FI91216B - Menetelmä sitoutumista indusoivan koostumuksen valmistamiseksi - Google Patents

Description

91216

Menetelmä sitoutumista indusoivan koostumuksen valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää koostumuksen val-5 mistamiseksi, joka koostumus on tarkoitettu käytettäväksi indusoimaan sitoutuminen elävän mineralisoituneen kudoksen osien välillä regeneroimalla mineralisoitunut kudos ainakin toisella osista, mutta mahdollisesti myös toisella osalla. Koostumus on käyttökelpoinen esimerkiksi periodon-10 tiitin hoidossa.

Keksintö liittyy uuteen biologiaan perustuvaan tek niikkaan, joka on käyttökelpoinen mineralisoituneen kudoksen, esimerkiksi luun, osien välisen sitoutumisen indusoituvissa. Vaikka keksintö on yleisesti sovellettavissa 15 tällaisen sitoutumisen aikaansaantiin, sitä valaistaan tässä selityksessä pääasiassa hampaiden löystymisen, niin kutsutun periodontiitin, hoidon yhteydessä. Tulisi kuitenkin huomata, ettei tätä keksinnön pääasiallista kuvausta tule tulkita rajoittavalla tavalla. Ennen keksinnön 20 mukaisen tekniikan tarkempaa kuvaamista on sopivaa kek sinnön ymmärtämisen helpottamiseksi esittää lyhyesti taustaa hammas- ja niihin liittyvien häiriöiden yhteydessä vallitseville biologisille olosuhteille. Hampaiston tilan ollessa normaali hampaat ovat kiinnittyneinä leukaluussa 25 oleviin erityisiin onteloihin, niin kutsuttuihin hammas-kuoppiin. Hampaan juurten ja leukaluun välissä sijaitsee niin kutsuttu hampaan juurikalvo. Hampaan juuret koostuvat pääasiassa hammasluuksi kutsutusta materiaalista. Tämän hammasluun ulkopintaa peittää ohut hammassementtikerros, 30 jonka paksuus on noin 0,01 - 1 mm. Tässä hammassementissä on mm. kollageenikuituja, jotka ulottuvat hammassementistä juurikalvon läpi ja kiinnittyvät leukaluuhun. Niinpä ham-massementti on äärimmäisen tärkeä hampaan kiinnittymiselle leukaluuhun. Juurikalvon paksuus on noin 0,2 mm, ja se 35 koostuu edellä mainituista kollageenikuiduista sekä veri- 2 suonista ja hermoista, jotka ovat mainittujen kuitujen ja näihin kudoksiin kuuluvien solujen välissä.

Leukaluu ei ulotu hampaan kruunuun asti, ja siinä juuren osassa, joka ei ole leukaluun peittämä, hammasse-5 mentistä tulevat kuidut ulottuvat ympäröivään ikeneen. Nämä kuidut auttavat hampaan kiinnittymisessä ja lisäksi stabiloivat ientä. Ikeniä samoin kuin koko suuonteloa peittää ohut epiteelikerros. Tämä epiteeli muodostaa tiiviin kauluksen eli hoikin hampaan ympärille. Hampaiden 10 viereen muodostuu kapea vako hampaiden ja epiteelin väliin.

Hampaita leukaluuhun kiinnittävän kudoksen tulehdussairaudet ovat sangen yleisiä ja kohtaavat vaihtelevas-sa määrin pääosa koko maailman väestöstä. Tähän asti käy-15 tettyjen hoitomenetelmien päätavoitteena on menossa olevan sairausprosessin hidastaminen ja hampaiden löystymisen estäminen, mikäli se on mahdollista. Tällä hetkellä ei ole olemassa kliinisesti käyttökelpoista menetelmää, joka saisi aikaan paranemisen sillä tavalla, että mahdollistettai-20 siin hampaiden kiinnittyminen takaisin leukaluukun.

