FI83567B - Foerfarande foer exponering av ljuskaensligt material medelst laserstraolar. - Google Patents

Description

83567

Menetelmä valoherkän materiaalin valottamiseksi lasersäteillä Tämän keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdannon mukainen menetelmä valoherkän materiaalin valottamiseksi. Tämänkaltaisia menetelmiä tarvitaan kun valmistetaan korkealaatuisia värikuvia ja tekstiä ja grafiikkaa painatusta varten. Uuden menetelmän avulla voidaan filmille tai valoladontapaperille kirjoittaa suurella nopeudella tarvittava suuri lukumäärä pieniä tarkasti sijoitettuja kuvaelementtejä, joista saadaan muodostettua sivulla oleva teksti, kuvien rasteripisteet ja grafiikan kuviot Lasersädettä pyyhkäistään esitetyn menetelmän avulla yli kuvapinnan ja samalla sitä moduloidaan, jolloin filmi valottuu halutulla tavalla.

Ennestään on tunnettu useita erilaisia lasersäteen käyttöön perustuvia valoladonta-laitteita ja niihin liittyviä menetelmiä. Yhteenveto tärkeimmistä laserpyyhkäisymenetel-mistä on esitetty artikkelissa Leo Beiser "Laser scanning and recording: developments and trends", Laser Focus/Electro-Optics (February 1985).

Valoladontalaitteissa ja värierottelufilmien valotuslaitteissa keskeinen tehtävä on aikaansaada pyyhkäisy yli kuvapinnan, joka on kaksiulotteinen suorakaiteen muotoinen alue. Koska sivulle tuleva informaatio on nykyään digitaalista, tehtävänä on muodostaa fimille lasersäteen avulla kuvapisteitä, jotka modulaattorin määräämällä tavalla ovat joko valotettuja tai valottamattomia (mustia tai valkoisia). Esimerkkinä mainittakoon, että sivufilmi voi olla kooltaan 520 mm kertaa 640 mm ja kuvapisteitten koko 10 mikrometriä, joka merkitsee että kuvapisteitä on 52,000 kertaa 64,000 eli yhteensä yli 3 miljardia kappaletta. Kuvapiteiden tulee olla paikallaan lähipisteiden suhteen noin 1-2 mikrometrin tarkkuudella. Koko alueen valotuksen tulisi tapahtua 2-5 minuutissa.

Kaksiulotteisen alueen valottamiseksi tarvitaan kaksi eri pyyhkäisyä, nopea pyy-käisy jaksollisesta yhteen suuntaan ja hitaampi pyyhkäisy kohtisuoraan suuntaan niin että nopean pyyhkäisyn tuottamat viivat asettuvat yhdensuuntaisina vierekkäin kuvapinnalle peittäen valotuksen kuluessa koko kuvapinnan. Suuren resoluution laserkirjoittimissa on käytetty kahta periaatteessa erilaista menetelmää. Joko lasersädettä pyyhkäistään yli kuvapinnan tai kuvapintaa liikutetaan mekaanisesti lasersäteen suhteen. Hidas pyyhkäisy tehdään poikkeuksetta mekaanisella liikkeellä, joko siirtämällä filmiä tai siirtämällä optiikkaa (Ja siten lasersädettä). Nopea pyyhkäisy on joissakin kaupallisesti saatavilla 2 83567 olevissa laitteissa toteutettu säteen pyyhkäisyllä ja joissakin mekaanisella liikkeellä. Tärkeää on nyt huomata, että kaikki aikaisemmat suuren resoluution laserkiijoittimet vaativat kummallekin pyyhkäisylle erittäin tarkkoja ja kalliita komponentteja. Nopeassa pyyhkäisyssä yhdelle pyyhkäisyjuovalle kirjoitettavat noin 30,000-100,000 identtistä kuvaelementtiä täytyy asettaa paikoilleen edellämainitulla 1-2 mikrometrin tarkkuudella. Peräkkäisten pyyhkäisyjuovien tulee olla toistensa suhteen kohdallaan myös samalla tarkkuudella.

