FI68949B - Aemneskomposition avsedd att oeka haollbarheten och den hygieniska nivaon hos foder samt att effektivera tillgodogoerandetdaerav - Google Patents

Description

Farmos-Yhtymä Oy, PL 425, 20101 TORKU 10 68949

Rehun säilyvyyden ja hygieenisen tason parantamiseksi sekä sen hyväksikäytön tehostamiseksi tarkoitettu seos - Ämneskomposit ion avsedd att oka hallbarheten och den hygieniska nivan hos foder samt att effektivera tillgodogörandet därav.

Kyseessä olevan keksinnön kohteena on eläinkunnasta saadun, kasvikunnasta saadun tai synteettisen vksi- tai monimahaisille eläimille tarkoitetun rehun lisäaine. Erityisesti keksintö liittyy seoksiin, jotka vähentävät märehtivän karjan esimahassa tai pötsissä samoin kuin yksimahaisten eläinten umpisuolessa tai suolistossa elävien mikrobien aiheuttamaa rehun haitallista hajoamista.

Tässä keksinnössä rehulla tarkoitetaan kaikkia luonnollisia tai synteettisiä aineksia, jotka vaikuttavat karjan proteiini-ja/tai energiatalouteen.

Erityisesti tämä keksintö liittyy rehun käsittelyyn siten, että eläinten lihan, maidon sekä muiden eläintuotteiden kuten villan tuotantoteho parantuu. Lisäksi se parantaa eläinten kykyä muuttaa ravintoaineita ylläpitoon.

Kyseinen keksintö parantaa myös tehoa, jolla eläimet pystyvät muuttamaan kudostensa proteiinia ja rasvaa yllä mainittuihin tarkoituksiin säilyttäen normaalit fysiologiset toimintonsa.

On tunnettua, että aminohapot, peptidit, polvpeptidit, rasvat ja tärkkelys ovat kaikki eläinten optimaalisen toiminnon kannalta oleellisia ravintoaineita. Mutta märehtijöillä pötsi tai esi-maha, jossa on mikrobikulttuuri koostuen bakteereista ja alku-eläimistä, vaikeuttaa näiden ravintoaineiden tehokasta hyväksikäyttöä .

~2' 68949 Tämä johtuu siitä, että mainittu sekapopulaatio hajottaa tai muuttaa rehun ravintoaineet vaihtelevassa määrin aineiksi, jotka voivat olla alempiarvoisia. Tämä rasittaa isäntäeläimen energiataloutta, ja voi vähentää eläimen tärkeiden ravintoaineiden saannin tasolle, joka on riittämätön toiminnan fysiologisesti ja taloudellisesti optimaaliseen ylläpitämiseen. On myös tunnettua, että eläimellä on kyky muuttaa ruumiin kudoksia aminohapoiksi ja energialähteiksi, kuten rasvaksi ja glukoosiksi, ja täten korvata näiden ravintoaineiden rehusta saannin vajaus. Tällaiset muutokset saattavat kuitenkin huonontaa fysiologisen tehokkuuden sellaiselle tasolle, jossa esiintyy luonnoton fysiologinen tilanne ja eläin kärsii aineenvaihduntahäiriöistä, kuten asetonitaudista, ketoosista tai asidoosista. Nämä sairaudet johtavat suorituskyvyn (tuotoksen) heikkenemiseen ja jopa kuolemaan .

Lämmön, formaldehydin ja vastaavien parkitusaineiden käyttämistä proteiinin hajoamisen vähentämiseksi pötsissä on jo ehdotettu. Tulokset ovat kuitenkin vaihtelevia ja vaikeasti ennustettavissa.

Englantilainen patentti nro 1099583 koskee sellaisten luonnollisten tai synteettisten parkitusaineiden käyttöä, joilla on kyky stabiloida proteiineja kompleksimuodossa. Nämä kompleksit dissosioituvat proteolyyttisten entsyymien avulla ruoansulatuskanavassa, mutta ovat suojattuja hajoamiselta pötsissä.

Englantilainen patentti nro 1137213 liittyy formaldehydin, formaldehydipolymeerin ja muiden aineiden käyttöön, jolloin mainitut aineet muodostavat kompleksin proteiinin pinnan kanssa, jonka seurauksena proteiinin liukoisuus vähenee. Seurauksena tästä proteiinin hajoamisalttius pötsissä vallitsevalle mikrobi-toiminnalle myös vähenee.

