FI64344C - Foerfarande foer framstaellning av antrasen fraon kreosot - Google Patents

Description

64344

Menetellä antraseenin valmistamiseksi kreosootista.

- Förfsrande för framställning av antrasen frän kreosot.

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä antraseenin valmistamiseksi kivihiilitervan keskitisseestä, joka tunnetaan kreosoottina.

Kun hiilen (kivihiilitervan) kuivatisla uksesi a tai pyro-lyysistä saatu kondensaatti tislataan, muodostuu "kreo-sootiksi" kutsuttu fraktio, joka tavallisesti erotetaan kevyeksi kreosootiksi ja raskaaksi kreosoot i k si ja joka kiehuu lämpötilassa noin 200 - 400 C. Kevyttä kreosoottia pidetään yleensä materiaalina, josta 80 oainoprosenttia kiehuu välillä 235 ja 355°C, josta 50 - 80 painoprosenttia kiehuu välillä 315 ja 355°C. Loput 20 painoprosenttia kokonaismäärästä kiehuu suuremmassa lämpötilassa kuin 355 C. Raskasta kreosoottia pidetään yleensä aineena, josta 50 painoprosenttia kiehuu välillä 270 ja 355°C ja 50 painoprosenttia kiehuu ainoastaan 355°C yli olevissa lämpötiloissa. Vaikka kreosootti on itsestään käyttökelpoinen aines puun suojaamiseksi, otetaan tavallisesti useita sen komponentteja ensin talteen johtuen niiden paremmista arvoista muihin käyttötarkoituksiin. Antraseen ia käytetään antrakinonin valmistuksessa. Toisinaan otetaan myös talteen fenanireertia ja karöatsolia yleensä puhdistamalla antraseenipuhdistuksen sivutuotevirrat.

Kuten on kuvattu Kirk-Othmer'in julkaisussa Encyclopedia of Chemical Technology, volyymi 1, sivu 942 (1947), antraseenia valmistetaan tavallisesti jäähdyttämällä kivihiilitervan tislausfraktio, jota kutsutaan "antra-seeniöljyksi", "vihreäksi öljyksi" tai "kevyeksi kreo-siitiksi" ja jätetään se seisomaan, kunnes muodostuu sakka, jota kutsutaan "antraseenisuoloiksi " tai "raaka-antraseeniksi". Sakka sisältää tavallisesti 10 - 20 % antraseenia yllä kuvatulla menetelmällä; mutia toisinaan 2 64344 voidaan saavuttaa 30 - 40-prosenttinen antraseenipitoisuus muuttamalla tislefraktion valintaa, kvlmäpuristuksella tai yksinkertaisesti pesemällä.

Tunnetusti saavutetaan raaka-antraseenin uudelleenkitey-tyksellä tai uutolla antraseeni, jonka puhtaus on yli 75 % (tavallisesti 90 % puhtaus tai ylikin). Tavallisia uudelleenkiteytysliuottimia ovat pyridiini, furfuraali, tetrahydrofurfuryylialkoholi, klooribentseeni, sykloheksanon! , diklooribentseeni, diasetonialkoholi ja kresyylihappo. Yleisiä liuottimia karbatsolin ja fenantreenxn uuttamiseksi ovat ammoniakki, kuten on esitetty esimerkiksi US-patentissa 2,011,724, Miller, sekä asetoni, kuten on esitetty K.A.

Belov et ai. artikkelissa nimeltä "Production of Refined Anthracene from Coke-oven Crude", 1973, volyymi 8, Coke and Chemistry USSR, sivut 30 - 33. Uuton ja uudelleenki-teytyksen yhdistelmiä käytetään usein yli 90-prosenttisten antraseenipuhtauksien saavuttamiseksi. Molemmat puhdis-tusvaihetyypit saavat aikaan sivutuoteliuoksia, jotka sisältävät fenantreenia ja/tai karbatsoiia, joista näitä kahta aromaattista tuotetta voidaan myös ottaa taiteen.

Tunnetut menetelmät antraseenin valmistamiseksi ovat monimutkaisia ja vaativat useita vaiheita, ensiksi raaka-antraseenin valmistuksen sakkana ja sen jälkeen antraseenin puhdistamisen raaka-antraseenista. Lisäksi, kun puhtaudeltaan noin 30 % tai enemmänkin olevaa raaka-antraseenia saadaan myöhemmin tapahtuvan puhdistuksen yksinkertaistamiseksi, paljon alunperin kreosootin tislausfraktiossa läsnäolevaa antraseenia ei esiinny raaka-antraseenissa, vaan jää sen sijaan pois nesteestä. Tyypillisten kaupallisten toimintojen analyysit osoittavat, että ainoastaan

II

3 64344 noin puolet antraseeniarvoista tislausjakeessa saadaan talteen raaka-antraseenissa.