Niissä laitteissa, joissa lasersädettä pyyhkäistään kääntyvän galvanometripeilin tai pyörivän peileistä muodostuvan monitahokkaan avulla, lasersäde fokusoidaan kuvapinnalle linssien avulla, jotka ovat joko peilin edessä tai takana. Peilin muodon ja liikkeen tulee olla tarkka ja linssijäijestelmä on yleensä usesta komponentista koostuva. Suuri resoluutio vaatii tällöin sangen tarkkoja ja kalliita komponentteja. Ongelmana näissä konstruktioissa on myös se, että fokusoidun lasersäteen muodostama kuvapiste kuvapinnalla pyrkii olemaan leveämpi kuvapinnan reunoilla kuin keskellä.

Olemassa olevissa kaupallisissa laserkiijoittimissa on ongelmia myös hitaan pyyh-käisyn tuottamisessa. Jos filmin nopeus vaihtelee, paljaalla silmällä usein nähdään virheet jotka ovat suuruusluokkaa 2 mikrometriä. Nämä nähdään joko epätasaisuutena raste-ripinnoissa tai ohuina juovina. Käytössä on kaksi filmin siirtomekanismityyppiä. Joissakin tasopintavalotuslaitteissa fimi tai valoladontapaperi kiinnitetään tasaiseen alustaan, jota alustaa liikutetaan tasaisella nopeudella tarkan ruuvin avulla. Tällöin seuraa lisäongelma. Tavallisesti vaaditaan, että valoladontakone toimii automaattisesti, niin että filmi otetaan automaattisesti kasetista ja se syötetään valotuksen jälkeen toiseen kasettiin. Tällaisen automattisen syötön jäljestäminen liikkuvan alustan tapauksessa on osoittautunut vaikeaksi ja kalliiksi. Joissakin valoladontakoneissa itse filmiä tai paperia siirretään mekaanisesti valotuksen aikana lasersäteen ohitse. Liikkeen tulee olla erittäin tarkka, joka mm. merkitsee että luistoa ei saa olla ja filmin vetojännityksen tulee olla vakio. Tämän tyyppisen tarkkuusmekaniikan hinta on korkea ja sen luotettavuus ja huolto ovat ongelmia.

Toinen valoladontakonetyyppi perustuu seuraavaan periaatteeseen. Filmi kiinnitetään sylinterin ulkopinnalle ja sylinteriä pyöritetään akselinsa ympäri. Sitten suunnataan yksi tai useampia lasersäteitä filmin pinnalle, joten ne valottavat sylinterin ympäri kulkevan viivan tai viivoja. Kun samalla siirretään valotusoptiikkaa sylinterin akselin suuntaan, tullaan valottaneeksi spiraalinmuotoisilla viivoilla koko sivu filmille. Tätä menetelmää käytetään kaikkein tarkimmissa värierottelujen valotuslaitteissa. Sylinteriä il 3 83567 pyöritetään ehkä useita tuhansia kierroksia minuutissa, joten sen tulee olla tarkasti työstetty ja tasapainoitettu. Silti riittävän nopeuden aikaansaaminen on ongelma näissä laitteissa. Filmin syötön automaation toteuttaminen on sangen hankalaa pyörivälle sylinterille. Nämä valotuslaitteet ovat erittäin kalliita.

Nyt esitettävälle menetelmälle on tunnusomaista, että siinä vältetään suurta tarkkuutta vaativat liikkuvat mekaaniset osat. Keksintö lähtee siitä, että valotuksen aikana pidetään filmi tai valoladontapaperi liikkumattomana. Valotuksen aikana filmi on esimerkiksi imetty tyhjiöllä kiinni kiinteään alustaan. Silloin vältetään filmin liikutukseen liittyvät ongelmat, joita ei ole täysin tyydyttävästi ratkaistu missään tähänastisessa konstruktiossa. Uudessa menetelmässä etuna on myös, että filmin automaattinen syöttö kasetilta ja poisto valotuksen jälkeen toiseen kasettiin voidaan toteuttaa yksinkertaisilla matalan tarkkuuden liikutusmekanismeilla, koska nämä eivät vaikuta itse valotuksen tarkkuuteen.

