FI71203C - Foerfarande och anordning foer bestaemning av markens elektriska ledningsfoermaoga - Google Patents

Description

71203

Menetelmä ja laite maaperän sähköisen johtavuuden määrittämiseksi

Kyseessä oleva keksintö kohdistuu menetelmään ja laitteeseen maaperän sähköisen johtavuuden määrittämiseksi, erikoisesti ilmasta tapahtuvan malminetsinnän yhteydessä, jossa käytetään lähetinyksikköä ja vastaanotinyksikköä sijoitettuna tietylle etäisyydelle sanotusta lähetinyksiköstä ja erikoisesti lentokoneen kuljettamana, jolloin lähetin on sovitettu generoimaan sähkömagneettinen kenttä, joka indusoi sähkövirran maaperään, ja vastaanotin on sovitettu mittaamaan sanotun virran mittauspaikalla indusoimat magneettiset ja sähköiset kentät, jotka kentät edustavat sanotun sähköisen johtavuuden ja sen vaihtelujen mittaa. Tähän tarkoitukseen keksinnön mukainen menetelmä on pääasiassa tunnettu siitä, että lähettimen magneettikenttä lähetetään horisontaalisesti ja on suunnattu lähettimen ja vastaanottimen imaginaarisen yhdysjanan poikkisuunnassa; että lähettimen sähkökenttä E mitataan vastaanottaessa lähettimen säteissuunnassa; että magneettikenttä H mitataan magneettisen lähetinkentän kanssa yhdensuuntaisessa suunnassa; ja että mitatuista suuruuksista muodostetaan suhde E/H ja/tai vaihe-ero φ, jotka molemmat riippuvat maaperän sähköisestä johtavuudesta.

Laitteen karakteriset ominaisuudet esitetään vaatimuksissa 3-7.

Erilaisia menetelmiä käyttäen sähkömagneettisia tekniikkoja malminetsinnässä on ollut käytössä vuodesta 1920 lähtien.

Hyvin tunnettuja esimerkkejä ovat Turam, Slingram, Rotary-field ja Input. Tähän luokkaan kuuluvien menetelmien yhteinen ominaisuus on se, että kahden käämin välinen magneettinen keskinäiskytkentä mitataan tavalla tai toisella, ja hyödynnetään maaperän sähköisen johtavuuden mittauksena.

Hyödyntämällä taajuuksien spektriä, tai pulssin tai pulssi-jonon taajuussisältöä, on mahdollista laajentaa mittaus- 2 71203 valikoimaa sähköisen johtavuuden suhteen. Keksinnön mukaisesti on kehitetty vaihtoehtoinen sähkömagneettinen menetelmä, jossa sen sijaan hyödynnetään sähköisen ja magneettisen dipolin keskinäiskytkentää. Keksintö tarjoaa etuja, joiden mukaan koko kiinnostava resistanssialue voidaan peittää vain yhdellä mittaustaajuudella, ja resistanssin mittapää voidaan tehdä yksinkertaisella tavalla. Keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa erityisen edullisesti lentokoneesta tapahtuvassa maaperän sähköisen johtavuuden mittauksessa. Tämä johtuu pääasiassa primäärisähkökenttien poissaolosta, koska keksintö kuuluu niihin, jotka käyttävät magneettisesti indusoitua sähkömagneettista kenttää malminetsintätarkoituksiin.

US-patentissa 3 936 728 selostetaan menetelmä ja laite maaperän sähköisen johtavuuden jakautuman kokeilemiseksi. Informaatio koskien kahden paikan välisen maaperän sähköisen johtavuuden (resistiivisyyden) jakautumaa saadaan generoimalla toisella paikalla sähkömagneettista kenttää, jonka taajuutta voidaan vaihdella toivotulla alueella, ja ilmaisemalla ja vertailemalla lähetetystä kentästä toisella sanotuista paikoista, usealla lähetystaajuudella, magneetti- ja/tai sähkökentän komponentteja, jotka joko ovat tai eivät ole vaiheessa referenssisignaalin kanssa, joka generoidaan sähkö-magneettisesti toisella sanotulla paikalla, jolloin kaapelia tai muuta fyysistä kytkentää kahden paikan välillä ei tarvita. Siinä selostetaan myös yksityiskohtaisesti laitetta, jolla sähkökenttä tuotetaan, referenssisignaali generoidaan, ja vaiheessa tai ei vaiheessa olevat magneetti- ja tai sähkökentän komponentit ilmaistaan. Sovellutuskenttien joukosta mainitaan, että vaakasuuntaiset tai muut sähköisen johtavuuden jakautuman epäjatkuvuuskohdat ilmaistaan geotermisten tai ikuisen roudan alueiden kartoittamiseksi, tai maanalaisten vesikenttien tai malmiuomien muodostamien anomaalisten alueiden löytämiseksi.

