FI80279B

FI80279B - Foerfarande foer framstaellning av papper, kartong och papp med stor torr- och vaotbestaendighet samt lutbestaendighet.

Info

Publication number: FI80279B
Application number: FI844506A
Authority: FI
Inventors: Heinrich Hartmann; Sigberg Pfohl; Erhard Klahr; Theo Proll
Original assignee: Basf Ag
Priority date: 1983-11-29
Filing date: 1984-11-16
Publication date: 1990-01-31
Also published as: FI80279C; NO164852B; ATE28340T1; CA1239507A; EP0146000A1; FI844506A0; NO844730L; JPS60134098A; DE3464772D1; FI844506L; DE3343105A1; EP0146000B1; NO164852C

Description

Menetelmä paperin, kartongin ja pahvin valmistamiseksi, joilla on suuri kuiva- ja märkälujuus sekä lipeänkestä- vyys 1 80279 5 Märkalujan paperin valmistamiseksi lisätään käy tännössä paperimassaan neutraalilla tai heikosti alkali-sella pH-alueella miltei yksinomaan hartseja, joita valmistetaan reagoittamalla epikloorihydriiniä pitkäketjuis-ten emäksisten polyamidoamiinien kanssa, vertaa US-pa-10 tenttijulkaisua nro 2 926 116. Sen vuoksi, että hartsien perustana olevat polyamidiketjut hajoavat suhteellisen helposti hydrolyyttisesti, on näillä hartseilla se epäkohta, että niillä on vain suhteellisen vähäinen varastointi-kestävyys. Näillä hartseilla käsiteltyjen paperien alkalin 15 kestävyydessä on parannuksen tarvetta.

US-patenttijulkaisusta nro 3 700 623 tunnetaan hartseja, joita valmistetaan reagoittamalla epikloorihydriiniä diallyyliamiineista koostuvien polymeraattien kanssa. Tällaiset tuotteet tekevät mahdolliseksi paperien valmis-20 tuksen, joilla on suuri kuiva- ja märkälujuus sekä lipeän-kestävyys. Hartsit ovat kuitenkin varsin kalliita ja tämän vuoksi ne eivät ole käytännössä saavuttaneet suosiollista vastaanottoa. Näiden hartsien eräs haitta on se, että ne täytyy paperitehtaassa ensin aktivoida lipeillä optimaa-25 lisen vaikutuksen saavuttamiseksi. Hartseilla on lisäksi se haitta, että ne aiheuttavat niillä käsiteltyjen paperien valkoisuuden voimakkaan tummumisen.

Keksinnön pohjana on tehtävä valmistaa käytettäväksi sellaisia hartseja, jotka lisättäessä paperimassaan neut-30 raalilla tai heikosti alkalisella pH-alueella parantavat näin valmistetun paperin kuiva- ja märkälujuutta sekä li-peänkestävyyttä. Hartsien tulee suoraan olla käyttökelpoisia ilman aktivointia ja sitä paitsi ne eivät saa aiheuttaa paperin valkoisuuden tummenemista.

35 Tehtävä ratkaistaan keksinnön mukaan menetelmällä 2 80279 paperin, kartongin ja pahvin valmistamiseksi, joilla on suuri kuiva- ja märkälujuus sekä lipeänkestävyys, lisäämällä sulppuun vesipitoisia polymeeriliuoksia määränä 0,1-5 paino-%, laskettuna kiintoaineiden määrästä, ja poistamalla 5 sulpusta vettä viiralla arkinmuodostuksen yhteydessä.

Keksinnölle on tunnusomaista, että polymeerivesi-liuoksina käytetään reaktiotuotteita, jotka on valmistettu saattamalla reagoimaan keskenään (1) kaavan I mukaisen vinyyli-imidatsolin homopolymeerejä, 10 R3\J'r1 (I1 CH=CH.> 15 2 jossa R*, R2, R3 = H, CH3; ja tarkoittaa lisäksi C2H5, C3H7, C^Hg tai (2) vesiliukoisia kopolymeerejä, jotka koostuvat 20 (a) vähintään 5 paino-%:sta kaavan I mukaista vinyyli- imidatsolia, (b) enintään 90 paino-%:sta akryyliamidia ja/tai metakryy-liamidia sekä mahdollisesti (c) enintään 30 paino-%:sta akryylinitriiliä, metakryyli-25 nitriiliä, vinyyliasetaattia, vinyylipyrrolidonia, C3-C5- etyleenisesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa tai sen esteriä; epikloorihydriinin kanssa, ilman että polyalkyleeni-imiinejä on läsnä, suhteessa 0,02-2,9 moolia epikloorihydriiniä yh-30 tä moolia kohden homo- tai kopolymeerin emäksistä typpiek-vivalenttia.

