FI87968C - Sjaelvreglerande tomgaongsskyddat elektroniskt ballastsystem - Google Patents

Description

87968

Itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitus- j ärj estelmä.

Självreglerande tomgängsskyddat elektroniskt ballastsystem.

Keksinnön kohteena on loistelamppujen tai kaasupurkausputkien elektroninen virranrajoitusjärjestelmä, etenkin automaattisella vahvistuksensäädöllä varustettu loistelamppujen virranrajoitus-järjestelmä. Erityisesti keksinnön kohteena on itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä, jossa on tehonlähde ainakin yhden kaasupurkausputken syöttämiseksi säädetyllä virralla ja rajoitetulla jännitteellä mainitun kaasupurkausputken tulo- ja lähtötehon pitämiseksi ennalta määrätyissä arvoissa, jolloin järjestelmä edelleen käsittää mainittuun tehonlähteeseen liitetyn suodatinpiirin; mainittuun suodatinpiiriin kytketyn induktiopiirin, joka käsittää invert-terimuuntajan, jossa on väliotolla varustettu ensiökäämi, niin että muodostuu säästömuuntajakytkentä mainitun säädetyn virran suuruuden määräämiseksi, jolloin invertterimuuntajassa on lii-paisuohj auskäämi ohjaus virran muodostamiseksi; ja kytkinpiirin, joka on takaisinkytketty induktiopiiriin mainitun säädetyn virran tuottamiseksi, jolloin kytkinpiiri käsittää transistorin, jossa on kantaelementti, kollektorielementti ja emitteri-elementti kytkettynä mainittuun tehonlähteeseen, jolloin kytkin-piiri edelleen käsittää säätöpiirin kaasupurkausputken lähtö-tehon pitämiseksi ennalta määrätyssä ja olennaisesti vakiona pysyvässä arvossa, jolloin säätöpiiri sisältää toroidimuuntajan, jossa on ensimmäinen käämi kytkettynä sarjaan liipaisu-ohjaus käämi n ja mainitun transistorin kantaelementin kanssa mainitun ohjausvirran muuttamiseksi, ja toinen käämi, jossa ensimmäinen pää on kytketty invertterimuuntajan väliotolla varustettuun ensiökäämiin takaisinkytkennän aikaansaamiseksi . . toroidimuuntajan ensimmäiseen käämiin.

Tämä keksintö rajoittaa elektronisen virranrajoitusjärjestelmän lähtöjännitettä ja vähentää sitä olennaisesti silloin, kun loistelamppu tai kaasupurkausputki sähköisesti erottuu kokonais- 2 87968 piiristä. Lähemmin keksintö kohdistuu tyhjäkäyntisuojaus-muuntajaan, joka on kytkettynä sarjaan induktiopiirin kanssa ennalta määrätyn rajan ylittävien jännitteiden syntymisen estämiseksi, kun loistelamppu tai kaasupurkausputki sähköisesti erottuu piiristä. Vielä lähemmin keksintö kohdistuu elektroniseen virranraj oitusj ärj estelmään, jossa tyh jäkäynti suojaus-muuntajan ensiökäämi muodostaa muuttuvan induktanssin, joka on kääntäen verrannollinen loistelamppuun tai kaasupurkausputkeen menevän tehon suuruuteen.

Kaasupurkausputkien tai loistelamppujen elektroniset virran-ra joi tus järjestelmät ovat alalla tunnettuja. Joissakin nykyisen tekniikan tason mukaisissa virranrajoitusjärjestelmissä loistelampun tai kaasupurkausputken erottuminen virranrajoitus -piiristä kuitenkin aiheuttaa loistelamppuun tai kaasupurkaus-putkeen menevän lähtöjännitteen liiallisen nousun. Tämä ilmiö voi vaikuttaa huonontavasti tietyssä virranrajoitusjärjestel-mässä käytetyn putken tai putkiryhmän käyttöikään.

Keksinnön kohteena olevassa itsesäätävässä tyhjäkäyntisuoja-tussa elektronisessa virranrajoitusjärjestelmässä on keksinnön mukaisesti tyhjäkäyntisuojauspiiri sellaisen jännitteen synnyttämiseksi kaasupurkausputken yli, joka riippuu mainitusta säädetystä virrasta, sekä mainitun lähtöjännitteen pitämiseksi ennalta määrätyssä arvossa, kun kaasupurkausputki erotetaan elektronisesta virranraj oi tus j ärj es telmästä, jolloin tyhjä-käyntisuojauspiiri sisältää muuntajan, jonka ensiökäämi on kytketty sarjaan suodatinpiirin ja toroidimuuntajan mainitun toisen käämin toisen pään kanssa, jolloin muuntajassa edelleen on joukko toisiokäämejä kytkettyinä kaasupurkausputkeen, jolloin ensiökäämi muodostaa mainittujen useiden toisiokäämien kuormituksen mukaan käänteisesti muuttuvan impedanssin säädetyn virran pienentämiseksi kun kaasupurkausputki erotetaan elektronisesta virranrajoitusjärjestelmästä. Laitteessa on siten suodatinpiiri, joka on kytketty tehoniahteeseen olennaisesti tasaisen tasajännitesignaalin ylläpitämiseksi ja elektronisen virranrajoitusjärjestelmän synnyttämien yliaaltotaajuuksien 3 «7968 vaimentamiseksi. Lisäksi itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä sisältää suodatinpiirin kanssa sarjaan kytketyn induktiopiirin, jossa on väliotolla varustettu ensiökäämi, niin että muodostuu säästömuuntaja-kytkentä säädetyn virran suuruuden (taajuuden) määräämiseksi.

Kuvio esittää keksinnön mukaisen itsesäätävän tyhjäkäyntisuoja-tun elektronisen virranrajoitusjärjestelmän sähköistä piiri-kaaviota.

Kuviossa esitetään itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10, johon liittyy tehonlähde 12 ainakin yhden kaasupurkausputken 66 syöttämiseksi. Kaasupurkaus-putki 66 voi olla vakiomallinen loistelamppu, jossa on ensimmäinen ja toinen hehkulanka 68 ja 70. Itsesäätävä tyhjäkäyntisuoj attu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10 on tarkoitettu pitämään kaasupurkausputken 66 tulo- ja lähtöteho olennaisesti ennalta määrätyssä arvossa, joka pysyy suhteellisen vakiona käytön aikana ja olennaisesti vakiona ja riippumattomana komponenttien toleranssien vaihtelusta itsesäätävästä tyhjäkäyntisuojatusta elektronisesta virranrajoitusjärjestel-mästä 10 toiseen.

