FI94914C - Kamparakenteinen helix-suodatin - Google Patents

Description

, 94914

Kamparakentemen helix-suodatin Tämä keksintö koskee radiotaajuussuodatinta, jonka resonaattori muodostuu useita kierroksia käsittävästä lieriökelaksi kierretystä johtimesta, sitä ympäröivästä kotelos-5 ta ja eristelevystä, joka tukee lieriökelaa sisäpuolelta ja jossa signaalijohdin liitetään resonaattorin kelaan eristelevyn kautta.

Helix-resonaattoreita käsittävä suodatin on hyvien sähköisten ominaisuuksiensa ja keveytensä vuoksi laajalti käytössä radiolaitteissa. Resonaattori on siirtojohtoreso-10 naattori ja se muodostuu lieriökelaksi kierretystä noin neljännesaallon pituisesta johtimesta, joka on sijoitettu maadoitetun metallikotelon sisään. Resonaattorin omi-naisimpedanssin ja siten resonanssitaajuuden määräävät ontelon fysikaaliset mitat, helix-kelan halkaisijan suhde kotelon sisämittaan ja kelan kierrosten etäisyys toisistaan eli ns. nousu sekä kelan tukemiseen mahdollisesti käytetty tukirakenne. Tämän 15 vuoksi resonaattorin valmistaminen resonoimaan tarkalleen halutulla taajuudella vaatii tarkkaa ja täsmällistä rakennetta.

Kytkemällä resonaattoreita peräkkäin ja järjestämällä niiden välinen kytkentä sopivaksi voidaan rakentaa ominaisuuksiltaan haluttu suodatin. Suodattimien koon pie-20 nentyessä etenkin kannettavissa radiolaitteissa kasvavat valmistukselle ja kokoonpanolle asetetut tarkkuusvaatimukset voimakkaasti, koska pienetkin mittavaihtelut itse ontelossa, lieriökelassa ja tukirakenteessa vaikuttavat suuresti resonanssitaajuuteen. Kytkettäessä suodatin osaksi radiolaitteen sähköistä piiriä sen tulo- ja lähtöportit täytyy sovittaa piiriin, ts. porteista suodattuneen päin näkyvät impedanssit saatetaan 25 samoiksi kuin porteista piiriin päin näkyvät impedanssit, jottei porteissa tapahtuisi äkillisen impedanssimuutoksen aiheuttamia heijastuksia ja siten siirtohäviöitä.

Samoin suodattimen resonaattorit täytyy sovittaa toisiinsa, mikäli signaali tuodaan suodattaneen kytkeytymällä fyysisesti sen helix-kelaan.

30 Resonaattorista täytyy näin ollen löytää sopiva impedanssitaso eli fyysinen kytken-täpaikka, jossa kytkentäkohdasta resonaattoriin päin näkyvä impedanssitaso vastaa siihen kytkettävän laitteen tai viereisen resonaattorin impedanssitasoa. Kytkentä-paikan impedanssitaso on suoraan verrannollinen kytkentäpaikan etäisyyteen resonaattorin oikosuljetusta päästä, jolloin muuttamalla kytkentäpaikkaa helix-kelassa 35 voidaan valita suurempi tai pienempi impedanssitaso. Tätä sovituksen tekemistä kutsutaan tapittamiseksi, koska kytkentäkohta muodostaa väliulosoton helix-reso-naattorista. Tapituskohta voidaan määrätä kokeellisesti tai laskea käyttäen apuna laskettua tai mitattua resonaattorin ominaisimpedanssia, joka puolestaan on 2 94914 verrannollinen resonaattorin sähköiseen pituuteen. Usein tapituspaikka helix-reso-naattorissa on sen ensimmäisellä kierroksella.

Tapitus on perinteisesti suoritettu juottamalla erillisen kelan tai johtimen toinen pää 5 helix-resonaattorin muodostavaan johtuneen tapituskohdassa. Suodattimien koon pienentyessä on tämän kaltainen tapitustapa toistotarkkuudeltaan riittämätön sarjatuotannossa. Riittämätön tapitustarkkuus johtaa suodattimien virityksessä tapitusten säätämistarpeeseen, mikä hidastaa viritystä ja lisää kustannuksia.

