinanturin AYV. Tällaisessa lähetin/vastaanotinparissa 20 itse anturit voivat olla samanlaisia, kuten esimerkiksi ns. pot core -tyyppisiä induktiivisia antureita, joissa kuppimaisen pesän keskellä olevalle tapille on käämitty anturin kela. Toiseen näistä antureista johdetaan sähkövirta, jolloin se kehittää magneettikentän ja toimii si-25 ten lähetinanturina. Kun toinen vastaavankaltainen anturi sijoitetaan tähän magneettikenttään, indusoituu sen kelaan jännite, jonka suuruus on riippuvainen magneettikentän suuruudesta. Tämä toinen anturi toimii tällöin vastaan-otinanturina. Kun lähetinanturin ja vastaanotinanturin 30 väliin tuodaan metallikappale, vaimentaa se oleellisesti vastaanotinanturin kohdalla olevaa magneettikenttää, jolloin myös sen kelaan indusoitunut jännite jää vähäisemmäksi. Etäisyyskompensointi tässä sovitelmassa perustuu siihen, että kolikko kulkiessaan antureiden välistä vaimentaa 35 vastaanotinanturin kohdalla vaikuttavaa magneettikenttää 't ai i Ali; i ! s «ti 7 98249 oleellisesti samalla tavoin vaikka kolikko ei kulkisi antureiden välistä aina samalta etäisyydeltä antureista.

Kuviossa 3 on esitetty kuvion 2 mukaisella anturilla mitattavissa olevia jännitekäyriä kolikon ohittaessa 5 anturisovitelman kuvion 1 mukaisella tavalla. Kuviossa 3 käyrä AA1 esittää alemman vastaanotinanturin AAV mittaamaa jännitekäyrää ensimmäisen kolikon ohittaessa anturin. Tässä käyrässä on selvä minimikohta sillä kohdalla, jossa kolikko on ollut juuri anturin kohdalla ja siten se on vai-10 mentanut voimakkaimmin vastaanotinanturiin indusoitunutta jännitettä. Katkoviivalla esitetty käyrä AA2 puolestaan kuvaa alemman vastaanotinanturin AAV mittaamaa jännitekäyrää silloin, kun anturisovitelman on ohittanut toinen kolikko, joka poikkeaa halkaisijaltaan hivenen ensimmäisessä 15 mittauksessa käytetystä kolikosta. Vastaavasti ensimmäi selle kolikolle mitattua ylemmän vastaanotinanturin AYV mittauskäyrää on kuviossa 3 merkitty käyrällä AYl ja toisen kolikon mittauskäyrää katkoviivalla AY2. Havaitaan, että kolikon halkaisijamuutos, joka on ollut luokkaa 0,5 20 mm, on aiheuttanut selvästi havaittavissa olevan muutoksen ylemmän vastaanotinanturin avulla mitattuihin käyriin AYl ja AY2 kun sitä vastoin alemman vastaanottimen AAV mittaamat käyrät ovat varsin samankaltaisia. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska kolikko on ilmeisimminkin ollut molem-25 missä mittauksissa oleellisesti kiinni kolikkoradassa 2 ja siten vähäisellä halkaisijaerolla ei ole voinutkaan olla mainittavaa vaikutusta alemman vastaanotinanturin toimintaan kun sitä vastoin kolikon yläreunan sijainti eri korkeudella näkyy selvästi ylemmällä anturilla mitatussa käy-30 rässä.