Eräs osaongelma tällä tulehdussairauksien alueella ovat tapaukset, joissa potilailla on synnynnäisiä puutteita hampaiden kiinnittymisessä. Tällaisilla potilailla kehittyy varhain periodontiittioireita, niin kutsuttu nuo-25 ruusiän periodontiitti. Sitä hoidettaessa usein poistetaan hammas ja korvataan se melkoisin kustannuksin jollakin siltarakenteella.

Hampaiden pinnalla olevat bakteerit aiheuttavat kroonisen tulehduksen hampaita ympäröivässä ienkudoksessa. 30 Tulehtuneet solut erittävät hajottavia entsyymejä, joiden tarkoituksena tappaa bakteerit mutta jotka tässä tapauksessa vahingoittavat myös kollageenikuituja, jotka kiinnittävät hampaan ikeneen ja leukaluuhun. Hampaan juuren tai hammassementin pinnalla olevat solut joutuvat siten 35 tuhoutumisen kohteiksi, ja suun limakalvosta peräisin ole- 91216 3 va epiteeli kasvaa alaspäin haromasta pitkin ja muodostaa niin kutsutun ientaskun. Tässä taskussa uudet bakteerit löytävät suojatun alueen, jolla ne voivat kasvaa. Mainitulle alueelle kerääntyy uusia tulehdussoluja, ja juuri-5 kalvon kudosten hajoaminen etenee. Hammassementtisolut kuolevat, ja hammaskuopan alueella oleva luu tuhoutuu.

Tämä prosessi on yleensä hyvin hidas, mutta saattaa ajoittain edetä hyvin nopeasti. Jonkin ajan kuluttua hyökkäyksen kohteena olevat hampaat saattavat irrota kokonaan leu-10 kaluusta.

Nykyinen hoito suuntautuu pääasiassa bakteeriker-rostumien poistoon hampaiden pinnoilta. Kun bakteerit poistetaan, ien- ja juurikalvotulehdus häviää ja hajoamisprosessi pysähtyy. Mainitun hoidon päämääränä on myös es-15 tää uusien bakteerikerrostumien muodostuminen hampaiden pinnoille. Siten sen tuloksena on hampaiden ja leukaluun välisen liitoksen tuhoutumisen pysähtyminen, mutta hoitoprosessissa ei synny uutta juurikalvoa eikä uutta hammas-sementtiä.

20 Tämän keksinnön pohjana olevan tutkimustyön yhtey dessä on nyt jonkin verran yllättävästi havaittu, että hammassementin muodostumisen käynnistää ohut kerros hammaskiilteen esiastetta, jota juuren kehittyessä muodostuu kaikkialle juuren pinnalle. Tämä kiillekerros näyttää vai-25 kuttavan alueella olevaan kollageenikuitusoluihin, niin että ne kehittyvät soluiksi, jotka muodostavat hammasse-menttiä. Tämä ohut kiillekerros näyttää häviävän suurelta osin hammassementin kehittymisen jatkuessa, mutta tietyillä alueilla voidaan havaita jäljellä olevia jäännöksiä.

30 Tehtyjen tutkimusten yhteydessä on havaittu, että jos hammasluu saatetaan alttiiksi juurikalvon soluille, esimerkiksi hiomalla juuren pintaan ontelo, paraneminen tapahtuu luun kaltaisen kudoksen muodossa, josta puuttuvat mm. kuidut, jotka kiinnittävät terveen hampaan ympäröivään 35 kudokseen. Jos keinotekoisesti muodostetun ontelon pinta 4 kuitenkin peitetään hammaskiilteen esiasteella, jota jatkossa kutsutaan kiillematriksiksi, havaitaan, että muodostuu normaalia hammassmenttikudosta. Esikokeissa käytettiin endogeenista kiillematriksia, mutta myöhemmin havaittiin, 5 että samat suotuisat tulokset saavutetaan käyttämällä täysin eri eläinlajista saatua kiillematriksia. Niinpä apinoilla tehdyissä kokeissa on havaittu, että hammassementin muodotuminen voidaan indusoida peittämällä juuren pintaan hiottu ontelo esimerkiksi siasta peräisin olevalla kiille- 10 matriksilla.