Brittiläinen patentti no 1266648 koskee menetelmää viljan käsittelemiseksi lignosulfonaattia ja kostutusainetta sisältävällä vesiliuoksella. Käsittelyn tarkoitus on hajottaa akanakerros, jolloin tällä tavalla käsitelty vilja voidaan antaa eläimille ilman kemiallista tai mekaanista jatkokäsittelyä. Toisaalta tällainen käsittely voi olla viljan jatkoprosessointia helpottava esikäsittely.

II

- 3 - 68949 FI pat 60809 ja 52798 liittyvät rehun, erityisesti ruohon säilöntään anaerobisissa siilo-olosuhteissa, joissa pyritään aikaansaamaan optimaalinen käyminen ja vähentämään käymisen aiheuttamaa ravinteiden laadun heikkenemistä.

On myös tunnettua, että proteiinien hajoamisaste pötsissä on riippuvainen siellä vallitsevasta mikrobipopulaatiosta. Tiedetään, että proteolyysi on erityisen tunnusomaista niille bakteereille, jotka hajottavat tärkkelystä eli amylolyyttisille tai tärkkelystä redusoiville bakteereille.

Märehtijä tarvitsee, kuten yksimahaiset eläimetkin, glukoosia, jotta aineenvaihdunta toimisi kunnolla. Normaalisti tavallinen glukoosilähde koostuu tärkkelystä sisältävistä rehuista. Pötsissä tapahtuva tärkkelyksen hajoaminen ei siis ainoastaan aiheuta proteiinin hajoamista, vaan vähentää myös eläimen tärkeää glukoosimäärää. Koska proteiini on myös epäsuora glukoosin lähde glukoneogeneesiprosesein kautta, proteiinin hajoaminen vähentää edelleen myös glukoosin saantia. Tästä aiheutuu lopuksi asetonitauti, ketoosi tai asidoosi.

Pötsissä tapahtuva haitallinen tärkkelyksen hajoaminen vähentää myös pötsissä olevien mikrobien aiheuttamaa ravinnon kuitu-fraktion hyödyllistä käymistä (sulatusta). Tämä johtuu siitä, että ne bakteerit, jotka ovat hyödyllisiä tähän tarkoitukseen, vähenevät lukumääräisesti tärkkelyksen käymisen aiheuttaman alentuneen happamuuden johdosta. Tämä taas johtaa lyhytketjui-sen rasvahapon, etikkahapon, tuotantotason vähenemiseen ja pötsin propionihappomäärän lisääntymiseen. Kun on kyseessä maitoa tuottava lehmä, maidon rasvapitoisuus laskee aiheuttaen haitallisia taloudellisia seurauksia. Maanviljelijät yrittävät optimoida viljeleinänsä rehun, erityisesti ruohon ja ruohotuotteiden, käyttöä siten, että saadaan mahdollisimman korkea proteiinimäärä ja energia peltopinta-alaa kohti. Siten jokainen tekijä, joka vähentää näiden rehujen arvoa märehtijöiden ruokinnassa tai sitä hyötysuhdetta, millä ne muuttuvat eläintuotteisiin, on taloudellisesti haitallinen.

Tärkkelyksen suojaaminen pötsissä tapahtuvalta hajoamiselta on todettu tärkeäksi (Macrae ja Armstrong, Brit. J. Nutr. 23, 377, 1969).

- 4 - 68949 Tässä julkaisussa todetaan, että ainoastaan noin 8 - 10 % ruokinnassa lisätystä tärkkelyksestä, joka on o<-sidosglukoosipoly-meerimuodossa, tulee ohutsuoleen ja osallistuu glukoositarpeen tyydyttämiseen. Tämä on riittämätöntä tyydyttämään edes osaa glukoositarpeesta, joten eläin muilta osin on riippuvainen glukoneogeneesistä.

Proteiini, rasva ja propionihappo ovat tunnettuja glukoneogeeni-siä aineita ja niitä on välttämättä annettava enemmän glukoosi-tarpeen tyydyttämiseksi. Nämä aineet ovat kuitenkin kalliita ja ne vähentävät taloudellisesti edullisempien karkearehujen käyttöä. Näin ollen kyseisen keksinnön tärkeys on ilmiselvä.

