FI63111C - Vaermekaerna foer uppvaermningsugn saosom oeppen spis eller linande - Google Patents

Description

1 63111

Lammitysuunin, kuten takan tai sentapaisen lämpösydän Tämän keksinnön kohteena on lämmitysuunin, kuten takan tai sentapaisen lämpösydän, jona on uunin tulipesän 5 vähintään yhden seinän muodostama, metallista valmistettu kotelo, jonka yläpinta muodostaa uunin savuhyllyn ja jossa on savuhyllystä alaspäin kapeneva yläosa ja tasalevyinen, uunin pohjaan, arinaan tai vastaavaan tukeutuva alaosa, jolloin kotelossa on lisäksi huoneilman sisään-10 meno- ja ulostuloaukot ja kotelon sivu- ja/tai takaseiniin kiinnitetyt ilmanohjausvälineet.

Ennestään tunnetaan tiilistä muurattujen avotakkojen tulipesän peräseinälle tai peränurkkaan asennettavia lämmönsiirtimiä. Nämä valmistetaan siten, että välimat-15 kan päähän tulipesän peräseinästä tai -seinistä kiinnitetään metallilevyjä, joiden reunat tiivistetään tulipesän seiniä vasten, jolloin näiden seinien ja metallilevyjen väliin jää tila, joka liitetään huoneilmaan tilan ala- ja yläpäässä sijaitsevien ilman sisäänmeno- ja ulostuloauk-20 kojen välityksellä. Kun takassa on tuli, välitilassa oleva ilma lämpenee metallilevyjen välityksellä. Huoneilma alkaa tällöin kiertää välitilan kautta, mikä nopeuttaa huoneen lämpenemistä ratkaisevasti.

Tämäntapaisilla tunnetuilla lämmönsiirtimillä on 25 mm. se vakava epäkohta, että koska metallin lämpölaajeneminen poikkeaa tiilien lämpölaajenemisesta, metallilevyn ja tulipesän seinien välisiä liitoksia on hyvin vaikea saada pysymään tiiviinä. Huonosti asennettuina ja tiivistettyinä saattavat tällaiset lämmönsiirtimet siten 30 aiheuttaa häkävaaraa savukaasujen päästessä sekoittumaan lämmitettävään huoneilmaan.

Toisaalta on yleisesti tunnettua, että oikeaoppisesti rakennetussa takassa on oltava ns. savuhylly, jotta takka olisi ominaisuuksiltaan mahdollisimman hyvä.

35 Tällainen savuhylly saadaan yleensä aikaan siten, että tulipesän peräseinälle muurataan tulenkestävistä tiilistä uloke, jonka yläpinta on likimain vaakasuora ja jonka 2 63111 alapinta työntyy vinosti alaspäin ja taaksepäin, joten tulipesän poikkipinta pienenee ylöspäin savuhyllyyn asti. Tällä muodolla on palamisen kannalta ratkaiseva merkitys.

Savuhyllyn muodostaminen takkaan on kuitenkin hi-5 das, hankala ja kallis toimenpide. Joudutaan nimittäin lohkomaan paljon tiiliä ja rakentamaan purettavat tukirakenteet muurauksen kuivumisen ajaksi. Jos savuhylly tehdään tulenkestävästä massasta tarvitaan sitä varten valumuotti, jota on tuettava kuivumisen ajaksi. Lisäksi 10 on huomattava, että savuhyllyn muoto, mitat ja asema tulipesän aukkoon nähden vaativat hyvää ammattitaitoa ja -tietoa eli kokeneita uunimuurareita, joita on vähän.

Nämä epäkohtat on vältetty sveitsiläisen patenttijulkaisun 335 557 mukaisessa lämmitysuunin lärapösydämes-15 sä, jona on metallista valmistettu kotelo, jonka yläpinta muodostaa uunin savuhyllyn. Koska lämpösydämenä on metal-likotelo, siinä ei ole metallin ja tiilen välisiä liitoskohtia, joiden tiivistys voisi ajan mittaan heikentyä. Koska kotelo lisäksi on muotoiltu niin, että se muodostaa 20 myös uunin savuhyllyn, tätä ei tarvitse muurata ja lämmönsiirto on huomattavasti tehokkaampaa kuin aikaisemmin tunnetuissa vastaavissa laitteissa, koska sekä liekkien säteilylämpöä että savukaasujen lämpöä siirtyy kotelon etuseinän kautta huoneilmaan.

25 Mainitun patentin mukaisessa ratkaisussa ohjataan lämmitettävä huoneilma lämpösydämessä sik-sak-muodossa ylöspäin, minkä seurauksena ilma koskettaa lämpösydämen tulilevyä vain paikoitellen, jolloin lämmönsiirto tuli-pesästä huoneilmaan jää puutteelliseksi.

30 Esillä olevan keksinnön päämääränä on saada aikaan lämpösydän, jossa on parempi lämmönsiirto kuin sveitsiläisen patentin 335 557 mukaisessa lämpösydämessä. Keksinnön mukaiselle lämpösydämelle on tunnusomaista, että kotelon yläosan sisätilassa on ilmanohjauslevy, joka on likimain 35 yhdensuuntainen yläosan etupinnan kanssa. Tällaisen ilman-ohjauslevyn avulla kotelon sisällä kohoava huoneilma on 3 63111 ohjattavissa niin, että se virtaa kotelon etusivun eli tulilevyn koko pituutta pitkin, mikä edistää ilman kuumenemista.