Keksintö koskee menetelmää koostumuksen valmistamiseksi, joka on tarkoitettu käytettäväksi indusoimaan sitoutuminen elävän mineralisoituneen kudoksen osien välillä regeneroimalla mineralisoitunut kudos ainakin toisella 15 osista. Menetelmälle on tunnusomaista, että eristetään hampaanaiheita nisäkkään leuoista, puhdistetaan mainitut aiheet kiille-elimestä, otetaan talteen kiillematriksi mainituista puhdistetuista aiheista ja sekoitetaan se mahdollisesti tähän tarkoitukseen hyväksyttävän kantajan, 20 laimennusaineen tai liiman kanssa.

Kuten edellä mainittiin, keksinnön mukaisesti valmistettu koostumus on erityisen käyttökelpoinen hammashoidon yhteydessä, esimerkiksi periodontiitin, ts. hampaiden löystymisen, hoidossa, hampaiden siirroissa tai tapatur-25 maisesti irronneiden hampaiden takaisinistutuksessa. Koostumusta voidaan kuitenkin käyttää myös helpottamaan keinotekoisten istutteiden, esimerkiksi hammasistutteiden ja luustoa korvaavien istutteiden, kuten keinotekoisten lonkkanivelten, paranemista. Lisäksi koostumusta voidaan käyt-30 tää indusoimaan mineralisoituneen kudoksen muodostumista tällaisille luustoa korvaaville istutteille, kun halutaan saada aikaan uusi jänneliitos. Kiillematriksin sopiva lähde on jokin nisäkäs, jonka hampaat ovat kehittymisvaiheessa. Eräs sopiva kiillematriksilähde ovat teurastetut eläi-35 met, esimerkiksi porsaat tai vasikat, jotka usein teuras- li 91216 5 tetaan hampaiden ollessa vielä kehittymässä, porsaiden ollessa kyseessä usein noin puolen vuoden iässä. Edullisia nisäkkäitä ovat siten nauta- ja sikalajit (ts. nautakarja tai siat), mutta ajateltavissa ovat myös muut lajit, esi-5 merkiksi lampaat ja jyrsijät, joiden hampaat kasvavat jatkuvasti. Eräänä tämän aineen vaihtoehtoisena lähteenä voidaan käyttää myös viljeltyjä soluja tai bakteereja (yhdis-telmä-DNA-menetelmä).

Koostumus voi muodostua pelkästään mainitunlaisesta 10 kiillematriksista, mielellään veteen sekoitettuna, mutta koostumus voi sisältää myös kiillematriksia yhdistettynä tähän tarkoitukseen hyväksyttävään kantajaan, laimennusai-neeseen tai liimaan. Hammaslääketieteellisen käytön yhteydessä kantaja tai laimennusaine on mielellään hammaslääke-15 tieteellisesti hyväksyttävä. Koostumus voi mahdollisesti sisältää stabilointiaineita tai säilytteitä varastoinnin-kestävyyden parantamiseksi. Pelkkää kiillematriksia veteen yhdistettynä voidaan kuitenkin säilyttää kylmässä tietty aika ennen varsinaista käyttöä.

20 Käytettäessä keksinnön mukaisesti valmistettua koostumusta periodontiitin hoitamiseksi saadaan aikaan hampaiden uudelleenkiinnittyminen indusoimalla hammas-sementin ja leukaluun muodostuminen ja fysiologisen kolla-geenikuidun kiinnittyminen niiden väliin. Menetelmässä 25 epiteeli, mikäli sitä on läsnä, poistetaan hampaan juuresta ja juuri varustetaan sitten kerroksella hammaskiilteen esiastetta, niin kutsuttua kiillematriksia.

Edullisessa sovellutuksessa periodontiitin hoitamiseksi vaurion kohteena olevan hampaan alue avataan, niin 30 että juuren pinta paljastuu, ja poistetaan samalla mahdollisesti muodostunut epiteeli ja päällystetään sitten juuren puhdas pinta kerroksella kiillematriksia tai koostumusta, joka sisältää tällaista kiillematriksia aktiivisena aineosana, minkä jälkeen kollageenikudos asetetaan takai-35 sin paikalleen ja mahdollisesti ommellaan, niin että paraneminen pääsee tapahtumaan.