Kokonaisuutena katsoen itsesäätävän tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranrajoitusjärjestelmän 10 tarkoitus on kaasu-: purkausputken 66 valotehokkuuden maksimoiminen tietyn tehon- lähteestä 12 otetun tehon suhteen. Lisäksi itsesäätävä tyhjä- ----- käyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10 pitää valotehon olennaisesti vakiona noin ±3,0 prosentin rajoissa jännitteenvaihtelusta huolimatta sen ansiosta, että kaasu-purkausputki 66 reagoi suorakaideaallon muotoiseen sykkivään syöttövirtaan eikä suorakaideaallon muotoiseen sykkivään tulo-. . jännitteeseen.

Kuten jäljempänä esitetään, elektronisen virranrajoitusjärjestelmän 10 lähtöjännite rajoittuu ja alenee olennaisesti, kun kaasupurkausputki 66 sähköisesti erotetaan piiristä.

4 87968 Tärkeätä on myös se, että elektroninen virranrajoitusjärjestel-mä 10 aikaansaa aluksi säätävän ohjauksen, joka poistaa tarpeen asetteluun tai transistorien valikointiin tietyn vahvistuksen saavuttamiseksi suhteellisen vakiona pysyvän valotehon aikaansaamiseksi olennaisesti riippumatta rakenteessa käytettyjen elektronisten komponenttien valmistustoleransseista.

Lähtöjännite alenee normaalin toiminta-arvonsa alapuolelle, kun kaasupurkausputki 66 sähköisesti erottuu piiristä joko vioituttuaan tai siksi, että se otetaan järjestelmästä pois.

Lisäksi itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranraj oitusjärjestelmä 10 sisältää taajuudenohjausmekanismin, jossa käytetään hyödyksi vaihtosuuntaajamuuntajan 40 induktiivisia ominaisuuksia ja muuntajan 100 toisiokäämin 160 ja kondensaattorin 130 muodostamaa tankkipiiriä, niin että saadaan aikaan taajuuden stabilointi ja elektroninen virranrajoitus-järjestelmä 10 voi toimia normaalilla tavalla ilman häiritsevää valon välkkymistä.

Erityisesti kaasupurkausputken 66 toiminta pysyy minimitasolla itsesäätävän, tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranrajoitus-järjestelmän 10 tuottaman paremman hyötysuhteen ansiosta. Järjestelmän 10 luotettavuuden kannalta tärkeää on virranrajoi-tusjärjestelmälle 10 ominainen sähköisten komponenttien määrän minimointi yhdessä virranrajoitusjärjestelmän 10 piirien yksinkertaisuuden kanssa. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena on itsesäätävän, tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranrajoitus-järjestelmän 10 luotettavuuden lisääntyminen samalla kun kaasupurkausputken 66 käyttöikä maksimoituu.

Kuviossa, joka esittää itsesäätävää tyhjäkäyntisuojattua elektronista virranrajoitusjärjestelmää 10, johon liittyy kaasupurkausputkea 66 syöttävä tehonlähde 12, näkyy suodatin-piiri 11, joka on kytketty tehonlähteeseen 12 ja jonka tarkoituksena on olennaisesti tasavirtaa olevan signaalin tuottaminen 5 87968 ja itsesäätävän tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranrajoi-tusjärjestelmän 10 synnyttämien yliaaltotaajuuksien vaimentaminen.

Edelleen laajempana kokonaisuutena katsoen itsesäätävä tyhjä-käyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10 sisältää suodatinpiiriin 11 sähköisesti kytketyn induktiopiirin 15, jonka tarkoituksena on kytkinpiirin 13 tuottaman sykkivän käyttövirran suuruuden määrääminen. Kuten jäljempänä esitetään, induktiopiiriin 15 sisältyy tyhjäkäyntisuojauspiiri 99, jonka tarkoituksena on synnyttää kaasupurkausputken 66 yli sykkivästä käyttövirrasta riippuva jännite sekä pitää lähtö-jännite ennalta määrätyssä arvossa, kun kaasupurkausputki 66 ei ole sähköisesti kytkettynä virranrajoitusjärjestelmään 10.

Induktiopiiri 15 on kytketty itsesäätöpiiriin 17, jonka tarkoituksena on pitää kytkinpiirin 13 vahvistus ennalta määrätyllä tasolla. Siten suodatinpiiri 11 on kytketty tehonlähteeseen 12 (1) olennaisesti tasaisen tasajännitesignaalin ylläpitämiseksi ja (2) elektronisen virranrajoitusjärjestelmän 10 synnyttämien yliaaltotaaj uuksien vaimentamiseksi.

Induktiopiiri 15 sisältää myös kantaohjauskäämin 48 kytkentä-aignaalin muodostamiseksi. Kytkinpiiri 13 tuottaa sykkivän käyttövirran, joka on tuloksena kantaohjauskäämin 48 muodostamista kytkentäsignaaleista.

Kuten jäljempänä esitetään, suodatinpiiriin 11 on kytketty tyhjäkäyntisuojauspiiri 99, johon sisältyy viritetty suurjän-nitteinen toisiokäämi 160, jonka tarkoituksena on synnyttää kaasupurkausputken 66 yli säädetystä käyttövirrasta riippuva jännite.

Kuviossa näkyy edelleen itsesäätävää tyhjäkäyntisuojattua elektronista virranrajoitusjärjestelmää 10 syöttävä tehonlähde 12. Kuvion esittämässä suoritusmuodossa tehonlähde 12 voi olla tavanomainen vaihtojännitelähde, jonka jännitteenä on jokin standardijännite kuten 120, 240 tai 270 volttia tai mikä tähän- 6 87968 sa sopiva vaihtovirtaverkon standardijännite, jonka taajuus on noin 50 tai 60 Hz. Yleisesti katsoen tehonlähde 12 voi olla tasavirtalähde, joka on sisäisesti tai ulkoisesti liitetty itsesäätävään tyhjäkäyntisuojattuun elektroniseen virranrajoi-tusjärjestelmään 10 alalla tunnetulla tavalla, jättämällä pois eräitä yksinkertaisia piirejä ja suodatuselimiä.

Havainnollisuuden vuoksi tehonlähde 12 esitetään seuraavassa 210 - 240 voltin ja 50 hertsin vaihtojännitelähteenä tässä kuvattavassa suoritusmuodossa.

Teho tulee järjestelmään 10 tehonlähteestä 12 kytkimen 14 kautta, joka voi olla vakiomallinen kytkin, esim. yksinapainen sulkukytkin. Teho syötetään kytkimestä 14 edelleen kuristin-elimeen 32 ja yliaaltosuodatinkondensaattoriin 28. Yliaalto-suodatinkondensaattori 28 on kytketty rinnakkain tehonlähteen 12 kanssa, ja se on tarkoitettu oikosulkemaan suurtaajuiset komponentit, joita elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10 syöttäisi takaisin tehonlähteeseen 12. Kuristinelin 32 on kytketty sarjaan tehonlähteen 12 ja tasasuuntauspiirin 16 kanssa, jolla saadaan aikaan tehonlähteen vaihtojännitteen kokoaaltotasasuuntaus.