Vinyyli-imidatsolin homo- ja kopolymeerit ovat tunnettuja. Niitä saadaan esimerkiksi polymeroimalla kaavan I mukaisia vinyyli-imidatsoleja 35 r2

-N

r3-C (^-R1 "r ch=ch2 3 80279 12 3 1 jossa R , R , R = H, CH^; ja R tarkoittaa sitä paitsi C^Hg, vesiliuoksessa radikaalisten polymeraa-tion initiaattorien läsnäollessa lämpötiloissa, jotka ovat välillä 40-100, edullisesti 60-100°C. R^ voi, kysy-5 myksen ollessa C^-alkyylistä, olla n- tai isopropyyli, ja kysymyksen ollessa C^-alkyylistä, olla n-, iso- tai terti-äärinen butyyli.

Vinyyli-imidatsolin kopolymeraattien valmistamiseksi käytetään komponenttina (a) vähintään 5 paino-% kaavan 10 I mukaista vinyyli-imidatsolia, kun taas kopolymeraatin komponenttina (b) käytetään enintään 95 paino-% akryyliami-dia ja/tai metakryyliamidia. Märkälujien hartsien valmistamiseksi on edullista käyttää lähtöpolymeraattina kopolyme-

raatteja, jotka koostuvat (a) 15-30 paino-%:sta kaavan I

12 3 15 mukaista vinyyli-imidatsolia, jossa R , R ja R tarkoit- 2 3 1 tavat H tai R ja R tarkoittavat H ja R tarkoittaa metyyliä, tai monomeerien seosta, ja (b) 85-70 paino-%:sta ak-ryyliamidia.

Kopolymeraatteja voidaan modifoida esim. siten, et-20. tä ne komponenttina (c) sisältävät mukana polyneroituna enintään 30 paino-% akryylinitriiliä, metakryylinitriiliä, vinyyliasetaattia, vinyylipyrrolidonia, C^- - C^-etyleeni-sesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa tai sen esteriä. Komponentin (c) monomeerejä lisätään sellainen määrä, et-25 tä syntyvät kopolymeraatit ovat vielä vesiliukoisia. Tämän vuoksi polymeroidaan mukana esimerkiksi etyleenisesti tyydyttämättömien C - - C^-karboksyylihappojen pitkäketjuisia estereitä vain enintään noin 5 paino-%, kun taas akryyli-happometyyliesteriä tai akryylinitriiliä voi kopolymeraa-30 tin rakenteessa olla enintään 30 paino-%. Kopolymeraatin modifioimiseksi voidaan polymeraatiossa käyttää samanaikaisesti myös useita kohdassa (c) mainittuja monomeerejä, esim. akryylinitriiliä ja akryylihappoa, akryylinitriiliä, vinyyliasetaattia ja vinyylipyrrolidonia tai akryylihappoa ja ak-35 ryylihappoesteriä.