Valotuslaitteen rakentamiseksi tulee saada aikaan kaksi pyyhkäisyä, nopea pyyh-käisy yhteen suuntaan ja hidas liike kohtisuoraan suuntaan. Jos valottava elektro-optinen osakomponentti on riittävän kevyt ja pieni, on yksinkertaista valmistaa lineaarinen liiku-tusmekanismi, joka mekaanisesti liikuttaa elektro-optista osaa tarkasti filmin suhteen, esimerkiksi tarkkuusruuvin avulla. Hidas pyyhkäisy on siis aikaansaatavissa olemassa olevien komponenttien avulla kohtuullisilla kustannuksilla.

Nyt esitettävässä menetelmässä nopea pyyhkäisy saadaan aikaan asettamalla filmi sylinterin muotoisen alustan sisäpinnalle ja kiijoittamalla sille sylinterin akselin ympäri pyörivän lasersäteen avulla. Samanaikaisesti elektro-optista osaa, johon sisältyvät myös | lasersäteen tuottavat laserit, siirretään sylinterin akselin suuntaan. Tällöin kullakin pyö rähdyksellä piirretyt valotusviivat asettuvat yhdensuuntaisesti rinnakkain, ja vähitellen filmin yli kulkiessaan peittävät koko kuvapinnan. Tämän kaltainen kaupallinen laserkirjoitin oli markkinoilla joitakin vuosia sitten LogEtronics nimellä. Tämä mote lopetettiin, koska siinä oli vaikeuksia käytetyn NdYAG-laserin kanssa. Siten itse tämä kirjoitustapa ei ole uusi, vaan uutuus on tavassa, jolla valotus suoritetaan, ja tätä selostetaan kohta.

Kuten alussa mainittiin, skannausviivoja täytyy piirtää noin 60,000 kappaletta noin kahdessa minuutissa. Yhdellä säteellä piirtäen elektro-optista osaa pitäisi siis pyörittää nopeudella 30,000 kierrosta minuutissa. Tämä ei ole nykytekniikan mekaanisilla osilla - - mahdollista, mekaaninen lujuus ei riitä. Tulee siis piirtää usealla säteellä kerrallaan. Sopiva määrä on esimerkiksi 8 sädettä, silloin riittää pyörimisnopeus 4,000 kierrosta minuutissa. Tähän asti ei ole ollut mahdollista kirjoittaa kuin yhdellä säteellä kerrallaan, « 4 83567 sillä on helppo osoittaa, lasersäteet tulee viedä pyörivään elektro-optiseen osaan sen akselia pitkin akselin suuntaisina ja säteen tulee olla sylinterisymmetrinen.

Nyt esitettävälle keksinnölle tunnusomaista on, että laservalolähteenä käytetään useita lasereita ja lasersäteiden modulointiin tarvittavat sähköiset signaalit kuljetetaan pyörivään elektro-optiseen osaan siten, että ei-pyörivät, valoa emittoivat komponentit lähettävät valoa pyörivään osaan kiinnitettyihin valodetektoreihin. Nykyisen puolijohdetekniikan avulla voidaan valmistaa niin pieniä, kevyitä ja tukevia lasereita, että ne voidaan vaikeuksitta rakentaa nopeasti pyörivän elektro-optisen osan sisälle. Kun laser on kiinni pyörivässä osassa ja sädettä ei tarvitse liikuttaa laserin suhteen, ei tarvita kalliita ja tarkkoja pyyhkäisymekanismeja ja linssijärjestelmiä. Yksinkertainen säteen fokusointilinssi suunnilleen linssin akselin suuntaan etenevälle säteelle riittää. Pyörivään osaan voidaan helposti myös asettaa useita puolijohdelasereita ja kirjoittaa useita pyyh-käisyjuovia kerrallaan.

