FI70872C - Foerfarande foer rening av avfallsvatten som innehaoller fenolfenolderivat eller fenol och formaldehyd - Google Patents

Description

T 70872

Menetelmä fenolia, fenolijohdannaisia tai fenolia ja formaldehydiä sisältävien jätevesien puhdistamiseksi

Jakamalla erotettu patenttihakemuksesta 773299.

5 (FI-patentti 64793)

Keksinnön kohteena on menetelmä fenolia, fenolijohdannaisia tai fenolia ja formaldehydiä sisältävien jätevesien puhdistamiseksi vetyperoksidilla käsittelemällä.

Fenolisynteesissä, koksinvalmistuksessa ja kaasulai-10 toksissa, ruskohiilen kuivatislauksessa eikä vähiten fenoli-formaldehydihartsien (fenolimuovit) valmistuksessa syntyy eri väkevyisiä fenolipitoisia jätevesiä.

Myrkyllisten fenolien ja samoin myrkyllisen formaldehydin täydellinen poistaminen viimeksi mainittujen teolli-15 suusalojen jätevesistä varsinkin siten, että tällaiset jätevedet sen jälkeen sopivat biologiseen puhdistukseen, on yhä edelleen erittäin tärkeä tehtävä, jota ei suurella kon-sentraatioalueella tähän mennessä ole tyydyttävästi ratkaistu .

20 Mainittujen fenolimuovien valmistuksessa voivat esim.

ns. "reaktiovedet", jotka kondensointimenetelmästä riippuen ovat joko aikalisiä tai happamia, sisältää haihtuvaa fenolia pitoisuutena 1 700 - 15 000 mg/1 ja vapaata formaldehydiä pitoisuutena 1 200 - 8 100 mg/1 (F. Meinck, H. Stoof, K.

25 Kohlschutter "Industrie-Abwässer", 4. painos, Gustav Fischer-Verlag, Stuttgart, 1968, s. 619).

Tunnetaan useita menetelmiä fenolipitoisten jätevesien puhdistamiseksi, jotka menetelmät eivät kuitenkaan yleisesti sovellu laajemmalla konsentraatioalueella käytettävik-30 si.

Korkeilla fenoliväkevyyksillä voidaan käyttää esim. fenolin talteenottamiseksi vesihöyrytislausta. Lisäksi tunnetaan useita uuttomenetelmiä, joissa käyttäen esim. bentsee-niä, tolueenia tai myös trikresyylifosfaattia suoritetaan 35 fenolin uutto. Näissä menetelmissä on kuitenkin epäkohtana, että tietyt uuttoaineen jäännösaineosat joutuvat jäteveteen; 2 70872 lisäksi eri menetelmien ns. "pesuneste" vaihtelee, joten fenolin täydellinen poistaminen ei ole mahdollinen.

Täydellinen fenolin poistaminen voidaan suorittaa haihduttamalla jätevedet ja polttamalla jäännökset. Tähän 5 menetelmään kuluu kuitenkin huomattavasti energiaa.

Alhaisilla fenolipitoisuuksilla voidaan saada riittävä fenolin poisto käyttäen erityisiä aktiivihiiliä, vaikutus on kuitenkin riippuvainen hiilimäärästä, lajista, rakeisuudesta sekä menetelmän suoritustavasta (vaikutusaika, jäte-10 veden pH ja lämpötila).

Fenolipitoisten jätevesien koostumuksesta ja konsen-traatiosta riippuen adsorptioteho on erittäin vaihteleva ja keskinkertaisilla ja korkeilla fenolipitoisuuksilla esim.

1 000 ppm pitoisuudesta lähtien, liian kallis.

15 Eräässä adsorptiomenetelmässä käytetään tiettyjä tekohartseja esim. polymetakrylaatteja tai polyvinyylibentsee-nejä. Näin voidaan esim. fenolipitoisten jätevesien fenoli-pitoisuus alentaa 6 700 ppmrstä noin 0,1 ppmrään (US-patent-tijulkaisut 3 663 467, 3 531 463).

