FI67574C - Elektrolyscell foer elektrolytisk framstaellning av natriumklorat - Google Patents

Description

67574

Elektrolyysikenno natriumkloraatin elektrolyyttiseksi valmistamiseksi

Jakamalla erotettu hakemuksesta 800016 5 Tämä keksintö koskee natriumkloraatin valmistusta ja varsinkin elektrolyysikennon natriumkloraatin elektrolyyttiseksi valmistamiseksi.

Natriumkloraatti on arvokas teollisuuskemikaali ja sitä valmistetaan elektrolysoimalla natriumkloridin vesi-10 liuoksia. Elektrolysointiin tarkoitettuja kennorakentei-ta tunnetaan useita.

Tämä keksintö tarjoaa kennorakenteen, joka on erittäin edullinen tavanomaisiin rakenteisiin verrattuina.

Keksinnön mukaiselle elektrolyysikennolle on tun-15 nusomaista, että siinä on valantateräksinen katodiseinä-levy, titaanista valmistettu anodiseinälevy, joka sijaitsee yhdensuuntaisesti katodiseinälevyn kanssa, lukuisia yhdensuuntaisia ohuita valantateräksisiä katodiseinälevyjä, jotka työntyvät katodiseinälevystä kohti anodiseinälevyä, 20 ja jotka on hitsattu vastaaviin yhdensuuntaisiin uriin, jotka on tehty katodiseinälevyyn, lukuisia yhdensuuntaisia ohuita anodielektrodilevyjä, jotka on valmistettu titaanista, jossa on sähköäjohtava pinta, ja jotka työntyvät anodiseinälevystä kohti katodiseinälevyä, ja jotka 25 on hitsattu vastaaviin anodiseinälevyyn tehtyihin yhdensuuntaisiin uriin limittäin katodilevyjen suhteen niin, että väleistä muodostuu lukuisia elektrolyysikanavia, valantateräksinen sisääntuloputki, joka on hitsattu ka-todiseinälevyyn ja kehykseen, joka on hitsattu katodiseinä-30 levyyn, ja kehys on liitetty anodiseinälevyyn, mutta samalla sähköeristetty siitä, että valantateräksinen ulos-menoputki, joka on hitsattu kehykseen ja katodiseinälevyyn.

Laatikkomaisessa kennossa on lukuisia yhdestä osasta muodostuneita, sähköäjohtamattomia välikkeitä, jotka i: 2 67574 pitävät limittäin toistensa suhteen sijaitsevat anodi-ja katodilevyt erillään toisistaan ja estävät sähkövirran kulun.

Keksintöä valaistaan liitteenä olevilla kuvioilla, 5 joissa kuvio 1 on virtauskaavio useasta kennoyksiköstä koostuvasta natriumkloraatin tuotantolaitoksesta, kuvio 2 on osiinsa hajotettua tämän keksinnön toteutustavan mukaista yksittäistä kloraattikennoa esittävä 10 perspektiivikuva, kuvio 3 on perspektiivinen lähikuva kuvion 2 mukaisessa kloraattikennossa käytetystä elektrodilevyjen välik-keestä ja sen asennus elektrodilevyyn, kuvio 4 on läpileikkauskuva kloraattikennosta ku-15 vion 2 linjaa 4-4 pitkin, kuvio 5 on läpileikkauskuva piirrettynä kuvion 4 linjaa 5-5 pitkin, kuvio 6 on läpileikkauskuva piirrettynä kuivon 5 linjaa 6-6 pitkin ja 20 kuvio 7 on pystyleikkauskuva putkiliitännöistä, joilla yksi kenno on liitetty reaktiosäiliöön.

Seuraavaksi selostetaan kuviota 1, jossa on esitetty useasta kennoyksiköstä koostuva natriumkloraatin tuotantolaitos 10. Kloraattilaitos 10 rakentuu useista 25 erillisistä, virtauksen suhteen rinnakkain kytketyistä natriumkloraatin valmistusyksiköistä 12. Kuvioon on merkitty kaksi natriumkloraatin valmistusyksikköä 12, mutta tavallisesti niitä on useampia halutusta tuotantokapasiteetista riippuen esimerkiksi siten, että jokainen yk-30 sikkö 12 on mitoitettu tuottamaan noin 1200 tonnia nat-riumkloraattia vuodessa.