10 Parempi tapitustapa on esitetty suomalaisessa patentissa 80542. Periaate on esitetty oheisessa kuvassa 1. Helix-resonaattori 6 on sijoitettu eristelevyn 1 sormimaiseen ulkonemaan 3 siten, että ulkonema on resonaattorikelan sisällä ja tukee kelaa. Kelan 6 eristelevyn 1 puoleisessa päässä on ensimmäisen kierroksen alku taivutettu suoraksi osuudeksi 2, joka on koko pituudeltaan tiukasti eristelevyn pintaa vasten.

15 Suoraa osuutta nimitetään alalla resonaattorin jalaksi. Osuuden 2 pää 7 liittyy koteloon 5 oikosulkeutuen tätä kautta. Eristelevyllä on ulkoneman 3 juuressa mikrolius-kajohdin 8, joka liittyy muuhun resonaattoripiiriin tai on osa laajempaa eristelevyllä olevaa mikroliuskakuviota. Mikroliuska on kelan akselin suuntainen. Tapituspaikka on tällöin se kohta, jossa mikroliuska 8 risteää kelan suoran osuuden 2 kanssa.

20 Liuska ja suora osuus juotetaan toisiinsa tässä kohdassa. Siirtämällä mikroliuskan 8 paikkaa sivusuunnassa määräytyy tapituskohta ja siten haluttu impedanssitaso.

Tämän tavan haittana on se, että tapituskohdan impedanssitason muuttamiseksi täytyy olla lukuisa joukko eristelevyjä, jotka eroavat toisistaan mikroliuskan sivusuun- 25 täisen aseman suhteen. Se on kustannuksia kohottava tekijä. Toinen haitta on se, että tapituskohtaa on mahdoton hienosäätää, koska jalan on oltava eristelevyä vasten. Eristelevyä vasten oleva jalka ei ole käytännössä kovin hyvä ratkaisu, sillä häviöl-listä levyä vasten oleva jalka lisää resonaattorin häviöitä.

30 Tekniikan tasosta on hyvin tunnettu suodatin, jossa tapitus on suoritettu edellä kuvatun sormimaisen ulokkeen reunaan liittyvään liuskajohtoon. Tällaista suodatinta ku-vataan kuvissa 2, 3 ja 4, joissa on soveltuvin osin käytetty samoja viitenumerolta kuin kuvassa 1. Kuvassa 2 on esitetty nelipiirisen suodattimen kotelon sisällä oleva osa, joka käsittää neljä diskreettiä helix-resonaattoria- resonaattoreihin 6 ja 7 viitattu 35 erikseen - jotka kukin on sijoitettu piirilevyn 1 sormimaisten ulokkeiden 3 ympärille. Alalla puhutaan tällöin kamparakenteesta. Eristelevyn 1 alaosassa IA on lius-: kajohdoista 8 ja 8' muodostettu sähköinen piiri, johon yksi tai useampi resonaattori, kuten resonaattori 6, on kytketty tapituskohdassa 21 juottamalla. Tapituskohta on 3 94914 tässä kelan ensimmäisen kierroksen kohdalla, mutta yhtä hyvin se voi olla ylempänä. Tätä mahdollisuutta esittää kuvan 2 resonaattori 7, jossa tapituskohta 22 on kelan toisen kierroksen kohdalla. Tällöin liuskajohdin ulottuu sormimaisessa ulokkeessa vähän matkaa ylöspäin ja päättyy ulokkeen reunaan, jossa juottaminen tapah-5 tuu sillä kohtaa olevaan resonaattorin kierrokseen. Tapituskohta voi olla siten minkä tahansa resonaattorikierroksen kohdalla ja kohtia voi olla useitakin. Resonaattorin suora jalka 2 on erona kuvan 1 jalkaan taivutettu resonaattorin akselin suuntaiseksi kulkien etäisyydellä eristelevystä ja sen toinen pää kiinnittyy kokoonpanovaiheessa kotelon pohjalevyyn 31, kuva 3, ja maadoittuu sitä kautta, jos levy on metallia.