20 Tällaisia adsorptiomenetelmiä ei kuitenkaan voida käyttää muoviteollisuuden fenoli-formaldehydipitoisille jätevesille, koska näin käsiteltyyn jäteveteen jää edelleen jäljelle myrkyllisesti vaikuttava formaldehydi.

Joissakin tapauksissa fenolia runsaasti sisältäviä 25 jätevesiä voidaan myös käsitellä biologisesti ns. "Nocardia-menetelmällä". Näiden sädesieniä lähellä olevien organismien puhdasviljelmiä ympätään biosuodatin- tai aktiivilie-julaitoksiin. Edullisessa tapauksessa saadaan 99 %:n puh-distusvaikutus, joten myös biologisessa hajotuksessa jää ai-30 na tietty jäännösosuus.

Vaikutus on nimittäin aina riippuvainen muista olosuhteista, joten organismit vahingoittavat tai jopa tuhoutuvat liian suuren fenolimäärän tai vastaavasti muiden jäte-vesimyrkkyjen vaikutuksesta. Menetelmää ei voida siten pitää 35 varmana jätevesien myrkyllisyyden estämisessä.

3 70872

Lisäksi tällaisen erityisen biologisen käymisen tai aktiivillejulaitoksen käytössä on aina lisättävä N- ja P-pitoisia ravintosuoloja (Gesundh.-Ing. 81) (1961) (1960, 205). Nämä toimenpiteet vaativat erityisen selkeytyslaitok-5 sen suhteellisen kallista käyttöä.

Erittäin tunnetussa menetelmässä fenoli hapetetaan klooridioksidilla. Klooridioksidi saadaan joko happojen vaikutuksesta kloriittiin, edullisesti Na-kloriittiin tai saattamalla kloori reagoimaan natriumkloriitin kanssa, esim.

10 rikkihapon läsnäollessa. Tässä viimeksi mainitussa menetelmässä on kuitenkin vaarana, että fenolin kloorauksessa syntyy vielä myrkyllisemmin vaikuttavia kloorifenoleja. Hapetus ei sitä paitsi tapahtu 100-%:isesti. Tämä pätee myös klooridioksidin kehittämiseen hapon vaikutuksesta kloriit-15 tiin. Tässä tapauksessa voidaan tosin saada pitkälle menevä hapetus. Kokeissa on kuitenkin osoitettu suorittamalla näin käsiteltyjen jätevesien kaasukromatografia-analyysejä, että hapetuksen jälkeen jäteveteen on jäänyt sangen vaihte-levia määriä fenolia, määrien ollessa noin 10 ppm:stä aina 20 yli 100 ppm:ään asti. Lisäksi kaasukromatografiassa saatiin toistaiseksi tunnistamattomia vieraita piikkejä, joiden voidaan olettaa johtuvan hapetusvälituotteista (kinoneja, hyd-rokinoneja tai mahdollisesti kloorattuja tuotteita) (ks. myös H. Thielmann, Gesund.-Ing. 92 (1971), 10, s. 297).

25 Myös jätevesien vahvasta happamuudesta johtuvia kor roosio-ongelmia ei voida jättää huomioimatta.

Kirjallisuustietojen mukaan (Klossowski, Jerzy,

Gaz, Woda Tech Sanit. (1968), 42 , 197-200) natriumklorii- tista ja rikkihaposta kehitetty klooridioksidikaasu hajottaa 30 fenolin ja sen johdannaiset vain 83-%risesti.

Fenolin hapetuksessa klooridioksidilla saadaan happa-mella ja neutraalilla alueella lopputulokseksi p-bentsoki-nonia, kun taas alkalisella alueella suurella klooridioksi-diylimäärällä (5 mg ClC^) 1 mg fenolia) syntyy orgaanisten 35 happojen, pääasiassa maleiini- ja oksaalihapon seos (Chemical Abstract, 79, 23266m).