3 71 203 US-patenttijulkaisussa 4 047 098 selostetaan menetelmä ja laite meren tutkimiseksi, jossa sähkömagneettinen kenttä mitataan. Käämi tai silmukka, joka lähettää magneettikentän, hinataan sähkösyöttökaapeleiden varassa. Kaapelit ovat punotut tai kierretyt ja niiden poikkipinta on tarpeeksi pieni, jotta niiden sähköinen resistanssi olisi pieni. Itse silmukalla on vain pieni reaktanssi johtuen matalasta käytetystä taajuudesta. Ilmaisimet magneetti- tai sähkökentän mittaamiseksi, mikä mahdollistaa maaperän resistanssivaihtelu-jen ilmaisemisen, sijoitetaan hinausalukseen yhdessä silmukan syöttögeneraattorin kanssa. Tätä menetelmää ja laitetta käytetään vedenalaisten mineraalikerrostumien etsinnässä, ja yleisesti kaikessa geologisessa kartoitustyössä joka suoritetaan veden peittämällä maaperällä.

Ruotsalaisessa kuulutusjulkaisussa 353 154 on selostettu menetelmä syvällä olevien maaperäkerroksien resistiivisyyden määrittämiseksi, sähkömagneettisten kenttien avulla, jotka generoidaan säädettävän taajuisella lähettimellä. Lähetin koostuu magneettisesta dipolista, joka on sijoitettu tietylle etäisyydelle mittauspaikasta, ja jolla on pystysuora akseli. Lähetetty kenttä aiheuttaa sähkömagneettisen kentän siihen paikkaan, jossa alueen resistiivisyys mitataan. Tämä kenttä vastaanotetaan vastaanottimella, jolla on magneettinen siep-pauslaite, joka mittaa magneettikentän säteiskomponentin, ja sähköinen sieppauslaite, joka mittaa sähkökentän kvadratuuriakselin komponentin, jolloin resistiivisyys on verrannollinen sanotun sähkö- ja magneettikomponenttien suhteen neliöön ja kääntäen verrannollinen kentän taajuuteen.

Keksinnön mukaisessa mittausjärjestelmässä kenttävoimakkuuk-sien lausekkeet ovat hyvin yksinkertaisia, mikäli lähetin ja vastaanotin ovat suoraan homogeenisellä maaperällä, ja mikäli siirtymisen aiheuttama virta voidaan jättää huomiotta .

Säteittäinen sähkökentän voimakkuus voidaan esittää muodossa 4 71203 4 |E| . \Af . 4_. , (/Γ· Λ) · Ηι<ι» <^Γλ,| y jossa yu0 on tyhjiön magneettinen permeabiliteetti ω on kulmataajuus m on lähettimen dipolimomentti y on lähettimen ja vastaanottimen välinen etäisyys on ensimmäisen kertalukua 1 oleva Bessel'in funktio H^d^on kolmannen lajin kertalukua 1 oleva Bessel'in funktio (Hankel'in funktio)

Molemmilla kompleksisilla funktioilla on kompleksinen argumentti ( n • A) ja jossa A = ^ ψΖ jossa σ on maaperän johtavuus ^u on maaperän magneettinen permeabiliteetti.

Magneettikentän voimakkuuden lähetinakselin rinnakkaissuuntäinen komponentti voidaan lausua muodossa M = (3+3w * ^2| +1 - -rVj 1 2 π y y γ y γ _ jossa Ύ = Via -u ω' / o

Kun y on suuri,lausetta voidaan yksinkertaistaa muotoon i \/7u ω' · m . .— [

lE! H

Resistiivisyyden p arvo on tällöin verrannollinen osamäärän |E| 1.....