10 Kotelon pohjalevy voi muodostua myös radiolaitteen piirilevystä, jonka ainakin toinen pinta on suodattimen kohdalla kauttaaltaan metalloitu, jolloin jalan kärki on yhdistetty metalloituun pintaan.

Kuvassa 4 on esitetty tekniikan tason mukainen valmis suodatin, jossa suodattimen 15 kotelo 41 on osin aukileikattu niin, että resonaattori on selvästi näkyvissä. Tässä suodattimessa on piirien välissä väliseinät, joista näkyvissä on seinät 42 ja 43, joissa voi olla mahdollisesti kytkentäaukko (ei esitetty kuvassa), jonka kautta piiri voi kytkeytyä sähkömagneettisen kentän välityksellä viereiseen piiriin. Väliseinällä ei ole merkitystä keksinnön kannalta, kuten ei silläkään, miten resonaattoreita tukeva 20 eristelevy on kiinnitetty kotelon seinämiin. Kotelo 41 on useimmiten pursottamalla valmistettu alumiinikotelo, ja pohjalevy 44 voi olla metallilevy tai piirilevy, jonka toinen pinta on metalloitu. Näkyvissä olevien helix-resonaattoreiden 6 ja 7 tapitus-kohdat 21 ja 22 on kuvattu mustalla pisteellä, ja resonaattori liittyy tästä tapitus-kohdasta eristelevyn alaosaan IA ja sormiin 3 tehtyyn liuskajohtopiiriin (ei esitetty : 25 kuvassa). Jalkojen 2 ja 2' kärjet 12 ja 13 on juotettu pohjalevyyn 44, mikäli se tai sen pinta on metallia tai ne on sähköä johtavasti yhdistetty pohjalevyn vastakkaisella puolella olevaan metallifolioon, mikäli pohjalevy on piirilevyä.

Kuvissa 2 ja 3 esitetyllä rakenteella, joka on keksinnön lähtökohta, on eräitä haitto-30 ja. Jotta tapitus ja siten tapituskohdasta näkyvä impedanssi olisi tarkalleen oikea, on helix-kela asetettava täsmälleen oikeassa asennossa sormimaiselle ulokkeelle 3, jotta kelaa pitkin mitattu välimatka tapituskohdasta jalan maadoitettuun kärkeen on täsmälleen oikea. Pienikin kiertymä kelan akselin suhteen muuttaa tapituskohtaa ja siten impedanssia. Suodatinta valmistettaessa helix-kelan asento, kun se sijoitetaan 35 automaattisesti ulokkeelle, vaihtelee prosessin hajonnasta johtuen, jolloin tapitus-kohdan sähköinen ja fyysinen korkeus maapotentiaalista vaihtelee. Tämä aiheuttaa : valmistuksessa hajontaa suodattimien ominaisuuksissa. Hajonnan hallinta on hyvin 4 94914 vaikeaa etenkin kun toimitaan tuotantoprosessin tarkkuusrajoilla. Muuta ratkaisua kuin yrittää huolellisesti vaalia prosessin tarkkuutta ei ole tähän asti ollut.

Keksinnön tavoitteena on siten aikaansaada suodatin, jolla ei ole tunnettujen uodat-5 timien haittoja, vaan joka mahdollistaa tapitusimpedanssin pysymisen oleellisesti samana kelan kiertymän pienestä vaihtelusta huolimatta, jolloin tuotannossa esiintyvä tapitusimpedanssin hajonta voidaan pitää hyvin pienenä. Asetetut tavoitteet saavutetaan patenttivaatimuksen 1 mukaisella suodattimella.