Tasasuuntauspiiri 16 voi olla alalla tunnettu tavanomainen kokoaaltotasasuuntaussilta. Kuvion esittämässä suoritusmuodossa kokoaaltotasasuuntaussillan 16 muodostavat diodielementit 18, 20, 22 ja 24, joilla saadaan aikaan tarvittava tehonlähteen 12 antaman vaihtojännitteen tasasuuntaus. Diodielementteinä 18, 20, 22 ja 24 voivat olla monet standardidiodityypit, ja eräässä itsesäätävän tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranraj oi tus j ärj estelmän 10 suoritusmuodossa diodielementit 18, 20, 22 ja 24 ovat standardi tyyppiä 1N4005.

Kokoaaltotasasuuntaussillan 16 toiminta tuottaa lähtöjohdolle 26 sykkivän tasajännitteen, joka menee suodatinpiirin 11 rinnakkais kondensaattori in 34. Suodatinpiiri 11 suodattaa tasa-suuntauspiiristä 16 tulevan sykkivän tasajännitteen, ja sen 7 87968 liittää sähköisesti tasasuuntauspiiriin 16 tulojohdin 19 ja lähtöjohdin 26. Tasasuuntaussiltapiiri 16 on kytketty paluu-johtimeen 64, joka toimii paluutienä tasasuuntaussiltapiirin 16 antamalle tasaj ännitesyötölle, joka syöttää tasavirtatehoa suodatinpiirin 11 rinnakkaiskondensaattori!n 34.

Suodatinpiirin 11 siloitussuodatinosa sisältää kuristinelimen 32 ja rinnakkaiskondensaattorin 34. Kuristinelin 32 on kytketty toisesta päästään tehoniahteeseen 12 ja toisesta päästään tulojohtimen 19 kautta tasasuuntauspiiriin 16. Kuten nähdään, rinnakkais kondensaattori 34 on lähtöjohtimen 26 kautta kytketty rinnakkain tasasuuntauspiirin 16 lähdön kanssa. Rinnakkais -kondensaattori 34 on kytketty toisesta päästään tasasuuntauspiirin 16 lähtöjohtimeen 26 ja vastakkaisesta päästään tasa-jännitepaluujohtimeen 64.

Rinnakkaiskondensaattori 34 yhdessä kuristinelimen 32 kanssa tasoittaa kokoaaltotasasuuntaussillan 16 tuottaman 100 Hz:n taajuudella sykkivän tasajännitteen. Lisäksi tämä yhdistelmä olennaisesti pitää virran keskimääräisessä arvossa aiheuttamatta liiaksi kapasitiivista tai liiaksi induktiivista teho-kerrointa. Epäedullinen kapasitiivinen tai induktiivinen teho-kerroin voisi esiintyä, jos käytettäisiin pelkästään suurta kapasitanssia tai suurta induktanssia sykkivän tasajännitteen suodatukseen.

Jos itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virran-rajoitusjärjestelmässä 10 ei olisi kuristinelintä 32, rinnakkaiskondensaattori 34 ottaisi suuren virran, jota usein nimitetään latausvirtahuipuksi, jokaisen jakson alussa kun kondensaattori 34 alkaa latautua. Kun käytetään kuristinelintä 32, sen induktanssi varastoi jokaisen jakson aikana energiaa, joka antaa virtaa toisen suodatuskondensaattorin 34 lataamiseen, niin että tehonlähteen 12 näkemä keskimääräinen kuormitusvirta on olennaisesti tasainen.

8 87968 Tässä esitetyssä suoritusmuodossa kuristinelin 32 voi olla induktanssiltaan noin 2,0 henryä ja resistanssiltaan alle 40 ohmia, ja rinnakkaiskondensaattori 34 on tavallinen kaupallisesti saatava 100 mikrofaradin, 250 voltin kondensaattori.

Suodatinpiiri 11 sisältää yliaaltosuodatinkondensaattorin 28, joka yhdessä kuristinelimen 32 kanssa olennaisesti vaimentaa induktiopiirin 15 synnyttämiä yliaaltotaajuuksia. Yliaalto-suodatinkondensaattorin 28 viritys yhdessä kuristinelimen 32 kanssa on suunniteltu siten, että se merkittävästi alentaa ainakin viiden alimman virranrajoitusjärjestelmän 10 tasavirta-tehonlähteestä kytkeytyvän yliaaltotaajuuden amplitudia. Kuten tämäntapaisille suodattimille on ominaista, myös sellaiset yliaaltotaajuudet vaimenevat, jotka ovat näiden viiden alimman yliaaltotaajuuden kerrannaisia.

Tässä esitetyssä suoritusmuodossa yliaaltosuodatinkondensaatto-ri 28 on noin 1, 5 mikrofaradin, 400 voltin Mylar-tyyppinen kondensaattori, joka on kytketty rinnakkain tehoniähteen 12 ja tasasuuntaussiltapiirin 16 kanssa kuristinelimen 32 kautta.

Tyhjäkäyntisuojauspiiri 99 on kytketty suodatinpiirin 11 ja induktiopiirin 15 välille. Tyhjäkäyntisuojauspiiri 99 sisältää muuntajan 100, jolla on ensiökäämi 125 ja viritetty suurjännit-teinen toisiokäämi 160 sekä kaksi hehkutuskäämiä 140 ja 150. Viritetty suurjännitteinen toisiokäämi 160 on kytketty rinnakkain kondensaattorin 130 kanssa muodostaen tankkipiirin, joka synnyttää kaasupurkausputkelle 66 menevän lähtöjännitteen. Hehkutuskäämit 140 ja 150 on kytketty kaasupurkausputken 66 hehkulankoihin 68 ja 70.

Tässä esitetyssä suoritusmuodossa tyhjäkäyntisuojauspiirin 99 muodostaa muuntaja 100, jonka sydän on ferriittiainetta, jonka lajimerkintä on Ferroxcube 2616, varustettuna ensiökäämillä 125, jossa on 29 kierrosta, ja viritetty suurj ännitteinen toisiokäämi 160, jossa on 50 kierrosta, sekä kaksi hehkutus-käämiä 140 ja 150, joissa kummassakin on yksi ainoa kierros.

9 87968

Muuntajalla 100 on lineaarinen magneettinen sydän, eikä se kyllästy. Virityskondensaattori 130 on 10 nanofaradin kondensaattori.