Keksintöön sisältyy toinen oleellinen uutuus. Se koskee modulointiin liittyvän informaation siirtoa pyörivään elektro-optiseen osaan. Sähköisiä johtimia ei luonnollisesti voida viedä laitteiston rungosta nopeasti pyörivään osaan. Keksinnölle on tunnusomaista, että siinä esitetään menetelmä, jolla yksi tai useampia sähköisiä signaaleja voidaan siirtää pyörivään elektro-optiseen osaan. Siten modulaatiosignaalit voidaan kuljettaa puolijohdelasereihin ja moduloida kiijoitussäteitä. Oleellista tässä on, että modu-laatiosignaalien taajuudet ovat suuria, suuruusluokkaa 10 MHz. Menetelmä antaa luotettavan tavan siirtää näinkin suuren taajuuden signaalit pyörivään osaan.

Menetelmässä pyörivään osaan kiinnitetään joukko valodetektoreita, jotka on asetettu välimatkan päähän toisistaan siten, että kunkin detektorin valoherkkä pinta on suunnilleen kohtisuorassa pyörähdysakselia vastaan ja detektorien pintojen keskipiste on suunnilleen akselilla. Lisäksi laitteiston runkoon liikkumattomiksi on kiinnitetty joukko valonlähteitä, esimerkiksi LEDejä, joita voidaan moduloida, ja joiden kunkin valo osuu jollekin edellämainitulle detektorille. Kun pyörivä osa pyörii, valolähteiden ja valodetek-toreiden suhteellinen asema ei muutu ja siten voidaan pyörimisliikkeestä riippumatta kuljettaa modulaatiosignaali laitteiston kiinteästä rungosta pyörivään elektro-optiseen osaan.

Lasersäteen fokusoidut kuvapisteet halutaan asettaa kuvapinnalle tarkasti oikean välimatkan päähän toisistaan. Keksinnössä esitetään tapa jolla se saadaan suoraviivaisesti aikaan. Puolijohdelaserit valmistetaan usein siten, että niissä on kiinteästi kiinni ohut valokuitu, jonka päästä valo tulee. On olemassa menetelmiä valmistaa alustaan uria mittatarkasti. Lasereiden valokuidut asetetaan näihin uriin, jolloin niiden välimatkat määräytyvät tarkasti. Ongelmaksi voisi nyt muodostua, että valokuitujen paksuudet ovat tyy- * pillisesti 100 mikrometriä, kun lasersäteiden välimatkojen kuvapinnalla pitäisi olla noin li 5 83567 10 mikrometriä. Tämän korjaamiseen ei voida käyttää optiikan kuvaussuhdetta, koska silloin numeerisen apertuurin pienuudesta johtuen valohäviöt olisivat suuret. Keksinnössä esitetään menetelmä, jossa valokuidut asetetaan pyyhkäisysuuntaan nähden vinoon tiettyyn kulmaan ja modulaatio tulee peräkkäisille pyyhkäisyjuoville viivästettynä, siten että samalla kertaa kirjoitettavien kuvaelementtien välimatka voi olla miten suuri tahansa.

Laitteistoon tarvitaan vielä menetelmä, jolla viedään puolijohdelasereiden ja niiden vahvistimien vaatima sähköteho laitteiston rungosta pyörivään osaan. Tarvittava tasavir-tateho on vain joitakin watteja. Tähän on olemassa tunnettuja menetelmiä sähkötekniikassa. Lopulta täydelliseen värierottelufilmien valotuslaitteeseen tarvitaan elektroniikkaa, mm. lasereiden ohjauselektroniikkaa ja elektroniikkaa tahdistamaan modulaatiosig-naalit pyörivän osan pyörimisnopeuteen. Ratkaisut näihin ovat tunnettuja nykyisen tekniikan puitteissa.

Patenttivaatimusten tunnusmerkkiosan mukainen keksintö tarjoaa menetelmän, jossa nykyisen tekniikan tarjoamilla komponenteilla saadaan aikaan edulinen, tarkka ja luotettava suuren resoluution laservalotuslaite.

