FI63437C - Foerfarande foer separering av en vaxblandnings laogt smaeltande komponenter fraon hoegre smaeltande komponenter - Google Patents

Description

RSrTl r, KUULUTUSJULKAISU 63437 «Tg IBJ (11) UTLAGG N I NGSSKRI FT OOHO/ (Ϊ5) Patentti myönnetty 10 06 1933 ^ ’ ^ (51) Kw.lk?/lntCL3 C 10 G 73/36 SUOMI—FINLAND V) PtMnttihakamua — httnanMuUnf 752727 (22) Htkamlipiivt — Ana6kningidtf 30.09.75 ' * (23) Alku pilvi—GlltigtMttdaf 30.09.75 (41) Tullut julkiseksi — Bllvtt offentllj ^ jj r*kirterihal,!tU* (44) Nlhtivilulpmon j» kuuLfulkibun pvm.- β

Patent· och ragitterstyralMn ' ' amMcm utiafd och utUkrtfun publkwnd 20.02.03 (32)(33)(31) P]n«i««y »tuoik·»·—Begird prioriwc (71)(72) Roy E. Irwin, 1U56 Lakshore Highway East, Oakville,Ontario, Kanada(CA), Alfred Aufhauser, 8 East 83rd Street, New York,

New York, USA(US) (7^) Leitzinger 0y (5^) Menetelmä vahakoostumuksen alempana sulavien komponenttien erotta miseksi korkealla sulavista komponenteista - Förfarande för sepa-rering av en vaxblandnings lägt smältande komponenter frän högre smältande komponenter Tämä keksintö kohdistuu menetelmään vahakoostumuksen alempana sulavien komponenttien erottamiseksi korkealla sulavista komponenteista, jossa kiinteä vahakappale asetetaan pystyasentoon kahden vastakkaisen pinnan väliin, nostetaan pintojen lämpötilaa vähitellen lämpötila-alueen kautta, jossa alempana sulavat komponentit valuvat vahakappaleesta, jättäen korkeammalla sulavat komponentit kiinteänä mainittujen pintojen väliin otetaan talteen valuneet alempana sulavat komponentit ja sen jälkeen sulatetaan ja otetaan talteen korkeammalla sulavat komponentit.

Keksinnön mukaan valmistetaan puhdistettuja parafiinivahoja puristetuista parafiinivahoista uudella menetelmällä, joka vaatii ainoastaan huokeahintaisen laitoksen ja antaa saantoja, jotka ovat verrattavissa niihin saantoihin, jotka saavutetaan liuottimilla suoritetussa öljynpoistoprosessissa.

2 63437

Voiteluöljytisleiden liuottimilla suoritettu vahan poisto antaa tulokseksi suuria määriä puristettua parafiinia. Puristettu parafiini on seos, joka sisältää isoparafiineja, tavallisia para-fiineja ja myöskin alhaisen sulamispisteen omaavia ainesosia, joilla tavallisesti tarkoitetaan öljyjä ja nafteeniainesosia. Puristettu vaha sisältää noin 5 - 25 % öljyä määrättynä ASTM koestuksen D 721 mukaan.