Jokainen kloraattiyksikkö 12 sisältää reaktiosäi-liön 14, joka sisältää liuoksen, jossa kloraatihmuodos-tusreaktiot tapahtuvat elektrolyysituotteiden välillä.

35 Säiliöön 14 on yhdistetty useita virtauksen suhteen rin- 67574 nakkain toisiinsa kytkettyjä kalvottomia elekrolyysiken-noja 16 niin, että elektrolysoitava liuos etenee säiliöstä 14 kuhunkin kennoon 16 ja elektrolysoitu liuos kiertää kustakin kennosta 16 takaisin säiliöön 14.

5 Jokaisessa reaktiosäiliössä 14 on sisäänsyöttö- putki 18 elektrolysoitavalle suolaliuokselle ja poisto-putki 20 natriumkloraattiliuokselle. Reaktiosäiliössä 14 on tuuletusaukko 22 elektrolyysissä syntyville kaasumaisille tuotteille.

10 Kuhunkin reaktiosäiliöön 14 tulevan suolaliuoksen virtausnopeutta voidaan säätää käsin venttiilillä 23 reaktiosäiliöön halutun lämpötilan mukaan. Natriumkloraatti-liuoksen poistoputkeen 20 voidaan asentaa mittari 25, jolla seurataan liuoksen lämpötilaa, ja sen mukaan voidaan 15 tehdä muutokset reaktiosäiliöön 14 tulevan virtauksen nopeuteen .

Natriumkloraattiliuosputket 20 yhtyvät yhdeksi tuo-teliuosputkeksi 21, joka johtaa laitoksen ainoaan yhteiseen sekoitussäiliöön 24. Natriumkloraattiliuos poiste-20 taan säiliöstä 25 putkea 26 pitkin laitoksen 10 tuotteena. Sekoitussäiliöön johdetaan natriumkloriditäydennysliuos-ta putkesta 28 ja suolahappoa putkesta 30 niin, että saadaan aikaan elektrolyysille tarvittava happamuus, esim. pH noin 6,8. Elektrolyysireaktioon mahdollisesti 25 tarvittava natriumdikromaattikatalyytti voidaan lisätä natriumkloridiliuoksen mukana putkea 28 pitkin.

Sekoitussäiliö 24 voi olla varustettu tuuletusput-kella 31, josta mahdolliset putkea 21 pitkin sekoitussäiliöön tulleen natriumkloraatin mukana kulkeutuneet kaasut 30 poistuvat.

Sekoitussäiliö 24 on sisältä jaettu kahteen osaan väliseinällä 32, joka ulottuu pohjasta ylöspäin jääden nestepinnan alapuolelle. Putkea 21 pitkin tuleva natriumkloraattiliuos johdetaan toiseen osaan nestepinnan ala-35 puolelle ja tuotteen poistuminen putkea 26 pitkin on 4 67574 yhteydessä tähän, kun taas natriumkloridin ja suolahapon syöttöputket 28 ja 30 johtavat toiseen osaan nestepinnan alapuolelle. Näin ollen vältytään kloraattituote-virran 26 kontaminoitumiselta lisätyillä materiaaleilla, 5 sillä kloraattiliuoksen annetaan virrata väliseinän 32 yli ja sekoittua lisättyyn materiaaliin.

Natriumkloraattiliuos, johon on lisätty natrium-kloridia, ja joka on tehty happamaksi suolahpolla (käytetään tästä lähin nimeä "suolaliuos"), poistetaan se-10 koitussäiliön 24 toisesta osasta putkea 34 pitkin ja johdetaan sopivan lämmönvaihtimen 36 läpi. Suolaliuos johdetaan sen jälkeen rinnakkaisesti yksiköihin 12 vastaavia syöttöputkia 18 pitkin.

Lämmönvaihdin 36 jäähdyttää putkeen 34 uudelleen 15 kierrätetyn liuoksen haluttuun lämpötilaan, esim. noin 40°C:seen, kun taas kennoissa 16 kehittynyt lämpö poistuu ja otetaan talteen ylivirtausputkessa 20 kulkevan tuotteen mukana. Kuten edellä selostettiin, tämän liuoksen lämpötila voidaan säätää haluttuun arvoon, esim. välille 20 noin 60-90°C, säätämällä venttiileillä suolaliuoksen virtausta kennoyksiköihin 12.