Tyhjäkäyntisuojauspiirin 99 ja vaihtosuuntaajapiirin 13 (15) välille on kytketty itsesäätöpiiri 17. Itsesäätöpiiriin 17 sisältyy ensimmäinen kondensaattori 54, toroidimuuntaja 55 ja rinnakkaisvastus 51. Rinnakkaisvastus 51 on kytketty rinnakkain toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 kanssa. Toroidimuuntajan 56 ensimmäinen käämi 55 on kytketty paitsi rinnakkain rinnakkaisvastuksen 51 kanssa, myös toisesta päästään paluujohtimeen 64 ja vastakkaisesta päästään kantakytken-täkondensaattoriin 54. Kantakytkentäkondensaattori 54 on kytketty toisesta päästään toroidimuuntajan 56 ensimmäiseen käämiin 55 ja vastakkaisesta päästään induktiopiirin 15 kanta-ohj auskäämiin 48.

Vaikka sillä ei ole olennaista merkitystä tässä kuvatun keksinnön sisällölle, rinnakkaisvastus 51 voi olla arvoltaan noin 200 ohmia. Toroidimuuntajan 56 sydän voi olla Ferroxcube- ferriittiainetta, jonka lajimerkintä on 3B7-266T125 tai 3B7-266CT125, ja sen ensimmäinen käämi 55 voi käsittää 12 kierrosta nro 28 lankaa ja toinen käämi 57 yhden kierroksen, joka muodostuu siten, että tasavirtatehon tulojohdin eli suodattimen lähtöjohdin 36 menee toroidisydämen keskiaukon läpi. Kantakytkentäkondensaattori 54 voi olla 0, 22 mikrofaradin, 100 voltin Mylar-tyyppinen kondensaattori.

Toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 ja kantakytkentäkondensaattori n 54 sarjakytkentä muodostaa paluutiet kytkin-- piirin 13 kantaohjaussignaalille itsesäätävän tyhjäkäyntisuoja- tun elektronisen virranrajoitusjärjestelmän 10 siirryttyä värähtelytilaan.

Itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitus-järjestelmä 10 sisältää edelleen kytkinpiirin 13, joka on takaisinkytketty induktiopiirin 15 kautta sykkivän virran 10 87968 aikaansaamiseksi. Kuten jäljempänä esitetään, kytkinpiiriin 13 sisältyy säätömekanismi kaasupurkausputken 66 lähtötehon pitämiseksi ennalta määrätyssä ja vakiona pysyvässä arvossa.

Kytkinpiiriin 13 sisältyy transistori 72, joka on kytketty takaisinkytkentäsuhteeseen vaihtosuuntaajamuuntajan 40 kanta-esijännite- eli liipaisuohjauskäämin 48 kanssa. Tämän kytkennän ansiosta voidaan ohjata virtasignaalin kytkemistä muodostetun esijännitesignaalin mukaan. Vaihtosuuntaajamuuntajan 40 kantaohjauskäämin 48 toiseen päähän tuleva virta menee käämin 48 kautta transistorin 72 kantaelementtiin 78. Transistorissa 72 on kantaelementti 78, kollektorielementti 74 ja emitteri-elementti 76.

Itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitus-järjestelmä 10 on siis suunniteltu tuottamaan vakavana pysyvä valoteho ja kaasupurkausputkelle 66 menevän teho pitämällä kollektorielementin 74 virta olennaisesti vakiona riippumatta tietyn itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virranrajoitusjärjestelmässä 10 käytetyn transistoriyksilön 72 virtavahvistuksesta.

On määritetty, että valotehon ei pitäisi vaihdella enempää kuin noin ±3,0 prosenttia, kun järjestelmässä 10 käytetyn transistorin 72 virtavahvistuskerroin vaihtelee ääriarvojen 10 ja 60 välillä. On myös selvää, että vaikka järjestelmä 10 esitetyssä suoritusmuodossa syöttää yhtä kaasupurkausputkea 66, tässä esitetty periaate on luonteeltaan yleinen ja sitä voidaan soveltaa kaksoisjärjestelmiin, koska tällaisessa tapauksessa transistorien virtavahvistusten ei välttämättä tarvitsisi olla pareittain yhteensovitettuja.

. . Toiminnan alussa vastuksen 53 kantaelementille 78 antama positiivinen jännite aikaansaa pienen mutta riittävän virran kanta-elementin 78 kautta, niin että transistorissa 72 alkaa kulkea virta. Vastukselle 53 on menestyksellisesti käytetty arvoa 1 megaohmi.

11 87968

Kun transistori 72 siirtyy johtavaan eli päästötilaan, virta kulkee tehonlähteestä 12 kuristimen 32, tasasuuntaussiltapiirin 16 ja muuntajan 100 ensiökäämin 125 kautta tasavirtalähtöjohti-meen 36. Tasavirtalähtöjohdin 36 on kytketty vaihtosuuntaaja-muuntajan 40 ensiökäämiin 42 ja menee toroidimuuntajan 56 sydämen keskiaukon läpi. Tämä virta kulkee ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 kautta väliottojohtimeen 25, joka on kytketty kytkintransistorin 72 kollektorielementtiin 74.

Virta kulkee transistorissa 72 kollektorista 74 emitteriin 76 ja sitten emitterielementistä 76 paluujohtimeen 64. Kytkin-transistoriin 72 syntyvän virran kasvu indusoi jännitteen ohjauskäämiin 48, joka on kytketty transistorin 72 kantaele-menttiin 78. Kantasiementistä 78 kantavirta kulkee transistorissa 72 emitterielementtiin 76 ja emitterielementistä 76 (78) paluuj ohtimeen 64.

Piiri sulkeutuu siten, että virta kulkee toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 ja kantakytkentäkondensaattorin 54 kautta. Edellä mainittujen osien sarjakytkentä aikaansaa kytkintransistorille 72 pulssimuotoisen kantaohjauksen, niin että se siirtyy päästötilasta estotilaan ennalta määrätyn ajan kuluttua.

Kytkintransistoria 72 ohjaava pulssi määrää päästötilan keston itsesäätävän tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virranrajoitus-järjestelmän 10 toimintataajuuden jakson aikana. Pulssin päättyessä transistori 72 siirtyy estotilaan, ja kondensaattorin 54 aikaansaama pulssin derivointi tuottaa kantaelementille 78 negatiivisen signaalin, jonka suuruutta rajoittaa diodi 38. Vaihtosuuntaajamuuntajaan 40 varastoitunut energia purkautuu ensiökäämistä 42 kondensaattoriin 62 ja sitä kautta paluujohtimeen 64.