Monia vuosia on tunnettu, että eräiden öljyä sisältävien vahojen öljypitoisuutta voidaan alentaa käyttämällä öljyn parafiinista erottamismenetelmää, jossa käytetään nk. vahan osittaista sulatusta. Tämä menetelmä käsittää olennaisesti öljyä sisältävän vahan massan aikaansaamisen lämpötilassa, joka on riittävän alhainen vahan säilymiseksi kiinteänä ja sen jälkeen jähmeän massan lämpötilan vähitellen kohottamisen, jolloin alemmalla sulavat komponentit muuttuvat nesteiksi ja valuvat pois. Vaikka on ehdotettu erilaisia menetelmiä öljyn erottamiseksi parafiinista käyttämällä osittaista sulattamista, on todettava, että tällainen öljyn erottaminen käytännössä on ollut hyvin tehotonta ja aikaa vievää. Tietyn raaka-aineen täydelliseen käsittelyyn tarvittava aika voi vaihdella useista päivistä jopa useisiin viikkoihin. Näihin saakka suoritettu öljyn erottaminen parafiinista osittaisen sulatuksen avulla on myöskin pienitehoinen siksi, että öljyn ja muiden alemmalla sulavien komponenttien erotus ei ole täydellinen ja seurauksena on, että kovan vahan öljy-pitoisuuden vähentämiseksi haluttuun arvoon usein on jouduttu käyttämään useita peräkkäisiä erotusvaiheita öljyn erottamiseksi parafiinista osittaisella sulattamisella. Vahayhdisteen, kuten pudistetun parafiinin, alemmalla sulavien komponenttien määrän pienentämiseksi osittaisella sulattamisella liittyvät haitat ovat saattaneet teollisuuden suurimmaksi osaksi käyttämään uuttomene-telmiä, joissa vaha, esimerkiksi puristettu parafiini, liuotetaan liuottimeen, esimerkiksi metyylietyyliketoniin (tai metyyli-isobutyyliketoniin), liuos jäähdytetään vahan halutun osan saos-tamiseksi, jonka jälkeen saostunut vaha suodatetaan. Useimissa tapauksissa uutolla ei vahan öljypitoisuutta riittävästi saada 3 63437 alennetuksi yhdessä vaiheessa vaan joudutaan käyttämään useita uuttokierroksia. Kahdella tai useammalla peräkkäisellä uutto-vaiheella saadun tuotteen oletetaan sisältävän vähemmän kuin 1 % öljyä. Tällaiseen menetelmään perustuva laite on suurikokoinen ja rakenteeltaan monimutkainen ja vaatii huomattavia pääomansijoituksia. Lisäksi tällainen uuttolaite ei taloudellisesti sovellu pienituotantoon.

Tämän keksinnön päätarkoituksena on aikaansaada entistä parempi menetelmä, jolla voidaan poistaa alempana sulavat komponentit vahasta, esimerkiksi puristetusta parafiinista huokeimmin kuin menetelmillä, jotka perustuvat liuottimilla suoritettuun uuttoon.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan edullisesti käyttää voite-luöljytisleiden valmistuksessa.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, että vaha-kappaleen paksuun on noin 1,6 - 12,7 mm ja sen korkeus on noin 100 - 650 mm.

Vahakappaleen pituus ei ole kriittinen ja se voidaan määrätä laitoksen koon mukaan. Niinpä kappaleen pituus voi olla kymmenestä senttimetristä jopa kymmeneen metriin tai enemmänkin. Kahden pinnan välissä pidetyn kappaleen alareuna on avoin, jotta tällaisen alhaisen sulamispisteen omaavat aineosat voivat valua siitä pois kokoamista varten sopivaan säiliöön. Laitteen yläosa on avoin, niin että pintojen välinen tila voidaan aluksi täyttää puristetun vahan panoksella tai kierrättämällä vaha saattamalla se virtaamaan sulassa tilassa. Puristettu parafiini tai kierrätetty vaha jäähdytetään johtojen avulla, niin että se tulee kiinteäksi massaksi, jonka lämpötila tavallisesti on muutaman asteen alhaisempi kuin menetelmässä käytetyn vahan sulamispiste. Tänä aikana vahakappaletta rajoittavien pintojen lämpötilaa kohotetaan vähitellen alkuperäisestä lämpötilasta, jossa vaha on kiinteää, lämpötilaan, jossa alhaalla sulavat komponentit sulavat.

* 63437

Siinä tapauksessa, että vahakappaleiden paksuus on pienempi kuin noin 1,6 mm, toiminta tulee erittäin kalliiksi. Jos paksuus ylittää noin 12,7 mm, voi esiintyä vaikeuksia, koska vahalla on pyrkimys ennenaikaisesti valua alas ia lämmönsiirtonopeus alenee. Lisäksi alhaalla sulavien komponenttien valuminen on tehottomampaa suuremmilla paksuuksilla. Sopivimmin vahakappaleen paksuus on 3,2 - 6,4 mm. Samalla alhaalla sulavien komponenttien valuminen vaikeutuu ja tästä saanto huononee, jos vahakappaleen korkeus on oleellisesti suurempi kuin noin 650 mm. Tavallisesti kennot on tehty siten, että valumissyvyys on suuruusluokkaa noin 150 - 300 mm. Kaupallisessa laitoksessa kenno levyt on tavallisesti sijoitettu siten, että valuminen tapahtuu pystysuorasti tai melkein pystysuorasti, ts. 90° kulmassa vaakatasoon nähden.