4 70872 SU-patenttijulkaisussa 141 814 on kuvattu fenoli/form-aldehydihartsituotannon yhteydessä syntyneiden jätevesien käsittelymenetelmä, jossa formaldehydi poistetaan suorittamalla huoneen lämpötilassa tai 98°C:ssa quick-lime-käsitte-5 ly ja poistamalla fenoli hapettamalla joko sähkökemialli-sesti tai MnC^illa. "Quick-line" tarkoittaa kalsiumhydroksi-dia.

Eräässä toisessa menetelmässä jätevesistä poistetaan fenoli, metanoli ja formaldehydi ns. "nestefaasihapetuksella" 10 (I.S. Stepanyan, I.A. Vinokur, G.M. Padaryan, khim. prom.

(1972), 30/31 tai Int. Chem. Eng. 12 (1972), 4, 649/651). Tässä menetelmässä jätevesi puhalletaan 40 baarin paineisella ilmalla 200°C:ssa suuttimien kautta sähköllä kuumennettuun reaktoriin. Koetuloksiksi on kuitenkin saatu vain noin 15 95 %:n fenolin hapetusaste, noin 77 %:n metanolin ja noin 93 %:n formaldehydin hapetusaste. Eräässä toisessa koesarjassa näiden aineiden hapetusasteet olivat vain 80 %. Menetelmä on teknisesti sangen hankala ja jäteveteen jää jäljelle myrkyllisiä aineita.

20 Saksalaisessa hakemusjulkaisussa 2 404 264 on kuvat tu menetelmä fenolia, formaldehydiä ja niiden reaktiotuotteita sisältävän jäteveden puhdistamiseksi, joka menetelmä perustuu vesiliukoisten aminomuovihartsiesikondensaattien tai niiden vesiliuosten lisäämiseen jäteveteen. Reaktio-25 seosta pidetään alkalisella alueella 2-8 tuntia kiehumapis-teessä, sitten neutraloidaan ja saostuneet reaktiotuotteet erotetaan.

Kuten esitetyistä esimerkeistä ilmenee, voidaan tällä menetelmällä suorittaa ainoastaan esipuhdistus; fenolin ja 30 formaldehydin täydellinen poistaminen on mahdotonta.

On myös ehdotettu, että fenoli- ja fenoli/formalde-hydipitoisia jätevesiä käsiteltäisiin alkali- tai maa-alkali-kloriiteilla tiettyjen formaldehydimäärien läsnäollessa (saksalainen hakemusjulkaisu 2 657 192). Tällä menetelmällä 35 saadaan fenoli ja formaldehydi täydellisesti poistettua, kuitenkin käsitelty jätevesi tulee alkali- ja maa-alkali- 5 70872 kloriittikäsittelyn kautta suolapitoiseksi. Näin käsiteltyä jätevettä voidaan sitten vielä mahdollisesti jälkikä-sitellä aktiivihiilellä.

Lisäksi on tunnettu menetelmä, jossa fenoli poiste-5 taan vetyperoksidin avulla jätevesistä ferrikloridin läsnäollessa. Jäteveden pH on tässä tapauksessa ennen käsittelyä säädetty pH 2,5 - 3,5:een ja käsittelyn jälkeen pH 10:een. Suspension kirkastamisen jälkeen sopivilla aineilla jäteveden fenolipitoisuus on vielä 0,3 ppm (japanilainen patent-10 tihakemus 1188902/72 - hakemusjulkaisu nro 77449/74).

Eräässä menetelmässä fenoli/formaldehydipitoisten jätevesien puhdistamiseksi käytetään samaten vetyperoksidia käyttömäärän ollessa yli 1,5 kertaa jäteveden COD-arvo sekä ferrosulfaattia. Jäteveden pH alenee vetyperoksidi- ja fer-15 rosulfaattilisäyksen johdosta 3-4:ään (japanilainen patenttihakemus 44906/72 - hakemusjulkaisu nro 6763/74) .