Kennot 16 on sähköäjohtavasti yhdistetty toisiinsa joustavilla sähkönjohtimilla 38 siten, että kennoja 16 voidaan siirtää haluttuun asentoon suhteessa toisiinsa.

25 Jokaisessa kennossa 16 on venttiilillä varustettu kuivatusputki 40 ja oma virtauksensäätöventtiili 42, joiden avulla yksittäiset kennot tai kaikki kennot voidaan kytkeä pois liuosvirtauksesta ja kuivata huoltoa varten.

30 Näin ollen natriumkloraattilaitos 10 tarvitsee vain yhden suolaliuoksenlisäys-, haponlisäys- ja lämmönvaihto-yksikön palvelemaan useita toistensa suhteen rinnakkain toimivia natriumkloraatinvalmistusyksiköitä 12, jolloin yksiköiden 12 lukumäärä riippuu niiden kapasiteetista ja 35 laitoksen 10 kokonaistuotantokapasiteetista. Sekoitus-

II

5 67574 säiliö 24 ja lämmönvaihdin 36 on mitoitettu laitoksen 10 kokonaistuotantokapasiteettia vastaaviksi.

Kennoyksiköiden 12 ryhmittelyllä ja konstruoinnilla kuvion 1 mukaisesti on useita etuja. Niinpä kukin yk-5 sittäinen yksikkö 12 tuottaa väkevyydeltään haluttua kloraattiliuosta, joka on useiden toistensa suhteen rinnakkain toimivien kennojen 16 toiminnan tulos. Putkien 20 sisältämät tuotevirrat eivät tarvitse lisäelektroly-sointia ennen systeemistä poistumistaan. Kukin yksikkö 10 12 on näin ollen riippumaton ja yksittäiset toimintaon- gelmat voidaan eristää ja hoitaa tarvitsematta keskeyttää muiden yksiköiden toimintaa.

Koska natriumkloraattilaitos 10 tarvitsee vain yhden suolaliuoksenlisäys-, haponlisäys- ja lämmönvaihtoyk-15 sikön, näihin liittyvät laitteistokustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi ja laitoksen 10 toimintaolosuhteet saadaan yhtenäisiksi yksinkertaisella tavalla.

Kun kussakin yksikössä 12 on useita toistensa suhteen rinnakkain kytkettyjä kennoja, joilla on yhteinen 20 reaktiosäiliö 14, yksittäisten kennojen toiminnan vaihtelun aiheuttamat tuotteen lastuvaihtelut jäävät mahdollisimman pieniksi ja laitekustannukset vähenevät verrattuna tapaukseen, jossa jokaisella kennolla 16 on oma reaktiosäiliö 14.

25 Kennoja 16 yhdistävät joustavat sähkönjohtimet teke vät mahdolliseksi sen, että kennoja 16 voidaan siirrellä toistensa suhteen, ja näin vältytään mahdollisilta vaikeuksilta, jotka liittyvät siihen, että kennot on kiinnitetty penkkiin toistensa suhteen kiinteään asemaan.

30 Seuraavaksi selostetaan kuvioita 2-6, joissa kuva taan yksityiskohtaisesti kuvion 1 mukaisten kloraatti-kennojen 16 edullista rakennetta. Kloraattikenno 16 muistuttaa rakenteeltaan suljettua laatikkoa, jossa on alla liuoksen sisääntulopääputki 5Ό ja päällä liuoksen ulos-35 menopääputki 52, ja joka on esitetty osiinsa hajotetussa 6 67574 muodossa kuviossa 2. Sisääntulo- ja ulosmenopääputket 50 ja 52, jotka voivat olla katodisesti suojattuja, on asennettu kiinteästi paikalleen hitsaamalla ne kiinni pystysuoraan suorakaiteenmuotoiseen katodiseinälevyyn 5 54. Sisääntulo- ja ulosmenopääputket 50 ja 52 ja katodi- seinälevy on valmistettu valantateräksestä. Seinälevystä 54 työntyy ulos kohtisuoraan sitä vasten ja pystysuorassa rivissä toistensa suhteen useita ohuita teräskatodi-levyjä 56.

10 Sisäänmeno- ja ulostulopääputket 50 ja 52 sulke vat yksikön ylä- ja alapuolen ja katodiseinälevy 54 sekä kaksi ulointa katodilevyä 56 sulkevat kennolaatikon kolme seinää. Kennolaatikon neljäs seinä muodostuu anodi-seinälevystä, jota selostetaan jäljempänä.