Vaikka tämä on sopivaa, se ei ole kriittistä. Niinpä tyydyttäviä tuloksia on myöskin saavutettu silloin, kun valuminen tapahtuu vaakatasoon nähden 45° kulmassa. Niinpä tässä selityksessä ja patenttivaatimuksissa käytetyn termin "pystyasento" on katsottava sisältävän levyjen mikä tahansa muu asento kuin juuri pystysuora, jolloin mikäli pystyasento vaakasuoran suhteen riittää aikaansaamaan tehokkaan painovoiman vaikutuksesta tapahtuvan alhaalla sulavien komponenttien valumisen, haluttu kova vaha jää kennoihin.

Kennosto voidaan täyttää vahalla, kun tämän lämpötila on jonkin verran sulamispisteensä yläpuolella. Jotta nesteytyvä vaha pysyisi levyjen välisissä tiloissa, kennoston alapuolelle on sovitettu vahaa vastaanottava säiliö ja järjestetty siten, että se voidaan täyttää kylmällä vedellä tasoon, joka on alapinnan tasolla tai vähän sen yläpuolella. Pienestä ominaispainosta johtuen vaha kelluu veden pinnalla jäähtyen. Lisäksi levyt tässä vaiheessa pidetään vahan sulamispistettä alemmassa lämpötilassa. Niinpä vaha täyttää levyjen väliset tilat ja jähmettyy. Sen jälkeen kun kennot on täytetty jähmeällä vahalla, vesi lasketaan pois säiliöstä ja levyjen lämpötilaa kohotetaan vähitellen, niin että aikaansaadaan alhaalla sulavien komponenttien valuminen.

Nämä komponentit kootaan ja poistetaan edelleenkäsittelyä varten.

5 63437 Jäännösvaha, josta öljy suureksi osaksi on poistettu, otetaan nyt talteen kuumentamalla levyt lämpötilaan, joka on riittävästi vahan sulamispisteen yläpuolella aikansaamaan vahan sulamisen suhteellisen nopeasti, niin että se voidaan koota ja ottaa erikseen talteen.

Keksinnön mukainen menetelmä on tarkoitettu alhaalla sulavien komponenttien poistamiseksi vahakoostumuksista. Tämä menetelmä soveltuu erikoisen hyvin käytettäväksi öljyn poistamiseen vahasta, joka muodostuu tuotettaessa voiteluöljytisleitä. Tällaisten puristettujen parafiinien sulamispiste on tavallisesti noin 44,4 - 60,0°C, ja öljypitoisuus noin 5- 30 %. Kuitenkin alhaalla sulavien komponenttien, kuten öljyn ja isoparafiinien määrä ja laatu vaihtelee riippuen lähteestä, josta puristettu parafiini on saatu ja puhdistusmenetelmästä. Täydellisen öljyn-poistomenetelmän tarkoituksena on aikaansaada kovaa vahaa, tavallisesti tavallisia parafiineja, joiden öljypitoisuus on alennettu arvoon 0,5 - 1 %.

Keksintöä selostetaan tarkemmin viittaamalla oheisiin piirustuksiin, joista kuvio 1 esittää perspektiivisesti keksinnön erään sovellu-tusrauodon mukaista öljyn poistamiseksi vahasta, kuvio 2 esittää kuviosta 1 pitkin viivaa 2-2 otettua leikkausta altaasta, jota käytetään öljynpoistoyksikön aikaansaamiseksi , kuvio 3 esittää suuremmassa koossa kuviosta 2 pitkin viivaa 3-3 otettua leikkausta, josta keskiosan on jätetty pois, kuvio 4 esittää kaaviollisesti öljynpoistoyksikköä, ja 6 63437

Kuvio 5 esittää päästä nähtynä useiden öljynpoistoyksiköiden tyypillistä sovitusta kaupallista laitosta varten.