Molemmat viimeksi mainitut menetelmät sopivat käytettäviksi alhaisilla fenoli- ja formaldehydipitoisuuksilla aina 100 ppmrään asti. Jotta jätevedestä saataisiin täydel-20 lisesti hapetettua korkeammat fenolipitoisuudet, on rauta-suolamäärää vastaavasti korotettava, mikä johtaa ylisuureen suolakuormitukseen.

Lisäksi viimeksi mainitussa tapauksessa jää vielä jäljelle formaldehydiä vähintään 50 ppm.

25 Edellä mainitut menetelmät eivät lisäksi vaikuta puhdistavasta jätevesiin, jotka sisältävät fenolijohdannaisia, kuten pyrokatekiinia, resorsiinia, pyrogallolia, kreso-leja, kloorifenolia tai hydrokinonia. Keksinnön kohteena on fenolin, fenolijohdannaisten tai fenolin ja formaldehydin 30 poistaminen ilman suolakuormitusta jätevesistä myös niiden esiintyessä korkeina pitoisuuksina. Korkeat pitoisuudet tarkoittavat fenoli- tai fenolijohdannaispitoisuuksia korkeintaan 0,5 %:iin asti ja formaldehydipitoisuuksia korkeintaan 5 %:iin asti, sillä tätä suuremmilla pitoisuuksilla menetel-35 mä ei ole taloudellinen.

6 70872

Keksinnön mukaiselle menetelmälle fenolia, fenoli-johdannaisia tai fenolia ja formaldehydiä sisältävien jätevesien puhdistamiseksi vetyperoksidilla käsittelemällä on tunnusomaista, että jäteveteen lisätään ennen vetyperoksidi-5 käsittelyä 0,5 - 2 g jätevesilitraa kohti natriumferriety-leenidiamiinitetra-asetaattitrihydraatti-kompleksisuolaa (bruttokaava 2N20gFeNa . 3^0) .

Edellä mainituista vetyperoksidia ja rautasuoloja käyttävistä menetelmistä poiketen ei esillä olevan keksinnön 10 menetelmä ole riippuvainen pH:sta. Se voidaan suorittaa neutraaleille, happamille tai aikalisille jätevesille.

Alkalisesti reagoivia fenolia, fenolijohdannaisia tai fenolia ja formaldehydiä sisältäviä jätevesiä voidaan suhteellisen nopeasti puhdistaa käsittelemällä vetyperok-15 sidilla, jos käsiteltävään jäteveteen ennen vetyperoksidin lisäämistä lisätään 0,5-2 g/jätevesilitraa kohti natrium-ferrietyleenidiamiinitetra-asetaattitrihydraatti-kompleksi-suolaa (bruttokaava 2N2°8FeNa'3H20^* kompleksi- suola voidaan lisätä kiinteänä tai vesiliuoksena käsiteltä-20 vään jäteveteen. Vetyperoksidimäärä, joka tarvitaan yhtä moolia kohti fenolia tai fenolijohdannaista näiden hapetta-miseksi on 8 moolia. Jos samanaikaisesti on läsnä formaldehydiä, on lisättävä vielä 2 moolia vetyperoksidia. Jäteveden fenoli- ja formaldehydipitoisuudesta riippumatta riit-25 tää jätevesilitraa kohti 1-2 g natriumferrietyleenidiamiini-tetra-asetaattitrihydraatti-kompleksisuolaa. Jäteveden pH:n tulisi olla vähintään 8. Periaatteessa voidaan myös käsitellä neutraaleja tai happamia jätevesiä tällä menetelmällä säätämällä niiden pH ensin alkalihydroksidilla vähintään 30 8:aan, muttei kuitenkaan yli 12. Käytännössä menetelmä suoritetaan siten, että käsiteltävään alkalisesti reagoivaan jäteveteen lisätään samalla sekoittaen kompleksisuolaa ja sen jälkeen tarvittava määrä vetyperoksidiliuosta, joka vastaa fenolin, fenolijohdannaisten ja formaldehydin pitoi-35 suutta. Joidenkin minuuttien kuluttua, tavallisesti 5-15 minuutin kuluttua, vetyperoksidilisäyksestä alkaa hapetus- 7 70872 reaktio, joka voidaan havaita jäteveden värjäytymistä tummaksi, lämpötilan kohoamisesta ja pH:n alenemisesta. Reaktion päätyttyä noin 30 minuutin kuluttua pH on korkeintaan 2. Saadun happamen, tumman jäteveden neutralointiin sopivat 5 kaikki, tunnetut alkali- tai maa-alkalihydroksidit, edullisesti käytetään kalsiumhydroksidia kalkkimaidon muodossa. Neutraloitaessa edellä kuvatulla menetelmällä saatu jätevesi se vaalenee ja siitä saostuu maa-alkalihydroksidisakka, joka sisältää pieniä määriä rautaa.