15 Valantaterästä tehdyt sisäänmeno- ja ulostulopää putket mahdollistavat niiden kiinnittämisen kennolaatikon muuhun osaan hitsaamalla sen sijaan, että tarvittaisiin pultteja tai muita kiinnitystapoja, jos rakennemeteriaa-lina olisi syöpymätön polymeerimateriaali.

20 Elektrodien käyttö kennon seininä yksinkertaistaa myös kennon rakennetta, sillä tällöin ei tarvitse käyttää pultteja eikä tiivisteitä.

Katodiseinälevyssä 54 on sisempi teräslevy 58 kiinnitetty räjäyttämällä ulompaan kupari- tai alumiinilevyyn 25 60. Tämä kaksiosainen rakenne parantaa sähkökytkentöjä kennoon 16 ja minimoi jännitteen alenemisen kennoja yhdistävissä liittimissä.

Teräslevyssä 58 on useita pystysuoria uramaisia koloja 62, joihin kuhunkin on työnnetty tiukasti katodi-30 levyn 56 toinen reuna ja hitsattu kiinni.

Uloimmat katodilevyt 56, jotka muodostavat kennon 16 seinät, on hitsattu ulkokehyksiin 64, joihin myös sisääntulo- ja ulosmenopääputket 50 ja 52 on hitsattu. Uloimpien levyjen 56 ulkopuolelle on ulkokehyksiin 64 hitsattu 35 suojaavat ja vahvistavat levyt 65.

Il 7 67574

Katodiseinälevyn 54 kanssa yhdensuuntainen, pystysuora ja suorakaiteenmuotoinen anodiseinälevy 66 muodostaa kennon 16 neljännen seinän. Anodiseinälevystä 66 työntyy ulos useita pystysuorassa rivissä olevia anodilevyjä 5 68, jotka ovat yhdensuuntaisia katodilevyjen 56 kanssa ja asettuvat niiden kanssa limittäin. Anodiseinälevyssä 66 sisempi titaanilevy 70 on kiinnitetty räjäyttämällä ulompaan kupari- ja alumiinilevyyn 72, sillä näin sähkö-kytkentä anodilevyihin paranee ja jännitteen aleneminen 10 kennojen välisissä liittämissä minimoituu. Titaanilevyssä 70 on useita pystysuoria uramaisia koloja 74, joihin kuhunkin on työnnetty tiukasti anodilevyn 68 toinen reuna ja hitsattu kiinni. On edullista, jos ohuet anodilevyt 68 on valmistettu titaanista, jossa on sähköjohtava pinta, 15 joka on esim. platinaryhmän metallia tai sen lejeerinkiä tai muuta sähköäjohtavaa pinnoitetta, kuten platinaryhmän metallioksidia.

Ohuet anodilevyt 68 asettuvat limittäin ohuiden katodilevyjen 56 kanssa kennolaatikossa niin, että väleihin 20 muodostuu rinnakkaisia pystysuoria virtauskanavia 75, joita pitkin elektrolyytti kulkee ylhäältä alas kennon 16 läpi elektrodilevyjen välissä sisääntulopääputkesta 50 ulos-tulopääputkeen 52. Elektrodilevyt 56 ja 68 pidetään välik-keiden 76 avulla halutun välimatkan päässä toisistaan.

25 Kuten kuvioista 2-6 voidaan havaita, limittäin si jaitsevat elektrodit vievät koko kennolaatikon sivuseinien välisen tilan ja jakavat sen pystysuoriin virtauskanaviin 75, niin että kennolaatikolla on hyvin suuri elektrolysoin-tikapasiteetti.

30 Kun käytetään välikkeitä 76 ja anodiseinälevyssä ja katodiseinälevyssä olevia pystysuoria uria, joihin elektrodilevyt voidaan vastaavasti työntää ja hitsata kiinni, voidaan kennon tila käyttää mahdollisimman tarkasti hyväksi, sillä elektrodilevyt voivat olla hyvin ohuita 35 esim. paksuudeltaan noin 0,16-0,32 cm.