-—- neliöön, so.

|H| 5 71203

! AIV

o = ,/—- · ----- ) /V V|H I /

Edellä mainituissa olosuhteissa on E ja H välinen vaihekulma (0 = 45° ts. φ on vakio homogeenisen maaperän sähköisen johtavuuden mittauksessa. Sama pätee lentokuljetustapauksessa, kun lähettimen ja vastaanottimen välinen etäisyys on suuri lentokorkeuteen verrattuna.

Esimerkiksi suurempien lentokorkeuksien tapauksessa laskeminen tulee vaikeammaksi, koska on kiinnitettävä huomiota korkeus-vaihteluihin ja lähettimen ja vastaanottimen välisen etäisyyden vaihteluihin.

Keksintöä selostetaan seuräavassa lähemmin esimerkin muodossa viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa kuva 1 kaaviomaisesti esittää keksinnön mukaista järjestelyä, kuva 2 esittää lähetinyksikön ja kuva 3 vastaanottimen lohkokaaviota.

Kuvassa 1 on lähetin merkitty kirjaimella S ja vastaanotin kirjaimella M. Maapinta on merkitty 1:llä ja kenttäviivat maaperässä esitetään nuoliviivoilla 2. Lähettimen dipolin lähettämä magneettikenttä on piirretty paperin tasossa (risti ympyrässä). Induktiolla generoidaan maaperään sähkökenttä, joka vuorostaan aiheuttaa vastaavan virtakentän sanottujen viivojen mukaisesti. Indusoitu kenttä on suunnattu oikealla kuvassa M kohdalla. Samassa pisteessä on magneettikenttä H, joka ulottuu paperin tasosta ulospäin, ts. suorassa kulmassa sähkökenttään E nähden. Tämä kenttä koostuu lähettimen dipolin primäärikentästä ja maaperään indusoidun virtakentän generoimasta sekundäärikentästä. Kuvassa 1 esitetty suuntaus on käytännössä edullinen, koska sähköinen vastaanotinantenni voidaan suunnata liikkuvan, esimerkiksi lentokoneen kuljettaman mittalaitteen suuntaan. Kuvassa 1 lentokone 21 kuljettaa lähetintä S. Lentokone on järjestetty hinaamaan telinettä 24, joka kantaa E dipoliantennin 10, ja H dipoliantennin 8, sekä yleisen vastaanotinlaitteiston M.

71203 6

Kuva 2 on lähetinyksikön S lohkokaavio. Lähettimessä on magneettinen dipoli 7, jolla on vaakasuuntainen akseli, joka on suunnattu lähettimen ja vastaanottimen imaginaarisen yhdysjanan poikkisuunnassa. Lähetinkäämin 7, vaakasuuntaisella akselilla, säde on 0,3 m ja se voi olla käämittynä 100 kierroksella 0 2 mm kuparilangasta. Siihen syötetään noin 5A vaihtovirta, jonka taajuus on noin 30 kHz (tässä tapauksessa 29,1 kHz). Stabiili oskillaattori 3 syöttää 29,1 kHz-taajuisen signaalin ohjausasteeseen 4, joka vuorostaan syöttää noin 100 W tehovahvistimen. Oskillaattorin 3 on oltava äärimmäisen stabiili, koska mitatut signaalit ovat hyvin matalatasoisia ja mitataan vastaanottimessa hyvin kapealla kaistaleveydellä, mikä vaatii vastaavan taa-juusstabiilisuuden. Lähetinkäämi 7 muodostaa yhdessä kahden virityskondensaattorin 6 kanssa sarjaresonanssipiirin. Sovituksen vahvistimeen 5 on oltava erittäin hyvä mahdollisimman suuren hyötysuhteen saavuttamiseksi. Magneettinen dipo-likenttä indusoi maaperään sähkömagneettisen kentän, niin kuin kuvassa 1 on esitetty.