6

Kuten edellä mainittiin, koostumusta voidaan käyttää periodontiitin hoidon lisäksi hampaiden uudelleenistu-tuksessa tai siirrossa. On suhteellisen yleistä, että var-haisteini-ikäisille sattuu tapaturmia, jotka johtavat yh-5 den tai muutaman hampaan irtoamiseen. Tätä tapahtuu pääasiassa etuhampaille. Asettamalla irronnut hammas nopeasti takaisin voidaan saada aikaan hyvä parantuminen ja normaali kiinnittyminen leukaluuhun. Monissa tapauksissa tällaista irronneiden hampaiden takaisinasettamista ei päästä 10 tekemään kohtuullisessa ajassa, vaan hampaita joudutaan pitämään jonkin aikaa sopimattomassa väliaineessa suun ulkopuolella, esimerkiksi ilmassa. Juuren pinnalla olevan juurikalvon solut ovat tällöin tuhoutuneet, ja kun hammas laitetaan takaisin paikalleen suuhun, se ei kiinnity fysi-15 ologisesti, vaan putoaa tietyn ajan kuluttua. Tähän mennessä ei ole kehitetty menetelmää, jolla voidaan saada aikaan uudelleenkiinnittyminen.

Käytettäessä keksinnön mukaisesti valmistettua koostumusta voidaan irronneen hampaan kuollut juurikalvo 20 poistaa sopivalla tavalla mekaanisin tai kemiallisin keinoin, ja mainittua proteiinifraktiota sisältävää tai siitä muodostuvaa koostumusta levitetään sitten juuren paljaalle pinnalle. Hammas asetetaan sitten takaisin kuoppaansa ja kiinnitetään kevyesti muutaman viikon ajaksi. Juuren pin-25 nalla olevan uuden kiillematriksin ansiosta muodostuu uusi hammassementtikerros ja hammas kiinnittyy siten uudelleen.

Mitä tulee hampaiden transplantaatioon, ts. hampaiden siirtämiseen yksilöltä toiselle, on havaittu, että siirretyn hampaan kudokset joutuvat vastaanottajan immuu-30 nipuolustuksen kohteiksi ja hajoavat hyvin lyhyessä ajassa. Siirtoja on yritetty tehdä immunologisesti yhteensopivien yksilöiden kesken. Näidenkään yritysten tulokset eivät ole olleet rohkaisevia. Ei myöskään ole pidetty järkevänä turvautua pitkäaikaiseen hoitoon hylkimisreaktiota 35 vaimentavilla farmakologisilla valmisteilla yhden tai muu- 91216 7 tämän siirretyn hampaan säilyttämiseksi. Niinpä tällä hetkellä ei ole olemassa kliinisesti käyttökelpoista menetelmää hampaiden siirtämiseksi, joka johtaisi lupaavaan pit-käaikaisennusteeseen.

5 Keksinnön mukaisesti valmistetulla koostumuksella voidaan kuitenkin ratkaista kyseinen ongelma poistamalla siirrettävä hammas luovuttajalta, poistamalla hammasydin, puhdistamalla ydinkanava ja laittamalla juuritäytettä ydinkanavaan. Juurikalvo poistetaan mekaanisesti tai ke-10 miallisesti ja hampaan juuri peitetään kiillematriksia sisältävällä koostumuksella. Sitten hammas asetetaan uudelle paikalleen vastaanottajan suuhun. Hammas pidetään paikalleen kiinnitettynä jonkin aikaa, ja kiillematriksin ansiosta indusoituu endogeenisen mineralisoituneen kudok-15 sen uudelleenmuodostuminen, joka kudos peittää siirretyn hampaan ja saa aikaan sen kiinnittymisen.