8 67574 Tämä rakenne eroaa merkittävällä tavalla aikaisemmista rakenteista, joissa anodilevyt on kiinnitetty pulteilla seinälevyyn, sillä se rajoittaa asennettavien anodilevyjen lukumäärää ja lisää katodilevyjen paksuutta, 5 joka on tyypillisesti noin 1,27 cm, jotta saataisiin säilytetyksi haluttu elektrodien välimatka (noin 0,16-0,32 cm) .

Hitsattuun anodilevyrakenteeseen liittyvä lisäetu on se, että saadaan eliminoiduksi kohtalaisen korkea jän-10 nitteenalenema, joka on pulteilla kiinnitetyn anodilevyn ja seinälevyn välissä.

Kun kennossa 16 käytetään ohuita katodilevyjä, voidaan rakentaa kapasiteetiltaan samanlaisia, mutta paljon kevyempiä kennoja, ja yleisesti ottaen antaa katodien 15 joustavuus mahdollisuuden asentaa anodiryhmä helposti katodiryhmän kanssa limittäin verrattuna siihen tapaukseen, jossa käytetään paksuista katodilevyistä koostuvaa verraten jäykkää katodiryhmää ja pulteilla kiinnitettyä anodirakennetta.

20 Kuten yksityiskohtaisesta kuvion 3 piirroksesta voidaan nähdä, elektrodeja toistensa suhteen halutussa asemessa pitävät välikkeet 76 sisältävät yhdestä kappaleesta muodostuneen osan 78, joka on tehty käytännöllisesti katsoen jäykästä, syöpymättömästä materiaalista, 25 kuten polytetrafluorietyleenistä. Kappaleessa 78 ja lyhyt sylinterimäinen osa tai kaula 80, joka juuri ja juuri ylittää elektrodilevyn 56 tai 68 paksuuden, ja kaksi nuppia 82, joiden halkaisija on suurempi kuin sylinteriosan 80 halkaisija, ja jotka sijaitsevat sylinteriosan 80 30 päissä.

Kummassakin nupissa 82 on tasomainen sisäpinta 81, sen kanssa yhdensuuntainen tasomainen ulkopinta 83, viis-tottu reuna 85 sekä sylinterimäinen osa 87, joka ulottuu tasaisesta sisäpinnasta 81 viistoreunaan 85.

35 Tasomaisten sisäpintojen 81 on tarkoitus asettua 9 67574 vastakkain elektrodilevyjen 56 tai 68 ulkopintojen kanssa, kun välikkeet 76 asennetaan niihin, kuten myöhemmin selostetaan, ja tasomaisten ulkopintojen 83 on tarkoitus asettua vastakkain viereisten elektrodilevy-5 jen kanssa niin, että haluttu välimatka säilyy. Nuppien 82 pitkittäinen paksuus on sama, kuin elektrodilevyjen etäisyys toisistaan.

Kummassakin nupissa 82 on käyrän keskipiste lyhyen sylinterimäisen osan eli kaulan 80 akselilla niin, että 10 syntyy symmetrinen rakenne.

Käytön ja valmistuksen helppouden kannalta on kaula 80 muodoltaan sylinterimäinen, mutta poikkileikkaus voi olla myös muunlainen. Kaulaosa 80 voi olla esim. neliö tai kuusikulmio tms.

15 Samoin voi nupin 82 muoto poiketa kuvatusta edul lisesta pyöreästä poikkileikkauksesta kuitenkin edellyttäen, että sen suurin poikkihelkaisija on suurempi kuin kaulaosan 80 suurin poikkihalkaisija. Nuppi 82 voi olla esimerkiksi neliömäinen, soikea, kuusikulmio tai suora-20 kaide poikkileikkaukseltaan.

Välikkeet 76 voidaan valmistaa käytännöllisesti katsoen jäykästä syöpymättömästä materiaalista millä tahansa sopivalla menetelmällä, kuten työstämällä, muottiin valamalla tms.