Seuraavassa keksintöä kuvataan ykistyiskohtaisesti seuraaviin piirustuksiin viittaamalla:

Kuva 1. Laservalotuslaitteen sylinteri ja filmin kiinnitys sisäpinnalle Kuva 2. Poikkileikkaus valotuslaitteesta jossa on pyörivä elektro-optinen osa Kuva 3. Menetelmän periaate sylinterin akselin tasossa kuvattuna Kuva 4. Pyyhkäisyjuovia ja kuvaelementtejä Kuva 5. Modulaation siirto pyörivään osaan ..! Kuva 6. Kuvaelementtien valotus kun valokuidut ovat paksuja

Kuva 7. Elektroniikka ja optiikka yhden valotussäteen osalta

Kuvassa 1 on esitetty menetelmän pohjana oleva laitteiston rakenne. Valotettava filmi tai valoladontapaperi, kuvassa merkitty numerolla 2, kiinnitetään sylinterin 1 sisäpuolelle. Sylinterissä on aukko 3, jonka lävitse filmi syötetään kasetista vetäen ja jonka läpi valotuksen jälkeen valotettu filmi vedetään ulos ja viedään toiseen kasettiin tai kehi-tyskoneeseen. Sylinterin sisäpinnan tulee olla noin 0.1 mm tarkkuudella matemaattisen sylinterin muotoinen ja sen tulee olla keskitetty samalla tarkkuudella pyörivän elektro-optisen osan akselin suhteen. Nämä luvut aiheutuvat siitä, että esimerkkitapauksessa lasersäteen syvyystarkkuusalue kuvapinnalla on noin 0.2 mm.

6 83567

Kuvassa 2 on poikkileikkaus valotuslaitteesta. Sylinterin 1 sisällä on filmi 2. Puolijohdelaser 8 lähettää valoa linssille 4, joka fokusoi valon 5 pieneksi pisteeksi 7 tiimille. Koko elektro-optinen osa 6, mukaanlukien laser ja linssi, pyörivät akselin ympäri.

Kuva 3 esittää esimerkkilaitteen pitkittäisleikkausta. Tässä on tuotu esille, että yleensä laite rakennetaan niin, että lasereita on useita. Lukumäärä voi olla esimerkiksi kahdeksan, mutta kuvaan on piirretty selvyyden vuoksi kolme. Puolijohdelaserin 8 valo menee optiseen kuituun 38, jonka päästä se etenee linssiin 4, joka fokusoi valon 5 kuvapinnalle 2 pisteeksi 7. Muut kuitujen 38’ ja 38" päät fokusoituvat vastaavasti pisteiksi 7’ ja 7", ja nämä ovat tarkasti määrätyn matkan päässä toisistaan. Elektro-op-tista osaa 6 pyörittää moottori 10 akselin ympäri noin nopeudella 3,000 kierrosta minuutissa. Moottori on kiinnitetty kelkkaan 11, joka puolestaan liikkuu akselin suuntaan kiskoa 12 pitkin.

On helppo huomata, että lasersäde osuu pyörähdyksen aikana kiskoon 12, joka siten estää tiimin valottumisen siltä kohdalta. Kisko 12 asetetaan sylinterin aukon 3 kohdalle, jolloin sillä kohdalla ei ole tiimiä eikä tarvita valotusta.

Kuvassa 4 on numerolla 13 merkitty yhtä pyyhkäisyjuovaa, jonka lasersäde pyyhkäisee. Juova jakaantuu kuvaelementteihin 14, ja jokainen kuvaelementti on joko valotettu tai valottamaton. Kuvalementeistä muodostuu tiimille teksti, kuvien rasteripisteet ja grafiikka. Jos laitteessa on useita lasereita, yhdellä elektro-optisen osan pyörähdyksellä valottuu monta juovaa yhtä aikaa.

