FI70168C

FI70168C - Foerprofilflishuggare avsett fraeshuvud

Info

Publication number: FI70168C
Application number: FI832721A
Authority: FI
Inventors: Alfred Reuter
Original assignee: Linck Masch Gatterlinck
Priority date: 1982-07-31
Filing date: 1983-07-28
Publication date: 1986-09-15
Also published as: SE8304194D0; AT378146B; SE453899B; FI70168B; FI832721A; DE3228671C2; ATA270983A; DE3228671A1; FI832721A0; SE8304194L

Description

70168

TERÄPÄÄ PROFIILIHAKKUREITA VARTEN

Keksinnön kohteena on teräpää profiilihakkureita varten, jossa on teräpään runko, joka kannattaa kehällä olevissa 5 kohdissa hakkuriteriä, ja jossa on teräpään päätypinnalle sijoitetut pyörösahasegmentit, jotka ulottuvat kulloinkin kahden hakkuriterän välille ja joilla on sahanhampaisiin verrattuna paksunnetut kiinnityslaipat.

Profiilihakkureissa pyöreitä puunrunkoja tai peikkoja syö-10 tetään vastakkain sijoitettujen käytettyjen teräpäiden välistä. Teräpäät muodostavat runkoon tai pelkkään kaksi vastakkaista sahauspintaa ja hakkaavat näiden sahauspintojen ulkopuoliset puusegmentit käyttöhakkeeksi.

Koska tämä käyttöhake, jota tarvitaan ennen kaikkea lastu-15 levyjen ja selluloosan valmistuksessa, muodostuu verrattain karkeista lastuista, joilla on määrätty minimikuitu-pituus, teräpäiden kehille on sijoitettu vain harvoja hakkuriteriä, edullisimmin kaksi tai kolme.

Teräpään päätypintaan on tunnettua sovittaa täydellinen, 20 osiin jakamaton pyörösahanterä, joka muodostaa sahauspin-nen runkoon tai pelkkään. Sahausleikkaus etenee hakkuri-teräleikkauksen edellä, jotta hakkuriterien iskumaisesta kosketuksesta johtuvia halkeamia estettäisiin etenemästä rungon tai pelkän muuhun osaan. Tällöin voi esiintyä on-25 gelmia hakkuriterien päätypinnan ja pyörösahanterän väli-kohdassa. Tähän muodostuvaan rakoon voi tunkeutua puu-osasia, jotka kohdistavat epäsuotavia sivuttaisvoimia pyö-rösahanterään, lisäksi tällöin esiintyvä voimakas kitka aiheuttaa voimakasta lämmönkehitystä, 30 Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on tunnettua jakaa teräpään päätypinnalle sijoitettu pyörösaha erillisiin pyörö-sahasegmentteihin, jolloin hakkuriterän etupinta ulottuu 701 68 2 kahden pyörösahasegmentin väliseen tilaan (DE-patenttijulkaisu 22 19 999). Kun kahden pyörösahasegmentin välinen tila on suurempi kuin kahden sahanhampaan väli kehällä, pyörösahasegmenttien ensimmäiset sahanhampaat osuvat puu-5 hun iskumaisesti ja ovat siten alttiina suuremmalle kuormitukselle kuin seuraavat sahanhampaat. Tämän iskumaisen kuormituksen välttämiseksi ja kaikkien sahanhampaiden kuormituksen saamiseksi taisaisemmaksi tunnetussa terä-päässä on jokaisen pyörösahasegmentin etuosaa vedetty hie-10 man säteen suunnassa sisäänpäin. Pituus, jonka verran jokainen sahanhammas ulkonee paksunnetun kiinnityslaipan säteensuunnassa ulommalta kehältä, on tällöin kaikille sahanhampaille yhtä suuri ja se on valittava ainakin yhtä suureksi kuin rungon tai pelkän syöttömatka kahden hak-r 15 kuriterän kosketuksen välillä.