Erään edullisen lisäpuolen mukaisesti kiillematriksia sisältävää koostumusta voidaan täydentää kudosliimal-la, joka perustuu fibrinogeeniin, tekijä XIII:aan (joka on 20 plasmaperäinen hyytymistekijä) ja trombiiniin. Tällainen täydennetty koostumus voi muodostua kiillematriksia, fib-rinogeenia ja tekijä XIII:aa sisältävästä esiseoksesta, johon lisätään trombiinia juuri ennen koostumuksen levittämistä leikkauskohtaan. Esiseos voi mahdollisesti sisäl-25 tää aprotiniinia hajoamisen hidastamiseksi. Eräs käyttökelpoinen tuote tällaisessa täydennetyssä koostumuksessa käytettäväksi on Tisseel, kaksikomponenttinen fibriinitii-vistysaine, jota valmistaa ja myy IMMUNO AG, Wien, Itävalta.

30 Käytettäessä tällaista kudosliimaa proteiinifrak tiosta, fibrinogeenista, tekijä XIII:sta ja mahdollisesti aprotiniinista koostuva esiseos sekoitetaan trombiiniliu-oksen kanssa ja tuloksena oleva koostumus levitetään sitten nopeasti leikkauskohtaan. Periodontiitin hoidossa tämä 35 menetelmä helpottaa leikkausta suuresti. Niinpä koostumuk- 8 sen tarttuminen juureen paranee, verenvuoto pysähtyy ja lima-luukalvoliuskan sijoittaminen yksinkertaistuu suuresti ja vältetään ompeleiden käyttö.

Keksintöä valaistaan seuraavassa edelleen erityis-5 esimerkein. Esimerkit liittyvät rotilla, apinoilla ja ihmisillä tehtyihin hammaslääketieteellisiin kokeisiin. Esimerkkeihin liittyy liitteenä oleva piirustus, jossa kuvio 1 esittää yksityiskohtaa apinan hampaan juuren ja sen vieruskudoksen poikkileikkauksesta; 10 kuvio 2 esittää tämän keksinnön mukaisesti valmis tetulla koostumuksella käsitellyn apinan hampaan juuren poikkileikkausta; kuvio 3 esittää yksityiskohtaa käsittelemättömästä takaisinistutetusta apinaan hampaasta: 15 kuvio 4 esittää vastaavaa yksityiskohtaa keksinnön mukaisesti valmistetulla koostumuksella käsitellystä hampaasta; kuvio 5 esittää ennen leikkausta suun sisäpuolelta otettua röntgenkuvaa ja 20 kuvio 6 esittää leikkauksen jälkeen otettua vastaa vaa röntgenkuvaa.

Kuvion 1 esittämä yksityiskohtainen suurennos valaisee leukaluuhun normaalisti ja luonnollisesti kiinnittyneen apinan hampaan ja vieruskudosten poikkileikkausta.

25 Leukaluun 1, johon hampaat kiinnittyvät, ja hampaan juuren 7, hammasluun, välissä on hampaan juuren 7 vieressä niin kutsuttua hammassementtiä 3 ja juurikalvo 5, jotka kiinnittävät hampaan leukaluuhun 1.

Esimerkit 30 Seuraavissa esimerkeissä käytetään käsittelykoostu- muksena hammaskiilteen erästä esiastetta, ts. kiille-esiastetta eli kiillematriksia, joka on saatu teurassioista, jotka on teurastettu noin 6 kk:n ikäisinä ja joiden hampaat ovat siten kehitysvaiheessa. Puhdistetuista sian leu- 35 öistä eristetään hampaanaiheet. Nämä aiheet koostuvat i 91216 9 kiillematriksia tuottavista soluista (kiille-elin), kiil-lematriksista, hammasluusta, hammasluun emosoluista ja hammasnystyistä. Hampaanaiheet, joista on poistettu kiille-elin, kaavitaan halutun kiillematriksin eristämiseksi 5 ja talteenottamiseksi, jolloin saadaan puolikiinteää valkeaa massaa, joka homogenoidaan veden kanssa konsistens-siltaan kermavaahtoa muistuttavaksi tuotteeksi. Käytettävä homogenaattori on niin kutsuttu polytron-laite, jota valmistaa Kinematica GmbH, Luzern, Sveitsi. Saatua koostumus-10 ta käytetään sitten seuraavissa esimerkeissä.