Kyseessä olevan keksinnön kohteena on seos proteiineja ja hiilihydraatteja sisältävän rehun käsittelemiseksi. Seos on vesiliuos, jonka koostumus on seuraava (ilmaistuna painoprosenteissa): sulfiittijäteliemi tai lignosulfonaatti 5-15 formaldehydi (HCHO) 9-25 yksi tai useampi orgaaninen happo 30 - 60

Suositeltavia orgaanisia happoja ovat C^-Cg alifaattiset karbok-syylihapot, esimerkiksi etikkahaposta ja isovoihaposta tai pro-pionihaposta ja isovoihaposta tai etikkahaposta ja propioni-haposta tehdyt seokset. Muista mahdollisista hapoista voidaan mainita joko suora- tai haaraketjuinen akryyli-, valeriaana-, kapryyli- ja kapronihappo. Jotkut näistä sisältyvät normaalisti sulfiittijäteliemeen orgaanisten sulfonihappojen rinnalla.

Keksinnön kohteena on lisäksi menetelmä märehtijöiden rehun käsittelemiseksi (kosteus 15 - 85 %), jolloin yllä mainittu seos sekoitetaan rehuun.

li 68949 - 5 -

Keksinnön kohteena on vielä menetelmä märehtijöiden rehun käsittelemiseksi (kosteus 15 - 85 %), jolloin sekoitetaan rehuun yllä mainittu seos, joka parantaa rehun kokojyvän säilyvyyttä ja vähentää rehun pötsissä tapahtuvaa hajoamista.

Keksintö parantaa eläimen o<-sidoksisen glukoosipolymeerin saantia välittömästi suojaamalla rehun tärkkelystä, hemiselluloosaa ja rasvaa hajoamiselta pötsissä ja toisaalta välillisesti suojaamalla rehun proteiinia proteolyysi-reaktiolta pötsissä. Täten keksintö parantaa etikkahapon ja voihapon, jotka ovat hyödyllisiä rasvahappoja lehmän maidonmuodostuksessa, saantia lisäämällä rehun, erityisesti ruohon ja ruohotuotteiden, hyödyllistä käymistä. Lisäksi korkeamman c»C-sidoksisen glukoosin saannin ansiosta eläin voi muuttaa kudoksensa rasvavarastoa maitorasvaksi ja energiaksi ilman asetonitaudin, ketoosin tai asidoosin vaaraa. Tämä sallii karkearehun (nurmirehun) lisäämisen ruokintaan, mikä taas on taloudellisesti edullista.

Edullinen keksinnön suoritusmuoto on käyttää rehuja, joilla on korkeita tärkkelys- ja Λ-sidoksisen glukoosipolymeerin hemisel-luloosalähtöaineita. Tällaisia rehuja ovat vilja, maniokki jne. Kyseeseen voi myös tulla muita rehuja, jotka sisältävät mainittuja lähtöaineita, kuten ruohoa, ruohopohjäisiä säilörehuja, heinää, kuivattua ruohoa, maissia, maissisäilörehuja ja kokojyväviljakasvisäilörehuja. Keksintöä voidaan myös käyttää rasvojen ja synteettisten proteiinia, rasvaa, tärkkelystä tai hemiselluloosaa sisältävien rehujen, kuten fermentaation avulla valmistettujen mikrobiproteiinien käsittelemiseksi.

Kokeissa on myös havaittu, että keksinnönmukaisilla tuotteilla on yllättävä estävä vaikutus homemyrkkyihin, joita usein esiintyy kosteissa viljatuotteissa. Kyseinen vaikutus tekee tällaiset rehut turvalliseksi eläinten ruokintaan. Edelleen keksin-nönmukainen seos säilöö käsiteltyä viljaa kosteana vahingollista bakteeri- ja homekasvua vastaan.

- 6 -

Esimerkki 1 6 8 9 4 9

Seuraavat liuokset testattiin säilyvyyden suhteen yhden vuoden aikana lämpötilassa + 35°C samoin kuin niiden teho kostean koko-jyväviljan säilömiseksi. Luvut ovat paino-%.