Edelleen kuviossa 3 on käyränä AA1 + AYl kuvattu ensimmäiselle kolikolle alemmalla ja ylemmällä anturilla mitattujen käyrien summaa ja vastaavasti katkoviivakäyräl-lä AA2 + AY2 on kuvattu toiselle kolikolle alemmalla ja 35 ylemmällä anturilla mitattujen käyrien summaa. Kuviosta 3 8 98249 havaitaan, että keksinnön mukaisen anturisovitelman avulla pienehkötkin halkaisijaerot voidaan hyvin helposti havaita antureiden summakäyristä AA1 + AY1 ja AA2 + AY2. Käytännössä tällöin voidaan tarkastella joko näiden summakäyrien 5 minimikohtaa tai esimerkiksi ja käytännössä yksinkertaisemmin sitä mittaushetkeä, jolloin alemman anturin mittaamat käyrät saavuttavat minimiarvonsa. Jos ylempi ja alempi anturi ovat samalla pystylinjalla, ovat ylemmän ja alemman anturin avulla mitattujen käyrien minimikohdat oleellises-10 ti samalla kohtaa. Kuvion 3 mukaisessa mittauksessa ylempi ja alempi anturi eivät ole sijainneet täysin samalla pystylinjalla, kuten voidaan nähdä ylempien ja alempien anturien avulla mitattujen käyrien minimikohtien vähäisestä siirtymästä. Tällöin kolikkoa kuvaavaksi mittausarvoksi on 15 yksinkertaisinta ottaa summakäyrän arvo alemman anturin käyrän minimipisteessä. Mittauskäyrien paraabelimuodosta johtuen tällä menettelyllä ei ole juurikaan vaikutusta mittausarvoon ja koska tietyn kolikon tunnistuksessa käytettävät vertailuarvot määritetään saman mittaussovitelman 20 avulla, ei sillä ole myöskään minkäänlaista vääristävää vaikutusta tunnistukseen. Kuviossa 3 kuvatunkaltaiset sum-makäyrät voidaan mitata kaikille eri materiaalia oleville ja eri halkaisijäisille kolikoille ja kolikot täten tunnistaa näiden käyrien tai niistä edellä mainitulla tavalla 25 löydettävissä olevan hetkellisen mittausarvon perusteella.

Kuten kuvion 3 käyristä havaitaan, vaikuttaa jo suhteellisen pieni muutos kolikon halkaisijassa saavutettuun mittausarvoon varsin oleellisesti. Tämä perustuu siihen, että mittausantureiden mittausalueiden pinta-alat 30 ovat suhteellisen pienet verrattuna mitattavan kolikon pinta-alaan. Tällä tavoin keksinnön mukaisen laitteen anturisovitelman mittausresoluutio saadaan hyväksi. Toisaalta tämä rajoittaa samalla anturiparilla tunnistettavissa olevien kolikoiden halkaisijoiden vaihtelualuetta. Jotta 35 normaalisti käytössä olevat erihalkaisijäiset kolikot voi-

Itt.i Silti I I I li* 9 98249 täisiin kaikki tunnistaa keksinnön mukaista anturisovitel-maa hyväksikäyttäen, joudutaan samaan anturisovitelmaan sijoittamaan useampia ylempiä antureita tai mahdollisesti myös useampia alempia antureita, jolloin eri halkaisijai-5 sille kolikoille saadaan mittausarvot eri alemman ja ylemmän anturin yhdistelminä. Käytännössä kuudella mittausanturilla, joista aina kolme sijaitsee samalla pystysuoralla linjalla, kyetään aikaansaamaan kahdeksan erilaista mittaustulosta, joista neljä siis on ristikkäismittauksia eri 10 pystylinjoilla sijaitsevan alemman ja ylemmän anturin välillä, ja näillä kahdeksalla eri mittausalueella kattamaan käytännössä tarvittava halkaisijoiden vaihtelualue.