Samanaikaisesti koilektorivirran kulkiessa muuntajan 100 ensiökäämin 125 kautta indusoituu muuntajan 100 kumpaankin toisio- 12 87968 käämiin jännite. Hehkutuskäämeihin 140 ja 150 indusoituva jännite aiheuttaa virran kaasupurkausputken 66 hehkulankoihin 68 ja 70.

Viritettyyn suurjännitteiseen toisiokäämiin 160 indusoituva jännite kytkeytyy virityskondensaattorin 130 ja kaasupurkaus -putken 66 yli. Tässä jakson vaiheessa indusoituva jännite riittää ylläpitämään purkausta kaasupurkausputkessa 66 mutta ei sytyttämään purkausta.

Transistori 72 siis kytkeytyy aluksi päästötilaan sen pienen virran vaikutuksesta, joka kulkee lähtöjohtimesta 36 vastuksen 53 ja kantaohjauskäämin 48 kautta transistorin 72 kannalle 78. Tämä aikaansaa virran lähtöjohtimeeta 36 ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46, johtimen 25, kollektorin 74 ja emitterin 76 kautta paluuj ohtimeen 64.

Edellä kuvatun vuoksi muuntajan 40 ferriittisydämen magneettikenttä kasvaa lähes nollasta tiettyyn magneettisen induktion arvoon B hystereesikäyrällä siten, että piiri toimii ominais-käyrän lineaarisella alueella. Magneettikentän muutos indusoi muuntajan 40 magneettisydämellä oleviin käämeihin jännitteen, joka on verrannollinen kunkin käämin kierroslukuun. Käämit ovat siten kytketyt, että kannalle 78 menevä positiivinen jännite kasvaa ja lisää siten virtaa piirissä, jonka muodostavat kollektori 74, emitteri 76, ja kaikki niiden kanssa sarjaan kytketyt osat, kunnes virta saavuttaa maksimiarvon, jonka määrää ensimmäisen osan 46 impedanssi ja johtimen 36 jännitetaso.

Kun kollektorin 74 ja emitterin 76 piirissä kulkeva virta lakkaa kasvamasta, ennalta määrättyyn arvoon B noussut magneettinen induktio häviää äkkiä ja indusoi vastakkaissuuntaisen jännitteen kantaohjauskäämiin 48, mikä lopettaa virran kulun kollektorin 74 ja emitterin 76 kautta.

Tässä vaiheessa indusoituvat jännitteet ovat suuria, ja niiden suuruus on tunnetusti yhtä kuin yhteisinduktanssi kerrottuna 13 8 7 9 6 8 virran derivaatalla ajan suhteen. Yhteisinduktanssi on muuntajan ensiökäämin 125, ensimmäisen osan 46 ja muuntajan ensiö-käämin toisen osan 44 induktanssien summa, johon on lisättävä kaksi kertaa osien 46 ja 44 keskinäisinduktanssi. Tuloksena oleva purkaustaajuus on yksi per 2 (Π) kertaa induktanssien summan ja kondensaattorin 62 kapasitanssin tulon neliöjuuri.

Purkausvirta muodostuu sinimuotoiseksi riippuen purkaustaajuuden käänteisarvosta, joka on estoaika eli se aika, minkä päästöaikana varastoituneen energian purkaminen kestää, mikä energia on puoli kertaa yhteisinduktanssi kerrottuna virran neliöllä. Jälleen tapahtuu terävä magneettisen induktion putous virran suunnan ollessa vastakkainen siniaallon vastaavalle osalle. Nämä olennaisesti hetkelliset jännitteet ja virrat ovat riittävän suuria indusoimaan käämiin 160 joko positiivisen tai negatiivisen sytytysjännitteen.

Muuntajan 100 käämiin 160 indusoituvan jännitteen suuruus on yhtä kuin ensiökäämin 125 ja käämin 160 keskinäisinduktanssi kertaa käämissä 125 kulkeva virta kertaa 2 (Π) kertaa purkaus-taajuus.

On huomattava, että muuntajan 100 käämeissä 125 ja 160 vaikuttavat sähkömotoriset voimat ovat vaiheeltaan vastakkaisia ja käämeissä 140, 150 ja 160 kulkevat virrat ovat sellaisia, että se vastustaa ensiökäämin 125 magneettivuon muutoksia. Tämä vaikuttaa ensiökäämin 125 impedanssia pienentävästi ja sallii suuremman virran kulkea piirissä, johon se indusoituu. Näin ollen, kun jossakin toisiokäämissä kulkee virta, ensiökäämin 125 virta kasvaa. Kun kaasupurkausputki 66 poistetaan piiristä, käämeissä 140, 150 tai 160 ei kulje virtaa, ja ensiökäämin 125 impedanssi kasvaa, mikä huomattavasti pienentää virtaa piirissä, johon kuuluu ensiökäämi 125, ensimmäinen osa 46 ja transistori 72.

Kytkinpiiriin 13 kuuluu edelleen kytkindiodi 38, joka on kyt-ketty rinnakkain transistorin 72 kanta-emi tteriliitoksen 14 87968 kanssa, ja kuten kuviosta näkyy, kytkindiodin 38 napaisuus on sellainen, että se estää negatiivisia jännitteitä vioittamasta transistoria 72. Kytkindiodi 38 voi olla tavallista kaupallisesti saatavaa tyyppiä 1N4005, ja se kytketään siten, että sen napaisuus on transistorin 72 kanta-emitteriliitoksen muodostamalle diodille vastakkainen.

Vaihtosuuntaajamuuntajan 40 ensiökäämi 42 on varustettu väli-otolla ja järjestetty säästömuuntajakytkentään siten että ensiökäämin toiseen osaan indusoituva jännite on sarjassa ja summautuu ensiökäämin ensimmäisen osan 46 jännitteeseen.

Ensiökäämin 42 kokonaisjännite on kytketty kondensaattoriin 62, joka on kytketty sarjaan ensiökäämin 42 kanssa. Kuten kuvion perusteella on ilmeistä, kondensaattori 62 on kytketty toisesta päästään vaihtosuuntaajamuuntajan 40 ensiökäämiin 42 ja vastakkaisesta päästään paluujohtimeen 64. Tässä esitetyssä suoritusmuodossa kondensaattori 62 voi olla 3,5 nanofaradin, 1,0 kilovoltin Mylar-kondensaattori, joka transistorin 72 estotilan aikana purkaa vaihtosuuntaajamuuntajaan 40 transistorin 72 päästötilan aikana varastoituneen energian.