25 Välikkeitä 76 asennetaan välimatkan varmistami seen tarvittava määrä elektrodilevyjen 56 tai 68 reunaan irti seinälevyistä 54 tai 66 siten, että tehdään pitkulainen ura 84, joka työntyy sisäänpäin elektrodilevyn reunasta käsin, mielellään sitä vastaan kohtisuorasti 30 ja jonka pystykorkeus on hieman suurempi kuin sylinterimäisen osan 8Q halkaisija, välike 76 työnnetään uraan 84 siten, että nuppien 82 tasomaiset sisäpinnat 81 joutuvat vastakkain elektrodilevyn ulkopintojen kanssa, ja välik-keen 76 poistuminen paikaltaan estetään sulkemalla ura 35 84 siten, että käännetään alas ja sisäänpäin vääntö- 10 67574 halkio 86, joka on saatu tekemällä lyhyt ura 88, joka on tavallisesti yhdensuuntainen uran 84 kanssa, niin että syntyy este, joka pidättää välikkeen 76 kiinteästi paikoilleen uraan 84.

5 Jokaiseen elektrodilevyyn laitetaan useita välik- keitä 76 lukumäärän riippuessa elektrodilevyjen dimensioista. Tavallisesti tarvitaan vähintään kolme väliket-tä 76, yksi lähelle elektrodilevyn yläreunaa, yksi lähelle alareunaa ja yksi suunnilleen keskelle.

10 Jo ennestään tunnetuissa elektrolyysikennoissa on käytetty välikkeitä, mutta ne ovat tavallisesti koostuneet kahdesta osasta, jotka painetaan toisiinsa tai yhdistetään muulla tavalla toisiinsa kennon levyihin tehtyjen aukkojen kautta. Nämä kaksiosaiset välikkeet on 15 yleensä havaittu epätyydyttäviksi, sillä ne pyrkivät hajoamaan osiinsa kennoa koottaessa ja tulevat näin ollen tehottomiksi.

Tältä ongelmalta vältytään käyttämällä tiukasti paikalleen asennettuja yhdestä kappaleesta valmistettuja 20 välikkeitä 76, jotka tarjoavat luotettavan ja pitkäaikaisen ratkaisun.

Eristävä ja sulkeva tiiviste 90 ympäröi anodisei-nälevyn 66 kehää niin, että kootussa kennolaatikossa anodi tulee sähköisesti eristetyksi siihen rajoittuvista 25 katodisista ulkokehyksistä 64. Anodilevy 66 asennetaan ulkokehyksiin 64 sopivasti eristetyillä muttereilla ja pulteilla 92, jotka ulottuvat toisiinsa rajoittuvissa elementeissä rivissä olevien reikien 94 läpi.

Mutteri- ja pulttiyhdistelmässä 92 käytetään holk-30 keja 93 ja tiivistysrenkaita 95, joiden vahvuus on sellainen, että ne kestävät paineen, joka tarvitaan sulkemaan tiiviste 90 nestettäpitäväksi. Tiivisterenkaisiin 85 sopiva rakennemateriaali on mm melamiini ja holkkei-hin 93 sopiva materiaali on mm polypropyleeni.

35 Sähköä johtavat kiinnityslevyt 96 ja 98 hitsataan 11 67574 katodiseinälevyn 54 ja anodiseinälevyn 66 ulkopintaan. Kiinnitykset 96 ja 98 yhdistetään sähköjohtoihin, joita ei ole piirretty näkyviin.

Kennon asennuslevyt 100 työntyvät vaakasuorasti 5 kennolaatikon sivuseinistä siten, että kennolaatikko voidaan asentaa pystysuoraan asentoon sopivaan kehykseen .

Seuraavassa selostetaan kuviota 7, jossa on esitetty putkiliitännät, jotka yhdistävät kennon 16 säiliöön 10 14. Putkiyksiköt 102 on tehty syöpymättömästä, mutta säh köä johtavasta materiaalista, kuten titaanista, ja ne on jaettu osiin, jotka on erotettu toisistaan sopivilla sähköneristeillä 104 niin, että hukkavirta näissä putkissa ja putkien ja niissä virtaavan liuoksen välisestä 15 potentiaalierosta johtuva syöpyminen jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Sisääntulo- ja ulosmenoputkien 102 halkaisija on yleensä paljon pienempi kuin muissa kennosysteemeissä, joissa käytetään alhaalta ylöspäin tapahtuvaa virtausta, 20 ja tästä seuraa hitaampi nestevirtaus elektrodipintojen kautta. Tyypillinen halkaisija 30 000 ampeerin kennolle on noin 10 cm, kun taas ennestään on käytetty noin 20-25 cm halkaisijaa, ja virtausnopeus on noin 10 cm/s, kun taas ennestään käytetty nopeus on noin 40 cm/s.