Liuos nro

Komponentti 1234 5

Formaliini a) 28 41 55 55 55

Isovoihappo 25 22 25

Etikkahappo 32 21 5 30

Lignosulfonaatti b) 7.5 7.5 7.5

Sokerialkoholi c) 30

Stabilointiaine d) 7.5 7.5 7.5 15 15 a) vesiliuos, jossa on 37 paino-% formaldehydia ja 6,8 paino-% met anoiia b) vesiliuos, joka sisältää 12-55 paino-% lignosulfiittia (lignosulfiini), 20-60 paino-% lignoosia (sokereita), 18-25 paino-% hemiselluloosaa ja sokerihappoja, kuten lignoseriini-hsppoja. 4-12 paino-% orgaanisia happoja (pääasiassa Cj-Cg alifaattisia karboksyylihappoja) sekä pieniä määriä muita yhdisteitä, kuten natriumsulfiittia ja/tai dioksaania c) koivupuusta saatu sokerialkoholiseos sisältäen ksylitolia, arabinolia, mannitolia, sorbitolia, dulsitolia ja ramnitolia d) vesiliuos, joka on 30 paino-%:nen urean ja utropiinin suhteen (jossa mainitut komponentit ovat suhteessa 10:1)

Todettiin, että liuokset nro 1 ja 3 olivat vähemmän stabiileja kuin toiset siinä mielessä, että tapahtui jonkin verran poly-raerisointia.

- 7 - 68949

Kuitenkin liuokset nro 1, 2 ja 3 osoittautuivat tehokkaiksi säilöntäaineiksi hometta vastaan käytettynä minimiannoksella, joka on 1,25 kertaa propionihapolle suosittu annos.

Liuos nro 4 lisäsi itse asiassa homeen ja hiivan kasvua. Liuoksella nro 5 ei ollut pysyvää säilöntävaikutusta kokojyvävil-jaan. Sen sijaan se tehosi, jos vilja oli ensiksi murskattu ja sitten valmistettu säilörehuksi formaldehydin häviämisen estämiseksi.

Esimerkissä 2 kuvatun in vivo hajoamistestin tulokset antoivat yllättävän hyvän tuloksen liuokselle nro 2. Tässä liuoksessa esiintyy komponenttien välinen synergiavaikutus, joka ei ole ennustettavissa yksittäisten komponenttien tehon perusteella. Samantapainen vaikutus havaittiin tärkkelyksen ja orgaanisen aineen hajoamisen suhteen.

Esimerkki 2

Kokojyväkaura, jonka kosteus oli 35 %, käsiteltiin taulukossa 1 tunnetuilla aineilla ja määrillä:

Taulukko 1

Nro Käsittely Määrä, 1/ton Raakaproteiinista

löytynyt HCHO

(g HCHO/100 g raaka- proteiini) A propionihappo 15,1 B vilja kuivattiin C liuos nro 2 (esim 1) 18,4 0,9 D " " 2 25,0 1,7 E " " 4 2,8 x) 0,8 F " " 4 4,8 x) 1,2 x) suunnilleen - 8 - 68949

Yllä mainitut annostukset oli suunniteltu lisäämään toisiinsa verrattavissa olevat formaldehydimäärät.

Kaura annettiin lampaille in sacco tekniikalla, jolloin näytteet pantiin läpäiseviin nailonpusseihin lampaiden pötsiin. Pussien sisällöstä otettiin näytteitä 2, 5 ja 9 tunnin jälkeen. A, C ja D olivat olleet varastoituja noin 5 kuukautta.

Taulukosta 2 ilmenee eri käsittelymenetelmien antama raakaprote-iinihäviö vaikutusajan funktiona. Kuvassa 1 näkyvät samat arvot käyrinä. Havaitaan, että käsittelymenetelmät C ja D ovat ylivoimaisesti parempia muihin nähden, myös niihin nähden, joissa myös käytettiin formaldehydiä.

Taulukko 2

Raakaproteiinihäviö eri jaksojen jälkeen Käsittely 2 h 5 h 9 h A 86.91 87.37 86.19 B 85.40 88.69 88.05 C 63.80 64.06 87.91 D 59.06 62.84 87.66 E 78.23 87.17 88.79 F 79.67 87.56 87.93

Taulukosta 3 ilmenee kokonaiskuiva-ainehäviö ja kuva 2 ilmaisee taulukon 3 graafisesti.

11.