10 Jollei puhdistusreaktio käynnisty riittävän nopeasti, on sen suorituksessa osoittautunut edulliseksi lisätä pieniä määriä aktivaattoreita reaktion alkuunpanemiseksi. Akti-vaattoreina tulevat kysymykseen halogenidit, sulfaatit, nitraatit sekä lisäksi orgaaniset suolat, kuten alkali- tai 15 maa-alkalimetallin formiaatit, esim. natrium-, kalium-, kalsium- tai bariumformiaatti sekä lisäksi vastaavat sinkki-, aluminium-, nikkeli- ja mangaanisuolat Erittäin sopiva on natriumkloridi.

Aktivaattoreita lisätään 0,1 - 0,2 paino-% käytetys-20 tä vetyperoksidimäärästä. On mahdollista liuottaa ne jo vetyperoksidiin tai ne voidaan lisätä jäteveteen kiinteinä. Aktivaattoreiksi sopivat mainittuina määrinä käytettäviksi myös korkeadisperssiset veteen liukenemattomat piihapot.

Vetyperoksidia käytetään 7,5-8 moolia fenoli- tai 25 fenolijohdannaismoolia kohti. Formaldehydin läsnäollessa on tarpeen lisätä vielä 2 moolia vetyperoksidia yhtä formalde-hydimoolia kohti.

Puhdistus suoritetaan edullisesti huoneen lämpötilassa tai siinä lämpötilassa, jossa jätevedet saadaan.

30 Yleensä puhdistettavat jätevedet voidaan käsitellä tällä menetelmällä sellaisenaan. Ainoastaan jos fenolipitoi-suus on yli 5 000 ppm, on suositeltavaa ennen jäteveden puhdistamista keksinnön mukaisella menetelmällä laimentaa jätevesi fenoliarvoon alle 5 000 ppm, jotta reaktio ei ta-35 pahtuisi liian kiivaasti.

3 70872

Fenolin tai sen johdannaisten kvantitatiivinen määritys suoritetaan kaasukromatografisesti seuraavissa olosuhteissa :

Kaasukromatografi Perkin-Elmer F 7 (FID). Kolonnin 5 lämpötila 180°C, injektiopesä 230°C, virtaus n. 24 ml/min; kolonni 1 m Poropak P, nro 85, näytemäärä 1 ^ul/min; paperin eteneminen 0,5 cm/min.

Formaldehydin analyysi suoritetaan kolorimetrisesti käyttäen formaldehydin, asetyyliasetonin ja ammoniakin tai 10 ammoniumasetaatin keskeistä erittäin herkkää kondensaatio-reaktiota, jossa muodostuu keltaista diasetyylidihydroluti-diinia (T. Nash. Nature (Lontoo) 170 (1952), 976).

Yksinkertaisemmaksi ja edullisimmaksi työskentelytavaksi on osoittautunut vetyperoksidiliuosten käyttäminen, 15 joihin on liuotettu 0,05 - korkeintaan 0,1 paino-% NaCl.

Natriumkloridi voidaan tietenkin lisätä käsiteltävään jäteveteen myös kiinteänä.