10 Suodattimen eristeaineesta valmistettuun pohjalevyn sisäpintaan sijoitetaan mikro-liuskajohto, joka edullisesti, joskaan ei välttämättä, noudattaa ympyränkaarta. Liuskajohdon kaarevuussäde on sama kuin resonaattorin jalan käijen etäisyys resonaattorin akselista. Liuskajohdon leveys ja paksuus on vapaasti valittavissa, mutta sen pituus on edullisesti lyhyempi kuin puoliympyrän kaari ja se sijaitsee pohjale-15 vyllä resonaattoreita tukevaan eristelevyyn nähden sillä puolella, jolla resonaattorin jalka sijaitsee. Liuskajohdon toinen pää on yhdistetty sähköä johtavasti suodattimen kotelon seinämään tai eristelevyn vastakkaisen puolen yhtenäiseen metallifolioon, jolloin se maadoittuu tätä kautta.

20 Kun helix-kela asetetaan tukirakenteena toimivan eristelevyn sormimaiseen ulokkeeseen ja painetaan loppuasentoonsa, tulee kelan jalan kärki kosketuksiin liuska-johdon kanssa. Tällöin tapituskohdan fyysinen pituus maadoituskohtaan on reso-naattorikelan pituus tapituskohdasta jalan kärkeen lisättynä - mikä on olennaista -etäisyydellä kärjen ja liuskajohdon kosketuskohdasta liuskajohdon toisen pään maa-25 doituspisteeseen. Tämä fyysinen pituus on etukäteen laskettu halutuksi halutun tapitusimpedanssin mukaan. Kun resonaattorikela kiertyy pystyakselinsa suhteen, lyhenee tai pitenee välimatka tapituskohdasta jalan kärkeen riippuen kiertosuunnasta. Tällöin matka jalan kärjestä liuskajohdon maadoitettuun päähän lyhenee tai pitenee lähes vastaavan määrän. Maadoitus on järjestetty liuskajohdon siihen päähän, josta 30 jalankärkeen mitattu etäisyys kasvaa, kun matka tapituskohdasta jalan kärkeen lyhenee. Nämä etäisyyden muutokset kumoavat toisensa, joten tapitusimpedanssi pysyy samana riippumatta kelan kiertymästä.

Mikäli merkitään resonaattorin tapituskohdan ja jalan kärjen välistä impedanssia 35 merkinnällä Zres iow ja liuskajohdon osan impedanssia mitattuna jalankärjestä maadoituspisteeseen merkinnällä Ζ5^ρ, on tapituskohdasta näkyvä tapitusimpe-' danssi yksinkertaistettuna:

Ztap = Zres,low + Zstrip 5 94914

Keksinnön oivallus on siten rakenne, jolla muutos impedanssissa Zres jow, joka muutos aiheutuu tuotannossa tapahtuvissa vaihteluissa helix-kelan sijoituksessa eristelevyn sormeen, automaattisesti kompensoituu vastaavan suuruisella, mutta 5 vastakkaismerkkisellä muutoksella impedanssissa Zstnp·

Mikäli maadoitus tehdään oikosulkemalla liuskajohdon pää, josta jalankärkeen mitattu etäisyys kasvaa kun matka tapituskohdasta jalan kärkeen kasvaa, saadaan aikaan tapitusimpedanssin hajontaa korostava vaikutus, koska tällöin impedanssien 10 Zres iow ja Zstrip muutokset ovat samanmerkkiset.

Keksinnön erään suoritusmuodon mukaisesti voidaan liuskajohto tehdä sähköiseltä pituudeltaan säädettäväksi esim. jyrsimällä siitä osia. Tällöin voidaan sen sähköistä (ja fyysistä) pituutta pidentää jyrsimällä, jolloin tapitusimpedanssi kasvaa, vaikka 15 resonaattorin jalan kärjen kosketuskohta ei muuttuisikaan. Liuskajohdon osa voidaan myös korvata diskreetillä induktiivisella elimellä, kuten kelalla.