68949 - 9 -

Taulukko 3

Kuiva-ainehäviö eri jaksojen jälkeen Käsittelymenetelmä 2 h 5 h 9 h A 67.80 67.18 69.39 B 64.78 65.36 67.97 C 56.89 60.13 68.92 D 57.57 58.72 63.53 E 63.14 67.21 67.61 F 61.49 66.77 67.41

Kuva 2 osoittaa, että lignosulfonaattilisäyksen aiheuttama synergistinen suojavaikutus ei rajoitu ainoastaan proteiinihä-viön estämiseksi, vaan ulottuu yleisesti rehun kuiva-aineen, kuten tärkkelyksen ja hemiselluloosan häviön estämiseen.

Rehuun lisättävä liuosmäärä riippuu rehun kosteudesta, ja vaih-telee yleisesti alueella 5-50 1/t. Seuraavassa taulukossa esitetään suositeltuja annostuksia viljaa varten (liuos nro 2):

Viljan kosteus, % Annos, 1/t 16 7.0 18 8.0 20 9.5 22 10.5 24 12.0 26 13.0 28 14.5 30 16.5 32 18.0 40 25.5 50 36.0 - 10 - 68949

Esimerkki 3

Vilja käsiteltiin esimerkin 2 mukaisesti (käsittelymenetelmät A-D, taulukko 1), jonka jälkeen se syötettiin kastreenatuille lampaille ja suoritettiin tasetutkimus 4x4 latinalaisen neliön mukaan. Perusravintona käytettiin heinää, jota annettiin 512 g eläintä ja vuorokautta kohti.

Taulukko 4 Käs ittely

Sulavuus A B C D

Orgaaninen aine 73.9 73.0 73.7 72.0

Raakaproteiini 73.4 74.5 72.6 69.6

Raakarasva 91.4 91.9 92.1 90.1

Typpivapaat uuteaineet 78.8 78.5 80.1 79.1

Raakakuitu 40.8 35.4 32.3 27.4

Tasetietoja

Typpi (g/d) 1.2 1.5 2.0 1.8

Typpi (% N syönti) 6.1 8.4 10.1 9.2

Typpianalyyseja % kokonaistypesta

Ammoniakki 1.8 0.8 1.1 0.3

Liukoinen N 26.9 31.1 9.9 9.0

Taulukosta 4 ilmenee liuoksen nro 2 (C ja D) aiheuttama merkittävä positiivinen vaikutus viljan käsittelyssä. Tämä näkyy proteiinitypen vähäisessä hajoamisessa ammoniakiksi ja liukoiseksi typeksi jakson aikana.

Il 68949 - 11 - Nämä vaikutukset heijastuvat typpitaseen parantamiseen siitä huolimatta, että raakaproteiinin sulavuus oli hieman heikompi näissä kokeissa.

Yllättäen liuoksella nro 2 käsitellyn viljan kuiva-ainehäviön väheneminen (esimerkki 2) ei aiheuttanut orgaanisen aineen tai typpivapaiden uuteaineiden sulavuuden yleistä laskua. Käsittely tällä liuoksella paransi merkittävästi typpitasetta.

Vertailu vaikutuksen ja annostuksen välillä (liuos nro 2, käsittelymenetelmät C ja D) osoittaa, että optimitaso vastaa suunnilleen käsittelyssä C käytettyä annostustasoa. Yliannostus ei ole kuitenkaan kriittistä.

Esimerkki 4

Jauhettu ja kuivattu kaura käsiteltiin joko yksinomaan formaliinilla tai liuoksilla nro 2 tai 4 (esimerkki 1), jolloin saatiin Gs8 g löytynyttä formaldehydiä 100 g raakaproteiinia kohti. (Official Methods of Analysis, AOAC 31.189, 1980, p. 530) Tämän lisäksi suoritettiin toinen koe (käsittely L), jossa tuore, kostea kekojyväkaura, jonka kosteus oli 35 %, käsiteltiin liuoksella nro 2 tyydyttävään varastointiin tarvittavalla annostuksella niin. että hometta ei syntynyt. Tällöin saatiin 1,2 g talteen-ctettua formaldehydia 100 g raakaproteiinia kohti.

Taulukko 5

Raakaproteiinista

Nro Käsittely Määrä, 1/tn löytynyttä KCH0 (g HCHO/100 g raakaprot).