Tyhjäkäyntisuojausmuuntajan 100 ensiökäämi 125 on, kuten edellä on kuvattu, yhtenä osana sitä eri osien sarjakytkentää, jonka kautta transistorin 72 koilektorivirta kulkee. Siten kussakin tämän piirin osassa kulkeva virta on sama, ja tämän virran maksimiarvo on yhtä kuin lähtöjohtimessa 36 oleva syöttävä tasajännite jaettuna virtapiirin sarjaimpedanssien summalla.

Muuntajan 100 ensiökäämin 125 impedanssi on käämin oman impedanssin ja siihen toisiokäämeistä heijastuvien impedanssien funktio. Kun viritetty suurj ännitteinen toisiokäämi 160 on kuormitettuna, tuloksena oleva ensiökäämin 125 impedanssi on minimiarvossa. Hehkutus käämi en 140 ja 150 vaikutus heijastuvaan impedanssiin on mitätön, koska kummassakin on vain yksi kierros. Kun ensiökäämin 125 impedanssi on minimissään, kol-lektorivirta on siten maksimissaan, olettaen että johtimessa 36 is 87968 oleva syöttävä tasajännite on suunnitearvossaan.

Kun kaasupurkausputki 66 ei enää ole kytkettynä elektroniseen virranrajoitusjärjestelmään 10, viritetyn suurjännitteisen toisiokäämin 160 ensiökäämiin 125 heijastama impedanssi kasvaa hyvin suureksi. Kun ensiökäämin 125 impedanssi nyt on hyvin suuri, kollektorivirta pienenee vastaavassa suhteessa. Samoin muuntajaan 100 varastoitunut energia vähenee vastaavasti, ja siten myös käämin 160 napoihin syntyvä jännite alenee.

Tyhjäkäyntisuojausmuuntajan 100 ensiökäämi 125 toimii siten muuttuvana impedanssina, joka on kääntäen verrannollinen muuntajan 100 toisiokäämin 160 näkemään kuormaan. Koska ensiökäämin 125 impedanssi on olennaisesti kokonaan induktiivinen, ensiökäämissä 125 syntyy hyvin vähän lämpöhäviöitä, jotka voisivat vaikuttaa elektronisen virranrajoitusjärjestelmän 10 hyötysuhteeseen tai sen komponenttien kestoikään.

Kuviota tarkastelemalla nähdään edelleen, että kun itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä 10 on värähtelytilassa ja transistori 72 on päästötilassa, kollektori virta eli järjestelmän käyttövirta, kulkee tehonlähteestä 12 suodatinpiirin 11, johon sisältyy tasasuuntauspiiri 16, kautta ja edelleen muuntajan 100 ensiökäämin·125 läpi johtimen 26 kautta johtimeen 36. Tasajännitelähteen lähtöjohdin 36 : menee toroidimuuntajan 56 sydämen keskiaukon läpi ja on kyt ketty vaihtosuuntaajamuuntajan 40 ensiökäämiin 42 toiseen pää-..... hän.

Käyttövirta menee ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 kautta väliottojohtimeen 25, mistä se on kytketty kytkintransistorin 72 kollektorielementtiin 74. Kun transistori 72 on päästö-tilassa, se päästää virran kulkemaan kollektorista 74 emitte-riin 76 ja takaisin tehoniähteeseen johtimen 64 kautta. Koska tämä virta on luonteeltaan kasvava, se indusoi jännitteen ohjauskäämiin 48, jonka käämimissuunta on sellainen, että se tuottaa transistorin 72 kantaelementille 78 jännitteen, joka on ie 87968 positiivinen emitterielementtiin 76 nähden ja suurempi kuin noin 0, 7 volttia, mikä on tarpeen transistorin 72 pitämiseksi päästötilassa, joten ohjauskäämiin 48 syntyvä jännite vahvistaa transistorin 72 päästötilaa.

Kollektorivirta kasvaa likimain lineaarisesti, kunnes se saavuttaa maksimiarvon. Tämä maksimiarvo on syöttöjännitteen ja kollektoripiirin impedanssin funktio. Kun siis kollektori-virta kulkee ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 läpi transistorin ollessa päästötilassa, vaihtosuuntaajamuuntajan 40 sydämeen syntyy magneettivuo, joka indusoi toisiokäämiin 48 jännitteen, joka vahvistaa päästötilaa ja antaa kantaohjausvirran. Sama käyttövirta kulkee myös muuntajan 100 ensiökäämin 125 läpi synnyttäen muuntajan 100 sydämeen magneettivuon, joka indusoi jännitteet kaikkiin tyhjäkäyntisuojausmuuntajan 100 toisio- käämeihin.

Toisiokäämeihin 140 ja 150 indusoituvat jännitteet tuottavat kaasupurkausputken 66 hehkulangoille 68 ja 70 tarvittavan hehkutusvirran. Viritettyyn suurjännitteiseen toisiokäämiin 160 indusoituva jännite on kytketty virityskondensaattoriin 130 ja kaasupurkausputkeen 66 näkyvän valon tuottamiseksi kaasu-purkausputkesta 66.

Vaihtosuuntaajamuuntajan 40 ensiökäämin 42 toiseen osaan 44 indusoituva jännite on monopolaarinen ja varaa kondensaattoria 62 vain jakson tämän osan aikana.

Kun transistori 72 ohjautuu estotilaan, kollektorivirta, joka kulki vaihtosuuntaajamuuntajan ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 ja tyhjäkäyntisuojausmuuntajan 100 ensiökäämin 125 läpi, katkeaa äkkiä. Kollektorivirran nopea muutos indusoi jälleen jännitteet vaihtosuuntaajamuuntajan ensiökäämin 42 toiseen osaan 44 ja toisiokäämiin 48 sekä muuntajan 100 toisiokäämeihin 150, 140 ja 160. Kuten klassisesta teoriasta tiedetään, kollektorivirran nopean alenemisen indusoimien jännitteiden napaisuus on sellainen, että muuntaja 100 ja muuntaja 40 pyrki-

17 8796B

vät säilyttämään vastaavissa ensiökäämeissä 46 ja 125 kulkevan alkuperäisen virran suunnan. Käämeissä 46 ja 48 kulkevan virran suunnan vuoksi, jota osoittavat merkkipisteet 77, vaihtosuuntaajamuuntajan 40 kantaohjauskäämiin 48 indusoituva jännite on napaisuudeltaan vastakkainen sille, joka vallitsi edellä kuvatussa tilanteessa, kun köliektorivirta kulki. Siten kantaelementille 78 syntyy negatiivinen signaali emitteriin 76 nähden, ja transistori 72 ohjautuu estotilaan.

Itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virran-rajoitusjärjestelmässä 10 on tärkeätä huolehtia siitä, että siinä käytettyjen transistorien vahvistuskertoimet ovat suhteellisen yhtenäiset, niin että valoteho on suhteellisen muuttumaton yksiköstä toiseen, vaihtelematta enempää kuin noin ±3, 0 prosenttia.