Ranskalaisessa patenttijulkaisussa 1.355.733 kuvataan menetelmää antraseenin valmistamiseksi, jossa lähtöaineena käytetään tervan tislauksessa saatua antraseenia, fenantreenia, karbatsolia ja muita komponentteja (öljyjä) sisältävää jaetta. Lähtöaineseos vakumitislataan, jolloin saadaan runsaasti fenantreenia ja antraseenia mutta ainoastaan pieni määrä karbatsolia ja öljyä sisältävä jae. Kun tämä jae sekoitetaan tolueenin kanssa ja jäähdytetään antraseeni saostuu.

Tämä menetelmä käyttää siis vakumitislausta, jonka tarkoituksena on poistaa pääosaa karbatsoliepäpuhta-uksista. Tässä tislauksessa kuitenkin poistuu myöskin osa antraseenista, koska muutoin karbatsoli saostuisi antraseenin kanssa tolueenikäsittelyssä.

Esillä olevan keksinnön kohteena on entistä parempi menetelmä antraseenin talteenottamiseksi sakkana kivi-hiilitervan tislausjakeen kreosootista, joka sisältää antraseenia ja joko fenantreenia, karbatsolia tai molempia. Nestemäinen kreosoottitislausjae jäähdytetään ensimmäisestä lämpötilasta, jossa antraseeni on neste-faasina toiseen lämpötilaan, jossa antraseeni saostuu. Parannetussa menetelmässä sekoitetaan 3-6 hiilen ketoni nestemäiseen kreosoottitislausfraktioon ennen antraseenin saostumista, jolloin ketonia on riittävä määrä pitämään tarpeeksi fenantreenia ja karbatsolia nestefaasina toisessa lämpötilassa, jotta saadaan muodostetuksi sakka, 4 64344 jossa on ainakin noin 75 painoprosenttia antraseenia.

On havaittu, että ketonin lisäys mahdollistaa sen, että paljon enemmän tislausfraktiossa länsäolevaa antraseenia esiintyy alkusakassa ja samanaikaisesti saadaan aikaan sakka, joka puhtaudeltaan on parempi kuin tavanomainen raaka-antraseeni. Joissain tapauksissa saavutetaan 90 % tai ylikin puhtauksia. Tällaisia puhtauksia on aikaisemmin saavutettu vain jalostetussa antraseenissa.

Esillä olevassa keksinnössä käytetty kreosoottitislaus-fraktio voidaan valmistaa tislaamalla kivihiilitervaa. Nykyiset analyysimenetelmät mahdollistavat useiden tis-lausvaiheiden antraseenipitoisuuden analysoimisen. Esillä olevassa keksinnössä voidaan ilmeisesti käyttää hyväksi tislausfraktioita, jotka ovat tarpeeksi laajoja sisältämään materiaaleja, joissa on edes jonkin verran huomattava antraseenipitoisuus; kuitenkin, koska tislausfraktio valitaan tyypillisesti lopullista käyttöä (esimerkiksi puunsuoja- tai kyllästysaineena) varten antraseenin poistamisen jälkeen, voidaan valita kapeammat tislaus-alueet tai ottamalla huomioon se minimi- tai maksimilämpötila, jossa olennaisia määriä antraseenia esiintyy, voidaan haluttaessa valita tislausfraktiot, joista suurimman osan ilmanpaineessa oleva kiehumispiste on välillä noin 255 -355°C, jota tislausfraktiota kutsutaan normaalisti "kevyeksi kreosoottiöljyksi".

Sen jälkeen, kun tisle on kondensoitu, se sekoitetaan ketoniin ja jäähdytetään lämpötilaan, jossa antraseeni saostuu. Koska ketoni voidaan lisätä suhteellisen viileänä tai jopa kylmänä, se voi osittain jäähdyttää tisleen. Jäähdytyselimet voivat olla uiko- tai sisäpuolisia jääh- ii 64344 dytyskierukoita tai muita tavanomaisia jäähdytyslaitteita. Vaikka ketoni voidaan syöttää missä jäähdytyksen vaiheessa tahansa ennen antraseenin saostumista, on sopivaa ja helppoa syöttää ketoni ennen tislekonden-saatin huomattavaa jäähtymistä. Kondensaatin esimerkki-lämpötiloja ketonin syöttöpisteessä ovat lämpötilat välillä noin 75 ja noin 125°C.