Esimerkki 1

Apinalta poistetaan hammas ja pidetään sitä sitten ilmassa 1 tunti, minkä jälkeen juurikalvo poistetaan. Hampaan juurelle levitetään ohut kerros edellä kuvatulla ta-15 valla valmistettua sian kiillematriksia ja asetetaan hammas sitten takaisin paikalleen leukaluuhun.

Kuvasta 2 näkyy, miten muutaman viikon kuluttua on muodostunut uutta juurikalvoa 5 leukaluun 1 ja hampaan juuren 7 väliin ja myös uutta hammassementtikerrosta 3 20 juurikalvon 5 ja hampaan juuren 7 väliin. Tämän keksinnön mukaisen koostumuksen käytön ansiosta apinan hampaan uu-delleenistutus on siten toteutettu menestyksellisesti ja hammas on kiinnittynyt täydellisesti takaisin leukaluuhun.

Esimerkki 2 25 Tässä esimerkissä verrataan apinan hampaaseen hio tun ontelon paranemista käsittelemättömänä ja käsiteltynä käyttämällä tämän keksinnön mukaisia menetelmiä. Kuviossa 3 esitetään yksityiskohtainen suurennos apinan leukaluun 1 ja hampaan juuren 7 välisestä alueesta. Tämä hammas on 30 ensin poistettu, sitten on hiottu ontelo juuren pintaan ja hammas on sitten laitettu takaisin paikalleen leukaluuhun parantuakseen. Kuvion 3 mukainen suurennos esittää paranemista 8 viikon kuluttua, ja kuten nähdään, on muodostunut vain pieniä alueita luumaista mineralisoitunutta kudosta 35 (katso käyrät nuolet).

10

Kuvio 4 esittää samalla tavalla toteutettua koetta, jossa muodostettu ontelo on kuitenkin täytetty edellä kuvatulla tavalla valmistetulla koostumuksella ennen hampaan asettamista takaisin. Myös tämä kuvio esittää paranemista 5 8 viikon kuluttua, ja kuvan perusteella on selvää, miten hyvin juurikalvo 5 on parantunut. Kuvio osoittaa myös, miten onteloon on muodostunut uutta hammassmenttiä 3 (katso avonuolet).

Esimerkki 3 10 Tämän esimerkin tarkoituksena on osoittaa "kiin nittymistä edistävän koostumuksen" vaikutus kokeellisten kiinnityskudoksen reunaosan vammojen paranemiseen. Apinan hampaiden kiinnityskudoksen reunan kokeelliset vammat aikaansaatiin poistamalla hammassementti, juurikalvo ja ham-15 maskuopan reunan luu noin 5 mm:n etäisyydeltä kaulaosasta juurenpäähän päin hammaslääkärin piikillä. Sitten levitettiin koostumusta kokeellisesti tuotetuille vammoille ja vamman annettiin parantua. Tehtiin myös vertailuvammoja, joiden annettiin kuitenkin parantua käyttämättä koostumus-20 ta. Tulokset arvioitiin histologisesti parantumisjakson j älkeen.

Tulokset osoittavat, että samoin kuin edellisissä esimerkeissä kuvattujen tulosten ollessa kyseessä paraneminen saatiin aikaan vain silloin, kun oli käytetty koos-25 tumusta. Paraneminen käsitti uudesta hammassementistä, juurikalvosta ja hammaskuopan luusta koostuvan kiinnitys-kerroksen muodostumisen. Näin ei tapahtunut vertailuham-paille, joissa vaurio oli säilynyt ja peittynyt vain suun epiteelillä. Nämä tulokset osoittavat koostumuksen käyttö-30 kelpoisuuden periodontiitin hoidossa.