Keksinnön mukaista lämpösydäntä selitetään seuraa-5 vassa tarkemmin oheiseen piirustukseen viitaten, jossa kuvio 1 esittää varaavaan uuniin sijoitettua lämpösydäntä pystyleikkauksena kuvion 3 viivaa A-A pitkin, kuvio 2 esittää pystyleikkausta kuvion 1 viivaa B-B pitkin, ja

10 kuvio 3 esittää leikkausta kuvion 2 viivaa C-C

pitkin.

Piirustuksessa esitetyssä uunissa on tulipesä 1, jota rajoittavat esitetyssä tapauksessa tulenkestävillä tiilillä verhotut sivuseinät 2, arina 3 ja etuseinä 4 sekä 15 tulipesän aukko 5, joka voidaan varustaa suuluukulla.

Tulipesän peräsivun muodostaa keksinnön mukainen lämpö-sydän 6, jona on tiivis metallinen kotelorakenne, jossa on rivoituksella 7 varustettu tulipesään päin sijaitseva tulilevy 8, tämän yläreunaan liittyvä likimain vaakasuora 20 savuhylly 9, sivu- ja pohjaseinät 10 sekä takalevy 11. Takalevyssä on laipat lämpösydämen kiinnitystä varten. Kuten varsinkin kuviosta 1 nähdään, savuhylly 9 työntyy takalevystä tulipesän etuseinää 4 kohti niin pitkälle, että sen etureunan ja tulipesän etuseinän väliin jää suh-25 teellisen kapea aukko. Savuhyllyn 9 etureunasta lämpösydämen tulilevy 8 työntyy ensin vinosti alaspäin ja taaksepäin ja taitekohdan jälkeen suoraan alaspäin takalevyn 11 suuntaisena pohjaseinään 10 asti. Lämpösydän koostuu täten kahdesta osasta, tasalevyisestä alaosasta ja ylös-30 päin leviävästä yläosasta. Alaosa tukeutuu uunin pohjaan, arinaan tai vastaavaan.

Lämpösydämen yläosan sisään on kiinnitetty ilman-ohjauslevy 12, joka on yhdensuuntainen tulilevyn 8 ja vinon osan kanssa ja joka on liitetty sivuseiniin 10 ja/tai 35 takalevyyn 11. Lämpösydämen alaosassa on säätöpelti 13 ja lämpösydämen alapäässä on huoneilman sisäänmenoaukot 14 4 ja yläpäässä huoneilman ulostuloaukot 15. Näihin aukkoihin on liitetty menoilmakanavat 16 ja vastaavasti tulo-ilmakanavat 17, joiden kanavien suulla uunin ulkopinnassa ovat säleiköt 18. Lämpösydämen sisätila on merkitty viite-5 numerolla 19.

Lämpösydämen 6 kaikki osat valmistetaan esim. valuraudasta tai muusta tulenkestävästä metallista mahdollisimman hyvän lämmönsiirron saavuttamiseksi, kun taas ilmakanavat 16, 17 ja säleiköt 18 voidaan valmistaa esim. 10 teräslevystä tai muusta lämmönkestävästä materiaalista.

Tulipesässä 1 palavan tulen säteilylämpö ja savukaasujen lämpö siirtyvät tulilevyn 8 ja savuhyllyn 9 seinämien läpi niiden takana olevan tilan 19 kautta kulkevaan huoneilmaan. Lämmennyt ilma johdetaan tilasta 19 15 ulostuloaukkojen 15 ja tuloilmakanavien 17 kautta uunin ulkopuolelle. Samanaikaisesti lämmittämätön huoneilma virtaa menoilmakanavien 16 ja sisäänmenoaukkojen 14 kautta lämpösydämen 6 sisälle tilaan 19. Lämmön siirtymistä tehostaa tilassa 19 oleva ilmanohjauslevy 12, koska ilma 20 sen ansiosta virtaa pitkin tulilevyn koko pituutta. Lämmitettävän ilman virtausta voidaan säätää säätöpellillä 13.

Käytännön kokeissa on huomattu, että varaavasta uunista saadaan heti sytyttämisen jälkeen lämpöä. Kier-25 tollman lämpötila ulostulokanavan suulla on noin 100 -120°C 15-20 minuutin kuluttua sytytyksestä.

Keksinnön mukainen lämpösydän voidaan myös liittää esimerkiksi ilmalämpölaitoksen kanavistoon tai tarvittaessa toinen menoilmakanavista ja tuloilmakanavista 30 voidaan jättää pois ja sulkea esim. kanavien liitosaukot muurauksella. On huomattava, että lämpösydän voi muodostaa useampia kuin yhden tulipesän seinämistä.

Tulilevyn 8 sisäpinnalle voidaan haluttaessa asentaa vesiputkia ripojen väliin tai ripojen asemesta. Put-35 kissa lämmennyt vesi sopii esimerkiksi käyttövedeksi.