Esillä olevassa menetelmässä käytettävä edullinen ketoni on asetoni. Asetoni on hyvä liuotin sekä fenantreenille että karbatsolille ja estää tästä syystä näiden kahden aromaattisen aineen saostumisen samalla kun seos jäähtyy tarpeeksi alhaiseen lämpötilaan tislekondensaatissa läsnäolevan antraseenin suurimman osan saostamiseksi.

Asetoni on myös suhteellisen inertti reagoimaan kemiallisesti kondensaatissa läsnäolevien materiaalien kanssa kysymykseen tulevissa lämpötiloissa. Muita 3-6 hiilen ketoneja voidaan käyttää, ja näistä on esimerkiksi metyylietyyliketoni, etyylietyyliketoni, metyylipropyyli-ketoni, metyylibutyyliketoni ja etyylipropyyliketonit. Metyylietyyliketoni ei ole yhtä edullinen kuin asetoni, mutta edullisempi kuin muut näistä ketoneista.

Muut olosuhteet kuin lämpötila ketoniin sekoittamiseksi tislekondensaattiin eivät ole ratkaisevia. Läsnä voi olla ilmanpaineen ylittäviä paineita erityisesti silloin, kun lämpötila on riittävän korkea muodostamaan huomattavan ketonin höyrynpaineen. Tavanomaisesti suoritettua sekoitusta tai muuta hämmennystä pitäisi normaalisti käyttää riittä- 6 64344 väss ä määrin estämään fenantreenin ja karbatsolin saostu-mison tisleen niissä osissa, joiden kanssa ketoni ei ole tullut kosketukseen.

Sen jälkeen kun ketoni on sekoitettu tislekondensaattiin, jäähdytystä voidaan jatkaa huoneen lämpötilan yläpuolella oleviin lämpötiloihin (esimerkiksi noin 30°C), huoneen lämpötilaan tai jopa huoneen lämpötilan alapuolelle lämpötiloihin esimerkiksi 0°C. Edullinen loppuiämpötila on välillä noin -100C ja noin 15°C, edullisemmin välillä noin -10C ja noin 5°C. Yleensä, mitä alhaisempi lopullinen jääbdytyslämpötila on, sitä suurempi on tisleessä läsnäolevan antraseenin se osa, joka otetaan talteen sakkana. Lisäksi kuitenkin, mitä alhaisempi lämpötila on, sitä enemmän epäpuhtauksia myös saostuu, jolloin sakassa olevan antraseenin puhtaus jonkin verran huononee saannon kasvaessa. Verrattuna kuitenkin ainoastaan tislekondensaatin saostuksella valmistettuun raaka-antraseeniin on sakassa läsnä huomattavasti puhtaampaa antraseenia antraseenisaannon ollessa olennaisesti säma tai parempi jossakin tietyssä lämpötilassa.

Mikäli antraseenisakka on suhteellisen puhdasta, kuten esimerkiksi noin 80 % tai yli, sitä voidaan käyttää sellaisenaan eri tarkoituksiin, kuten esimerkiksi antra-kirionin valmistukseen. Laimeat työstö olosuhteet, kuten esimerkiksi asetonilla pesu, voivat korottaa materiaalin puhtauden 30 - 97 %;iin, kuten esimerkeissä on esitetty. Mikäli tällaiset yksinkertaiset p u h taus n en e te im at eivät kuitenkaan riitä, voidaan käyttää muita menetelmiä, kuten uuttoa ammoniakilla ja uudelleenkiteytystä syklo-heksanonilla tai furfuraa 1i11a tiettyjen sakkojen puhtausasteen parantamiseksi tai tiettyjen puhtaustasojen saavuttamiseksi.