Kennosto on merkitty yleisesti viitenumerolla 10. Siihen kuuluu sivu-palkkien 12 välille ulottuvien levyjen tai laattojen 11 rivi. Esitetyssä havainnollistavassa sovellutusmuodossa levyt on sijoitettu noin 3 mm:n välin päähän toisistaan ja niiden korkeus ylhäältä pohjaan on noin 20 cm. Esimerkiksi kahdenkymmenen numeron alumiinilevy on sopiva aine kennolevyjä varten. Levyjen 11 ja niiden välisten kennotilojen poikki kulkee useita johtoja lämpötilan säätönestettä varten, joka tavallisesti on vettä. Esitetyssä sovellutusmuodossa johtoina on kupari-putket, joiden sisäläpimitta on noin 9.5 mm. Nämä johdot on jaettu kauttaaltaan levyjen 11 alueille ja koska ne ovat lämmönjohtoyhteydessä levyjen kanssa, levyjen lämpötilaa voidaan kontrolloida ja säätää pääasiallisesti tasaisesti. Tämän johdosta on olemassa suuri lämpöä johtava pinta-ala, joka siirtää lämpöä nopeasti ja aikaansaa hyvin tasaisen lämpötilan läpeensä kennoissa olevan vahan massaan. Toisessa päässään johdot 13 avautuvat kokoojaan 14 ja toisessa päässään kokoojaan 15, niin että lämpötilaa säätävä neste voidaan saattaa virtaamaan johtoja 13 pitkin kokoojasta toiseen.

Kennosto on kannatettu vahan vastaanottavassa altaassa 16, joka viettää alaspäin keskustaansa kohti, kuten on esitetty kuviossa 2, nesteen altaasta poistumisen helpottamiseksi. Allas voi olla tehty sopivasta aineesta, esimerkiksi teräslevystä, jossa on ruostumaton päällyste tai ruostumattomasta teräksestä.

Tämän keksinnön käytäntöä havainnollistava kennosto siihen yhdistet-tyine varusteineen on esitetty täysin kaaviollisesti kuviossa 4. Kuten edellä on mainittu, ensimmäisenä vaiheena keksintöä toteutettaessa käyttäen piirustuksissa esitettyjä esimerkiksi valittuja laitteita, on täyttää altaan 16 alaosa vedellä, jonka lämpötila on vahan sulamispisteen alapuolella. Vettä syötetään mistä tahansa sopivasta lähteestä, esimerkiksi päävesijohdosta 17 ja avaamalla venttiilit 18 sekä 19 vesi virtaa johtoa 20 pitkin altaaseen 16. Veden 21 pinnan altaassa 16 määrää poistojohdon 22 korkeus, joka johto ohjaa mahdollisen ylivirtauksen selkiämissäiliöön 23 ja joka vesi on höyrypitoista, kuten osittain on esitetty kohdassa 23A. Tämä johto sisältää sopivasti höyryä mahdollisten tähän johtoon virtaavien vahaosasten aikaansaaman tukkeutumismahdollisuuden vähentämiseksi. Heti kun haluttu veden pintakorkeus altaas- 63437 7 sa 16 on saavutettu, venttiilit 18 ja 19 suljetaan. Kuten edellä on mainittu, veden korkeus on kennostossa 10 olevien levyjen 11 pohjan kohdalla tai vähän tämän yläpuolella.

Varastosta (ei esitetty) saatua puristettua parafiinia pumpataan johtoa 24 pitkin vahan kuumennussäiliöön 25, jossa vaha kuumennetaan lämpötilaan, joka on vahan sulamispisteen yläpuolella, käyttäen sopivaa kuumennuselementtiä, esimerkiksi höyrykierukkaa 26, Haluttu lämpötila voidaan ylläpitää käyttämällä lämpötilan säätyriä 27, joka ohjaa venttiilin 28 toimintaa siten, että lämpöä syötetään määrässä, joka tarvitaan pitämään vaha halutussa lämpötilassa. Kun vaha on saavuttanut oikean lämpötilan, se pumpataan pumpulla 29 johdon 30 kautta, joka sisältää höyryä, kuten on esitetty osittain kohdassa 30A, jakeluputkeen 31, joka jakelee sulatetun vahan kennoston koko laajuudelle kaikkien kennojen täyttämiseksi. Eri kennojen tasaista täyttämistä edistetään tekemällä levyihin 11 aukkoja 32, jotka päästävät vahan virtaamaan kennosta toiseen, niin että vaha tulee eri kennoissa samalle tasolle. Kun kennot ovat tulleet täyteen täytetyiksi, ylimääräisen vahan annetaan vuotaa kennostosta 10 johdon 33 kautta ylivirtausvahasäiliöön 34, jossa haluttu lämpötila ylläpidetään höyrykierukan 35 muotoisen kuumen-nusyksikön välityksellä, joka on lämpötilan säätyrin 36 vaikutuksen alainen, joka lämpötilan säätyri ohjaa venttiilin 37 toimintaa. Yli-virtausvaha pumpataan pumpulla 39 johtoa 38 pitkin ylivirtaussäiliöstä 34 vahan kuumennussäiliöön.