4 80279

Vinyyli-imidatsolin homo- ja kopolymeraattien K-arvot ovat välillä 30-150, edullisesti välillä 60-120 (määritettynä H. Fikentscher'in mukaan 0,1 %:sina polymeeriliuoksi-na 5 %:sessa ruokasuolan vesiliuoksessa 20°C:ssa). Ne 5 reagoitetaan vesipitoisessa väliaineessa epikloorihydrii-nin kanssa hartseiksi. Moolia kohti emäksistä typpiekvi-valenttia käytetään polymeraatissa 0,02-2,9, edullisesti 1,0-2,5 moolia epikloorihydriiniä. Hartsit valmistetaan edullisesti siten, että kaavan I mukaisen homo- tai kopo-2Q lymeraatin vesiliuokseen lisätään epikloorihydriiniä ja seoksen aineosien annetaan reagoida keskenään niin kauan, että mitään epoksidia ei ole enää osoitettavissa. Jotta reaktiota voitaisiin moiteettomasti kontrolloida, lisätään epikloorihydriiniä jatkuvasti tai annoksittain. Reaktiolämpö-15 tila on välillä 0-100°C, edullisesti 20-80°C. Reaktioajat ovat noin 2-6 tuntia. Kondensaatio tapahtuu pH-arvovälillä 5-10. Stabiilien hartsiliuosten saamiseksi säädetään vesi-liuoksen pH-arvo ennen kondensaation päättymistä tai sen jälkeen arvoon, joka on välillä 2-4. pH-arvon tätä säätä-20 mistä varten käytetään edullisesti rikkihappoa tai muurahaishappoa. Käyttövalmiiden hartsin vesiliuosten kuiva-ainepitoisuus on 10-20 paino-% ja viskositeetti 100-5000 mPas (määritettynä 10 %:sena liuoksena Brookfield’in mukaan, 20 kierrosta/minuutti, 20°C).

25 Hartsin vesiliuoksia voidaan paperin valmistuksessa käyttää suoraan tai mahdollisesti vedellä edelleen laimentamisen jälkeen, sillä ne ovat laimennettavissa vedellä jokaisessa suhteessa. Niitä lisätään paperimassaan ennen arkinmuodostusta määrä, joka kulloinkin laskettuna kuiva-30 aineen perusteella, on välillä 0,1-5, edullisesti välillä 0,25-1 paino-%. Mikäli hartsin vesiliuoksia lisätään määrä, joka on välillä 0,005-0,1 %, kulloinkin laskettuna kuivasta kuituaineesta ja 100 %:sena hartsina, paperimassaan juuri ennen tämän syöttämistä paperikoneelle, oaoittautu-35 vat nämä hartsit oivallisiksi kreppauksen apuaineiksi, esim. hygieniaan käytettäviä papereita varten.

Il 5 80279

Keksinnön mukaan käytettäviä hartsiliuoksia lisätään kuitulietteeseen paperin valmistuksen tavanomaisissa olosuhteissa. Hartsit ovat tehokkaita kaikkien tunnettujen paperi-, pahvi- ja kartonkilaatujen yhteydessä, esim. val-5 mistettaessa kirjoitus-, paino- ja pakkauspapereita. Papereita vast, pahveja ja kartonkeja voidaan valmistaa lukuisista kuituaineista, esimerkiksi sulfiitti- tai sulfaatti-selluloosasta (valkaistusta tai valkaisemattomasta, hiokkeesta tai jätepaperista tai mainittujen kuitulajien seok-10 sista). Massasuspension pH-arvo on välillä 4-9, edullisesti välillä 6-8. On myös mahdollista levittää hartsiliuoksia jo muodostuneen paperin pinnalle, esim. liimapuristi-messa.

Seuraavissa esimerkeissä ilmoitetut osat ovat paino-15 osia, ilmoitetut %-luvut tarkoittavat aineiden painoa.

Arkit valmistettiin Rapid-Köthen-laboratorioarkki-kojeessa. Katkeamispituus kuivana määritettiin DIN 53 112, lehden 1 mukaan ja katkeamispituus märkänä DIN 53 112, lehden 2 mukaan.

20 Lipeänkestävyys määritettiin samalla tavalla kuin mär- kälujuus, jolloin veden sijasta käytettiin paperien kastamiseen 1 %:tista natronlipeäliuosta (5 minuuttia 50°C:ssa).

Paperiarkkien valkoisuus määritettiin reflektio-fotometrin (Elrefo-koje) avulla DIN 53 145 mukaan.

25 Polymeraatin K-arvo määritettiin H. Finkentscher'in mukaan Cellulosechemie 13, 58-64 ja 71-74 (1932), 20°C:n lämpötilassa 5 %:ssa ruokasuolan vesiliuoksessa; tällöin tarkoittaa K = k'lO'5.

Hartsiliuosten valmistus 3Q Hartsi 1 (a) N-vinyyli-imidatsolin homopolymeraatin vesiliuoksen valmistus.