Esimerkki 4 Tämä esimerkki osoittaa "kiinnittymistä edistävän koostumuksen" vaikutuksen reuna-alueen periodontiitin paranemiseen koe-eläimen periodontiitin hoitamisen jälkeen. 35 Kokeeseen valittiin apinoita, joilla oli luonnostaan e- 91216 11 siintyvä priodontiitti. Niille tehtiin tavanomainen ympä-ryskudosleikkaus, jonka jälkeen kokeeseen käytetty toinen puoli käsiteltiin kullakin eläimellä levittämällä koostumusta paljastetulle juuren pinnalle. Toinen puoli toimi 5 vertailunäytteenä. Tulokset arvioitiin histomorfometrises-ti parantumisjakon jälkeen.

Tulokset osoittivat, että koostumuksen käytön jälkeen oli muodostunut uusi reunaosan kiinnitys, joka koostui hammaskiilteen ja hammassementin rajapintaa vastaavalle) le tasolle ulottuvasta uudesta kiinnittävästä hammassemen-tistä, juurikalvosta ja hammaskuopan luusta. Tässä yhteydessä tämä merkitsee hampaan uudelleenkiinnittymistä muutaman millimetrin matkalta. Vertailuhampaissa havaittiin vain merkityksetöntä ja epäyhtenäistä uudelleenkiinnitty-15 mistä eikä ollenkaan uutta hammassementtiä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että koostumuksella on käyttöä myös periodontiitin hoidossa myös ihmisellä.

Esimerkki 5 Tämän esimerkin tarkoituksena on osoittaa "kiinnit-20 tyrnistä edistävän koostumuksen" vaikutus reuna-alueen pe-riodontiittiin ihmisellä. Kun oli saatu hyväksyntä Ruotsin lääkintöhallitukselta (the Swedish Medical Board) ja alueelliselta etiikkakomitealta (The Regional Ethics Committee), koostumusta käytettiin reuna-alueen periodontiittia 25 sairastavien potilaiden tavanomaisen kirurgisen hoidon lisänä. Potilaille tehtiin leikkaus, jossa poistettiin hammaskivi ja jyväiskudos. Koostumusta siveltiin paljaille juuren pinnoille ja peitettiin lima-luukalvoliuskalla. Paranemistulokset arvioitiin ajoittaisin kliinisin tarkas-30 tuksin, rekisteröimällä taskun syvyys ja gingivaalinen indeksi samoin kuin tutkimalla suusta otettuja röntgenkuvia. Koostumuksen käytön jälkeen saatuja tuloksia verrattiin aiempiin tavanomaista ympäryskudosikirurgiaa koskeviin kvantitatiivisiin tutkimuksiin.

12

Tulokset osoittivat, että koostumus oli saanut aikaan hammaskuopan luun reunan korkeuden merkittävän kasvun (kuviot 5 ja 6). Nämä kuviot esittävät röntgenkuvia, jotka on otettu ennen (kuvio 5) ympäryskudosleikkausta, jossa 5 käytettiin "kiinnittymistä edistävää koostumusta", ja 6 kk sen jälkeen (kuvio 6). Ennen leikkausta otettu röntgenkuva (kuvio 5) osoittaa, että hammaskuopan luun (1) pinta (nuo li) on lähes hampaan kärjen kohdalla. Kuuden kuukauden kuluttua koostumuksen levittämisestä (kuvio 6) on muodostuit) nut merkittävä määrä uutta hammaskuopan luuta (1); taso osoitetaan juuren keskikohdalla olevalla nuolella, ja se on kohonnut muutamia millimetrejä. Tällaista paranemistu-losta ei ole milloinkaan havaittu tavanomaisen ympärysku-dosleikkauksen jälkeen. Paraneminen näytti yleisesti ot-15 taen etenevän nopeammin sekä kliinisen ulkonäön että reu-nataskun madaltumisen suhteen kuin aiemmissa tavanomaista ympäryskudoskirurgiaa koskevissa tutkimuksissa. Nämä tulokset osoittavat, että koostumuksella on myös kyky edistää ympäryskudoksen uudelleenkiinnittymistä ihmisellä, 20 jollaista tulosta ei ole tavattu tavanomaisten hoitojen yhteydessä.