Menetelmä suoritetaan tavallisesti siten, että jätevesiin, jotka sisältävät fenolia, fenolijohdannaisia tai 20 fenolia ja formaldehydiä, lisätään sekoittaen tarvittava määrä vetyperoksidia ja noin 0,1 % aktivaattoria, edullisesti natriumkloridia, jolloin joidenkin minuuttien kuluessa lisäyksen päättymisestä alkaa hapettuminen huoneen lämpötilassa. Se voidaan havaita jäteveden muuttumisesta tum-25 maksi, hiilidioksidikehityksestä, lämpötilan kohoamisesta ja pH:n alenemisesta arvoihin 2-1.

Koko reaktioon kuluu yleensä aikaa 30-40 minuuttia ja sen päättyminen voidaan havaita kaasunkehityksen loppumisesta, lämpötilan pysähtymisestä tai laskusta. Tämän jäl-30 keen hapan jätevesi neutraloidaan. Tällöin saostuu myös läsnä oleva pieni määrä rautaioneja.

Neutralointiin sopivat kaikki tunnetut alkali- tai maa-alkalihydroksidit, edullisesti käytetään kalsiumhydrok-sidia kalkkimaitona.

35 Rautahydroksidisakan ja mahdollisen maa-alkalihydrok- sidisakan laskeuduttua voidaan käytännöllisesti katsoen 9 70872 väritön, täysin myrkytön jätevesi johtaa biologiseen kirkas-tuslaitokseen.

Keksinnön mukaisella menetelmällä voidaan fenolin lisäksi poistaa myös o- ja p-kresoli sekä tert-butyylifeno-5 li ja hydrokinoni.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä. Niissä on käytetty sekä keinotekoisesti valmistettuja jätevesiä, jotka sisälsivät fenolia, fenolijohdannaisia ja fenolia ja formaldehydiä määrinä 100-5 000 ppm, että fenolihartsiteolli-10 suuden jätevesiä. Kaikki %:t ovat paino-%:eja.

Esimerkki 1

Aikalisiin jätevesiin, joiden pH-arvot olivat välillä 8-9, ja jotka sisälsivät 100, 1 000 ja 5 000 ppm fenolia, lisättiin sekoittaen natriumferrietyleenidiamiinitetra-ase-15 taattitrihydraattia. Kompleksisuolan lisäysmäärät olivat jätevesilitraa kohti 1-2 g. Kompleksisuolan liuettua lisättiin sekoittaen fenolipitoisuutta vastaavat määrät 10-%:ista vetyperoksidiliuosta. Tämä määrä oli jätevesilitraa kohti 2,8 ml 10-%:ista vetyperoksidiliuosta 100 ppm fenolia sisäl-20 tävään näytteeseen, 27,4 ml 1 000 ppm fenolia sisältävään näytteeseen ja 137 ml 5 000 ppm fenolia sisältävään näytteeseen .

Sama koesarja suoritettiin 35-%:isella vetyperoksidilla, jolloin lisäysmäärät jätevesilitraa kohti olivat 25 1,5 ml 35-%:ista vetyperoksidiliuosta 100 ppm fenolia sisäl tävään näytteeseen, 7,2 ml 1 000 ppm fenolia sisältävään näytteeseen ja 36,2 ml 5 000 ppm sisältävään näytteeseen.

Joidenkin minuuttien kuluttua reaktio alkoi, mikä voitiin havaita jäteveden tummumisesta, lämpötilan kohoami-30 sesta ja pH:n alenemisesta sekä CC^-kehityksestä. 30 minuutin kuluttua hapetus oli päättynyt ja happamiin jätevesi-näytteisiin lisättiin niiden neutraloimiseksi kalkkimaitoa. Saostuneen sakan päällä olevasta vaalentuneesta, kirkkaasta jätevedestä otettiin analyysinäytteet. Jätevedet olivat 35 analyysin mukaan fenolivapaita.

10 70872

Esimerkki 2 Jätevesinäytteisiin, joiden pH-arvot olivat 8-9 ja jotka sisälsivät fenolin ohella lisäksi formaldehydiä määrien ollessa 100 ppm fenolia + 100 ppm formaldehydiä, 5 1 000 ppm fenolia + 1 000 ppm formaldehydiä ja 5 000 ppm fenolia + 5 000 ppm formaldehydiä, lisättiin sekoittaen natriumferrietyleenidiamiinitetra-asetaatti-trihydraattia jätevesilitraa kohti 1-2 g.