Kun kaikki kennoston 10 kennot on täytetty vahalla haluttuun korkeuteen, vahan pumppaus keskeytetään ja kylmää vettä saatetaan virtaamaan kennostossa olevien johtojen 13 kautta levyjen ja levyjen välissä olevan vahan lämpötilan alentamiseksi. Edelleen vettä päästetään vesisäiliö öön 42 päävesijohdosta 17 venttiilin 18 ollessa auki johtoa 40 pitkin, jota ohjataan venttiilillä 41. Kylmää vettä pumpataan pumpulla 43 johdon kautta kokoojaan 15, josta vesi kulkee useiden johtojen 13 kautta kokoojaan 14, josta vesi palautetaan johtoa 45 pitkin vesisäiliöön 42. Siihen määrään saakka, joka tarvitaan ylläpitämään haluttu minimilämpötila vahan jähmettämiseksi, vettä voidaan laskea vesisäiliöstä 42 johtoa 46 pitkin, jota ohjataan venttiilillä 47. Näin poistettu vesi voidaan johtaa jollakin sopivalla tavalla, kuten poistojohdolla viemäriin. Tarvittaessa lisää kylmää vettä syötetään säiliöön 42 päävesijohdosta 17.

8 63437

Syötettäessä vahaa kennoon altaassa 16 oleva kylmä vesi 21, jonka pinta on kennoston levyjen alareunan tasolla tai vähän sen yläpuolella, aikaansaa vahan kellumisen sen jähmettyessä ja aikaansaa sen pidättymisen kennoston peräkkäisten levyjen väliin. Kun samoin kylmää vettä kierrätetään kennostossa olevien johtojen välityksellä, vastaavissa kennoissa oleva vahamassa tulee muuttumaan kiinteään tilaan seurauksena vahan jäähtymisestä lämpötilaan alle vahan sulamispisteen.

Kun vaha on tullut riittävästi jäähdytetyksi, kylmän veden kierrätys keskeytetään ja altaassa 16 oleva vesi 21 lasketaan pois johdon 48 kautta, jota ohjataan venttiilillä 49 ja ohjataan johtoa 22 pitkin selkeyttämissäiliöön 23.

Kennostossa oleva vaha on nyt valmistettu vahan alemman sulamispisteen omaavien aineosien poistamiseksi sopivalla ja ohjatulla kuumennuskäsit-telyllä. Edelleen säiliössä 42 olevan vesi saatetaan aluksi lämpötilaan, joka esimerkiksi voi olla noin 6°C alempi kuin vahan sulamispiste. Lämpötilaa säiliössä 42 säädetään kuumennuselementillä 50, jona on höyrykierukka. Säiliössä 42 olevan veden lämpötilaa säädetään lämpötilan säätyrillä 51, joka ohjaa venttiiliä 52 haluttaessa höyryn päästämiseksi höyryjohdosta 53 riittävässä määrässä veden halutun lämpötilan ylläpitämiseksi. Nämä säädöt vesisäiliössä 42 olevaa vettä varten järjestetään siten, että veden lämpötila vähitellen kohoaa ennalta määrätyssä määrässä, joka tavallisesti vaihtelee yhdestä viiteen asteeseen tunnissa. Kun kennostossa 10 olevan vahan lämpötilaa vähitellen kohotetaan, vastaavasti levyjen lämpötilan asteittaisen kohottamisen kanssa, joiden levyjen lämpötila vuorostaan vastaa veden lämpötilaa, alhaisen sulamispisteen omaavat aineosat, kuten öljy ja isopa-rafiinit alkavat vuotaa pois vahamassasta poikittain levyjen 11 laajuuteen nähden ja virrata alaspäin painovoiman vaikutuksesta sekä tippua näiden levyjen alareunoista alla olevaan altaaseen. Tällä hetkellä virtauksen altaasta 16 sallitaan tapahtua ainoastaan johdon 54 kautta, jota ohjaa venttiili 55, joka on auki, mikä päästää poistettavan öljyseoksen parafiinista hikoilevan öljyn varastosäiliöön 56, Vahan asteittaista kuumennusta jatketaan siksi, kunnes jäljellä olevalla vahalla on koostumus, joka on tavoiteltu saavutettavaksi. Tämä koostumus vastaa sitä kokoomusta, jonka on huomattu olevan haluttua tuloksena aikaisemmista laboratorioarvioinneista. Heti kun oikea koostumus on ennalta määrätty laboratoriokokeilla, kaupallisia toimintoja voidaan helposti ohjata tilatun vahan halutun koostumuksen aikaansaamiseksi.