25 On havaittu, että tällä suhteellisen pienellä liu oksen virtausnopeudella on merkityksetön vaikutus hapen-kehitykseen ja tehottomuus ja kaasun nostovoima riippuvat virtausolosuhteista enemmän kuin retentiotilavuudesta. Halkaisijaltaan pienempien putkien pääomakulut ja virta-30 hukka ovat myös pienemmät.

Tämä keksintö siis tarjoaa ainutlaatuisen kennoyk-sikön. Muunnokset ovat mahdollisia tämän keksinnön kattamissa rajoissa.

Claims (5)

12 67574

1. Elektrolyysikenno natriumkloridin elektro-lysoimiseksi natriumkloraatiksi, tunnettu sii- 5 tä, että siinä on valantateräksinen katodiseinälevy (54), titaanista valmistettu anodiseinälevy (66), joka sijaitsee yhdensuuntaisesti katodiseinälevyn (54) kanssa, lukuisia yhdensuuntaisia ohuita valantateräksisiä katodiseinälevyjä (56), jotka työntyvät katodiseinälevys-10 tä (54) kohti anodiseinälevyä (66), ja jotka on nitsat-tu vastaaviin yhdensuuntaisiin uriin (62), jotka on tehty katodiseinälevyyn (54), lukuisia yhdensuuntaisia ohuita anodielektrodilevyjä (68), jotka on valmistettu titaanista, jossa on sähköäjohtava pinta, ja jot-15 ka työntyvät anodiseinälevystä (66) kohti katodiseinä-levyä (54), ja jotka on hitsattu vastaaviin anodiseinä-levyyn (66) tehtyihin yhdensuuntaisiin uriin (74) limittäin katodilevyjen (56) suhteen niin, että väleistä muodostuu lukuisia elektrolyysikanavia (75) , valantateräksi-20 nen sisääntuloputki (50) , joka on hitsattu katodiseinälevyyn (54) ja kehykseen (64) , joka on hitsattu katodiseinälevyyn (54), ja kehys (64) on liitetty (90, 92, 93, 95) anodiseinälevyyn (66) , mutta samalla sähköeristetty siitä, että valantateräksinen ulosmenoputki (52) , joka 25 on hitsattu kehykseen (64) ja katodiseinälevyyn (54).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laatikkomainen kenno, tunnettu siitä, että katodiseinälevyssä (54) ja anodiseinälevyssä (66) on kussakin kupari- tai alumiinilevy (60, 72), joka on räjäyttämällä kiinnitet-30 ty siihen pintaan, joka on urien (62, 74) vastakkaisella puolella.

3. Patenttivaatimuksien 1 tai 2 mukainen laatikkomainen kenno, tunnettu siitä, että elektrodi- II i3 67574 levyt (56, 68) ovat paksuudeltaan noin 0,16-0,32 cm ja elektrolyysikanavien (75) leveys on noin 0,16-0,32 cm.

4. Patenttivaatimuksien 1, 2 tai 3 mukainen laatikkomainen kenno, tunnettu siitä, että vierek- 5 käiset elektrodit (56, 68) on erotettu toisistaan sähköä-johtamattomilla kappaleilla (76) , jotka on asennettu elektrodeihin.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laatikkomainen kenno, tunnettu siitä, että kussakin välik- 10 keessä (76) on pitkä kaulaosa (80), jonka pituus on vähän suurempi kuin elektrodilevyn (56, 68) paksuus, ja joka kulkee uran (84) läpi, joka on tehty sisäänpäin-suuntautuvasti levyn reunaan, ja nupit (82), jotka ovat samaa kappaletta kaulaosan (80) kanssa sijaiten sen päis-15 sä, ja joissa on tasomainen sisäpinta (81), joka asettuu vastakkain elektrodilevyn (56, 69) ulkopinnan kanssa, ja tasomainen ulkopinta (83), joka on yhdensuuntainen sisäpinnan (81) kanssa, ja joiden suurin poikkihalkaisija on suurempi kuin kaulan (80) poikkihalkaisija ja uran 20 (84) leveys, ja joiden suurin pitkittäinen paksuus vas taa sitä etäisyyttä, jolle elektrodilevyt (56, 68) halutaan asettaa toisistaan, ja urassa (84) on pidike (86), joka estää välikkeen (76) poispääsyn urasta (84). 14 67574