Kuva 5 esittää miten modulaatio viedään pyörivään osaan. Laitteen ei-pyörivässä osassa, käytännössä kelkassa 11 Kuvassa 3, on alusta, jossa on kiinni valoa emittoiva diodi (LED) 16. LED lähettää valoa linssin 17 kautta pyörivässä osassa kiinni olevalle valodetektorille 15. Valodetektorin antama signaali viedään vahvistimen kautta pyörivässä osassa 6 olevaan laseriin. Valoa emittoivaa diodia 16 ohjaa vahvistin, johon syötetään modulaatiosignaali valotuslaitetta ohjaavasta tietokoneesta. Kun LED 16 emittoi valoa, myös Kuvassa 3 kuvattu laser 8 emittoi valoa ja kuvaelementti 14 valottuu, muuten ei. Modulaationsiirtojäijestelmä rungosta pyörivään osaan muodostuu siis komponenteista 16, 17, 18, 15. Järjestelmiä on niin monta kuin lasereita. Kuvaan 5 niitä on piirretty osittain neljä, mutta esimerkkilaitteessa niitä on kahdeksan.

Valodetektorit 15 tarvitsevat kannattimen 19, jolla ne ovat kiinni pyörivässä elekt-ro-optisessa osassa 6. Joka pyörähdyksellä kannatin 19 menee valonsäteen 18 tielle ja tällöin modulaation ohjaus ei toimi virheettömästi. Kuitenkin totesimme jo edellä, että koska filmi 2 peittää vain osan sylinterin 1 sisäpinnasta, ja osan pyörähdystä lasersäde suuntautuu aukkoon 3, ei ole tarpeellistakaan että pyörähdyksen tämän osan aikana li y 83567 lasersäde on päällä tai että sitä moduloidaan. Kannattimen 19 asento tulee siis asettaa niin, että kun kannatin peittää valonsäteen 18, samanaikaisesti lasersäde 5 suuntautuu aukkoon 3.

Kuvassa 6 on esitetty menetelmä, miten valotettavien kuvaelementtien välimatka saadaan suurella tarkkuudella oikeaksi. Edelleen esitetään, miten voidaan valottaa erittäin pienin välimatkoin, esimerkiksi 10 mikrometrin välein, olevia pyyhkäisyjuovia, vaikka puolijohdelaseriin kiinnitettyjen lasikuitujen paksuus olisi huomattavasti suurempi. Kuidut kiinnitetään alustaan 27, johon on esimerkiksi etsausmenetelmällä tehty mitoiltaan ja välimatkaltaan tarkkoja V-uria 26. Kun kuidut painetaan ja kiinnitetään V-uriin, niiden keskinäinen sijainti tulee tarkasti määrättyä. Alusta 27 sijoitetaan nyt siten, että se muodostaa pienen kulman 25 skannaussuunnan suhteen. Kuitujen 21-24 välimatkat ja kulma 25 lasketaan siten, että kun kuitujen päät 21-24 kuvautuvat linssillä 4 kuvapinnalle, kuvapisteiden 31-34 välimatka pyyhkäisyä vastaan kohtisuorassa suunnassa tulee olemaan tarkasti haluttu juovien välimatka, ja kuvapisteiden 31-34 välimatka pyyhkäisyn suunnassa tulee olemaan jokin kokonaisluku kertaa kuvaelementin koko. Lopulta tulee huolehtia, että peräkkäisiä pyyhkäisyjuovia vastaava modulaation ohjaus on siten viivästetty ja tahdistettu, että tiettyä kuvaelementtiä vastaava modulaatioinfor-maatio on juuri oikealla hetkellä ohjaamassa kuvaelementin kiijoittamista. Näin saadaan valotettavien kuvaelementtien keskinäiset välimatkat riippumaan vain alustan 27 urien 26 valmistustarkkuudesta ja kulmasta 25. Laitteen tarkkuus tulee siten olemaan suuri ja tarkkuus säilyy kaikissa olosuhteissa.

Kuvassa 7 on yhteenveto elektroniikasta ja optiikasta yhden kirjoitussäteen osalta. Valoa emittoivaa diodia 16 ohjaa vahvistin 36, jota puolestaa ohjaa tietokone, josta modulaatioinformaatio tulee. Linssi 17 fokusoi valon 18. Nämä elementit eivät pyöri ja ovat kiinni kelkassa 11. Pyörivässä elektro-optisessa systeemissä on akselilla valodetek-tori 15, joka ohjaa vahvistinta 37 ja tämä puolestaan ohjaa puolijohdelaseria 3. Laserin valo 5 fokusoidaan linssillä 4 kuvapinnalle 2. Vahvistimen 37 ja laserin 3 vaatima teho syötetään pyörivään osaan sähkötekniikassa tunnetulla tavalla. Pyörivään osaan tulevat sähköiset ja optiset komponentit ovat kaikki erittäin pieniä ja kevyitä ja ne ovat mekaanisesti sangen kestäviä.