Sen jälkeen, kun tisleestä on sakkautettu antraseenia,

II

7 64344 voidaan nyt ketonin sisältävä nestefaasi käyttää suhteellisen korkean puhtauden omaavan fenantreenin ja/tai kartat soi in talteenottamiseksi. Nestefaasi lämmitetään ja/tai saatetaan alle ilmanpaineen oleviin paineisiin ketonin poistamiseksi. Tämän jälkeen fensntreeni ja/tai k 3r b a t s o 1i voi saostua. Mikäli on käytetty lämmitystä ketonin Doistamiseksi, voidaan jäljellä oleva neste ensin jäähdyttää fenantreenin ja/tai karbatsoiin saosta n iseksi. Mikäli esimerkiksi kreosootti (materiaali, josta on poistettu antraseeni) kuumennetaan ensin 150°C:een asetonin poistamiseksi ja jäähdytetään sitten 2 5 ° C : e e n , karba': solina ceriaali saostuu pois. Sen jälkeen, kun sakka on poistettu nesteestä tavanomaisilla menetelmillä, kuten esimerkiksi dekantoimella tai suodattamalla, voidaan kiinteät ainekset liuottaa uudelleen minimimäärään asetonia 50°C:ssa ja jäähdyttää sen jälkeen lämpötilaan alle 2C°C epäpuhtauksien uudelleenkiteyttämiseksi. Sen jälkeen neste poistetaan ja kuumennetaan 150°C:een asetonin poistamiseksi. Tässä ja edellisissä vaiheissa poistettu asetoni voidaan kondensoida ja sen jälkeen kierrättää uudelleen sen sekoittamiseksi alkuperäiseen k r e o -soottitislefraktioon. Tässä vaiheessa kuuma neste voidaan tämän jälkeen sekoittaa liuottimeen, johon karbntsoli ei liukene ja joka on esimerkiksi tolueenia, jolloin saantona on erittäin puhdasta karbatsolia sakkana.

Samalla tavoin voidaan haluttaessa ottaa talteen fenantreeni kiinteästä kreosootista sen jälkeen, kun antraseeni on otettu taiteen. Asetonin poiston ja aenjälkeisen jäähdytyksen jälkeen muodostuva karba I. sclimat.eriaali voidaan puhdistaa tavanomaisilla menetelmillä, kuten uudelleenkiteytyksellä.

8 64344

Esimerkki 1 Tässä esimerkissä käytetty kreosoottiöljy analysoitiin kaasukromatografialla käyttämällä 183 cm pitkää kolonnia, jonka kummassakin päässä oli 7,6 cm osa täytetty metyyli-fenyvlisilikonilla ja 168 cm pitkä keskiosa eli täytetty nestemäisellä kiteisellä materiaalilla, joka tunnetaan BM3T:nä (N, N '-bis/p-metoksifcientsylideeni/-a,a’-bi-p-toluidiini). Kolonnin alkulämpötila 150°C (1 minuutti alkulämpötilassa) korotettiin nopeudella 4°C/min. 260°C loppu 1ämpötila a n (5 minuuttia loppulämpötilassa ) . Näytteen ruiskutusaukko oli lämpötilassa 2 6 5 0 C ja liekki-ionisaatio- o detektori oli 350 C. Kreosoottiöljynäyte liuotettiin noin 2 - 3 painoprosenttina hiilidisulfidiin. Perustuen raaka-antraseenin ja siinä läsnäolevien epäpuhtauksien aikasempaan analyysiin koe- toi tunnusteluidentifioinnit siirrettiin 11 huipuksi, jotka todettiin kreosootti-Öljyanalyysissä. Huippujen järjestys alkoi hiilidisulfidin jälkeen ja niiden likimääräiset alueprosentit olivat:

Koeidentifiointi Alue %

Naftaleeni 14 ?0

Metyylinaftaleeni 3

Tuntematon (MW 168 massa- spektroskopialla) 4,5 %

Difenyvlimetaani 3,5¾

Fluoreeni 8¾

Eenantreeni 20¾

Antraseeni* 7,6 %

Metyy1iantraseeni 3 %

Karbatsoli 4¾

Fluorianteeni & antrakinoni 8,5 %

Pyreen i _6 %_

Yhteensä 82,1¾

Muita 17,9 % *Tämä huippu voi sisältää antraseenin mukana eluoituneen vähäisen epäpuhtauden.

Il 9 64344 150 ml kuumaa (noin 100°C), kivihiilitervan tislauksella valmistettua kevyttä kreosoottiöljyä kaadettiin 75 mitään asetonia ja jäähdytettiin lämpötilaan -1°C. Ennen ja jälkeen tämän käsittelyn suoritettu kevyen kreosoottiöljyn kaasukromatografia-analyysi osoitti, että noin 90 % antraseenista oli poistunut nestefaasista. Kakku lietettiin 75 mltlla kylmää (noin 5°C) asetonia ja suodatettiin.