Polymerointiastiaan pantiin 500 osaa vinyyli-iraidat-solia ja 450 osaa vettä, ja samalla kun astian läpi johdet-35 tiin typpeä 100°C:n lämpötilassa tunnin ajan, lisättiin siihen 8 osaa tert.-butyyliperetyyliheksanoaattia 40 osas- 6 80279 sa metanolia. Polymeroinnin initiaattorin lisäyksen päätyttyä jälkipolymeroitiin reaktioseosta 7 tuntia 91°C:n lämpötilassa ja sen jälkeen laimennettiin lisäämällä vettä niin, että kuiva-ainepitoisuudeksi tuli 30,3 %.

5 Tällöin saatiin ruskeata, heikosti sameata, voimakkaasti viskoosista polymeeri liuosta. Ilomopolymeraatin K-arvo oli 86.

(b) Homopolymeraatin reagoittaminen epikloorihydriinin kanssa.

10 878 g kohdan (a) mukaan saadun poly-N-vinyyli-imid- atsolin (vastaten 2,7 ekvivalenttia emäksistä typpeä) 30,3 %: tista vesiliuosta laimennettiin 1630 g :11a vettä ja joukkoon lisättiin 677 g (7,3 moolia) epikloorihydriiniä huoneen lämpötilassa. Tällöin nousi liuoksen viskositeetti hi-15 taasti. 30 minuutin kuluttua lisättiin 193 g rikkihappoa (2 moolia), jonka jälkeen pH-arvoksi tuli 2. Reaktioseos lämmitettiin 80°C:seen ja sitä hämmennettiin 4 tuntia tässä lämpötilassa, jolloin lisättiin annoksittain 2100 g vettä. Tällöin saatiin hartsin 1 vesiliuos, jonka kuiva-2Q ainepitoisuus oli 17,2 % ja pH-arvo 1,7. Vesiliuoksen viskositeetti oli 380 mPas.

Hartsi 2 (a) Kopolymeraatin vesiliuoksen valmistus.

Polymerointiastiaan pantiin 250 osaa vettä ja sii-25 hen lisättiin, samalla kun hämmennettiin ja astian läpi johdettiin typpeä, kahdesta erillisestä syöttöastiasta samanaikaisesti syötettävää ainetta I ja II 90°C:n lämpötilassa tunnin kuluessa. Syötettävä aine I käsitti 150 osaa akryyliamidia, 150 osaa vinyyli-imidatsolia ja 150 30 osaa vettä, kun taas syötettävänä aineena II oli liuos, joka sisälsi 3 osaa 2,21-atsobis(2-amidinopropaani)-di-hydrokloridia 47 osassa vettä. Reaktioseosta jälkipoly-meroitiin sen jälkeen 90°C:n lämpötilassa 4 tuntia ja sen kuiva-ainepitoisuus säädettiin 30,3 o :ksi lisäämällä vettä.

35 Konolymeraatin K-arvo oli 68.

Il 7 80279 (b) Kopolymeraatin reagoittaminen epikloorihydriinin kanssa.

233 g (vastaten 0,4 ekvivalenttia emäksistä typpeä) kohdan (a) mukaisen kopolymeerin 30,3 %:sta vesiliuosta 5 laimennettiin 286,5 g:lla vettä ja seokseen lisättiin huoneen lämpötilassa 41,6 g (0,45 moolia) epikloorihydriiniä. Reaktioseos lämmitettiin sen jälkeen hitaasti 75°C:een.

60 minuutin kuluttua oli reaktioseoksen viskositeetti noussut selvästi. Sen jälkeen sen pH säädettiin arvoon 2 44 g: 1Q 11a (0,8 moolia) alle 85 %:lla muurahaishapolla ja seosta hämmennettiin edelleen 2 tuntia 75°C:n lämpötilassa. Tämän ajan kuluttua oli reaktio päättynyt. Reaktioseoksen kuiva-ainepitoisuus säädettiin 15 ?;:ksi lisäämällä 200 g vettä. Hartsin 2 vesiliuoksen viskositeetti oli 230 mPas ja pH— 15 arvo 3,0.