Liuskajohdon sijasta voidaan käyttää pohjalevyyn kiinnitettyä metallilankaa. Mikäli pohjalevy on metallilevy, asetetaan lanka pienen matkan päähän levyn pinnasta sen 20 suuntaisena. Langan toinen pää taivutetaan ja juotetaan suoraan levyyn, kun taas toinen pää kiinnitetään levyyn eristepalan kautta

Keksintöä selostetaan seuraavassa lähemmin oheisten kuvien avulla, joissa: kuva 1 esittää tunnettua resonaattorin tapitusta, 25 kuva 2 kuvaa tunnetun nelipiirisen suodattimen resonaattoreita, kuva 3 on sivukuva yhdestä kuvan 2 resonaattorista, kuva 4 kuvaa osittain aukileikattuna tunnettua suodatinta, kuva 5 esittää kuvan 4 suodatinta, jossa on keksinnön mukainen järjestely, kuva 6 esittää keksinnön periaatetta, 30 kuva 7 on eräs suoritusmuoto ja kuva 8 on toinen suoritusmuoto.

Kuvia 1-4 on jo selostettu edellä tekniikan tason kuvauksen yhteydessä. Kuvassa 5, jonka esittämä suodatin on rakenteeltaan pääosin kuvan 4 mukainen, on suodattimen 35 eristeaineesta tehtyyn pohjalevyn 44 sisäpintaan tehty tapitettavien resonaattoreiden jalkojen kohdalle liuskajohdot. Resonaattorin 6 kohdalla on pohjalevyssä liuska-johto 51 ja vastaavasti resonaattorin 7 kohdalla liuskajohto 52. Nämä liuskajohdot noudattavat edullisesti ympyränkaarta, tarkemmin sitä ympyränkaarta, jonka reso- 6 94914 naattorin jalan 2, 2' kärki 12,13 piirtää, kun resonaattori kiertyy pituusakselinsa ympäri resonaattorin ollessa asetettuna sormimaiseen ulokkeeseen 3. Liuskajohto on luonnollisesti samalla puolella eristelevyn IA kahteen puoliskoon jakamaa pohjale-vyä kuin resonaattorin jalkakin on.

5

Liuskajohdon 51 ja 52 toinen pää on oikosuljettu. Oikosuljettua päätä on kuvassa 5 merkitty viitteellä E. Mikäli pohjalevy on piirilevy, jonka ulkopinta on kokonaan metalloitu, oikosulku (maadoitus) voidaan tehdä yhdistämällä liuskajohdon pää E suoraan piirilevyn lävitse metallointiin. Maadoitus voidaan tehdä myös yhdistämällä 10 liuskajohdon pää pohjalevyn sisäpuolella kotelon metalliseen seinämään, joko sivu-seinämään tai piirien välillä mahdollisesti olevaan väliseinänkään. Liuskajohdon pään oikosulkemiseksi on monia ammattimiehelle ilmeisiä ratkaisuja, eivätkä ne sinänsä kuulu keksinnön piiriin, oleellista on vain se, että toinen pää oikosuljetaan tavalla tai toisella.

15

Tapitusimpedanssi Z^ap esim. resonaattorissa 6 on suunnitteluvaiheessa laskettu siten, että sitä vastaa tietty fyysinen välimatka tapituspisteestä jalan 2 kärkeen 12 ja edelleen matka jalan 2 kärjen 12 ja pohjalevyssä olevan liuskajohdon 51 kosketuskohdasta liuskajohdon oikosuljettuun päähän E. Sitä, mitä tapahtuu suodattimen ko-20 koonpanovaiheessa asetettaessa helix-kela eristelevyn ulkonemaan 3 esittää kuva 6. Kuvassa ylimmäinen jana esittää helix-kelan fyysistä pituutta. Tietyssä kohtaa on tapituskohta, esim piste 21 kuvassa 5. Koska tapitus suoritetaan piirilevyllä olevaan liuskajohtoon, tämä piste on helix- kelan kannalta katsoen kiinteä piste. Etäisyys tästä pisteestä pitkin resonaattoria sen jalan kärkeen on lj, ja tätä etäisyyttä vastaa 25 tietty impedanssi Zres |ow. Tämä etäisyys muuttuu sen mukaan, miten resonaatto-• * rikela kiertyy akselinsa ympäri asennuksen aikana. Etäisyys resonaattorin jalan kärjen 12 kosketuskohdasta liuskajohtoon pitkin liuskajohtoa sen oikosuljettuun päähän on I2 ja tätä etäisyyttä vastaa tietty liuskajohdon mitoista määräytyvä impedanssi Zstnp. Resonaattorikelan kannalta katsoen liuskajohto on kiinteä, joten reso-30 naattorikelan kiertyessä kosketuskohta liukuu liuskajohdolla ja vastaavasti mitta I2 muuttuu, joten impedanssi Ζ5^ρ muuttuu vastaavasti. Tapituskohdan impedanssi Ztap on verrannollinen kokonaispituuteen \\+ I2, jolloin riittävällä tarkkuudella pätee Ztap = ^res, low + ^strip- 35 Kun esim. resonaattorikelaa 6 asetetaan ulokkeelle 3, saattaa tapahtua niin, että se kiertyy asettelupositiosta siten, että jalka 2 kuvassa 5 kääntyy vasemmalle. Kuvan 6 mukaan tämä merkitsee sitä, että etäisyys lj pienenee. Mutta vastaavasti etäisyys I2 kasvaa. Etäisyyden muutokset kumoavat lähes täysin toisensa, joten kokonaisetäi- 7 94914 syyssumma 1ι+ I2 pysyy edelleen samana, mistä seuraa, että tapitusimpedanssi Z{ap ei muutu. Vastaavasti, jos jalka 2 kuvassa 5 kääntyy asennusvaiheessa oikealle, kasvaa 1] mutta I2 pienenee vastaavan määrän, joten kokonaisimpedanssi Z^ap pysyy ennallaan.