Kuvioissa 4 ja 5 on havainnollistettu sitä tosiasiaa, että keksinnön mukaista anturisovitelmaa käytettä-15 essä ei edellytetä tunnistettavan kolikon tai vastaavan olevan kiinni kolikkoradassa mittausta suoritettaessa. Kuviossa 4 on esitetty kuinka tunnistettavaa kolikkoa 1 siirretään anturisovitelman ohitse alhaalta ylöspäin, jolloin se aluksi peittää koko alemman anturin ja siirretään 20 tästä asemasta ylöspäin nuolen B suuntaan, asentoon, jossa se oleellisesti peittää ylemmän anturin AY mittausalueen. Alemmalta anturilta AA saadaan tällöin mittauskäyrä AA ja ylemmältä anturilta AY käyrä AY, jotka on esitetty kuviossa 5. Kuvioon 5 on piirretty näkyviin myös käyrien AA ja 25 AY summakäyrä AA + AY. Tästä summakäyrästä voidaan havaita, että se yleisesti ottaen on suhteellisen vaakasuora ja erityisesti keskialueeltaan likimain täysin suora. Tästä voidaan päätellä, että kolikon korkeusasemalla antureihin nähden ei ole juurikaan vaikutusta itse mittaustulokseen, a 30 kun se määritetään alemman ja ylemmän anturin mittausarvojen summana. Lisäksi tulee huomata, että epälineaarinen alue summakäyrän vasemmassa reunassa voidaan käytännössä poistaa sijoittamalla alempi anturi esimerkiksi kuviossa 1 kuvatulla tavalla kolikkorataan 2 nähden. Toisaalta kovin 35 korkeat "pomput" kolikkoradalla voidaan vaimentaa yksin- 10 98249 kertaisin mekaanisin järjestelyin. Sitä vastoin kolikoiden vähäisempi pomppiminen johtuen niiden keskinäisistä törmäyksistä olisi ollut erittäin vaikeasti eliminoitavissa ja olisi johtanut vähintäänkin laskentanopeuden oleelli-5 seen hidastumiseen. Keksinnön mukaisessa laitteessa tällainen kolikoiden keskinäisistä törmäyksistä seuraava pomppiminen kuuluukin laitteen normaaliin toimintaan eikä sitä tarvitse millään tavoin estää kunhan se pidetään kohtuullisissa rajoissa.

10 Yllä keksinnön mukaista laitetta kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi on kuvattu vain joidenkin esimerkinomaisten järjestelyiden avulla ja on ymmärrettävää, että keksinnön mukaista laitetta voidaan modifioida ilman, että poikettaisiin oheisten patenttivaatimusten määritte-15 lemän suojapiirin ulkopuolelle. Tällaiset alan asiantuntijalle normaalit sovellukset tai muutokset voivat koskea erityisesti käytettyjen induktiivisten antureiden yksityiskohtaisempaa rakennetta. Oleellistahan keksinnön mukaisessa anturisovitelmassa on, että näiden antureiden 20 mittausalueiden pinta-alat ovat suhteellisen pienet verrattuna tunnistettavan kolikon pinta-alaan ja että nämä anturit ovat sijoitetut määritellyllä tavalla.

n i M · imi i. i < n

Claims (3)

11 98249

1. Laite kolikoiden tai vastaavien tunnistamiseksi, joka laite käsittää anturisovitelman (AA,AY) kolikoiden 5 tai vastaavien (1) tunnistamiseen soveltuvan informaation mittaamiseksi kolikoista tai vastaavista niiden kulkiessa anturisovitelman ohi (AA,AY), joka anturisovitelma käsittää ensimmäisen (AA) ja toisen (AY) induktiivisen anturin, joiden mittausalueiden pinta-alat ovat oleellisesti tun-10 nistettavan kolikon tai vastaavan (1) pinta-alaa pienempiä, ja välineet ensimmäisen ja toisen induktiivisen anturin (AA,AY) mittausarvojen yhdistämiseksi tunnistettavan kolikon tai vastaavan tunnistamiseen soveltuvan informaation saamiseksi, jolloin ensimmäisen induktiivisen anturin 15 (AA) mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan reunan ensimmäisellä alueella ja toisen induktiivisen anturin (AY) mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan reunan toisella, reunan ensimmäiseen alueeseen nähden ainakin likimain diametriaalisesti 20 sijaitsevalla alueella, tunnettu siitä, että ensimmäisen induktiivisen anturin (AA) mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan alareunan alueella ja toisen induktiivisen anturin (AY) mittausalue sijaitsee mittaushetkellä kolikon tai vastaavan yläreunan alueella. 25 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tun nettu siitä, että ainakin toinen mainituista ensimmäisestä ja toisesta induktiivisesta anturista (AA,AY) käsittää kaksi toisiaan vastapäätä sijoitettua induktiivista anturia (AAL,AAV,AYL,AYV) , joiden välissä tunnistet-30 tavan kolikon tai vastaavan (1) reuna mittaushetkellä si-jaitsee.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen laite, tunnettu siitä, että vastapäätä toisiaan sijoitetuista induktiivisista antureista toinen on magneettikentän syn-35 nyttävä lähetinanturi (AAL,AYL) ja toinen tähän magneettikenttään reagoiva vastaanotinanturi (AAV,AYV). 12 98249