Vastaanotin M, joka on esitetty lohkokaaviomuodossa kuvassa 3, mittaa sähkö- ja magneettikentän voimakkuudet erikseen. Magneettikenttä mitataan lähetindipolin rinnakkaissuunnassa, kun taas sähkökenttä mitataan lähettimen säteissuunnassa. Vastaanotin on sijoitettu noin 100-400 m etäisyydelle lähet-timestä riippuen kuinka suurta tilavuutta mittaustulosten halutaan edustavan. Vastaanotin, jolla on kaksi kanavaa, on erikseen kytketty magneettiseen 8 ja sähköiseen dipoli-antenniin 10, joiden suuntaus on edellä esitetty. Magneettiseksi antenniksi 8 sopii ferriittisauva, jolle on käämitty käämi, kun taas sähköinen antenni voi koostua kahdesta vaakasuuntaisesta johtimesta, jokainen noin 10-20 m pitkä. Vastaanotin on rakennettu sellaiseksi, että kahdella kanavalla saavutetaan hyvin suuri sisäänmenoimpedanssi, niin ettei antenneja tarpeettomasti kuormiteta. Kahta kanavaa vahvistetaan suuruusluokkaa miljoona kertaa, jotta saavutettaisiin

II

V 71203 ilmaisukelpoisia mittaussignaalitasoja. Kaistaleveys on noin 1 Hz häiriöiden ja kohinan mahdollisen suuren vaimennuksen saamiseksi. Ilmaisin 18 ja ilmaisin 19 on järjestetty ilmaisemaan kummankin kanavan lähtösignaalit ja varastoimaan sanottujen signaalien amplitudi ja vaihe. Toteamalla näiden signaalien suhde, lähettimen ja vastaanottimen välisen etäisyyden vaihteluja voidaan tehokkaasti vaimentaa, joka seikka on oleellinen, erikoisesti kun mittalaite kuljetetaan lentokoneessa. Tarkemmin tarkasteltuna, kuten kuvassa 3 on esitetty, antenni 8 syöttää 29,1 kHz taajuiset signaalit si-säänmenoasteeseen 9, jossa vastaanotetut signaalit vahvistetaan huomattavasti. Antenni 10 syöttää signaalia vastaavaan si-säänmenoasteeseen 11. Vastaanottimen M H-kanavalle ja E-kanaval-le yhteinen osa sisältää kanavointikytkimen sekä sisäänmenos-sa 12 ja ulostulossa 16, joka ohjataan oskillaattorilla 17, jonka taajuus on noin 10 Hz; ja sekoittajan 14, 30,0 kHz oskillaattorin 15 ja välitaajuusasteen 13, jossa välitaajuus on 30,0-29,1, ts. 900 Hz. Elektroniset kytkimet 12 ja 16 kytkevät vuorotellen sisään kummankin kanavan sisäänmeno-asteet ja ilmaisimet, joten silloin kun H-sisäänmenoaste 9 on aktivoitu, niin tällöin H-ilmaisin 18 on myös aktivoitu, sama pätee myös E-sisäänmenoasteelle 11 ja E-ilmaisimelle 19.

Ilmaisimiin 18 ja 19 syötetään 900 Hz referenssitaajuus, yhteisestä oskillaattorista 20. Ilmaisimet ovat kommutoivaa suodatintyyppiä.

Näin ollen H-sisäänmenosignaalin ja E-sisäänmenosignaalin esitykset ovat jatkuvasti varastoituja kumpaankin ilmaisimeen 18 ja 19, sekä amplituudi että vaihe, siitä huolimatta, että tietyllä ajan hetkellä vain yksi ilmaisin on kytketty omaan kanavaan kytkimen 16 kautta. Tasasuunnattu |h|-signaali ja tasasuunnattu |e|-signaali otetaan ilmaisimien ulostuloista, ja syötetään suhteen muodostajaan 22. Otetaan myös vaihesignaalit ja jotka syötetään vaiheilmaisi- n Zj meen 23, H- ja E-signaalien välisen aikaeron määrittämiseksi.

8 71203

Mittausjärjestelmästä saadaan täten ensin suhde E/H ja sitten vaihe-ero $, jotka molemmat riippuvat maaperän sähköisestä johtavuudesta. Vaihe-ero antaa, ensisijaisesti, indikaation sähköisen johtavuuden muutoksista, kun taas , toisaalta ensisijaisesti edustaa sanotun johtavuuden absoluuttista amplitudia.