Edellä kuvattu laservalotuslaite voidaan rakentaa siten, että esimerkiksi seuraava suorituskyky saavutetaan.

filmin koko pyyhkäisyn suunnassa 640 mm filmin koko pyyhkäisyä vastaan kohtisuoraan 520 mm 8 83567 valotusaika 2 minuuttia kuvaelementin koko 10 mikrometriä kuvaelementtien lukumäärä pyyhkäisyn suunnassa 64,000 kuvaelementtien lukumäärä kohtisuoraan suuntaan 52,000 filmin korkeus verrattuna sylinterin ympärysmittaan 75% säteiden lukumäärä 8 pyörimisnopeus 54 Hz (3240 rpm) keskimääräinen pikselitaajuus yhdelle säteelle 3.5 Mhz keskimääräinen pikselitaajuus kahdeksalle säteelle 28 Mhz hetkellinen pikselitaajuus yhdelle säteelle 4.6 Mhz yhdessä valotettujen kuvaelementtien paikkatarkkuus 1 mikrometri laserin aallonpituus 780 nm lasersäteen puoliarvohalkaisija 10 mikrometriä säteen syvyystarkkuusalue kuvapinnalla 0.1 mm Tässä hakemuksessa esitetty menetelmä ei ole rajoitettu vain esitettyyn esimerkki-laitteeseen. Menetelmä on määritelty patenttivaatimuksissa.

Il

Claims (4)

9 83567

1. Menetelmä valoherkän materiaalin (2) valottamiseksi lasersäteillä (5) painatusta varten, jossa menetelmässä - valoherkkä materiaali (2) sovitetaan sylinterin (1) sisäpinnalle, - lasersäteitä (5) pyöritetään sylinterin (1) akselin ympäri ja fokusoidaan valoherkän materiaalin (2) pinnalle, - lasersäteitä (5) moduloidaan niin, että kuvapinnalle (2) muodostuu valotettuja ja valottamattomia kuvaelementtejä (14), ja - laservalolähde (8) ja lasersäteiden (5) fokusointiin tarvittava optiikka (4), jotka ovat pyörivän elektro-optisen osan (6) sisällä, saatetaan pyörimään tämän mukana, tunnettu siitä, että • laservalolähteenä käytetään useita lasereita (8) ja - lasersäteiden (8) modulointiin tarvittavat sähköiset signaalit kuljetetaan pyörivään elektro-optiseen osaan siten, että ei-pyörivät, valoa emittoivat komponentit lähettävät valoa pyörivään osaan kiinnittettyihin valodetektoreihin (15).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuvapinnalle (2) samanaikaisesti osuvat lasersäteet (5) kohdistetaan tarkasti toistensa suhteen sen avulla, että laserit (8) tai niistä tulevaa valoa kuljettavat komponentit asetetaan pysyvästi alustaan ja alusta asetetaan kiinteään kulmaan pyyhkäisysuunnan suhteen siten, että kuvapinnalle (2) syntyvien valopisteiden välimatka pyyhkäisyä vastaan kohtisuoraan suuntaan on pyyhkäisyjuovien välimatka ja valopisteiden välimatka pyyhkäisyn suuntaan on kokonaisluku kertaa kuvaelementin koko.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valoherkkää materiaalia (2) pidetään valotuksen aikana paikallaan ja siirretään ennen ja jälkeen valotuksen sylinterissä olevan aukon kautta.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lasereita (8) ohjaava vahvistin on pyörivässä osassa ja sen ja lasereiden (8) tarvitsema virta syötetään kiinteästä rungosta sähkötekniikasta tunnettujen menetelmien avulla. 10 83567