63437 9

Kun lämpötila halutun vahan koostumuksen aikaansaamiseksi on saavutettu, venttiili 55, joka ohjaa parafiinista hikoilevan öljyn poistamista, suljetaan ja kennoston 10 läpi vesisäiliöstä 42 virtaavan veden lämpötila kohotetaan nopeasti lämpötilaan, joka on riittävästi ken-nostossa pysyvän vahan sulamispisteen yläpuolella, niin että kennot tulevat pääasiallisesti vapaaksi kaikesta pidätetystä vahasta. Sulatettu vaha lasketaan altaasta 16 höyryä sisältävä! johdon 57 kautta avaamalla venttiili 58, joka suljetaan heti, kun allas on täysin tyhjentynyt. Lopullinen vaha johdetaan johtoa 57 pitkin valmiin vahan säilytyssäiliöön 61, josta se voidaan pumpulla 59 pumpata johtoon 60 haluttua käyttöä varten.

Jakson täydentämiseksi johdoissa 13, kokoojissa 14 ja 15 sekä vesisäiliössä oleva kuumennettu vesi lasketaan pois ja korvataan kylmällä vedellä, minkä jälkeen edellä selitetyt toimintajaksot voidaan toistaa.

Vaikka keksinnön mukainen menetelmä on selitetty yhden kennoston käytön yhteydessä, joka kennosto on järjestetty yhdeksi yksiköksi, joka käsittää myös vahan vastaanottoaltaan, on ilmeistä, että tavallisessa toiminnassa kaupallisessa mittakaavassa on taloudellista käyttää useita yksiköitä, joista jokainen käsittää kennoston ja siihen yhdistetyn vahan vastaanottoaltaan. Tässä tapauksessa yksiköt yhdistetään tavallisesti putkijohdolla aineiden syötön ja poiston aikaansaamiseksi siten kuin edellä on selitetty. Kuten on havainnolistettu esimerkiksi kuviossa 5, laitoksessa öljyn poistamiseksi vahasta voidaan sijoittaa kaksitoista tai enemmän kehyselimien 63 kannattamia yksiköitä 62 öljyn vahasta poistokammioon 64, jossa on lämpöeristetyt seinät 65, jotka yksiköt toiminnallisesti on yhdistetty sopivilla venttiiliohjatuilla johdoilla yhteisen säädön alaisena veden ja vahan yhteisiin syöttölaitteisiin ja yhteisiin vastaanottolaitteisiin erilaisia poistoaineita varten, kuten edellä on selitetty kuvioiden 1-4 mukaisen yhden yksikön yhteydessä. Haluttaessa voi olla järjestetty altaat 66 sattumalta tapahtuvien vuotojen vastaanottamiseksi. Kuten on esitetty kuviossa 5, on haluttua sijoittaa kammio 65 suurempaan rakennukseen 67, jonka seinät samoin sopivasti on varustettu lämpöerityksellä, Noin 50 mm:n paksuinen polyuretaanivaahto aikaansaa tyydyttävän lämpöeristyksen sekä rakennusta 67 että öljyn vahasta poistokammiota 65 varten. Eristys on haluttua hyvän lämmön säädön aikaansaamiseksi Ö1jynpoistomenetelmän eri vaiheiden aikana. Rakennus 67 aikaansaa suojan ei ainoastaan koneenkäyttäjälle, vaan myöskin syöttösäiliöille, vastaanottosäiliöille, pumpuil- 10 63437 le, ohjaus- ja säätölaitteille jne, jotka on selitetty edellä. Kammio 64 voi olla varustettu tarkastusikkunoilla 68, joista ylempää varten on olemassa sen kanssa yhteydessä oleva tarkkailulava 69. Ilma rakennuksen 67 sisällä voidaan pitää raikkaana hengitystä varten pitämällä ilman paine rakennuksessa 67 vähän korkeampana kuin öljyn poistokam-mion 64 ilmanpaine sellaisessa määrässä, että vuodon sattuessa ilma virtaa rakennuksesta 67 kammioon 64, samanaikaisesti puhaltamalla vastaava määrä saastunutta ilmaa kammiosta 64 ulos poistoputken 70 kautta ulkopuolelle ilmakehään.