Jokaisen pyörösahasegmentin etuosassa olevien hampaiden sisäänveto pienentää tosin hampaiden iskukuormitusta» mutta siitä on seurauksena epätasainen syöttö sahanham-masta kohti, mikä johtaa puolestaan kunkin segmentin yk-20 sityisten sahanhampaiden leikkuutehon epätasaiseen kuormittamiseen ja siten sahaustehon heikkenemiseen. Ennen kaikkea kuitenkin esiintyvät poikittaisvoimat aiheuttavat edelleen verrattain suuren taivutuskuormituksen kunkin pyörösahasegmentin etumaisiin sahanhampaisiin. Tämä tai-25 vutuskuormitus edellyttää suhteellisen suurta hampaiden paksuutta, mikä puolestaan aiheuttaa suhteellisen leveän sahausraon ja siten suhteellisen suuren taloudellisesti käyttökelvottoman sahanpurun osuuden.

Keksinnön tarkoituksena on siten toteuttaa johdannossa 30 mainitun kaltainen teräpää siten, että jokaisen pyörösahasegmentin kaikille sahanhampaille saadaan tasainen ja mahdollisimman pieni taivutuskuormitus, mikä mahdollistaa sahanhampaiden paksuuden pienentämisen, niin että tullaan toimeen suhteellisen kapealla sahausraolla ja 35 saadaan sahanpurun muodossa olevat häviöt pieniksi.

701 68 3 Tämä tehtävä ratkaistaan keksinnön mukaan siten, että paksunnetun kiinnityslaipan säteensuunnassa ulompi kehä kulkee epäkeskeisesti teräpään akseliin nähden siten, että kiinnitys laipan ja sahanhampaiden kärkien välinen etäi-5 syys kasvaa pyörösahasegmentin alusta loppuun siirryttäessä. Tällöin tilanne, jonka mukaan kaikkien sahanhampaiden sijaitessa teräpään akselin suhteen samankeskeisellä tai hieman epäkeskeisellä liikeradalla kulloinkin ensimmäiset, hakkuriterän lähellä olevat pyörösahasegmentin 10 sahanhampaat ovat, erikoisesti myös poikittaisvoiman suhteen, voimakkaimmin kuormitettuina, on otettu huomioon siten, että nämä etumaiset sahanhampaat ulkonevat vähiten paksunnetun kiinnityslaipan ulkopuolelle, niin että niiden taivutuskuormitus tulee siten pienemmäksi.

15 Vasta pyörösahasegmentin takaosassa olevat hampaat, joilla rungon tai pelkän syötöstä johtuen on oltava suurempi tun-keutumissyvyys, ulkonevat säteen suunnassa kauemmaksi paksunnetusta kiinnityslaipasta.

Kokemuksen mukaan pyörösahasegmentissä esiintyy tällä koh-20 dalla vain pienehköjä poikittaisvoimia, niin että myös taivutuskuormitus tällä kohdalla jää pieneksi. Tämän vuoksi sahanhampaan paksuus voidaan valita suhteellisen pieneksi, millä saadaan kapea sahausrako ja siten pienet sa-hanpuruhäviöt.

25 Valmistusteknillisistä syistä on erityisen edullista, jos kiinnitys laipan säteensuunnassa ulompi kehä on teräpään akseliin nähden epäkeskeisesti kulkevalla ympyränkaarella. Teoreettisesti kiinnitys laipan ulkokehän optimaalisena muotona olisi tosin spiraalikäyrä, mutta tämänkaltaisten pyö-30 rösahasegmenttien tavanomaisilla kehäpituuksilla tälle op timaaliselle muodolle voidaan kuitenkin saada riittävän tarkka likiarvo epäkeskeisillä ympyränkaarilla. Ympyrän-kaaren etuna on tällöin, että se on oleellisesti yksinkertaisemmin valmistettavissa ja työstettävissä sorvaamalla 35 tai pyöröhionnalla.

701 68 1+

Keksinnön mukaisella toteutuksella saavutetaan se, että vahvistettu kiinnitysreuna on lähempänä hampaiden kärkiä. Tämä on tärkeää, koska hakkuriteriä seuraaviin sahanham-paisiin kohdistuu suuria sivuttaisvoimia, esimerkiksi 5 pyöreää puutavaraa toispuoleisesti leikattaessa ja sen kääntyessä leikattaessa tämän vaikutuksesta vastakkain olevien teräpäiden välissä.