E Ei mitään lisäainetta - - G Liuos 4 5.3 0.8 H Liuos 2 7.0 0.8 I Formaliini 2.9 0.8 L Liuos 2 21.4 1.2 - 12 - 68949

Eri tavoin käsitellystä, jauhetusta kaurasta otettiin näytteitä ja määritettiin proteiinihäviö in-sacco testillä, kuten esimerkissä 1. Sen lisäksi määritettiin o<~sidoksisen glukoosipoly-meerin häviö. Tulokset on annettu taulukossa 6-9.

Taulukko 6

Prosentuaalinen c<-sidoksisen glukoosipolymeerin häviö in-sacco (paino-%)

Viipymä pötsissä Käsittely

h E G H I L

0 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 1 87.3 92.0 93.3 93.3 37.4 2 97.2 91.4 88.9 97.1 33.6 4 95.2 98.2 90.1 96.7 53.9 8 97.9 97.5 96.1 97.6 75.1 24 100.0 100.0 99.6 99.8 99.5

Taulukko 7

Eri käsittelyjen vertailu oC~sidoksisen glukoosipolymeerihäviön suhteen.

Käsittely

Käsittely E G H I L

E - xx x (NS) xxx G - (NS) x xxx H - (NS) xxx I - xxx NS = ei merkitsevä x) P 4.0.05 xx) P A.0.01 xxx) P‘4- 0.001

Taulukko 8 - 13 - 68949

Prosentuaalinen kokonaistyppihäviö in-sacco (paino-%)

Viipymä pötsissä Käsittely

h E G H I L

0 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 1 83.3 70.8 75.6 78.7 27.5 2 84.7 73.2 72.3 81.2 38.8 4 87.6 80.8 72.2 86.5 50.8 8 89.2 84.9 85.0 86.0 61.8 24 92.1 90.9 91.0 92.4 82.0

Taulukko 9

Eri käsittelyjen vertailu kokonaistyppihäviön suhteen Käsittely

Käsittely E G H I L

E xx x (NS) xxx G - - (NS) x xxx H - (NS) xxx I - - - xxx

Tulokset osoittavat, että liuoksella 2 on varsin merkittävä vaikutus kosteaan kauraan verrattuna sen käyttöön kuivattuun kauraan. Ero on myös merkittävä verrattuna yksinomaan formaldehydin käyttöön tai formaldehydi-sokerialkoholi-yhdistelmien käyttöön kuivatun kauran käsittelyssä. Korkeampi raakaproteiinistä talteenotettu formaldehydimäärä käsittelyssä L riippuu korkeammasta formaliiniannostuksesta, joka oli tarpeen kostean viljan säilömiseksi.

- 14 - 68949

Formaliinin yhteisvaikutus joko sokerisikoholin tai happo-lignosulfonaattiseoksen (liuos nro 2) kanssa on ilmeinen näiden kokeiden perusteella mitä tulee e^-sidoksiseen glukoosiin.

Esimerkki 5

Kokojyväohra, jonka kosteus oli 25 %, käsiteltiin käsittelymenetelmien A-C (taulukko 1) mukaisesti seuraavassa annetuilla mää-rillä:

Nro Käsittely Määrä, 1/t A propionihappo 10 B Liuos 2 11 C Liuos 2 12.5 Näytteet varastoitiin neljäksi kuukaudeksi. Sen jälkeen ne jauhettiin ja testattiin in sacco lampailla standardimenetelmän avulla (esimerkki 2) käyttäen kahta eri perusrehua. Taulukosta 10 ilmenee eri käsittelymenetelmien antama raakaproteiinin orgaanisen aineen ja kuiva-aineen häviö vaikutusajan funktiona:

II

Taulukko 10 - 15 - 68949

Kuiva-aineen, orgaaniseen aineen ja raakaproteiinin häviö määriteltynä in sacco

Perusrehu = säilörehu

Kuiva-aine Raakaproteiini Orgaaninen Aika, h häviö % häviö % aine, häviö %

Käsittely A

2 66.l1 45.lxxx 66.2

5 77.3XX 68.7XXX

9 82.3XX 80.5XXX 82.7

Käsittely B

2 53.3 16.3 53.4 5 53.8 18.3 54.0 9 64.1 35.4b 64.3

Käsittely C

2 53.9 17.3 53.8 5 51.5 16.5 51.9 9 61.4 27.8C 61.6

Perusrehu = heinä

Käsittely A

2 74..7XXX 60.6XXX 75.2 5 78.4XX 69.5XXX 78.8

9 82.6X 93.8XXX

Käsittely B

2 45.5 18.7 45.3 5 59.3 24.9 9 72.5 49.7b

Käsittely C

2 44.6 18.1 44.2 5 59.5 23.7 9 69.8 41.4C 69.9 P4.0.05(a-c) xx) P-C0.01 xxx) P-^0.001 - 16 - 68949