Esimerkki

Seuraava esimerkki, käyttäen kokeita laboratoriomittakaavassa, havainnollistaa tämän keksinnön hyödyllisyyttä ja etuja verrattuna tavalliseen öljyn erottamiseen parafiinista osittaisen sulattamisen kautta ja liuottimilla uuttamismenetelmään öljyn ja isoparafiinien poistamiseksi, jolloin kummassakin tapauksessa lähtöaineena on käytetty samaa puristettua parafiinia. Jokaisessa kokeessa käytetty vaha oli tyypillistä puristettua parafiinia, jonka öljypitoisuus oli 8-9% (ASTM-D-721-68), sulamispiste oli 51°C (ASTM-D-87-66) ja tunkeutuminen 25°C:ssa 30/32 (ASTM-D-1321-70). Keksintöä toteutettaessa käytettiin 144 kennon ken-nostoa, joka oli tehty käyttäen 26 numeron alumiinilevyjä, jotka olivat noin 2 mm:n päässä toisistaan ja joiden läpi kulki sisäläpimital-taan noin 6 mm:n johdot levyjen lämpötilan säätämiseen käytetyn veden virtaamiseksi niiden kautta. Käytetyn kennoston, joka käsitti 144 pystysuorien levyjen rajoittamaa kennoa, pystysuora mitta oli sellainen, että jokaisen levyparin välissä vahaa oli noin 20 cm:n paksuudelta yläreunasta alareunaan. Laboratoriokäyttöä varten levyjen vaakasuora pituus oli noin 45 mm. Kokeita suoritettaessa vaha johdettiin kennoihin edellä esitetyllä tavalla lämpötilassa 90°C ja se lämpötila alennettiin noin 38°C:seen vahan jähmettämiseksi. öljyn poisto aikaansaatiin kohottmalla lämpötilaa säätävän veden lämpötilaa 0.6 - 3°C tunnissa 12 tunnin aikana. 12 tunnin kulutta öljyn poisto keskeytettiin ja jäljellä oleva vaha otettiin talteen kohottamalla lämpötilaa säätävän veden lämpötila noin 66°C:seen, jossa kova vaha suli ja laskettiin kennoista pois. Sen jälkeen kennosto panostettiin toisen kerran puristetulla parafiinilla, jolla oli edellä mainitut ominaisuudet ja öljyn poisto suoritettiin samalla tavalla jäännösvahan toisen määrän saamiseksi. Sitten nämä kaksi öljystä vapautettua vahamäärää sekoitettiin ja puristetun parafiinin sekoitettu määrä saatettiin öljyn poiston 63437 11 alaiseksi edellä esitetyllä menetelmällä.

Koemenetelmää varten käytettiin sen tyyppistä sulatuskattilaa, jota nykyään käytetään niissä öljyn puhdistamoissa, joissa käytetään tätä menetelmää. Kokeiden tarkoituksia varten kappale jähmeytettyä puristettua vahaa oleva kappale, jonka koko oli noin 20 x 20 x 20 cm ja jolla oli edellä mainitut ominaisuudet, kannatettiin valumisen sallimiseksi ja saatettiin vähitellen kohoavan lämpötilan alaiseksi lämpö-tilasäädetyssä uunissa, jossa lämpötilaa kohotettiin 0.6 - 5°C tunnissa alkulämpötilasta noin 41°C, jolloin koko sulatusaika oli 30 tuntia.