Selostettu laite tai järjestelmä tarjoaa useita tärkeitä etuja johdannossa käsiteltyihin US-patenttijulkaisussa ja ruotsalaisessa kuulutusjulkaisussa selostettuihin laitteisiin ja järjestelmiin nähden. Siten keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa muun muassa maaperän sähköisen johtavuuden määrittämiseen lentokoneen kuljettamilla laitteilla suoritettujen mittauksien avulla, jota ei ole saavutettavissa tunnetuilla laitteilla ja järjestelmillä. US-patenttijulkaisun 3 936 728 vaatimuksen 4 ja US-patenttijul-kaisun 4 047 098 vaatimuksen 1, sekä ruotsalaisen kuulutus-julkaisun vaatimuksen 1 mukaisissa järjestelyissä, sähkökentän mittaus oletetaan suorittavaksi suorassa kulmassa lähettimen ja vastaanottimen läpi kulkevaan viivaan nähden. Tämä tekee lentokoneen kuljettaman järjestelmän tuottamisen vaikeaksi käytännössä sähköisen dipoliantennin pituuden takia. Kyseessä olevan keksinnön menetelmässä sähkökenttä mitataan säteissuunnassa, joka merkitsee sitä, että antennia voidaan hinata sen aksiaalisuunnassa.

Tunnetun tekniikan mukaisesti sähkökenttä mitataan kahden maadoitetun elektrodin välisenä potentiaalierona. Kyseessä olevan keksinnön menetelmässä sähkökenttä mitataan kapasi-tiivisen sähköisen dipolin avulla, ts. antenni ei tarvitse suoraa kosketusta maaperään ja sitä voidaan näin ollen käyttää lentokoneen kuljettamassa järjestelmässä; sitä voidaan myös käyttää routaisen tai lumipeitteisen maaperän mittaamiseen, päinvastoin siihen mitä voidaan saavuttaa tunnetuilla laitteilla ja järjestelmillä.

US-patenttijulkaisun 3 936 728 mukaisessa menetelmässä eri kenttäkomponenttien mittaus suoritetaan suhteessa referenssi- 9 71203 signaaliin, joka siepataan sähkömekaanisesti vastaanottamassa. Keksinnön mukainen järjestely perustuu kahden kenttä-komponentin suoraan mittaukseen, ts. referenssisignaalia ei tarvita.

US-patenttijulkaisu 4 047 098 ja ruotsalainen kuulutusjulkaisu kohdistuvat yksinomaan pystysuoriin lähetindipoleihin, mikä eroaa täysin kyseessä olevan keksinnön menetelmässä käytetyistä vaakasuorista dipoleista. Itsessään vaakasuora dipoli tarjoaa sen edun, että generoitu kenttä vaimenee lähettimen ja vastaanottimen välisen etäisyyden kuutioon verrannollisena, päin vastoin kuin pystysuoran dipolin tapauksessa, jossa vaimeneminen on etäisyyden neljänteen potenssiin verrannollinen. Tämä on tärkeä käytännön järjestelmässä, joissa halutaan rajoittaa energian tarvetta, jotta laitteiston paino voidaan pitää mahdollisimman alhaisena.

Claims (7)

10 71 203

1. Menetelmä maaperän sähköisen johtavuuden määrittämiseksi, erikoisesti ilmasta tapahtuvan malminetsinnän yhteydessä, jossa käytetään erikoisesti lentokoneen kuljettamaa lähetinyksikköä ja vastaanotinyksikköä sijoitettuna tietylle etäisyydelle sanotusta lähetinyksiköstä, jolloin lähetin on järjestetty synnyttämään sähkömagneettinen kenttä, joka indusoi sähkökentän maaperään, ja vastaanotin on järjestetty mittaamaan sanotun virran mittauspaikkaan indusoimat magneetti- ja sähkökentät, sanottujen kenttien edustaessa sanotun sähköisen johtavuuden, ja sen vaihtelujen mittaa, tunnettu siitä, että lähettimen magneettikenttä lähetetään vaakasuo-rasti ja on suunnattu lähettimen ja vastaanottimen imaginaarisen yhdysjanan poikkisuunnassa; että lähettimen sähkökenttä E mitataan vastaanottimessa lähettimen säteissuunnassa; että magneettikenttä H mitataan magneettisen lähe tinkentän kanssa yhdensuuntaisessa suunnassa; ja siitä että mitatuista suuruuksista muodostetaan suhde E/H ja/tai vaihe-ero ψ, jotka molemmat riippuvat maaperän sähköisestä johtavuudesta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että H-signaali ja E-signaali syötetään kumpikin omaan sisäänmenoasteeseen ja ensimmäisen kanavointikyt-kimen kautta yhteiseen kanavaan, jossa on sekoittaja ja väli-taajuusaste, ja siitä erillisiin H ja E ulostuloasteisiin toisen kanavointikytkimen kautta; että H ja E sisäänmeno-signaalien esitykset varastoidaan sanottuihin ulostuloasteisiin, sekä amplitudi- että vaihe-esityksinä; ja että nämä asteet syöttävät suhteen ja/tai vaihe-eron muodostajaa.