Hartsi 3 (a) Kopolymeraatin vesiliuoksen valmistus

Polymerointiastiaan pantiin 125 osaa vettä ja samalla kun sitä hämmennettiin ja astian läpi johdettiin typpeä, 20 kuumennettiin se 80°C:n lämpötilaan. Niin pian kuin 80°C:n lämpötila oli saavutettu, lisättiin jatkuvasti kahta erillistä syötettävää ainetta tunnin kuluessa astiaan. Syötettävä aine I käsitti liuoksen, joka sisälsi 225 osaa akryy-liamidia ja 75 osaa N-vinyyli-imidatsolia 225 osassa vet-25 tä, kun taas syötettävä aine II oli liuos, jossa oli 3 osaa 2,2'-atsobis(2-amidinopropaani)-dihydrokloridia 47 osassa vettä. Monomeerien ja initiaattorin lisäyksen päätyttyä jälkipolymeroitiin reaktioseosta vielä 4 tuntia 80°C:n lämpötilassa ja sen jälkeen säädettiin kuiva-ainepitoisuudeksi 30 10,1 % lisäämällä vettä. Kopolymeraatin K-arvo oli 84.

(b) Kopolymeraatin (a) reagoittaminen epikloorihydriinin kanssa.

297,6 g:aan (vastaten 0,1 ekvivalenttia emäksistä typpeä) kopolymeraatin (a) 10,1 litistä vesiliuosta li-35 sättiin 150 g vettä, 16,7 g (0,18 moolia) epikloorihydrii- 8 80279 niä ja 9,7 g (0,18 moolia) 85 %:tista muurahaishappoa ja seos lämmitettiin 75°C:n lämpötilaan. 4 tuntia kestäneen reaktioajan jälkeen 75°C:ssa saatiin hartsin 3 8,4 %:nen vesiliuos jonka viskositeetti oli 3800 mPas ja pH-arvo 5 3,6.

Hartsi 4 (a) Kopolymeraatin vesiliuoksen valmistus.

Polymerointiastiaan lisättiin 145 osaa vettä ja samalla kun vettä hämmennettiin ja astian läpi johdettiin 1Q typpeä, kuumennettiin se 80°C:n lämpötilaan. Sen jälkeen kun astiaan oantu vesi oli lämmennyt 80°C:n lämpötilaan, lisättiin siihen samanaikaisesti tunnin kuluessa syötettävät aineet I ja II. Syötettävä aine I käsitti liuoksen, joka sisälsi 255 osaa akryyliamidia ja 45 osaa N-vinyyli-15 imidatsolia 255 osassa vettä, kun taas syötettävä aine II käsitti liuoksen, joka sisälsi 1,5 g 2,2'-atsobis(2-amidinopropaani)-dihydrokloridia 48,5 osassa vettä. Mono-meerien ja initiaattorin lisäämisen jälkeen jälkipolyme-roitiin reaktioseosta vielä 4 tuntia 80°C:ssa ja sen jäl-20 keen laimennettiin vettä lisäämällä niin, että kuiva-ainepitoisuudeksi tuli 5 %. Kopolymeraatin K-arvo oli 113.

(b) Kopolymeerin (a) reagoittaminen epikloorihydriinin kanssa.

894,6 g:an (vastaten 0,08 ekvivalenttia emäksistä 25 typpeä) kopolymeerin (a) edellä kuvattua 5 %:tista vesi-liuosta lisättiin huoneen lämpötilassa 6,9 g (0,13 moolia) 85 %:tista muurahaishappoa ja 11,8 g (0,13 moolia) epikloorihydriiniä. Reaktioseos lämmitettiin 80°C:n lämpötilaan ja sitä hämmennettiin 5 tuntia tässä lämpötilassa.

3Q Tällöin saatiin hartsin 4 vesiliuos, jonka kuiva-ainepitoisuus oli 6,0 % ja pH-arvo 3,6. Viskositeetti oli 600 mPas.

Esimerkki 1 100 %:sesta kuusisulfiittiselluloosasta valmistettiin veteen 0,5 %:nen massasuspensio. Suspension pH-arvo 35 oli 7,5, jauhatusaste 35°SR. Massasuspensio jaettiin koi- 9 80279 meen yhtä suureen osaan ja kustakin valmistettiin seu-raavissa olosuhteissa arkkeja, joiden neliömetripaino oli 80 g/m2: (a) Massasuspensioon ei lisätty mitään.