Saatu kakku lietettiin 50 mlrlla kylmää (noin 5°C) asetonia ja suodatettiin. Tämä kakku analysoitiin ja se oli noin 94,8-painoprosenttisesti antraseenia ja edusti noin 56 % kreosoottiöljyssä olevasta lähtöantraseenista.

Toisesta pesusta tulevassa asetonissa olevat kiinteät aineet sisälsivät noin 20 % antraseenia, kun taas ensimmäisestä pesusta tulevassa asetonissa olevat kiinteät ainekset sisälsivät noin 2,3 % antraseenia, mikä osoitti sen, että asetoni olisi voinut olla hieman lämpimämpää kuin optimilämpötila sakan pesemiseksi. Kevyessä kreosoottiöljyssä (nestefaasi -l°C:ssa suoritetun saostamisen jälkeen) oli noin 0,8 % antraseenia verrattuna 7,64 ?ό: iin antraseenia alunperin. On havaittava, että pesuun käytetyssä asetonissa läsnäoleva antraseeni ei mene hukkaan kaupallisessa prosesissa, koska tämä asetoni käytettäisiin uudelleen seuraavassa pesussa.

Tämän jälkeen asetoni tislattiin tästä kreosootista 150°C:ssa ja sen jälkeen neste jäähdytettiin 25°0:een, jossa todettiin kiteinen sakka. Tämä sakka sisältää luultavasti pääasiallisesti fenantreenia ja karbatsolia, jotka voidaan erottaa toisistaan liuottimilla, kuten asetoni tai etanoli, joihin karbatsoli liukenee paremmin.

Esimerkkinä voidaan mainita, että näyte tätä sakkaa liuotettiin noin 15 ml:aan kiehuvaa asetonia ja jäähdytettiin 18°C:een. Kiinteät ainekset (oletettavasti raakafenantreenia) poistettiin ja neste kiehutettiin jäljellä olevan asetonin poistamiseksi. Kuumaan nesteeseen 10 64344 lisättiin 10 mi toiueenia. Jäähdytettäessä huoneen lämpötilaan muodostui kiinteä aines (raakakarbatsoli). Kiinteä aines suodatettiin pois ja liuotettiin uudelleen sen liuottamiseksi tarvittavaan pienimpään mahdolliseen määrään kiehuvaa toiueenia ja jäähdytettiin sen jälkeen noin 3 G 0 C : e e n ja suodatettiin. Kiinteä aine (osittain puhdistettua karbatsolia) pestiin voimakkaasti toiueenilla huoneen lämpötilassa ja saatiin valkoinen kiinteä aines. Infrapuna-analyysi osoitti saman spektrin kuin standardi-karbatsolilla ja kaasukromatografiatulokset osoittivat noin 8 9 % alueprosenttipuhtautta.

Esimerkit 2-5

Samaa kevyttä kreosoottiöljyä kuin esimerkissä 1 käytettiin neljään kokeeseen, joissa verrattiin eri liuottimilla ja toisilla lämpötiloilla suoritettuja prosesseja.

Esimerkissä 2 sekoitettiin 150 ml kuumaa kevyttä kreosoottia 75 ml:aan metanolia ja seos jäähdytettiin 10°C:een ja suodatettiin. Sen jälkeen se lietettiin 75 ml:aan metanolia ja suodatettiin uudelleen. Saatu kakku osoitti alhaista antraseenipuhtautta ja sitä ei tästä syystä analysoitu.

Esimerkissä 3 sekoitettiin 150 ml kuumaa (14Q°C) kevyttä kreosoottiöljyä 75 ml:aan asetonia ja sen jälkeen 75 ml:aan vettä. Seos suodatettiin (noin huoneen lämpötilassa). Saatu suuri kakku osoitti alhaista antraseenipuhtautta .

Esimerkissä 4 sekoitettiin 150 ml kuumaa kevyttä kreosoottiöljyä 75 m1:a a n asetonia, jäähdytettiin 5 0 C : e e n ja suodatettiin. Neste kuumennettiin 130°C:eeri asetonin poistamiseksi ja jäähdytettiin sen jälkeen 5 0 0 C:e e n. Lisättiin 75 ml heptaania ja seos jäähdytettiin 10 C:een ja suodatettiin suuren kakun muodostamiseksi. Suodos

II

11 64 34 4 kuumennettiin 150°C:een heptaanin poistamiseksi.