Alalla tunnettujen valmistusmenetelmien vuoksi transistorien 72 virtavahvistus voi kuitenkin vaihdella arvojen 10 ja 50 välillä tai ylikin. Siksi tarvitaan itsesäätöä, jonka etuna on se, että ei tarvita vahvistukseen vaikuttavien komponenttien käsin tapahtuvaa säätöä tai vaihtoehtoisesti pienitoleranssisten komponenttien valikointia itsesäätävästä tyhjäkäyntisuojatusta elektronisesta virranrajoitusjärjestelmästä 10 toiseen suhteellisen muuttumattomana pysyvän valotehon saavuttamiseksi.

Itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virranraj oi tus j ärj estelmässä 10 käytetään hyödyksi muuttuvaa induktanssia, jonka muodostaa toroidisydän 27 varustettuna 12 kierroksen käämillä, joiden kautta kantavirta kulkee. Johdin 36 menee toroidisydämen keskiaukon läpi, ja siinä kulkee transistorin 72 kollektorivirta. Virtojen suunnat näissä kahdessa käämissä ovat sellaiset, että niiden toroidimuuntajan 56 toroidisydämeen 27 synnyttämät magneettikentät ovat additii-viset.

Siksi toroidimuuntajan 56 ensimmäisessä käämissä 55 näkyvä induktanssi on sekä kantavirran että köliektorivirran, vastaa- ie 87968 villa kierrosluvuilla kerrottuina, ja magneettisydämen 27 permeabiliteetin funktio.

Käytännössä toroidimuuntajan 56 toisen käämin 57 induktanssi-vaihtelut voidaan jättää huomioonottamatta, koska toisen käämin 57 muodostaa yksi ainoa kierros, ja toisen käämin 57 induktanssi on suhteellisen pieni ja lisäksi kytkettynä sarjaan ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 induktanssin kanssa. Toisen käämin 57 induktanssin on havaittu olevan merkityksetön verrattuna ensiökäämin 42 ensimmäisen osan 46 induktanssiin, joka on absoluuttiselta arvoltaan huomattavasti suurempi.

Jotta itsesäätävän tyhjäkäyntisuojatun elektronisen virran-rajoitusjärjestelmän 10 kytkintransistori 72 varmasti värähtelysi, ohjauskäämi 48 on nimenomaan suunniteltu siten, että se antaa riittävän jännitteen transistorin 72 ohjaamiseksi päästö-tilaan, vaikka tämän transistorin vahvistuskerroin olisi alhaisin, mitä voidaan odottaa esiintyvän niiden valmistajien tuotteissa. Täten varmistetaan, että transistori 72 joutuu päästö-tilaan ja kyllästyy, ja siten kannan ja emitterin välinen jännite on vähintään 0,7 volttia, mikä on tarpeen transistorin 72 kytkemiseksi kyllästystilaan.

Riippumatta itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virranrajoitusjärjestelmässä 10 käytetyn transistorin 72 vah-vistuskertoimesta kollektorijännite ja kollektoripiirin impedanssi on suunnilleen sama, ja siten koilektorivirran arvo on olennaisesti sama, olipa transistorin vahvistuskerroin 10 tai 50. Siksi, koska kantavirta on funktio kollektorivirrasta jaettuna transistorin 72 vahvistuskertoimella, nähdään, että kantavirran tulee muuttua, jos itsesäätävässä tyhjäkäyntisuoja-tussa elektronisessa virranrajoitusjärjestelmässä 10 käytetään transistoria 72, jolla on erisuuruinen vahvistuskerroin, jotta tämä toimisi oikein. Kantavirran muuttuessa täytyy kantapii-rissä olevan elektronisen elementin muuttaa impedanssiaan, joka on itsesäätöpiiriin 17 ja toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 funktio.

is 87968

Itsesäädön aikaansaamiseksi toroidimuuntaja 56 on siten suunniteltu, että sydämen 27 suurin permeabiliteetti saavutetaan transistorilla, jonka vahvistuskerroin on odotettavissa olevassa maksimiarvossaan. Samoin toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 induktanssi on silloin maksimissaan, ja transistorin 72 kantapiirin virta on minimissä.

Magneettisella sydämellä varustetun käämin impedanssi riippuu käämin kierrosluvusta ja sen läpi kulkevasta virrasta sekä käänteisesti sydämen magneettipiirin pituudesta. Toimintapistettä voidaan asetella joko muuttamalla toroidin kokoa tai lisämällä toroidin ensimmäisen käämin 55 rinnalle vastus 51, jolla säädetään magnetointikenttää. Rinnakkaisvastukselle 51 on menestyksellisesti käytetty noin 200 ohmin arvoa.

Näin ollen, kun toroidimuuntajan 56 ensimmäisen käämin 55 induktanssi on maksimiarvossa, sen impedanssi on huomattavasti suurempi kuin kantakytkentäkondensaattorin 54 impedanssi, joten se on hallitsevana tekijänä transistorin 72 kantaelementin 78 virran rajoittamisessa. Kun transistorin 72 vahvistuskerroin on maksimiarvossaan, tarvitaan vain vähäinen virta, ja jos esimerkiksi transistorin 72 vahvistuskerroin eli beta on 50,0, nähdään, että kantavirta on 1/50 kollektorivirrasta.

: Kant aohj aus käämi in 48 indusoituva jännite on kuitenkin suunni- - teltu saattamaan päästötilaan transistori, jonka vahvistus- :*·: kerroin on pienempi, joten transistorin 72 kantapiirissä on kulutettavana ylimääräistä energiaa. Tämä liikaenergia varastoituu toroidimuuntajan 56 ensimmäiseen käämiin 55. Tämä ensimmäisen käämin 55 impedanssi on ensisijaisesti induktiivinen eikä resistiivinen, joten energiasta syntyy vain vähän . . lämpöhäviötä, joten tarjolla on tehokas keino kuluttaa liika-energia, joka vapautuu transistorin 72 ollessa estotilassa.

Toisaalta, kun itsesäätävässä tyhjäkäyntisuojatussa elektronisessa virranrajoitusjärjestelmässä 10 käytetyn transistorin 72 20 87968 vahvistuskerroin on pieni, kantavirran täytyy ilmeisesti suurentua, ja toroidimuuntajan 56 sydämen 27 permeabiliteetti alenee pienempään arvoon kuin se arvo, joka mitattaisiin piirin transistorin vahvistuskertoimen ollessa suuri, ja induktanssi on pienempi kuin piirin transistorin vahvistuskertoimen ollessa suuri. Siten sarjaimpedanssi pienenee ja sallii suuremman kantavirran, joten järjestelmässä 10 käytetyn transistorin 72 vahvistuskertoimen pienuus kompensoituu.