Taulukosta 10 ilmenee, että viljan käsittely liuoksella 2 antaa merkittävästi paremman tuloksen sekä kuiva-aineen että raakapro-teiinin suhteen kuin propionihappokäsittely. Kun käytetään suurempi määrä liuos 2:ta (käsittely C), saadaan merkittävä ero proteiinihäviössä 9 tunnin jälkeen verrattuna alempaan annosta-soon (käsittely B). Sen sijaan annostasolla ei ollut merkittävää vaikutusta kuiva-aineen tai orgaanisen aineen häviöön. Käytetty, liuoksen 2 annostaso (käsittely C) oli kuitenkin tarpeellinen hyvän laatutason säilyttämiseksi, kun kostea vilja varastoitiin neljän kuukauden ajaksi.

Esimerkki 6

Liuoksen 2 aiheuttama vaikutus kostean kauran säilöntään verrattiin propionihapolla saatuun tulokseen (taulukko 11). Vastaavanlaisia tuloksia on saatu muilla kosteilla viljalajeilla.

Taulukko 11

Kostean kauran varastointi (kosteus 35 %)

Nro Käsittely Annostaso Lämpötila eC

1/t Varastointiaika (d) 1 4 5 8 11 15 A propionihappo 15.1 22 19 18 14 10 10 B liuos 2 18.9 24 21 20 16 12 12 C liuos 2 23.1 24 22 21 16 13 13 D liuos 2 31.8 25 23 21 16 13.5 13

Taulukosta 11 ilmenee, että kostean kauran käsittely liuoksella 2 annostasolla, joka on 1.25 kertaa suurempi kuin tavallisesti propionihapolle suositeltu annostaso, antoi tyydyttävän varastoinnin. Millään käsittelymenetelmällä ei esiintynyt hometta. Korkeampi lämpötila kokeissa BfD johtuu kemiallisesta reaktiosta viljan tärkkelyksen ja liuos 2:n sisältämien aineosien välillä.

- 17 -

Esimerkki 7 68949

Isoa määrää kosteaa ohraa (n. 200 t), jonka kosteus oli 21 %, käsiteltiin liuoksella nro 2 esimerkissä 2 suositellulla määrällä. Käsitelty vilja varastoitiin tilaoloissa noin 6 kuukaudeksi, jonka aikana lämpötilaa seurattiin säännöllisesti ja otettiin näytteitä homeaineiden lukumäärän määrittämiseksi. Tulokset esitetään taulukossa 12, josta voidaan todeta, että lukumäärät ovat pieniä.

Taulukko 12

Varastoidussa viljassa löydetyt homeaineet

Inkubaatiolämpötila °C 55 27 37

Homeet - 2.8 x 104 1 x 104

Actinomycetes 2 x 10^

Hiivat - 5 x 104 3.7 x 104

Esimerkki 8

Kokojyväkauraan, jonka kosteus oli 60 % "istutettiin" Fusarium graminearum, joka tunnetusti aiheuttaa emätintulehdusta (vulvovaginitis) sioilla. Kauraa pidettiin kahden viikon ajan lämpötilassa 20-24°C 70 %:n suhteellisessa kosteudessa. Seuraavan kahden päivän aikana sitä pidettiin lämpötilassa +5°C, tarkistettiin Zearalenone-sienimyrkyn muodostuminen ja sen jälkeen kaura jauhettiin. Näytteitä jauhetusta, saastutetusta viljasta joko käsiteltiin propionihapolla (0,08 ml/g kuiva-ainetta), liuoksella nro 2 (0,12 ml/g kuiva-ainetta) tai jätettiin käsittelemättä kontrollia varten.

- 18 - 68949

Taulukosta 13 ilmenee näytteiden Zearalenone-pitoisuus 0, 3, 14 ja 28 vuorokauden jälkeen. Havaitaan, että liuoksella 2 käsitellyt näytteet ovat oleellisesti parempia kuin propionihapolla käsitellyt tai käsittelemättömät näytteet.