Esimerkissä 5 sekoitettiin 300 ml kuumaa kevyttä kreo-soottiöljyä ja 150 ml asetonia ja jäähdytettiin hitaasti 4,5°C:een. Jäähdytysjakson aikana otettiin nestenäytteitä ja analysoitiin, jolloin osoittautui, että antraseeni väheni asteittain 7,6 lista 2,5 %:iin. Noin 30 % lähtö-antraseenista siis säilyi nestefaasissa 5°C:ssa. 5°C:ssa oleva seos suodatettiin ja kakku (noin 20 g) otettiin talteen ja se sisälsi noin 58 % lähtöantraseenista puhtauden ollessa kaasukromatografialla todettuna noin 65 %. Vain 9 % jäi toteamatta ja tämä 9 % on saattanut jäädä nesteeseen ja toteamatta johtuen antraseenin havaitsemisen epälineaarisuudesta. 65 % kakku luetettiin 7 5 ml :11a kylmää asetonia (7°C) ja suodatettiin uudelleen, jolloin saatiin noin 13,9 g antraseenia, jonka puhtaus kaasukromatograafi-sella analyysillä todettuna oli 97 %.

Esimerkki 6 100 ml samanlaista kevyttä kreosoottia kuin esimerkissä 1 kuumennettiin 98°C:een ja sekoitettin 100 ml:aan asetonia 3a jäähdytettiin 7 C:een. Noin puolen tunnin kuluttua liete tyhjösuodatettiin ja sakka pestiin 20 ml:iia asetonia. Saatiin 1,4 g materiaalia, joka näytti erittäin puhtaalta antraseenilta.

Esimerkki 7 150 ml esimerkin 1 mukaista kevyttä kreosoottia kuumennettiin 98°C:een ja sekoitettiin 75 ml:aan asetonia.

Seosta ravistettiin ja jäähdytettiin 7°C:een ja noin puolen tunnin kuluttua tyhjösuodatettiin. Sakka huuhdeltiin i2 64 34 4 30 m1 :11a asetonia huoneen lämpötilassa ja saatiin 6,9 g kiinteätä kuivaa ainetta, joka näytti erittäin puhtaalta antraseenilta.

Esimerkki 8 130 ml kolmatta kuumaa kevyttä kreosoottiöljyä, jossa oli noin 6,1 - 6,2 % antraseenia, sekoitettiin 75 ml:aan asetonia ja jäähdytettiin 6°C:een ja suodatettiin. Sakka pestiin kahdesti huoneenlämpötilaisella asetonilla; ensiksi 40 ml:lla, sitten 60 ml :11a. 6,8 g kiinteätä ainetta otettiin talteen ja sen puhtaus analysoitiin kaasukromatografialla. Tuote oli noin 97-prosenttisesti antraseenia alueprosenttina. Saanto oli noin 97 % teoreettisesta.

Il

Claims (8)

1. Menetelmä antraseenin talteenottamiseksi sakkana kivibiilitervan kreosoottitislaus fraktiosta, joka sisältää antraseenia ja joko fenantreenia, karbatsolia tai molempia, joiloin talteenotto suoritetaan jäähdyttämällä nestemäinen kreosoottitislausfraktio ensimmäisestä lämpötilasta, jossa antraseeni on nestefaasina toiseen lämpötilaan, jossa antraseeni saostuu, tunnettu siitä, että 3 - 6 hiilen ketoni sekoitetaan nestemäiseen kreosootti-tisla us fraktioon ennen antraseenin saostumista, jolloin kefconj.a on riittävä määrä oitämään fenantreeni ja/tai karbatsoli nestefaasina toisessa lämpötilassa sellaisen sakan muodostamiseksi, jossa on ainakin 75 painoprosenttia antraseenia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ketoni on asetoni.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sakka on ainakin noin 90-painoprosenttisesti antraseenia.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että toinen lämpötila en välillä noin -10°C ja noin 15°C.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että toinen lämpötila on välillä noin -1°C ja noin 5°C.

6. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, t u n n e t t u siitä, että antraseenipitoinen sakka poistetaan kreosoottitislausfraktion loppuosasta ja asetonista; ja tämän jälkeen poistetaan asetoni, jolloin muodostuu sakka, joka sisältää fenantreenia, karbatsolia 64344 tai molempia.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että karbatsoli puhdistetaan fenantreenia, karbat-solia tai molempia sisältävästä sakasta.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että karbatsoli puhdistetaan liuottamalla rajoitettuun määrään asetonia, erottamalla neste kiinteästä faasista ja poistamalla karbatsoli nestefaasista.