Koestettaessa liuottimilla suoritettavaa uttamismenetelmää metyyli-etyyli-ketonitoluolia käytettiin liuottimena ja tavallinen tehtaassa käytetty liuottimilla suoritettu vahan poistomenetelmä sovitettiin labo-ratoriomittakaavaiseen toimintaan, käyttöä varten puristetulle parafiinille, jolla on edellä mainitut ominaisuudet. Tässä menetelmässä punnittiin pulloon 60 g puristettua parafiinia ja siihen lisättiin 150 g seosta, joka sisälsi 50% metyylietyyliketonia ja 50% toluolia. Lämpötilaa kohotettiin siksi, kunnes vaha oli liuennut täydellisesti me-tyylietyyli-tolueeniseokseen. Sekoittamalla tehokkaasti seosta, pullo jäähdytettiin nopeudella noin 1.2°C minuutissa siksi, kunnes aikaansaatiin tasainen seos. Tällä hetkellä lämpötilan alentamisnopeutta lisättiin siksi, kunnes lämpötila laski arvoon 5 - 10°C. Edeltäpäin frittalasipohjalla varustettu lasisuppilo oli päällystetty keskilaa-tuisella suodatuspaperilla seuraavaa menettelyä varten. Suppilosta suodos poistettiin Erlenmeyer-pulloon, joka oli varustettu sivukau-lalla, joka oli yhdistetty tyhjöpumppuun ja kokoomasäiliöön. Suppilo pidettiin muuttumattomassa lämpötilassa noin 10°C, samalla kun liete suodatettiin suppilossa olevan suodatuspaperin läpi. Muodostunut vaha-kakku poistettiin suppilosta ja punnittiin, Sitten kakkua kuumennettiin tyhjössä siksi, kunnes koko ketoniseos oli tislautunut pois. Sen jälkeen vahan saanto määrättiin punnitsemalla. Tämän jälkeen suoritettiin toinen liuottimena uuttaminen samalla tavalla kuin ensimmäisessä liuottimena uuttamisessa. Vahan saanto määrättiin punnitsemalla, minkä jälkeen laboratorioanalyysillä määrättiin vahan öljypitoisuus, tunkeutuminen ja sulamispiste.

63437 12

Vertailevat tulokset, jotka on saatu edellä selitetyistä vertailevista kokeista, on taulukoitu alempana.

Tavallinen öljyn erot- öljyn erottaminen öljyn erottaminen taminen parafiinista parannetulla mene- liuottimilla uutta- osittaisen sulattami- telmällä maila sen kautta

Ensimmäisen liuotin käsittelyn jälkeen, 3/1 Ensimmäisen 12 tun- liuotinsuhde (50% me-30 tunnin käsittelyn nin käsittelyn tyylietyyliketoni jälkeen jälkeen 50% toluoli) öljypitoisuus % 1.26 1.13 1.77

Sulamispiste °C 51 53 52

Tunkeutuminen 25°C:ssa - 20 23

Saanto-% alku- per. määrästä 40 55 62

Toisen käsittelyn jälkeen 3/1 liuotin-

Toisen 12 tunnin suhde (50% metyyli- ilman toista käsit- käsittelyn jäi» etyyliketoni- telvä keen 50% toluoli) Öljypitoisuus % - 0.49 0.86

Sulamispiste °C - 56 56

Tunkeutuminen 25°C ί ssa - 16 17

Saanto-% alku- per, määrästä - 41 42 13 63437

Edellä olevasta on ilmeistä, että verrattuna tavalliseen menetelmään öljyn poistamiseksi parafiinista osittaisen sulattamisen avulla tämän keksinnön mukaisella menetelmällä öljy pystytään poistamaan paljon tehokkaammin ja paremmalla saannolla. Verrattuna liuottimilla suoritettuun uuttamiseen tämän keksinnön mukaisella menetelmällä pystytään poistamaan öljy huomattavasti suuremmalla tehokkuudella. Tämä voidaan aikaansaada kaupallisesti suunnilleen samoin toimintakustannuksin. Vaikka verrattuna liuottimilla suoritettuun uuttamiseen tarvittava aika öljyn tietyn määrän poistamiseksi tietystä määrästä puristettua parafiinia on jonkin verran pidempi, tämä tällä ei ole merkitystä, koska annetulla tuotannolla laitoskustannukset ovat paljon pienemmät kuin liuottimilla suoritetun öljyn poiston laitoskustannukset. Kaupallisesti on myös tärkeää, että laitteita tämän keksinnön toteuttamiseksi voidaan suurentaa tai pienentää karkeasti suhteessa tuotannon eroavaisuuksiin, kun taas laitteita, joita käytetään liuottimilla uuttamista varten ei voida sinänsä pienentää epäsuhteen lisäämättä kustannuksia.