5 (b) Massasuspensioon lisättiin 1 %, kussakin tapauksessa laskettuna kuivapainona, tavallisen kaupasta saatavan neutraalin märkälujahartsin vesiliuosta, joka hartsi pohjautui epikloorihydriinin ja dietyleenitriamiinista ja adi-piinihaposta koostuvan polyamidoamiinin reaktiotuottee-10 seen. Neutraali märkäluja hartsi valmistettiin US-patent-tijulkaisun nro 2 926 116 esimerkin 1 mukaan.

(c) Massasuspensioon lisättiin 1 %, kulloinkin kuiva-aineina laskettuna, edellä mainittua hartsia 3.

Kolmesta kohtien (a)-(c) mukaan saaduista arkeista 15 koestettiin katkeamispituus kuivana, katkeamispituus märkänä, lipeänkestävyys ja valkoisuus. Tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1 (a) (b) (c) 2Q Katkeamispituus kuivana (m) 4450 5340 5990

Katkeamispituus märkänä (m) 0 1120 1190

Paperi vanhentamattomana:

Katkeamispituus märkänä (m) 120 1520 1450

Paperin vanhennus 5 min 110°C: 25 Lipeänkestävyys 0 725 980

1 %:nen natronlipeä 5 min 50°C

Paperi vanhentamattomana:

Lipeän kestävyys 0 1020 1090

1 %:nen natronlipeä 5 min 50°C

Paperin vanhennus 5 min 50°C: 30 Valkoisuus 80,5 59,0 73,5 % heijastusaste

Esimerkki 2 100 %:sesta sekalaisesta jätepaperista valmistettiin 0,5 %:nen massan vesisuspensio. Suspension pH-arvo 35 oli 7,2, jauhatusaste 50°SR. Massasuspensio jaettiin tämän 10 80279 jälkeen viiteen yhtä suureen osaan ja kustakin valmistettiin seuraavissa olosuhteissa arkkeja, joiden neliömetri- 2 paino oli 80 g/m : (a) massasuspensioon ei lisätty mitään muuta, 5 (b) lisätty 0,5 % kuivasta kuituaineesta laskettuna, esi merkissä Ib) esitettyä neutraalia märkälujaa hartsia, (c) lisätty 1,0 % laskettuna kuivasta kuituaineesta, esimerkissä Ib) esitettyä neutraalia märkälujaa hartsia, (d) lisätty 0,5 % kulloinkin kuituaineesta laskettuna 10 hartsia 4 ja (e) lisätty 1,0 % kulloinkin kuituaineesta laskettuna, hartsia 4.

Kaikista näin valmistetuista paperiarkeista mitattiin katkeamispituus kuivana ja märkänä. Tulokset on esi-15 tetty taulukossa 2.

Taulukko 2

Koe Katkeamispituus Katkeamispituus Katkeamispituus kuivana märkänä märkänä 2Q (m) (m) (m) vanhennettuna

5 min 110°C

i — ·'- ' " ; a) 2420 0 0 1 b) 25 70 3 9 0 5 90 c) 2890 520 900 25 d) 2750 475 580 e) 3050 714 910

Esimerkki 3

Koepaperikoneessa, jonka työleveys oli 75 cm, val-30 mistettiin nopeudella 60 metriä/minuutti paperia 80 %:sta valkaistua kuusisulfiittiselluloosaa ja 20 %:sta valkaistua pyökkisulfiittiselluloosaa niin, että paperin neliö-metripainoksi tuli 8Q g/m . Massasuspension pH-arvo oli 7,5, jauhatusaste 35°SR. Alempana ilmoitetuissa olosuh-35 teissä (a) - (g) valmistettiin tästä massasuspensiosta papereita : 11 u 80279 (a) mitään ei lisätty, (b) lisätty 0,25 % esimerkissä (Ib) esitettyä neutraalia märkälujaa hartsia, (c) lisätty 0,5 % kohdan (b) mukaista hartsia, 5 (d) lisätty 1,0 % kohdan (b) mukaista hartsia, (e) lisätty 0,25 % hartsia 4, (f) lisätty 0,5 % hartsia 4, (g) lisätty 1,0 % hartsia 4.