Tämän jälkeen lisättiin 35-%:ista vetyperoksidi-10 liuosta, jota käytettiin seuraavat määrät jätevesilitraa kohti: 2,7 ml jäteveteen, jossa oli 100 ppm fenolia + 100 ppm formaldehydiä, 13,4 ppm jäteveteen, jossa oli 1 000 ppm fenolia + 1 000 ppm formaldehydiä ja 66,4 ml jäteveteen, jossa oli 5 000 ppm fenolia + 5 000 ppm formaldehydiä. Vetyperok-15 sidilisäyksen jälkeen hapetus tapahtui siten kuin esimerkissä 16 kuvattiin.

30 minuutin kuluttua hapetusreaktio oli päättynyt. Happamet jätevesinäytteet, joiden pH oli noin 2, neutraloitiin kalkkimaidolla. Sakan laskeuduttua vaalentunut, kirkas 20 jätevesi analysoitiin. Analyysit osoittivat, etteivät näytteet sisältäneet lainkaan fenolia ja joissakin tapauksissa vain vähäisiä määriä, 10 ppm formaldehydiä.

Esimerkki 3

Fenolin ja formaldehydin kondensaatiosta (resolihart-25 sit) saatu alkalinen teollisuusjätevesi sisälsi analyysin perusteella fenolia 0,15 % ja formaldehydiä 0,04 %. Formaldehydi oli sidotussa muodossa. Jäteveden pH oli 8,9. Lisäksi tässä jätevedessä oli vielä amiineja ja ammoniakkia.

400 litraan tätä jätevettä lisättiin sekoittaen 400 g 30 esimerkin 1 kompleksisuolaa vesiliuoksena (1 g/jätevesilit-ra). Kompleksisuolan liuettua jäteveteen lisättiin 6,3 1 35-%:ista vetyperoksidiliuosta kahtena annoksena. Ensimmäinen annos oli 2/3 koko määrästä ja toinen annos 1/3. Ensimmäisen annoksen lisäämisen jälkeen lämpötila kohosi. Noin 15-20 35 minuutin kuluttua hapetusreaktio voitiin selvästi havaita pH-arvon alenemisesta ja aluksi heikosta CC^-kehityksestä, 1, 70872 joka myöhemmin vahvistui. Lämpötila kohosi 35°C:seen. Kun loppumäärä vetyperoksidiliuosta lisättiin, kohosi lämpötila vielä jonkin verran, pH aleni noin arvoon 3. Tämän jälkeen neutraloitiin lisäämällä kalkkimaitoa, jolloin jäteve-5 si vaaleni. Pieniä määriä rautahydroksidia sisältävän kalk-kisakan laskeuduttua analysoitiin päällä oleva kirkas jätevesi. Analyysi osoitti, että fenoli oli täysin poissa ja formaldehydiä oli suuruusluokkaa 10 ppm olevia vähäisiä määriä .

Claims (4)

12 70872

1. Menetelmä fenolia, fenolijohdannaisia tai fenolia + formaldehydiä sisältävien jätevesien puhdistamiseksi vety-5 peroksidilla käsittelemällä, tunnettu siitä, että jäteveteen lisätään ennen vetyperoksidikäsittelyä 0,5 - 2 g jätevesilitraa kohti natriumferrietyleenidiamiinitetra-ase-taattitrihydraatti-kompleksisuolaa (bruttokaava Cl0H12N2OgFeNa.3H2O).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että puhdistuskäsittelyssä käytetään akti-vaattoreita, kuten natriumkloridia tai liukenemattomia pii-happoja.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n -15 n e t t u siitä, että jäteveteen lisätään jätevesilitraa kohti 1-2 g natriumferrietyleenidiamiinitetra-asetaattitri-hydraattia.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jäteveden pH on säädetty 8:aan.