3. Laite patenttivaatimuksen 1 tai patenttivaatimuksen 2 mukaisen menetelmän suorittamiseksi, maaperän sähköisen johtavuuden määrittämiseksi, erikoisesti ilmasta tapahtuvan malminetsinnän yhteydessä, joka koostuu lähetinyksiköstä ja vastaanotinyksiköstä sijoitettuna tietylle etäisyydelle lähetinyksiköstä ja erikoisesti lentokoneen kuljettamina, u 71203 jolloin lähetinyksikkö on järjestetty generoimaan sähkömagneettisen kentän, joka indusoi virran maaperään, ja vastaanotin on järjestetty mittaamaan sanotun virran mittaus-paikkaan indusoimat magneetti- ja sähkökentät, näiden kenttien edustaessa sanotun sähköisen johtavuuden ja sen vaihtelujen mittaa, tunnettu siitä, että lähetinyksikkö (S) sisältää magneettisen dipoliantennin (7), jonka vaakasuora akseli on suunnattu lähettimen (S) ja vastaanottimen (M) imaginaarisen yhdysjanan poikkisuunnassa; että vastaanotin (M) sisältää sähköisen dipoliantennin (10), joka on järjestetty sieppaamaan lähetinyksikön (S) sähkökenttä E lähettimen säteissuunnasta, ja magneettisen dipoliantennin (8), joka on järjestetty sieppaamaan magneettikenttä H lähetin-dipolin (7) kanssa yhdensuuntaisesta suunnasta; ja siitä että laite edelleen sisältää elimet suhteen E/H tai E ja H välisen vaihe-eron φ muodostamiseksi, sanotun suhteen ja vaihe-eron riippuessa maaperän sähköisestä johtavuudesta.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen laite, tunnettu siitä, että lähetin (S) ja sen magneettinen dipoliantenni on järjestetty lentokoneeseen (21); ja että vastaanotin (M) ja sen sähköinen ja magneettinen dipoliantenni (10 ja 8) on järjestetty laitteen (24) kannettaviksi sanotun lentokoneen hinaamana.

5. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen laite, tunnettu siitä, että lähetystaajuus on 30 kHz suuruusluokkaa, ja on vakio.

6. Jonkin patenttivaatimuksista 3-5 mukainen laite, tunnettu siitä, että vastaanotin (M) sisältää H-kanavan ja E-kanavan, jotka ovat kumpikin kytkettyjä omaan dipoli-antenniin (8, 10), sekoittajan (14), oskillaattorin (15), ja välitaajuusasteen (13) sisältäen sanoituille kanaville yhteisen osan, jota edeltää sisäänmenokanavointikytkin (12) ja jota seuraa ulostulokanavointikytkin (16), sanottujen kyt- 12 71 203 kimien toimivan H-sisäänmenon (9) kytkemiseksi H-ilmaisi-meen (18) ja E-sisäänmenon (11) kytkemiseksi E-ilmaisimeen (19) vuorotellen sanotun yhteisen osan kautta, sanottujen ilmaisimien jatkuvasti varastoidessa H- ja E-sisäänmeno-signaalien aktuaalisen esityksen, sekä amplitudin että vaiheen suhteen, ja sisältää edelleen suhteen muodostajan ja neliöintielimet (22), jotka on järjestetty syötettäväksi tasasuunnatuilla sanottujen ilmaisimien H- ja E-ulostulosig-naaleilla, ja mahdollisesti myös vaihe-eron muodostajan (23), joka on järjestetty syötettäväksi ΨΗ- ja ψ E~vaiheulostulo-signaaleilla .

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen laite, tunnettu siitä, että ilmaisimet (18, 19) ovat kommutoiva-suodatin-tyyppiä. li. 13 71 203