Samoin valmistusteknillisistä syistä ja myös johtuen yksinkertaisesta ja stabiilista kiinnityksestä teräpäihin 10 on edullista sijoittaa myös pyörösahasegmentin kiinnitys-ruuvit kiinnitys laipan säteensuunnassa ulomman kehän kanssa samankeskeisesti kulkevalle ympyränkaarelle.

Keksintöä selitetään seuraavassa lähemmin piirustuksessa esitettyyn suoritusesimerkkiin liittyen.

15 Kuvio 1 esittää teräpäätä päätykuvantona;

Kuvio 2 esittää yksinkertaistettua leikkausta pitkin kuvion 1 viivaa II-II, ja

Kuvio 3 esittää päällyskuvantoa kahdesta vastakkain olevasta teräpäästä, jotka käsittelevät välistään syötettyä 20 puunrunkoa, jolloin teräpäistä on esitetty vain toinen puoli ja pyörösahasegmentit on esitetty leikattuina.

Kuvioissa 1 ja 2 esitetyssä teräpäässä 1 on oleellisesti katkaistun kartion muotoinen teräpään runko 2, joka on (ei esitetyn) käytetyn teräpään akselin päässä. Teräpään 25 rungossa 2 on katkaistun kartion vaippapinnassa kaksi hakkuriterää 3.

Teräpään 1 päätypinnalla 4 on kummallakin hakkuriveitsien 3 välisellä kehän kaarella pyörösahasegmentti 5. Kummassakin pyörösahasegmentissä 5 on kehällä tasaisin 30 välein sahanhampaat 6. Kummankin pyörösahasegmentin 5 sisäreunalla on paksunnettu kiinnityslaippa 7, joka on liitetty upotetuilla ruuveilla 8 teräpään runkoon 2.

5 70168

Sahanhampaiden 6 kärkien määräämä liikerata 9 on esitetyssä suoritusesimerkissä kummankin pyörösahasegmentin tapauksessa ainakin likimain teräpään akseliin 10 nähden saman-keskeisellä ympyrällä. Sitä vastoin säteensuunnassa ulompi 5 kehä 7a on teräpään akseliin 10 nähden epäkeskeisellä ympy-ränkaarella, jonka säde on r ja jonka keskipistettä on siirretty teräpään akseliin 10 nähden epäkeskeisyyden a/2 verran (kuvio 1). Tämän avulla aikaansaadaan, että kiinnitys-laipan 7 säteensuunnassa ulomman kehän 7a ja sahanhampai-10 den 6 liikeradan 9 säteensuuntainen etäisyys kasvaa kunkin pyörösahasegmentin 5 alusta loppuun siirryttäessä ja erikoisesti arvosta f, joka vastaa sahanhampaiden 6 minimi-tunkeutumissyvyyttä (esitetty kuviossa 2 vasemmalla), kaksinkertaisella epäkeskeisyydellä a/2 lisättyyn arvoon 15 f + a (oikealla kuviossa 2).

Kuviosta 1 havaitaan myös, että pyörösahasegmenttien 5 kiinnitysruuvit ovat samoin ympyränkaarella, joka on saman-keskeinen kiinnityslaipan 7 säteensuunnassa ulomman kehän 7a kanssa.

20 Kuviossa 3 on esitetty tilanne puunrungon 11 kosketuskohdassa. Vasemmalla on esitetty, että sahanhampaat 6 ulkonevat kummankin pyörösahasegmentin 5 alussa vain vähäisessä määrin kiinnityslaipan 7 ulkokehän 7a yli. Hakkuriterän 3 välittömästi edellä leikkaama puunrungon 11 leikkauspinta 25 lla liikkuu rungon syötön vaikutuksesta teräpään runkoa 2 kohti ja saavuttaa teräpään 1 puolen kierroksen jälkeen kuviossa 3 oikealla esitetyn asennon. Sahanhampaan 6 tun-keutumissyvyys on tässä asennossa oleellisesti suurempi, sahanhammas 6 ulkonee vastaavasti enemmän kiinnityslaipan 30 7 ulkokehän 7a ohi. Tässä kuviossa 3 oikealla esitetyssä asennossa seuraava hakkuriterä 3 tulee kosketukseen.