Ilmoitetut %-luvut tarkoittavat kulloinkin kuiva-10 aineita, so massasuspension samoin kuin hartsiliuosten kuiva-aineita. Kohtien (a) - (g) mukaisten hartsiliuosten lisäys suoritettiin alueella, jossa paperimassa oli jo sa-keutunut. Näin valmistetuista papereista määritettiin kat-keamispituus märkänä ja lipeänkestävyys. Mittaustulokset 15 ovat keskiarvoja paperin pituus- ja poikkisuunnassa paperikoneeseen nähden. Seuraavia arvoja saatiin:

Taulukko 3

Katkeamispituus (m) Lipeänkestävyys 20 _1 % NaOIl, 5 min 50°C

a) 0 0 b) 340 240 c) 550 340 d) 840 470 25 e) 405 515 f) 580 735 g) 870 940 30

Claims

1. Menetelmä paperin, kartongin ja pahvin valmistamiseksi, joilla on suuri kuiva- ja märkälujuus sekä lipeän- 5 kestävyys, lisäämällä sulppuun vesipitoisia polymeeriliuok-sia määränä 0,1-5 paino-%, laskettuna kiintoaineiden määrästä, ja poistamalla sulpusta vettä viiralla, arkinmuo-dostuksen yhteydessä, tunnettu siitä, että polymee-rivesiliuoksina käytetään reaktiotuotteita, jotka on valio mistettu saattamalla reagoimaan keskenään (1) kaavan I mukaisen vinyyli-imidatsolin homopolymeerejä, R3-Ä Jlt-R1 (!) 15 Tl ch=ch2 jossa R3, R2, R3 = H, CH-j; ja R3 tarkoittaa lisäksi C2H5, C3H7, C^Hg tai 20 (2) vesiliukoisia kopolymeerejä, jotka koostuvat (a) vähintään 5 paino-%:sta kaavan I mukaista vinyyli-imidatsolia, (b) enintään 90 paino-%:sta akryyliamidia ja/tai metakryy-liamidia sekä mahdollisesti 25 (c) enintään 30 paino-%:sta akryylinitriiliä, metakryyli- nitriiliä, vinyyliasetaattia, vinyylipyrrolidonia, C3-C5-etyleenisesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa tai sen esteriä; epikloorihydriinin kanssa, ilman että polyalkyleeni-imiinejä 30 on läsnä, suhteessa 0,02-2,9 moolia epikloorihydriiniä yhtä moolia kohden homo- tai kopolymeerin emäksistä typpi-ekvivalenttia. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisätään reaktiotuotteita, jotka on 35 valmistettu saattamalla reagoimaan keskenään vesiliukoisia kopolymeerejä, jotka koostuvat il i3 80279 (a) 15-30 paino-%:sta N-vinyyli-imidatsolia ja (b) 85-70 paino-%:sta alkryyliamidia; epikloorihydriinin kanssa, ilman että polyalkyleeni-imiine-jä on läsnä. i4 80279

1. Förfarande för framställning av papper, kartong och papp med höt torr- och vätstyrka samt hög lutbeständig-5 het, genom att sätta vattenhaltiga polymerlösningar tili maiden i en mängd av 0,1-5 vikt-%, beräknat pä halten av fastämnen och avvattning av mälden pä en vira under ark-bildning, kännetecknat därav, att säsom vattenhaltiga polymerlösningar användes reaktionsprodukter, vilka 10 framställts genom att omsätta med varandra (1) homopolymerer av en vinylimidazol med formeln I < C-N r3_J JLr1 (i) 15 (I) ch=ch2 väri R1, , R·^ = H, CH^; och R^ ytterligare betecknar C2H5, eller 20 (2) vattenlösliga sampolymerer av (a) minst 5 vikt-% av en vinylimidazol med formeln I, (b) högst 90 vikt-% akrylamid och/eller metakrylamid samt eventuellt (c) högst 30 vikt-% akrylnitril, metakrylnitril, vinylace-25 tat, vinylpyrrolidon, en C3-C5~etyleniskt omättad karboxyl- syra eller dess ester, med epiklorhydrin, i fränvaro av polyalkyleniminer, i ett förhällande av 0,02-2,9 mol epiklorhydrin per mol basisk kväveekvivalent i homo- eller sampolymeren. 30

2. Förfarande enligt patentkravet 1, känne tecknat därav, att man använder reaktionsprodukter vilka framställts genom att omsätta med varandra vattenlösliga sampolymerer av (a) 15-30 vikt-% N-vinylimidazol och 35 (b) 85-70 vikt-% akrylamid med epiklorhydrin, i fränvaro av polyalkyleniminer.