Edelleen induktiopiirin 15 kanssa on sarjaan kytkettynä viritetty tyhjäkäyntisuojausmuuntaja 100, jonka tarkoituksena on estää tietyn tason ylittävien jännitteiden syntyminen, kun kaasupurkausputki 66 sähköisesti erottuu piiristä. Viritetyn tyhjäkäyntisuojausmuuntajan 100 ensiökäämi 125 muodostaa muuttuvan induktanssin, joka on kääntäen verrannollinen kaasu-purkausputkeen 66 menevän tehon suuruuteen.

Ensiökäämissä 125 näkyvä muuttuva impedanssi on viritetystä lähtökäämistä 160 heijastuvan impedanssin funktio. Tämä impedanssi riippuu käämin 160 kierrosluvusta, muuntajan 100 sydämen magneettipiirin pituudesta ja toisiokäämin 160 virrasta eli kaasupurkausputken 66 (166) kuormitusvirrasta. Siten kuormi-tusvirran muuttuminen, kun kaasupurkausputki 66 on poissa piiristä, vaikuttaa käämin 160 impedanssiin ja heijastuu ensiökäämi n 125 impedanssiin.

Järjestämällä muuttuva induktanssi, jonka impedanssi on kääntäen verrannollinen kuormitusvirtaan, voidaan synnyttää rajoitettu jännite ohjaamalla koilektorivirtaa kuormitustilanteen mukaan.

Claims (5)

2i 87968

1. Itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranrajoitus -järjestelmä (10), jossa on tehonlähde ainakin yhden kaasupurkausputken (66) syöttämiseksi säädetyllä virralla ja rajoitetulla jännitteellä mainitun kaasupurkausputken tulo- ja lähtötehon pitämiseksi ennalta määrätyissä arvoissa, jolloin järjestelmä edelleen käsittää mainittuun tehonlähteeseen (12) liitetyn suodatinpiirin (11); mainittuun suodatinpiiriin (11) kytketyn induktiopiirin (15), joka käsittää invertterimuuntajan (40), jossa on väliotolla varustettu ensiökäämi (42), niin että muodostuu säästömuuntajakytkentä mainitun säädetyn virran suuruuden määräämiseksi, jolloin invertterimuuntajassa (40) on liipaisuohjauskäämi (48) ohjausvirran muodostamiseksi; ja kytki npiirin (13), joka on takaisinkytketty induktiopiiriin (15) mainitun säädetyn virran tuottamiseksi, jolloin kytkinpiiri (13) käsittää transistorin (72), jossa on kantaelementti (78), kollektorielementti (74) ja emitterielementti (76) kytkettynä mainittuun tehonlähteeseen (12), jolloin kytkinpiiri (13) edelleen käsittää säätöpiirin (17) kaasupurkausputken lähtötehon pitämiseksi ennalta määrätyssä ja olennaisesti vakiona pysyvässä arvossa, jolloin säätöpiiri (17) sisältää toroidimuunta-jan (56), jossa on (a) ensimmäinen käämi (55) kytkettynä sarjaan liipaisuohjauskäämin (48) ja mainitun transistorin (72) kantaelementin (78) kanssa mainitun ohjausvirran muuttamiseksi, ja (b) toinen käämi (57), jossa ensimmäinen pää on kytketty invertterimuuntajan (40) väliotolla varustettuun ensiökäämiin (42) takaisinkytkennän aikaansaamiseksi toroidimuuntajan ensimmäiseen käämiin (55), tunnettu siitä, että siinä on tyhjäkäyntisuojauspiiri (99) sellaisen jännitteen synnyttämiseksi kaasupurkausputken yli, joka riippuu mainitusta säädetystä virrasta, sekä mainitun lähtöjännitteen pitämiseksi ennalta määrätyssä arvossa, kun kaasupurkausputki erotetaan elektronisesta virranrajoitusjärjestelmästä, jolloin tyhjä-käyntisuojauspiiri (99) sisältää muuntajan (100), jonka ensiökäämi (125) on kytketty sarjaan suodatinpiirin (11) ja toroidi-muuntajan (56) mainitun toisen käämin (57) toisen pään kanssa, 22 8796B jolloin muuntajassa (100) edelleen on joukko toisiokäämejä (140, 150, 160) kytkettyinä kaasupurkausputkeen (66), jolloin ensiökäämi muodostaa mainittujen useiden toisiokäämien (140, 150, 160) kuormituksen mukaan käänteisesti muuttuvan impedanssin säädetyn virran pienentämiseksi kun kaasupurkausputki (66) erotetaan elektronisesta virranrajoitusjärjestelmästä (10).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen itsesäätävä tyhjäkäyntisuo-jattu elektroninen virranraj oi tus j ärjestelmä, tunnettu siitä, että mainittuun toisiokäämien joukkoon sisältyy viritetty suurjännitteinen toisiokäämi (160) ja kaksi hehkutus-käämiä (140, 150), jotka hehkutuskäämit (140, 150) on kytketty vastaavasti kaasupurkausputken (66)hehkuiankoihin (68, 70).

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen itsesäätävä tyhjäkäyntisuo-jattu elektroninen virranrajoitusjärjestelmä, tunnettu siitä, että mainittu viritetty suurjännitteinen toisiokäämi (160) on kytketty rinnakkain sekä virityskondensaattorin (130) että kaasupurkausputken (66) kanssa, siten että viritetty suur-jännitteinen toisiokäämi (160) synnyttää mainitun rajoitetun jännitteen kaasupurkausputken (66) syöttämiseksi, siten että mainittu rajoitettu jännite pienenee mainitun vähenevän säädetyn virran vaikutuksesta, kun kaasupurkausputki (66) erotetaan elektronisesta virranrajoitusjärjestelmästä (10).

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen itsesäätävä tyhjäkäyntisuojattu elektroninen virranraj oitusj ärj estelmä, tunnettu siitä, että muuntajaan (100) sisältyy ferriittiainetta oleva sydänkaasupurkausputkelle syötettävän jännitteen kehittämiseksi.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen itsesäätävä tyhjäkäyntisuo-. . jattu elektroninen virranraj oi tus järjestelmä, tunnettu siitä, että mainittu säätöpiiri (17) sisältää kantakytkentä-kondensaattorin (54), joka on vastakkaisista päistään kytketty toroidimuuntajan ensimmäiseen käämiin (55) ja invertterimuunta-jan (40) liipaisuohjauskäämiin (48), niin että se olennaisesti sulkee signaalin tasavirtakomponentin tien. 23 87968