5 Käytännössä resonaattorin jalka ei saa olla kovin lähellä eristelevyä IA siinä olevien mikroliuskajohtojen vuoksi. Jos jalka on hyvin lähellä, voi reflow-juotoksen aikana pasta nousta jalan ja eristelevyn välissä ylös ja oikosulkea jalan eristelevyllä oleviin johdinkuvioihin. Käytännössä jalka voi sijaita kohtisuoraan eristelevyä IA olevassa 10 sektorissa, joka on 45 astetta. Tämä merkitsee sitä, että pohjalevyllä olevan liuska-johdon avoimen pään ei tarvitse ulottua tämän sektorin ulkopuolelle.

On myös mahdollista maadoittaa liuskajohdon toinen pää ja jättää edellisessä kuvauksessa ja kuvassa 6 kuvattu maadoitettu pää avoimeksi. Tämä merkitsee, kuten ku-15 vasta 6 on helposti pääteltävissä, että resonaattorikelan kiertäminen siten, että jalka, kuva 5, kääntyy vasemmalle, pienentää voimakkaasti tapitusimpedanssia. Vastaavasti kelan kiertyminen siten, että jalka 2 kääntyy oikealle, kasvattaisi erittäin nopeasti tapitusimpedanssia. maadoituksen tekeminen tähän päähän merkitsee siten hajontaa korostavaa vaikutusta eikä se siten ole käytännössä kovin edullinen vaihto-20 ehto.

Eräässä suoritusmuodossa pohjalevyllä oleva liuskajohto voidaan tehdä pituudeltaan säädettäväksi. Kuvan 7 mukaan, joka esittää liuskajohtoa päältä katsottuna, johtoon on tehty sakaroita, joiden toinen pää on maadoitettu. Maadoitettua päätä on kuvattu . 25 viitteellä E. Katkomalla maadoituksia resonaattorikelan jalasta päin voidaan liuska-johdon pituutta kasvattaa ja siten suurentaa tapitusimpedanssia, mikäli se olisi tarpeen jo valmiin tuotteen virittämisessä. Sakaroiden sijasta voidaan käyttää pitkin liuskajohdon pituutta sijoitettuja läpikuparoituja reikiä, jotka yhdistävät liuskajohdon levyn vastakkaisen puolen metallifolioon. Poraamalla reikiä auki voidaan säh-30 köinen yhteys reiän kohdalla katkaista ja siten lisätä liuskajohdon sähköistä pituutta.

Eri mahdollisuudet ovat ammattimiehen tuntemia.