Taulukko 13 Käsittely Zearalenone, ppm

Varastointiaika, d x) 0 3 14 28 Käsittelemätön kontrolli 1594.4 1659.8 2189.9 1973.3

Propionihappo 1594.4 1409.0 1406.5 1365.0

Liuos 2 1594.4 554.2 294.9 108.0 x) ennen käsittelyn alkua

Esimerkki 9

Viljanäytteita esimerkistä 8 annettiin rotille, jotta saatiin tarkistettua eri käsittelvjen vaikutus Zearalenone-pitoisuuteen ja estrogeenivaikutus kohdun painoon, kohdun nestemäärään ja vaginan avautumiseen. Viidestä rotasta koostuville ryhmille syöteetiin näytteitä 0,25 g:n annoksella vuorokautta ja rottaa kohti viiden vuorokauden aikana. Sen jälkeen rotat tapettiin. Tutkittiin näytteiden estrogeenistä vaikutusta punnitsemalla kohtu ja määrittämällä kohdun nestemäärä sekä vaginan avautuminen.

Näiden kokeiden tulokset (taulukko 14) osoittavat selvästi merkittävän eron liuoksella 2 käsitellyn viljan ja käsittelemättömän tai propionihapolla käsitellyn viljan välillä. Liuoksella 2 käsitelty vilja ei aiheuttanut vaginan avautumisia.

Il

Taulukko 14 - 19 - 68949 Käsitellyn viljan Zearalenone-pitoisuuden vaikutus eli estrogeeninen teho rotilla i--1 i ; i | j j Vaikutus | | | |-1-1--1 jKäsittelyj Varastointi- [Kohdun painoj Kohdun IVaginan *) j | j aika (d) I mg nestemäärä|avautuminenj I -1-1-1-1--1

II I I I I

|Ei mitäänj 0 I 111.9 ++ Il j [lisäystä j 3 | 109.5 j +(+) | 3 j

! 14 112.6 ++ 2 S

Il I lii I I 28 | 113.3 | +(+) | 2 i-1-1-H-1-i |Propioni-| 0 | 111.9 I ++ Il | [happo 3 103.8 + 2 j

| | 14 I 113·5 I +++ | 4 I

| j 28 | 121.9 ++ | 3 j I--H--1--1-1-1 [Liuos 2 | 0 | 111.9 | ++ | [ | ; 3 | 81.4 | (+) j - [

I i 14 I 50·9 j - I - I

I I 28 | 37.4 j - I

I_I_____J_|__I_L

+ vähäistä ++ kohtalaista +++ runsasta *) lukumäärä rottia, joiden vagina oli avautunut (keskenmenojen mittana)

Claims (7)

1. Proteiinia ja hiilihydraattia sisältävän rehun säilyvyyden ja hygieenisen tason parantamiseksi sekä sen hyväksikäytön tehostamiseksi tarkoitettu vesiliuoksena oleva seos, tunnettu siitä, että mainittuun vesiliuokseen eisältvy sulfiittijäteliemi tai lignosulfonaatti 5-15 paino-% formaldehydi (HCHO) 9-25 yksi tai useampia orgaanisia happoja 30-60 "

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen seos, tunnettu siitä, että orgaaniset hapot ovat Cj-Cg alifaattisia karboksyyli-happoja.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen seos, tunnettu siitä, että orgaaniset hapot ovat etikkahappo, propionihappo tai isovoihappo.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen seos, tunnet-t u siitä, että se sisältää stabilointiaineen.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen seos, tunnettu siitä, että stabilointiaine koostuu yhdestä tai useamnasta aineesta urea, metanoli ja utropiini.

6. Menetelmä märehtijöille tarkoitetun proteiinia ja hiilihydraattia sisältävän rehun käsittelemiseksi, jolloin rehun kosteus on 15-85 %, tunnettu siitä, että rehuun lisätään 5-50 l rehutonnia kohti vesiliuoksena olevaa seosta, jonka koostumus on sulfiittijäteliemi tai lignosulfonaatti 5-15 paino-% formaldehydi (HCHO) 9-25 " yksi tai useampia orgaanisia happoja 30-60 "

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rehu on kokojyvävilja. Il - 21 - Patent kr av 6894 9