Esimerkki 6 Tämä esimerkki valaisee parannettua menetelmää "kiinnittymistä edistävän koostumuksen" käyttämiseksi käy-25 tännön kliinisessä työssä. Potilaita, joilla oli reuna-alueen periodontiitti, hoidettiin esimerkissä 5 kuvatulla tavalla; ainoana erona oli, että koostumukseen sekoitettiin fibriinipohjäistä kudosliimaa. Kudosliima koostuu fibrinogeenista, plasmafibronektiinistä, tekijä XIII:sta 30 (plasmaperäinen hyytymistekijä), plasminogeenista, aproti-niinista, trombiinista ja kalsiumkloridista, ja sitä valmistaa IMMUNO AG, Wien, Itävalta. Kudosliima, jota markkinoidaan nimellä Tisseel tai Tissucol, polymeroituu, kun sen eri komponentit on sekoitettu yhteen, jolloin muodos-35 tuu kiinnittävä koagulaatti. Niinpä Tisselin (Tissucolin) 91216 13 lisääminen "kiinnittymistä edistävään koostumukseen" edistää tarttumista juuren pintoihin ympäryskudosleikkauksen aikana. Lisäksi verenvuoto pysähtyy, mikä helpottaa näkyvyyttä ja lima-luukalvoliuskan paikalleenasettamista.

5 Liuska voidaan myös asettaa paremmin hampaan kaulan myö-täisesti juuren pinnoille ja ompeleet voidaan jättää pois. Juuren pintojen peittäminen on olennaista paranemistulos-ten kannalta, sillä se määrää lopulta uudelleenkiinnitty-misasteen.

10 Esimerkki 7 Tämän esimerkin tarkoituksena on kuvata "kiinnittymistä edistävän koostumuksen" kykyä indusoida mineralisoitunutta kudosta. Koostumusta laitettiin gelatiinikapselei-hin, jotka asetettiin leikkauksen avulla rottien mahali-15 hakseen. Vertailuun käytettiin rottia, joille oli tehty näennäisleikkaus. Parantumisjakson jälkeen rotat lopetettiin ja leikkausalueet tutkittiin käyttämällä röntgenkuvia, histologisesti ja 45Ca:n sisällytyksen kautta.

Tulokset osoittivat, että koostumuksen käytön jäl-20 keen oli muodostunut hammassementtiä muistuttavaa mineralisoitunutta kudosta. Uuden kudoksen muodostumisesta ei havaittu merkkejä eläimillä, joille oli tehty näennäis-leikkaus .

Edellä esitetyt kokeet osoittavat kiistattomasti 25 tämän keksinnön sovellettavuuden käytäntöön ja sen edut.

Kun otetaan huomioon, että apinoilla tehdyissä kokeissa on käytetty siasta saatua kiillematriksia, kokeet osoittavat lisäksi, ettei ole välttämätöntä käyttää endogeenista kiillematriksia. Tästä viimeksi mainitusta havainnosta on 30 tietenkin olennaista etua, sillä se merkitsee, että voidaan taata raaka-aineen helppo saatavuus.

Claims (3)

1. Menetelmä koostumuksen valmistamiseksi, joka on tarkoitettu käytettäväksi indusoimaan sitoutuminen elävän 5 mineralisoituneen kudoksen osien välillä regeneroimalla mineralisoitunut kudos ainakin toisella osista, tunnettu siitä, että eristetään hampaanaiheita nisäkkään leuoista, puhdistetaan mainitut aiheet kiille-elimestä, otetaan talteen kiillematriksi mainituista puhdistetuista 10 aiheista ja sekoitetaan se mahdollisesti tähän tarkoitukseen hyväksyttävän kantajan, laimennusaineen tai liiman kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että eristäminen tehdään nauta- 15 tai sikalähteestä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kantaja, laimennusaine tai liima on hammaslääketieteellisesti tai biologisesti hyväksyttävä . 91216