Edellä kuvatuissa esimerkeissä on käytetty liuskajohtoa. Patenttivaatimusten suo-japiirissä pysyen voidaan käyttää myös muita toteutustapoja. Liuskajohdon sijasta 3 5 voidaan käyttää jäykkää metallilankaa, joka on eristelevyn pinnalla tiiviissä kosketuksessa levyyn. Lanka voi olla myös jonkin matkan päässä levyn pinnasta ja langan : päät on kiinnitetty levyyn ja toinen pää on lisäksi oikosuljettu. Tätä vaihtoehto on esitetty kuvassa 8. Mikäli suodattimen pohjalevy 84 on metallilevy, lanka 82 on 94914 8 käyttökelpoinen ratkaisu. Tällöin langan toinen pää voidaan kiinnittää suoraan joh-tavasti pohjalevyyn, maadoitetut päät merkitty merkillä E, ja toinen pää kiinnitetään siihen eristettynä. Tällöin resonaattorin jalka 2 ei ulotu pohjalevyyn 84 asti, vaan se koskettaa lankaa 82, johon se juotosprosessin jälkeen kiinnittyy sähköä johtavasti.

· · **·► MM | · 4 #| «

Claims (9)

9 94914

1. Suodatin, johon kuuluu - pohjalevy (44), - ainakin yksi resonaattori, joka muodostuu lieriökelaksi (6) kierretystä johtimesta ja 5 jossa on ensimmäiseen kierrokseen liittyvä lieriökelan (6) akselin suuntainen, pohja- levyä (44) kohti ulottuva suora osuus (2), - eristelevy (1), joka tukee lieriökelaa (6) sen sisäpuolelta ja jonka pinnalle on sijoitettu liuskajohdoista (8) muodostettu sähköinen piiri suodattuneen ja resonaattoriin kytkeytymiseksi, eristelevyn ollessa kohtisuoraan pohjalevyä (44) vasten, 10. ainakin yksi tapituskohta (21), jossa liuskajohtopiiri (8) ja lieriökela (6) ovat suo rassa kosketuksessa toisiinsa, tunnettu siitä, että pohjalevyn (44) sisäpinnalla on johdin (51), jonka toinen pää (E) on oikosuljettu ja toinen pää on avoin ja että sanotun lieriökelaan (6) liittyvän suoran osuuden (2) kärki (12) on kosketuksissa tähän johtimeen (51). 15

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että johtimen (51) se pää (E) on oikosuljettu, josta mitattu etäisyys lieriökelaan (6) liittyvän suoran osuuden (2) kärkeen (12) kasvaa, kun etäisyys tapituskohdasta (21) suoran osuuden kärkeen (12) pienenee, jolloin tapituskohdan impedanssiin verrannollinen sähköinen 20 etäisyys tapituskohdasta (21) johtimen toiseen päähän (E) pysyy likimain samana riippumatta lieriökelan eristelevyyn asettamisen aikana tapahtuvasta kiertymisestä oman akselinsa suhteen.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että pohjalevy on eriste- , 25 levy ja johdin (51) on eristelevyn pinnalla oleva mikroliuskajohdin. • ·«

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että eristelevyn ulkopinnalla on sähköäjohtava pinnoite ja mikroliuskajohtimen pää (E) on yhdistetty pinnoitteeseen. 30

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että mikroliuskajohdin on kaareva ja kaarevuussäde on sama kuin suoran osuuden (2) etäisyys lieriökelan (6) akselista.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että pohjalevy on me tallilevy (84) ja johdin on etäisyyden päässä levyn pinnasta oleva pinnan suuntainen johdinlanka (82), jonka toinen pää (E) on taivutettu ja yhdistetty sähköä johtavasti metallilevyyn (84). 94914

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että johdinlangan (82) metallilevyn pinnan suuntainen osa on kaareva ja kaarevuussäde on sama kuin suoran osuuden (2) etäisyys lieriökelan (6) akselista.

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että myös johdinlangan vastakkainen pää on taivutettuja yhdistetty eristettynä metallilevyyn (84).

9. Patenttivaatimuksen 3 mukainen suodatin, tunnettu siitä, että mikroliuskajohti-men oikosulkukohtaa (£) voidaan muuttaa.